JUHANNUSJUTTUJA

Juhannuksen vietosta on vähitellen palattu takaisin kotiin ja loma-arkeen. Vietimme viikonvaihdetta mökillä Pielisen rannalla. Kassien ja auton pakkaaminen juhannusta varten kieltämättä tympi, juurihan olin saanut Sveitsin reissun tavarat vasta takaisin paikoilleen. Mutta kylläpä pakkausrevohka kannatti kuitenkin, sillä eipä ole mökillä saavutetun rentouden voittanutta. Ensimmäinen vuorokausi mökillä menee tosin usein meillä kaikilla vähän olemisen syvintä olemusta etsiessä, mutta toisena päivänä on jo täydellinen rento mökkifiilis kaikilla pinnassa ja ajan täyttää hyväntuulinen pieni puuhastelu tai ihan vain olemisen opettelu. Tänä juhannuksena sääkin vain parani juhannuspäivään ja meillä aika kului sup- ja surffilaudoilla vedetessä touhuillen, saunoen, ruokaa laittaen, elokuvia katsellen, korttia pelaten ja lukien. Lähdön hetkellä olisi tietenkin tehnyt mieli jäädä vielä yhdeksi yöksi.

Viikonlopun ruokalistaan mahtui kaikkea lohesta kanaan ja kanasta pulled beefiin, perinteisiä täytettyjä pekoniin käärittyjä herkkusieniä sekä vähän perinteistä poikkeavampaa perunasalaattia tahinikastikkeineen. Juhlajuomana Sveitsin tuliaisroset. Kesäisin innostun tekemään joko lohen höysteeksi tai vaalean leivän päälle Gauharin tyttöjen instasta alunperin löydettyä sitruuna-fetatahnaa. Tästä löydöstä kiitos kuuluu itse asiassa ystävälleni, joka reseptin aikoinaan meille vinkkasi. Nyt tuota reseptiä ei alkuperäisen kuvan yhteydestä enää löydä ja olenkin sen Gauharin tytöiltä erikseen itselleni pyytänyt. Tänä juhannuksena tein tahnan kaveriksi tortillaletuista pieniä kolmioita, sivelin oliiviöljyllä, sirottelin päälle pippuria ja suolaa ja kuumensin uunissa rapsakoiksi.  Hyvä kiertoon ja tässä teillekin resepti:

Feta-sitruunatahna

paketti Patros-fetaa
sitruunan tai kahden mehu ja raastettu kuori (riippuen sitruunoiden koosta ja kuinka sitruunaisesta tykkää)
valkosipulin kynsi
pari ruokalusikallista oliiviöljyä
mustapippuria

Sekoita ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi.

Kaikenlaiset makuvedet ovat myös omia suosikkejani, yksinkertaisimmillaan vesikannusta löytyy niin ikään sitruksia, mutta myös muita vihanneksia, hedelmiä tai marjoja. Yrttejä erityisesti näin kesäisin. Sitruunaa löytyi juhannusmenun jälkiruuastakin, sillä perinteisten kesäisten mansikkapavlovien mausteeksi kokeilin lemon curdia itse tehtynä. Kehotan kokeilemaan, niin ihanaa ja makuhermoja hivelevää! Reseptin on meidän iloksi tehtaillut Musta ovi -blogin Marja. Marjan sitruunanraikas juttu resepteineen löytyy tämän linkin takaa.

Mökillähän jo huussireissu on ohjelmanumero itsessään, järvenpinnan ja taivaankannen tuijottelu sille yhtään häviämättä! Juhannuspäivänä en meinannut malttaa nukkumaan lainkaan, kun ensin suppilaudalta käsin keskellä järveä sain todistaa mieletöntä keskiyön aurinkoa ja myöhemmin mökkirannasta käsin ihmetellä laskevan auringon värinäytöstä taivaanrannassa. Saipa tuo kaunis näky minut pariin kertaan yölliselle pulahdukselle järveenkin, vaikka vesi oli kyllä aivan jäätävän kylmää. Neljänneksi viimeinen kuva on otettu jo lähempänä puoli kolmea yöllä, kun maisema alkoi vähitellen valaistumaan. Silloin oli jo pakko luovuttaa ja antaa unelle periksi. Mökki, me tullaan pian taas!

