BLOGIPÄIVÄN OSUMIA

Heippahei uusi viikko ja kaikki te siellä! Palasin sunnuntai-iltana Helsingistä ja vaikka kuinka omaan kotiin oman perheen luo takaisin pääsinkin, niin kyllä kotimaan taakse jättäminen nosti jälleen kerran palan kurkkuun ja kyyneleet silmäkulmaan. Onneksi sitä ei pahemmin ehtinyt jäädä märehtimään, arki veti imuunsa ja täällä sateiden saarella tuntuu taas olo varsin kotoisalta. Vaikka taivaalta näyttäisikin juuri nyt satavan rakeita. Mitä ihmettä, missä viivyt taas kesä?!

Lauantaina vietimme aikaa enimmäkseen Kattilahallissa Indiedaysin blogipäivän merkeissä. Yhteistyökumppaneita, syötävää, juotavaa ja paljon bloggarituttuja. Vaikka itsekin olen blogannut jo lähes neljä vuotta, on tämä minusta ilmiönä edelleen varsin mielenkiintoinen seurattava. Yksi bloggaa isommin ja itsensä täysin likoon heittämällä, toinen taas vähän varovaisemmin ja aina silloin kun sattuu ehtimään. Toiset saa sillä ainakin osan ansioistaan ja toisille ei sillä ole niinkään väliä, harrastuspohjalta mennään. Jokainen tekee omaa juttuaan, haluaa jakaa sellaiset asiat, mitkä milloinkin inspiroivat. Rohkeimmat vloggaa ja  youtubettaa. Itsellä on pureskelemista jo ihan tässä perinteisessä bloggaamisessa. Ei siis ihme, että tälläisessä blogipäivässäkin esittäytyy koko blogimaailman kirjo. Me viihdyimme sekä päivä- että iltatilaisuudessa melko lailla sisustus- ja lifestylebloggaajien kesken ja voi hyvänen aika sitä naurun ja oivallusten määrää. Vaikka ihan mielenkiintoisia postausideoita ja yhteistyöjuttuja täältä mukaansa sai, niin kyllä vain kaikkien blogisiskojen tapaaminen pitkästä aikaa oli päivän parasta antia. Tästä syystä päivän kuvasaldoonkin oli kertynyt lähinnä ihmisiä. 

Iltaosuudelle jätin kameran suosiolla kotiin, mutta palailen vielä illan asuun uudelleen myöhemmin tällä viikolla, sen verran mieleinen se oli. Kiitos vielä kaikki te ihanat kuvissa ja kuvien ulkopuolella, oli ihana tavata taas!

///Some shots of the Bloggers' Inspiration Day in Helsinki. We had such an inspiring and fun day with all my blogger colleagues.

50 KUVAA VIELÄ VIIME VUODELTA

Viikonloppu taas ja kiva breikki arjen aikatauluista! Mullakin on alkanut kone käynnistyä viikon huilin ja hiljaiselon jälkeen ja tekee mieli taas tehdä kaikenlaista, laittaa alulle uusia juttuja tälle alkaneelle vuodelle. Joulu sai viimein eilen illalla kyytiä näistä neliöistä ja viimeiset havunneulaset sain imuriin yhdentoista aikaan illalla. Se tunne on joka vuosi yhtä raikastava. Ensin ei haluaisi millään päästä irti joulusta ja sen tunnelmasta ja sitten kun lopulta viitsii nähdä sen vaivan, on olo kuin uuden sivun elämässään kääntäneellä.  Uudet sisustusideat muhivat päässä, vaikka mitään sen suurempaa on tuskin tälle vuodelle luvassa. Suuret linjat ovat tässä asunnossa kunnossa, mutta ainahan täytyy järjestää pientä hienosääntöä. Sisustusharrastajallehan koti ei ole koskaan valmis. Siispä tänä vuonna jatketaan mylläämistä siitä, mihin viime vuonna jäätiin. Ja muutama pieni sisustusjuttu on joululoman jäljiltä jo hautumassa sekä kuvaamista odottamassa. Mutta ennen uusia juttuja, kurkkaus vielä viime vuoden kotiin ja kuviin.

 

Ohoh, tulihan näitä! Täytyy tunnustaa, että jumituin monena iltana lukemaan omaa blogiani koronologisessa järjestyksessä muutosta alkaen. En niinkään jäänyt viipymään juuri niihin juttuihin, joita teille olen kirjoittanut, vaan enneminkin niihin asioihin ja tunnelmiin, jotka muistin niiden juttujen takaa. Mielenkiintoista, kuinka esimerkiksi puhtaista sisustuskuvista voi kummuta mieleen niinkin ei-sisustuksellisia muistoja.

