SYNTYMÄPÄIVÄ - MIKÄ IHANA TEKOSYY SISUSTUSHAAVEIDEN TOTEUTTAMISEEN

Syyskuun viimeisenä saan aina vuoden lisää mittariin ja sen siivin olen tottunut hankkimaan itselleni jotain sellaista, mikä on poltellut mielessä jo pidemmän aikaa. Useimmiten jotain sellaista, mikä ei olisi ollenkaan välttämätöntä elämän jatkumisen kannalta. Ehkä saan jonkun hullun maljakkonaisen leiman otsaani nyt, mutta senkin uhalla on pakko tästä 37. vuoden aarteesta teille kertoa. Tämän vuoden synttärilahjaani emmin kahden Helsingin reissun verran ja lopulta juhlapäivän aattona raahasin junassa hurjan isoa pakettia. Hieman nauratti ja ehkä vähän nolottikin: vaasipaketin vaatiessa yhden hengen istumapaikan tituleerasin kyllä itsekin itseäni hetken aivan hulluksi. Onneksi kanssamatkustajat eivät tieneet, että oli kyse maljakosta.

Carina Seth Anderssonin Svensk Tennille suunnittelema vaasi on kummitellut mielessäni tuon tuosta, vuosi sitten viimeksi tässä ruokailutilan suunnittelupostauksessa. Tuo viaton haavekollaasi onkin muuten toteutunut nyt tuoleja lukuun ottamatta. Joita niitäkin viime viikonloppuisella Helsingin reissulla kävin vaihteeksi taas koeistumassa. Tarkkaan harkittu päätös toivottavasti kestää parhaiten aikaa.

Synttärisunnuntaihin kuului myös ihan oikeita yllätyksiä. Äidin tuomat gladiolukset avautuivat viikossa niin upeiksi, että tekisi mieli istuttaa niitä omaankin kukkapenkkiin. Anoppi puolestaan oli käärinyt tyylilleen uskollisena pakettiin Marimekkoa. Tuo valkoinen pitkänmallinen lautanen viehättää kaikessa yksinkertaisuudessaan ja monikäyttöisyydessään. Silloin kun ei ole tarjoilukäytössä, se sopii hyvin erilaisiin asetelmiin. Nyt sitä koristaa Lampe Bergerin huoneilmanpuhdistin, jota olen pyrkinyt käyttämään aktiivisemmin. Sen rinnalla Walesin muistoina muutama kuivunut hevoskastanja sopii syksyyn ja tuovat Cardiffin ja Llandough Primary Schoolin taas vähän lähemmäksi. Hevoskastanjoista oli aina syksyn tullen tyttöjen koulupuvun taskut täyttyneet koulun pihan pikkumetsikössä leikittyään.

Dagg-vaasi on uskomattoman kaunis tyylinäyte käsityötaitururuudesta, jossa suunnittelijan luonnon inspiroima visio ja lasinpuhaltajan taidokkuus kohtaavat. Kookas maljakko on omiaan näyttäville kukkasille, mutta veistoksellinen itsessään ilman kukkiakin. Äskeiseltä metsälenkiltä teki mieli napata kauniin punertavat pihlajanoksat vaasin uusiksi tulokkaiksi, mutta kirittäjän juoksuvauhti ei sallinnut pysähdystä. Ehkä täytyy tehdä rauhallisempi kävelylenkki pikapuoliin takaisin metsään, ennen kuin ruskan värit ovat kaunis muisto vain.

Täällä alkaa olla leppoisan rentouttava viikonloppu takana. Perjantaina juhlimme kolleegojen kanssa maailman opettajien päivää perinteisin kekkerein kynttilöitä sytytellen ja kuohuvaa kilistellen. Perjantai-illan hyvä flow jatkui lauantaina ihan vain kotona puuhastellen, lenkkeillen ja leväten. Tänään olisi vielä edessä kymppikahvit naapurin tytön synttärijuhlilla, jonka jälkeen olenkin simpukkarisottoa ja valkoviinilasillista vaille valmis kohtaamaan tulevat viisi täyteläistä työpäivää ennen perjantaina koittavaa syyslomaa. Voi kun säilyisi nämä kauniin syksyiset säät vielä hetken ennen talventuloa, perjantaina nimittäin satoi se aina yhtä taianomainen ensilumi työpaikan pihalle. Lomatoiveina ei nimittäin toistaiseksi ole kummoisempaa kuin ruskaretki Kolin kansallispuiston kauniisiin maisemiin. 

