TILAVA ETEINEN JA KUN PERJANTAI TUNTUU TAAS PERJANTAILTA

Ensimmäinen työviikko hurahti aivan varkain jo loppuunsa ja vaikka työt kyllä jatkuvat väkisin viikonlopulle kotioloissa, niin perjantai kyllä ponnahti taas viikonpäivien rankinglistalla korkealle juuri näillä näppäimillä. Tämä viikko on harjoiteltu aikaisia heräämisiä, lentokahveja ja pitempää työmatkaa, samalla jälkikasvun syksyyn starttia jännittäen. Antaisin meille arvosanan yhdeksän. Töiden aloitus ja uuden porukan tapaaminen on aina kutkuttavaa. Uuden talon tavoille oppiminen vie hetken aikaa ja ihan yksinkertaisetkin pienet asiat täytyy jäsentää uudelleen. Uudet alut ovat silti aina yhtä inspiroivia, vaikka toki ne hetken aikaa kuormittavatkin tuttua ja turvallista paljon enemmän.

Viikon arjen pyörimisen jälkeen voi tietenkin kokemuksen syvällä rintaäänellä luikauttaa ylistyslaulun toimivalle ja tilavalle eteiselle! Eteisen merkitys lapsiperheen arjen pyörteissä on suuri ja olen nyt tosi tyytyväinen, että päädyimme erilliseen liukuoven takana olevaan vaatehuoneeseen, eikä myöskään kursailtu eteisen neliöissä. Tällä hetkellä eteisessä on pystynaulakko ottamaan koppia vierastakeista, hetkellisistä huppareista, laukuista ja lippiksistä. Tilaan on suunnitteilla vielä suuri peili ja aivan akuutisti se suurempi kynnysmatto. Haluan siihen harmaata juuttia, mutta en ole ehtinyt selvittää, mistä sellaisen saan. Edellisessä Suomen talossamme meillä oli vuosikausia Dixien juuttimatto ja se kesti kulutusta ja jatkuvaa ramppaamista ylivertaisen hyvin.

Halusimme korostaa tilan käytävämäisyyden sijaan enemmän eteisen huonemaisuutta, joten lopulta iso matto pienemmän kynnysmaton kaverina toimii tässä paremmin kuin kapea ja pitkä käytävän matto. Myös tuon ison kaapin sijoittuminen eteiseen saneli matolle raamit. Laitoin elämän entistäkin risaisemmaksi ja tilasin valkoiselle mikrosementtilattialle valkoisen maton. Elloksen Raleigh oli tässä jatkuvien kustannusten rakennusloukussa sopiva budjettimatto tähän tarkoitukseen. Konepestävyydestä aralle värille annan ison plussan!

Takan sijoitimme tarkoituksella noin osittain eteiseen näkyväksi, joten sen takaosa rajaa samalla eteistä paremmin omaksi tilakseen. Näin myös avoimen olohuone-ruokailutilan puolella on enemmän tilaa. Valo kiertää päivän aikana niin, että ilta-aurinko paistaa sisään ulko-oven puoleisista ikkunoista tuoden kauniit auringon laskun lämpöiset sävyt talon vaaleille pinnoille.

Kotiin on kyllä paljon levollisempi tulla, kun eteinen on kuosissaan ja siistinä. Sen koin tänään kantapään kautta, kun kynnykseltä ei meinannut päästä oven edessä lojuvan kassi- ja laatikkomeren yli. Nyt on tuokin asia korjattu ja siivottu pois silmistä. Jospa viikonlopun aikana työjuttujen lisäksi selvittelisin myös muita siellä täällä lojuvia kasoja vähemmälle. Vähän alkaa olla turnausväsymystä tämän järkkäilyn suhteen. Mutta olen koittanut olla niistä stressaamatta, kaikki ajallansa.

Oikein mukavaa starttia viikonloppuun!

