SYNTYMÄPÄIVÄ - MIKÄ IHANA TEKOSYY SISUSTUSHAAVEIDEN TOTEUTTAMISEEN

Syyskuun viimeisenä saan aina vuoden lisää mittariin ja sen siivin olen tottunut hankkimaan itselleni jotain sellaista, mikä on poltellut mielessä jo pidemmän aikaa. Useimmiten jotain sellaista, mikä ei olisi ollenkaan välttämätöntä elämän jatkumisen kannalta. Ehkä saan jonkun hullun maljakkonaisen leiman otsaani nyt, mutta senkin uhalla on pakko tästä 37. vuoden aarteesta teille kertoa. Tämän vuoden synttärilahjaani emmin kahden Helsingin reissun verran ja lopulta juhlapäivän aattona raahasin junassa hurjan isoa pakettia. Hieman nauratti ja ehkä vähän nolottikin: vaasipaketin vaatiessa yhden hengen istumapaikan tituleerasin kyllä itsekin itseäni hetken aivan hulluksi. Onneksi kanssamatkustajat eivät tieneet, että oli kyse maljakosta.

Carina Seth Anderssonin Svensk Tennille suunnittelema vaasi on kummitellut mielessäni tuon tuosta, vuosi sitten viimeksi tässä ruokailutilan suunnittelupostauksessa. Tuo viaton haavekollaasi onkin muuten toteutunut nyt tuoleja lukuun ottamatta. Joita niitäkin viime viikonloppuisella Helsingin reissulla kävin vaihteeksi taas koeistumassa. Tarkkaan harkittu päätös toivottavasti kestää parhaiten aikaa.

Synttärisunnuntaihin kuului myös ihan oikeita yllätyksiä. Äidin tuomat gladiolukset avautuivat viikossa niin upeiksi, että tekisi mieli istuttaa niitä omaankin kukkapenkkiin. Anoppi puolestaan oli käärinyt tyylilleen uskollisena pakettiin Marimekkoa. Tuo valkoinen pitkänmallinen lautanen viehättää kaikessa yksinkertaisuudessaan ja monikäyttöisyydessään. Silloin kun ei ole tarjoilukäytössä, se sopii hyvin erilaisiin asetelmiin. Nyt sitä koristaa Lampe Bergerin huoneilmanpuhdistin, jota olen pyrkinyt käyttämään aktiivisemmin. Sen rinnalla Walesin muistoina muutama kuivunut hevoskastanja sopii syksyyn ja tuovat Cardiffin ja Llandough Primary Schoolin taas vähän lähemmäksi. Hevoskastanjoista oli aina syksyn tullen tyttöjen koulupuvun taskut täyttyneet koulun pihan pikkumetsikössä leikittyään.

Dagg-vaasi on uskomattoman kaunis tyylinäyte käsityötaitururuudesta, jossa suunnittelijan luonnon inspiroima visio ja lasinpuhaltajan taidokkuus kohtaavat. Kookas maljakko on omiaan näyttäville kukkasille, mutta veistoksellinen itsessään ilman kukkiakin. Äskeiseltä metsälenkiltä teki mieli napata kauniin punertavat pihlajanoksat vaasin uusiksi tulokkaiksi, mutta kirittäjän juoksuvauhti ei sallinnut pysähdystä. Ehkä täytyy tehdä rauhallisempi kävelylenkki pikapuoliin takaisin metsään, ennen kuin ruskan värit ovat kaunis muisto vain.

Täällä alkaa olla leppoisan rentouttava viikonloppu takana. Perjantaina juhlimme kolleegojen kanssa maailman opettajien päivää perinteisin kekkerein kynttilöitä sytytellen ja kuohuvaa kilistellen. Perjantai-illan hyvä flow jatkui lauantaina ihan vain kotona puuhastellen, lenkkeillen ja leväten. Tänään olisi vielä edessä kymppikahvit naapurin tytön synttärijuhlilla, jonka jälkeen olenkin simpukkarisottoa ja valkoviinilasillista vaille valmis kohtaamaan tulevat viisi täyteläistä työpäivää ennen perjantaina koittavaa syyslomaa. Voi kun säilyisi nämä kauniin syksyiset säät vielä hetken ennen talventuloa, perjantaina nimittäin satoi se aina yhtä taianomainen ensilumi työpaikan pihalle. Lomatoiveina ei nimittäin toistaiseksi ole kummoisempaa kuin ruskaretki Kolin kansallispuiston kauniisiin maisemiin. 

