SYNTYMÄPÄIVÄ - MIKÄ IHANA TEKOSYY SISUSTUSHAAVEIDEN TOTEUTTAMISEEN

Syyskuun viimeisenä saan aina vuoden lisää mittariin ja sen siivin olen tottunut hankkimaan itselleni jotain sellaista, mikä on poltellut mielessä jo pidemmän aikaa. Useimmiten jotain sellaista, mikä ei olisi ollenkaan välttämätöntä elämän jatkumisen kannalta. Ehkä saan jonkun hullun maljakkonaisen leiman otsaani nyt, mutta senkin uhalla on pakko tästä 37. vuoden aarteesta teille kertoa. Tämän vuoden synttärilahjaani emmin kahden Helsingin reissun verran ja lopulta juhlapäivän aattona raahasin junassa hurjan isoa pakettia. Hieman nauratti ja ehkä vähän nolottikin: vaasipaketin vaatiessa yhden hengen istumapaikan tituleerasin kyllä itsekin itseäni hetken aivan hulluksi. Onneksi kanssamatkustajat eivät tieneet, että oli kyse maljakosta.

Carina Seth Anderssonin Svensk Tennille suunnittelema vaasi on kummitellut mielessäni tuon tuosta, vuosi sitten viimeksi tässä ruokailutilan suunnittelupostauksessa. Tuo viaton haavekollaasi onkin muuten toteutunut nyt tuoleja lukuun ottamatta. Joita niitäkin viime viikonloppuisella Helsingin reissulla kävin vaihteeksi taas koeistumassa. Tarkkaan harkittu päätös toivottavasti kestää parhaiten aikaa.

Synttärisunnuntaihin kuului myös ihan oikeita yllätyksiä. Äidin tuomat gladiolukset avautuivat viikossa niin upeiksi, että tekisi mieli istuttaa niitä omaankin kukkapenkkiin. Anoppi puolestaan oli käärinyt tyylilleen uskollisena pakettiin Marimekkoa. Tuo valkoinen pitkänmallinen lautanen viehättää kaikessa yksinkertaisuudessaan ja monikäyttöisyydessään. Silloin kun ei ole tarjoilukäytössä, se sopii hyvin erilaisiin asetelmiin. Nyt sitä koristaa Lampe Bergerin huoneilmanpuhdistin, jota olen pyrkinyt käyttämään aktiivisemmin. Sen rinnalla Walesin muistoina muutama kuivunut hevoskastanja sopii syksyyn ja tuovat Cardiffin ja Llandough Primary Schoolin taas vähän lähemmäksi. Hevoskastanjoista oli aina syksyn tullen tyttöjen koulupuvun taskut täyttyneet koulun pihan pikkumetsikössä leikittyään.

Dagg-vaasi on uskomattoman kaunis tyylinäyte käsityötaitururuudesta, jossa suunnittelijan luonnon inspiroima visio ja lasinpuhaltajan taidokkuus kohtaavat. Kookas maljakko on omiaan näyttäville kukkasille, mutta veistoksellinen itsessään ilman kukkiakin. Äskeiseltä metsälenkiltä teki mieli napata kauniin punertavat pihlajanoksat vaasin uusiksi tulokkaiksi, mutta kirittäjän juoksuvauhti ei sallinnut pysähdystä. Ehkä täytyy tehdä rauhallisempi kävelylenkki pikapuoliin takaisin metsään, ennen kuin ruskan värit ovat kaunis muisto vain.

Täällä alkaa olla leppoisan rentouttava viikonloppu takana. Perjantaina juhlimme kolleegojen kanssa maailman opettajien päivää perinteisin kekkerein kynttilöitä sytytellen ja kuohuvaa kilistellen. Perjantai-illan hyvä flow jatkui lauantaina ihan vain kotona puuhastellen, lenkkeillen ja leväten. Tänään olisi vielä edessä kymppikahvit naapurin tytön synttärijuhlilla, jonka jälkeen olenkin simpukkarisottoa ja valkoviinilasillista vaille valmis kohtaamaan tulevat viisi täyteläistä työpäivää ennen perjantaina koittavaa syyslomaa. Voi kun säilyisi nämä kauniin syksyiset säät vielä hetken ennen talventuloa, perjantaina nimittäin satoi se aina yhtä taianomainen ensilumi työpaikan pihalle. Lomatoiveina ei nimittäin toistaiseksi ole kummoisempaa kuin ruskaretki Kolin kansallispuiston kauniisiin maisemiin. 