SATUMAINEN PIKKUMÖKKI TUNTURISSA

Ken on nähnyt Joulutarina-elokuvan, tunnistanee varmasti näidenkin kuvien Jolupukin mökiksi ristityn hirsimökin. Levillä nimittäin sijaitsee tuota elokuvaa varten rakennettu pieni mökki, aivan rinteiden vieressä suksien saavutettavissa. Tästä elokuvan rekvisiitaksi rakennetusta idyllisestä mökistä ja sen vieressä sijaitsevasta pikkunavetasta on sittemmin tullut suosittu retkikohde Levitunturin puuttomalla laella. Me laskimme mökkiä ihastelemaan kahdelleen Rapatuntalon Mintun kanssa sillä välin, kun isommat lapset jäivät hiomaan lähistön metsäreittejä. Ja kun kaksi visuaalista kamerakaulaa saa itselleen tälläisen paikan ja hetken ilman kiireisempiä kanssakulkijoita syntyy aika monta kuvaa ja hiljaista huokailua. Siispä tässä teidän iloksi talvinen sohvamatka Joulutarinan maisemiin, olkaa hyvät! Joulupukkia ei paikalla näkynyt, mutta kuvista voit sen sijaan bongata pari hiihtopukuihin sonnustautunutta tonttua.

Tarkemmat koordinaatit tämän kuvauksellisen mökin sijainnista on Etelä- ja Länsirinteiden väliin jäävien rinteiden kupeessa, aivan gondolihissin yläaseman tuntumassa, rinteen 11.3 sivussa. Jollei kuitenkaan halua romuttaa Joulutarinan illuusiota Joulupukin tarinasta, kannattaa mökkiä suosiolla ihailla vain kauempaa ulkopuolelta. Mökin sisään astuessa polkaisee nimittäin helposti tyhjää niin jalka kuin joulusatuihin uskova sydänkin ja lattian puuttuessa ymmärtää viimeistään tuon tarinan olevan vain tarinaa. Mökin sisäpuolelta kuvatut kohtaukset on nimittäin kuvattu aivan muissa lavastuksissa.

Näiden Lappi-tunnelmien siivittämänä toivottelen teille ihanaa perjantai-iltaa ja alkavaa viikonloppua! Meillä se jatkuu vähintään yhtä satumaisissa maisemissa. Mutta missä, siitä lisää myöhemmin blogissa ja reaaliaikaisemmin Instagramin puolella. Pienen varjon uuteen seikkailuun tuo tämä tauti, joka ei vieläkään täysin nujerrettu ole, mutta eilen saatu lääkekuuri onneksi kovasti sen eteen töitä tekee. Kuullaan taas, seuraavan kerran siis aivan toisaalta!

KIRSIKANKUKKIA JA RAAKAINNOSTUSTA

Viime viikkoina raakaleivontainnostukseni on herännyt henkiin taas tauon jälkeen ja jemmassa on ainakin pari suosittelemisen arvoista reseptiä terveellisempiin herkutteluhetkiin. Olen kyltymätön herkuttelija, mutta perinteisten valkoisella sokerilla ja jauholla sekä voilla höystettyjen herkkujen kylkiäiset ja kylkiin tarttuvat varjopuolet tiedän minäkin. Ehdottomuudet eivät minulle sovi, mutta jonkinlainen linjan veto arkiherkuttelussa on ihan aiheellista. Eilen sorruin nakertamaan miehen lapsille tuotuja tuliaisherkkuja ja eron olossa huomasin vielä tänäkin aamuna. Kun taas tälläisen laadukkaista raaka-aineista valmistetun raakaherkun voi hyvillä mielin nauttia vaikka heti aamiaiseksi. Viime sunnuntaina en ehtinyt kunnon lounasta nauttimaan, mutta raakakakkupalasen voimin tuli sivakoitua parikymmentä kilometriä läheisillä laduilla. Näiden kuvien suklaiseen raaakakkuun on ihastunut myös kuopukseni, joka toivoi kakkua tarjottavaksi jo tulevilla huhtikuisilla syntymäpäivillään.

Suklaisen kookoskermakakun resepti löytyy Virpi Mikkosen Kiitos hyvää -kirjasta. Virpin ylläpitämät Vanelja-instatili ja -nettisivut varmasti monen teidänkin lukulistoilta löytyvät. Virpi tarjoilee kyllä mieletöntä silmänruokaa ja inspiraatiota terveelliseen herkutteluun kuva toisensa jälkeen, vaikka usein ei itse samanlaisiin toteuksiin kykenekään.