JO JOUTUI ARMAS AIKA

Tänään on vietetty taas tätä maagista päivää, kun tuntuu, että elämässä koittaa hetkeksi pysähtyneisyyden ja epätodellisen pitkän kesäloman aika. Itse olen kiitollinen siitä, kuinka sain tämän kolmen Suomessa vietetyn kuukauden aikana tehdä paljon oman alan töitä ja pääsin vielä nauttimaan lukuvuoden lopun herkkupaloista: eilen hyytävässä säässä kuuden ja puolen tuhannen koululaisen sekä Robinin kanssa Hula hulaa -tanssien perinteisessä Suomen suven avauksessa Joensuun laulurinteellä ja tänään vielä Suvivirttä laulaen ja todistuksia ihanille kakkosluokkalaisille jakaen. Pääsin samalla todistamaan oman esikoiseni ensimmäistä kevätjuhlaa. Niin vain hän pääsi osaksi suomalaista laadukasta alkuopetusta vielä ekan luokan aikana, vaikka etukäteen ehdinkin Cardiffissa jo vähän haikeillakin, että tyttäreltä jää ekaluokka kokonaan välistä. 

Aamun virallisuuksien jälkeen kotona on nuokkunut neljä väsynyttä tyyppiä, itsellänihän ei meinaa flunssa hellittää sitten millään ja äänikin on ollut omilla teillään jo toista viikkoa. Nyt näyttää loputkin porukasta köhivän ja niiskuttavan. Vaikka taivaalta on taas tullut kasapäin rakeita ja räntää, niin kesä on onneksi asennekysymys. Sadesäällä voi puuhata sellaisia juttuja, mitä kesälämpimillä ei millään malttaisi. Kuten nukkua päiväunia ja tehdä sisällä kotihommia. Kesäloman alun kunniaksi pyörähdin kukkaostoksilla ja vaikka uuden kodin piha on vielä varsinainen rakennustyömaa lautakasoineen ja roskalavoineen, eikä väliaikaiskodin parvekkeellekaan meinaa päästä, koska sängyt tukkivat kulkureitin, palasin kotiin ison ruukkuhortensian kanssa. Se muistuttaa kovasti Cardiffin kesästä ja siellä puutarhoissa kasvavista mielettömistä hortensiapensaista. Sellaisestakin olisi ihana napsia kukkavarsia sisälle maljakkoon.

Meidän lomasuunnitelmat on tänä vuonna melko maltilliset, kaiken huomion vie tietenkin uusi koti. Jotain pientä kotimaan matkailua on suunnitteilla, Jukolan viestiä ja Ilosaarirockia kotimaisemissa unohtamatta. Mieli palaa tietenkin parin ulkosuomalaiskesän jälkeen mökille ja marjametsiin. Fiiliksen ja raksan mukaan mennään siis tänä kesänä. Lomailu saa sitä paitsi aivan erityisen levollisen sävynsä, kun ensi vuoden työkuviot varmistuivat jo hyvissä ajoin. Ja uskallanko sanoa ääneen, että vähän tuota elokuuta jo odotankin <3.

Aivan ihanaa viikonvaihdetta ja hyvää lomaa sellaisen aloittaneille! 

*Grete-pitsitoppi saatu // Drama Gallery

SEITSEMÄN VIIKKOA

Vuokra-asunnossa ei ole mahdollisuutta ihan kaikkiin itsensänäköisiin sisustusprojekteihin. Tässä asunnossa olemme asuneet vuokranantajan pintamateriaalivalinnoilla (onneksi ne ovat olleet neutraalit ja kivat) ja osittain myös vuokranantajan huonekaluilla. Omilla huonekaluilla, tekstiileillä ja piensisustustuotteilla olemme saaneet reilussa puolessatoista vuodessa kuitenkin omannäköisen kodin ja viihtyneet hurjan hyvin. Asunnon sijainti Cardiff Bayssä veden ja monenlaisten tapahtumien ääressä on osoittautunut ulkomaanelämän ensimetreillä oikein loistavaksi. Toinen auto helpotti elämäämme ja mahdollisti tyttöjen koulunkäynnin haluamassamme koulussa ja minullehan oma pieni hopeinen Mini avasi mahdollisuuden seikkailuihin bussireittien ja -aikataulujen ulottumattomuuksiin.  Toki jos täällä pidempään olisimme, etsisimme varmasti asuntoa vielä jostain autenttisimmilta nurkilta, jossa asuisi myös enemmän lapsiperheitä ja olisi mahdollisuus omaan pieneen pihaan. Tällä ajatuksella olen leikkinyt lukuisilla lenkeilläni lähitienoiden sympaattisilla viktoriaanisilla asuinalueilla. 

