JOULUNA TOTEUTUNUT VALAISINHAAVE

Oikein ihanaa alkanutta vuotta! Täällä on vähitellen herätty jouluhiljaisuudesta ja palattu arkisempaan rytmiin. Loppiaisena raivasimme joulua pois ja meillä se lähinnä tarkoitti kuusen riisumista koristeistaan ja muutaman paperitähden taittelemista takaisin kuoriinsa. Tyttöjen joulukuuset ja jouluaskartelut saivat kyytiä jo viikolla, jotta sain tehtyä huoneisiin tilaa meille perjantaina majoittuneille ystäville. Etkoilimme elokuvissa Solsidanin merkeissä ja illallistimme Joensuun parhaat pitsat Roihussa.  Ilta jatkui lapsuuden ystävien kanssa täällä meillä Kakkua ja skumppaa -teeman siivittämänä. Siispä täällä ei olla tehty mitään sen suurempia kieltäymyksiä uuden vuoden alun kunniaksi, vaikka eipä jonkinasteinen askeettisuus kaiken yltäkylläisyyden jälkeen taas pahaakaan tekisi. 

Joulukuusen lähdettyä askeettiselta tuntuu myös koti, mutta toisaalta nautin tästä tyhjyydestä. Se on ikään kuin lupaus haaveiluun ja sisustuksen suunnitteluun. Ihana vaihe, kun kaikki suunnitelmat ja niiden toteuttaminen on vielä edessäpäin. Kuusen tilalle nurkkaan on jo viherkasvisuunnitelmat elämässä ja olenkin saanut sen suhteen konsultaatiota asiantuntevimmilta. Helmikuun puolelle, jos malttaisi odottaa, niin olisi kuulemma kookkaampienkin kasvien suhteen parempi tarjonta.

 

Jotain haaveilun ja suunnittelun suhteen saimme joulun aikaan myös toteutettua ja kotimme täydentyikin parilla sisustushaaveella. Toinen niistä on tämä kuvien valaisinkaunotar. Hollantilaisen Monica Mulderin ruotsalaiselle Pholcille suunnittelema Mobile light on ollut haaveissani sieltä aivan talonrakennusprojektin alkuvaiheilta, kun valaisin näki päivänvalon designmarkkinoilla.  Valaisin on sittemmin voittanut viime vuoden Elle Decoration Awardseissa vuoden valaisimen tittelin. Valaisimesta on olemassa tämän metrin korkuisen viisilamppuisen mallin lisäksi myös pienempi kolmelamppuinen malli. Värivaihtoehdoista messinkisen ja kromin rinnalla, tämä musta tuntui meille oikealta. Vaikka valaisimella on kokoa ja se sopii hienosti roikkumaan kotimme korkeaan tilaan, on se koostaan huolimatta myös siro. Valaisin sopii  kivasti myös ruokailutilan valaisimen pariksi sekä muiden kotimme valaisinten joukkoon. Mitäs pidät?

Nyt on aika sulkea läppäri ja lähteä lasten ja naapureiden kanssa kruunaamaan viikonlopun puuhat keilaradalle. Oikein mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle!

KAIKESSA HILJAISUUDESSA

Marraskuu menee menojaan ja täytyyhän tästä kuusta olla jonkinlainen merkintä lokikirjaan myös blogissa. Hiljaiselo blogin puolella on tarkoittanut runsaita kalenterimerkintöjä normielämässä, siis vauhdikkaita ja pitkiä päiviä. Kotona on ehtinyt olla enimmäkseen vain aamun ja illan pimeät. Tälle viikonlopulle olin siis ihan aiheesta karsinut kaiken ohjelmoidun pois päiväjärjestyksestä ja suunnitellut keskittyväni vain olemaan kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa oman porukan kesken. Ollaankin hoidettu kotihommia ajantasalle, nukuttu pitkään, jumppailtu ja lenkkeilty, nautittu kynttilänvalosta ja saunanlämmöstä. Vähitellen pitäisi alkaa taas orientoitumaan tulevaan työviikkoon ja tehdä muutama työjuttu valmiiksi, mutta sitä ennen blogikatsaus meidän ruokailutilaan. Siellä on edelleen väliaikaiskalustona hutera pieni ruokapöytä ja muutama tuoliklassikko, jotka ovat kulkeneet mukanamme jo Walesin kierroksella. Valaisinpuolella kuitenkin on tapahtunut niin, että katossa kiikkuu New Worksin Lantern -valasin, joka päätyi kotiimme vähän sattumalta.

Pyörittelin mielessäni kolmea eri valaisinta tähän tilaan, joista yksi ehdokas oli tämä riisipaperivalaisinta kovasti muistuttava New Worksin lasinen Lantern. Muut suosikkini olivat &Traditionin Formakami ja Louis Poulsenin uusi upea Radiohus. Ensimmäinen oli kuitenkin jo blogikollegani Heinin keittiössä ja toinen ehkä vähän liian hienosteleva tähän tilaan. Lantern puolestaan päätyi meille vähän epätavallista reittiä, kun toinen blogikollegani Marja oli testannut sitä kotiinsa ja ennen valaisimen palauttamista muisti valaisinmietintäni ja tarjosi sitä suoraan minulle. Siispä aika lailla vaivatta sain pakata valaisimen erään työpäivän päätteeksi takakonttiin ja kantaa sen suoraan kotiin. Täytyy myöntää, että muutoin olisi ehtinyt kulua varmasti pitkä tovi, ennen kuin olisin saanut valaisinta itse tilattua.