Ohjeessa päällystetään kakku kokonaan banaanisiivuilla ja kookoskermalla ja -lastuilla. Itse päädyin kuitenkin paloittelemaan kakun pakkaseen, josta olemme kuopuksen kanssa pala kerrallaan otettu kakkua sulamaan. Uskoin tästä kakusta riittävän pidemmäksikin aikaa kuin viikoksi, mutta toisin kävi, kun sain tuon kilpasyömärin kaverikseni. Uutta kakkua on jo laitettu tilaukseen. Edullisemmasta päästä ei tälläisen raakakakun toteutus tietenkään ole: jo pelkät pähkinät, kaakaovoit, kookosöljyt sun muut maksavat melko paljon. Mutta hinnan ja vaivan palkaksi saa sitten vähän paremman omatunnon herkkua nautittavaksi. Kovasti houkuttelisi hommata sellainen kunnon blenderikin, joka ei savuaisi ensimmäisestä taatelin hienontamisesta. Mutta toisaalta, tämäkin kakku valmistui Brittitescosta viidellätoista punnalla ostettu sauvasekoitin. Vaikka vähän meinasi ylikuumentuakin.

Raakakakun rinnalla täällä on nautiskeltu myös lisääntyneestä valosta ja keväistä mieltä tuovista kasveista. Muutaman euron kirsikanoksien en edes uskonut puhkeavan kukkaan, mutta toisin kävi. Uusia viherkasvilöytöjäkin olen tehnyt, mutta niistä tarkemmin toisen kerran. Nyt ulkoilemaan ja urheilemaan ja pari juoksevaa asiaa hoitamaan ennen ystävän synttärijuhlia. Sinne suuntaamme kyllä nyt vähän vajaalla miehityksellä kun esikkomme on sairastanut pari viimeistä päivää. 

Koitan palata linjoille taas vähän useammin. Oma läppärini on edelleen pimeänä, mutta niin kauan kun mies ei reissuile, niin saanen hänen työkonettaan lainata. Ulkomailta ostetun tietokoneen huono puoli on se, että varaosia ei niin helposti meinaa löytääkään. Ja tälläisen omakotiprojektin keskellä ei uusia laitteita ihan noin vain hommaillakaan, sen kummemmin tietokoneita kuin monen sadan superblendereitäkään. Ostoslistalla kun olisi myös se uusi kamera. 

Ihanaa leppoista lauantaita! Kiitos, kun olet siellä, vaikka täällä päässä päivitystahti välillä vähä hiipuukin!

JO JOUTUI ARMAS AIKA

Tänään on vietetty taas tätä maagista päivää, kun tuntuu, että elämässä koittaa hetkeksi pysähtyneisyyden ja epätodellisen pitkän kesäloman aika. Itse olen kiitollinen siitä, kuinka sain tämän kolmen Suomessa vietetyn kuukauden aikana tehdä paljon oman alan töitä ja pääsin vielä nauttimaan lukuvuoden lopun herkkupaloista: eilen hyytävässä säässä kuuden ja puolen tuhannen koululaisen sekä Robinin kanssa Hula hulaa -tanssien perinteisessä Suomen suven avauksessa Joensuun laulurinteellä ja tänään vielä Suvivirttä laulaen ja todistuksia ihanille kakkosluokkalaisille jakaen. Pääsin samalla todistamaan oman esikoiseni ensimmäistä kevätjuhlaa. Niin vain hän pääsi osaksi suomalaista laadukasta alkuopetusta vielä ekan luokan aikana, vaikka etukäteen ehdinkin Cardiffissa jo vähän haikeillakin, että tyttäreltä jää ekaluokka kokonaan välistä. 

Aamun virallisuuksien jälkeen kotona on nuokkunut neljä väsynyttä tyyppiä, itsellänihän ei meinaa flunssa hellittää sitten millään ja äänikin on ollut omilla teillään jo toista viikkoa. Nyt näyttää loputkin porukasta köhivän ja niiskuttavan. Vaikka taivaalta on taas tullut kasapäin rakeita ja räntää, niin kesä on onneksi asennekysymys. Sadesäällä voi puuhata sellaisia juttuja, mitä kesälämpimillä ei millään malttaisi. Kuten nukkua päiväunia ja tehdä sisällä kotihommia. Kesäloman alun kunniaksi pyörähdin kukkaostoksilla ja vaikka uuden kodin piha on vielä varsinainen rakennustyömaa lautakasoineen ja roskalavoineen, eikä väliaikaiskodin parvekkeellekaan meinaa päästä, koska sängyt tukkivat kulkureitin, palasin kotiin ison ruukkuhortensian kanssa. Se muistuttaa kovasti Cardiffin kesästä ja siellä puutarhoissa kasvavista mielettömistä hortensiapensaista. Sellaisestakin olisi ihana napsia kukkavarsia sisälle maljakkoon.