Vuodenvaihde oli itselleni eräänlainen henkinen rajapyykki. Siihen saakka koitin elellä elämää täällä aivan kuin ei mihinkään oltaisi täältä koskaan lähdössäkään (toki raksaa täytyi suunnitella, mutta muuten). Tämän viikon lenkkimaisemissa on puolestaan alkanut vähän sydäntä särkemään. Vuosi vaihtui ja tajuntaan on iskenyt, että vajaassa seitsemässä viikossa tämä kaikki täällä onkin ohi! Kyllä, me palataan Suomeen helmikuun lopulla! Siis sehän on aivan kohta! Alkuperäinen toiveemme ensi kesän paluusta ei sitten työkuvioiden puolesta ollutkaan niin ihanteellinen, joten näillä eväillä mennään nyt. Kevät täällä olisi ollut aivan ihana, enkä ehkä vielä aivan sulata ajatusta siitä, että magnolioiden ja kirsikoiden kukkaloisto jää minulta näkemättä. (Onneksi ne narsissit sentään ovat alkaneet jo nousta maasta!) Mutta toisaalta, kevättalvi Suomessa kuulostaa myös aika ihanalta. Hiihtoladut, laskettelurinteet ja keväthankiaiset mielessä pääsemme vielä nauttimaan talvesta ja hei, hääräämään raksalle ja seuraamaan sen edistymistä reaaliajassa!

Siispä tätä kotia, sen sisustusta ja elämää täällä aletaan pikku hiljaa ajamaan alas. Ensimmäiset pari muuttolaatikkoa olen jo pakannut, kouluun on maksettu viimeiset snack moneyt, kuntokeskusjäsenyydet ja muut harrastukset peruttu. Tuntuu niin kamalan lopulliselta, ja sitähän se toki onkin. Itse tein viimeisen työpäiväni jo ennen joulua, sillä ajattelin välttää kaikin keinoin sen stressin, minkä tänne muutto toi tullessaan ja stressi ja unettomat yöt puolestaan pitivät minut sairaana pitkän aikaa. Ei kiitos sille tällä kertaa! Muuttovalmistelujen lomassa aion nauttia vielä täysillä kaikista ihanista paikoista ympärillä.  Jonkunhan se tässä perheessä täytyy tehdä, muut kun tekevät täyttä päivää kukin tahoillaan. Minun roolini on siis pakata, järjestellä ja tankata Walesiä nyt ihan urakalla muistojensopukoihin ja filmirullallekin.

Tästä kodistakin nautitaan nyt vielä jotenkin aivan erityisellä tunteella. Tällä hetkellä joulusta on jäljellä vielä joulukukat. Ne kukkivat samaan aikaan sitruunapuun kanssa. Kynttilävarastotkin ovat vielä sen verran isot, että niitäkin täytyy nyt ihan luvan kanssa urakalla polttaa, ettei kaikkea tarvitse mukana kantaa. Mutta ennen iltaa ja kynttilöiden sytyttämistä me lähdetään nyt lauantairientoihin. Eilen olin esikoisen kanssa katsomatta Maija Poppanen -musikaalia  (se oli mieletön) ja tänään lupasin viedä kuopuksen elokuviin. Kaupunkikivaa siis tiedossa ja lounastoiveissa thairuokaa.

Tälläisten uutisten siivin toivottelen teille mukavaa lauantaita! Ajattelin palata pitkästä aikaa vielä raksakuulumisin myöhemmin tänä viikonloppuna. Siispä kuullaan pian!

HUPS! EIHÄN NYT VIELÄ OLE JOULU!

Pyörähdin tällä viikolla Ikeassa lihapullalounaalla sekä täydentämässä kynttilävarastoja pimeiden iltojen varalle ja hups, kuinkas siinä sitten kävikään. Kotiin kulkeutui myös huonekuusi, siro led-valosarja ja aika monta hyasinttia.  Tarkoitus ei ollut tosiaankaan ryhtyä vielä sen kummemmin joulua leikkimään, vain aavistuksen tunnelmoida, mutta kieltämättä jo tuo kuusi valoineen luo joulua ympärilleen puhumattakaan hyasinteista ja kynttilöistä siellä täällä. 