 

Mutta nyt pizzatarvikkeita ostamaan, lauantai pysyköön herkuttelupäivänä vaikka muuten ollaankin taas jouluähkyistä kevennetty. Ja kukkia on ihan ehdottomasti haettava maljakkoon myös, että saadaan tämä koti päivitettyä viimein tammikuuhun ja vuoteen 2016. Heihei havut ja männynkäpyset! Leppoisaa lauantaita!

 

 

/// 50 photos from last year and new home here in Wales. Yesterday I finally got rid of the christmas tree and decoration. Every year the feeling is as refreshing. Like a new empty page had been turned. So off I go now and get some color to the January and Year 2016: Flowers needed! Have a cosy Saturday!

FINARTEN LAHJAKORTIN VOITTAJA

+Yhteistyössä Finarte

 

 

Meille valikoitui Finarten verkkokaupan valikoimasta olohuoneeseen Mervi Pesosen suunnittelema Deli-villamatto ja eteiseen Saanan ja Ollin suunnittelema Piilopirtti.  Arvontaan osallistuneissa kommenteissa suosikkitoiveiksi nousivat tasaisesti Saanan ja Ollin suunnittelemat printtimatot, mutta toivelistalle pääsivät myös monet muut Finarten matot laidasta laitaan. Sadan euron arvoisen lahjakortin voittaja puolestaan pohti mahdollista mattovalintaansa näin:

 

En heti osannu päättää kahden maton väliltä. Joko tuo Piilopirtti tai sitten se Harmaja ♡ kahdella arvalla mukana!
 

Onnea Saara! Voittajaan on otettu yhteyttä sähköpostilla. Kiitos kaikille arvontaan osallistujille ja tietenkin Finarten väelle upeasta palkinnosta!

Muut Finarten kanssa yhteistyössä tehdyt blogipostaukseni voit lukea näiden linkkine takaa:


Hyvän mielen mattoja

Lämpöinen Deli ja pesänrakennusvimma

 

Piilopirtti eteisessä (+arvonta)

 

 

///Finarte rugs at our home. Giveaway winner  for 100 euro gift voucher is Saara from Finland. Congratulations!

 

You can find all Finarte-related posts I wrote behind the links above. These posts are made in collaboration with Finarte.

 

 

 

 

HEIPPA 2015 - MOIKKA 2016

Hyvän uuden vuoden toivotukset Helsinki-Vantaalta! Joululoma alkaa olla viime metreillä ja edessä on paluu kotiin ja pian myös arkeen. Tällä kertaa sanommekin Suomelle heipat vähän pidemmäksi aikaa, tarkoituksena on tulla seuraavan kerran käymään vasta kesän lopulla. Uutta vuotta vietimme Espoossa ja täytyy sanoa, että eilen perille päästyä iski kamala reissuväsymys ja -romahdus. Kaksi viikkoakaan ei kaikkeen riittänyt, hyvällä tahdollakaan. Paljon ehdimme ystäviä ja sukulaisia tapaamaan, mutta osa jäi silti odottamaan seuraavaa kertaa. Ja kyllähän sitä univelkaa saimme kiitettävästi kerättyä. Monesti kello näytti jo valomerkkiä ennen kuin kussakin kyläpaikassa nukkumaan päästiin. Talvesta saatiin kokea onneksi edes ripaus, vaikka hiihtolenkit jäivätkin vain haaveeksi. Nyt sitten navat ja laukut pullallaan suunnataan kotiin sulattelemaan kaikkea nähtyä ja tehtyä sekä ottamaan vastaan uusi kokonainen vuosi ulkosuomalaisina. Heippa taas Suomi ja kaikki rakkaat siellä!

 

Vuosi 2015 oli merkittävä, jakaantui selvästi kahtia. Ensimmäinen puolikas odotettiin muuttoa, tammikuussa vielä kuvittelimme menevämme Norjaan, helmikuusta eteenpäin kohde muuttuikin Walesiin. Inventoitiin ajatuksia, tavaraa ja elämää. Myytiin talo, jossa kuvittelimme asuvamme kenties aina. Talon, josta oli tullut koti ja johon molemmat tytöt olimme sairaalasta tuoneet. Muuttokuorman lähdettyä lopulta matkaan, hyvästelimme ystävät ja sukulaiset ja lensimme kesäkuun alussa itse perästä.