RUOKASUOSITUS: VIETNAMILAISET KEVÄTRULLAT (SOOSIA UNOHTAMATTA)

Sunnutaihuomenta! Täällä startataan esikoisen kanssa pian kisareissulle kohti Kainuuta, mutta sitä ennen teille taivaallinen ruokavinkki. Jatketaan siis edellisen keittiöpostauksen teemalla. Vietnamilaisten kevätrullien kuvat ovat nimittäin vilisseet verkkokalvoillani jo pitkään, mutta vasta keväällä sain aikaiseksi niitä itse kokeilla. Tämä ruokalaji kuuluu juuri siihen kokkausihanteeseen, jossa kiire on kaukana ja ruokaa voi näperrellä nautiskellen ajan kanssa. Vietnamilaisten kevätrullien valmistaminen on aika mukavaa askartelua ja rullista on riskinä saada niin kauniit, ettei niitä raaski syödä. No, nämä minun ensikokeiluni vielä raaskittiin, mutta aion jatkaa harjoituksia tässä joku kaunis kesäpäivä. 

Riisipaperiarkin sisään laitoin lasinuudeleita, ituja, kurkkua, porkkanaa, avokadoa, katkarapuja, korianteria sekä chiliä sekä seesaminsiemeniä. Kevätrullareseptien variaatioita on netti pullollaan, joten googlaamalla löytyy varmasti jokaiselle mieleiset täytteet rullaan ja sopiva ohje rullaukseen. Taivaallinen maapähkinäsoosin resepti löytyy Lainahöyhenissä-blogin Tiiulta täältä.

Suuri suositus sekä rullille että soosille. Optimaalista kesälomapuuhaa, kun ei ole niin kiire saati väliä, monelta syödään. Ei ollut muuten eilenkään illalla, kun tehtailin meille iltaruuaksi meze-lautaset kymmenen aikaan. Vähän jouduin soveltamaan, kun lopulta kaapista ei löytynytkään kaikkea, mitä reseptiikassa tarvittiin. Käypä kurkkaa Insta Storysta, sikälimikäli lautasten sisältö kiinnostaa. Kyllä niillä eväillä nyt jaksaa päivän ajella pikitiellä ja hölkkäillä rastien perässä metsässä.

KEITTIÖN PIENET ILOT

Kesäloma ja keittiöinspis! Taisinkin toukokuussa ilmaista yhdeksi tulevan kesäloman iloiksi kokkailun, johon lomilla aina inspiroidun aivan eri lailla. Olen aika fiilispohjainen kokki, enkä tykkää nopeasta aikataulutetusta keittiösuorittamisesta vaan tykkään puuhastella sen simppeleimmänkin tsatsikin kimpussa rennosti ajan kanssa. Koska kiire ja keittiö on itselleni motivaatiomyrkkyä, arjen seitsemän oikein onkin ruokaa laittava mies!

Koska pihasuunnittelumme ja suunnitelmien toteutuminen on vielä päiväuniasteella, istutin keväällä viimekesäiseen tapaan muutaman yrtin sisälle. Toisaalta naapuritonteilla rakennetaan vielä ja sieltä leijuva rakennuspöly ei myöskään inspiroinut edes terassiviljelmiin. Siispä keittiössä kasvaa tänä kesänä basilikaa, timjamia ja rosmariinia. Hentolehtinen korianteri nuupahti jo alkumetreillä ja joukkoon liittyi jokerina oppilaalta saamani thaibasilika. Yrtit menestyvät reilussa multatilassa ja valoisassa keittiössä mielettömän hyvin, mutta vettä ne vaativat kannullisen päivässä. Näistä kuvista ne ovat villiintyneet vain entisestään, basilikakin jo kukkii. Pitiköhän se kukinto napsaista pois?

Tällä kertaa istutin yrtit vuosia hedelmäkorina palvelleeseen Muuton Crushed-kulhoon ja  käyttöarvonsa lisäksi ne ovat siinä myös kauniit, yrttien huumaavaa tuoksua yhtään väheksymättä. Tuossa lieden vierellä ne on myös helposti käytössä aina ruuanlaiton hetkellä.

