MARMORIA RUOKAPÖYDÄLLÄ

//Blogiyhteistyössä Hansakivi

Marmori on viehättänyt omaa silmääni jo useamman vuoden ja näinä vuosina marmori onkin yleistynyt paljon sisustuksen eri ratkaisuissa - niin suurilla pinnoilla, huonekaluissa kuin pienemmissä koriste-esineissäkin. Kuviota jäljitellään jopa tapeteissa ja puhelimenkuorissa. Vaikka meneillään onkin taas uusi aalto marmorin tulemisessa, niin se tuntuu silti melko ajattomalta valinnalta. Aidot materiaalit kestävät aikaa ja ovat muodissa aina. Me valitsimme jo rakennusvaiheessa Carrara-marmoria keittiön välitilan laataksi ja uutta ruokapöytää etsiessämme päädyimme valmisratkaisujen sijaan teettämään pöydän mieleiseksemme keittiön marmoriteemaa pöydän kannessa jatkaen. Markkinoilla on todella paljon kauniita kivimateriaaleja, joten ilman tuota keittiön laattavalintaa olisi materiaalin valinta pöydän kanteen varmasti ollut vaikeampi.

Ruokapöydän kanneksi Hansakiveltä tilaamamme marmorilevy* onkin viime kuukausina ollut varmasti lempparikuvauskohteeni.. Pitkän hintavertailun ja materiaalipähkäilyn jälkeen päädyimme materiaalissa Carraran marmoriin ja toimittajana Hansakiveen. Hansakiven kanssa olin hionut kauppaa marmorilevystä jo pari vuotta sitten, kun haaveilin vaihtavani silloisessa Walesin kodissamme ruokapöydän lasikannen marmoriin. Tuolloin hankinnan esti turhan kallis kuljetuskustannus Virosta Britanniaan saakka. Suomeen toimitus Tallinnasta on paljon edullisempaa, joten meille oli Suomen  marmorihintatason tiedettyämme itsestäänselvää lähteä etsimään sopivaa toimittajaa Suomenlahden tuolta puolen.  

Yhteydenpito Hansakiven kanssa oli helppoa ja onnistui suomeksi. Marmorilevyjen kuviossa voi olla tosi isoja luonnollisia eroja ja ennen tilausta Hansakiven Riikka lähettikin minulle kuvat heidän levyistä ja sain tehdä toiveeni, mistä kohtaa levyä ja kuviota juuri meidän levy leikattaisiin. Näin ei tullut ostettua sikaa säkissä vaan tiesimme, mitä tulemme saamaan. Meidän pöytälevyssä itseäni viehättää kovasti, että kuvio ei ole tasainen kautta levyn vaan on vähän dramaattisempi toisessa päädyssä pöytää toisen päädyn ollessa kuvioinniltaan rauhallisempi.

Nähtäväksi jää, miten siistinä saamme marmorin pinnan pidettyä. Huokoisena kivimateriaalina marmori ei ole se helpoin materiaali, mutta toisaalta elämme sen verran siististi, että en liian huolissani tästäkään ole. Hansakivellä tehtiin marmoripintaan voimakkaampi suojakäsittely jo valmiiksi estämään lian imeytymistä pintaan ja tilauksen mukana saimme vielä marmoritasojen jokapäiväiseen puhdistamiseen tarkoitetun aineen. Pöytälevy on niin kaunis, että olen valmis näkemään vaivan.

Näissä kuvissa marmorilevy on vielä nostettuna meidän terassipöydän päälle, kun sepällä teetetyt jalat olivat vielä tekeillä. Myöhemmin näätte sitten lopputuloksen oikeiden jalkojenkin kanssa. Ruokailutilan suunnittelupostauksen tein täällä ja pukkijaloista poiketen jalkarakenne tulee olemaan hyvin simppeli. Mustat Ton-tuolit rottinki-istuimella ovat olleet mukana suunnitelmissa, mutta nyt olen alkanut empimään, kun nuo Eamesin käsinojalliset tuolit ovat oikeastaan ihan hurjan hyvät istua ja pidän kovasti myös tuosta kromista tuolin jaloissa. Tyylilleni uskollisena haudon lopullista tuoliratkaisua varmasti vielä tovin. 

Pöydällä koreilevat kerrotut jaloleinikit ovat ajalta ennen hiihtolomaa, yksi harvinainen hetki, kun raaskin pitkästä aikaa ostaa kukkakaupan kukkia. Näitä kerrottuja leinikkejä en ollut aiemmin tavannutkaan. Tälläkin viikolla kukkia olisin mielelläni katsellut, kun täällä on pidetty sairaskotia jo sunnuntaista saakka, kun esikoisen lisäksi sairastuin myös minä. Loman jälkeen ei siis palattukaan energisenä kouluun ja töihin, vaan on maattu voimattomina sängyn pohjalla. Sitkeä tauti kyllä ja näyttää kovasti siltä, että tässä menee koko viikko. Supersääli, itse olisin enemmän kuin mielelläni tehnyt vähän töitäkin välissä (vaikka kotoa käsin aika monta tuntia olen täällä tehnytkin), sillä ensi viikolla koittaa taas uudet seikkailut. Nyt onkin sitten tavoitteena tervehtyä lauantaiaamuun, pitäkää mulle peukkuja! 

