LEVIN LUMOA

Viikko talvilomaa alkaa kääntyä kohti loppuaan ja me palasimme illan suussa kotiin Lapin lomaltamme. Vietimme viikon Levillä lasten ja ystävien kanssa lasketellen ja suurella porukalla mökkielämää viettäen. Siitä olikin tovi vierähtänyt, kun niin pohjoisessa olin käynyt. Omassa lapsuudessani hiihtokeskukset kävivät jo turhankin tutuksi pujotteluharrastuksen ja isän hiihdonopettajatyön myötä ja muistan, kuinka tuota rinne-elämää elettiin kyllästymiseen saakka: arki-illat lähirinteissä ja viikonloput sekä lomat pohjoisen keskuksissa. Rukalla ja Ruotsin Lapissa olemme käyneet nyt aikuisenakin, mutta muuten Suomen Lappi on jäänyt vähälle huomiolle. Aurinkoinen mutta välillä hyytävänkin kylmä talviurheiluviikko oli mukavaa vaihtelua myös  etelän lomille, joita lasten kanssa näin talvisin olemme ennemminkin tehneet. Levi lumosi meidän perheen monin tavoin. Parasta lomassa oli:

KAUNIIT TUNTURIMAISEMAT..

Nämä lumimöhköiset puut ja valkoiset tunturien laet. Kaunis talvinen valo ja kimalteleva glitterlumi. Niin kaunista katseltavaa!

PERHEEN SAAVUTETTU HIIHTOUNELMA..

Lasten ollessa ihan pieniä, mietimme mieheni kanssa, kuinka ehkä sitten joskus pääsisimme koko perheen voimin rinteeseen. Ja nyt tämä sitten viimein on totta. Esikoinen on jo vanha konkari, mutta nyt meni varovainen kuopuksemmekin jo itsekseen metsäreiteille. Niin ylpeä olen tuosta pienestä sinnikkäästä kirpusta, joka voitti pelokkuutensa ja oppi nauttimaan laskun hurmasta. Erityismaininta menee Levin Etelärinteille. Pitkät, loivat rinteet ovat erinomaisia harjoitteluun.

KAVEREIDEN KANSSA..

Laskuseuraa riitti niin lapsille kuin meille aikuisillekin. Välillä oli vähän turhankin huimaa katseltavaa tämän kypäräjengin edesottamukset metsäreiteillä. Laskun riemua hekumoitiin kaakaokupposten ja herkkumunkkien äärellä lämmitellen. Tunturiravintola Tuikku ja Etelärinteiden Sivakka pitivät herkkuhuollosta hyvän huolen.

Kuva: Rapattutalo

MAAGISEN KAUNIIT AURINGONLASKUT JA  LAPIN LUONNON VÄRIPALETTI

Vaikka varpaat olivat laskupäivien päätteeksi jo päkiöitä myöten umpijäässä, nämä tunturista nähdyt auringonlaskut olivat pysäyttävän kauniita. Todellista Lapin lumoa. Ne pastelliin värjäytyvät taivaanrannat jäivät minulta tosin kokonaan kuvaamatta, mutta tulivat senkin edestä hetkissä nautituiksi. 

Tätä reissua tulemme varmasti muistelemaan vielä pitkään ja jos takapenkkiä on uskominen, niin ensi talven lomakohde on jo näin hyvissä ajoin päätetty. Reissukuvia on vielä pari kansiollista jemmassa, mutta säästän teidät tämän suuremmalta kuvatulvalta tässä yhteydessä. Ehkä vielä palataan Lapin maisemiin toisenkin postauksen edestä. 

Kuinkas siellä on kymppiviikkoa vietetty, lomalla vai arjen pyörteissä?

VÄRIKÄS TENBY

Reilun viikon takaisella päiväretkellä läntiseen Walesiin löydettin kaunis Tenby ja sieltä korttelitolkulla pastellimajoja. Näin sateisena ja harmaana päivänä, ilman kosteuden keikkuessa yli 90 prosentissa,  oli kiva palata näihin sokerihuurrettuihin välimerellistä tunnelmaa henkiviin kuviin ja ottaa teidätkin samalla taas sohvamatkailemaan. Tenbystä olimme kuulleet vain pelkkää suitsutusta, joten se oli ollut meidän reissulistalla jo pidemmän aikaa. 