Orastavasta viljelyintoilusta kielii paitsi ajatus sitruunansiementen idättämisestä myös ikkunalla viimein vihertävä avokado. Laitoimme kuopuksen kanssa kaksi kiveä itämään jo huhtikuussa ja toinen niistä lähti kasvamaan kesäkuussa. Saa nähdä, kuinka pitkälle puu ehtii kasvaa, ennen kuin tämä sisätilan kesälämpö sen heiveröisen varren ja lehdet nuupahduttaa. Sen verran realisti toki olen, että en tuota avokadojen toivossa kuitenkaan kasvata. Lapset ovat innolla seuranneet pieniä päivittäin tapahtuvia muutoksia, joten suosittelen tätä myös jo ihan siitä ilosta, vaikka avokadon kasvatus ei selvästikään mitään hätähousujen hommaa olekaan.

Usein etsin reseptit netistä, mutta rakastan myös kokkikirjoja. Uusi kirja tuntuu kovin harmittomalta ostokselta silloin tällöin. Kuten vaikka eilen, kun löysin kirja-alesta uutta inspiraatiota japanilaisen keittiön saloihin. Usein käyttämäni kokki- ja leivontakirjat kävivät testissä tuossa mustassa metallilaatikossa, jonka hankin itse asiassa ihan muuta tarkoitusta varten.  Jalallinen laatikko on Ferm Livingin Plant Box ja myöhemmin haluaisin hankkia siihen vielä pienen messinkisen tason, joka jatkaisi kivasti laatikon käyttömahdollisuuksia. Kenties vielä myöhemmin laatikko palaakin tähän keittiöön. Kun ruokakirjat ovat esillä, ne myös houkuttelevat paremmin kokkailemaan.Tai ehkä istutankin seuraavaksi yrtit laatikkoon..?

Ja kun nyt keittiöleveysasteella hääritään, en voi olla esittelemättä tuota messinkistä huutokauppalöydöstäni. Vanha kotitalousluokan mortteli viime lukuvuotisen työpaikkani yläkoulurakennuksen jäämistöstä, jota kauppasimme oppilaiden hyväksi järjestämässämme huutokaupassa toukokuussa. Tästähän puuttuu tosiaan vaan se minttu ja kesäiset mojitonmakuiset illat!

Sitten kun se päiväunieni hyötypuutarha joku päivä valmistuu, mustissa viljelylaatikoissa ja mustarunkoisessa sopivankokoisessa kasvihuoneessa kasvaa myös sitruunamelissaa, minttua, ruohosipulia ja sitä korianteria. Mansikkaa, herneitä, kurkkua, porkkanaa ja tomaatteja. Vähän sipulia ja chilipaprikaa. Kuvaan kuuluu tietysti leveälierinen kukkahattu ja sopiva pieni kahvipöytä tuolineen rautatienomenapuun katveessa.

JUHLAHUMUA

Suloista sunnuntaita! Täällä on pikku hiljaa selvitty huhtikuun juhlahulinasta. Molemmat lapsemme ovat syntyneet huhtikuussa, joten tässä kuussa juhlitaan meillä aina koko vuoden edestä. Tosin tyttöjen kasvettua on juhlatkin vähän muuttaneet muotoaan ja tällä kertaa juhlimme vähän pienemmillä porukoilla kuin aiemmin. Onneksi kaverit ovat heillä jotakuinkin yhteiset, niin saimme kuin saimmekin yhteiset kaverikemut järjestettyä, vaikka vähän sai nuorimmaista tähän taivutellakin. Taas kerran ajattelin mennä helpolla ja ottaa lunkisti leipomusten kanssa. Aiemmista vuosista viisastuneena aloin leipomishommatkin jo hyvissä ajoin ja kun aikaa oli, niin kakkuja taisi olla lopulta molempien viikonloppujen kattauksessa  viittä sorttia. Yötyöksi ei onneksi tällä kertaa mennyt. Ei vanha enää semmoista jaksa :)! Kuopus oli jo aiemmin talvella esittänyt toiveensa suklaaraakakakusta, kun taas esikoinen toivoi tavallista suklaakakkua. Itse halusin tarjota myös pavlovaa ja sitruunapiirasta. Lapsivieraille tein puolestaan elämäni ensimmäisen jäätelökakun. Suolaisina tarjottavina toimi tällä kertaa pekoni-parsapiiras, feta-pinaattinyytit, lohitäytteellä koristellut ruisnapit sekä äidin tuomat kinkkurullat. Pienet vieraat innostuivat tietenkin eniten poppareista ja muusta kaupan valmiista. Kuvakavalkadi on sekoitus kahden päivän kattauksista, pari puhelinkuvaakin joukossa.