Eihän tästä setistä puutu enää juuri muuta kuin piparintuoksu ja joulukuusi! Siitä kuusesta ovatkin meidän tytöt olleet jo hyvissä ajoissa huolissaan. Vietetään nimittäin tämä joulu poikkeuksellisesti täällä Cardiffin kotona, otetaan nyt kaikki ilo irti viimeisistä kuukausista täällä. Esikoinen asetti brittijoulun ehdoksi perinteisen ison joulukuusen, mutta heti perään mietti, että mistä sellainen täällä onnistutaan saamaan. Kun ei ole metsää, mistä hakea. Kokevatpahan meidänkin maalaiset kerran elämässään eksoottisen kaupunkilaisjoulun.

No mutta, se joulusta, palataan siihen sitten lähempänä. Mutta kyllähän kotosalla on aika mukava myysailla kynttilän valossa glögiä siemaillen jo hyvissä ajoin. Tänään taidan lorauttaa perjantain kunniaksi sekaan vähän punaviinia, kunhan palataan kotiin. Täällä elämä on nimittäin yhtä juhlasta toiseen liukumista: Juuri Halloweenista selvittiin ja huomenna olisikin sitten vuorossa Bonfire Night -ilotulitukset. Ihan pian otamme siihen varaslähdön tyttöjen koulun pihalla järjestettävässä ilotulitus- ja BBQ-illassa. Siispä nutut niskaan ja menoksi. Tunnelmallista perjantaita!

MAHTAVA MAANANTAI

Se on nyt minun uusin mantrani näinä viikon ensimmäisinä aamuina, etenkin jos tekee mieli viikonloppumoodissa työntää vielä pää tiukasti tyynyn alle herätyskellon soidessa ja liittää ennemminkin vähän kitkerämpiä etuliitteitä viikonpäivään. Mentaaliharjoittelen jo valmiiksi pimeämpiä, viiltäväntuulisia ja sateisia aamuja varten. Sillä tänään ei kyllä sään puolesta tarvinnut hautautua yhtään syvemmälle peittoon. Aurinko on täällä taas! Syksyn puolelle on täälläkin selvästi jo pyörähdetty, aikaisin aamulla tuntee jo syksyn kirpeyden, mutta auringon noustessa lämpenee ihanasti ja voi tuntea vielä säteiden lämmittävän iholla. Vähän niinkuin eilen jolloin vietimme pitkästä aikaa rantapäivän ja tarkeni vielä kesähihattomissa. Olen muuten viime päivinä innostunut päivittämään oman elämäni tositeeveetä uuteen Instagram Stories -sovellukseen. Hauskaa ottaa teidät mukaan vaikka sitten sinne lenkkipusikkoon. Ja kynnyshän noille videoille näyttää olevan alhainen, kun videot säilyvät linjoilla vain vuorokauden ennen kuin poistuvat. Jos siis esim. mun höpötykset ja meidän eiliset rantsumaisemat ja -puuhat kiinnostaa, niin käy kurkkaamassa Instagramista ylärivin Pastellimaja-pallerosta, ennen kuin nuo kootut kotivideot sieltä myöhemmin iltapäivällä häviävät.

Täällä on taas aloitettu viikko perinteisesti pumpilla ja raivailemalla paikkoja eilisen myöhäisen kotiinpaluun jäljiltä. Kuppi kahvia ja viikon reseptit syyniin ennen tyttöjen koulun sadonkorjuujuhlaa. Tällä viikolla menee testiin ainakin Jamien uusimman kokkikirjan superruuat.  Oli pakko hommata kirja itselle, kun tajusin, että siinä on juuri sen superfood-salaatin ohje, jota aina Jamie's Italian ravintolassa tilaan. Superhyvä setti! Loppuviikosta olenkin sitten muiden ruokittavana pikkureissulla, joten jospa tuota maanantain määritettä saisi sovellettua koko viikkoon. 

PS. Eikös ole valloittava synttärikimppu!? 

/// Monday again, but you know what I'm practising hard to make them awesome on that very moment when the alarm is ringing too early and I'd loooove to get buried somewhere deep between the mattress topper and my pillow. Today though, the right kind of Monday mood was easily reached thanks to the lovely sunshine! Enjoy your new week! Or should I say, have a magnificent Monday mate!