Ja tuohon marmoriin vielä sen verran, että tilasimme Hansakiveltä myös toisen palan marmoria. Sen sijoituskohteesta lisää toisessa jutussa. Keittiön pöytälevystä hyviä kuvia myös tässä viherkasviteemaisessa postauksessa.

Nyt oikein mukavaa keskiviikkoiltaa!

//*Marmorilevystä saatu alennusta blogiyhteistyötä vastaan

KAIKESSA HILJAISUUDESSA

Marraskuu menee menojaan ja täytyyhän tästä kuusta olla jonkinlainen merkintä lokikirjaan myös blogissa. Hiljaiselo blogin puolella on tarkoittanut runsaita kalenterimerkintöjä normielämässä, siis vauhdikkaita ja pitkiä päiviä. Kotona on ehtinyt olla enimmäkseen vain aamun ja illan pimeät. Tälle viikonlopulle olin siis ihan aiheesta karsinut kaiken ohjelmoidun pois päiväjärjestyksestä ja suunnitellut keskittyväni vain olemaan kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa oman porukan kesken. Ollaankin hoidettu kotihommia ajantasalle, nukuttu pitkään, jumppailtu ja lenkkeilty, nautittu kynttilänvalosta ja saunanlämmöstä. Vähitellen pitäisi alkaa taas orientoitumaan tulevaan työviikkoon ja tehdä muutama työjuttu valmiiksi, mutta sitä ennen blogikatsaus meidän ruokailutilaan. Siellä on edelleen väliaikaiskalustona hutera pieni ruokapöytä ja muutama tuoliklassikko, jotka ovat kulkeneet mukanamme jo Walesin kierroksella. Valaisinpuolella kuitenkin on tapahtunut niin, että katossa kiikkuu New Worksin Lantern -valasin, joka päätyi kotiimme vähän sattumalta.

Pyörittelin mielessäni kolmea eri valaisinta tähän tilaan, joista yksi ehdokas oli tämä riisipaperivalaisinta kovasti muistuttava New Worksin lasinen Lantern. Muut suosikkini olivat &Traditionin Formakami ja Louis Poulsenin uusi upea Radiohus. Ensimmäinen oli kuitenkin jo blogikollegani Heinin keittiössä ja toinen ehkä vähän liian hienosteleva tähän tilaan. Lantern puolestaan päätyi meille vähän epätavallista reittiä, kun toinen blogikollegani Marja oli testannut sitä kotiinsa ja ennen valaisimen palauttamista muisti valaisinmietintäni ja tarjosi sitä suoraan minulle. Siispä aika lailla vaivatta sain pakata valaisimen erään työpäivän päätteeksi takakonttiin ja kantaa sen suoraan kotiin. Täytyy myöntää, että muutoin olisi ehtinyt kulua varmasti pitkä tovi, ennen kuin olisin saanut valaisinta itse tilattua.

 Helposti tähän tilaan miettisi jotain näyttävämpääkin ja taustastaan erottuvampaa valaisinta, etenkin kun miettii tämän hetkistä haamunvalkoista sisustusta. Mutta tämänkin hankintapäätöksen tehdessämme mietimme kovasti jo visiota valmiista tilasta. Suurempi ja näyttävämpi ruokailupöytä tuoleineen on jo suunnittelun alla, saa nähdä ehditäänkö saada niitä tilaukseen ennen joulua. Toisaalta keittiön puolella olevat marmorivalaisimet ja olohuoneen puolelle tuleva näyttävämpi ja massiivisempi valaisin kun ovat nekin lopulta samassa tilassa tämän ruokailutilan valaisimen kanssa, joten tämä valaisin ei ainakaan riitele tulevaisuudessa muun ympärillä olevan kanssa. Olohuoneen puolen valaisinkin on itse asiassa jo tilattu, sen toimituksessa kestää vain useampi viikko. Onpahan mitä joulun lisäksi odotella. Katsotaan, kumpi ehtii saapua ensin!

Lantern levittää ympärilleen tasaisen pehmeän, mutta kuitenkin hyvän riittoisan valon. Vielä kun saadaan laskettua valaisinta ehkä himpun verran alemmas ja valokatkaisimen himmennin osa toimimaan kunnolla, niin mahdollisuudet valon määrän säätelyyn lisääntyvät. Meillä on monessakin paikkaa huomioitu sähkösuunnitelmassa valojen himmennettävyys ja se on kyllä kannattanut, kun valoa voi näin säädellä monipuolisemmin tunnelman ja tarpeen mukaan.