 Helposti tähän tilaan miettisi jotain näyttävämpääkin ja taustastaan erottuvampaa valaisinta, etenkin kun miettii tämän hetkistä haamunvalkoista sisustusta. Mutta tämänkin hankintapäätöksen tehdessämme mietimme kovasti jo visiota valmiista tilasta. Suurempi ja näyttävämpi ruokailupöytä tuoleineen on jo suunnittelun alla, saa nähdä ehditäänkö saada niitä tilaukseen ennen joulua. Toisaalta keittiön puolella olevat marmorivalaisimet ja olohuoneen puolelle tuleva näyttävämpi ja massiivisempi valaisin kun ovat nekin lopulta samassa tilassa tämän ruokailutilan valaisimen kanssa, joten tämä valaisin ei ainakaan riitele tulevaisuudessa muun ympärillä olevan kanssa. Olohuoneen puolen valaisinkin on itse asiassa jo tilattu, sen toimituksessa kestää vain useampi viikko. Onpahan mitä joulun lisäksi odotella. Katsotaan, kumpi ehtii saapua ensin!

Lantern levittää ympärilleen tasaisen pehmeän, mutta kuitenkin hyvän riittoisan valon. Vielä kun saadaan laskettua valaisinta ehkä himpun verran alemmas ja valokatkaisimen himmennin osa toimimaan kunnolla, niin mahdollisuudet valon määrän säätelyyn lisääntyvät. Meillä on monessakin paikkaa huomioitu sähkösuunnitelmassa valojen himmennettävyys ja se on kyllä kannattanut, kun valoa voi näin säädellä monipuolisemmin tunnelman ja tarpeen mukaan.

Sähkövalojen lisäksi ollaan nautittu myös kynttilänvalosta. Lähestyvä joulu on houkutellut sytyttämään tuon Jo Malonen Sweet Almond &Macaroon tuoksukynttilän, joka on muisto viime joulunajalta Cardiffista, jolloin kävelimme kiireettöminä kaupungin joulutunnelmasta nauttimassa ja piipahdin Jo Malonen liikkeeseen itseäni joulun kunniaksi lahjomaan. Makeahko tuoksu aiheuttaa siis myös lievää kaihoa vanhaan kotiimme ja tuohon ikimuistoiseen Cardiffin aikaan. 

Kynttilöitä ja paria paperitähteä lukuun ottamatta ei meillä vielä joulu juurikaan kodin sisustuksessa näy. Ehkäpä tänä vuonna mennään melko vähäisillä höyryillä joulun suhteen? Koristellaan havuin ja kukkasin ja lahjojenkin määrässä vedetään matalaa profiilia. Tälläisen kiireisen syksyn jälkeen joulunajalta odottaa oikeastaan eniten samantapaista rauhoittumista kuin mitä tämä viikonloppu on tuonut mukanaan.  Toisaalta, onhan se nähty ennenkin, että jouluhöyry jostain takavasemmalta iskee kimppuun ja siinä ei sitten havunoksat ja paperitähdet riitä. Katsotaan siis, millaiseksi joulun odotus meillä sitten lopulta muotoutuukaan!

TAKKAVALINTA & OLOHUONEEN SISUSTUSSUUNNITELMA

Samaan aikaan kuin tämän Walesin kodin sisustusta pikku hiljaa riisutaan, mielessä pyörii yhä enemmän uuden kodin sisustaminen. Kun suuret linjat raksan suhteen ovat jotakuinkin selvillä, voi jo vähitellen haaveilla hienosäädöstä. Minulla on tällä hetkellä melko selkeä visio tyylistä, jota haluan lähteä toteuttamaan ja millainen keittiön ruokailutilan ja olohuonetilan sisutuksesta olisi kiva luoda.