TUOKSUHUUMASSA

Olen ollut aina yhden tuoksun naisia. Ennen tätä viikkoa omistin kaksi hajuvettä, joista toista käytin arkena, toista juhlassa. Tuota ensimmäistä Clean-sarjan tuoksua olen käyttänyt pian viisi vuotta, sitä edellinen Ralph Laurenin tuoksu kulki minulla matkassa varmasti teini-iästä saakka, siis nopeasti laskettuna ainakin 14 vuotta. Helppo oli hommata aina pullo entisen loputtua, kun ei tarvinnut arpoa niiden lukuisien uusien tuoksujen väliltä. Mitäpä sitä hyvä vaihtaamaan (tähän sellainen irvistyshymiö). Nyt kun virallisesti vanhenin ikänaisten sarjoihin (herranen aika, kuulostaa kamalalta!), ajattelin lahjoa itseäni uudella tuoksulla. 

Viime sunnuntaina Lontoossa samoilin taas siellä ennenkin ihastelemillani Marylebonen kulmilla ja nautin kiireettömästä sunnuntaitunnelmasta. Erityisesti Marylebone Hight Streetiltä löytyy useampi lempiputiikkini, joita kiertelin läpi.  Diptyquella olen ennenkin käynyt nuuhkimassa, nyt päädyin viimein kokeilemaan heidän tuoksujaan ja valinnan vaikeushan koitui sitten lopulta suureksi. Olisin voinut samantien sulloa kymmenkunta huumaavaa kassiin.

Päädyin lopulta kukkaiseen ja kesäiseen tuoksuun, jospa se vaikka toisi lisää pirteyttä syksyn pimeyteen ja vesisateeseen. Diptyquen suosikkituoksuista oli tullut myyntiin kätevä matkakoko, jossa tuoksuni valitsin. Paremmalla syyllä voi sitten jatkossa kokeilla muitakin sarjan tuoksuja. Tuoksut ovat todella luonnollisia, eivät ollenkaan keinotekoisia. Ei siis ihmekään, että pakkauksissa on maininta 'natural spray'.

Annoin kotiintullessani kauniin paperipussin miehelle saatesanoilla, että voi sen mulle sitten perjantaiaamuna antaa, jos ei muuta keksi. Oli kuitenkin pakko se varovasti salaa avata jo maanataina ja pihistää pussista nuo pari testeriä. Niitä nuuhkin kilpaa muutaman päivän, nyt sain vielä tuon varsinaisen lahjan eilen käyttööni. En pian osaa päättää, mitä niistä tuoksuttaisin. Aivan huumaavan ihania kaikki! Luulen, etten ole enää mikään yhden tuoksun (ikä)nainen ja pahoin pelkään (kukkaron puolesta), että näihin jää todella koukkuun.

Näitä kuvaillessa ehti jo asetelmat yöpöydällä vaihtua. Tuo kuvien hortensia tuli väkisin mukaani torstai-illan partiokuskausreissulta, kun ahdasta kujaa ajellessani se kurottautui tienreunan puskasta avonaiseen autonikkunaani. Naps vain ja matka jatkui. Yöpöydällä pilkottaa myös se Designjunction-löytöni, palailen siihenkin vielä paremmin.

Synttäripäivähän kului eilen ensin lenkkeilyn ja hieronnan merkissä, iltapäivällä keksin itselleni sitten niinkin spesiaalia synttäriluksusta kuin siivoamista. Illalla sentään juhlistimme vähän pihvin ja punkun voimin ravintolassa. Ja kyllähän se mies lopulta pääsi yllättämääkin. Se nimittäin tietää liian  hyvin, että mulla itsellä ei tule mieleenkään hankkia uutta tekniikkaa, vaikka entiset olisivat jo melkein romuna. Sitkeästi koitan aina sinnitellä, vaikka kuinka olisi akku tai ruutu sökönä. Siispä hyppysissäni kiiltelee uusi ruusukultainen omenavekotin. Taidankin jatkaa lauantaita ja tätä uutta kolmevitosen elämääni päivittelemällä uuden puhelimen ajantasalleen ja tuoksua uudessa kukkaistuoksussani kilpaa keittiönpöydältä löytyvän synttärikimpun kanssa :). Tänä iltana onkin sitten pihvin ja punkun sijaan luvassa Bridget Jonesia, Pimm'siä ja pirtsakkaa leidiseuraa. Can't Wait!