ELOKUUN ENSIMMÄINEN

Ja meinaakos se nyt vasta sen kesän tehdä? Tänään oli ilmassa oikea kesän tuntu ja päivä olisi ollut niin omiaan rantapäiväksi. Me ajelimmekin viime yönä kotiin viikonlopun vietosta Helsingistä. Reissu jäi vähän suunniteltua lyhyemmäksi, kun saimme yllättäen tietää, että traktorimies ehtiikin jo täksi aamuksi tontille pihahommiin. Siispä halusimme ajaa paikan päälle varmistamaan vielä, että piha-alueet rajataan haluamallamme tavalla ja pihavalot tulevat oikeisiin paikkoihin. Ei siis vietetty päivää Helsingissä, mutta ei myöskään kotirantsussa, kun päivä meni pihatouhua ihmetellessä. Instagram Storiesin puolella esimakua siitä jo saikin. Ehdinpä samalla tehdä vähän sisälläkin hommia, vaikka välillä tuntuukin, että täällä ei homma etene sitten mihinkään suuntaan. Mutta muutama laatikko taas tyhjemmäksi edes. Nyt ei olisikaan enää montaa jäljellä. Jos ottaisin vielä tuosta eteisen vaatehuoneesta niskavoiton tänä iltana. Mutta ennen sitä: lupasin laittaa teille vielä toisen satsin alkupaloja uudesta kodista pioneineen. Vähän hassuja kuvakulmia kyllä. Huomaa, että täällä ei ole vielä kuvauskohdat ainakaan rutinoituneet.

Keittiön laatoituksesta jäi reilusti yli marmorilaattoja ja olen kokeillut niitä jo vaikka minne, kuten kuvista osviittaa saakin. Sopivat hyvin alustoiksi asetelmille. Hayn Tray-pöydän kehikon päälle laitoin ne vain testiluontoisesti. Pidän kyllä edelleen valkoisesta alkuperäisestä tarjottimestakin, vaikka pöytää nykyään näkeekin niin monessa kodissa. Aikoinaan kun sen kotiimme bongasin kevyen sohvapöydän tarpeeseen, en osannut aavistaa, minkä suosion pöytä vielä myöhemmin saa. Meidän kodissa se ei silti ole vielä liian nähty. Kaikessa yksinkertaisuudessaan toimii hyvin edelleen.

Eteiseen kannoimme viime viikolla meidän jo edelliseen kotiin Vepsäläiseltä hankkimamme kaapin ja vaikka se on pitkillä muuttomatkoilla pientä kolhua kiiltovalkoiseen pintaansa saanutkin, niin oikein hyvin kaappi tuohon isohkoon eteistilaan mahtuu ja tuo lisää kaivattua säilytystilaa etenkin nyt, kun osa suunnitellusta säilytystilasta on vielä vasta suunnittelun asteella. Kaappi on kyllä sen verran painavakin, että eiköhän se jää tuohon helposti jo senkin takia, että sen ylimääräinen kantelu ei ketään kiinnosta. Kaapin ja ulko-oven väliin on suunniteltu isompi peili ja koko tilaan reilumman kokoinen matto. Ajattelin ottaa maton suosiolla vaaleampana, jotta musta ulko-ovi saa ansaitsemansa katseenvangitsijan roolin. Tällä hetkellä hiekkakopparina toimii tuollainen onneton 8 euron läpyskä. Sen voi sitten suosiolla heittää vaikkapa varaston ovensuuhun, kunhan mieleinen mattoehdokki löytyy.

Mutta nyt jos mieli vielä vähän ahertaa iltamyöhään, niin on parempi siirtyä tuumasta toimeen. Kuinkas siellä on elokuu otettu vastaan, töihinpaluulla vai lomaillen vielä? 

MONEN TOIMEN ETEINEN

Torstai ehti perjantain puolelle, ennen kuin sain pitkään aikomani eteispostin eetteriin. Tai kesäkuu lokakuun puolelle, miten sen nyt ottaa. Loogisintahan olisi esitellä uudesta kodista eteinen ensimmäisenä, kuten reaalielämässäkin ulko-ovesta sisään astuessa. Mutta kun näin virtuaalimaailmassa on mahdollista mennä sisään vaikka makuuhuoneen ikkunasta, niin tulkoon tämä postaus nyt näin reilun neljän kuukauden asunnossa elelyn jälkeen.