Sähkövalojen lisäksi ollaan nautittu myös kynttilänvalosta. Lähestyvä joulu on houkutellut sytyttämään tuon Jo Malonen Sweet Almond &Macaroon tuoksukynttilän, joka on muisto viime joulunajalta Cardiffista, jolloin kävelimme kiireettöminä kaupungin joulutunnelmasta nauttimassa ja piipahdin Jo Malonen liikkeeseen itseäni joulun kunniaksi lahjomaan. Makeahko tuoksu aiheuttaa siis myös lievää kaihoa vanhaan kotiimme ja tuohon ikimuistoiseen Cardiffin aikaan. 

Kynttilöitä ja paria paperitähteä lukuun ottamatta ei meillä vielä joulu juurikaan kodin sisustuksessa näy. Ehkäpä tänä vuonna mennään melko vähäisillä höyryillä joulun suhteen? Koristellaan havuin ja kukkasin ja lahjojenkin määrässä vedetään matalaa profiilia. Tälläisen kiireisen syksyn jälkeen joulunajalta odottaa oikeastaan eniten samantapaista rauhoittumista kuin mitä tämä viikonloppu on tuonut mukanaan.  Toisaalta, onhan se nähty ennenkin, että jouluhöyry jostain takavasemmalta iskee kimppuun ja siinä ei sitten havunoksat ja paperitähdet riitä. Katsotaan siis, millaiseksi joulun odotus meillä sitten lopulta muotoutuukaan!

MIELESSÄ NYT: BRUNSSI ÄIDILLE

Heippa siellä! Voisin helposti sortua tässä heti alkuun manaamaan tuota toukokuista säätilannetta ja lumisadetta, mutta toiveikkaana optimistina suuntaan katseen tästä äimistelystä tätä hetkeä tuonnemmaksi, äitienpäivään ja Pekka Poudan sanoin "jo vähän lämpimämpiin säihin".

Tämän viikon lopulla onkin siis jo äitien vuoro olla juhlan kesipisteenä ja ihanasta vappubrunssista minulle jäi vahva fiilis järjestää äitienpäiväruokailut tänä vuonna aiempien vuosien perinteestä poikkeavalla tavalla. Siispä sen sijaan, että vierailisimme omien vanhempieni luona, jossa äitini olisi pari päivää valmistellut juhlaruokaa, ajattelin kerrankin kutsua äidin valmiille brunssille meidän kotiimme.

Vappupäivän kattauksestamme saa jo hyviä vinkkejä onnistuneeseen brunssiin: vastapaistettuja croissantteja, suolaista piirakkaa, munia, juustoja, hedelmiä ja marjoja. Juomapuolena smoothiet ja mimosat sekä tottakai kaiken kukkuraksi jotain makeaa leivonnaista. Meidän vappubrunssipöydästämme näin jälkikäteen huomaan puuttuvan macaronsit, jotka brunssia varten oli hankittu :). Äitienpäiväpöytään kuuluu munkkien sijaan tietysti jonkin sortin kakku. Lapsuudessani isän oli aina tapana tuoda juhliin valmis käpykakku, mutta nyt perinteiden sijaan tekisi mieli tehdä jopa joku terveellisempi raakaversio.

Suolaiselle puolelle brunssipöytään sopisi hyvin myös jokin shaksukan tapainen paistos. Itse suolainen piirakka kannattaa brunssia varten valmistaa jo ennakkoon, jotta se ehtii kiinteytyä ja makuuntua ennen syömistä. Hedelmälautastenkin kokoamiseen saa varata tovin aikaa, joten avain onnistuneeseen ja hyväntuuliseen brunssiin on valmistelujen aloittaminen ajoissa. Vappuna totesimme myös letkeän reggaemusiikin olevan mitä mainioin rennon juhlamielen kohottaja, joten musiikkia unohtamatta kohti äitienpäivän aamua.

Tämä brunssikattaus maistui myös mainiosti perheen pikkuväelle ja brunssin idea toteutui kyllä täysin, kun vietimme pöydän ääressä aikaa todella pitkään jutustellen ja mutustellen. Ja taas tuli mieleen, miksei brunsseja tule järjestettyä tämän useammin?! Mikä ihana tapa kokoontua yhteen ystävien kanssa ja vieläpä päivänvalossa ennen kuin kenenkään silmä alkaa luppasta! Ajatuksesta viisastuneena meillä siis brunsseillaan heti tulevana sunnuntaina.

Millaisia suunnitelmia teillä on äitienpäivään? Viimehetken brunssi-ideoita saa myös laittaa kommenttiboksissa jakoon.

/// We had a lovely brunch on May Day at our friends and it reminded me how lush it would be to arrange this kind of get-togethers more often. This week we'll celebrate Mother's Day here in Finland and instead of annual tradition to visit my mom I decided to invite her to us for a brunch. I think I'll keep some of these May Day brunch ideas on my mind when preparing, like croissants, fruit plates, smoothies and cheese but add something like shakshuka and raw cake on the menu as well. Let's see. The older I get the more I enjoy this kind of menu planning. Just can't wait to get our new big kitchen for use!