PERJANTAIN ONNELLISUUSKUPLA

Happy Friday! Kuten kuopus kouluviikon jälkeen ilmoitti. Tämä perjantai onkin ollut niin hyväntuulinen. Ei ole pieni flunssatunnekaan haitannut fiilistä, vaikka sen vuoksi aiotun päivävaellukseni tuonne Breconin "vuorille" jätinkin väliin. Sitä paikkasi mukavasti aamupalatreffit paikallisten mammojen kanssa, väliin vähän kotitouhuja ja iltapäivällä vielä yhdet kahvittelutreffit suometarseurassa. Aurinkoa taivaan täydeltä ja jo tosi hyvin voiva esikoinen. Joinakin päivinä vain hymyilyttää toisia enemmän.

Aamupäivän reissulla piipahdin läheisellä Penarthin kukkulalla vasta avatussa tapaspuodissa, joka houkutteli sisään kauniilla sisustuksellaan ja esiinpanoillaan.  Juustoja, makkaroita, viinejä, keksejä, leipiä, oliiveja ja muuta ihanaa. Marmorisia juustotarjottimia, valkoinen tiililadottu laatta, teollishenkiset isot harmaat valaisimet ja hurmaava espanjalaisaksentin omaava myyjä. Puodin oviaukossa pysähdyin taas hetkeksi ihastelemaan täällä kovin tyypillisiä koristelaatoituksia sisäänkäynnin lattiassa. Olisi ihana saada sellainen omaankin kotiin. Vähän niin kuin Britannian tuliaisina. Ajatus jäi elämään, täytynee illalla vielä vähän googlailla ja pinnailla. Ja varmaan sitten heti kohta laittaa suunnittelijoille viestiä, että "laitetaanko sittenkin rappuset betonille!?"

Heitin ajatuksen ilmoille meidän naposteluillallisella myös miehelle, enkä saanut toistaiseksi ainakaan täystyrmäystä. Ehkä olin osannut valita pöytään juuri oikean makkaran?! Taustalla soi Narcosin soundtrack ja teki mieli tanssia salsaa. Ihan hassu perjantaifiilis.

Perjantain hohtoa ei vähennä yhtään myöskään eilen pois siivottu sekamelska. Ulkoinen järjestys näyttää luovan omalla kohdallani myös päänsisäistä järjestystä. Ajatus kulkee ja on helpompi hengittää. Pitkästä aikaa piipahdin myös lempparifloristillani. En voinut vastustaa noita keväästä muistuttavia anemoneja. Tulevat niin nätisti esille tuossa Klongin Äng-vaasissa. Nyt taidan sytytellä kliseisesti loputkin kynttilät ja lorauttaa lasiin muutaman suullisen Shiraz'ta. Kruunaisikohan perjantain netistä ongittu Vain Elämää` Tälläisessä kuplassa täällä siis jatketaan kohti tulevia viikonlopun päiviä. Kutkuttavia suunnitelmia niillekin. 

Helmeä perjantaita murut!

/// That Friday Feeling!

KARHUNVADELMAPIIRAKKAA

Ja mitäpäs muuta niistä karhunvatukoista sitten ensi tuskaan olisikaan syntynyt kuin piirakkaa? Mulla oli tästä niin selkeä visio, että alkuviikosta laitoin tekstarilla lisäyksen Suomessa leiriään pitävän miehen kauppalistaan: Blå Bandin Vanhan ajan vaniljakastikejauhetta, please! Ja sitähän tuli, tarkoin valittujen sisustusraamattujen lisäksi.

Tein piiraan pariin pienempään irtopohjaiseen vuokaan. Jotenkin pienet piiraat ovat paljon somempia kuin yksi iso. Ja toisinaan vien sitten sen toisen syötäväksi eräälle ystävälle, joka ei koskaan tunnu itse leipovan. Nyt ei kyllä sitä päässyt tapahtumaan, kuopus tuntui pitävän tästä sopivasti kirpakoiden karhunvatukoiden ja makean vanilja-mascarponetäytteen yhdistelmästä yhtä paljon kuin minä.  Reseptin olen aikoinaan bongannut Kinuskikissalta omenapiiraan muodossa, se löytyy täältä. Ettei kuitenkaan menisi ulkosuomalaisten lukijoideni syrjimiseksi tämä juttu, niin blåbanditon vastaavanlainen vaniljamascarponepiiras onnistuu myös tämän pari vuotta tekemäni raparperipiiraan ohjeen myötä.

