JUHANNUSJUTTUJA

Juhannuksen vietosta on vähitellen palattu takaisin kotiin ja loma-arkeen. Vietimme viikonvaihdetta mökillä Pielisen rannalla. Kassien ja auton pakkaaminen juhannusta varten kieltämättä tympi, juurihan olin saanut Sveitsin reissun tavarat vasta takaisin paikoilleen. Mutta kylläpä pakkausrevohka kannatti kuitenkin, sillä eipä ole mökillä saavutetun rentouden voittanutta. Ensimmäinen vuorokausi mökillä menee tosin usein meillä kaikilla vähän olemisen syvintä olemusta etsiessä, mutta toisena päivänä on jo täydellinen rento mökkifiilis kaikilla pinnassa ja ajan täyttää hyväntuulinen pieni puuhastelu tai ihan vain olemisen opettelu. Tänä juhannuksena sääkin vain parani juhannuspäivään ja meillä aika kului sup- ja surffilaudoilla vedetessä touhuillen, saunoen, ruokaa laittaen, elokuvia katsellen, korttia pelaten ja lukien. Lähdön hetkellä olisi tietenkin tehnyt mieli jäädä vielä yhdeksi yöksi.

Viikonlopun ruokalistaan mahtui kaikkea lohesta kanaan ja kanasta pulled beefiin, perinteisiä täytettyjä pekoniin käärittyjä herkkusieniä sekä vähän perinteistä poikkeavampaa perunasalaattia tahinikastikkeineen. Juhlajuomana Sveitsin tuliaisroset. Kesäisin innostun tekemään joko lohen höysteeksi tai vaalean leivän päälle Gauharin tyttöjen instasta alunperin löydettyä sitruuna-fetatahnaa. Tästä löydöstä kiitos kuuluu itse asiassa ystävälleni, joka reseptin aikoinaan meille vinkkasi. Nyt tuota reseptiä ei alkuperäisen kuvan yhteydestä enää löydä ja olenkin sen Gauharin tytöiltä erikseen itselleni pyytänyt. Tänä juhannuksena tein tahnan kaveriksi tortillaletuista pieniä kolmioita, sivelin oliiviöljyllä, sirottelin päälle pippuria ja suolaa ja kuumensin uunissa rapsakoiksi.  Hyvä kiertoon ja tässä teillekin resepti:

Feta-sitruunatahna

paketti Patros-fetaa
sitruunan tai kahden mehu ja raastettu kuori (riippuen sitruunoiden koosta ja kuinka sitruunaisesta tykkää)
valkosipulin kynsi
pari ruokalusikallista oliiviöljyä
mustapippuria

Sekoita ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi.

Kaikenlaiset makuvedet ovat myös omia suosikkejani, yksinkertaisimmillaan vesikannusta löytyy niin ikään sitruksia, mutta myös muita vihanneksia, hedelmiä tai marjoja. Yrttejä erityisesti näin kesäisin. Sitruunaa löytyi juhannusmenun jälkiruuastakin, sillä perinteisten kesäisten mansikkapavlovien mausteeksi kokeilin lemon curdia itse tehtynä. Kehotan kokeilemaan, niin ihanaa ja makuhermoja hivelevää! Reseptin on meidän iloksi tehtaillut Musta ovi -blogin Marja. Marjan sitruunanraikas juttu resepteineen löytyy tämän linkin takaa.

Mökillähän jo huussireissu on ohjelmanumero itsessään, järvenpinnan ja taivaankannen tuijottelu sille yhtään häviämättä! Juhannuspäivänä en meinannut malttaa nukkumaan lainkaan, kun ensin suppilaudalta käsin keskellä järveä sain todistaa mieletöntä keskiyön aurinkoa ja myöhemmin mökkirannasta käsin ihmetellä laskevan auringon värinäytöstä taivaanrannassa. Saipa tuo kaunis näky minut pariin kertaan yölliselle pulahdukselle järveenkin, vaikka vesi oli kyllä aivan jäätävän kylmää. Neljänneksi viimeinen kuva on otettu jo lähempänä puoli kolmea yöllä, kun maisema alkoi vähitellen valaistumaan. Silloin oli jo pakko luovuttaa ja antaa unelle periksi. Mökki, me tullaan pian taas!

