JUHANNUSJUTTUJA

Juhannuksen vietosta on vähitellen palattu takaisin kotiin ja loma-arkeen. Vietimme viikonvaihdetta mökillä Pielisen rannalla. Kassien ja auton pakkaaminen juhannusta varten kieltämättä tympi, juurihan olin saanut Sveitsin reissun tavarat vasta takaisin paikoilleen. Mutta kylläpä pakkausrevohka kannatti kuitenkin, sillä eipä ole mökillä saavutetun rentouden voittanutta. Ensimmäinen vuorokausi mökillä menee tosin usein meillä kaikilla vähän olemisen syvintä olemusta etsiessä, mutta toisena päivänä on jo täydellinen rento mökkifiilis kaikilla pinnassa ja ajan täyttää hyväntuulinen pieni puuhastelu tai ihan vain olemisen opettelu. Tänä juhannuksena sääkin vain parani juhannuspäivään ja meillä aika kului sup- ja surffilaudoilla vedetessä touhuillen, saunoen, ruokaa laittaen, elokuvia katsellen, korttia pelaten ja lukien. Lähdön hetkellä olisi tietenkin tehnyt mieli jäädä vielä yhdeksi yöksi.

Viikonlopun ruokalistaan mahtui kaikkea lohesta kanaan ja kanasta pulled beefiin, perinteisiä täytettyjä pekoniin käärittyjä herkkusieniä sekä vähän perinteistä poikkeavampaa perunasalaattia tahinikastikkeineen. Juhlajuomana Sveitsin tuliaisroset. Kesäisin innostun tekemään joko lohen höysteeksi tai vaalean leivän päälle Gauharin tyttöjen instasta alunperin löydettyä sitruuna-fetatahnaa. Tästä löydöstä kiitos kuuluu itse asiassa ystävälleni, joka reseptin aikoinaan meille vinkkasi. Nyt tuota reseptiä ei alkuperäisen kuvan yhteydestä enää löydä ja olenkin sen Gauharin tytöiltä erikseen itselleni pyytänyt. Tänä juhannuksena tein tahnan kaveriksi tortillaletuista pieniä kolmioita, sivelin oliiviöljyllä, sirottelin päälle pippuria ja suolaa ja kuumensin uunissa rapsakoiksi.  Hyvä kiertoon ja tässä teillekin resepti:

Feta-sitruunatahna

paketti Patros-fetaa
sitruunan tai kahden mehu ja raastettu kuori (riippuen sitruunoiden koosta ja kuinka sitruunaisesta tykkää)
valkosipulin kynsi
pari ruokalusikallista oliiviöljyä
mustapippuria

Sekoita ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi.

Kaikenlaiset makuvedet ovat myös omia suosikkejani, yksinkertaisimmillaan vesikannusta löytyy niin ikään sitruksia, mutta myös muita vihanneksia, hedelmiä tai marjoja. Yrttejä erityisesti näin kesäisin. Sitruunaa löytyi juhannusmenun jälkiruuastakin, sillä perinteisten kesäisten mansikkapavlovien mausteeksi kokeilin lemon curdia itse tehtynä. Kehotan kokeilemaan, niin ihanaa ja makuhermoja hivelevää! Reseptin on meidän iloksi tehtaillut Musta ovi -blogin Marja. Marjan sitruunanraikas juttu resepteineen löytyy tämän linkin takaa.

Mökillähän jo huussireissu on ohjelmanumero itsessään, järvenpinnan ja taivaankannen tuijottelu sille yhtään häviämättä! Juhannuspäivänä en meinannut malttaa nukkumaan lainkaan, kun ensin suppilaudalta käsin keskellä järveä sain todistaa mieletöntä keskiyön aurinkoa ja myöhemmin mökkirannasta käsin ihmetellä laskevan auringon värinäytöstä taivaanrannassa. Saipa tuo kaunis näky minut pariin kertaan yölliselle pulahdukselle järveenkin, vaikka vesi oli kyllä aivan jäätävän kylmää. Neljänneksi viimeinen kuva on otettu jo lähempänä puoli kolmea yöllä, kun maisema alkoi vähitellen valaistumaan. Silloin oli jo pakko luovuttaa ja antaa unelle periksi. Mökki, me tullaan pian taas!

