PERJANTAIGARDEROBI JA KOTIÄITIKIPUILUA

Myöhäistä perjantai-iltaa! Täällä on ollut aika mukava perjantai. Pienemmänkin koulun aloituksen myötä olen saanut nyt kahtena aamuna pari tuntia omaa aikaa. Aivan taivaallista. Olin jo kauan sitten päättänyt käyttäväni nämä aamut urheiluun. Ettei illalla tarvitse sitten arpoa miehen kotiuduttua, että jaksaisko vaiko eikö jaksais. Miten hyvä fiilis syntyykään, kun arkisena aamuna on kymmenen jälkeen jo treenit tehtynä. Loppupäivä aikaa ja treenin jäljiltä erityisesti hyvää mieltä ja energiaa kaikelle muulle.

 

Olen päättänyt pyristellä irti siitä ajoittain vaivaavasta suorittajaihmisen huonosta omatunnosta, että munkin pitäis olla töissä. Kun kaikki muutkin ja että mitähän ne ihmiset oikein ajattelee, kun tällä lailla kotona lorvailen. Mutta silti täytyy myöntää, että pieni, eikä niinkään pieni kateuden pistos käväisee mielessä, kun joka aamu näen nuo sydämelliset opettajat selvästi lempihommissaan ottamassa lapsia vastaan. Minunkin pitäisi vaihtuu tunteeseen minäkin niin haluaisin. Muistelen entisiä oppilaitani ja tulee lämmin mieli, vaikka ei aina niin kuin Strömsössä mennytkään. Silti ne mulle vielä haluaa skypetellä koulusta. Sitten taas muistan, mikä on mun rooli tänä vuonna. Olla erityisesti noiden omien pikkuruisten tuki ja turva, rento ja kiireetön äiti. Kerrankin aina kotona, se tuntuu uskomattoman hyvältä ja tärkeältä. Nyt on jo olosuhteidenkin pakosta hyvä näin, töihin ehdin vielä kyllä.

 

 

Mutta sitten, aamutreenien ja kipuilun kautta vaatekaappiin. Syksyn varalle sinne on kertynyt parit jutut. Vaikka kesää on täälläkin vielä vähän jäljellä ja auringon paistaessa sää tuntuu melkein helteiseltä, niin silti Espanjasta jemmattujen chinojen syksyinen vihreä tuntuu ajankohtaiselta. Sopivat kivasti valkoisen yläosan kanssa. Postilaatikosta taas löytyi muutama päivä sitten kaunis sinipohjainen kukkahuivi, jollaista olin jo pitkään etsinyt. Huivi on SOL 13 -Millan käsityötä. Ihan uniikki laatuaan ja niin kiva kolmio kaulalle kiepautettavaksi. Pallerot tuo oman hauskan juttunsa siihen. (Huivi olisi oikeasti ihan justiinsa ihana opehommiin!)Tälläisellä varustuksella mentiin siis tänään lenkin jälkeiseen loppupäivään.Viileään tuuleen vielä neuletakki lisäksi.

 

Ja niin kuin kuvista näkyy, olen saanut viimein myös entisestä kodista tutut Muuton Dotsit ja Hayn Gym Hooksit seinälle. Makkarin tyhjälle seinänpätkälle siirsin myös kaveriksi Iina Vuorivirran Vino-peilin ja nuo paikkaa vailla olevat säilytyslaatikot näyttävät siltä, kuin olevinaan kuuluisivat asetelmaan. Pallerot ja rinkulat kiinnitin reikiä välttääkseni taas taulutarroilla kiinni ja hyvin ovat seinällä pysyneet!

Nyt kiristää chinojen nappi sen verran, että taidan lähteä sängyn pohjalle sulattelemaan. Keräilin nimittäin tänään vaimopisteitä ja kokkasin perjantai-illan kunniaksi jotain muuta kuin makaronilaatikkoa. Menusta ehkä lisää huomenna.

Ennen sitä, näiden monien monituisten ajatusten siivittämänä, mukavaa viikonlopun aloitusta! Meillä ei ainakaan ole sen kummempia suunnitelmia. Vielä.
 

PS. Poistin nämä kuvat ja postauksen jo päivällä. Koska housut olivat niin ryppyiset. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin. Tähänkö ollaan tultu, että housutkin täytyisi näitä juttuja varten silittää? Ihan oikeasti olin ne kyllä olevinaan jo kertaalleen silittänyt, mutta en nähtävästi turhan tarkasti :D.

