Myöhäiset moikat pitkästä aikaa! Meidän päivät ovat täyttyneet niin kivoista puuhista, että kameraan en ole muistanut liiemmin koskea. Viikonloppu tuli kuin varkain. Kahden ja puolen viikon loman jälkeen kun ehdin käymään töissä kokonaiset kolme päivää. Silti parin aikaisen herätyksen jälkeen tuli nukuttua päiväunia kahteenkin otteeseen ja kunnon yöunet tuntuivat aivan ylellisiltä. Levon vastapainoksi tuli touhuttua rapsakassa pakkassäässä kaikennäköistä mukavaa yhdessä ja erikseen. Viikonlopun saldona luistelut, laskettelut, juoksut, salit, uimahallit ja joitakin ensimetrejä myös hiihtäen Ehdittiinpä vielä erään nelivuotiaan synttäreilläkin herkuttelemaan. Erityisen iloisia ollaan tuosta laskettelusta. Meidän esikoinen aloitti harrastuksen ensi kertaa tänä talvena ja jo kolmannella kerralla mennä kaarteli isosta mäestä itsekseen. Kyllä kannatti satsata pinkkiin kypärään ja laseihin. Veikkaan, että niillä on ollut oma osansa innostuksessa :). Kuopus sai puolestaan ensi kosketuksen luistimiin ja hiihtosuksiin. Kahvion munkki vei vielä toistaiseksi voiton laskettelusta, vaikka saimmekin jo pikkuiset minimonot hänellekin.
Kotona raivasimme joulua pois vasta loppiaisena, ja myönnettäköön, että vaikka muuten elämä on palautunut joulun jälkeen arkisiin uomiinsa, niin kuusen olisin voinut pitää edelleen, ei se ehtinyt kunnolla vielä edes varista. Pientä järjestelyä siellä täällä ja tavaroiden läpikäymistä erityisen tarkalla silmällä kaiken aikaa, sitähän tämä kevät nyt enempi ja vähempi tulee olemaan. Kirpputori pyörii jo neljättä kuukautta ja siellä on jotakuinkin koko elämä ollut myytävänä. Jokainen tältä tontilta löytyvä tavara on joutunut rajuun syyniin ja tavoitteena on, että jäljelle jää vain ne kaikista tärkeimmät ja rakkaimmat. Tarpeellisimmat ja kauneimmat, jotka pääsevät Norjan reissuun mukaan. Hirveä homma, mutta tälläinen inventaario tekee oikeastaan todella hyvää. Miten mielettömän mielihyvän voikaan turhan karsiminen synnyttää!
Kollaasiin valikoitui muutama
instasta napattu kuva. Sinne on taas tullut päivitettyä itse blogia enemmän. Eilen sain pitkän puhelun Matterhornin juurelta. Ja kaikki muistot sieltä tulvivat taas hetkeksi mieleen. Olisipa ihana lähteä sinne hiihtolomaksi. Taitaa jäädä haaveeksi. Kuullaan taas, kun keretään!