Meidän lomasuunnitelmat on tänä vuonna melko maltilliset, kaiken huomion vie tietenkin uusi koti. Jotain pientä kotimaan matkailua on suunnitteilla, Jukolan viestiä ja Ilosaarirockia kotimaisemissa unohtamatta. Mieli palaa tietenkin parin ulkosuomalaiskesän jälkeen mökille ja marjametsiin. Fiiliksen ja raksan mukaan mennään siis tänä kesänä. Lomailu saa sitä paitsi aivan erityisen levollisen sävynsä, kun ensi vuoden työkuviot varmistuivat jo hyvissä ajoin. Ja uskallanko sanoa ääneen, että vähän tuota elokuuta jo odotankin <3.

Aivan ihanaa viikonvaihdetta ja hyvää lomaa sellaisen aloittaneille! 

*Grete-pitsitoppi saatu // Drama Gallery

RAKSALLA NYT: KUTKUTTAVAN RUMA JULKISIVU

Hei vain, aurinkoista torstai-iltaa! Kylläpä nämä tynkäviikot menevät vauhdilla! Ennen kuin pääsen viikonloppuna kuvaamaan talon astetta valmiimpaa ilmettä sisältä päin, tehdään tässä välissä katsaus talon ulkopuolelle. Rakennustyömaa on kaikkine roskaläjineen niin ruma  ja kivitalon keskeneräinen pinta rappausta odotellessaan kovin karu, mutta kummasti tuota omaa työmaata kutkuttaa kuitenkin katsella. Se antaa jo viitteitä siitä, minkälaiseksi miljöö lähtee lopulta muotoutumaan. Nyt kun jotakuinkin hahmotan jo tontinkin rajat.

Ulko-ovet meillä tosiaan nostettiin paikoilleen jo kovin varhaisessa vaiheessa ja etenkin tätä pääsisäänkäynnin ovea ikkunoineen on suojattu monin eri tavoin. Näihin kuviin on jäänyt vielä toisen sivuikkunan suojavanerikin paikoilleen. Musta sisäänkäynti näyttää juuri niin kivalta, kun mielikuvissa sen ajattelimmekin. Sisäänkäyntiä rajaamaan valettiin seinät jo jokin aika sitten, sen katon toteutus vielä odottelee. Jätimme sisäänkäynnin kattokorkeuden tarkoituksella mahdollisimman matalalle, jotta toivomamme syvyysvaikutelma katoksessa tulisi paremmin esiin. Sisäänkäynnin katto tulee näyttämään ulospäin tasakatolta, vaikka todellisuudessa sinne toki kaatoa tehdäänkin, jotta sadevesi pääsee valumaan oikean seinän taa asennettevaan ränniin. Syvennys rapataan talon kanssa samanväriseksi ja rappuset on tarkoitus laatoittaa sitten jossain vaiheessa tämän akuuteimman rakennusvaiheen jälkeen. Rappujen ylätasanteen laattahaaveen pääset kurkkaamaan tästä aiemmasta postauksestani ja tuo haave elää edelleen vahvasti mielessä.

Raksaaminen on täynnä pieniä suuria valintoja ja sellainen oli myös ulko-ovien kahvojen ja lukkopesien valinta. Perinteiset teräksiset kahvat olisivat toki olleet klassinen valinta, mutta me yhdessä tuumin valitsimme tälläiset sirot versiot mustan kromin pintakäsittelyllä. Kahvan sävy ovea vasten muuttuu jännästi eri valossa. Pienenpieni yksityiskohta tämäkin.

Autokatos puolestaan odottaa lämpimämpiä säitä ja maalisutia. Niin kuin joskus aiemmin taisin mainitakin, puupintojen maalaus tulee olemaan minun heiniäni. Nyt vain täytyisi jo tietää talon rappauksen sävy tarkalleen, jotta autokatoksen maalin voisi laittaa tilaukseen. Autokatoksen yhteydessä olevasta varastotilastakin puuttuu vielä ovi.

Takapihan puolella on viimein kaikki ikkunat paikoillaan. Liukuvien lasiovien tilausta ja asennusta kun odottelimme hieman muita ikkunoita kauemmin. Terassiakin olemme jo suunnitelleet ja viime viikolla kävimme tutustumassa kestopuuvaihtoehtoihin ja vähän kaavailimme, että toteutus tulee olemaan tässäkin vähän perinteistä terassilautaa erikoisempi. Päätös pitäisi varmasti tehdä tämänkin suhteen ihan näinä päivinä, että saadaan tarvikkeet tontille ajoissa. Ettei nyt juhannustansseja tarvitsisi perumaan käydä.