 

KUPLAMUOVIA JA KUUTIOITA

 

Käheä tai paremminkin ruostuneiden saranoiden narinaa muistuttava moi! Viimeinen viikko vierähti yötä myöten tavaraa pakatessa ja kuplamuoviin kääriessä. Muutaman tunnin katkonaiset yöunet ja karsea stressi päivästä toiseen tarkoittivat tietenkin hajamielistä päätä ja sydämen tykytyksiä. Melkein selvä juttu: lopussa kiitoksena kaikista niistä ylikierroksista sängyn pohjalle kaatanut flunssa. Eikä ainoastaan mulla, vaan kuopuksella tauti kahta kauheampana. Viime yönä kun viimein olisi ollut lupa nukkua, yskittiin ja kipuiltiin pikkuisen kanssa vierekkäin. Onneksi oli vielä sohva alakerrassa, niin terveimmät perheenjäsenet saivat leiriytyä sille kesken yön. Neljä henkeä, yksi sänky ja yksi peitto ei kuulostanut alun alkaenkaan kovin rentouttavilta öiltä.

 

Mutta silti kaiken tämän mälsyyden keskellä, kipeän kropan sisällä läikkyy ilo ja helpotus siitä, että saatiin tuo pakkausurakka tehtyä ja kuorma pois silmistä. Tavarat siirtyvät huomenna Helsingissä isompaan rekkaan ja matkalle kohti Walesia. Viikon päästä ollaan mekin perillä ihmettelemässä uutta elämäämme uusissa maisemissa ja toisessa kulttuurissa.

 

Eilen en voinut olla räpsimättä kuvia muuttourakasta. Elämä laatikoissa ja kuplamuoviin käärittynä. 150 metriä kuplista ei edes riittänyt 15 kuution paketointiin, vaikka alun perin hillitön muovirulla huvittikin ja tuntui vähintään liioittelulta.  Jos jonkinnäköistä häkkyrää ja viritelmää pakattiin autoon ja vielä viime metreilläkin väännettiin vähän kättä mukaan lähtevistä tavaroista. Muutosta vastaava tamperelaisherrasmies sai myös ohjeita siitä, mitkä häkkyrät voi tiukan paikan tullen tiputtaa matkalla Englannin kanaaliin :).

 

 

Kuten kuvista huomaa, kekseliäisyyttäkin piti vähän laatikkojen loppuessa käyttää, että kaikki aarteet mahtuivat mukaan. Saa nähdä, kuinka käy viikossa umpioon Stone-jakkaran sisälle pakatulle kaktukselle  tai missä vaiheessa löydän luistimet lelulaatikoista. Tuo kaktuksen pakkaaminen ja sen vaatima jakkaran hajottaminen aiheutti niin suurta hilpeyttä, että mieskin harmitteli, että idea ei ollut hänen omansa. Ja huomannette myös, että itsepäisesti pakkasin tuon palmunkin vielä viime metreillä mukaan, vaikka joidenkin tavaroiden kohdalla - miehen suureksi yllätykseksi - annoinkin periksi.

 

Nyt täällä jatketaan vielä leireilyä omassa kodissa viikon loppuun saakka, järjestellään paikkoja uusia asukkaita varten ja fiilistellään vielä tätä taloa, ympäristöä ja naapurustoa, jotka ovat viimeisen yhdeksän vuoden ajan tehneet tästä kodista Kodin. Viikonloppuna olisi tarkoitus laittaa maja matalaksi läksiäisten merkeissä, pitäkäähän peukut, että selätän taudin ennen sitä. Itku tässä vielä tulee, se on selvä.

 

JUHLAA PUKKAA ELI MUUTTO LÄHENEE

Joskus talvella ajattelin, että sitten kun vietetään meidän tyttöjen synttäreitä huhtikuussa, niin sitten on jo muutto tosi lähellä, melkein kuukauden päässä. Niin varkain koitti huhtikuu ja jo ensi viikon lopulla meillä juhlitaankin kuusi- ja kolmevuotiaita tyttöjä. Niin paljon kun tykkäänkin touhuta juhlajärjestelyjen kanssa, luulen, että tällä kertaa syke nousee aivan muusta syystä.

 

Juurikin siitä syystä höystettynä esikoisen toiveella ajattelimme  tänä vuonna ulkoistaa sen suurimman synttäriruuhkan paikalliselle pomppulinnayritykselle hattara- ja popcornkoneineen ja juhlia täällä kotona ainoastaan lähisuvun voimin.  Tulevina viikkoina täytyisi energiat suunnata pikku hiljaa pakkauspuuhiin ja muiden muuttoon liittyvien asioiden hoitoon. Siksi jätän suosiolla juhlahääräämisen vähemmälle.