Osa avoimen tilan sisustustoiveista toteutuukin jo talon rakennusvaiheessa, kuten takka ja seinään upotetty hylly. Takka on itse asiassa miehen löytö: Linnatulen Witka Wood on hurjan kaunis, moderni pönttöuuni, jonka paikka valittiin hauskasti rajaamaan eteistä olohuonetilasta. Sen rinnalla olen pyöritellyt myös muita valkoisia pyöreitä takkoja, joissa olisi vielä isommat luukut, mutta jotenkin tämä Witka Wood hurmaa silti kaikkein eniten. Siinä on jotain perinteistä vielä jäljellä. Kaiken lisäksi katon ontelolaatatkin on jo rei'itetty tämän takan hormin mukaan, joten valinta on tehty senkin puolesta.  Luukun voi valita kromisella tai mustalla reunalla. Väri on vielä vähän mietinnässä, mutta ehkä valinta osuu tuohon kuvan kromiseen kuitenkin. Takan paikkaa ajatellen päätimme toteuttaa eteisen ja keittiön väliseen seinämään vessan jatkeeksi upotetun hyllyn, jonka alimmassa osassa lattialla voimme säilyttää allaolevan kuvan tapaan takkapuita. Hyllyn takaseinämään on tulossa yksi sähköpistoke tunnelmavalaisinta varten. Hyllyn vasemmalle puolelle jätettiin tarkoituksella seinätilaa, johon olen miettinyt taulunpaikkaa. David Ehrenstråhlen My Guide to New York -juliste meiltä jo löytyykin, mutta Lontoo-rakkauteni myötä haluaisin vielä tuon Lontoon kartan. Se taitaa olla pahus vaan loppuunmyyty tällä hetkellä.

Olohuoneeseen mahtunee parimetrinen sohva ja olenkin miettinyt jotain vaaleaa ja laadukasta, siroa ja ilmavaa vaihtoehtoa, jonka kaveriksi istuinrymään tulisi jo meillä olemassa olevia tuoleja. Haavelistalla on myös iso 2x3 metriä kookas matto lattian mikrosementtipinnan vastapainoksi. Minulla oli itse asiassa tarkoituksena tuoda pala Britanniaa täältä mukanani teettämällä iso matto suoraan täkäläisistä kokolattiamattovalikoimista. Tätä en ole kuitenkaan saanut aikaiseksi. Siispä jokin kokolattiamainen sileä mutta pehmeä matto olisi ihanan rauhoittava elementti isoon tilaan, jonka sisustuksessa maton ympärillä tapahtuu varmasti monenlaista. Talomme värikartta tulee olemaan melkoisen askeettinen, joten matossa voisi olla hyvin vähän väriäkin. VM Carpetin Hattara-maton roosassa sävyssä olisi sitä jotakin. Olen ehkä vähän rakastunut. Harmaa sävy olisi toki taas ajattomampi ratkaisu. Nykyiset mattomme ovat sen verran pientä kokoa, että niille on mietitty paikat jo lasten makuuhuoneista.

Kuvat:  1. juliste // 2. matto // 3.valokuva // 4. takka // 5. sohva // 6.sohvapöytä // 7 valaisin // 8. tyynyt

Kattovalaisimen suhteen toiveissa on kookas katseenvangitsija, sillä tässä kohtaa olohuoneen katolla alkaa olla jo riittävästi korkeutta. Viime aikoina olen palannut yhä uudelleen ihastelemaan ruotsalaisen valaisinvalmistaja Pholcin Mobil-valaisinta. Luulin itse asiassa löytäneeni sen vähän salaa ja ajatus siitä, ettei valaisinta vielä ihan joka kanava pursuile, viehätti kovasti. No pian varmaan pursuaa, sillä huomasin, että valaisin on valittu juuri vuoden valaisimeksi ruotsalaisen Elle Decorationin Design Awardseissa. Pidän paljon pyöreistä muodoista ja sen pyöreät polttimokuvut yhdistyisivät kauniisti jo olemassa olevaan Flosin IC- pöytävalaisimeen, Eero Aarnion valkoiseen pastellituoliin ja tietenkin tuohon takkaan. Tämän valaisimen valaisuteho on tosin vielä itselleni arvoitus, joten se täytyy selvittää ennen hankintaa. Valaisimella on korkeutta metrin verran, joten se voisi olla omiaan tuohon korkeaan tilaan. Ja sitäpaitsi, mulla olisi sille myös kiva pari tiedossa keittiön ruokailuryhmän ylle ripustettavaksi.

Sohvapöytä mietteet ovat vielä vähän kesken, mutta houkuttelevin olisi tilata sen pöytälevy samassa tilauksessa wc:hen tarvittavien kivitasojen kanssa. Näin pöydästä saisi juuri haluamansa kokoisen. Alkuun menee varmasti kivasti nykyinen Hayn Traykin, jolle mulla on toinenkin paikka jo mietittynä.

Tällä viikolla taloon on saatu vesikatto ja pohjahuopa, ikkuna-aukot on laitettu umpeen ja sisälle saatu viimein lämmöt. Tulevalla viikolla tontilla käynnistyy jo talousrakennuksen rakentaminen. Rakennus etenee kyllä todella vauhdilla, tuntuu valmistuvan ihan käsiin. Mutta eipä se ihmekään ole, kun työmaalla puurtaa neljä miestä kaiken aikaa.

Tälläinen sisustussuunnitelma tällä kertaa. Mitäs tykkäät? 

Täällä vietetään viikon viimeistä päivää pahvilaatikkojen ja kuplamuovirullan keskellä. Puoli perhettä on tosin kanveesissa vilustuksessaan. Viikonloppuun on mahtunut paitsi liikuttavia viimeisiä tapaamisia, yökyläilyjä ja leikkitreffejä, niin myös yhden aivan erityisen tärkeän pikkuneidin syntymä.

