JUHANNUSJUTTUJA

Juhannuksen vietosta on vähitellen palattu takaisin kotiin ja loma-arkeen. Vietimme viikonvaihdetta mökillä Pielisen rannalla. Kassien ja auton pakkaaminen juhannusta varten kieltämättä tympi, juurihan olin saanut Sveitsin reissun tavarat vasta takaisin paikoilleen. Mutta kylläpä pakkausrevohka kannatti kuitenkin, sillä eipä ole mökillä saavutetun rentouden voittanutta. Ensimmäinen vuorokausi mökillä menee tosin usein meillä kaikilla vähän olemisen syvintä olemusta etsiessä, mutta toisena päivänä on jo täydellinen rento mökkifiilis kaikilla pinnassa ja ajan täyttää hyväntuulinen pieni puuhastelu tai ihan vain olemisen opettelu. Tänä juhannuksena sääkin vain parani juhannuspäivään ja meillä aika kului sup- ja surffilaudoilla vedetessä touhuillen, saunoen, ruokaa laittaen, elokuvia katsellen, korttia pelaten ja lukien. Lähdön hetkellä olisi tietenkin tehnyt mieli jäädä vielä yhdeksi yöksi.

Viikonlopun ruokalistaan mahtui kaikkea lohesta kanaan ja kanasta pulled beefiin, perinteisiä täytettyjä pekoniin käärittyjä herkkusieniä sekä vähän perinteistä poikkeavampaa perunasalaattia tahinikastikkeineen. Juhlajuomana Sveitsin tuliaisroset. Kesäisin innostun tekemään joko lohen höysteeksi tai vaalean leivän päälle Gauharin tyttöjen instasta alunperin löydettyä sitruuna-fetatahnaa. Tästä löydöstä kiitos kuuluu itse asiassa ystävälleni, joka reseptin aikoinaan meille vinkkasi. Nyt tuota reseptiä ei alkuperäisen kuvan yhteydestä enää löydä ja olenkin sen Gauharin tytöiltä erikseen itselleni pyytänyt. Tänä juhannuksena tein tahnan kaveriksi tortillaletuista pieniä kolmioita, sivelin oliiviöljyllä, sirottelin päälle pippuria ja suolaa ja kuumensin uunissa rapsakoiksi.  Hyvä kiertoon ja tässä teillekin resepti:

Feta-sitruunatahna

paketti Patros-fetaa
sitruunan tai kahden mehu ja raastettu kuori (riippuen sitruunoiden koosta ja kuinka sitruunaisesta tykkää)
valkosipulin kynsi
pari ruokalusikallista oliiviöljyä
mustapippuria

Sekoita ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi.

Kaikenlaiset makuvedet ovat myös omia suosikkejani, yksinkertaisimmillaan vesikannusta löytyy niin ikään sitruksia, mutta myös muita vihanneksia, hedelmiä tai marjoja. Yrttejä erityisesti näin kesäisin. Sitruunaa löytyi juhannusmenun jälkiruuastakin, sillä perinteisten kesäisten mansikkapavlovien mausteeksi kokeilin lemon curdia itse tehtynä. Kehotan kokeilemaan, niin ihanaa ja makuhermoja hivelevää! Reseptin on meidän iloksi tehtaillut Musta ovi -blogin Marja. Marjan sitruunanraikas juttu resepteineen löytyy tämän linkin takaa.

Mökillähän jo huussireissu on ohjelmanumero itsessään, järvenpinnan ja taivaankannen tuijottelu sille yhtään häviämättä! Juhannuspäivänä en meinannut malttaa nukkumaan lainkaan, kun ensin suppilaudalta käsin keskellä järveä sain todistaa mieletöntä keskiyön aurinkoa ja myöhemmin mökkirannasta käsin ihmetellä laskevan auringon värinäytöstä taivaanrannassa. Saipa tuo kaunis näky minut pariin kertaan yölliselle pulahdukselle järveenkin, vaikka vesi oli kyllä aivan jäätävän kylmää. Neljänneksi viimeinen kuva on otettu jo lähempänä puoli kolmea yöllä, kun maisema alkoi vähitellen valaistumaan. Silloin oli jo pakko luovuttaa ja antaa unelle periksi. Mökki, me tullaan pian taas!