 

Meidän eteinen ei ole kooltaan tyypillisintä laatua. Ei pieni eikä pitkulainen vaan tilava ja huonemainen, yhteensä noin viisitoista neliötä. Perinteisten eteiselementtien kuten naulakon ja kenkätelineen lisäksi huoneeseen mahtuu työskentelytila, kodinhoitohuoneen toiminnot  ja tyttöjen vaatesäilytys. Sen kautta kuljetaan niin makuuhuoneisiin, kylpyhuoneeseen kuin avoimeen olohuone-keittiötilaan. Tyhjää lattiatilaa on niin paljon, että sinne mahtuu leviämään myös tyttöjen leikit.

 

Koska eteinen on kodin käyntikortti, tämäkin eteinen vaatii jatkuvaa raivausta pysyäkseen siistinä. Vaikkakaan meillä ei täällä ihan niin usein oveen koputetakaan kuin Suomessa, niin koskaan ei kuitenkaan tiedä, milloin naapurin Brianilla tai vuokraisännällä on asiaa. Ennen kaikkea tämän tilan järjestelmällisyys tuo toimivuutta arkeen ja mielenrauhan itselleni. Kenkien ja ulkovaatteiden lisäksi niin likaiset kuin puhtaat pyykit täytyy hoitaa saman tien koneeseen ja silityksen kautta takaisin kaappiin, samoin kaikki työpöydälle lojumaan jääneet tavarat. Tälläisessä läpikulkutilassa tuo leveä työpöytähän on aivan täydellinen kaiken tavaran käsistään jättämiseen.

 

Suomesta toimme varta vasten tähän tilaan Valantin työpöydän ja Eamesin tuolin. Seinän pätkä oli mitattu etukäteen, muuten ei olisi uskallettu ottaa sitä riskiä, että pöytä olisikin ollut siihen liian leveä. Neljä senttiä jäi jopa vielä varaa :). Vuokraisäntä jätti tilaan ison peilin, joka itse asiassa näin ajan kanssa on koukeroineen alkanut miellyttämään silmää. Itse en olisi ikinä valinnut mustaa ja koristeellista. Se tuo kuitenkin mukavasti kontrastia kaiken valkoisen ja suoraviivaisen sekaan.

 

 

Hankimme kesän alussa tilaan kenkätelineen, naulakon, pyykkikorin ja laatikoston tyttöjen vaatteille. Muu piensisustustavara tuli muuttokuormassa ja on löytänyt vähitellen tiensä eteiseen. Aivan liian pieni ja räsyinen matto on lainassa tyttöjen huoneesta. Vaalea mutta isompi matto on siis haaveissa sen tilalle.

 

Koska eteiseen on näkymät asunnon joka puolelta, en halunnut tinkiä siellä olevien huonekalujen ja tarve-esineiden esteettisyydestä ja toisaalta ajattomuudesta tulevaisuutta ja tätä väliaikaiskotia seuraavaakin kotia ajatellen. Naulakkovalinta oli selvä. Muistan haaveilleeni tuosta Mikko Laakkosen suunnittelemasta Latva-naulakosta jo lähes kymmenen vuotta sitten omakotitaloon muuttaessamme, silloin bongasin sen Glorian kodin lehtijutusta ja kyselin jopa sen tarkemmat tiedot jutun tehneeltä toimittajalta. Pystynaulakolle ei ollut tuolloin tarvetta ja haave siirtyi taka-alalle, mutta nyt kun tarve tuli, haave kirkastui taas mielessä. Normann Copenhagenin Sko-kenkäteline puolestaan oli ainoa valkoinen, mitoiltaan sopiva ja helposti puhdistettava löydös. Laatikosto haettiin Ikeasta, Malmeja meillä oli ollut eri kokoisina entisessäkin kodissa, joten tämän hinta-laatusuhde oli tiedossa. 

 

Tämä eteinen on saanut minut jopa kyseenalaistamaan kodinhoitohuoneen olemassaolon kokonaan ja mietin, miten sitä antoikin edelliseen kotiin niiden pyykkivuorien ja silitettävien pinon aina kasaantua. Ne oli helppo aina hylätä oven taakse piiloon. Toisaalta nyt tämä uusi roolini kotiäitinä auttaa kummasti siisteyden ylläpidossa. Kysykääpä kiusallanne sitten mielipidettäni, jos mahdollisesti täällä ollessani töihin lähden :). 