 

Keräsin kuvakollaasiin valokuvia vuoden 2015 ensimmäiseltä puolikkaalta vanhasta kodista. Toisen puolikkaan kuvat uusista maisemista ja uudesta kodista kokoan sitten eri kollaasiin. Blogi eli ensimmäiset puoli vuotta melko sisustuspainotteisena. Paljon kakkuja ja kukkia, synttäreitä ja läksiäisiä. Mukava oli palata itsekin vielä vanhoihin juttuihin ja kuviin, vanhaan kotiin.

 

Vuoden vaihtuessa haluan kiittää myös kaikkia yhteistyökumppaneita, jotka ovat tuoneet blogaamiseen oman piristyksensä. Kukkakakuppa Astrantia Joensuusta, Cilla's, Oohnoo, Indiedays, Lidl ja Golden Cap sekä Finarte: KIITOS!

 

Teille lukijoille tietysti ihan erityinen KIITOS, kun seuraatte mukana meidän käänteissä. Toivottavasti myös tänäkin vuonna!

 

 

Onnea ja iloa vuoteen 2016!

Happy New Year 2016!

 

 

 

 

HETKIÄ

 

Jos blogissa on toisinaan hiljaista, niin Instagramin puolelle tallentuu blogikuvien lisäksi päivittäin inspiroivia hetkiä ja kuvakulmia. Löydät profiilini sieltä kovin yllätyksellisesti nimellä @pastellimaja. Huomasin, että seuraajia on siellä jo hiukkasen yli 800. Wau ja kiitos!

 

 

 

 

///

Sometimes when there's quiet on the blog, there's still some life on Instagram. In addition to the blog pics you can find there some inspiring moments and still life of our everyday life. You can find my profile with the username @pastellimaja, how surprising :)! I just picked up there's just over 800 followers already. What a bliss! Thank you!

 

 

EDIT. Can you find two identical goblins? Blah, Always the same with these collages.

UUDISTUNUT INDIEDAYS

Terveiset klassisesta brittisäästä! Koko päivän on satanut kaatamalla ja meillä meni sen myötä tyttöjen kanssa suunnitelmat uusiksi. Ollaan vietetty ruutuaikaa ihan urakalla, maalattu, leivottu ja leikitty.  Otettu ihan iisisti, avattu välillä ikkunaa ja hengitelty raikasta meri-ilmaa. Tyttöjen katsellessa ohjelmiaan minulla oli aikaa tutustua paremmin tiistaina julkaistuun Indiedaysin muodonmuutokseen.

 

 Sivustouudistuksen myötä portaaleja on nyt kaksi: Styles&Trends ja Living&Lifestyle. Styles&Trends-portaalin alla kirjoittelee muodin ja muiden ajankohtaisten ilmiöiden aallonharjalla elävät nuoret ja rohkeat bloggaajat, kun taas Living&Lifestyle-portaalissa kirjoitetaan ennemminkin perhe-elämän vinkkelistä, arjesta ja juhlasta, sisustuksesta, hyvinvoinnista, ruuanlaitoista ja leipomisesta.  Ei liene vaikea arvata, kumpaan portaaliin Indiedays Inspiration-blogeihin kuuluva Pastellimajani lukeutuu! Living&Lifestyle-portaali on uusi blogikotini.

Kahden pääportaalin lisäksi sivustolta löytyy kuusi teemaportaalia, joita Indiedaysin tiedotteessa kuvataan näin:

 

Lookbook.fi on muodin teemaportaali, josta löydät uusimmat trendit ja bloggaajien vinkit vaatekaapin täydentämiseen.

Beautybox.fi on kauneuden teemaportaali, joka kertoo kauden meikki- ja hiustyylit tuotevinkkeineen ja tutoriaaleineen.

Foodlover.fi on ruuan teemaportaali, joka tulee apuun kun tarvitset ideoita ja ohjeet herkulliseen ateriaan.

Livingspace.fi on sisustuksen teemaportaali, joka sukeltaa kodin ja sisustamisen upeaan maailmaan.

Motivation.fi on hyvinvoinnin teemaportaali ja kiinnostava uutuus terveellisten elämäntapojen ystävälle. Sivustolla bloggaajat jakavat omat kokemuksensa ja vinkit treenaamiseen ja hyvinvointiin.