 

Moni asia on muuton suhteen vielä aivan auki ja ollaan yhä kotia vailla. Pari kivaa ollaan löydetty ja yhden suhteen ollaan jopa toiveikkaita. Täältä kaukaa käsin asiat eivät kuitenkaan ratkea hetkessä ja esimerkiksi jo esikoisen kouluun menon suhteen on monta yöllistä tuntia tullut valvottua koulujen raportteja ja rankkauksia lukien. Asunnon löytyminen kivalta alueelta ei sitten kuitenkaan takaa koulupaikkaa lähikouluperiaatteen mukaisesti, kuten täällä meillä, vaan kouluun saattaa päästä, jos siellä on tilaa ja jos ei ole, voi joutua kuskaamaan kauemmaksikin tai sitten etsimään uuden asunnon.

Hieman meinaa siis painetta jo tulla kaiken tehtävän kanssa, mutta täytyy vain koittaa pysyä rauhallisena ja hoitaa asioita yksi kerrallaan kuntoon. Samalla tietysti kaikesta täällä olevasta nauttien, ja voi kyynel, tästä kodistakin, jolle olemme kenties löytäneet uudet asukkaat.

 

 

Synttärikattauksessa saadaan vielä kaikki kaapeissa vuoroaan odottelevat kipot ja kupit käyttöön, ja ihan itseänikin huvittaen, aion sen jälkeen pakata ne kaikki matkaan mukaan. Ikään kuin toivoen, että reissun aikana  kahden kupin sijaan käyttöä tulee mahdollisimman monelle.

Mutta hei, vannomatta paras, jos nyt kuitenkin askartelisin edes ne kutsukortit. Siis hetkeksi vielä pinterestiin ideaa etsimään ja sitten unille, aamulla jatkuu arki.

Ja jos et ole vielä ehtinyt osallistua mahtavan Cilla's saippuatuotesetin arvontaan, käyhän kurkkaamassa ja osallistumassa edellisessä postauksessa! Sieltä löytyy myös linkit blogisiskojen arvontapostauksiin, joissa voit käydä moninkertaistamassa voittomahdollisuutesi!

 

KUKISTA ON MONEKSI

Sunnuntaiterkut sohvan pohjalta ja samalla myöhäiset ystävänpäivätoivotukset! Tarkoitukseni oli jakaa teille nämä kukkaspainotteiset kuvat jo eilen, mutta eipä sille sitten kaiken puuhan seassa jäänytkään aikaa. Tänään siis postaus ihan lemppariaiheestani.  Kukat tuovat itselleni mielettömästi iloa ja voisin viettää tuntikausia asetellen niitä eri järjestykseen. Ei minulla mitään floristin taitoja ole, mutta kukkien hipelöinti kuuluu samaan terapeuttiseen ja rentouttavaan sarjaan kuin leipominen, valokuvaus ja maalaaminen. Eilen huomasin tekeväni tuota kaikkea jopa samaan aikaan :).

Kuvien kukat ovat tietenkin Kukkakauppa Astrantiasta, joka tulvi tällä viikolla ystävänpäivän väreistä. En voinut itsekään olla hankkimatta pinkkiä piristyskimppua kotiin loppuviikoksi - jaloleinikkejä, germiinejä ja neilikoita. Kukat ehtivät pari päivää ihastuttaa rennon huolimattomasti maljakossa, kunnes se terapiapyörä lähti eilen pyörimään :).

Ja näinhän se pyörä jotakuinkin otti kierroksia:

Anopin aiemmin viikolla tekemä tuore mansikkahillo houkutteli leipomaan ihan perinteisen kermakakun. Tämä kakku (klik) viime keväältä puolestaan inspiroi käyttämään kukkia koristeena. Kankaanmaalaus on poltellut jo pidempään mielessä ja kakkupohjan ollessa uunissa toinen jouluksi ompelemistani valkoisista pöytäliinoista alkoi saada uutta väriä pintaan. Musta maalattu raita toi mukavaa kontrastia herkälle kakulle - jo ennen kuin oli edes ehtinyt kunnolla kuivua :).

Ja koska olisihan kukkaskakkua ollut hiukan hankala leikata, 

kakku sai vaahtokarkeista vielä toisen koristelun.

Kuvia tuli napsittua niin urakalla, että  taidan säästää teille tätä kukkailottelua vielä yhteen toiseenkin juttuun, nuo kukat kakun päältä nimittäin saivat vielä kolmannen elämän. Toivottavasti pääsen myös pian kuvailemaan, mihin nuo maalatut kankaat  lopulta päätyvät.