TUULIPUKUTREFFIT TALVEEN

Voihan Wales, minkä taas teit! Hurmasit vuorostaan karunkauniilla "vuoristollasi"! Näistä kuvista on tosin jo jokunen viikko aikaa, mutta koska tiedän, että tänään tulen olemaan taas hurmioissani aivan toisen tyyppisissä maisemissa, niin tuli kiire julkaista nämäkin luonnosasteella roikkuvat kuvat. 

Meillä kävi uskomattoman ihana tuuri kuluneen talven aikana, kun saimme muutaman kerran lapsenlikan tuttavaperheemme aupparista. Ihana ja niin luotettava Satu palasi vasta takaisin Suomeen ja halusimme vielä viimeisen mahdollisuuden tullen hänet tyttöjen kanssa leikkimään ja itse tehdä jotain vähän muuta kuin lähteä ulos syömään. Siispä eräs lauantai pääsiäislomalla, sääennustetta uhmaten, vedimme tuulipuvut päälle ja suuntasimme auton nokan pohjoiseen Brecon Beaconsin kansallispuistoon. Lähdimme valloittamaan Etelä-Walesin korkeimpia vuoria. Kyllä, paikalliset nimittävät näitä vähän alle tuhatmetrisiä huippuja vuorikseen.

Alle tunnin ajomatka täältä meiltä merenpinnan tasolta ja maisemat siis vaihtuvat aivan erilaisiksi. Viiden tunnin haikin aikana nousimme kolmelle eri huipulle, joista korkein Pen y Fan oli 886 metrin korkeudessa. Vaikka elettiin jo huhtikuuta, lunta sateli vaakasuoraan ja olosuhteet olivat jopa suomalaiselle pakkaseen tottuneelle karuhkon kylmät. Välillä ylhäällä kävellessä sai maalailla maiseman ihan mieleisekseen, kun näkyvyys ei paljon kaverin kantapäitä pidemmälle yltänyt. Nauratti kyllä jo ajatuskin, että eiköhän sieltä kohta joku britti marssi vastaan sortsit jalassa. Eikä sitten kovin monen mutkan taakse tarvinnutkaan kävellä, kun tämä ihme taas vastaan käveli. Kumman kuumaveristä porukkaa. Välillä pilkotti onneksi aurinkokin ja saimme ihastella huikeita maisemia. Näille kukkuloille täytyy ehdottomasti päästä kiipeilemään joku kaunis kesäpäivä uudelleen.

Tuumasin miehelle, että nämähän olivat oikein suomalaiselle sopivat treffit, kun välimatkaa treffiseuraan oli välillä kymmeniäkin metrejä, eikä tarvinnut sanoa sanaakaan, sai vaan ihmetellä hiljaisuutta. Mies tähän tokaisi tosin, että "Ai miten niin hiljaista, sähän puhut koko ajan!"

Nyt ollaan hetki treffikatkolla, mutta ei me siitä onneksi jakseta välittää. Tänään vietämme Bank Holiday -vapaapäivää ja suunnataan katseet läntisempään Etelä-Walesiin koko perheen voimin. Onneksi sateisen ja viileän vapun jälkeen on luvassa aurinkoinen päivä. 

Ja hei, sehän on toukokuu! Uskomatonta, pian tulee vuosi täyteen tänne muutosta. Aika on mennyt niin vauhdilla ja paljon ihmettä on muistojen reppuun kertynyt. Katseet on jo suunnattu kaikkeen  kesäiseen kivaan! Tällä viikolla saamme taas vieraitakin Suomesta, niin huippuihanaa!

Mutta nyt menoksi, oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

/// These pictures are from Brecon Beacons National Park in the southern Wales, where we were hiking a couple of weeks ago with my hubby. The highest peak Pen y Fan was in 886 metres. Yep, locals call these hills mountains. But I have to agree, the views were so spectacular and impressive that you can easily imagine being on high mountains. We were surprised by some snow fall and pretty unstable weather during the day. In April! These views I absolutely want to discover one day again by a picturesque summer weather.