En voi käsittää: yhdeksän ja kuusi jo! Tekninen tila on oikein mainio paikka poseerata juhlapäivänä ;)..

Koristeet kulkivat Suomeen vuosi sitten Walesin muuttokuorman mukana. Pompomit olivat parin vuoden takaa pahvilaatikossa tuhannen myttyränä, mutta oikein juhlakelpoiset koristeethan niistä vähän oikomalla vielä saatiin. Mitään ei siis kannata heittää pois :)! Näin vapun äärellä olisivat voineet roikkua toki koristeena pidempäänkin. Vappu siis mennee meillä synttäriputken jälkeen melko vaatimattomin koristein. Foliopalloista vielä neuvotellaan. Itselläni on huomenna vielä työpäivä ja suunnitelmani pukeutua koulumme vappukarkeloissa Vapaudenpatsaaksi meinaa kariutua, kun en löydä tuota aikoinaan Nykistä tuomaani päähinettä mistään. Täytynee kehitellä nopsaan siis plan B. Oikein hauskaa vapunaikaa kaikille teille! Palailen pian viimein matka- ja raksa-aiheistenkin juttujen pariin!

HILLITYSTI PÄÄSIÄISTÄ

Pariin viikkoon ei ole blogissa taas tapahtunut, mutta nyt viimein MOI näin pääsiäisen päivien viime metreillä! Levillä vietetyn hiihtoloman jälkimainingithan meni kipeänä sängyn pohjalla ja viime metreillä saatu lääkekuuri mitä todennäköisemmin pelasti meidän pitkään haaveissa olleen loman, jonka mieheni kanssa vietimme Sveitsin Alpeilla entisissä kotimaisemissani vain viikko Levin reissun jälkeen. Esikoistytärkin toipui niin, että voimme hyvällä omalla tunnolla hänet jättää mummien hoivaan. Pääsiäiseen laskeuduimmekin todella poikkeuksellisen maaliskuun jälkeen siis melko suoraan lentokentältä, eikä kotia sen kummemmin juhlaan ehditty tuunata. Onneksi omat ja naapuruston pienet virpojat toivat taloon vähän väriä askarteluineen. Jemmoista kaivetut, aiempina vuosina askarrellut kipsimunat ja Lontoon luonnonhistorian  museon putiikista löytämäni mineraalimunat toivat juuri sopivasti pääsiäistä tähän mökkiin. Flunssa meinaa vaivata yhä, joten minulla pääsiäinen on mennyt lähinnä pitkiä yöunia nukkuen, varovasti ulkoillen ystäviä ja perhettäkin nähden. Parit synttärikekkerit ja laskettelu lasten kanssa pitkän viikonlopun kruunuina.

Pääsiäisen herkkuina toimivat Zürichistä tuliaisina tuodut Luxemburgerli-minileivokset, joita valmistaa perinteinen sveitsiläinen suklaaherkkuihin ja näihin macaronin tapaisiin herkkuihin erikoistunut konditoria Sprüngli. Sprünglin liikkeitä on pitkin kaupunkia ja lentokentälläkin turvatarkastuksen ulko- ja sisäpuolella. Juuri ihanan spesiaali tuliainen kotijoukoille. Ja jos minulta kysytään, niin nämä ovat tietenkin parempia kuin perinteiset macaronit.

Sveitsin kuvatulva odottaa vielä muistikortilla, mutta saatte siitä varmasti vielä osanne lähipäivinä. Instagramissa seuraajat saittekin kuvista ja videoista varmasti jo kylliksenne. Ja kiitos tätäkin kautta kaikista ihanista privaviesteistä, joita en koskaan noin hurjan paljon ole saanut! Oli kiva saada palautetta, kuinka tykkäsitte päästä kurkkaamaan noihin ainutlaatuisiin maisemiin!