Kymmenen päivää enää jäljellä!  Suloista sunnuntain jatkoa sinne!

SAMANLAISET YÖPÖYDÄN VALAISIMET

Hei vaan viikonloppu ja kaikki ihanaiset siellä linjoilla! Nämä jatkuvat perjantait kieltämättä kauhistuttavat. Tällä hetkellä tuntuu kuin valumaan olisi käännetty tiimalasillinen hiekkaa ja meinaa väkisin vähän paniikki iskeä siitä, kuinka hiekka vähenee kaiken aikaa.  Toivoo melkein kuinka hiekan seasta löytyisi tarpeeksi suuri kivensiru, joka tukkisi hetkeksi tiimalasin kaulan ja pysäyttäisi ajanjuoksun. Lähtö vain lähenee, sille ei voi kyllä yhtikäs mitään. Tänään päätinkin tarttua hetkeen ja ajaa hurautin ylös vuorille päivähaikille tyttöjen koulupäivän ajaksi. Reilun kolmen tunnin rypistys kuvankauniissa säässä paikallisia vuoria ylös ja alas tuntuu tällä hetkellä kipeän ihanasti joka jäsenessä. Olen vähän sellainen hätähousuvaeltaja, jos pääsen yksin liikkeelle. Kävelen ylämäet ja juoksen alamäet ja tasaiset. Juokseminen tuntuu aina vähän helpommalta, etenkin alaspäin mennessä. Instan Stories -puolelle päivitinkin päivän maisemia videoiden muodossa.

Täällä blogin puolella kurkataankin kuvissa maisemien sijaan vielä toistamiseen makkarin puolelle. Jouluiset tekstiilit on viimein pestynä ja viikattu pakkaamista varten ja vanhat itsetehdyt mustavalkoiset tyynynpäälliset kaivettu takaisin kehiin. Persikkainen tyllihame tuo värillään jo keväisemmän fiiliksen, kun taas tuo joulunjäämä kranssi haluaa vielä vähän jarrutella. Vähän ne riitelevät keskenään, mutta en suoraan sanoen jaksa tähän hätään siitä välittää. Hameen nyt täytyy roikkua jossain, ettei rypisty ja kranssin alta paljastuisi kaksi rumaa ruuvia.

 

Jos jotain pitäisi saada jo muuttolaatikkoonkin, niin jotain on laatikoista vasta purettu. Joulun aikaan tuli eteen tilanne, jossa tarvittiin lisävaloa kuopuksen legopöydälle ja minulla syttyi kirjaimellisesti lamppu, kun muistin, että vaatekaapin perimmäisessä nurkassa odottelee toinen Jieldén pöytävalaisin esiinmarssiaan. Olin ajatellut sen tapahtuvan vasta uudessa kodissa, mutta kun tarve tuli ja oli joulukin, niin uskalsin kaivaa tämän viime kesänä puoleen hintaan alennuksen alennuksella hommaamani kaunottaren esiin. Selvisin tästä lamppupaljastuksesta lopulta puhtain paperein, todennäköisimmin kiitos joulun, koska "kun niin halvalla sai" lienee jo vähän liian kuultu. Meillä ei ole itse asiassa ikinä ollut samanlaisia yöpöydän valaisimia ja vähän sillä ajatuksella olin parin jo olemassa olevalle Jieldélle hommannut. Toisaalta nämä veikeät tapaukset sopisivat tulevaisuudessa kivasti myös vaikka tyttöjen huoneisiin yö- tai työpöydän valoiksi. Testimielessä kokeilin valaisimia jo tänne Walesin kodin makuuhuoneeseen, vaikkakin toinen palautui sittemmin kuvien ottamisen jälkeen takaisin työpöydälle. Samanlaiset valaisimet, mutta kuitenkin liikkuvien niveltensä ansiosta halutessa vähän erilaiset. Minusta näillä Jieldéillä on hauska luonne. Asia josta muutenkin pidän sisustuksessa. Esineet voivat olla ajattomia ja pelkistettyjä, mutta kuitenkin jollain lailla humoristisia ja leikkisiä. 

Ennen kuin kangistun kokonaan tähän sohvannurkkaan, taidan tämän pidemmittä tarinoitta lähteä unten maille. Vähän jännityksellä pääsenkö huomenna sängystä ylös ollenkaan. Onneksi edessä on viikonloppu ilman herätyskelloa, eikä yksiä synttärikemuja kummempaa tekemistä vielä buukattuna. Mies toi tänään mukanaan kuplamuovirullan ja pahvilaatikoita, joten ne tietävät varmasti jotain pientä askaretta muuttoon liittyen. Ainakin tuon keskelle eteisen mattoa kokoamani epämääräisen kasan jos saisin nätisti pahvilaatikkoon keskeisimmältä kulkuväylältä kuljeksimasta. Pikku hiljaa hyvää tulee. 

Siispä hyvää yötä! Todennäköisimmin teille jopa hyvää lauantaihuomenta :)!