Mulla olikin pitkästä aikaa säpinää viikonlopussa, huolimatta koko perheen puolikuntoisuudesta. Lauantai-ilta vierähti Lunta Ilosaaressa -festareilla hyvän ystävän seurassa ja tänään olikin sitten väsymyksestä huolimatta paras vaihtoehto vain nousta ajoissa pystyyn ja lähteä muun pesueen kanssa viettämään laskiaispäivää läheiseen laskettelukeskukseen. Sinne ne pääkivut tuulettuivat. Niin mielettömän kaunis päivä pulkkailla ja lasketella :), hymyillä kilpaa auringon kanssa. Aivan mieletön on kyllä tuo auringon ja lisääntyneen valon vaikutus. Ja nyt tuntuu siltä, että flunssa joka vielä eilen aamulla oli kovaa vauhtia puskemassa päälle, hävisi johonkin. Taisi sattua festarit aivan oikeaan paikkaan :). Huomenna meidän tytökin pääsevät pitkästä aikaa yli viikon sairastelun jälkeen hoitoon ja mieskin tuntuu olevan (lähes) koko viikon maisemissa. Parin viikon päässä häämöttää talviloma, joten eihän tässä voi olla kuin hyvillä mielin.

Suloista sunnuntain jatkoa teille ja aurinkoisia päiviä tulevaan viikkoon!

//BLOGIYHTEISTYÖssä Kukkakauppa Astrantia

PERJANTAIN ONNI JA VARMA VALKOINEN

Kolmen tunnin työpäivä, eilen siivottu koti ja maljakollinen kukkia. Pitkältä työreissulta kotiin palannut mies ja koko porukka terveenä. Takkatuli, kotiinkulkeutunut sushiannos, pitkät päikkärit sekä sauna. Päätös olla tekemättä yhtään mitään. Viikonloppu ja pitkät hiihtolenkit vielä edessä. Ehkä taidan pyöriskellä tässä onnen tunteessa vielä hetken ja poksauttaa kohta tuliaissamppanjan auki. Onhan meillä taas uusi tuleva kotimaa, mille kippistellä.

 

Olkkarin nurkka on ollut pitkän aikaa tosi tyhjä ja vailla jotain täydennystä. Aiemmin tuossa S-hyllyn alla olivat matalat kirjahyllyt ja iso laiskanlinna. Niiden aika oli ja meni ja aikani haaveilin tilaan pyöreää pöytää, jonka äärelle voisi joskus kattaa vieraillekin kahvit. No tässä tilanteessa sellaisesta nyt on enää turha haaveilla, joten nurkkaan on kerääntynyt kokoelma kaikenlaista täytettä. Block-pöytä tuo laskutilaa pienille kauniille tavaroille ja kirjoille. Aika kivasti sen päälle sopii myös tuollainen korkeampi maljakko, johon valitsin Kukkakauppa Astrantiasta muutaman runsaan oksan kauniin liiloja kukkasia (nimen unohdin tietenkin). Pisarakaaviot palautuivat joulun jälkeen seinälle, vaikkapa vihjaamaan siitä uudesta tulevasta ;) ja lisäksi toin Coco Lapine Designin Mountain ABC:n yläkerrasta nojaamaan seinää vasten. Tuossa taulu saa enemmän arvoistaan huomiota, kuin aulan hämärässä nurkassa. Sisustuslehtipinoille täytyisi tehdä jotain, kuvissa näkyy vain murto-osa todellisuudesta. Itkettää jo valmiiksi ajatus, että paperinkeräykseenhän ne on lopulta muuton tieltä kiikutettava. Niin rakkaudella niitä on tullut jo 10 vuotta hamstrattua. Aivan hullua. Vai onko teillä lehdille joku parempi idea?

Moni on kysellyt kommenteissa ja sähköpostilla tuosta olkkarin jalkavalaisimesta. Se on tosiaan jäänyt sen kummemmin täällä esittelemättä, joten valaisenpa asiaa nyt tässä kaikille yhtä aikaa. Valaisin on siis Gubin Grasshopper. Kaunis ajaton klassikkovalaisin, josta ehdin haaveilla jo kolme vuotta. Valaisimen on suunnitellut Greta Magnusson jo 1940-luvun lopulla ja sitä alettiin valmistaa uudelleen muutama vuosi sitten. Jännitin vähän sen valaisintehoa, mikä osoittautui onneksi täysin aiheettomaksi. Valaisin antaa itse asiassa todella hyvän yleisvalon, mutta myös kohdevalon lukemiseen. Yhdessä olohuoneen toisessa nurkassa olevan Kartellin Bourgien kanssa se valaisee meidän isohkon olohuoneen sopivasti. Kattovaloistahan en tunnetusti perusta. Mietin kauan valaisimen väriä, puntaroin lopulta mustan ja valkoisen välillä, mutta korkean hinnankin takia päädyin vaihteeksi varmaan valkoiseen. Tiedän, että monen mielestä niin tylsä valinta, mutta itse en kyllästy siihen koskaan.