MARMORIA RUOKAPÖYDÄLLÄ

//Blogiyhteistyössä Hansakivi

Marmori on viehättänyt omaa silmääni jo useamman vuoden ja näinä vuosina marmori onkin yleistynyt paljon sisustuksen eri ratkaisuissa - niin suurilla pinnoilla, huonekaluissa kuin pienemmissä koriste-esineissäkin. Kuviota jäljitellään jopa tapeteissa ja puhelimenkuorissa. Vaikka meneillään onkin taas uusi aalto marmorin tulemisessa, niin se tuntuu silti melko ajattomalta valinnalta. Aidot materiaalit kestävät aikaa ja ovat muodissa aina. Me valitsimme jo rakennusvaiheessa Carrara-marmoria keittiön välitilan laataksi ja uutta ruokapöytää etsiessämme päädyimme valmisratkaisujen sijaan teettämään pöydän mieleiseksemme keittiön marmoriteemaa pöydän kannessa jatkaen. Markkinoilla on todella paljon kauniita kivimateriaaleja, joten ilman tuota keittiön laattavalintaa olisi materiaalin valinta pöydän kanteen varmasti ollut vaikeampi.

Ruokapöydän kanneksi Hansakiveltä tilaamamme marmorilevy* onkin viime kuukausina ollut varmasti lempparikuvauskohteeni.. Pitkän hintavertailun ja materiaalipähkäilyn jälkeen päädyimme materiaalissa Carraran marmoriin ja toimittajana Hansakiveen. Hansakiven kanssa olin hionut kauppaa marmorilevystä jo pari vuotta sitten, kun haaveilin vaihtavani silloisessa Walesin kodissamme ruokapöydän lasikannen marmoriin. Tuolloin hankinnan esti turhan kallis kuljetuskustannus Virosta Britanniaan saakka. Suomeen toimitus Tallinnasta on paljon edullisempaa, joten meille oli Suomen  marmorihintatason tiedettyämme itsestäänselvää lähteä etsimään sopivaa toimittajaa Suomenlahden tuolta puolen.  

Yhteydenpito Hansakiven kanssa oli helppoa ja onnistui suomeksi. Marmorilevyjen kuviossa voi olla tosi isoja luonnollisia eroja ja ennen tilausta Hansakiven Riikka lähettikin minulle kuvat heidän levyistä ja sain tehdä toiveeni, mistä kohtaa levyä ja kuviota juuri meidän levy leikattaisiin. Näin ei tullut ostettua sikaa säkissä vaan tiesimme, mitä tulemme saamaan. Meidän pöytälevyssä itseäni viehättää kovasti, että kuvio ei ole tasainen kautta levyn vaan on vähän dramaattisempi toisessa päädyssä pöytää toisen päädyn ollessa kuvioinniltaan rauhallisempi.

Nähtäväksi jää, miten siistinä saamme marmorin pinnan pidettyä. Huokoisena kivimateriaalina marmori ei ole se helpoin materiaali, mutta toisaalta elämme sen verran siististi, että en liian huolissani tästäkään ole. Hansakivellä tehtiin marmoripintaan voimakkaampi suojakäsittely jo valmiiksi estämään lian imeytymistä pintaan ja tilauksen mukana saimme vielä marmoritasojen jokapäiväiseen puhdistamiseen tarkoitetun aineen. Pöytälevy on niin kaunis, että olen valmis näkemään vaivan.

Näissä kuvissa marmorilevy on vielä nostettuna meidän terassipöydän päälle, kun sepällä teetetyt jalat olivat vielä tekeillä. Myöhemmin näätte sitten lopputuloksen oikeiden jalkojenkin kanssa. Ruokailutilan suunnittelupostauksen tein täällä ja pukkijaloista poiketen jalkarakenne tulee olemaan hyvin simppeli. Mustat Ton-tuolit rottinki-istuimella ovat olleet mukana suunnitelmissa, mutta nyt olen alkanut empimään, kun nuo Eamesin käsinojalliset tuolit ovat oikeastaan ihan hurjan hyvät istua ja pidän kovasti myös tuosta kromista tuolin jaloissa. Tyylilleni uskollisena haudon lopullista tuoliratkaisua varmasti vielä tovin. 