Eteiseen kuten muuallekin asuntoon kaipaan kyllä lisää luonnonvaloa. Luonnonvalon puutteesta (tai valokuvaustaidoista) kärsi myös näiden kuvien tarkkuus, mutta siitä huolimatta tilaan ja sen sisustukseen pääsee toivottavasti käsiksi. Kuvia tuli otettua parina eri päivänä vähän ohi mennen muiden tekemisten rinnalla. Alkuviikosta pöydällä ilahdutti puistosta löydetty tammen oksa terhoineen ja sen kuihduttua tyttären pihalta keräämä vaahteranlehtikimppu :).

Mutta nyt, perjantai ja viikonloppu taas käsillä. Meidän viikonloppusuunnitelmat joutuivat vaakalaudalle, kun kummallekin tytöistä nousi keskiviikkona kuume. Lienenkö sen itse aiheuttanut nukkumalla pari yötä ikkuna auki yskän lievittämiseksi ja edes lyhyiden unenpätkien takaamiseksi. Eilen siis kolmanneksi viimeisen kuvan koulukenkärivi pysyi  asennossaan ja toivuttiin kaikki kolme kotona. Onneksi kuume laski kuitenkin yhtä nopeasti kuin tulikin ja nyt tytöt ovat koulukunnossa taas. Itsekin alan jo pärjätä tämän yskän kanssa. Viikonloppureissuun päästään siis suunnitellusti ja meitä odottaa tyttöjen koulupäivän jälkeen muutaman tunnin automatka kohti Pohjois-Walesin kauniita maisemia. Vaikkakin pilvistä säätä, niin merenrantaa ja paikallisia vuoria olisi kuitenkin luvassa viikonlopun verran ihmeteltäväksi.

 

Mukavaa viikonloppua!

 

 

 

///

A lot of things written about our hallway in finnish, but in english I promise to make  it shorter.

I am happy with this space and its many functions. It's not just a traditional hallway with coathangers and shoerack, instead there's also room enough for working space,  laundering, and clothes storage. Because the room is in the middle of this appartment and you can see it from almost every other room, I like to keep it organized. I've preferred, not only  practical, but also timeless and aesthetic purchases when choosing new furnitures like coat- or shoerack. I want them to find their places also in our future homes. All this room still needs, is a bigger rug and more daylight. Maybe a little mirror hanging above the shoerack. What do you think?

 

It's Friday again and weekend ahead. We are more or less fit now. I can handle my cough and girls have recovered from fever they got on Wednesday. So it's gonna be few hours drive and North Wales this weekend. I can't wait exploring Snowdonia with its beautiful mountains and the seaside with long sandy beaches. Any special tips or recommendations?

 

I wish you a wonderful weekend!

ALUSTA ASTI MATKASSA (ja lomalöpinöitä)

Heissan, täällä on päästy niin ihanasti lomavauhtiin, että eipä ole juuri kameran kanssa hyppelehtimiseen aikaa tai ajatusta siunaantunut. 

Kun monet muut kolleegat köllöttelevät tällä hetkellä Kanarialla, Mallorcalla, Turkissa ja yksi onnekas jopa Balilla saakka, niin minä pakkasin typykät eilen ex tempore autoon ja täräytin Savon sydämeen, Kuopioon.

Juu ei, Matkuksen ostoskeskukseen saakka ei päästy. Meillä meni aika ja energia eksoottisesti Hoplopissa (..ja ne etelänlomarahat Vepsäläisellä. Siinä taas on mieheni lisäksi mulla itsellänikin vähän sulateltavaa, joten jätettäköön se tarina toiseen kertaan..)  Ikimuistoisen kokemuksen tuosta reissusta teki oma asuvalintani. Edellinen Hoplop-kokemukseni oli ajalta, kun esikoiseni oli ehkä vuoden vanha ja istui nätisti pienempien puolen pallomeressä sillä välin kun itse rupattelin mukavia muiden äiti-ihmisten kanssa. Eilen minä sitten jostain syystä laitoin päälleni farkkuhameen. Oi ja voi, mikä virhe.

