ETUPIHAN ISTUTUKSET

Kesän aikana etenimme pihan kanssa todella maltillisesti. Kuuma ja kuiva kesä ei juuri houkutellut siirtymään istutusmietteistä toiminnan tasolle. Kolmannen kerran kylvetty nurmen siemenkin kun tuppasi päätymään itämisvaiheen sijaan pikkulintujen suuhun. Ihan jo kesäkukkaistutukset ruukussa tuotti tänä vuonna päänvaivaa, kun en oikein tykännyt jostain syystä juuri mistään kukkivasta (kuulostaa kyllä vaikea-asteiselta kukkahattutädin masennukselta). No laventelit, muratit ja tuijat hoitivat kesäkukkien virkaa oikein mainiosti. Terassilla kasvoi näiden kaverina myös tummanvioletti koristebataatti. Etuoven pieleen suureen ruukkuun päädyin hankkimaan varrellisen pallotuijan, mikä toimii mielestäni tuossa aivan ihanasti.

Niin ihanasti, että en saanut noita sopuhintaisia puita lopulta mielestäni ja etupihan puoleiselle seinustalle suunnittelinkin tässä huumassa istutusalueen, jota nuo pallotuijat melko symmetrisesti rytmittää. Istutusalueella on yli kymmenen metriä pituutta, joka kaartuu lopulta talon kulmalla vähän myös kodinhoitohuoneen ovelle päin. Mullat tähän kohtaan laitettiin jo viime kesänä nurmimullan ja piha-alueiden rajauksen kanssa samaan aikaan. Tänä kesänä tuo penkki alkoi tietenkin vähitellen kasvaa heinää ja loppukesästä näky alkoi olla jo niin kamala, etten kestänyt sitä enää katsella. Puoli päivää meni kitkiessä multaa uuteen uskoon, jonka jälkeen itse istuttaminen olikin sitten ihan pala kakkua.

Varrellisten pallotuijien kaveriksi hankin kymmenkunta pientä pallotuijaa, syyshortensiaa, kuunliljaa sekä muutaman hopeatoppo-heinäkasvin. Taimet ovat toistaiseksi vielä melko kaukana toisistaan, mutta vähän jännittää nähdä, kuinka nopeasti ne kasvavat kookkaammiksi. Vai käykö sittenkin niin, että etenkin tuijat kärtsäävät jo heti ensi keväänä.

Nyt tämä sisäänkäynnin pallotuija on ehkä vähän liikaa muiden pallotuijien kanssa eri linjassa kasvaessaan. Ennakoin tätä kyllä ja jätin istutusalueeseen vielä yhden varrellisen pallotuijan mentävän kohdan kodinhoitohuoneen oven luo. Talveksi täytyy siis keksiä jouluvaloja varten uusi puska oven pieleen.

Etuoven rappuset olisi myös ihana saada viimein laatoitetuksi. Olen yrittänyt edelleen etsiä sopivaa laattaa, toistaiseksi kuitenkin tuloksetta. Joku ehkä muistaa laattapohdintaani tästä viimesyksyisestä postauksesta. Niin kaunis kuin tuokin laatan sävy on, koitan vielä löytää saman kuvion mustavalkoisena jostakin. Kaikki vihjeet otan ilolla vastaan. Ollapa sateisessa saarivaltiossa, sieltä ei tarvitsisi kauan etsiä.

Alunperin olin ajatellut hankkivani syyshortensian taimet valkoisin kukin, mutta kaikista puutarhan lajeista ihastuin eniten kuitenkin tähän Early Sensation -lajikkeeseen, joka aloittaa kukintansa noin lähes valkoisena, hennon vaaleanpunaisena ja muuttuu syksyä kohti jo melko purppuranpunaiseksi. Tavoitteenani on hillitä hortensioiden kasvua leikkaamalla niin, että ikkunan edustat eivät pääsisi liiaksi puskittumaan. Hyvä syy siis napsia kukintoja maljakkoon saakka jo näin alkuvaiheessa kasvua.

Maisemointikankaan päälle hankimme mustaa kuorikatetta. Ehkä tuo laudoin toteutettu piha-alueiden rajauskin vielä saa kauniimman toteutuksen, kun jossain välissä laatoitamme tai asfaltoimme kulkureitit. Olisin siihen niin valmis jo nyt, kun tuota kivituhkaa kulkeutuu kenkien pohjassa ärsyttävästi joka paikkaan.

Niin paljon on pihassa vielä tekemistä, mutta jostain on sentään jo aloitettu. Alunperin meidän piti istuttaa raja-aidatkin nyt loppukesästä, mutta taidamme jättää homman suosiolla ensi kesään. Ehdimmepähän muhitella päätöksiä vielä ihan rauhassa. 