KAVALIER JA MUITA MAKKARIN SUOSIKKEJA

Taannoin julkaisemassani synttärituoksupostauksessa lupasin palata vielä erikseen makkarin uuteen valaisintulokkaaseen, jonka hankin pilkkahintaan Lontoon Designjunctionin näyttelytuotteiden joukosta. Kyseessä on jo edellisen vuoden näyttelyssä ihastelemani messinkinen kekseliäs yksinkertaisuus ruotsalaisen Rubn Lighning -valaisinbrändin valikoimasta. Kavalier-valaisinta valmistetaan messingin lisäksi mustana ja valkoisena. Vaikka tähän Walesin asuntoon meillä ei ollutkaan tarvetta uusille valaisimille, niin tiesin kyllä löytäväni tälle paikan sitten uusista tilavammista neliöistä. Olin ensin ajatellut laittaa valaisimen säilöön, mutta en tietenkään raaskinut. Ja tuohon makkarin  yöpöydälle se ainakin toistaiseksi jäi. Valaisin kaipaa vielä toisenlaista poltinta, sillä tuo kellertävän oranssi lasi tuossa näyttelykappaleessa ei oikein minun kauneustajuani hivele. Vaikkakin illalla hämärässä se luo ympärilleen mukavan kynttilämäisen näyn. Aivan himmeimmällä "liekillään" valaisin toimii itse asiassa oivana yövalona, meillä kun taas vaihteeksi on tuota yöllistä lastenhuoneesta tulevaa trafiikkia riittänyt.

Varmasti kyllästymiseen saakka jaksan puhua makkarin valkoisten lakanoiden puolesta. Noissa Oohnoon* lakanoissa on kuitenkin sopivasti jotain geometric web -kuvionsa ansiosta. Toisaalta täytyy myöntää, että nyt hämärän vuodenajan koittaessa olen salaa hieman haaveillut myös tummemmista lakanoista. Mutta tässäkin palaan taas siihen perustavanlaatuiseen tosiasiaan, että meillä ei ole näissä neliöissä tilaa enää yksillekään säilytettäville lakanoille. Saanan ja Ollin Myrskyn jälkeen -kuosi on aivan ehdoton syyssuosikkini, se tuo metsän lähelle tuon vihreän tyynyn parina. Ja vaikka siitä syksy mieleen tuleekin, niin tyyny on tainnut olla viimeiset kaksi vuotta aina esillä jossain huoneessa. Siitä tuntenee ajattoman klassikkokuosin.

Juttelin Designjunctionissa pitkät pätkät Rubn Lightningin ruotsalaisen edustajan kanssa ja kävi ilmi, että tällä hetkellä heidän tuotteitaan ei jälleenmyydä missään Suomessa. Jos siellä lukijoissa on pienempien sisustusliikkeiden edustajia, joiden valikoimaan heidän tuotteet sopisivat, ottakaa koppi. Rubn Lightning tuntui olevan vailla sellaista jälleenmyyjää, jonka tiloissa tuotteet pääsisivät hyvin esille eivätkä hukkuisi suurten tavaratalojen valikoimaan toisinaan hieman sotkuisillekin osastoille. Rubnin koko valikoimaan pääset tutustumaan täällä.

Valaisin: Rubn Lightning Kavalier

Lakanat*: Oohnoo Geometric web // saatu

Tyynyt: Saana ja Olli, Svanefors,  DIY

Juliste: Desenio // saatu

/// Kavalier table lamp from  the Swedish Rubn Lightning.

TERVEISET UNTUVAPEITON ALTA

Jos siellä Suomessa painetaan sisulla tulipalopakkasilla, niin täällä meillä puhutaan jo jonkin sortin kaaoksesta lämpötilan laskiessa kolmeen plusasteeseen. Viimeisimpinä aamuina on jäinen maa aiheuttanut hilpeyttä sekä koulunpihalla, että ihan tuossa ikkunan alla meidän lähimmällä kävelysillalla. Koulua ei sentään oltu vielä suljettu, mutta 90% koulunpihasta kuitenkin. Samoin oli tehty meidän sillalle. Mutta vaikka se kuinka suomalaisena sissinä hymyilyttääkin, niin tottahan se on, ei täällä olla totuttu kulkemaan jään pinnalla kengillä sen paremmin kuin luistimillakaan. Ja mitä paljaskinttuisiin ja jopa -varpaisiin lapsiin tulee, ei myöskään pukeutumaan. Ei siis mikään ihme, että lasten kouluun saapuessa koko henkilökunta on luotsattu kujamuodostelmaan muutaman metrin välein  varoittamaan liukkaista kohdista niin lapsia kuin saattojoukkojakin. Vähän pidempään täällä ollut ystäväni tokaisi tänään, että "Odotapa vaan, pian ne sulkee myös kokonaisia puistoja."