UUDEN VUODEN SUOLAINEN HERKKU

Tiedättehän ne näppärät leipomis- ja ruuanlaittovideot Facebookissa, joissa erikoiset ja herkullisennäköiset luomukset syntyvät käden käänteessä? Itse saatan ne sivusilmällä katsella, mutta sinne ne sitten loputtomaan aikajanan mainosvirtaan hukkuvat. Paitsi että tämä piiras jäi kummittelemaan mielen päälle niin, että resepti pääsi testiin jo ennen joulua vietetyissä illanistujaisissa. Kyseessä on voitaikinaan kääritty pekoni-karpalohillopiiras, jonka keskellä on uunissa sulanut Camembert-kiekko. Erityisen hyvin tämä sopii brittiläisen joulun jälkimaininkeihin, sillä brittien joulupöytään kuuluu niin pekoni kuin karpalohillokin. Meillä siis joulun jämät tuhoutuivat hyvin tämän piiraan mukana. Juustoa ja rosmariinia useimmilta löytyy kaapista joulunaikaan muutenkin. Tässäpä siis hyvä vinkki esimerkiksi uuden vuoden aatolle, mukava suolainen herkku napostella seurustelun lomassa ja juustotarjottimen täydennyksenä. Voitaikinasta ylijääneistä paloista tein lapsille nakkirullia sekä piparimuoteilla tähtiä, joihin ripottelin juustoraastetta tai siemeniä. Tähdet sopivat hyvin myös kasvissyöjille samaan juustoon dipattavaksi.

Piiraaseen tarvitset: 

- Voitaikinaa (mulla meni kilo kaikkiin lisukkeisiin, mutta vähempikin riittää pelkkään piiraaseen)
-karpalohilloa
-pilkottua, pannulla käristettyä pekonia
-Camembert-juustokiekon
-rosmariinia pinnalle ripoteltavaksi
-kananmunan voiteluun
-oliiviöljyä hiukan pinnalle loroteltavaksi

Kuvasarjasta varmasti käykin selville, kuinka koko komeus valmistuu. Kuvassa 5. nuolet näyttävät, mihin suuntaan piirakkasuikaleet kiepautetaan kierteelle. Ota aina suikalepari kerrallaan käsiteltäväksi ja kierrät suikaleita pois päin toisistaan. Kun olet käynyt kaikki parit läpi nipistä vielä kunkin suikaleparin päät yhteen. Sitten vaan munavoitelu ja rosmariinia pintaan. Leikkaa juustokiekkoon muutama pitkä viilto ja kaada vähän oliiviöljyä pinnalle ennen paistamista. Tässä kuvien piiraassa tuo juusto suli yli kiekostaan, ensimmäisessä se pysyi hyvin paikallaan. Tuota ylisulamista varmasti avittaa kunnoon viillot kiekon pinnassa. Mutta ei tuo yliäyräiden sulanut juusto kyllä makukokemusta häirinnyt millään lailla.

Jokos sinulla on herkut valittuna vuodenvaihteen juhlistamiseen?

KURPITSASOPPAA KUOPUKSEN TOIVEESTA

Heissan! Meillä on vietetty pari sairaspäivää kotona kuopukselle nostaessa kuumeen maanantai-iltana. Itsekin olen ottanut ilon irti parin päivän lepäilystä, sillä viikonlopun vietin Lontoossa koulutuksessa ja koulupäivät vierähtivät iloisessa suomalaisseurassa melko pitkäksi. Tokihan sekin 1500-luvulta saakka palvellut pubi Thamesin rannalla täytyi käydä vielä lauantaina iltamyöhään tarkastamassa.

Tänään ajattelin hemmotella taudistaan toipuvaa kuopusta pikaruualla lounaalla, mutta mitä vielä, neiti viisveisasi hamppareille ja pyysi, että Mummy, can you make me some pumpkin soup, please. Öö, tuota, ootas kun äiti vähän googlaa :). Meillä ei olla tehty kurpitsasta koskaan mitään ja koska näin erikoisia toiveita meillä harvoin lasten toimesta esitetään, niin ajattelin ryhdistäytyä. Onneksi muistin Avec Sofie -blogissa juuri julkaistun kurpitsakeiton ohjeen, joten sieltä nopeasti raaka-aineet muistiin ja kaupan kautta esikoisen kouluunvientireissulta kotiin.

Katettiin pöytä keittiöliinoilla ja sytytettiin oikein kynttiläkin luomaan leppoisaa lounastunnelmaa meidän sairaspäivään. Se on kyllä niin sweet! neitonen kommentoi ruokatoivettaan, vaikka parit chilisattumat suustaan kaivelikin pois :). Täytyy olla kyllä tyytyväinen, että tämä pienempi versio tytöistä suostuu maistelemaan lähes kaikkea, isomman kanssa on vielä harjoittelemista. Ja tosiaan tuo neitien kaksikielisyys hämmentää minua edelleen joka päivä.