KOTOILUA, KIPUILUA JA KAKKUILUA

Täällä on mennyt pari päivää pienempää koululaista kotona paapoen. Viikko koulussa ja sitten iski kova kuume ja yöt ovat menneet yskiessä. Jos jotain hyvää tilanteesta etsii, niin eipä tarvinnut itse ilmoittaa työnantajalle poissaolosta. Ja toisaalta, tulipahan eilen puoli päivää lääkäriin jonottaessa myös tutustuttua paikalliseen terveydenhoitosysteemiin. Onneksi meillä oli lohduksi vielä pari palaa viikonloppuna leivottua brownieta jääkaapissa jemmassa. Amandan koulunaloituskakkua, suklaata ja mansikkaa oli neidin toive, koska Lindakin sai oman kakkunsa. Kotona potilaan kanssa puuhatessa ja välillä elokuvia katsellessa on tullut juotua kakun kaverina muutama kuppi kahvia ja selattua aika monta lehteä. Jospa ensi viikolla tyttö olisi jo koulukunnossa ja itse pääsisin jatkamaan hyvän alun saaneita aamutreenejä.

Löysin viimein lehtiä ja nettiä selaillessa kivan maton keittiöön, joten taidan laittaa sen viikonlopun aikana tilaukseen. Lontoolähtöinen sisustusfirma The White Company houkuttelee myös ostoksille parilla kauniilla käyttöesineellä. Se onkin yksi ainoista sisustusliikkeistä täällä Cardiffissa, jonka tyylille lämpenen. Kauniita maanläheisiä sävyjä ja klassista tyyliä.

Brownies-innotuksesta kiitos Minnalle. Omaan taikinaani sekoitin sekä cashewtä, valkosuklaata, että marenkipaloja. Sokeri- ja rasvaöverit raskaamman kautta. Kyllä kelpaa taas juosta ja jumpata.

 

 

Meillä viikonloppu jatkuu huomenna syksyn ensimmäisellä Suomi-koululla, jonne taidamme valitettavasti päästä hieman vajaalla kokoonpanolla. Harmittava takaisku, sillä Amanda on puhunut koko kesän Suomi-koulusta ja siellä kesän alussa saamastaan uudesta Maila-ystävästä.

 

Saisinkohan vihdoin ja viimein viikonloppuna tartuttua maalisutiin? Idea uudesta keittiön matosta sekä jo kauan mielessä olleet itse tehdyt taulut keittiön seinälle antavat toivottavasti vauhtia tuolle projektille, joka on tullut siirrettyä toistaiseksi aina huomiseen. Ja kirkossa kuulutettuhan on jo puoliksi tehty, eikös ;)!?

 

Mutta nyt rugbyn maailman cupin pariin, täytyy varastaa pari kikka kolmosta seuraaviin treeneihin. Kerroinko jo, että aloitin viime sunnuntaina naisten rugbytreenit? Onnekseni mukaan oli eksynyt muutama muukin ummikko, jolla ei ollut pelistä mitään hajua. Itse en vielä kuukausi sitten edes muistanut, olinko lupautunut mukaan krikettiin vai rugbyyn :D. Ei kai sillä niin väliä, pääasia että on hauskaa. Seuraavia treenejä siis odotellessa!

 

 

Mitenkäs siellä viikonloppuun suunnataan?

 

 

PERJANTAIGARDEROBI JA KOTIÄITIKIPUILUA

Myöhäistä perjantai-iltaa! Täällä on ollut aika mukava perjantai. Pienemmänkin koulun aloituksen myötä olen saanut nyt kahtena aamuna pari tuntia omaa aikaa. Aivan taivaallista. Olin jo kauan sitten päättänyt käyttäväni nämä aamut urheiluun. Ettei illalla tarvitse sitten arpoa miehen kotiuduttua, että jaksaisko vaiko eikö jaksais. Miten hyvä fiilis syntyykään, kun arkisena aamuna on kymmenen jälkeen jo treenit tehtynä. Loppupäivä aikaa ja treenin jäljiltä erityisesti hyvää mieltä ja energiaa kaikelle muulle.