Pöydällä koreilevat kerrotut jaloleinikit ovat ajalta ennen hiihtolomaa, yksi harvinainen hetki, kun raaskin pitkästä aikaa ostaa kukkakaupan kukkia. Näitä kerrottuja leinikkejä en ollut aiemmin tavannutkaan. Tälläkin viikolla kukkia olisin mielelläni katsellut, kun täällä on pidetty sairaskotia jo sunnuntaista saakka, kun esikoisen lisäksi sairastuin myös minä. Loman jälkeen ei siis palattukaan energisenä kouluun ja töihin, vaan on maattu voimattomina sängyn pohjalla. Sitkeä tauti kyllä ja näyttää kovasti siltä, että tässä menee koko viikko. Supersääli, itse olisin enemmän kuin mielelläni tehnyt vähän töitäkin välissä (vaikka kotoa käsin aika monta tuntia olen täällä tehnytkin), sillä ensi viikolla koittaa taas uudet seikkailut. Nyt onkin sitten tavoitteena tervehtyä lauantaiaamuun, pitäkää mulle peukkuja! 

Ja tuohon marmoriin vielä sen verran, että tilasimme Hansakiveltä myös toisen palan marmoria. Sen sijoituskohteesta lisää toisessa jutussa. Keittiön pöytälevystä hyviä kuvia myös tässä viherkasviteemaisessa postauksessa.

Nyt oikein mukavaa keskiviikkoiltaa!

//*Marmorilevystä saatu alennusta blogiyhteistyötä vastaan

KIRSIKANKUKKIA JA RAAKAINNOSTUSTA

Viime viikkoina raakaleivontainnostukseni on herännyt henkiin taas tauon jälkeen ja jemmassa on ainakin pari suosittelemisen arvoista reseptiä terveellisempiin herkutteluhetkiin. Olen kyltymätön herkuttelija, mutta perinteisten valkoisella sokerilla ja jauholla sekä voilla höystettyjen herkkujen kylkiäiset ja kylkiin tarttuvat varjopuolet tiedän minäkin. Ehdottomuudet eivät minulle sovi, mutta jonkinlainen linjan veto arkiherkuttelussa on ihan aiheellista. Eilen sorruin nakertamaan miehen lapsille tuotuja tuliaisherkkuja ja eron olossa huomasin vielä tänäkin aamuna. Kun taas tälläisen laadukkaista raaka-aineista valmistetun raakaherkun voi hyvillä mielin nauttia vaikka heti aamiaiseksi. Viime sunnuntaina en ehtinyt kunnon lounasta nauttimaan, mutta raakakakkupalasen voimin tuli sivakoitua parikymmentä kilometriä läheisillä laduilla. Näiden kuvien suklaiseen raaakakkuun on ihastunut myös kuopukseni, joka toivoi kakkua tarjottavaksi jo tulevilla huhtikuisilla syntymäpäivillään.

Suklaisen kookoskermakakun resepti löytyy Virpi Mikkosen Kiitos hyvää -kirjasta. Virpin ylläpitämät Vanelja-instatili ja -nettisivut varmasti monen teidänkin lukulistoilta löytyvät. Virpi tarjoilee kyllä mieletöntä silmänruokaa ja inspiraatiota terveelliseen herkutteluun kuva toisensa jälkeen, vaikka usein ei itse samanlaisiin toteuksiin kykenekään.

Ohjeessa päällystetään kakku kokonaan banaanisiivuilla ja kookoskermalla ja -lastuilla. Itse päädyin kuitenkin paloittelemaan kakun pakkaseen, josta olemme kuopuksen kanssa pala kerrallaan otettu kakkua sulamaan. Uskoin tästä kakusta riittävän pidemmäksikin aikaa kuin viikoksi, mutta toisin kävi, kun sain tuon kilpasyömärin kaverikseni. Uutta kakkua on jo laitettu tilaukseen. Edullisemmasta päästä ei tälläisen raakakakun toteutus tietenkään ole: jo pelkät pähkinät, kaakaovoit, kookosöljyt sun muut maksavat melko paljon. Mutta hinnan ja vaivan palkaksi saa sitten vähän paremman omatunnon herkkua nautittavaksi. Kovasti houkuttelisi hommata sellainen kunnon blenderikin, joka ei savuaisi ensimmäisestä taatelin hienontamisesta. Mutta toisaalta, tämäkin kakku valmistui Brittitescosta viidellätoista punnalla ostettu sauvasekoitin. Vaikka vähän meinasi ylikuumentuakin.