Esikoinenhan paineli jo omia menojaan niissä monikerroksista labyrinttia muistuttavissa rakennelmissa. Mutta ei, kuopukseni ei istunut sillä välin nätisti pienempien puolen pallomeressä vaan halusi tietenkin rymytä läpi tuon samaisen labyrintin, moneen kertaan. Ja arvaatte varmaan, mitä minä tein. Ryömin mukana se hame (ja tekokuituinen paita..) päällä pää punaisena jokaisen kolon, yhtä monta kertaa. Puolitoistavuotiasta tuskin kukaan tuonne yksin laskisi. Tunsin hetkittäin oloni niin Bridgetiksi, ettei nolommasta väliä. Syyslomamaanantaina kun paikalle oli sattunut ihan muutama muukin.

(Että ehkä kaikesta tuosta nöyryytyksestä johtuen siellä V-paikassa tekemäni pikkushoppailut olivatkin ihan oikeutettuja..!)

Tänään sitten kävin puolen vuoden tauon jälkeen kampaajalla ja hankin uuden tukan lisäksi vähän muutakin "kättä pidempää" lepyttääkseni ukkelimurusen :). Ja kun juhlavauhtiin olemme tässä loman aikaan päästy, niin illalla pääsimme vuorostaan kymppiveesynttäreitä juhlimaan. 

Isompi tyttönen jäi sille tielleen yökyläilemään ja miehen ollessa työreissullaan minä ja pienempi tyttönen vietettiin loppuilta laatuaikaa kahdestaan. Kotiin tultuamme totesin tilanteen Amandalle, että nyt ollaankin ihan kahdestaan. Sain vastaukseksi leveän virneen, kädet ylhäällä tuuletuksen ja niistä muutamista osaamistaan sanantapaisista hän valitsi tilanteeseen "JEE!"-huudon. Vitsi mikä tyyppi :). 

Näiden lomalöpinöiden kautta sitten itse otsikkoon. Sain muutama päivä sitten ihanan Plateful of Love -blogin Maijulta Alusta asti matkassa -haasteen, joka on alunperin lähtöisin Valkoisen Harmajan Suvilta. Haasteen tarkoituksena oli miettiä, mitä ensimmäisen kodin tavaroita omasta kodista edelleenkin löytyy. Eikä siis sen lapsuuden kodin tavaroita vaan sen seuraavan. Ajalta jolloin lähdettiin kokeilemaan omien siipien kantavuutta. 

Olisipa aika siistiä kertoa niistä klassikkohuonekaluista, jotka silloin 16-vuotiaana olin omilla kesätyörahoillani hankkinut. Mutta eivätpä tainneet maksaa silloin mansikanpoiminnasta ja kalastusleirin ohjaamisesta ihan niin paljon ;). Olen nyt miettinyt tätä muutaman päivän ja voisin sanoa, että ehkä merkittävimmät ekasta luokioaikaisesta omasta kodista (=soluasunnosta) tähän päivään säilyneet tavarat ovat Teema-astioita. Niitä olin tajunnut toivoa jo rippilahjaksi, kun olin päättänyt lähteä peruskoulun jälkeen urheilulukioon, pois omasta pienestä kotikylästä.

Huonekaluja on mutkaisen matkani varrella ollut monenlaisia, mutta alusta asti mukana niistä on säilynyt oikeastaan vain tuohon ensimmäiseen soluasuntoon hankittu kirjoituspöytä. Nykyisin se kuuluu kalustoon esikoisen puuhapöytänä.

Samalta ajalta on uskollisesti mukanani kulkenut elämäni ensimmäinen tupaantuliaislahja, hiirenmuotoinen savesta tehty suolasirotin.

 Suola valuu hiiren silmistä ja täyttöaukko sekä tulppa löytyvät sen takamuksesta. 

Niin verraton, että ollaan vielä 16 vuodenkin jälkeen aivan erottamattomat :)!