Mutta nyt selittelyt sikseen ja samppanjat lasiin, taisi juomaseurakin juuri tulla alas nukutuspuuhista. 

Cheers ja mahtavaa viikonloppua!

// BLOGIYHTEISTYÖSSÄ Kukkakauppa Astrantia

H NIIN KUIN HERKKU

Vuosi 2014 jäi taakse varsin perinteikkäällä tavalla, kun kokoonnuimme parin ystäväperheen kanssa viettämään iltaa. Uusi vuosi on ollut meillä yleensä ennen kaikkea lasten juhla: aikaiset herkuttelut, ulkoilut ja ilotulitukset. Nuorin porukasta oli saavuttanut juuri neljän viikon iän, joten uuden vuoden iltaan mahtui myös vauvan tuoksua. Toki me aikuisetkin saimme kilistellä kuohuvilla ja siinä samalla syödä itsemme pökerryksiin uuden vuoden herkuista. Naurua riitti ja jälkipeliä illan jutuista on käyty vielä tänään melkoisen aktiivisesi, mikäli whatsappin kilkutusta kuuntelee. Kun on tuntenut toisensa jo yli 25 vuoden ajan, jutuilla ei tunnu olevan enää mitään rajaa eikä löydy niin maan alle haudattua juttua, jota ei voisi enää kaivaa esiin, pyöritellä jauhossa ja tirisyttää pannulla. Koskaan ei ole myöhäistä hekotella niille kaikista häpeällisimmillekin jutuille vielä kerran. 

Herkkuja ei ole meidän kokoontumisista puuttunut myöskään koskaan. Eilen mentiin helpolla Tex mex -linjalla. Jälkkärinä lapset saivat jäätelöbaarinsa ja me aikuiset tovin vajuteltuamme tuhosimme marjaisen pavlovan. Tämä oli jo toinen pavlova laatuaan  viikon sisään, jonka samalle porukalle leivoin. Helppo ja herkullinen. Instan seuraajat ehkä näittekin todistusaineistoa kokonaisesta kakusta, mutta koska kuvista tuli niin pimeitä, blogin puolelle jäi jäljelle enää kakun rippeet.

Kun tänään esikoinen ja mies lähtivät laskettelurinteeseen treenaamaan ja kuopus kaivautui vastahakoisesti peiton alle päikkäreille, mulla oli "my kind of moment" eli kamera, kahvikuppi ja viimeinen pala kakkua.  Rekvisiitaksi pääsi esikoisen joululahjaksi saama kultainen aarrepurkki, jonka sain kuvauslainaan täksi iltapäiväksi ;). Muutamat hyasintin kukkaset nypin eilen Astrantiasta noutamastani raikkaasta uuden vuoden kimpusta. Siitä lisää myöhemmin. 

Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä todeta, että eilisen syöpöttelyn jäljiltä ähky on ollut niin perustavanlaatuista, että taidan jättää ne edellisessä postissa mainitsemani keksinleipojaiset tuonnemmalle ja koittaa ennemminkin  mahtua lenkkivaatteisiin, ennen kuin on liian myöhäistä. Joskushan se on tällekin joulunajan herkuttelulle laitettava stoppi joka tapauksessa, joten tämä pala kakkua olkoon nyt viimeinen vähälle aikaa. Niin kliseiseltä kun se tähän aikaan vuodesta kuulostaakin. 

Toivottelen teille onnellista uutta vuotta ystävät hyvät! 

Tuokoon se tullessaan uusia seikkailuja ja mahdollisuuksia! 

Vaikka menneenä vuonna mietin ensimmäisen kerran blogin lopettamista useampaankin otteeseen, sen tuntuessa varsin tyhjänpäiväiseltä aikasyöpöltä elämän isompien asioiden äärellä, totean sen näin uuden vuoden kynnyksellä kuitenkin olevan itselleni inspiroiva kauneuden kanava ja henkireikä kaiken sen vakavamman ja tärkeimmän keskellä. Olen iloinen jokaisesta teistä siellä ruudun toisella puolella, teitä on jo aivan valtava joukko, KIITOS kun olette mukana! Tuleva vuosi tuo tulevan Norjan seikkailumme myötä varmasti aivan uudenlaista, dokumentaarisempaakin sisältöä blogiin. Odotan jo innolla, että pääsen sitä teille jakamaan.