Tähän keittoon hommatun myskikurpitsan lisäksi kannettiin kaupasta kotiin myös pari perinteistäkin kurpitsaa Halloweenia silmällä pitäen. Tänä vuonna vietetäänkin sitä täällä ja jotenkin Halloweenin vietto tuntuu täällä itsestäni paljon luonnollisemmalta kuin Suomessa.  Kaupat tursuaa jo kaikenlaista teemanmukaista roipetta, mutta jospa me selvittäisiin juhlasta kotikutoisemmin. Tyttöjen hartaasta toiveesta aion edes yrittää. Jokos siellä on kurpitsankaiverrussuunnitelmat valmiina?


PS. Yllättävän hyvältä maistui kurpitsa myös wrapissa. Viikonlopun koulutuksen voileipälounaalla sellaista sain maistaa. Vähän brietä ja sopivasti vihreitä hituja joukkoon. 

/// We have spent kind of a sick leave while my younger one hasn't been that well last days. The climate is changing here as well and of course the cold hits you immediately. Today I thought to pamper her with burgers and chips for lunch but what did I get as an answer! Mummy could you make me some pumpkin soup instead, please! (She is now completely bilingual and it still amazes me everyday!) I have to admit I never did anything with pumpkins but of course had to give this special wish a try. So we made our soup lunch a little special with candles and freshly baked spelt bread. For my surprise she liked the soup and I did as well. The soup is made of butternut squash but we brought home also a couple of real pumpkins regarding oncoming Halloween. Fingers crossed that I still have all ten of them left after carving lanterns next week.

MAKEAT PITSAT - HELPPO MÖKKIHERKKU

Pienet morset mökkeilyn lomasta! Ensin voisin luetella niin monta juttua, mikä tekee täällä olosta niin ihanaa. Mutta koska suomalaiselle mökkeily ei liene mitenkään sen kummemmin eksoottista, saunat, uinnit, mustikat ja ulkohuussit on useimmalle tuttua juttua, niin tyydyn vain toteamaan, että kyllä: mökkeily on niin ihanaa! Alkuun oli epätodellinen olo, että ylipäänsä ollaan täällä, nyt vajaan parin viikon lomailun jälkeen tuntuu puolestaan tosi epätodelliselta ajatella, että meidän koti onkin tosi kaukana täältä.  Ainakin vielä sen vuoden tovin. 

Ollaan mökkeilty monella kokoonpanolla ja kokattu ihania kesäruokia. Meidän mökillä on tosi pikkuinen keittiö, jossa ei juurikaan mahdu montaa ruokalajia kerralla valmistamaan. Onneksi ulkona on grilli keittolevyineen, nuotiopaikka makkaran paistoon ja lohen loimutukseen sekä savustuspönttö jos toinenkin. Jälkiruuaksi keksitään usein pienellä vaivalla ja yksinkertaisilla tarvikkeilla valmistuvaa. Tämän loman hitti on ollut ehdottomasti marjaisat nutellapitsat, joiden reseptin löysin K-ruoka -lehdestä. Muutama perusaines kuivakaapissa, Nutella-purkki ja metsän marjat riittävät. Jos haluaa, niin valkosuklaalla ja rouhituilla pähkinöillä voi sitten vielä hienosäätää.

Makea pizza (ohje K-ruoka 3/16)

noin 4 annosta

1,5 dl vettä

2 tl kuivahiivaa

0,5 tl suolaa

0,5 tl kardemummaa

2 rkl öljyä

3 dl durumvehnäjauhoja

HUOM! Itse vaihdoin durumit tavallisiin, en säästellyt kardemummassa ja kahteen viimeisempään kokeiluun lisäsin vielä ruokalusikallisen sokeriakin.

Pinnalle:

Nutellaa, tuoreita marjoja, rouhittuja pistaaseja, sulatettua valkosuklaata

Tee näin:

Liuota kuivahiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, kardemumma, (sokeri) ja jauhot. Sekoita tasaiseksi ja lisää loppuvaiheessa öljy. Anna kohota liinan alla 30 min. Jaa sitten taikina muutamaan osaan. Lisää vähän jauhoja, jos taikina liian löysää ja pyörittele/kauli pieniä pitsoja. Paista 250 asteessa n. 10 minuuttia. Anna jäähtyä, levitä Nutella ja koristele.

Tulipas tässä kirjoitellessa mieleen, että olen tehnyt toisenlaista marjapitsaa ennenkin. Speksit löytyy täältä.

Vielä viimeiseksi, kiitos kaikista kannustavista ja innostavista kommenteista edelliseen raksaprojektijuttuun. Yhteenkään en ole vielä vastannut, vaikka jokaisen huolella lukenut. Jatketaan siitä taas, kunhan keksin, mistä aloittaa :). Mutta nyt, ollako vai eikö olla - lähteäkö kesäiseen Lappeenrantaan vai pysyäkö mökillä? Mukavaa tiistaita!