KEITTIÖN PIENET ILOT

Kesäloma ja keittiöinspis! Taisinkin toukokuussa ilmaista yhdeksi tulevan kesäloman iloiksi kokkailun, johon lomilla aina inspiroidun aivan eri lailla. Olen aika fiilispohjainen kokki, enkä tykkää nopeasta aikataulutetusta keittiösuorittamisesta vaan tykkään puuhastella sen simppeleimmänkin tsatsikin kimpussa rennosti ajan kanssa. Koska kiire ja keittiö on itselleni motivaatiomyrkkyä, arjen seitsemän oikein onkin ruokaa laittava mies!

Koska pihasuunnittelumme ja suunnitelmien toteutuminen on vielä päiväuniasteella, istutin keväällä viimekesäiseen tapaan muutaman yrtin sisälle. Toisaalta naapuritonteilla rakennetaan vielä ja sieltä leijuva rakennuspöly ei myöskään inspiroinut edes terassiviljelmiin. Siispä keittiössä kasvaa tänä kesänä basilikaa, timjamia ja rosmariinia. Hentolehtinen korianteri nuupahti jo alkumetreillä ja joukkoon liittyi jokerina oppilaalta saamani thaibasilika. Yrtit menestyvät reilussa multatilassa ja valoisassa keittiössä mielettömän hyvin, mutta vettä ne vaativat kannullisen päivässä. Näistä kuvista ne ovat villiintyneet vain entisestään, basilikakin jo kukkii. Pitiköhän se kukinto napsaista pois?

Tällä kertaa istutin yrtit vuosia hedelmäkorina palvelleeseen Muuton Crushed-kulhoon ja  käyttöarvonsa lisäksi ne ovat siinä myös kauniit, yrttien huumaavaa tuoksua yhtään väheksymättä. Tuossa lieden vierellä ne on myös helposti käytössä aina ruuanlaiton hetkellä.

Orastavasta viljelyintoilusta kielii paitsi ajatus sitruunansiementen idättämisestä myös ikkunalla viimein vihertävä avokado. Laitoimme kuopuksen kanssa kaksi kiveä itämään jo huhtikuussa ja toinen niistä lähti kasvamaan kesäkuussa. Saa nähdä, kuinka pitkälle puu ehtii kasvaa, ennen kuin tämä sisätilan kesälämpö sen heiveröisen varren ja lehdet nuupahduttaa. Sen verran realisti toki olen, että en tuota avokadojen toivossa kuitenkaan kasvata. Lapset ovat innolla seuranneet pieniä päivittäin tapahtuvia muutoksia, joten suosittelen tätä myös jo ihan siitä ilosta, vaikka avokadon kasvatus ei selvästikään mitään hätähousujen hommaa olekaan.

Usein etsin reseptit netistä, mutta rakastan myös kokkikirjoja. Uusi kirja tuntuu kovin harmittomalta ostokselta silloin tällöin. Kuten vaikka eilen, kun löysin kirja-alesta uutta inspiraatiota japanilaisen keittiön saloihin. Usein käyttämäni kokki- ja leivontakirjat kävivät testissä tuossa mustassa metallilaatikossa, jonka hankin itse asiassa ihan muuta tarkoitusta varten.  Jalallinen laatikko on Ferm Livingin Plant Box ja myöhemmin haluaisin hankkia siihen vielä pienen messinkisen tason, joka jatkaisi kivasti laatikon käyttömahdollisuuksia. Kenties vielä myöhemmin laatikko palaakin tähän keittiöön. Kun ruokakirjat ovat esillä, ne myös houkuttelevat paremmin kokkailemaan.Tai ehkä istutankin seuraavaksi yrtit laatikkoon..?

Ja kun nyt keittiöleveysasteella hääritään, en voi olla esittelemättä tuota messinkistä huutokauppalöydöstäni. Vanha kotitalousluokan mortteli viime lukuvuotisen työpaikkani yläkoulurakennuksen jäämistöstä, jota kauppasimme oppilaiden hyväksi järjestämässämme huutokaupassa toukokuussa. Tästähän puuttuu tosiaan vaan se minttu ja kesäiset mojitonmakuiset illat!