Lifie.fi on oman elämän tapahtumat yhteen kokoava teemaportaali, joka tarjoaa hengähdystauon arjen keskelle. Seuraa bloggaajien elämän kiemuroita ja jaa heidän kanssaan niin ilot kuin surut.

 

Pastellimajan juttuja voit siis löytää minkä tahansa teemaportaalin alta, sen mukaan, mistä täällä milloinkin inspiroidutaan kirjoittamaan.

Ensivaikutelma uuteen sivustoon on mielestäni onnistunut. Sivustoilla on helppo liikkua ja eri teemojen mukaan löytää itselleen helposti mieleistä luettavaa. Omat suosikkiblogit tai uudet, omia kiinnostuksen kohteita koskevat blogit on myös helppo löytää blogihaun avulla. Kannattaa käydä tutustumassa uuteen sivustoon ja lukaista läpi toimituksen laatima artikkeli 5 vinkkiä uudistuneen Indiedaysin käyttöön , jonka avulla pääsee nopeasti jyvälle uudistuksesta.

Itse lukeudun blogien suurkuluttajiin. Kiitos juurikin Indiedaysin moni bloggaaja on minulle ihan oikeastikin tuttu ja kunkin kuulumisia on kiva lukea blogin välityksellä, mutta moni blogi niin Indiedaysistä kuin sen ulkopuoleltakin on lukulistalla pelkästään niiden tarjoaman sisustus-, leipomis- ja elämäntapainspiraation takia. Silloin tällöin pistäydyn lukulistani ulkopuolella, suosikkiblogieni lukulistoilla oleviin blogeihin, Instagramin kautta löytämiini blogeihin tai juurikin Indiedaysin sivuilta löytämiini blogeihin.

 

Olisi todella mielenkiintoista kuulla, minkälaisia bloginlukijoita teistä lukijoista löytyy? Onko sinulla pitkä lukulista suosikkeja vai luetko vain harvat ja valitut? Millaiset aihepiirit teitä eniten kiinnostavat? Kertokaahan!

 

Niin ja miten nuo kuvat sitten liittyvät juttuun? No lähinnä siten, että olen koittanut nyt kesällä pitää huolen ihan perinteisestäkin lukemisesta. Miten mukava tunne onkaan todella pitkästä aikaa, kun ei nukahda kirja naamalle jo toisen luetun rivin jälkeen, kuten mulla arjen oravanpyörässä usein tapana on, vaan on päässyt riittävästi levättyään ihan virkeänä nauttimaan lukemisen flowsta, jolloin täytyy lukea vielä yksi luku ja sitten vielä yksi. 

H NIIN KUIN HERKKU

Vuosi 2014 jäi taakse varsin perinteikkäällä tavalla, kun kokoonnuimme parin ystäväperheen kanssa viettämään iltaa. Uusi vuosi on ollut meillä yleensä ennen kaikkea lasten juhla: aikaiset herkuttelut, ulkoilut ja ilotulitukset. Nuorin porukasta oli saavuttanut juuri neljän viikon iän, joten uuden vuoden iltaan mahtui myös vauvan tuoksua. Toki me aikuisetkin saimme kilistellä kuohuvilla ja siinä samalla syödä itsemme pökerryksiin uuden vuoden herkuista. Naurua riitti ja jälkipeliä illan jutuista on käyty vielä tänään melkoisen aktiivisesi, mikäli whatsappin kilkutusta kuuntelee. Kun on tuntenut toisensa jo yli 25 vuoden ajan, jutuilla ei tunnu olevan enää mitään rajaa eikä löydy niin maan alle haudattua juttua, jota ei voisi enää kaivaa esiin, pyöritellä jauhossa ja tirisyttää pannulla. Koskaan ei ole myöhäistä hekotella niille kaikista häpeällisimmillekin jutuille vielä kerran. 

Herkkuja ei ole meidän kokoontumisista puuttunut myöskään koskaan. Eilen mentiin helpolla Tex mex -linjalla. Jälkkärinä lapset saivat jäätelöbaarinsa ja me aikuiset tovin vajuteltuamme tuhosimme marjaisen pavlovan. Tämä oli jo toinen pavlova laatuaan  viikon sisään, jonka samalle porukalle leivoin. Helppo ja herkullinen. Instan seuraajat ehkä näittekin todistusaineistoa kokonaisesta kakusta, mutta koska kuvista tuli niin pimeitä, blogin puolelle jäi jäljelle enää kakun rippeet.