VOILEIPÄKAKKUSET

Ajattelin tänään viisveisata akuutille siivoustarpeelle ja tarttua hetkeen, myöhäisen iltapäivän aurinkoon terassilla. Eiköhän se pian taas sada ja siivouskelit siunaannu paikalle ihan ilman erillistilausta. Tovin lämmössä lojuttuani nälkä (niin oma kuin lasten) palautti sisätiloihin ja samalla muistin, että minulla on tovin lojunut eräs voileipäkakkukokeilu arkistossa pölyttymässä. 

Voileipäkakkusesonki taitaa näin kesällä olla kuumimmillaan. Eikös se olekin aika perinteinen suomalainen juhlapöydän herkku? Ainakin meidän perheessä on aina ollut. Siksipä en varmaan itse ikinä olekaan vihkiytynyt voileipäkakun teon saloihin, kun omalta äidiltä on voinut tilata ne takuuvarmat isot ja kauniit kakut, joiden täytteet on testattu toimiviksi lukuisia kertoja viimeisen kolmenkymmenen viiden vuoden aikana. 

Finn-Guildin lehtijuttuhommien merkeissä ajattelin kuitenkin testata, kuinka voileipäkakusta saisi tehtyä vähän matalamman kynnyksen leivonnaisen, vähemmällä vaivalla ja ehkä myös pienemmälle syöjämäärälle. Kokeilusta syntyikin sitten vähän Brittien suosimien sandwichien ja suomalaisten voileipäkakkujen välimuoto, joita voisi tarjoilla vaikkapa pienenä illanistujaispurtavana tai miksei vaikka kesäretken herkkuna. Tai niin kuin meillä, nämä kokeilut hävisivät kyllä alta aika yksikön ihan iltapalalla, kun miehen kanssa niitä kilpaa kitusiimme haarukoimme. 

Nämä kakut voit toteuttaa vaikkapa neliö- tai kolmioleipinä, itse käytin pyöreitä muovisia muotteja, joilla ennen kakkusen kokoamista ensin leikkasin vaaleat paahtoleipäpalaset ja salaatin lehdet ympyrän muotoonsa.

Täytteessä on sekä graavilohta että katkarapuja ja tästä annoksesta olisi riittänyt muutamankin pikkukakun täytteisiin. Meillä meni ihan leivänpäällisenä loput :).

Täyte:
2 x 170g Philadelphia light Chieves/ruohosipuli
n. 1,5 dl creme fraiche
graavilohta silputtuna (100-200g, omien miletymysten mukaan)
n. 1dl katkarapuja silputtuna
3/4 dl silputtua tilliä
pippurisekoitusta maun mukaan
(suolan jätin pois lohen suolaisuuden vuoksi)

Täytteen lisäksi laitoin jokaiseen kerrokseen salaatinlehteä raikastamaan ja vähän väriä tuomaan.

Anna täytettyjen kakkusten makuuntua jääkaapissa muutama tunti ja koristele vaikkapa lähempänä tarjoiluajankohtaa.

Koristeluissa voi sitten soveltaa mieltymystensä ja luovuusintonsa mukaan, tai jättää vaikka kokonaan koristelematta.

¤ ¤ ¤ ¤ ¤ ¤

Juttelin muuten eräälle brittiystävälleni tästä suomalaisesta herkusta ja hän piti tätä leipäkakkuideaa toosi kummallisena. Taidankin siis joku kerta tehdä näitä kakkusia hänelle kahvin kanssa tarjottavaksi. Ja ottaa samalla riskin, ettei ymmärrystä siltikään löydy :).

Mutta nyt, ennen kuin tulee uudelleen nälkä, niin ensin kuitenkin iltalenkki ja -jumppa. Yritys hyvä yhdeksän saada taas liikuntarutiineista kiinni, viime viikko meni ihan muulla lailla nautiskellessa. Lenkkeilyt jäivät ystäväni kanssa suunnitteluasteelle ja pitkien retkipäivien päätteeksi ajeltiin leikkirentit lopulta autolla, että maisemat ja miljööt tulivat ainakin nähdyiksi :D. On siis taas, mitä sulatella. Mukavaa vauhtiin päässyttä viikkoa!

HOMEMADE PESTO

Pysytelläänpä vielä vihreässä. Tänään pestossa, jota meillä kuluu paljon pastan kanssa, mutta myös esim. lohen kuorrutteena. Toisinaan tehdään pestoa myös itse.  Pitäisi tehdä useamminkin, niin helposti se valmistuu. Pari ruukkua basilikaa, pannullinen kevyesti paahdettuja pinjansiemeniä, pala raastettua parmesaania, suolaa, pippuria, viipaloitua valkosipulia, oliiviöljyä ja loraus sitruunaa tai vaihtoehtoisesti sitruunaista oliiviöljyä. Kaikki sekaisin ja silpuksi tehosekoittimessa tai vaikkapa sauvasekoittimella. Niin paljon parempaa kuin kaupan pestot. Reseptin keksimme alunperin Safkaa-kirjasta. Seuraavalla kerralla taidan silputa pestopastan joukkoon vielä graavilohta. 

Mutta mitäpäs tänään syötäisiin? Täytyykin lähteä keksimään lounasta pöytään pikaisesti, leikin lomasta kuuluu nimittäin jo nälkävirsiä.