Sitten kun se päiväunieni hyötypuutarha joku päivä valmistuu, mustissa viljelylaatikoissa ja mustarunkoisessa sopivankokoisessa kasvihuoneessa kasvaa myös sitruunamelissaa, minttua, ruohosipulia ja sitä korianteria. Mansikkaa, herneitä, kurkkua, porkkanaa ja tomaatteja. Vähän sipulia ja chilipaprikaa. Kuvaan kuuluu tietysti leveälierinen kukkahattu ja sopiva pieni kahvipöytä tuolineen rautatienomenapuun katveessa.

MARMORIA RUOKAPÖYDÄLLÄ

//Blogiyhteistyössä Hansakivi

Marmori on viehättänyt omaa silmääni jo useamman vuoden ja näinä vuosina marmori onkin yleistynyt paljon sisustuksen eri ratkaisuissa - niin suurilla pinnoilla, huonekaluissa kuin pienemmissä koriste-esineissäkin. Kuviota jäljitellään jopa tapeteissa ja puhelimenkuorissa. Vaikka meneillään onkin taas uusi aalto marmorin tulemisessa, niin se tuntuu silti melko ajattomalta valinnalta. Aidot materiaalit kestävät aikaa ja ovat muodissa aina. Me valitsimme jo rakennusvaiheessa Carrara-marmoria keittiön välitilan laataksi ja uutta ruokapöytää etsiessämme päädyimme valmisratkaisujen sijaan teettämään pöydän mieleiseksemme keittiön marmoriteemaa pöydän kannessa jatkaen. Markkinoilla on todella paljon kauniita kivimateriaaleja, joten ilman tuota keittiön laattavalintaa olisi materiaalin valinta pöydän kanteen varmasti ollut vaikeampi.

Ruokapöydän kanneksi Hansakiveltä tilaamamme marmorilevy* onkin viime kuukausina ollut varmasti lempparikuvauskohteeni.. Pitkän hintavertailun ja materiaalipähkäilyn jälkeen päädyimme materiaalissa Carraran marmoriin ja toimittajana Hansakiveen. Hansakiven kanssa olin hionut kauppaa marmorilevystä jo pari vuotta sitten, kun haaveilin vaihtavani silloisessa Walesin kodissamme ruokapöydän lasikannen marmoriin. Tuolloin hankinnan esti turhan kallis kuljetuskustannus Virosta Britanniaan saakka. Suomeen toimitus Tallinnasta on paljon edullisempaa, joten meille oli Suomen  marmorihintatason tiedettyämme itsestäänselvää lähteä etsimään sopivaa toimittajaa Suomenlahden tuolta puolen.  

Yhteydenpito Hansakiven kanssa oli helppoa ja onnistui suomeksi. Marmorilevyjen kuviossa voi olla tosi isoja luonnollisia eroja ja ennen tilausta Hansakiven Riikka lähettikin minulle kuvat heidän levyistä ja sain tehdä toiveeni, mistä kohtaa levyä ja kuviota juuri meidän levy leikattaisiin. Näin ei tullut ostettua sikaa säkissä vaan tiesimme, mitä tulemme saamaan. Meidän pöytälevyssä itseäni viehättää kovasti, että kuvio ei ole tasainen kautta levyn vaan on vähän dramaattisempi toisessa päädyssä pöytää toisen päädyn ollessa kuvioinniltaan rauhallisempi.

Nähtäväksi jää, miten siistinä saamme marmorin pinnan pidettyä. Huokoisena kivimateriaalina marmori ei ole se helpoin materiaali, mutta toisaalta elämme sen verran siististi, että en liian huolissani tästäkään ole. Hansakivellä tehtiin marmoripintaan voimakkaampi suojakäsittely jo valmiiksi estämään lian imeytymistä pintaan ja tilauksen mukana saimme vielä marmoritasojen jokapäiväiseen puhdistamiseen tarkoitetun aineen. Pöytälevy on niin kaunis, että olen valmis näkemään vaivan.

Näissä kuvissa marmorilevy on vielä nostettuna meidän terassipöydän päälle, kun sepällä teetetyt jalat olivat vielä tekeillä. Myöhemmin näätte sitten lopputuloksen oikeiden jalkojenkin kanssa. Ruokailutilan suunnittelupostauksen tein täällä ja pukkijaloista poiketen jalkarakenne tulee olemaan hyvin simppeli. Mustat Ton-tuolit rottinki-istuimella ovat olleet mukana suunnitelmissa, mutta nyt olen alkanut empimään, kun nuo Eamesin käsinojalliset tuolit ovat oikeastaan ihan hurjan hyvät istua ja pidän kovasti myös tuosta kromista tuolin jaloissa. Tyylilleni uskollisena haudon lopullista tuoliratkaisua varmasti vielä tovin. 