Kun tänään esikoinen ja mies lähtivät laskettelurinteeseen treenaamaan ja kuopus kaivautui vastahakoisesti peiton alle päikkäreille, mulla oli "my kind of moment" eli kamera, kahvikuppi ja viimeinen pala kakkua.  Rekvisiitaksi pääsi esikoisen joululahjaksi saama kultainen aarrepurkki, jonka sain kuvauslainaan täksi iltapäiväksi ;). Muutamat hyasintin kukkaset nypin eilen Astrantiasta noutamastani raikkaasta uuden vuoden kimpusta. Siitä lisää myöhemmin. 

Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä todeta, että eilisen syöpöttelyn jäljiltä ähky on ollut niin perustavanlaatuista, että taidan jättää ne edellisessä postissa mainitsemani keksinleipojaiset tuonnemmalle ja koittaa ennemminkin  mahtua lenkkivaatteisiin, ennen kuin on liian myöhäistä. Joskushan se on tällekin joulunajan herkuttelulle laitettava stoppi joka tapauksessa, joten tämä pala kakkua olkoon nyt viimeinen vähälle aikaa. Niin kliseiseltä kun se tähän aikaan vuodesta kuulostaakin. 

Toivottelen teille onnellista uutta vuotta ystävät hyvät! 

Tuokoon se tullessaan uusia seikkailuja ja mahdollisuuksia! 

Vaikka menneenä vuonna mietin ensimmäisen kerran blogin lopettamista useampaankin otteeseen, sen tuntuessa varsin tyhjänpäiväiseltä aikasyöpöltä elämän isompien asioiden äärellä, totean sen näin uuden vuoden kynnyksellä kuitenkin olevan itselleni inspiroiva kauneuden kanava ja henkireikä kaiken sen vakavamman ja tärkeimmän keskellä. Olen iloinen jokaisesta teistä siellä ruudun toisella puolella, teitä on jo aivan valtava joukko, KIITOS kun olette mukana! Tuleva vuosi tuo tulevan Norjan seikkailumme myötä varmasti aivan uudenlaista, dokumentaarisempaakin sisältöä blogiin. Odotan jo innolla, että pääsen sitä teille jakamaan.

TUIKKUIHIN TULI JA MURUISTA KIINNI!

Halusin tulla toivottamaan teille rentouttavaa viikonloppua! Itsenäisyyspäivä huomenna pysäyttää mukavasti, ei ole mitään tarvetta säntäillä joulupukin asioilla tai oikean väristen servettien perässä pitkin kaupunkia. Eiköhän sytytetä tuikkuihin tuli ja oteta taas niistä tärkeimmistä tiukka ote. Keskitytään siihen, millä oikeasti on merkitystä.

Yllä olevan kuvasarjan myötä vilautan myös yläaulan toista laitaa, jouluun viritetty lukunurkkahan pääsi eetteriin jo pari postausta sitten.  Isomummilasta pitkäaikaislainatulta TV-tasolta lähti televisio alakertaan vanhan tilalle (siitäkään ei sisustuskriisittä selvitty..) ja syksyllä hehkuttamani Mountain ABC -juliste sai sen päältä paikan. HO HO HO -kortti peittää tason pinnan elämän jälkiä sekä muistuttaa teitä vielä sunnuntaihin saakka pyörivästä VALO postcards -arvonnasta, johon ehditte vielä hyvin osallistua täällä. Bloggaaminen on tuntunut pitkästä aikaa taas luontevalta ja inspiroivalta ja koska te lukijat olette ne, jotka tekevät tästä harrastuksesta lopulta merkityksellisen, ajattelin viritellä iloksenne sunnuntaina uuden arvonnan käyntiin. Pysykäähän kuulolla!

KAKKUSTEN AIHETTA

Moikka siellä kesäheinät! Mulla juolahti juuri mieleen, että Pastellimaja on kasvanut jo kaksivuotiaaksi blogilapsoseksi. Sen kunniaksi ajattelin tarjota teille virtuaalikakkusia, jotka oikeastaan leivoin alkuviikosta meidän hääpäivän verukkeella. Seitsemän vuotta on siitäkin tahtotilasta jo kulunut. Onneksi ei olla vanhettu kuitenkaan päivääkään ;)!