Tämä pieni satama- ja kalastuskaupunki sijaitsee puolentoista tunnin automatkan päässä täältä Cardiffista, joten se tulee varmasti olemaan yksi suosikkiretkikohteistamme tänä kesänä. Kauniit pastelliset talot, mailitolkulla pehmoista hiekkarantaa, keskiaikaiset linnakkeet ja kivimuurin sisään kätkeytyvä kaupungin keskusta kapeine kujineen ja pienine putiikkeineen, kahviloineen ja ravintoloineen oli jotenkin häkellyttävän hurmaava yhdistelmä. 

Vastottain luin lehtiartikkelin, jossa yksi Tenbyn rannoista oli äänestetty ohi eteläisemmän Euroopan helmien Euroopan kauneimmaksi rannaksi. Eipä itselläni olisi aiemmin tullut mieleenkään lähteä etsimään idyllisiä hiekkarantoja Walesistä.

Tenbyssä oli kyllä niin helppo hymyillä ja antaa ajan pysähtyä hetkeksi. Tuntea hento tuulenvire tukassa ja alkukesän ekat pisamat nenänpäässä. Kurkkia pastellitalojen ikkunoista sisään ja miettiä, miltä tuntuisi aina aamuisin hörppiä aamukahviaan ikkunoiden ääressä tälläistä maisemaa ihaillessa.

Tulisiko sinulle äkkiseltään mieleen, että nyt ollaan Britanniassa?

/// Last Monday we made a daytrip to Tenby in West Wales. 

Yep, could you have imagined that there are places like this in Britain?

TUULIPUKUTREFFIT TALVEEN

Voihan Wales, minkä taas teit! Hurmasit vuorostaan karunkauniilla "vuoristollasi"! Näistä kuvista on tosin jo jokunen viikko aikaa, mutta koska tiedän, että tänään tulen olemaan taas hurmioissani aivan toisen tyyppisissä maisemissa, niin tuli kiire julkaista nämäkin luonnosasteella roikkuvat kuvat. 

Meillä kävi uskomattoman ihana tuuri kuluneen talven aikana, kun saimme muutaman kerran lapsenlikan tuttavaperheemme aupparista. Ihana ja niin luotettava Satu palasi vasta takaisin Suomeen ja halusimme vielä viimeisen mahdollisuuden tullen hänet tyttöjen kanssa leikkimään ja itse tehdä jotain vähän muuta kuin lähteä ulos syömään. Siispä eräs lauantai pääsiäislomalla, sääennustetta uhmaten, vedimme tuulipuvut päälle ja suuntasimme auton nokan pohjoiseen Brecon Beaconsin kansallispuistoon. Lähdimme valloittamaan Etelä-Walesin korkeimpia vuoria. Kyllä, paikalliset nimittävät näitä vähän alle tuhatmetrisiä huippuja vuorikseen.

Alle tunnin ajomatka täältä meiltä merenpinnan tasolta ja maisemat siis vaihtuvat aivan erilaisiksi. Viiden tunnin haikin aikana nousimme kolmelle eri huipulle, joista korkein Pen y Fan oli 886 metrin korkeudessa. Vaikka elettiin jo huhtikuuta, lunta sateli vaakasuoraan ja olosuhteet olivat jopa suomalaiselle pakkaseen tottuneelle karuhkon kylmät. Välillä ylhäällä kävellessä sai maalailla maiseman ihan mieleisekseen, kun näkyvyys ei paljon kaverin kantapäitä pidemmälle yltänyt. Nauratti kyllä jo ajatuskin, että eiköhän sieltä kohta joku britti marssi vastaan sortsit jalassa. Eikä sitten kovin monen mutkan taakse tarvinnutkaan kävellä, kun tämä ihme taas vastaan käveli. Kumman kuumaveristä porukkaa. Välillä pilkotti onneksi aurinkokin ja saimme ihastella huikeita maisemia. Näille kukkuloille täytyy ehdottomasti päästä kiipeilemään joku kaunis kesäpäivä uudelleen.