Ihan ensimmäisestä omistusasunnostani on sitten jäljellä iso Ikean peili, joka on meillä ollut tässä talossa aina eteisaulassa. 

Puunväriset kehykset ovat olleet välillä maalausuhan alla, mutta mätsäävät niin hyvin meidän rappusten kanssa, että ovat toistaiseksi säästyneet.

Ja sittenpäs en muuta merkittävää keksinytkään. Aika hirmuisen paljon on siis matkan varrella

mennyt uusiksi, mutta monen monta huonekalua nykyiseen kotiimme on kuitenkin tullut mieheni mukana ja vanhempien/isovanhempien jemmoista. Kaikki ei siis läheskään ole uutta, vaikka sitäkin  on ehtinyt jo seitsemässä vuodessa tähän taloon kiitettävästi kertyä.

 (..ja pian vielä pari uutta ihanaa elämänkumppania saapuu vahvuuteen ;)..)

No innostuinpas tänään kirjoittelemaan, jaksoitkohan edes tänne asti!? Kuvat olivat sattuneesta syystä tälläkin kertaa arkistojen kätköistä.  

Tällä kertaa laitan haasteen eteenpäin seuraaville ihanille

Akaasian alta

Peltotien päässä

Äitiyshousut.

Pahoitteluni, jos haaste sattuu jollekin teistä jo toiseen kertaan, en ehtinyt enää selvittää, 

kenelle kaikille haaste on jo ehtinyt.

Hyvää yötä.

HUPS..

...munhan piti vaalentaa ja karsia!!

Mutta niinpäs vain eteisen lattialle muutti mustia raitoja ja uusi matto.

Eiliseltä Ikean reissulta kotiutui blogeissa ja lehdissä jo ikuisuuden pyörinyt matto.

Pitkään hangoitelin vastaan, kun se on niin joka paikassa.

Mutta se on nyt silti kyllä aivan ihana.

Ja ihan ajankohtainenkin,

meidän Amppu harjoittelee viimein kävelemään,

enkä oikein kestä edes ajatusta pään kopsahtelusta kivilattiaan.

Eikä kyllä ole hinnalla pilattu, käsinkudottu villamatto kuitenkin.

Miettikääpä, mikä homma on ollut joka kerroksella vaihtaa kahdesti tuota raidan väriä!

Eikös siinä ollutkin tarpeeksi kelpo perusteluja :)!

Ja omenankukkasten nuupahdettua vuorossa syreenin kukkien huumaavaa tuoksua 

sekä oman pihan tulppaaneja. 

Sisäkuvia vaihteeksi, vaikka päivä ollaankin touhuttu pihalla.

Välillä vain käyty sisällä ihastelemassa uutta mattoa ja  "lepäämässä" = tanssimassa.

Vitsit mikä helle, ihanaa!!

Ja sehän on kesäkuu.

Kuka siellä jo lomailee?!

Mutta nyt pavlovapohja vielä uuniin,

huomenna vuorossa treffit parin ystävän ja lasten kanssa.

Tschüssli!!

Omenankukkia ja Kastehelmiä

Kesällä tekee mieli karsia ja vaalentaa entisestään,

välttää kaupan kukkia sisätiloissa ja unohtaa kello kotiin.
Kelit vievät kyllä elämän ulos, illalla sitten malttaa hetken istahtaa sohvan nurkkaan ja
uskollisesti olen vielä tuikkujakin sytytellyt.

Aika ylellistä, tuntuu että meillä täällä idässä on ollut kesä jo kauan,

vaikka eihän se virallisesti ole vielä edes alkanut!
 

Me ollaan kyllä nykyään enimmäkseen ässäihmisiä,

tässä kaupungissa on oikeastaan vaikeaa olla olematta,

mutta viime aikoina olen "saanut" piipahtaa myös keskoilemassa.

Onko joku muukin jo asioinut K-Supermarketin Kastehelmi-hyllyllä ;)?

PS. Kesän tavoitteena on loihtia näihin kuviin vieläkin vaaleampi tunnelma :).
Aivan valkoisia kesäöitä maalitelan seurassa odotellen..