Vein samoja mustikka-sitruunakuppikakkuja valkosuklaa-tuorejuustokuorrutteella Hañhilaan viemisiksi, mutta melkeinpä oli nämä kermavaahtoiset versiot raikkaampia ja kesäisempiä. Resepti on Leila Lindholmin kirjasta ja sen olen aiemmin kirjoittanut tänne. Aivan ihania heti tuoreeltaan!

Taaperrus jatkuu ja intoa riittää, niin avioliitossa kuin blogissakin ;)! Kiitos blogimotivaatiosta kuuluu tietenkin teille lukijoille! Teitä käy täällä päivittäin jo tosi iso ja vakiintunut sakki ja joka päivä olen teistä yhtä hämmentynyt :). KIITOS!!

 

Me poikettiin tänä vuonna Ilosaarirokkiperinteestä ja kaasuteltiin pääkaupunkiseudulle vanhimman kummityttöni rippijuhliin. Me tytöt jäädään tulevaksikin viikoksi Helsinki-turisteiksi, joten koitan keksiä teille jotain mukavaa arvonnan aihetta kaksivuotiskekkereiden kunniaksi. Ja vaikka me lomaillaan, niin blogissa tapahtuu silti. Viime viikon käsityöläismeininki jatkuu hiukan erilaisen käsityöläisammatin parissa ja sen lisäksi (ja vähän siihen liittyen) pitkästä aikaa sisustusjuttuja meiltä kotoa. Kuullaan siis, lämpöistä lauantai-iltaa!!

KIITOS JA KUMARRUS!

Teitähän on täällä jo 300 kirjautunutta lukijaa, Bloglovinissa ja Facebookissakin melkoisesti.  Erityisen paljon mieltäni lämmittävät myös kaikki ne lukuisat anonyymit seuraajat, joista tilastot päivittäin kielivät :). Tuskinpa tänne jaksaisin juttujani tallentaa, jollei teitä ihania lukijoita olisi.

Teille kaikille tasapuolisesti KIITOS ja kumarrus! 

 

Talossa leijuvaa syreenin huumaavaa tuoksua en teille voi välittää,

mutta kauneutta kuvin kuitenkin.

En ole violetti-ihminen sitten yhtään, mutta kieltämättä tuo vihreän ja violetin liitto 

valkoisella taustalla toimii.

Me vietimme päivää ystäväperheen luona maalla, Pyhäselän rannalla. Hellepäivän kunniaksi leivoin viemisiksi raparperitorttua, joka vei kielen mennessään ja toisen samanlaisen tarpeet on jo jääkaapissa odottamassa. Laitan teillekin reseptiä ja kuvia heti kun ehdin ladata kuvat koneelle. Jos vaikka innostutte perinteisestä poikkeavaa raparperiherkkua viikonlopuksi leipomaan!

PS. Kommentteihin vastailu on ihan retuperällä, mutta jokaisen olen huolella lukenut ja jokainen niistä aina yhtä paljon ilahduttaa!! Lupaan parantaa tapani heti, kun saan neiti kesäheinät unten maille.

HEIPPA 2013 - TERVETULOA 2014 /// osa 4

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, blogimuisteloissa sitä "lifestyleä" eli meidän perheen puuhia vuodelta 2013. Aihealue, jonka blogiin tuominen alkuun arvelutti ja mietitytti. Enhän halunnut varsinkaan kenenkään tuttavan tietävän tästä kyseenalaisesta ajanvietteestäni :). Olen tässä matkan varrella tullut kuitenkin siihen tulokseen, että haluan antaa blogilleni kasvot ja varpaat. Puhaltaa tarinoihin henkeä niin, että jutuissa ei näy vain puunattuja nurkkia ja kauan haaveiltuja huonekaluja, virkkuukoukkuja, astioita tai kakkusia, vaan silloin tällöin myös todisteita siitä, että kyllä näissäkin nurkissa asutaan ja niitä kakkusiakin syödään. Vilauttaa blogielämässä sitä, mikä tosielämässä on kaikkein tärkeintä. Raaputella vähän pintaa syvemmältä, tiedäthän.