Tuumasin miehelle, että nämähän olivat oikein suomalaiselle sopivat treffit, kun välimatkaa treffiseuraan oli välillä kymmeniäkin metrejä, eikä tarvinnut sanoa sanaakaan, sai vaan ihmetellä hiljaisuutta. Mies tähän tokaisi tosin, että "Ai miten niin hiljaista, sähän puhut koko ajan!"

Nyt ollaan hetki treffikatkolla, mutta ei me siitä onneksi jakseta välittää. Tänään vietämme Bank Holiday -vapaapäivää ja suunnataan katseet läntisempään Etelä-Walesiin koko perheen voimin. Onneksi sateisen ja viileän vapun jälkeen on luvassa aurinkoinen päivä. 

Ja hei, sehän on toukokuu! Uskomatonta, pian tulee vuosi täyteen tänne muutosta. Aika on mennyt niin vauhdilla ja paljon ihmettä on muistojen reppuun kertynyt. Katseet on jo suunnattu kaikkeen  kesäiseen kivaan! Tällä viikolla saamme taas vieraitakin Suomesta, niin huippuihanaa!

Mutta nyt menoksi, oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

/// These pictures are from Brecon Beacons National Park in the southern Wales, where we were hiking a couple of weeks ago with my hubby. The highest peak Pen y Fan was in 886 metres. Yep, locals call these hills mountains. But I have to agree, the views were so spectacular and impressive that you can easily imagine being on high mountains. We were surprised by some snow fall and pretty unstable weather during the day. In April! These views I absolutely want to discover one day again by a picturesque summer weather.

HOTELLIVINKKI LONTOOSEEN

Myöhäiset kukkuut tänne blogin puolelle! Pitkä, yli kahden viikon mittainen pääsiäisloma alkaa olla ohi ja huomenaamulla koittaa arki tämän perheen hameväelläkin. Toinen lomaviikko on hujahtanut kotipuolessa, mutta lähes kaiken aikaa ollaan oltu menossa omalla porukalla tai Cardiffin kavereilla höystettynä. Löydetty taas mielettömän kauniita ja visiitinveroisia paikkoja lasten kanssa ja päästy treffeillekin, valloittamaan Etelä-Walesin korkeimpia "vuoria". Iltaisin ei ole tarvinnut lampaita laskeskella, sen verran ovat ulkoilmarikkaat päivät verojaan vaatineet. Jospa arkeen paluun myötä löytyisi blogirutiinitkin taas kohdilleen. Näin viikon viimeisinä tunteina palataanpas kuitenkin vielä sinne Lontooseen ja erääseen ihastuttavaan hotelliin.

Kiitos meidän Lontoon hotellin löytämisestä kuuluu ystävälleni, joka tavoilleen uskollisena oli varannut hotellin perheelleen jo hyvissä ajoin. Toisin kuin eräät, jotka toimivat usein vähän viime metreillä. Nyt toki halusimme majoittua samaan majapaikkaan ystäviemme kanssa ja onnistuimmekin saamaan huoneen vielä kolme viikkoa ennen ajankohtaa. Hotellimme oli itsenäinen Georgian House Hotel Victorian aseman läheisyydessä. Harvoin innostun kirjoittelemaan reissujemme hotellihuoneista, mutta tämä oli mielestäni sellainen uniikki helmi, joka ansaitsee kaikkien tylsien itseään toistavien hotelliketjujen sijaan palstatilaa. 

Lomillamme emme kaipaa luksusta ja useimmiten haluamme majoittua melko edullisissa majoituksissa käyttäen rahaa mieluummin aivan muuhun.  Arvostamme silti toki  mukavuutta ja siisteyttä ja ehkä jopa sellaista kodinomaista fiilistä. Georgian House Hotel osoittautui pieneksi hotelliksi 1800-luvun puolivälissä rakennetussa talossa, jonka sympaattisen sisustuksen lisäksi uskomattoman ystävällinen ja pyytettömästi palveleva henkilökunta ansaitsee kyllä erityismaininnan. Hintaluokka oli jonkin verran korkeampi kuin kaikista edullisimmat vaihtoehdot, mutta uskoisin hinta-laatusuhteen olleen ihan omaa luokkaansa. Itse pulitimme kolmen hengen huoneesta ja kahdesta yöstä 330 puntaa, ystävämme neljän hengen huoneesta hieman enemmän. Ensimmäisen yön majoituimmekin huoneessa kolmestaan tyttöjen kesken ja toiseksi yöksi saimme miehenkin mukaan menoon,  mikä oli hotellin henkilökunnalle täysin ok. Esikoinen oli onnellinen omasta ikkunasyvennyksestään, kuopus taas myhäili tyytyväisenä kuin sai king sizen keskikaistan käyttöönsä :).