LASTENHUONEEN SULOSTUTTAJAT

Tiistaiterkkuja kuopuksen huoneesta! Ehdin juuri ja juuri äsken iltalenkiltä toivottamaan tuonne verhon taakse hyvät yöt meidän pikkuneidille. Tilasin huoneeseen jo kesällä vaalean harmaan vuodekatoksen ja nämä No74:n katokset ovat olleet ilmeisen kysyttyjä, kun jouduin tämänkin kappaleen tilaamaan Ruotsista saakka ja odottelemaan tilausta useamman kuukauden. Mutta ostos oli ehdottomasti odottamisen väärtti, sillä neiti itsekin on ollut uuteen pesämäiseen sängynpäätyynsä ja sen väriin oikein tyytyväinen. Harmaa värivalinta meni vaaleanpunaisten sävyjen edelle ajankulkua ja huoneen rauhaisampaa ilmettä ajatellen. Katosta pitäisi ehkä hieman vielä laskea alaspäin ja viritellä sen suojiin pienet valot tuikkimaan tähtiä yön turvaksi.  Katoksen kanssa samassa paketissa saapui myös pari Mrs Mighetton julistetta, joita olemme ihastelleet yhdessä jo jonkin aikaa. Uskomatonta, miten joku osaa maalata noin suloisia akvarelleja. Saanko siis esitellä uudet tulokkaamme: Miss Pennyn ja Dear Tofflen? En malttanut odottaa, että olisin käynyt katsomassa näille jotkin toisiinsa mätsäävät kehykset vaan mallasin niitä kotoa jo valmiiksi löytyviin kehyksiin. Ja itse asiassa ne näyttävätkin noin eri pari raameilla ihan hauskalta kaksikolta. 

Nyt kun pikkukakkosen huone alkaa olla jo näin hyvällä mallilla, pitäisi toden teolla alkaa laittamaan esikon huonetta paremmalle tolalle. Reppanalla kun ei ole vielä edes tuolia koulupöytänsä ääressä! Syyslomalla saatiin sinnekin jo pari vuotta paketissa huilanneet String-hyllyt seinälle, joten alkuun on sentään päästy. Työviikot ovat niin intensiivisiä, että hyvä, jos ehtii aamulla sängyt petaamaan, kun työpäivän päätteeksi sinne on jo valmis kaatumaan uudelleen. Loman jälkeiset pari päivää on menty taas tukka putkella, joten todellakin saan laittaa rastin ruutuun, että selviydyin tänään lenkille tuonne pikkupakkaseen. Keskiviikko on onneksi aina alkuviikkoa leppoisampi ja kiva hengähdyspäivä keskellä viikkoa, joten huomisaamuun on paria edeltävää aamua levollisempi herätä. Mutta nyt suihkuun ja hetkeksi vielä kynttilään tuli ja kuppiin lämmintä. Mukavaa viikkoa sinulle!

PIENEMMÄN TYTÖN HUONEESSA

Sunnuntai-iltaa jo viedään, täällä on menty viikonloppu kotoillen ja ystäviä tavaten. Tänään olen potenut sisätiloissa, viime yönä kun oli pahus vie kurkkuun leiriytynyt kaktus ja nyt on sitten lämpö nousussaan. Kaikki rohdot on nyt kaivettu kaapeista ja sormet ristissä toivotaan sen mukaista tokenemista huomiseen työaamuun. Suurimmat saavutukset tälle päivälle on ensi viikon töiden suunnittelun lisäksi makaronilaatikko ja muutama foto kuopuksen huoneesta. Muuten onkin mennyt ihan haahuillessa ja loikoillessa koko päivä.

Tyttöjen huoneet ei vielä blogissa ole juuri näyttäytyneet. Niihin on oikeastaan vain kannettu tavarat sisään, eikä vielä sen kummemmin sisustushommiin paneuduttu. Kuopus sai seinilleen kaksi seinällistä minttua väriä ja suloisen kaverin nuo mintut seinät saavat vaaleanpunaisen eri sävyistä. Kalusteet pysyttelevät valkoisena. Ikean kaapit tuunasin Superfrontin messinkisillä lankavetimillä, sama mallihan löytyy isomman vessan laatikostosta kromisena. String Systemin työpöytä päätyi tällä kertaa pienemmän tytön huoneeseen ja sohvanhakureissulla napattiin korkeampi lastentuoli pöydän kaveriksi. Le Klint -valaisin hankittiin meidän edellisen Suomen kodin makkariin, nyt se löysi paikkansa täältä Amandan huoneesta.