Monenmonta ihanaa muistoa jäi viime vuodelta mukaan. Meidän vauva kasvoi veijarimaiseksi taaperoksi, esikoinen taas isoksi pikkuneidiksi, oman elämänsä filosofiksi. Alkuvuodesta lomailimme etelän auringon alla ja loppukesästä valloitimme kotimaata uudella asuntoautoajokillamme. Vietimme ulkoilmaelämää ja retkeilimme ihan tässä lähistöllä. Syksystä opettelimme uutta arkea, kun alkuperäisistä suunnitelmista poiketen päätinkin lähteä töihin. Harrastimme lasten kanssa suunnistuskoulua, muskaria ja kuvataidekoulua. Itse taas löysin uutta, säännöllisempää ja tavoitteellisempaa kipinää urheilusta. Mies purjelautaili keväästä myöhäiseen syksyyn, kuinkas muutenkaan. Mutta ennen kaikkea, vietimme aikaa ihan vain kotona möllöttäen. Sitä välillä tylsääkin, mutta kuitenkin niin parasta ja arvokasta perusarkea.

Olo ja elo täällä Pastellimajassa jatkunee samansuuntaisesti tänäkin vuonna. Kovin kummoisille uusille kujeille ei oikeastaan ole tarvetta, vanhat kujeet uudella twistillä riittänee. Sekalaista sepustusta sisustuksen, perhe-elämän ja sähkövatkaimen parista luvassa siis jatkossakin. Mielelläni kuulen silti myös teidän lukijoiden toiveita. Millaisia juttuja te kaikkein mieluiten täällä käytte lukemassa? Ehdotelkaa rohkeasti kommenttilootassa tai sähköpostitse. En takaa toteutusta, mutta laitan varmasti korvan taakse ja tartun niihin aiheisiin, mitkä itsestäni tuntuu blogiini ja omaan ajatusmaailmaani sopivilta. Kaikenlaiset kommenttinne ovat arvossa arvaamattomassa. Vaikka minun ääneni tässä blogissa päällimmäisenä kuuluukin, yksinpuhelu ei pidemmän päälle motivoi. On aivan mahtavaa, että viitsitte nähdä vaivan ja jättää pienen merkin itsestänne - kommentoimalla, omia kuulumisianne kertomalla, kannustamalla tai kritisoimalla. Kaikenlaiset rakentavassa hengessä jätetyt kommentit ovat tervetulleita. Moneen lukijaan ja kanssabloggaajaan sain tutustua marraskuussa kasvotusten Indiedaysin blogipäivänä, mutta sitäkin useamman kanssa ollaan tultu tutuiksi täällä somen maailmassa. Vuorovaikutuksessa piilee tämänkin harrastuksen juju. Pidetään sitä siis yllä!

Onnellisessa olotilassa, jalat totaalisen jumissa parin viime päivän juoksuista ja kuntosaleista, tänään työt aloittaneena, ajatukset jo tulevassa kolmen päivän viikonlopussa ja leipomista vailla olevassa suklaakakussa päätän viime vuoden muistelemiset tähän ja suuntaan kameran kohti tulevia juttuja. Seuraavassa aion paljastaa viime vuoden viimeisen blogiarvonnan voittajan. Siihen saakka siis!

BLOGIPÄIVÄN TUNNELMIA

..ihan lyhyesti vain. Sillä kamera lepäili suurimman osan viikonlopusta. En nyt silti malta olla kommentoimatta, kuinka mukava ja virkistävä ID:n blogipäivä olikaan. Päivällä olimme inspiraatiota etsimässä Indiedays Inspiration Day -tapahtumassa ja illalla juhlamielellä Inspiration Blog Awards -gaalassa. Hienot olivat puitteet sekä Kiltakellarissa että Klaus K:ssa. Parasta koko tapahtumassa oli tietenkin kaikkien ihanien ihmisten tapaaminen mitä erilaisempien blogien takaa. Kyllä saa tämäkin harrastus aivan uudenlaista perspektiiviä, kun on päässyt vaihtamaan ajatuksia muiden hurahtaneiden kesken. Ja olihan se nyt tietenkin ihan huippua saada viikonlopun verran omaa aikaa äidin roolista, laittaa tukka nutturalle, korkoa kannan alle ja kuohuvaa kielelle. Olo on vielä hiukan väsynyt, mutta silti niin voimaantunut ja virkistynyt. Erityiskiitos Villa H:n Heinille loistavasta matkaseurasta, mutta myös teille kaikille muille mahtityypeille, keitä illan aikana sain tavata. Tässä ihan muutama hätäinen otos tunnelmaa välittämään. Klaus K:ssa minulla ei ollut kameraa mukana ollenkaan, mutta lisää juhlakuvia löytyy Indiedaysin sivuilta ja lukuisista muista blogeista.

AURINKOISTA ARKEA!!