Pöydällä koreilevat kerrotut jaloleinikit ovat ajalta ennen hiihtolomaa, yksi harvinainen hetki, kun raaskin pitkästä aikaa ostaa kukkakaupan kukkia. Näitä kerrottuja leinikkejä en ollut aiemmin tavannutkaan. Tälläkin viikolla kukkia olisin mielelläni katsellut, kun täällä on pidetty sairaskotia jo sunnuntaista saakka, kun esikoisen lisäksi sairastuin myös minä. Loman jälkeen ei siis palattukaan energisenä kouluun ja töihin, vaan on maattu voimattomina sängyn pohjalla. Sitkeä tauti kyllä ja näyttää kovasti siltä, että tässä menee koko viikko. Supersääli, itse olisin enemmän kuin mielelläni tehnyt vähän töitäkin välissä (vaikka kotoa käsin aika monta tuntia olen täällä tehnytkin), sillä ensi viikolla koittaa taas uudet seikkailut. Nyt onkin sitten tavoitteena tervehtyä lauantaiaamuun, pitäkää mulle peukkuja! 

Ja tuohon marmoriin vielä sen verran, että tilasimme Hansakiveltä myös toisen palan marmoria. Sen sijoituskohteesta lisää toisessa jutussa. Keittiön pöytälevystä hyviä kuvia myös tässä viherkasviteemaisessa postauksessa.

Nyt oikein mukavaa keskiviikkoiltaa!

//*Marmorilevystä saatu alennusta blogiyhteistyötä vastaan

JOULUNA TOTEUTUNUT VALAISINHAAVE

Oikein ihanaa alkanutta vuotta! Täällä on vähitellen herätty jouluhiljaisuudesta ja palattu arkisempaan rytmiin. Loppiaisena raivasimme joulua pois ja meillä se lähinnä tarkoitti kuusen riisumista koristeistaan ja muutaman paperitähden taittelemista takaisin kuoriinsa. Tyttöjen joulukuuset ja jouluaskartelut saivat kyytiä jo viikolla, jotta sain tehtyä huoneisiin tilaa meille perjantaina majoittuneille ystäville. Etkoilimme elokuvissa Solsidanin merkeissä ja illallistimme Joensuun parhaat pitsat Roihussa.  Ilta jatkui lapsuuden ystävien kanssa täällä meillä Kakkua ja skumppaa -teeman siivittämänä. Siispä täällä ei olla tehty mitään sen suurempia kieltäymyksiä uuden vuoden alun kunniaksi, vaikka eipä jonkinasteinen askeettisuus kaiken yltäkylläisyyden jälkeen taas pahaakaan tekisi. 

Joulukuusen lähdettyä askeettiselta tuntuu myös koti, mutta toisaalta nautin tästä tyhjyydestä. Se on ikään kuin lupaus haaveiluun ja sisustuksen suunnitteluun. Ihana vaihe, kun kaikki suunnitelmat ja niiden toteuttaminen on vielä edessäpäin. Kuusen tilalle nurkkaan on jo viherkasvisuunnitelmat elämässä ja olenkin saanut sen suhteen konsultaatiota asiantuntevimmilta. Helmikuun puolelle, jos malttaisi odottaa, niin olisi kuulemma kookkaampienkin kasvien suhteen parempi tarjonta.

 

Jotain haaveilun ja suunnittelun suhteen saimme joulun aikaan myös toteutettua ja kotimme täydentyikin parilla sisustushaaveella. Toinen niistä on tämä kuvien valaisinkaunotar. Hollantilaisen Monica Mulderin ruotsalaiselle Pholcille suunnittelema Mobile light on ollut haaveissani sieltä aivan talonrakennusprojektin alkuvaiheilta, kun valaisin näki päivänvalon designmarkkinoilla.  Valaisin on sittemmin voittanut viime vuoden Elle Decoration Awardseissa vuoden valaisimen tittelin. Valaisimesta on olemassa tämän metrin korkuisen viisilamppuisen mallin lisäksi myös pienempi kolmelamppuinen malli. Värivaihtoehdoista messinkisen ja kromin rinnalla, tämä musta tuntui meille oikealta. Vaikka valaisimella on kokoa ja se sopii hienosti roikkumaan kotimme korkeaan tilaan, on se koostaan huolimatta myös siro. Valaisin sopii  kivasti myös ruokailutilan valaisimen pariksi sekä muiden kotimme valaisinten joukkoon. Mitäs pidät?