 

Olen päättänyt pyristellä irti siitä ajoittain vaivaavasta suorittajaihmisen huonosta omatunnosta, että munkin pitäis olla töissä. Kun kaikki muutkin ja että mitähän ne ihmiset oikein ajattelee, kun tällä lailla kotona lorvailen. Mutta silti täytyy myöntää, että pieni, eikä niinkään pieni kateuden pistos käväisee mielessä, kun joka aamu näen nuo sydämelliset opettajat selvästi lempihommissaan ottamassa lapsia vastaan. Minunkin pitäisi vaihtuu tunteeseen minäkin niin haluaisin. Muistelen entisiä oppilaitani ja tulee lämmin mieli, vaikka ei aina niin kuin Strömsössä mennytkään. Silti ne mulle vielä haluaa skypetellä koulusta. Sitten taas muistan, mikä on mun rooli tänä vuonna. Olla erityisesti noiden omien pikkuruisten tuki ja turva, rento ja kiireetön äiti. Kerrankin aina kotona, se tuntuu uskomattoman hyvältä ja tärkeältä. Nyt on jo olosuhteidenkin pakosta hyvä näin, töihin ehdin vielä kyllä.

 

 

Mutta sitten, aamutreenien ja kipuilun kautta vaatekaappiin. Syksyn varalle sinne on kertynyt parit jutut. Vaikka kesää on täälläkin vielä vähän jäljellä ja auringon paistaessa sää tuntuu melkein helteiseltä, niin silti Espanjasta jemmattujen chinojen syksyinen vihreä tuntuu ajankohtaiselta. Sopivat kivasti valkoisen yläosan kanssa. Postilaatikosta taas löytyi muutama päivä sitten kaunis sinipohjainen kukkahuivi, jollaista olin jo pitkään etsinyt. Huivi on SOL 13 -Millan käsityötä. Ihan uniikki laatuaan ja niin kiva kolmio kaulalle kiepautettavaksi. Pallerot tuo oman hauskan juttunsa siihen. (Huivi olisi oikeasti ihan justiinsa ihana opehommiin!)Tälläisellä varustuksella mentiin siis tänään lenkin jälkeiseen loppupäivään.Viileään tuuleen vielä neuletakki lisäksi.

 

Ja niin kuin kuvista näkyy, olen saanut viimein myös entisestä kodista tutut Muuton Dotsit ja Hayn Gym Hooksit seinälle. Makkarin tyhjälle seinänpätkälle siirsin myös kaveriksi Iina Vuorivirran Vino-peilin ja nuo paikkaa vailla olevat säilytyslaatikot näyttävät siltä, kuin olevinaan kuuluisivat asetelmaan. Pallerot ja rinkulat kiinnitin reikiä välttääkseni taas taulutarroilla kiinni ja hyvin ovat seinällä pysyneet!

Nyt kiristää chinojen nappi sen verran, että taidan lähteä sängyn pohjalle sulattelemaan. Keräilin nimittäin tänään vaimopisteitä ja kokkasin perjantai-illan kunniaksi jotain muuta kuin makaronilaatikkoa. Menusta ehkä lisää huomenna.

Ennen sitä, näiden monien monituisten ajatusten siivittämänä, mukavaa viikonlopun aloitusta! Meillä ei ainakaan ole sen kummempia suunnitelmia. Vielä.
 

PS. Poistin nämä kuvat ja postauksen jo päivällä. Koska housut olivat niin ryppyiset. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin. Tähänkö ollaan tultu, että housutkin täytyisi näitä juttuja varten silittää? Ihan oikeasti olin ne kyllä olevinaan jo kertaalleen silittänyt, mutta en nähtävästi turhan tarkasti :D.

 

ELOSSA EPÄMUKAVUUSALUEELLA

Mitä vanhemmaksi tulee, sen laiskemmaksi ja aremmaksi sitä tulee näissä jutuissa. Mutta joka kerta kun uskaltaa poistua epämukavuusalueeltaan, sen muistaa, kuinka hauskaa elämä voi ollakaan. Sitä tuntee olevansa pitkästä aikaa aivan eri tavalla elossa, kun joutuu laittamaan itsensä likoon ja sen kaiken tutinan ja epätoivon jälkeen onnistuu.