Tulevana viikonloppuna saadaan toivottavasti julkisivua vähän valmiimpaan kuosiin maalauksen saralla, kun osa autokatoksesta täytyy maalata vielä toiseen kertaan. Hyvä syy tehdä homma lopulta alta pois, kun neuvokas naapuri avitti asiaa työntämällä jo eilen valmiiksi kootun telineen pihalle maalausta odottamaan. Ehkä myös viimein uskallan trimmata noita pallotuijia pyöreämmiksi, eiköhän ne ole jo ehtineet juurtua.

Minä kipaisen huomenna vielä muutamaksi tunniksi töihin, mutta sitten: hyvää viikonloppua!

TUOKSUHUUMASSA

Olen ollut aina yhden tuoksun naisia. Ennen tätä viikkoa omistin kaksi hajuvettä, joista toista käytin arkena, toista juhlassa. Tuota ensimmäistä Clean-sarjan tuoksua olen käyttänyt pian viisi vuotta, sitä edellinen Ralph Laurenin tuoksu kulki minulla matkassa varmasti teini-iästä saakka, siis nopeasti laskettuna ainakin 14 vuotta. Helppo oli hommata aina pullo entisen loputtua, kun ei tarvinnut arpoa niiden lukuisien uusien tuoksujen väliltä. Mitäpä sitä hyvä vaihtaamaan (tähän sellainen irvistyshymiö). Nyt kun virallisesti vanhenin ikänaisten sarjoihin (herranen aika, kuulostaa kamalalta!), ajattelin lahjoa itseäni uudella tuoksulla. 

Viime sunnuntaina Lontoossa samoilin taas siellä ennenkin ihastelemillani Marylebonen kulmilla ja nautin kiireettömästä sunnuntaitunnelmasta. Erityisesti Marylebone Hight Streetiltä löytyy useampi lempiputiikkini, joita kiertelin läpi.  Diptyquella olen ennenkin käynyt nuuhkimassa, nyt päädyin viimein kokeilemaan heidän tuoksujaan ja valinnan vaikeushan koitui sitten lopulta suureksi. Olisin voinut samantien sulloa kymmenkunta huumaavaa kassiin.

Päädyin lopulta kukkaiseen ja kesäiseen tuoksuun, jospa se vaikka toisi lisää pirteyttä syksyn pimeyteen ja vesisateeseen. Diptyquen suosikkituoksuista oli tullut myyntiin kätevä matkakoko, jossa tuoksuni valitsin. Paremmalla syyllä voi sitten jatkossa kokeilla muitakin sarjan tuoksuja. Tuoksut ovat todella luonnollisia, eivät ollenkaan keinotekoisia. Ei siis ihmekään, että pakkauksissa on maininta 'natural spray'.

Annoin kotiintullessani kauniin paperipussin miehelle saatesanoilla, että voi sen mulle sitten perjantaiaamuna antaa, jos ei muuta keksi. Oli kuitenkin pakko se varovasti salaa avata jo maanataina ja pihistää pussista nuo pari testeriä. Niitä nuuhkin kilpaa muutaman päivän, nyt sain vielä tuon varsinaisen lahjan eilen käyttööni. En pian osaa päättää, mitä niistä tuoksuttaisin. Aivan huumaavan ihania kaikki! Luulen, etten ole enää mikään yhden tuoksun (ikä)nainen ja pahoin pelkään (kukkaron puolesta), että näihin jää todella koukkuun.

Näitä kuvaillessa ehti jo asetelmat yöpöydällä vaihtua. Tuo kuvien hortensia tuli väkisin mukaani torstai-illan partiokuskausreissulta, kun ahdasta kujaa ajellessani se kurottautui tienreunan puskasta avonaiseen autonikkunaani. Naps vain ja matka jatkui. Yöpöydällä pilkottaa myös se Designjunction-löytöni, palailen siihenkin vielä paremmin.

Synttäripäivähän kului eilen ensin lenkkeilyn ja hieronnan merkissä, iltapäivällä keksin itselleni sitten niinkin spesiaalia synttäriluksusta kuin siivoamista. Illalla sentään juhlistimme vähän pihvin ja punkun voimin ravintolassa. Ja kyllähän se mies lopulta pääsi yllättämääkin. Se nimittäin tietää liian  hyvin, että mulla itsellä ei tule mieleenkään hankkia uutta tekniikkaa, vaikka entiset olisivat jo melkein romuna. Sitkeästi koitan aina sinnitellä, vaikka kuinka olisi akku tai ruutu sökönä. Siispä hyppysissäni kiiltelee uusi ruusukultainen omenavekotin. Taidankin jatkaa lauantaita ja tätä uutta kolmevitosen elämääni päivittelemällä uuden puhelimen ajantasalleen ja tuoksua uudessa kukkaistuoksussani kilpaa keittiönpöydältä löytyvän synttärikimpun kanssa :). Tänä iltana onkin sitten pihvin ja punkun sijaan luvassa Bridget Jonesia, Pimm'siä ja pirtsakkaa leidiseuraa. Can't Wait!