Nyt on aika sulkea läppäri ja lähteä lasten ja naapureiden kanssa kruunaamaan viikonlopun puuhat keilaradalle. Oikein mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle!

KAIKESSA HILJAISUUDESSA

Marraskuu menee menojaan ja täytyyhän tästä kuusta olla jonkinlainen merkintä lokikirjaan myös blogissa. Hiljaiselo blogin puolella on tarkoittanut runsaita kalenterimerkintöjä normielämässä, siis vauhdikkaita ja pitkiä päiviä. Kotona on ehtinyt olla enimmäkseen vain aamun ja illan pimeät. Tälle viikonlopulle olin siis ihan aiheesta karsinut kaiken ohjelmoidun pois päiväjärjestyksestä ja suunnitellut keskittyväni vain olemaan kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa oman porukan kesken. Ollaankin hoidettu kotihommia ajantasalle, nukuttu pitkään, jumppailtu ja lenkkeilty, nautittu kynttilänvalosta ja saunanlämmöstä. Vähitellen pitäisi alkaa taas orientoitumaan tulevaan työviikkoon ja tehdä muutama työjuttu valmiiksi, mutta sitä ennen blogikatsaus meidän ruokailutilaan. Siellä on edelleen väliaikaiskalustona hutera pieni ruokapöytä ja muutama tuoliklassikko, jotka ovat kulkeneet mukanamme jo Walesin kierroksella. Valaisinpuolella kuitenkin on tapahtunut niin, että katossa kiikkuu New Worksin Lantern -valasin, joka päätyi kotiimme vähän sattumalta.

Pyörittelin mielessäni kolmea eri valaisinta tähän tilaan, joista yksi ehdokas oli tämä riisipaperivalaisinta kovasti muistuttava New Worksin lasinen Lantern. Muut suosikkini olivat &Traditionin Formakami ja Louis Poulsenin uusi upea Radiohus. Ensimmäinen oli kuitenkin jo blogikollegani Heinin keittiössä ja toinen ehkä vähän liian hienosteleva tähän tilaan. Lantern puolestaan päätyi meille vähän epätavallista reittiä, kun toinen blogikollegani Marja oli testannut sitä kotiinsa ja ennen valaisimen palauttamista muisti valaisinmietintäni ja tarjosi sitä suoraan minulle. Siispä aika lailla vaivatta sain pakata valaisimen erään työpäivän päätteeksi takakonttiin ja kantaa sen suoraan kotiin. Täytyy myöntää, että muutoin olisi ehtinyt kulua varmasti pitkä tovi, ennen kuin olisin saanut valaisinta itse tilattua.

 Helposti tähän tilaan miettisi jotain näyttävämpääkin ja taustastaan erottuvampaa valaisinta, etenkin kun miettii tämän hetkistä haamunvalkoista sisustusta. Mutta tämänkin hankintapäätöksen tehdessämme mietimme kovasti jo visiota valmiista tilasta. Suurempi ja näyttävämpi ruokailupöytä tuoleineen on jo suunnittelun alla, saa nähdä ehditäänkö saada niitä tilaukseen ennen joulua. Toisaalta keittiön puolella olevat marmorivalaisimet ja olohuoneen puolelle tuleva näyttävämpi ja massiivisempi valaisin kun ovat nekin lopulta samassa tilassa tämän ruokailutilan valaisimen kanssa, joten tämä valaisin ei ainakaan riitele tulevaisuudessa muun ympärillä olevan kanssa. Olohuoneen puolen valaisinkin on itse asiassa jo tilattu, sen toimituksessa kestää vain useampi viikko. Onpahan mitä joulun lisäksi odotella. Katsotaan, kumpi ehtii saapua ensin!

Lantern levittää ympärilleen tasaisen pehmeän, mutta kuitenkin hyvän riittoisan valon. Vielä kun saadaan laskettua valaisinta ehkä himpun verran alemmas ja valokatkaisimen himmennin osa toimimaan kunnolla, niin mahdollisuudet valon määrän säätelyyn lisääntyvät. Meillä on monessakin paikkaa huomioitu sähkösuunnitelmassa valojen himmennettävyys ja se on kyllä kannattanut, kun valoa voi näin säädellä monipuolisemmin tunnelman ja tarpeen mukaan.