Tulipa tänään todetuksi sekin, että täällä olisi oiva mahdollisuus  poimia myös metsämustikoita, kun oikeista paikoista osaisi etsiä. Viikolle saatiin nimittäin mahtava lopetus ihanassa suomileidiseurassa Brecon Beaconsin vesiputousten äärellä haikkaillen. Polunvarsilla oli paljon mustikanvarpuja, harmi vaan, että sesonki taisi mennä noin pari kuukautta sitten. Mutta koska harvinaista herkkua, täytyi ne muutama silmiin osunut hapankin maistella :).

Näiden kakkukuvien myötä toivottelen suloista alkavaa viikkoa! Täällä tuleva viikko tuo tullessaan perusarkea ja minullekin töitä kolmena päivänä. Mukavaa, mielenkiintoista vaihtelua.

/// I hadn't really finished with the blackberry topic yet for I baked such yummy pies of them. The combination of slightly sour blackberries and smooth and sweet vanilla-mascarpone filling was just absolutely invincible. So you can maybe imagine how I've enjoyed my afternoon coffees this weekend.

KLONG ÄNG - HÄÄPÄIVÄN KORU

Miten mulla on sellainen tunne, että aika kuluu tällä hetkellä jotenkin normaalia nopeammin? Viikot vierivät toistensa päälle, enkä meinaa edes näillä suhteellisen inhimillisillä kalenterimerkinnöillä pysyä perässä. Viime viikolla hoksasimme viettävämme hääpäiväämme, taas. Suunnitelmia ei olla ikinä osattu tehdä tälläisten tärkeämpien päivien varalle, saati varata monen ruokalajin illallisia hienoista ravintoloista. Ennemminkin olemme suosineet spontaanisti paikallisia nakkikioskeja :). Mies on myöskin jo tottunut siihen, että hommaan itse kukkani aina merkkipäivien aikaan. Tällä kertaa poimin yhdeksännen hääpäivän kunniaksi pienen hortensian kukinnon parvekkeelta. En siis rehellisesti sanottuna jaksanut edes lähteä kukkakauppaan. Sen sijaan panostin hääpäivän maljakkoon ja valintani osui pitkään haaveilemaani Klongin Äng- vaasiin. Tuumasinkin tuossa, että toiset kantavat hääpäiväkorujaan korvissa tai kaulalla, minä asettelen niihin mieluummin kukkasia. Tuo vaasi on nimittäin kaunis kuin koru. Saapas nähdä, miten kauniisti aika alkaa piirtämään patinaa vaasin messinkiseen sisäosaan. 

Vaasi saapui muuten niin kauniissa valkoisessa laatikossa, jonka sisältä löytyi korurasioiden tapaan samettinen suoja sekä lahjanauhaa. Mainio lahjaidea myös tuoreelle hääparille, joka voisi seurata avioliiton patinoitumista suoraan maljakosta.

Klong on ruotsalainen muotoiluyritys, jonka pääasiassa ruotsalaisten suunnittelijoiden joukkoon poikkeuksen tekee nykyisin Joensuussa vaikuttava lahjakas moniosaaja Katriina Nuutinen. Katriinan lasinen Hely-valaisin taitaa roikkua edelleen Joensuun Taitokorttelin Taito-Shopin ikkunassa.

Loppukevennykseksi vielä vähän perheblogimaista realityä. Ihana ponitalli tuo Kubus! Mukavaa alkanutta viikkoa!

// For our ninth anniversary I decided to want a different kind of a jewellery. Something to put flowers in. So there it is, my new diamond Äng vase from Swedish Klong. I just adore it!

ELÄMÄN PIENIÄ ILOJA

Tämän suunnittelin jo hyvissä ajoin viikolla. Varaan perjantaiksi kukat, suklaata, kesäisen uuden kynttilätuoksun ja minipullon kuohuvaa kaappiin. Vaikka perhe onkin paras, niin nautin yksinolosta todella paljon. En kaipaa edes musiikkia tai television pauhua, hiljaisuutta ja omia ajatuksia on rauhoittava kuunnella. Tai kuten tänään, rankkasateen rummutusta vasten veden pintaa parvekkeen alla. 