KOTONA!

Aina yhtä ihanaa tulla omaan kotiin. Kassien purkamisen, pyykkivuoren taltutuksen ja talvirenkaiden vaihdon lomassa tuli takkaan, villasukat jalkaan, liekit kynttilöihin, teetä kuppiin ja sauna lämpenemään. Ulkona on valkoista lumisateen jäljiltä ja heti tekisi mieli kaivella  "tiedättekyllämitä"-valoja esille. Koitan malttaa mielen vielä hetken. Tuliaissuklaatkin on jonkun pakko syödä, vaikka onkin karkkilakossa. Mutta kun itse lakkonsa määrää, voi yhtä hyvin määrätä, että yhdeksästoista päivä on juuri sopiva päivä vähän herkutella. Hetken vielä lomafiilis, huomenna sitten jo ihan muuta.

Kiitos ihanat edellisen postauksen myötäelämisestä! Mahtavaa, että ootte ihan mukana tässä meidän tulevassa muutossa. Niin kuin päätöstä tehdessä ajattelimme, helpompi olisi jäädä tuttuun ja turvalliseen kuin lähteä ja hypätä tuntemattomaan. Kuitenkin lähdöt ja hypyt tuovat mukanaan kaikkea sellaista, mikä muuten jäisi kokematta. Molemmat olemme asuneet ulkomailla itseksemme, itse koen saaneeni omilta Sveitsin vuosilta ja Ibizan kesältä niin paljon eväitä reppuun ja elämänkokemusta,  mitä arvotan omalla ihmisen matkallani paljon ylemmäs kuin minkäänlaista työkokemusta. Nyt tuntuu suorastaan etuoikeutetulta päästä tekemään se yhdessä ja opettaa lapsillekin menemisen meininkiä, uutta kulttuuria ja kieltä. Sitä, että yhdessä pärjätään, missä ikinä sitten olemmekin. Ja jos joskus sitten kotiin palataankin, olemme jokainen erikseen ja kaikki yhdessä käyneet läpi hienon matkan kaikkine iloine ja suruineen, kasvettu jokainen tavallamme. Rohkeita olemme kuulleet olevamme, sitä uskomme itsekin olevamme. Rohkeutta haluamme myös opettaa lapsillemme. Ehkäpä hekin sitten isompana uskaltavat kokeilla itsenäisten siipiensä kantavuutta päättäväisemmin ja uskovat niiden lentokykyyn, vaikka välillä vähän huojuttaisikin. Meitäkin huojuttaa tuleva seikkailu toisinaan, etenkin kun tuo lähtö on vielä todella epämääräinen möykky. Nyt sentään tiedämme suurin piirtein minkälaisiin maisemiin muuttorekan keula kesän korvalla osoittaa. Kyyneleet silmäkulmissa ja leveä hymy huulilla koemme tulevaa matkaa jo nyt. Huikeaa! Ja hei, Norjaanhan me vain mennään. Ei minnekään sen kauemmas :).

METSÄN TUNNELMAA OLOHUONEESSA

En tiedä, kuinka suuresta rikkeestä on kyse, kun bloggaan samoista neliöistä toista kertaa peräkkäin, mutta otan riskin ;), sen verran meidän olkkarin syyspäivitys saa läpätystä aikaan. Metsä kiehtoo metsän tyttöä, olipa vuodenaika mikä tahansa, mutta syksyn tyttöä syksyinen metsä ihan erityisesti. Tälläkin viikolla on tullut töppösteltyä metsän siimeksessä useaan otteeseen, välillä hikisemmin välillä ihan hissukseen, syysilmaa hengitellen ja värjäytyvää luontoa ihmetellen. Bongasinpa eräs päivä ketunkin kipittelemässä hurjaa vauhtia karkuun. Tänä syksynä metsän tunnelmaa on tehnyt mieli tuoda sisällekin.

Habitare-reissulla ihastelin Saanan ja Ollin kuoseja ja pitkään arvottuani (parin askeleen päässä ulkoportilta) päädyin heidän uusimpaan kuosiinsa, johon Olli kertoi heidän saaneen inspiraation entisaikojen kasvikuvista. Minulle kuosista tulee myös mieleen kaikki lasten retkiltä kotiin kantamat aarteet. Kuvio on toteutettu hauskasti ruudukon muotoon, mikä pääsee varmasti parhaiten oikeuksiinsa isommissa tekstiileissä, mutta toimii hyvin tyynynkin kokoisella alalla.