 

Purjelaudan kanssa olen säätänyt ennenkin, sekä Suomessa että Espanjassa. Mutta kun on syntynyt lenkkarit ja sukset jalkaan, kauas meren aalloista, ei edes joskus hurjassa nuoruudessa käyty sukelluskurssi kannusta astumaan noin vain laudalle ja heittäytymään tuulen riepoteltavaksi. Välineurheilun suhteen olen puolestaan tyyppiä "lenkkarit jalkaan ja menoksi", enkä "katsellaan tässä nyt aamu puun latvoja sekä erinäisiä sääsivustoja, valitaan keliin sopiva purje ja lauta, rikaillaan settiä tunti, kokeillaan ja jos ei olekaan hyvä, niin rikataan vielä toinen." Turhaannun kärsimättömänä sellaiseen alta aikayksikön. Miehen mielestä se on just niin siistiä. Elämäntapa. Suvaitsevana ja kannustavana olen seurannut tätä touhua vierestä ja ajatellut, että ei kai kaikesta tarvitse olla molempien innostunut. Kunnes Bahia Felizin surffikekuksesta kertoivat loman alussa MEILLÄ olevan tuplavuokraus välineille kahden viikon ajaksi ja että aloitetaan huomenna kymmeneltä suoraan vedessä, sähän kävit kurssilla jo pari vuotta sitten, joten alkeet on sulla hallussa. Tuota joo. Voihan rontit, minkä teitte!

Ei kai siinä sitten. Yhdessä yössä piti päästä pois haikammosta. Ja koska ne kuuleman mukaan olivat niinkin kaukana rannasta kuin tuolla kilsan päässä kalafarmien liepeillä, niin tokihan minä pääsin. Kymmenen tuntia opetusta ja sieltäpä se innostus ja ymmärrys lajia kohtaan sitten löytyikin aivan eri tavalla kuin koskaan ennen. Mulla oli ihan hurjan hyvä, tuttu  ja komea  opettaja, joka osasi opettaa teknisesti palan kerrallaan ja antoi palautetta kyllä varsin suorasanaisesti, mitä ikinä oikein tai väärin tein. Loma loppui tämän homman kanssa kyllä aivan kesken. Juuri kun pääsin vauhtiin ja olisin osannut ja uskaltanut lähteä jo yksinkin vesille.

 

Teille nyt ei varsin vauhdikkaita kuvia rantajoukot saanut tallennettua. Yksinkertaisesti siksi, että eihän se meno kovin vauhdikasta vielä tällä tasolla ole. Mutta värikästä kuvakavalkadia vedestä ja sen liepeiltä. Itsensä ylittäjästä ja kannustusjoukoista, kaikista hauskoista yksityiskohdista ja paussilla nautituista virvokkeista. Kyllähän tästä helposti elämäntapa tulisi. Pieni vaara tässä piilee, että joku päivä vielä paatoksella sitä purjettani rikailen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavaksi täytyisi ylittää itsensä täällä Briteissä. Bristolin kanavassa kun sattuu olemaan maailman kolmanneksi suurin vuorovesivaihtelu. Rohkeutta keräillessä ja auton kattotelineitä odotellessa saatan laittaa teille vielä vertailuksi yhden postauksen verran niitä vauhdikkaita kuvia. Sellaisista tyypeistä, joilla homma on oikeasti hallussa.

 

Ja jotta en taas muutenkaan jähmettyisi tänne mukavuusalueelleni, odotan jo vähän kauhulla syksyllä alkavia rugbytreenejä. Kaikkea muuta kuin pallopeli-ihmisenä taisin kesällä lupautua mukaan naisten monikansalliseen rugbyjoukkueeseen. Auts, siitä ei varmasti ilman mustelmia ja naurun räkätystä selvitä :D!

 

Energistä sunnuntaita sinne!

 

Ja hei kertokaas, ootteko itse eksyneet pois rutiineista ja kokeilleet jotain uutta ja virkistävää?

 

PS. Niille, jotka odottelevat sisustusjuttuja: kyllä niitäkin vielä tulee, ihan tuutin täydeltä, lupaan!