Lastenhuoneessa on mielestäni tärkeintä riittävä säilytystila leluille ja muille tavaroille. Olen koittanut opettaa lapset pitämään lelut omissa laatikoissaan, niin ettei ponit sekaannu barbien kanssa. Välillä paremmalla ja välillä vähän huonommalla menestyksellä. Mutta niin näyttää uudet leikit helposti saavan alkunsa, kun tietävät, mistä mikin lelu löytyy, eikä kaikki ole iloisessa sekamelskassa keskenään.

Tämän kodin lastenhuoneissa luksusta on myös tila. Molemmilla tytöillä on nimittäin yli 13 neliötä huoneessaan ja tilaan mahtuu parhaillaan kymmenkuntakin lasta leikkimään. Testattu ollaan, kun naapurustossa elelee aika mainio porukka leikkikavereita, joista osan kanssa on oltu kavereita jo vauvasta saakka.

Tähän tilaan olen itse asiassa tilannut jo kesällä pari uutta sisustusjuttua vähän luonnetta tuomaan, mutta niitä vielä odottelen saapuvaksi. Katsotaan hankintoja sitten tarkemmin, kunhan saapuvat.

**Oohnoon Pink Bliss -pussilakanasetti sekä puiset Little Village-lelut ja Alphabet Blocks -kuutiot saatu

// This is how it looks in my younger daughter's room at the moment. In fact we haven't really spent any time decorating the girls rooms yet, just carried everything in. So I wish autumn brings in some kind of interior inspiration with these spaces.

** Pink Bliss duvet cover and wooden Little Village and Alphabet blocks from Oohnoo, gifted

 

VIELÄ VÄHÄN SYNTTÄRIHUMUA

Melkein pitää hikeä pyyhkiä otsalta, sen verran hattaranhuuruinen reilu viikko on takana. Juhlaputken aloitti erityinen esikoisemme kahdeksanvuotissynttäreillään viime viikolla ja eilen juhlittiin vielä meidän kultaista kuopusta. Viisivuotias, vielä hetken sellainen hupsu omassa mielikuvitusmaailmassa elävä pikku tötterö. Suurin huoli syntymäpäivän kohdalla hänellä oli, että kaikki vaatteet ovat synttäripäivän aamuna menneet pieneksi, eikä hänellä ole päiväkotiin mitään päällepantavaa. Mieliharmia tuotti myös ajatus siitä, että nenäkin olisi syntymäpäivän aamuna kasvanut isoksi. Niin hellyttävä ymmärrys maailmasta lapsella, joka on jo maailmaa ehtinyt vähän nähdäkin. No onneksi paketeista kuoriutui uusia vaatteita, joissa kuitenkin lähteä aamulla liikkeelle.

Metsäsynttäreiden lisäksi juhlistimme molempia neitoja vielä omilla kahvikekkereillä sukulaisten voimin. Aina yhteissynttäreitä viettäneet siskokset saivat näin ihan ikiomat tähtihetkensäkin. Synttäriaamuina he osaavat jo odottaa aamiaista sänkyyn. Croisantit ja vanukkaat ovat toivomuslistalla. Olen viime aikoina laiskistunut leipurina, mutta kyllähän kakut synttäreille kuuluu leipoa. Esikoinen sai toivomansa metsäkakun eläimillä ja kuopus vaahtokarkkiunelman. En ole tosiaan mikään kakkujen mestarikuorruttaja, joten tuollaiset keskeneräisen näköiset nakukakut sopii mulle paremmin kuin hyvin, voi vähän räiskiä luovasti sinne päin.