Valkopohjainen hamppukangas sai seuraa sammaleenvihreästä Linumin tyynynpäällisestä, joka löytyi H&B Homesta. Vihreää olen muhitellut mielessäni jo jonkin aikaa, vaikka luulin saaneeni siitä elinikäisen yliannostuksen silloin sinisellä aikakaudella. Pieni pala kangasta ei tuntunut kuitenkaan kovin vaaralliselta syrjähypyltä vaaleammista värisävyistä :). Vihreä täydentää mukavasti tuota Saanan ja Ollin metsäteemaa ja sopii oikeastaan aika kivasti ruskealle sohvalle.

Pöydällä erään lenkin kotiin tuomiset, kauniisti värjäytyneet juolukan varvut ja niiden kaverina kaunein näkemäni lyhty pitkään aikaan. Lyhty on tanskalaisen Holmegaardin mallistosta. Nahkapidikkeellisiin lyhtyihin ja vaaseihin kiinnitin huomiota jo vuodentakaisella reissulla Kööpenhaminassa, jossa tuotteet olivat näyttävästi esillä. Suomessa näihin en ole kovin monessa paikkaa vielä törmännyt. Tästäkin kauniista lyhdystä kiitos kuuluu Holmegaardin/Rosendahlin/Kay Bojesenin Habitare-osaston edustajille.

Olkkarissa ollaankin oleiltu tänä viikonloppuna ihan urakalla.  Meidän sairastupailusta ei meinaa tulla loppua, kun esikoinen oli pienessä kuumeessa koko viikon ja yskii edelleen ja nyt näyttää vähän siltä, että kuopus meinaa tulla uudelleen kipeäksi. Siispä me ollaan pelattu lautapelejä ja Unoa ahkeraan koko porukalla, katsottu lastenleffoja, mutusteltu sipsejä ja virittäydytty jo vähän tulevaan talveen laskuleffojen parissa. No jos nyt ei ihan niin hurjia offareita ole luvassa tulevalle talvelle, mutta toivottavasti ainakin lastenhissiä, loivia rinteitä ja leveää auraa.  

Vaikka ensi viikolle olikin jo lumihiutaleita sääennusteissa (Mitä?!), ei anneta ajatusten karata vielä kuitenkaan talven puolelle. Mieskin päätti lähteä vielä kerran purjelautavesille ja minä taidan tehdä syksyn sadosta omenapiirakan, jääkaapissa näyttäisi nimittäin olevan vielä pussillinen saatuja omppuja ja sopivasti purkki mascarponeakin. Ei siis vaihtoehtoja :). Isompi tytöistä pääsi kuumeen laskettua jo pihalle ja metsään kaverin kanssa leikkimään ja pienempi vetelee puhtaissa lakanoissaan sikeitä yläkerrassa. Illalla sitten vuorossa laivalippujen varausta, sillä syysloma häämöttää jo tunnelin päässä. Meillä on suunnitteilla roadtrippi Ruotsiin ja Norjaan, mieskin saa pitää ekan kerran meidän historian aikana koko viikon lomaa. Aika mukavaa.

Suloista sunnuntaita toivottelen!

///

Tyynynpäälliset Saana ja Olli, Linum/H&B Home

Kynttilälyhty Holmegaard/ saatu

VAIHTOEHTO PIZZAPERJANTAILLE

..nimittäin MARJAPIZZAPERJANTAI! Kovin vähän oon mihinkään kiinnittänyt tällä viikolla huomiota, koska olen suurimman osan ajasta viettänyt autuaasti silmät kiinni. Tauti vei minut mukanaan viime sunnuntaina ja vielä olen samalla reissulla. Jostain lehdestä jäi kuitenkin verkkokalvoille kummittelemaan pikkuruinen kuva marjapiiraasta, joka näytti ihan pizzalta. Ja sitten logo teksteineen soppa jotain. Tänään päätin metsästää kuvaa netistä. Googlettemalla löysin samaisen kuvan lopulta Soppa 365-sivustolta. Jos nyt oikein käsitin, niin Soppa 365 - sosiaaliseen keittokirjaan kootaan Sanoma Media Finland Oy:n lehtien reseptejä. Vaikutti toimivalta sivustolta ja kuvat houkuttelevilta, täytyy perehtyä sivustoon vielä tarkemmin. 

Olen ollut ihan surkea äiti sairastaessani ja mies onkin pyörittänyt arkea muutaman päivän. Tänään olin kuitenkin tyttöjen kanssa kolmestaan illan, joten ajattelin ilostuttaa heitä ruuanlaiton ohessa leipomalla iltapalaksi tätä pizzaksi naamioitua marjapiirasta.