Raakakakun rinnalla täällä on nautiskeltu myös lisääntyneestä valosta ja keväistä mieltä tuovista kasveista. Muutaman euron kirsikanoksien en edes uskonut puhkeavan kukkaan, mutta toisin kävi. Uusia viherkasvilöytöjäkin olen tehnyt, mutta niistä tarkemmin toisen kerran. Nyt ulkoilemaan ja urheilemaan ja pari juoksevaa asiaa hoitamaan ennen ystävän synttärijuhlia. Sinne suuntaamme kyllä nyt vähän vajaalla miehityksellä kun esikkomme on sairastanut pari viimeistä päivää. 

Koitan palata linjoille taas vähän useammin. Oma läppärini on edelleen pimeänä, mutta niin kauan kun mies ei reissuile, niin saanen hänen työkonettaan lainata. Ulkomailta ostetun tietokoneen huono puoli on se, että varaosia ei niin helposti meinaa löytääkään. Ja tälläisen omakotiprojektin keskellä ei uusia laitteita ihan noin vain hommaillakaan, sen kummemmin tietokoneita kuin monen sadan superblendereitäkään. Ostoslistalla kun olisi myös se uusi kamera. 

Ihanaa leppoista lauantaita! Kiitos, kun olet siellä, vaikka täällä päässä päivitystahti välillä vähä hiipuukin!

JOULUN PUNAISTA - MEILLÄ?

Olen onnistunut ylittämään uutiskynnyksen: meillä on joulunpunainen pyyheliina! Punainen väri on lähes koko aikuisen elämäni aiheuttanut minulle ihottumaa ja varsinaisen kohtauksen sain kesällä, kun tajusin asuntomessuilla, että nyt sillä on trendikästä maalata kokonaisia seiniäkin! Siedätyshoito pieninä ripauksina siellä täällä sisustuslehtien sivuilla ja Pinterest-kuvina on selvästi tepsinyt, sillä reilu viikko sitten Balmuirilla järjestetyssä Sisustusterapiaryhmän (Kyllä, kuulun porukkaan!) illassa ainut ostokseni oli kuvien viininpunainen vohvelipyyhe. Tässä onkin tälle joululle ihmettelemistä. Siinä messinki ja havunvihreä ovat väriparistaan ihmeissään. Hedelmäkulhossa samanvärisiä omeniakin. Toki ne on toivottavaa myös jonkun syödä pois.

Tästä revittelystä on enää vain lyhyt matka tonttuverhoihin ja värikkäisiin vilkkuvaloihin - pelkään. Jos nyt kuitenkin ihan rehellinen olen, niin kylläpä sopii kauniisti juuri tuollainen munakoisoon vivahtava punainen marmorin ja mustien yksityiskohtien seuraksi. Annetaan niiden murretun punaisten seinien nyt sitten kuitenkin olla, vaikka esimerkiksi viimekesäiseen Kannustalon asuntomessukohteeseen Susanna Venton itse sekoittelema värisävy sopikin melko täydellisesti. Tässä pyyhkeessä on riittävästi punaista meille. Tämä pyyhe löytyy itse asiassa Balmuirin kylpypyyhevalikoimasta, eikä välttämättä ensisijaisesti keittiökäyttöön edes ole suunniteltu. Mutta reilun 45x100cm kokonsa puolesta sovellan sen käyttöä mieluusti meidän keittiössä, jossa kuivauskaappien puuttuessa astiat kuivataan usein tuoreeltaan pyyhkeeseen.

Loppukesästä Helsingin Esplanadilla avautuneessa Balmuirin Brand Storessa oli todellisuudessa niin paljon kaikkea ihanaa, että en yksinkertaisesti osannut tarrata ostoseduista huolimatta mihinkään tämän suurempaan ja illan aikana nautin lähinnä muiden terapiaryhmäläisten seurasta. Ostoksia ehtii tehdä myöhemminkin. Pehmoiset kid mohair -huivit ja viltit neutraalimpien pyyhesävyjen lisäksi jäivät erityisesti mieltä kaivelemaan. Heidi Jaara&co ovat tehneet upeaa työtä laadukkaiden enemmänkin keskieurooppalaishenkisten tuotteiden brändäämisessä viimeistä yksityiskohtaa myöten. Äkkiseltään ei uskoisi, että kyseessä on Pohjois-Suomesta kotoisin oleva menestystarina.