Leppoisaa lauantaita!


/// Homemade pesto with pasta. 

PÄÄSIÄISENÄ PÖYTÄ KOREAKSI

Hei aurinkoista aamupäivää Britannia, sunnuntai-iltapäivää Suomi! Jokos alkaisi olla aika pääsiäispostausten? Meillähän pääsiäistä makusteltiin tänä vuonna jo hyvissä ajoin tammikuussa. Pääsin tässä talven aikana nimittäin mukaan tekemään brittiläisiä ja suomalaisia yhdistävän Finn-Guild -järjestön uutta jäsenlehteä sekä nettimateriaalia, johon minulta toivottiin pääsiäisaiheista sisältöä. Päädyin suunnittelemaan rennohkon pääsiäiskattauksen itsetehtyine koristeineen ja suunnittelemaan hieman perinteistä poikkeavaa ruokalistaa, kuitenkin niin että tarveaineet askarteluihin ja kokkailuihin olisi mahdollista löytää jotakuinkin helposti (tai pienellä vaivannäöllä) sekä Britanniasta että Suomesta. 

Sain siis luvan kanssa laittaa pöydän koreaksi pääsiäshengessä jo aivan ennen aikojaan. Lähdin työstämään juttua ajatuksella 'vähemmän on enemmän'. Valkoinen pöytäliina ja kynttilät toimivat aina juhlavamman tunnelman tuojana, vaikka itse kattaus olisikin rennompi. Tälle pohjalle katoin arjessakin ahkerassa käytössä olevat Marimekon lautaset, Iittalan viinilasit sekä Hobstarin kristallilasit. Voi kuinka muuten edelleen haaveilen sellaisista mummola-aarteista, kristallisista lasisarjoista, joita on säilötty vuosikymmeniä ja katettu pöytään aina juhlan tullen. En tiedä edes, löytyykö sellaisia omasta suvusta, mutta noin niin kuin ajatuksen tasolla sellaiset tunnearvolasit olisivat todella viehättävät :).

Pellavaiset lautasliinat ovat meille päätyneet miehen tuliaisina Venäjän reissulta ja pääsiäisilme niihin syntyi nyt helposti villalankarusetin väliin sujautetulla höyhenellä. Höyhenen tilalle sopisi kauniisti myös pajunoksa valkoisine kissoineen tai vaikkapa hiirenkorvalla oleva koivunoksa. Tässä kattauksessa pajunoksat päätyivät sen sijaan sikin sokin pöytäliinalle. Pajunkissat eivät muuten näytä olevan mikään joka ojanpohjalta löytyvä tuote tässä maassa, saa nähdä vähän vaivaa niitä löytääkseen, etenkin tammikuussa. Kuvien pajunkissat löytyivätkin Morrisons-supermarketin kukkavalikoimasta :).

Pääsiäiskattaus ilman pääsiäiskukkia ei kuulosta minusta pääsiäiseltä lainkaan. Tähän kattaukseen halusin kuitenkin rauhallisen ja hillityn tunnelman, joten iloiset keltaisen sävyt säästin jälkiruokakattaukseen. Sen sijaan vielä kukkaan puhkeamattomat perunanarsissit sekä siniset helmililjat toimivat mielestäni kauniisti ja antavat kattaukseen sopivan hennosti väriä. Ja koska pääsiäiseen kuuluu itsetehdyt koristeet, tein tällekin vuodelle muutaman kipsimunan kukkien ruukuiksi. Suomessa kipsimuniin tarvittavan kipsisiteen saa apteekista, täällä Britanniassa sitä ensin apteekeista kyseltyäni löysin kipsisidettä nimellä Moulding Plaster Roll ihan Hobbycraftista punnalla rulla.

Mitäs tykkäät? Toimisiko teillä pääsiäispöydässä tälläinen rauhallisempi tunnelma vai kuuluuko pääsiäispöydässä mieluummin räiskyä värit ja vilistä pikkutiput? Itse en tuomitse tuota jälkimmäistäkään ja samalla syntyikin seuraavat ideat pääsiäisen lastenkattauksesta, jossa ei pupuja, tipuja tai värikkäitä pääsiäismunia tarvitsisi säästellä.

 Ruoka- ja jälkiruokakuvat säästän omiin postauksiinsa ensi viikolle. Jos jäkiruokavinkki kuitenkin jo kutkuttaa, niin käypäs ihmeessä kurkkaamassa se tällä viikolla ilmestyneestä Finn-Guild Links -lehdestä täältä. Aiemmin Horisontti-nimellä toiminut jäsenlehti koki onnistuneen kasvojenkohotuksen ja sen upouuden graafisen ilmeen on suunnitellut brittiläistynyt suomalainen, graafinen suunnittelija Emmi Salonen, jonka asiakkaita ovat olleet myös mm. Kansallisgalleria sekä Artek. Lehdestä löytyy myös Emmin henkilöhaastattelu.  On ollut tosi mielenkiintoista seurata sivuroolista tälläistä lehdentekoprosessia ja juttuideat kesänumeroa varten muhivatkin jo mielessä.