Kakkujen täytteisiin sain hyvät vetoavut ihanasta Annin Uunissa -blogista. Metsäkakun välissä on Annin marja- ja suklaamousse ja vaahtokarkkikakussa vaahtokarkkimousse. Superherkullisia ja helppoja valmistaa, suosittelen! Annin tie blogimaailmassa harrastelijasta yrittäjäksi on ollut todella inspiroivaa seurattavaa, mieletön tekemisen meininki. Suosittelen klikkaamaan Annin blogiin ja instaan, jos leivontainspis kiinnostaa. Annin nettiputiikki täyttää tänään vuoden, onnittelut täältä! Vieläkin naurattaa meidän hulvaton ensikohtaaminen muutaman vuoden takaa.

Nyt kun kynttilät on hetkeksi puhallettu taas sammuksiin, niin täällä on hypätty tänään juhlatunnelmasta sujuvasti seuraavaan. Lapset lähtivät nimittäin mummin ja ukin matkaann ja me hurautettiin hulvattomassa seurassa Helsinkiin. Viikonloppu enteilee kaikkea mukavaa, kun vuorossa on mm. perinteinen Indiedaysin inspiraatiopäivä. Nyt taidetaankin korkata viikonloppu ja siirtyä hissillä yksi kerros ylemmäs, ihailemaan näkymiä ja kippistelemään viikonlopulle hotellin maisemabaariin Helsingin kattojen ylle. Instagram Storiesiin latailinkin jo vähän reissufiiliksiä meidän kohtuullisella maisemalla varustetusta hotellihuoneesta. Viikonlopun riemut päivittyvät varmasti paremmin instaan, joten sieltä pääset sinäkin halutessasi paremmin mukaan reissutunnelmiin.

Oikein ihanaa alkanutta viikonloppua!!

LASTENJUHLAT LUONNOSSA

Edellisessä postauksessa kerroinkin jo tämänvuotisten tyttöjen synttärijuhlien teeman kiinnittyneen metsään. Esikoiseni rakastaa luontoa yli kaiken ja vaipuu siellä aivan omiin maailmoihinsa, hänelle juhlapaikan valitseminen paikallisen kalastuskunnan kodalla oli ilouutinen. Kuopuskin kyllä tykkää retkeilystä, vaikka juhlia edeltävänä päivänä manasikin metsäjuhlat typeriksi, kun  ei kuulemma jaksaisi kävellä edes perille saakka. Pienet kuurupiilot metsän kätköissä muuttivat mielen kyllä nopeaan ja hoohetkellä metsässä oli suorastaan mukavaa.

Metsäteeman ympärille olisi voinut keksiä monenlaista aktiviteettia. Me kuitenkin totesimme, että lapsilla aika kuluisi varmasti suurimmaksi osaksi vapaissa leikeissä luonnossa. Jokainen synttärivieras askarteli itselleen sulkapäähineen, jotta erottuisivat metsässä paremmin ja olivatkin niissä melko suloinen näky hippa-, piilos- ja vakoiluleikeissään. Ainut ulos järjestetty ohjelmanumero oli pääsiäismunasuunnistus. Piirsin alueesta kartan ja piilotin kymmenen värikästä munankuvaa rasteille, joille lasten piti kartan avulla suunnistaa. Myös pienempien lasten oli helppo kirjata kartan toiselle puolelle painettujen munankuvien kohdalle rasti ruutuun, minkä munan milloinkin olivat löytäneet. Tohkeissaan tyypit rasteja etsivät, olivatpa sitten kolme tai kymmenen ja saivat munat löydettyään palkinnoksi pääsiäispupun jättämät herkkupussit. Ei tuntunut näitä juhlijoita myöskään haittaavan, että intiaanit, metsän eläimet ja pääsiäispuput oli sekoiteltu sulavasti samaan kolmetuntiseen konseptiin.

Tarjoiluiksi näissä kemuissa tuntui hyvin riittävän nuotiomakkarat, itsetehdyt sämpylät täytteineen sekä kinderpiirakka. Vähän sipsejä, keksejä ja pillimehut. Kaikki kuitenkin piti kantaa jäisen kävelymatkan päästä autopaikalta, joten mitään ajalla ja vaivalla koristeltuja kakkuja ei tullut mieleenkään juhliin tehdä.

