Keittiön uudet rätit

Aiemmissa jutuissa kerroin kutoneeni keittiöön uutta mattoa.

Vihdoin sain huoliteltua maton loppuun 

ja se löysi paikkansa työtason edestä.

Siitä tuli kyllä niin hieno, vaikka itse sanonkin.

Vähän pidempikin se olisi voinut olla, 

mutta pellavanväristä ontelokudetta ei ollut yhtään enempää.

Nyt sitten odotellaan sitä ensimmäistä tahraa..

Mattohuumassa sain myös ommeltua uusia Tischläufereita..

hmmm..mitä ihmeitä ne on suomeksi? Nuo liinat? Oikosulku.

Ostin Marimekon Kattila-kangasta jo viime syksyn 

mustavalkopuuskassa ja silloin ompelin yhden liinan. 

Kaikki ajallaan. Nyt ompelin kaksi lisää.

Meillä ei juurikaan ole Marimekkoa kotona näin isosti esillä.

Paitsi lakanoissa. Siitä huolimatta pidän kovastikin

 Marimekon kuoseista ja jutuista. 

Ja silloin tällöin tulee aina sellainen suomitäpinä,

että pitää kaivaa esille muitakin suomalaisen muotoilun helmiä.

Tänään lähti Marimekosta mukaan myös tuo musta Muija -peltipurkki 

(ja pari tyynyliinaakin..).

Saas nähdä, mitä siihen päätyy.

Ehkä puurohiutaleet.

Kesän alussa, kun halusin kaiken olevan valkoista,

 nakitin äitini ompelemaan keittiöön 

uudet laskosverhot valkoisesta pellavasta.

Minua hermostutti pelkkä ajatuskin, 

että olisin käynyt niitä itse vääntämään.

Äiti hurautti kolme verhoa 11 tunnissa.

Mulla olisi voinut mennä 11 kuukautta.

Kauniit ne on edelleen.

Nyt on kiva näin.

Lähempänä joulua Marimekot saavat varmasti kyytiä.

Ja matto sitten kevään korvalla.

Viikonlopuksi on luvassa pihahommia ja synttäreitä.

Jospa viimein olisin terve. Rintatulehduksen lisäksi sairastin enterorokon.

Jotain aika hirveetä. Suu on vieläkin aika puuduksissa, 

eikä siedä mitään kurkkua kummempaa.

Hammastahnassa olen siirtynyt tyttäreni pinkkiin purkanmakuiseen.

Jotkut lopettavat synttäreiden juhlimisen, kun tulevat vanhaksi.

Minä en. Jokainen vuosi on juhlan arvoinen. Ja hyvä syy leipoa!

Aion mennä leipomusten kanssa huomenna heikoille jäille.

Katsotaan sitten sunnuntaina, olenko saanut jotain tarjollekin :)

Toivottavasti saadaan aurinkoa viikonlopuksi!

Taitotaivas

Joensuun Taitokortteli on aivan ihana paikka.

Rikkoo mukavasti muuten niin tympeähköä kaupunkikaavaa.

Sinne on kiva mennä vain katselemaan ja nauttimaan käsityöläistunnelmasta.

Istahtaa kahville Kauppaneuvoksen kahvilaan. 

Tervetullutta vaihtelua S-ryhmän valtaamassa kaupungissa.

Nappasin tänään muutaman kuvan kutomaan mennessäni.

Mattokin eteni viimeistä raitaa vaille valmiiksi.

Ja arvatkaas, tekisikö mieli tehdä toinenkin?

Vähän vielä ohuempi, se mustavalkoinen :).

 

Käykäähän nuuhkimassa Taitokorttelin tunnelmaa,

 jos Joensuuhun eksytte!

Pastellimajassa tuntuu hiippailevan kivasti väkeä.

Jottei tämä menisi ihan monologiksi koko homma

(ja koska olen utelias ;), 

niin olisin enemmän kuin iloinen,

 jos jättäisit viestiä itsestäsi tai kirjautuisit lukijaksi.

Kirpeää syysviikkoa!

Keittiössä

Viime viikkoina on tullut hyörittyä keittiössä vähän liiankin kanssa.

Satoa on korjattu metsistä, torilta, omalta ja naapurin pihalta, 

Citymarketin heviosastolta ja vanhempien lahjoituksina. 

Padoissa on porissut hillot ja soseet ja talven varalle 

säilötty kaikki mahdollinen superfoodi. 

Mehut keitti onneksi rakas anoppi. 

Pakastin huutaa hallelujaa, 

eikä hirvenmetsästyskausi ole vielä edes alkanutkaan. 

Ukki- ja pappaihmiset pitävät nimittäin huolen siitä, 

ettei meidän perheessä juuri kaupan jauhelihaa tarvita.

****

Limpukkaisemme kysyi eräs päivä, mitä toivoisin, jos näkisin tähdenlennon.

Hetken mietittyään hän itse sanoi toivovansa, että "meidän pihalle kasvaisi omenapuu".

Äiti toivoisi tietenkin, että lapset olisivat terveitä ja onnellisia aina. 

Niin ja pakastusurakassa on kyllä ihan muutaman kerran käynyt mielessä,

 että heti toinen toiveeni olisi arkkupakastin.

Rumia ja isojahan ne on kuin mitkä, mutta menisihän se vaikka varastoon.

Helpottaisi tätä pakastushulluutta kummasti.

****

Säilömishyörinöissä on tullut tuijotettua keittiön nurkkia muutenkin luuppisilmin.

Ja jotenkin fiilis meidän keittiössä alkoi tuntua liian jäykältä ja kalsealta.

Vaikka pidänkin valkeasta ja ruskeansävyistä, 

yhä enemmän pienistä mustista yksityiskohdista siellä täällä.

Kova kaakelilattia, kiiltovalkea ruokapöytä. Liian kovaa ja hengetöntä?

Etenkin näin syksyllä, kun on muutenkin niin kylmä.

Keittiö alkoi huudella talveksi MATTOA jalkojen alle!

Löysin netistä ihanan Tine K:n raidallisen maton, 

joka oli harmikseni kuitenkin liian pitkä.

Sitten sytytti. Miksipäs en tekisi sitä itse.

Tuumasta toimeen ja töpinäksi.

Tänään olen paukutellut paikkakuntamme taitokeskuksessa

lapani näännyksiin metrin ja rapiat raidallista pitkää mattoa. 

Huomenna jos ehtisin samanmoisen, niin sitten olisi valmista.

Mustavalkoinen arvelutti, valkoinen olisi kuitenkin heti riemunkirjava tahroista.

Valitsin sitten pellavanväriä mustan kaveriksi.

 Ja nyt kyllä kovasti jännittää, kuinka se tuohon vaalealle lattialle sopii.

Laitan kuvia tulemaan, kunhan matto kotiutuu!

Nyt elpymään tämän päivän paukutuksista ja latautumaan huomisiin :)!

Moido.