Mutta nyt ulos aurinkoiseen sunnuntaihin lenkille! Suuntana joku kiva biitsi kallioisine rantapolkuineen. Jospa samalla reissulla löytäisin myös muutaman pajunoksan ensi viikonlopun virpomisia silmällä pitäen. Muu porukka jääkin kotoilemaan esikoisen ollessa korkeassa kuumeessa. Tietenkin, juuri kun olin taas aiemmin viikolla ihmetellyt, kuinka terveinä ollaan tänä talvea oltu.

/// The story and details about this Easter table-setting this time only in Finnish, sorry!

UUDEN VUODEN KAKKU

Ja siitä kakusta tulikin sitten ihan maininnan arvoinen kakku! Bongasin nimittäin kermatoffeisen popcorn-juustokakun reseptin eräästä brittiläisestä "ruokapirkasta", jota sitten hienosäädin suomalaiseen juustokakkumielikuvaani sopivaksi. Alkuperäisessä reseptissä ei esimerkiksi ollut ollenkaan liivatetta. Jäin tosin miettimään, oliko se unohtunut reseptistä, sillä ilman liivatetta tämä kakku tuskin olisi pysynyt kasassa (Edit: kurkkaa kommentit!). Lyhykäisyydessään kakku syntyy kaurakeksipohjasta ja Omar-tuorejuustotäytteestä (johon ihan varmuuden vuoksi lisäsin n.50g valkosuklaata) Koko komeus kruunataan popparivuorella, jonka päälle on vielä valutettu juoksevaa Omar-kastiketta. Kauniimman valkoisen lopputuloksen saa varmasti aikaan peruspoppareilla, oman kakkuni keltainen sävy johtuu  voipoppareista. Meidän tämänhetkisessä kaupunkiresidenssissä ei nimittäin ole mikroa, joten nopea ratkaisu popparipulaan löytyi läheisestä elokuvateatterista :). Harmaankeltaista kuvaushetkeä piristi kuitenkin anopin aarteet, vanhat Arabiat sekä Brittilästä uutta vuotta ajatellen kantamani sädetikut. Tätä kakkua maisteltiin eilisten blinikekkereiden jälkimainingeissa. Sopii mielestäni hyvin juurikin uuden vuoden tarjoiltavaksi.

 

POPCORN-KERMATOFFEE-JUUSTOKAKKU

 

Tarvitset:

n.150-200g kaurakeksejä

n.50-75g sulatettua voita

 

4 dl vispikermaa

n 3/4 pussia Omareita

400g maustamatonta tuorejuustoa

(50g valkosuklaata)

1 dl tomusokeria

2tl vaniljasokeria

 4 liivatelehteä

 

popcorneja

 

 

1. Voitele ja vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla.

(Pyöreä paperi pohjalle, reunan levyinen suikale reunalle.)

2. Murskaa kaurakeksit ja sekoita sulatetun voin kanssa. Kaada keksimassa vuokaan, tasoita ja laita jääkaappiin odottamaan.

3. Laita liivatelehdet veteen likoamaan.

4. Laita kattilaan n. 1dl  kermaa ja Omarit. Kuumenna miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen kunnes seoksesta tulee tasaista ja juoksevaa. Älä keitä. Anna jäähtyä.

(Sulata halutessasi myös valkosuklaa mikrossa/vesihauteessa, anna jäähtyä.)

5. Vatkaa loput kermat (3dl) vaahdoksi.

6. Pehmennä lusikalla erillisessä kulhossa tuorejuusto ja sekoita joukkoon sokerit.

7. Yhdistä sitten kerma ja juustoseos, valuta joukkoon puolet jäähtyneestä kermatoffeesta (sekä valkosuklaa).

8. Kuumenna n.0,5 dl vettä kiehuvaksi ja sekoita joukkoon liivatteet. Kaada liivatevesi ohuena nauhana kakkumassaan koko ajan sekoittaen.

9. Kaada sitten kakkumassa vuokaan keksipohjan päälle ja tasoita pinta. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.

10. Juuri ennen tarjoilua koristele popcorneilla ja valuta loput kermatoffeet popparivuoren päälle.  Jos toffee on ehtinyt jähmettyä, saat sen jälleen juoksevaksi vesihauteessa tai nopeasti mikrossa.

 

Ja valmista tuli! Jos joku vaihe jää epäselväksi, kysy ihmeessä tarkennusta!

 

 

Millaisia herkkuja sinä olet suunnitellut vuodenvaihteeseen? 

 

///

The recipe for this popcorn-toffee-cheesecake was published in the free Co-operative Food  magazine (UK), issue 23 NOV/DEC 2015. I just added 4 leaves of gelatine and about 50 grams of melted white chocolate into the recipe to make sure the cake will thicken enough. You'll find the original recipe easily in the Co-operative Food digital magazine  through this link, as well as all the other issues of the magazine.