Sähkövalojen lisäksi ollaan nautittu myös kynttilänvalosta. Lähestyvä joulu on houkutellut sytyttämään tuon Jo Malonen Sweet Almond &Macaroon tuoksukynttilän, joka on muisto viime joulunajalta Cardiffista, jolloin kävelimme kiireettöminä kaupungin joulutunnelmasta nauttimassa ja piipahdin Jo Malonen liikkeeseen itseäni joulun kunniaksi lahjomaan. Makeahko tuoksu aiheuttaa siis myös lievää kaihoa vanhaan kotiimme ja tuohon ikimuistoiseen Cardiffin aikaan. 

Kynttilöitä ja paria paperitähteä lukuun ottamatta ei meillä vielä joulu juurikaan kodin sisustuksessa näy. Ehkäpä tänä vuonna mennään melko vähäisillä höyryillä joulun suhteen? Koristellaan havuin ja kukkasin ja lahjojenkin määrässä vedetään matalaa profiilia. Tälläisen kiireisen syksyn jälkeen joulunajalta odottaa oikeastaan eniten samantapaista rauhoittumista kuin mitä tämä viikonloppu on tuonut mukanaan.  Toisaalta, onhan se nähty ennenkin, että jouluhöyry jostain takavasemmalta iskee kimppuun ja siinä ei sitten havunoksat ja paperitähdet riitä. Katsotaan siis, millaiseksi joulun odotus meillä sitten lopulta muotoutuukaan!

LASTENHUONEEN SULOSTUTTAJAT

Tiistaiterkkuja kuopuksen huoneesta! Ehdin juuri ja juuri äsken iltalenkiltä toivottamaan tuonne verhon taakse hyvät yöt meidän pikkuneidille. Tilasin huoneeseen jo kesällä vaalean harmaan vuodekatoksen ja nämä No74:n katokset ovat olleet ilmeisen kysyttyjä, kun jouduin tämänkin kappaleen tilaamaan Ruotsista saakka ja odottelemaan tilausta useamman kuukauden. Mutta ostos oli ehdottomasti odottamisen väärtti, sillä neiti itsekin on ollut uuteen pesämäiseen sängynpäätyynsä ja sen väriin oikein tyytyväinen. Harmaa värivalinta meni vaaleanpunaisten sävyjen edelle ajankulkua ja huoneen rauhaisampaa ilmettä ajatellen. Katosta pitäisi ehkä hieman vielä laskea alaspäin ja viritellä sen suojiin pienet valot tuikkimaan tähtiä yön turvaksi.  Katoksen kanssa samassa paketissa saapui myös pari Mrs Mighetton julistetta, joita olemme ihastelleet yhdessä jo jonkin aikaa. Uskomatonta, miten joku osaa maalata noin suloisia akvarelleja. Saanko siis esitellä uudet tulokkaamme: Miss Pennyn ja Dear Tofflen? En malttanut odottaa, että olisin käynyt katsomassa näille jotkin toisiinsa mätsäävät kehykset vaan mallasin niitä kotoa jo valmiiksi löytyviin kehyksiin. Ja itse asiassa ne näyttävätkin noin eri pari raameilla ihan hauskalta kaksikolta. 

Nyt kun pikkukakkosen huone alkaa olla jo näin hyvällä mallilla, pitäisi toden teolla alkaa laittamaan esikon huonetta paremmalle tolalle. Reppanalla kun ei ole vielä edes tuolia koulupöytänsä ääressä! Syyslomalla saatiin sinnekin jo pari vuotta paketissa huilanneet String-hyllyt seinälle, joten alkuun on sentään päästy. Työviikot ovat niin intensiivisiä, että hyvä, jos ehtii aamulla sängyt petaamaan, kun työpäivän päätteeksi sinne on jo valmis kaatumaan uudelleen. Loman jälkeiset pari päivää on menty taas tukka putkella, joten todellakin saan laittaa rastin ruutuun, että selviydyin tänään lenkille tuonne pikkupakkaseen. Keskiviikko on onneksi aina alkuviikkoa leppoisampi ja kiva hengähdyspäivä keskellä viikkoa, joten huomisaamuun on paria edeltävää aamua levollisempi herätä. Mutta nyt suihkuun ja hetkeksi vielä kynttilään tuli ja kuppiin lämmintä. Mukavaa viikkoa sinulle!