 

Tänä talvena, täytyy myöntää, en ole ollut pahoillani pakkasten puuttumisesta. Kaikkeen totta vie tottuu. Nämäkin juuri ja juuri plusasteet ovat riittäneet. Ulkona on ihanan raikasta, mutta sisällä: kamalan kylmä! Nämä meidän nykyaikaan päivitetyt tuplalasitetut ikkunat fuskaavat ihan kiitettävästi, 1800-luvun lopulla rakennetussa talossa yksilasisista ikkunoista kuulemma tuulee niin, että kynttilänliekit lepattavat. Siihenkin kuulemma tottuu. Onneksi on untuvapeitot ja villasukat. Kuopus kävi eräs yö hansikkaat kädessä nukkumaan. Aamulla saa itsensä lisäksi kaivella myös jälkikasvuaan tovin hereille peiton alta.

 

Ja koska peiton alla on ollut viime aikoina niin hyvä olla, päädyin uusien julisteiden* myötä hienosäätämään makuuhuoneen talvista ilmettä vähän muutenkin. Vuorimaiseman vierelle pääsi toinenkin rantahattu - surffilaudan ja palmun rinnalla lämmittämään edes ajatuksen tasolla. Mustan Ikean valaisimen tilalle kokeilin valkoista Jieldeä työpöydältä. Lakanoina puolestaan Oohnoo:n Zigzagit*. Tämä valkoinen ilme on niin mieleeni, että tekisi mieli jättää tuo valaisinkin tuohon paikalleen, saati tilata toinen samanlainen, kun talvialesta lisäalennuksineen sellaisen täällä bongasin. Aika kulunut alkaa kyllä olla tässä huushollissa jo siteeraus aikaa kestävistä hankkinnoista. Täytyisi miehen mielestä keksiä varmaan jo jotain vakuuttavampaa. Tai ihan vain jättää hankkimatta.  

 

Tuolta untuvapeiton alta teille nytkin kirjoittelen. Oli niin jännä Hinterland, että nyt ei meinaa uni tulla. Oletko bongannut Netflixistä vielä tuota "Walesin Wallanderia" - Hinterlandia? Jos et niin suosittelen kyllä, samalla pääset sohvaloikkaamaan näihin meidän maisemiin. Itse olen pohjimmiltani vähän heikkohermoinen, mitä dekkarisarjoihin tulee. Mutta kun mies niitä aina katsoo, niin minäkin aina vahingossa katson. Tosin monestihan siinä käy niin, että hän nukahtaa ja minä tuijotan sormien välistä jaksotolkulla ennen kuin tajuan laittaa telkkarin kiinni :). Nyt tosin meni taas niin jännäksi, että yksi jakso riitti.

 

Mutta nyt unen päästä kiinni. Siispä hyvää yötä ja samalla suloista sunnuntaihuomenta!

 

 

*Tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan

FLOS IC - RAKKAUTTA ENSISILMÄYKSELLÄ

 

Jos silmänruualla voisi elää, niin tämänhetkinen kattaus koostuisi kiistatta syksyn värjäämistä hortensian kukinnoista, marmorista ja Flosin IC -valaisimesta. Olen varmasti vähän höpsö, mutta olen nyt tuijotellut hurmiossa kuvien asetelmaa alkuviikon.  Ihaillut uuden valaisimen taideteosmaista olemusta.  Löytänyt kukkasista aina vain uusia sävyjä, joista voisin poimia herkuimmat värikoodit muuallekin kotiin. 

 

Kukkaset ovat tuliaisia meidän viikonloppureissun majoituspaikan takapihalta, jossa suuri hortensiapensas (kuten aivan yli-ihana musta kissakin) suorastaan huusi huomiota ja huolenpitoa, osa kukinnoista jo syksyn ruskean, osa hämähäkinseittien otteessa. En voinut olla taittamatta pensaasta muutamaa hyväkuntoista matkamuistokukkaa mukaan. Burger Kingin kannellisessa pahvimukissa ne säilyivät freesinä perille saakka viiden tunnin kotimatkan ajan. Kyllähän sellaisen vaivan todellakin täytyy rakkautta olla. Miehen mielestä olin ehkä ennemminkin taas aivan päästäni vialla, kun se kukkapurkki jalkojeni välissä Snowdonian kukkuloilla mutkaisia teitä kaarreltiin. 

 

 

Valaisin puolestaan on syntymäpäivälahjani, jotain iloa siis tässä vanhenemisessakin. Kiitos vaan miehelle, joka ei oikein meinannut keksiä mitään. Mutta onneksi multa löytyy aina ideoita :). Tämän valaisimen ensi kertaa joskus kesällä nähtyäni en saanut sitä millään mielestäni, ja sehän usein ennustaa vain ja ainoastaan rahanmenoa. Pitkään harkitsin kromisen ja messinkisen valaisimen välillä. Kromisessakin olisi ollut sitä jotain, mutta päädyin kuitenkin harjattuun messinkiin. Valaisin on  mallia IC T1 high, mutta Michael Anastassiades on suunnitellut sen lisäksi Flosille kokonaisen sarjan IC-valaisimia ja niitä löytyy kromin ja messingin värisinä lattialle, kattoon, seinälle sekä pöydälle myös  toisessa mallissa. Kupu on suupuhallettua lasia, jonka läpi valo loistaa todella kauniisti ympärilleen. Täytyy joskus kuvata valaisin myös illan hämärässä. Muotoilu on minusta näissä IC-valaisimissa jotenkin yksinkertaisen nerokas ja ajaton. Valaisimien tasapaino lähentelee mielestäni jo taidetta.