Talon ikkunat on nyt ollut kolmisen viikkoa suojattu muovein sisältäpäin ja tänään ne on viimein otettu maalaustöiden päätteeksi pois. Ihana kevätvalo tulvii ikkunoista sisälle vielä myöhään illalla. Tuoreine maalipintoineen nyt riittää ihmettelemistä. Pian siis tästä vaiheesta kuvia teidänkin nähtäväksi. Nyt lähden talolle siivouspuuhiin, sitä taitaa tänään taas suojausten purkamisten jäljiltä ihan mukavasti riittää. Mutta onneksi kevät ja valoisat illat!

/// Pretty is not exactly the word I would use for the facade of our new home at the moment. But it really is fascinating to imagine what it will turn into in just couple of months after plastering and painting, building the terrace and shaping the different areas of the garden. Can't wait!

VIELÄ VÄHÄN SYNTTÄRIHUMUA

Melkein pitää hikeä pyyhkiä otsalta, sen verran hattaranhuuruinen reilu viikko on takana. Juhlaputken aloitti erityinen esikoisemme kahdeksanvuotissynttäreillään viime viikolla ja eilen juhlittiin vielä meidän kultaista kuopusta. Viisivuotias, vielä hetken sellainen hupsu omassa mielikuvitusmaailmassa elävä pikku tötterö. Suurin huoli syntymäpäivän kohdalla hänellä oli, että kaikki vaatteet ovat synttäripäivän aamuna menneet pieneksi, eikä hänellä ole päiväkotiin mitään päällepantavaa. Mieliharmia tuotti myös ajatus siitä, että nenäkin olisi syntymäpäivän aamuna kasvanut isoksi. Niin hellyttävä ymmärrys maailmasta lapsella, joka on jo maailmaa ehtinyt vähän nähdäkin. No onneksi paketeista kuoriutui uusia vaatteita, joissa kuitenkin lähteä aamulla liikkeelle.

Metsäsynttäreiden lisäksi juhlistimme molempia neitoja vielä omilla kahvikekkereillä sukulaisten voimin. Aina yhteissynttäreitä viettäneet siskokset saivat näin ihan ikiomat tähtihetkensäkin. Synttäriaamuina he osaavat jo odottaa aamiaista sänkyyn. Croisantit ja vanukkaat ovat toivomuslistalla. Olen viime aikoina laiskistunut leipurina, mutta kyllähän kakut synttäreille kuuluu leipoa. Esikoinen sai toivomansa metsäkakun eläimillä ja kuopus vaahtokarkkiunelman. En ole tosiaan mikään kakkujen mestarikuorruttaja, joten tuollaiset keskeneräisen näköiset nakukakut sopii mulle paremmin kuin hyvin, voi vähän räiskiä luovasti sinne päin.

Kakkujen täytteisiin sain hyvät vetoavut ihanasta Annin Uunissa -blogista. Metsäkakun välissä on Annin marja- ja suklaamousse ja vaahtokarkkikakussa vaahtokarkkimousse. Superherkullisia ja helppoja valmistaa, suosittelen! Annin tie blogimaailmassa harrastelijasta yrittäjäksi on ollut todella inspiroivaa seurattavaa, mieletön tekemisen meininki. Suosittelen klikkaamaan Annin blogiin ja instaan, jos leivontainspis kiinnostaa. Annin nettiputiikki täyttää tänään vuoden, onnittelut täältä! Vieläkin naurattaa meidän hulvaton ensikohtaaminen muutaman vuoden takaa.

Nyt kun kynttilät on hetkeksi puhallettu taas sammuksiin, niin täällä on hypätty tänään juhlatunnelmasta sujuvasti seuraavaan. Lapset lähtivät nimittäin mummin ja ukin matkaann ja me hurautettiin hulvattomassa seurassa Helsinkiin. Viikonloppu enteilee kaikkea mukavaa, kun vuorossa on mm. perinteinen Indiedaysin inspiraatiopäivä. Nyt taidetaankin korkata viikonloppu ja siirtyä hissillä yksi kerros ylemmäs, ihailemaan näkymiä ja kippistelemään viikonlopulle hotellin maisemabaariin Helsingin kattojen ylle. Instagram Storiesiin latailinkin jo vähän reissufiiliksiä meidän kohtuullisella maisemalla varustetusta hotellihuoneesta. Viikonlopun riemut päivittyvät varmasti paremmin instaan, joten sieltä pääset sinäkin halutessasi paremmin mukaan reissutunnelmiin.

Oikein ihanaa alkanutta viikonloppua!!