Tämä viikko ollaankin menty lähes tulkoon kokonaan tyttösakilla, kun perheen mies on ollut toimittamassa Suomen päässä tärkeitä asioita. Viikonloppu eletään vielä tyttöboksissa ja sunnuntaina odotus palkitaan. Iiiiiso ruisleipälähetys otetaan suurella innolla vastaan! Ja toki se isikin, joiden päivää täällä Brittilässä sunnuntaina vietetään.

Ihanaa viikonlopun alkua!

///Just my kind of me time: beautiful flowers, a new summery scented candle, few quality truffles from Charbonnel et Walker, mini bottle of icy sparkling and the silence. Or actually, today it's been more or less the sound of the pouring rain. Enjoy your Friday night!

KAUNIS VINO

Heippahei, niin ihana viikonloppu takana! Meilläkin on ollut kunnon kesä täällä eikä kylmästä merituulesta ole ollut tietoakaan. Vietimme sunnuntaita yhdellä lempparirannallamme surffaillen, suppaillen ja uiden. Ei tarvinnut enää märkäpukua ja jopa minulta jäi talviturkki Atlanttiin. Corelihakset huutavat hoosiannaa suppitreenin jäljiltä, niin mahtava fiilis, tätä lisää! Loma muuttuu silti vain paremmaksi, sillä ihan pian saadaan rakas ystävä Helsingistä muutamaksi päiväksi kylään. Joten eiköhän me rantahuvista pidetä kiinni vielä tulevinakin päivinä. 

Vieraiden tulohan tarkoittaa minulle sitä, että haluan siivota paikat puhtoisiksi ja mahdollisimman vieraanvaraisiksi, joten tämä aamu kuluukin sitten sipistellessä ja leipoessa. Taidan lähettää tytöt ja miehen ulkoilemaan ja itse nautiskella hiljaisesta touhusta. Täällä vietetään koululaisten half term -loman lisäksi jälleen bank holiday -vapaapäivää, joten miehellekin suotiin kolmen päivän vapaa. 

Viime viikolla siivoillessani lumipallo alkoi vaihteeksi vyöryä ja yhden tavaran vaihtaessa paikkaa, vaihtoi paikkaa myös toinen ja kolmas. Edullista sisustamista toki, kun mitään uutta ei tarvita. Tämän vuokra-asunnon miinuspuoliin tosin kuuluu se, että vuokraisäntä suhtautuu nihkeästi seiniin tehtäviin reikiin. Siispä monta Suomesta tuomaamme kalustetta tai sisustusesinettä on edelleen vailla omaa erityistä paikkaansa ja siitä syystä ovat olleet vähän kiertolaisen roolissa. String-hyllyt ovat edelleen kuplamuovissa, kuten pari seinänaulakkoakin. Iina Vuorivirran kuparireunainen Vino-peili sen sijaan on kiertänyt pian vuoden päivät pitkin tasoja ja lattioita, nyt nostin sen ensi kertaa makkarin kaapin päälle. Jospa se siinä saisi taas vähän enemmän ansaitsemaansa huomiota, vaikkei sen kahden suunnan peilausominaisuus siinäkään pääse hyvin oikeuksiinsa. Ehkäpä vielä joku päivä saadaan tällekin kaunokaiselle sen ansaitsema oma paikka ja vieläpä ihan seinään kiinnitettynä.

Tokihan peilin nostaminen kaapin päälle sitten tarkoitti sitä, että sen paikalta osa tauluista siirtyi alas ballerinahameen kaveriksi. Nyt ei puutu kyllä enää kuin ranskan kielen alkeiskurssi ja lennot Pariisiin. Vai mitä? Jospa nämä ranskahenkiset sisustusdetaljit makkarissa miellyttäisi minun ranskatarmaista ystävääni, joka saa luvan häätää miekkosen sohvalle muutamaksi yöksi nukkumaan. Vielä puuttuu samppanjapullo jääkaapista, mutta eiköhän me sekin hoideta kuntoon tämän päivän aikana. Siispä Bienvenue rakas Elsa! Sua on kovasti täällä odotettu <3

/// Details from our bedroom. The copper mirror by Iina Vuorivirta is called Vino and it's still one of my interior favourites. 

Tyllihame: Drama Gallery

Paris-juliste: Desenio

Vino-peili: Lokal 

Seerumi: Mia Höytö