**Eira-korvakorut lainassa Kalevala-korulta.

GAALAKELPOINEN

Tiedä sitä sitten, että olenko, kun en tälläisillä kekkereillä koskaan ole ollut, mutta näillä mennään. Yritystä on ollut ainakin ilmoilla, kaikki ihan brand new ja tulevat olemaan pitkäikäisiä rakkauksia, tiedän sen jo nyt. Viikonloppuna siis juhlitaan Indiedaysin blogigaalassa ja tavataan toivottavasti monen monta tuttavutta sieltä ruudun takaa. Ja vaikka tuntuukin, että poistun täysin omalta mukavuusalueeltani, niin silläkin kustannuksella on kutkuttavan kivaa päästä matkaan Heinin kanssa ja henkäistä hetki arjen pyörityksen keskellä. Reissua varjostaa ainoastaan se, että Finnair ei ymmärtänyt tämän marraskuisen kohokohdan vakavuutta ja perui lentomme ihan tuosta vaan. Katsotaanpa siis kulkeeko VR. Pitäkäähän peukkuja ettei mene liftipeliksi!

Ihanaa viikonloppua jokaikiselle ihanaiselle siellä!

Ja minä kun kuvittelin olevani tyttö, joka ei koskaan pukeudu mustaan ja
joka ei myöskään koskaan tee tänne asupäivityksiä...

Tässä sitä ollaan.

TUOLILEIKKI OSA 2

No ohoh, tulihan vedettyä monta päivää lonkaa tämän majasen kanssa.

Eikä mulla nytkään oikeastaan mitään sen kummempaa, tulin teitä uskollisia päivittäisiä

lukijoita moikkaamaan. Joskus tuntuu, että ei ole mitään sanottavaa, saati että tässä

harmaudessa olisi huvittanut tarttua kameraan. Ja lisäksi aika ajoin tämä touhu tuntuu muutenkin

aivan päättömältä ja naurettavalta ajantuhlaukselta.

 Silloin on varmaan ihan inhimmillistä antaa jutunjuuren hautua.

 Itse en myöskään ole kovin etevä ennakoimaan juttujani, niin että osaisin kirjoitella tänne juttuja jemmaan ja
 julkaista niitä tasaiseen tahtiin. Silloin kun mulla välähtää, niin usein kuulette siitä jo samana iltana.  

Tänä iltana näätte pienen väläyksen meidän yläkerran aulasta,

muistanette varmaan sen pintarempan alla olevan aulan, jonne kyselin teiltä viisaammilta sisustusvinkkejä ja joihin en ole vielä kommentoinut sanallakaan! (Ne ovat kyllä muhineet hyvin mielessä, erityisesti yksi matto ;). Aulan seinät ovat edelleen tasoittamatta ja maalaamatta, inspistä ei ole riittänyt tuohon ensimmäiseen. Ehkä odotan salaa, että mies heltyisi tuon homman hoitamaan.
Mies on piruuttaan päättänyt, että se joka leikin keksii se leikin leikkiköön.
Että rouva on vaan hyvä ja remontoi ihan rauhassa, jos siltä tuntuu.
Voihan se olla, että tästä vielä sisuunnun ;).

Sisustuspuuhiahan tuo keskeneräisyys ei ole estänyt. 

Viikonloppuna pelastin lumen alta meidän terassivågöt, pesin kesän tomuista

ja vein yläkertaan testattavaksi. Saavat olla talven siinä.

Aulan harmaa nojatuoli siirtyi meidän makkariin, kun siellä vapautui tilaa viime postauksessa nähtyjen pinnatuolien paikalta. 

Kartellin Stone-jakkarakin on vaeltanut täällä nurkasta toiseen löytämättä oikeaa paikkaansa, joten se sopiikin nyt tuohon tuolien väliin pikkupöydäksi lyhtyä tai glögimukia vartioimaan. Naamioin tuota "auringonottopaikkaa" vähän talveen istuvammaksi eteläafrikkalaisen vuorikauriin "peränahkalla" (Miksihän tuota pitäisi oikeasti kutsua :)?) ja eräästä ilomantsilaisesta autiotalosta löytyneellä suksella, jonka olen saanut lahjaksi. Näillä mennään, mutta mikäpäs on mennessä.

Ehkäpä virittäydyn tässä taas blogitahtiin ja kuulette jotain muutakin vielä viikonlopun aikana.

Mahtavaa kun jaksatte pysyä linjoilla!