Ja kyllähän se vähän niin on, että kaikki missä on mascarponea ja valkosuklaata, 

on pakostakin hyvää! Ken kaipaa vaihtelua pizzaperjantaille,

 niin tässä on ainakin herkullinen perjantaipulla!

Resepti löytyy täältä. Itse tein täytteen vain puolikkaana ja laitoin reilummin marjoja - mustikoita, vadelmia ja punaherukoita. Punaisen maidon tilalle kaapista löytynyttä rasvatonta maitoa. Voikin oli loppu, mutta Oivariini paikkasi loistavasti. Näytti kyllä alkuun, että pullataikina turpoaa uunissa aivan yli äyräidensä ja näkymästä oli pizzat kaukana, mutta tilanne onneksi tasoittui lättyjen jäähdyttyä. Kaksi isoa pizzaa tuolla taikinalla sain, joten resepti on tosi riittoisa isommallekin sakille.

Parit toiveet sain viime postauksessa mustikkajäätelön ohjeesta. Lupaan lisätä sen viikonlopun aikaan tuon jutun perään. Ja vastata myös teidän kommentteihin, pahoittelut niiden viiveestä!!

Parhainta perjantaita - pullilla, pizzoilla tai ilman! 

MUUTOKSIA, MUSTIKKAJÄÄTELÖÄ JA MARENKEJA

Taas mennään perjantaita, moikka! Vauhdikas viikko takana ja kaikenlaista uutta taas ajatuksissa ja työn alla. Meidän viisivuotias aloitti meidän kaikkien yllätykseksi eskarin tiistaina. Sitä on koitettu sulatella ja sen aiheuttamia liikutuksen kyyneleitä onkin nieleskelty tasaiseen tahtiin. Isopienityttönen on aivan innoissaan äkillisestä eskariin ylennyksestään. Odottaa jo nyt maanantaita ja eskareiden jumppapäivää, vaikka hädin tuskin ollaan saatu viikonloppua alkuun. Tänään neiti L tokaisi mulle, että " voit hyvin kutsua mua jo kuusivuotiaaksi, koska olenhan äiti eskarissa!" Vuodet tulee täyteen vasta ensi huhtikuussa, joten hiukan huvituttaa tuo. Oonkin teille vihjaillut täällä isoista päätöksistä ja tämä eskariin meno on siitä yksi sivujuonne. Valmistellaan tyttöä tulevaan, koitetaan helpottaa tulevien tapahtumien sujumista. Enköhän saa meidän suunnitelmat tälläkin areenalla sanotuksi syksyn mittaan, nyt taidan vielä jättää arvailujen varaan ja pureskella asiaa ensin hieman pienemmissä piireissä :)!

Täällä ollaan virittäydytty viikonlopun viettoon tyttöporukalla. Mies lähti mökkeilemään kaveriporukassa ja me tytöt koitetaan pitää kotia pystyssä. Nähdään ystäviä ja leikitään. Herkutellaan ja ulkoillaan. Herkuttelut korkattiin itse asiassa tänään kyläreissulla, ystävän leipomilla taivaallisen ihanilla omenamuffinseilla, joiden ohje on ehkä aivan pakko saada itsellekin. Huomenna voidaankin sitten jatkaa mustikkajätskillä, jota tein viime viikonloppuna. Pakkaseen sain poimittua kolme sankollista mustikkaa ja heti on paineet saada ne kulumaan ensi kesään mennessä :).

Jäätelöön kului runsaasti keltuaisia, joten jäljelle jääneille valkuaisille piti keksiä jotain käyttöä. Leivoinkin parina iltana niistä marenkeja. Vaniljaisia ja mansikkaisia. Vaniljamarengit ovat suosikkejani ja niiden ohjeen olen kirjoittanut aiemmin täällä. Sopivat hyvin jäätelön jatkeeksi, marjojen kanssa tai kakun koristeeksi. Mansikkamarengit leivoin samalla ohjeella vaihtamalla tavallisen tomusokerin mansikkaiseen versioon. Kesän jäljiltä kaapista löytyi vielä muutama vohvelitötterökin. Niiden reunaan vähän sulatettua valkosuklaata ja strösseleitä.

Kuvaaminen toimi tässä tapauksessa taas täydellisenä terapiana, arkisten ajatusten nollaajana. Tykkäisin tehdä näitä herkkujuttuja useamminkin, mutta ihan itsesuojelun nimissä pyrin hiukan harvempaan tahtiin :)! Nyt hyppään hetkeksi vielä ompelukoneen ohjaksiin ja toivottelen teille leppoisaa viikonloppua ja iloista mieltä!