 

Tälläistä höperyyttä täällä ilmoilla. Täytyy varmaan kuitenkin alkaa loihtimaan jotain oikeaa ruokaa lautaselle. Voihan se olla, että nälkäkuolema lopulta muuten yllättää noita kaunottaria tuijotellessa. Lohta ja punajuuria jääkaapissa, mitähän niistä keksisin? Mukavaa keskiviikkoa sinulle!

 

 

/// I just can't get eyes of those flowers and that new light of mine. I brought the flowers as a souvenir from North Wales, all the way through Snowdonia in a Burger King's carton cup :). I thought It was pure love, my husband propably rather that I'm insane. Look at all those different shades of them. I think they are even unreal. The light instead is my birthday present. It's from Flos and it's designed By Michael Anastassiades. Isn't it just beautiful? A treasure for a lifetime.

 

 

 

 

IHAN PÄHKINÖINÄ

Myöhäiset lauantaimoikat! Tällä viikolla on tämä designnörtti ollut paristi ihan pähkinöinä. Meille on vuosien saatossa kulkeutunut monenlaisia liikelahjoja, mutta nyt ylittyi uutiskynnys. Mies toi nimittäin erään työpäivän jälkeen kotiin paketin, jonka tiimoilta mulla jäi ruuanlaitto aivan puolitiehen. Paketista paljastui yllättäen näyttävä krominen kynttilänjalkakaksikko, joka osoittautui Mikaela Dörfelin Menulle suunnittelemaksi Doubleksi. Siis WAU! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Cemexin pojille!

Kupari ja messinki ovat olleet viime aikoina enemmän pinnalla. Kromi tekee kuitenkin selvästi paluutaan niiden rinnalla ja tuo kaunis Double-kaksikko näyttääkin vaihteeksi niin viileän kauniilta. Kynttilänjalka päätyi ensi alkuun meidän makkariin. Tosin lämpöä on siellä riittänyt ihan ilman kynttilöitäkin - viime yönäkin yli neljäkymmentä astetta. Pikkuisin meistä sairastaa kolmatta kertaa kolmannen viikon sisään ja nyt on ollut celsiukset ihan omissa korkeuksissaan. Sen myötä meillä meni viikonlopun suunnitelmat aivan uusiksi ja tämäkin päivä kului lähinnä sylittelyn ja köllöttelyn merkeissä. Vähän ulkoilua, leijan rakennusta ja leipomista siinä ohessa. 

Ai niin ja se toinen ilon aihe löytyi Finnish Design Shopin lähettämästä ylläripaketista, jonka voitin lohdutuspalkintona Instagramin #fdstreasures-kuvakilpailusta. Mutta siitä riittää sitten ihmeteltävää johonkin toiseen juttuun :), nyt hörppään viimeisen viinitilkan lasin pohjalta ja sujahdan noihin trikoolakanoihin. Toivotaan vähän viileämpiä lämpötiloja ja katkeamattomia unia ensi yöksi!

TYÖHUONEEN TUNNELMIA

Ei aina vain sitä olkkaria. Vaihteeksi kuvavirtaa meidän työhuoneesta, jonka tyhjä pöytätaso on vain illuusio. Nytkin siinä lojuu ompelukone, saumuri ja läjä jo kesällä hankittuja trikoita sikin sokin. Mekkoja tytöille -projekti meneillään. Aina vain pääntiessä ja hihansuissa menee jokin pieleen ja kyllästyn noin joka kerta purkamiseen ja pähkäilyyn. Kotitoimiston tuoreimpana piristyksenä toimii pinkki Ballograf-kynä, jonka sain ennen joulua lahjaksi ystävältä. Nyt ei enää kynä katoa jokaisen käyttökerran jälkeen.
 

PERJANTAIN ONNI JA VARMA VALKOINEN

Kolmen tunnin työpäivä, eilen siivottu koti ja maljakollinen kukkia. Pitkältä työreissulta kotiin palannut mies ja koko porukka terveenä. Takkatuli, kotiinkulkeutunut sushiannos, pitkät päikkärit sekä sauna. Päätös olla tekemättä yhtään mitään. Viikonloppu ja pitkät hiihtolenkit vielä edessä. Ehkä taidan pyöriskellä tässä onnen tunteessa vielä hetken ja poksauttaa kohta tuliaissamppanjan auki. Onhan meillä taas uusi tuleva kotimaa, mille kippistellä.