Ja minä sitten: olin onnellinen korkeista huoneista kauniine koristelistoineen, kukkatapetteineen ja rauhallisine väreineen. Entäs tuo alkuperäinen katto kipsikoristeineen sitten?! Jos jotain ikinä voisin varastaa, niin tuon katon olisin voinut mukaani ottaa! Luulen, että arkisetkin aamut alkaisivat arvokkaasti sellaisen alla silmänsä aukaistessa. Kerrassaan lumoava!

Olin tyytyväinen myös kotoisasta Nespressosta ja kahvilajitelmasta.

Kristallilaseista ja Island Bakeryn Lemon Melts -kekseistä (!). Siis jopa niin kovin, että ensimmäisen vuorokauden jälkeen jännitin, saadaanko varmasti samat keksit toisellekin vuorokaudelle :). Enpä muista koskaan myöskään googlettaneeni keksien perään hotelliyöpymisten jälkeen. Ja okei, jos aivan rehellinen olen, niin ylimääräiset keksipussit lähtivät kyllä matkaan mukaan. (Outouteni kumosin juuri Tripadvisorista lukemallani kommentilla, jossa niin ikään kehuttiin hotellin keksejä.)

Hotellihuone oli todella siisti ja kylpyhuone pienestä koostaan huolimatta vaikutti vasta remontoidulta niin meidän kuin ystävien huoneessa ja ainakin itselleni eniten mielenrauhaa hotelleissa tuo kylpyhuoneiden siisteys. Lisäksi kylpyhuoneisiin oli vähän satsattu: The White Companyn pyyhkeet, pesuaineet ja rasvat, pumpulipuikot ja vanupallot kauniisti purnukassaan. Kuten kapselikahvit ja keksitkin, nämä ovat niitä pieniä juttuja, joilla on ainakin itselleni iso merkitys.

Hotellin hintaan kuului aamiainen, mikä ei Lontoossa aivan yleistä tunnu olevan. Nyt hotellin aamiaishuone oli remontissa, mutta aamiainen toimitettiin sen sijaan huoneeseen omien toiveiden mukaan take away-tyyliin.

Lapsillehan suurinta seikkailua on jo sekin, että aamiaisen voi nauttia hotellihuoneen lattialle levitetyn pyyhkeen päällä omissa pyjamoissa. Sänkyyn en sentään croisantteineen laskenut. Aamiainen oli sen verran tuhti, että osa kassin sisällöstä jäi meille vielä evääksi.

Hotelli herätti hyvin samanlaisia fiiliksiä kuin puolitoista vuosi sitten Tukholmassa kokemamme Den Lilla Rådmannen, jota innostuin kuvaamaan silloin tässä postauksessa. Silloin oltiin juuri palaamassa tutustumisretkeltä Norjaan, minne ei sitten koskaan muutettukaan. Ei todellisuudessa olla mitään kaupunkilomailijasieluja, joten ilman Britanniaan muuttoa tuskin olisimme ihan heti Lontooseenkaan lomalle suunnanneet. Mutta nythän siellä on varmaan vielä useastikin käyntiä, kun näin lähellä ollaan. Itselläni itse asiassa jo vajaan kuukauden kuluttua. Ihana kaupunki, siitä ei pääse yli eikä ympäri näin terroriuhkan allakaan.

Tälläisen tiimin voimin hotellilta aina aamuisin kaupungille suunnattiin. Kaikki oltiin kummasti uusien kesähuppareiden tarpeessa, kun Gapiltä kympillä löydettiin :). 

/// A high recommendation to The Georgian House Hotel close to Victoria Station in London, in which we stayed over two nights during our Easter hols. Clean rooms, unique interior and SO friendly staff. Not to forget the deliciuos biscuits and all other small but significant details!