&TRADITION MARBLE LIGHTS

Palataanpas kiireellä ruotuun roosan samettipeittopostauksen jälkeen ja näihin keittiön monokromisiin tunnelmiin!  Keittiön tason päälle varasimme paikan kahdelle riippuvalle valaisimelle. Talven sisustushaaveissa jo mietin näitä tanskalaisen &traditionin marmorivalaisimia. Ajatus kevyistä, aavistuksen taustastaan erottuvista valoista viehätti. Marmoriosa on mattapintainen ja yhdistyy silti kivasti tuohon kiiltävään marmorilaattaan. Ilokseni marmori on tuollaista laadukkaan puhtaan marmorin väristäkin. Turhan usein kuin marmorituotteissa näkee sellaista rumemman ruskean sävyä.  Aikani pähkäilin valojen mallia, sillä näitä Marble Lightsejä on muutamaakin eri mallia, jotka poikkeavat toisistaan vain hieman. Marmorinen lieriö ja polttimo on molemmat mahdollista valita eri kokoisina. Meillä sekä kivi- että lasiosat ovat erikokoisia ja aika hauska parivaljakko ovatkin. Valo on kaunis ja riittävä, mutta ei lainkaan liian kirkas. Sopiva tunnelmavalo, jonka valossa näkee myös tehdä keittiöjuttujakin. Iltaisin käytän näitä valoja paljon mieluummin kuin katon kirkkaita, vaikkakin himmennettäviä spotteja.

Eräällä kauppareissulla ihastuin myös tuohon muorinkukan tummanpunertavaan ryppyiseen lehteen ja kasvi sai paikkansa keittiön tasolta. Sopivankokoista viikunapuuta tähän keittiöön haikailen ja samalla taas kipuilen niitä kaikkia kauniita kasveja, jotka jouduin Walesiin jättämään. Pikku hiljaa siis uutta viherkasvikokelmaa kokoilen. Keittiön mattoasia on myös ratkaistu, sillä hankin jo aiemmin kesällä mustan Rug Solidin kierrätysmuovista tehdyn maton. Joensuulaisesta KP Interiorsista löytyy näitä monen tilan mattoja useassa värissä. Meidän mustalla on mittaa jopa kolme metriä. Konepestävä materiaali on huoleton keittiössä ja muovimatoksi tämä yksilö tuntuu jalan alla tosi kivan pehmoiselta. Keittiön puoli alkaakin näillä täydennyksillä olla melko valmis...mitä nyt yksi vesivahinko löydettiin viime viikonloppuna. Kerron vielä koko tarinan myöhemmin. Onneksi asiasta näytetään selviävän pienellä kuivattelulla ja uuden allaskaapin tilaamisella. Tässä vaiheessa rakennusprojektia onneksi vastuukysymykset ovat hyvin selkeät. Mutta arvannette varmasti, kuinka tekisi mieli ottaa kipinää!  Ja tokihan tuon löydöksen tehdessäni jo otinkin.

// The newest adds in our kitchen: The marble lights by &tradition, black rug from Rug Solid and that "Granny's plant" they call it here.

ROOSAA SAMETTIA

Perjantain postaukset pitäisi aina oikeastaan otsikoida näin: Perjantai! Mukavan työpäivän kautta pienelle viikonloppulomalle - kelpaa minulle! Täällä ollaan tosin laskeuduttu viikonloppuun taas hohdokkaasti imurin ja luutun varressa. Miehen viedessä tytöt ulkoruokittaviksi viritin itse Modernisti kodikkaan Kertun kuulokkeiden päähän ja kuuntelin siinä siivoillessa kaikki tähän saakka ulos tulleet Designtarinoita -podcastit läpi. Suosittelen lämpimästi kaikille, joita suomalaisen sisustusmaailman ilmiöt ja menestystarinat kiinnostavat.  Tuoksukynttilöihin tuli ja loraus kylmää valkoviiniä lasiin. Siinä melko miellyttävä resepti viikkosiivoukseen!

Tekstiilien pyörittely on hetkeksi saanut onnellisen loppunsa, ainakin makuuhuoneessa. Samettipäiväpeitoistahan meillä käväisi kokeilussa se kaunis kamelinvärinenkin, mutta kyllä tämä vanhan roosa versio enemmän meidän peitolta näyttää. Jännittävä piristys päiväpeitottoman aikakauden jälkeen ja varsin monokromisen väriskaalan keskellä. Peitto on tosiaan yhden hengen sänkyyn tarkoitettu, joten jos jossain välissä tekee mieli palata vaikkapa turvalliseen mustaan, tämä roosa peitto käy hyvin tyttöjenkin sängyille. Roosan kanssa haasteena on aina, ettei yleisilme heilahda liian romanttiseksi. Mutta skarppia mustaa ja messinkiä rinnalle, niin vaikutelma pysyykin sopivan terävänä. Taannoisesta stailauksesta KP Interiorsin kanssa pidin itselläni mustan tyynynpäällisen seuralaiset. Vaikka sisustus on vielä niin kesken uudessa kodissa, näen jo tulevan kokonaisuuden pitkälti silmissäni. Roosa peitto saanee lisäsärmää haaveissa olevista tuoleista ruokailutilan puolella sekä siitä marmorikantisesta ruokapöydästä. Ja se valaisin sängyn yläpuolelle, sekin on jo mielen päällä polttelemassa. Pala kerrallaan.