 

Olkkarin nurkka on ollut pitkän aikaa tosi tyhjä ja vailla jotain täydennystä. Aiemmin tuossa S-hyllyn alla olivat matalat kirjahyllyt ja iso laiskanlinna. Niiden aika oli ja meni ja aikani haaveilin tilaan pyöreää pöytää, jonka äärelle voisi joskus kattaa vieraillekin kahvit. No tässä tilanteessa sellaisesta nyt on enää turha haaveilla, joten nurkkaan on kerääntynyt kokoelma kaikenlaista täytettä. Block-pöytä tuo laskutilaa pienille kauniille tavaroille ja kirjoille. Aika kivasti sen päälle sopii myös tuollainen korkeampi maljakko, johon valitsin Kukkakauppa Astrantiasta muutaman runsaan oksan kauniin liiloja kukkasia (nimen unohdin tietenkin). Pisarakaaviot palautuivat joulun jälkeen seinälle, vaikkapa vihjaamaan siitä uudesta tulevasta ;) ja lisäksi toin Coco Lapine Designin Mountain ABC:n yläkerrasta nojaamaan seinää vasten. Tuossa taulu saa enemmän arvoistaan huomiota, kuin aulan hämärässä nurkassa. Sisustuslehtipinoille täytyisi tehdä jotain, kuvissa näkyy vain murto-osa todellisuudesta. Itkettää jo valmiiksi ajatus, että paperinkeräykseenhän ne on lopulta muuton tieltä kiikutettava. Niin rakkaudella niitä on tullut jo 10 vuotta hamstrattua. Aivan hullua. Vai onko teillä lehdille joku parempi idea?

Moni on kysellyt kommenteissa ja sähköpostilla tuosta olkkarin jalkavalaisimesta. Se on tosiaan jäänyt sen kummemmin täällä esittelemättä, joten valaisenpa asiaa nyt tässä kaikille yhtä aikaa. Valaisin on siis Gubin Grasshopper. Kaunis ajaton klassikkovalaisin, josta ehdin haaveilla jo kolme vuotta. Valaisimen on suunnitellut Greta Magnusson jo 1940-luvun lopulla ja sitä alettiin valmistaa uudelleen muutama vuosi sitten. Jännitin vähän sen valaisintehoa, mikä osoittautui onneksi täysin aiheettomaksi. Valaisin antaa itse asiassa todella hyvän yleisvalon, mutta myös kohdevalon lukemiseen. Yhdessä olohuoneen toisessa nurkassa olevan Kartellin Bourgien kanssa se valaisee meidän isohkon olohuoneen sopivasti. Kattovaloistahan en tunnetusti perusta. Mietin kauan valaisimen väriä, puntaroin lopulta mustan ja valkoisen välillä, mutta korkean hinnankin takia päädyin vaihteeksi varmaan valkoiseen. Tiedän, että monen mielestä niin tylsä valinta, mutta itse en kyllästy siihen koskaan.

Mutta nyt selittelyt sikseen ja samppanjat lasiin, taisi juomaseurakin juuri tulla alas nukutuspuuhista. 

Cheers ja mahtavaa viikonloppua!

// BLOGIYHTEISTYÖSSÄ Kukkakauppa Astrantia

KOTOILUA PAKKASPÄIVÄN VALOSSA

Kova pakkanen maalaa maiseman aina hyisen kauniiksi. Tänään sain ihastella valon kajoa ja kylmiä pastellisävyjä lähinnä ikkunasta. Kun yksi on työreissussa ja yksi kuumeessa, ei päivältä tarvitse toivoa postilaatikolle tai halkopinolle kummempaa ulkoilua. Pienimmän sairaspäivän kustannuksella maltoin tiirailla valosta tulvivaa olohuonetta pitkästä aikaa kameran läpi ja jäin jopa kiinni objektiivin hankintamietteistä. Oma koti on tuntunut viime päivinä toisaalta erityisen rakkaalta, mutta toisaalta kamalan valjulta, kylmältä ja kovalta. Aivan kuin se tahallaan koittaisi tehdä pesäeroa jo hyvissä ajoin.

Vastareaktiona tuolle hassulle tunteelle on tehnyt mieli möyhiä kotia runsaammaksi ja kodikkaammaksi. Jotain toistaiseksi määrittelemätöntä herkähköä väriä kaipaisin tekstiileihin. Murretut roosan sävyt viehättävät aina vain. Mutta mitä sille kaveriksi? Joulukuusi jätti vihreän kaipuun ja tuota aukkoa paperipussissa täyttää nyt uusi viherkasvi. Ei tietenkään mitään järkeä hankkia sellaista näin muutama kuukausi ennen muuttoa, etenkin kun meidän muutto näyttää suuntautuvan nyt vielä Norjaakin pidemmälle. Niinpä. Olen itsekin vielä hitusen järkyttynyt uusimmista käänteistä. Kunhan lopetan hyperventiloimisen, lupaan valottaa asian uuden laidan teillekin. Sitä ennen olen kuin en olisi mitään maininnutkaan ja nautin täysin siemauksin näistä mahtavan kirpsakoista pakkaspäivistä sekä lumisista maisemista. Ensi talvena niitä tulen takuulla kaipaamaan.

Me jatketaan kotoilua vielä ainakin huomenna. 

Ehkäpä innostun leipomisen ja leikkimisen ohessa kuvaamaan taas. Siis ehkä :).