Paras kiitos näiden juhlien järjestelystä oli lasten punaiset posket ja hymyilevät huulet. Epäilen, ettei kenelläkään ollut vaikeuksia saada illalla unta! Luonnossa järjestettyihin juhliin liittyy aina riski huonosta säästä, mutta itse tulin kuitenkin siihen tulokseen, että lapsilla todennäköisesti on hauskaa vaikka sitten vesisateessa. Ehkä sää koituu ennemmin esteeksi meillä aikuisilla. Meillä oli käytössä katettu kota, joten sinne olisi huonoa säätä päässyt joka tapauksessa suojaan. Mutta eipä tuntunut edes hyytävän kylmä tuuli näitä sulkapäitä haittaavan. 

Suosittelen lämpimästi Joensuun Kuhasalossa Kukkosensaaressa sijaitsevan Kalmonkatiska-kalamajan vuokraamista kaikille luontojuhlia suunnitteleville. Kolmen tunnin varaus kustansi vaatimattomat 30 euroa ja paikanpäällä oli valmiina niin polttopuut, kahvipannut sekä huussi. Kalamaja kuuluu Joensuun kalastuskunnalle ja heidän verkkosivuiltaan löytyy selkeät varausohjeet, jos joku ottaa ideasta kiinni.  

Tämä pääsiäinen meni meillä siis enimmäkseen synttäritunnelmissa, mutta ehdittiin me myös mökkisaunan löylyihin ja anopin paistipadoille, ystäviä tapaamaan sekä raksalle siivoamaan paikat kuntoon tulevaa viikkoa varten. Ja eihän tälle juhlaputkelle nyt näy loppua, sillä tällä viikolla pidetään vielä pienimuotoiset kakkukestit kuopuksen syntymäpäivän kunniaksi ja viikonlopuksi vaihdetaankin sitten maisemaa muutama tunti etelän suuntaan ja vietetään viikonloppua vaihteeksi aikuisseurassa. Kevät ja kaikki kivat jutut!

SYNTTÄRIKUTSU METSÄTEEMALLA

Lasten synttärikutsujen askartelusta on muodostunut meillä jo perinne. Kun on kerran leikkiin ryhtynyt, ei tietenkään seuraavana vuonna voi toisinkaan toimia. Cardiffiin muutto -keväänä homma taisi hoitua tekstarilla, mutta muuten on pitänyt päästä näpräämään. Tyttöjen syntymäpäivillä on viisi päivää eroa, joten viimeiset viisi vuotta olemme pärjänneet yhdellä kutsulla yhteissynttäreille. Niin myös tänäkin vuonna, kun päätimme viedä juhlat luonnonhelmaan metsäteeman merkeissä. Olen perinteisten kotisynttäreiden kannattaja, mutta tänä vuonna nämä kaikki 54 neliötä tuntui vähän ahtaalta jo ajatuksenkin tasolla. Walesissä asuessa tuli puolestaan liiankin tutuiksi ylikaupalliset ulkoistetut massasynttärit, joten sillekään linjalle ei tänä vuonna lähdetty. 

Tytöt alkavat olla jo sen verran isoja, että he näpräävät näitä juttuja mun kanssa tosi mielellään yhdessä. Tänä vuonna painoimme perunalla korttiin kuusia ja tytöt piirsivät eläimet puoliksi. Isompi taiteili ketut ja puput, pienempi hiiret ja nallet. Aika symppiksiä niistä tuli. Melkein menisi joulukortistakin tämä, tähti vain jonkun kuusen latvaan ja tekstiin hyvän joulun toivotukset.  

Blogiini tullaan usein synttärikutsu-hakusanalla, joten jospa tästä jollekin olisi taas ideaa omiin toteutuksiin. Palailen vielä juhlapaikalle jo vaikkapa heti seuraavassa jutussa, niin suloisen sakin metsässä viihtyviä lapsia saimme eilen juhlapaikalle. 

Leppoisia pääsiäisen viimehetkiä! 

/// This year we celebrated my daughters' joint birthday party with forest theme, in the woods of course. Crafting the invitations is so far our annual tradition and this year printed the trees with potatoes and girls drew the cute forest animals on it. I return to the party itself next, it was so fun according to the little people. Red cheeks and smiling faces indeed!