Ihanaa viikonloppua!

SOHVA TULI TALOON

Ei hyvänen aika, miten mukavaa on istua sohvalle! Ja vieläpä ihan ikiomalle sellaiselle,  sillä reilut pari vuotta on istuttu muiden sohvilla ja viimeiset viikot uudessa kodissa välillä ihan kovalla lattialla. Saimme lopulta viime viikolla aikaiseksi ajella Ikeaan hakemaan Söderhamnia, joka oli lopulta päätynyt meidän ostoslistan kärkeen. Telkkarihuoneen sohvan suunnittelu koitui lopulta haastavaksi ja Söderhamnin palasista saimme koottua juuri oikean kokoisen kulmasohvan tilaan. Toisen seinän kahden metrin mitta koitui lopulta pulmalliseksi, sillä suurin osa kulma- tai divaanisohvien pidemmistä osista oli yli kahden metrin, emmekä halunneet lyhyemmälle seinälle vain divaaniosaa, sillä TV:n paikka on juuri sitä vastapäätä. Teimme nyt pienoisen kompromissin kankaan kannalta, sillä Söderhamnin kankaissa ei ollut juuri sellaista sävyä, mitä olimme sohvaan miettineet. Itse toivoin vielä tummempaa, lähes mustaa sävyä. Päädyimme siis tähän tummanharmaaseen kankaaseen ajatuksella, että eletään tällä nyt tovi ja sitten katsotaan tilataanko Bemziltä juuri SE oikea päällinen.

TV-tila sijaitsee pesutilojen luona talon matalammassa osassa ja on tähän saakka ollut tyhjillään läpikulkutilana. Sohvan myötä tilaan puhaltaa nyt aivan eri henki, vaikka sisustus onkin muutoin aivan keskeneräinen. Normann Copenhagenin Block-pöytä asettui sohvan viereen laskutilaksi kahvikupille ja muulle mukana kulkevalle. Pöytä ei ihan ole sitä, mitä tyyliä tähän tilaan haluan, vaikka yhdistyykin kivasti keittiön saarekkeen äärellä oleviin jakkaroihin. Ehkäs se juuri oikea sivupöytä tähänkin tilaan tulee kerran vastaan. Sitä ennen, Block palvelee tässä oikein hyvin. Mattoajatus itää myös ja yksi matto on saatava ennen pitkää suvun varastoista testiin. Ehkäpä jo viikonloppuna?

Elokuun lopun syksyiset säät ovat saaneet etsimään kesäteloilta villasukkien lisäksi lämpöiset viltit ja kynttilöiden lisäksi takassakin on palannut tuli jo useamman kerran. Tulipa mieleeni ottaa käyttöön viime talvena neulomani jättineulepeittokin, joka piilotteli vielä yhdessä muuttolaatikossa. Mutta mutta...nyt taisi karata tunnelma jo liikaa jouluiseksi, kun löysin reilulla parilla eurolla tuon huonekuusen rääpäleen ja se oli tietenkin pakko pelastaa kotiin joulua odottamaan. Ehkäpä kätken sen vielä johonkin ei näkyvälle paikalle, ettei tule havuyliannostusta jo aivan ennen aikojaan. Tuohon Hanna Wessmanin suunnittelemaan Cloudy-ruukkuun se sopii silti.

Pikkuisen kerrassaan urakkaa eteenpäin. Olisikohan seuraavaksi sitten verhojen vuoro? Entten tentten. Oikein mukavaa pikkuperjantaita! Kuinka nämä viikot nyt kuluvatkaan pikakelauksella?

// We finally have something soft under bottom as we managed to drive to Ikea last week and buy a Söderhamn sofa to our TV lounge. Decoration is still on process and hoping to replace that Block side table on wheels with something more classy in the future. Nevertheless it's a match with the bar stools at the kitchen island.