OODI TALVELLE

Meidän Suomen päivät ovat kuluneet muun muassa näissä merkeissä. Itä-Suomen talvessa on meille riittävästi eksotiikkaa tällekin tänään alkavalle talvilomaviikolle. Tytöt eivät tällä hetkellä tiedä mitään parempaa kuin ulkoilun ja lumileikit. On myös melko ihmeellistä voida mennä ulos leikkimään ilman jatkuvaa valvovaa silmää näköpiirissä.  Pienempi oli suomen kielen lisäksi ehtinyt jo unohtaa, mitä lumi ylipäänsä on. Saati ne kaikki päähineet, kaulurit ja rukkaset, mitä päälle täytyy pukea. Reilun viikon harjoittelun jälkeen lumi menee jo sujuvasti suuhun saakka ja kypärämyssyäkään ei luulla enää muslimien käyttämäksi huiviksi. Pian viisivuotiaan paluumuuttajalapsen maailmankuva on hellyttävä.

Arki alkoikin meillä sitten melko liukkaasti viime viikolla, kun tytöt lähtivät uuteen kouluun ja päiväkotiin ja minä aloitin lennosta myös työt. Siispä tässä ei oikeastaan olla edes ehditty miettiä, kuinka sopeutuminen on sujunut. Kaikki menee painollaan ja vasen käsikin on pikku hiljaa luopunut auton vaihdekepin tavoittelusta. Pieniä filminkatkeamisia vielä tulee lähes joka päivä, niitä sellaisia "maassa maan tavalla" -oivalluksia. Voisin tehdä niistä pientä listausta tänne blogiinkin, kunhan kerrytän kokemuksia vielä hetken verran. 

Tänään puetaan taas riittävästi päälle ja suuntaamme tyttöporukallamme ulos aurinkoon. Tiedossa mummolareissu ja toivottavasti hyviä hiintokilometrejä järven jäällä. Oikein mukavaa maanantaita ja ihanaa loman aloitusta kymppiviikon lomailijoille!

/// Ode for the Finnish winter! Last ten days have looked mainly like this. Lots and lots of winter activities and outdoor life.. I think at this very moment my kids don't know anything better in addition to that freedom they feel when they are allowed to go outdoors alone without us parents watching after them every minute. This time of the winter is such a great time to be in Finland. There's still plenty of snow, but days get longer and lighter, sun is shining almost constantly and the temperatures stay mainly mild. Spring is just around the corner. After a week  of settling in the new school, kindergarten and work it's time now for a winter holiday week and we are soon heading to meet the grandparents. Kids can play in he snowy garden and my intention is to go for a sunny cross country ski track on the lake nearby. Shades are very much needed today so off we go now!

THIS IS WALES - AND WE'RE LUCKY TO BE HERE

Näillä mietteillä ajelimme kotiin viime viikolla sunnuntaiajelulta. Puolentoista tunnin automatkan päässä tästä meiltä Cardiffista länteen Svansean puolelle löytyy aivan huikeita paikkoja täynnä oleva Goverin niemimaa. Sään ollessa pilvinen ja kolea, sateenkin ripotellessa tuulilasiin, ei meillä ollut odotukset kovin korkealla tulevasta iltapäivästä. Lapset halusivat kuitenkin niin kovasti hiekkalinnan rakennuspuuhiin, että ajateltiin etsiä joku kiva uusi ranta, vaikka sitten takit päällä. Päädyimme lopulta ajamaan aivan niemen läntiseen kärkeen, Rhossilin pikkuruiseen kylään. Ja mitäpäs sieltä löysimmekään: Huikaisevan näkymän yli kolmen mailin mittaiselle Rhossili Bay Beachille, rantaa rajaavat vehreät ja kallioiset rinteet, harmaan pilvimassan välistä pilkottavan auringon, lukemattoman määrän simpukoita sekä rennon rantameiningin. Iltapäivä hurahti näissä maisemissa illan puolelle lopulta aurinkoisessa ja tyynessä säässä ja se hiekkalinnakin tuli rakennettua. Jos en olisi ollut kamalassa flunssassa, olisin mennyt uimaan. Atlantin vesi oli lämmintä kuin linnunmaito. Tännekin me halutaan takaisin: suppaamaan, surffaamaan ja samoilemaan tuonne rannikkopoluille.

 

 

 

 

Vaikka tietyt asiat Suomessa ovatkin varmasti paremmalla mallilla kuin Britanniassa, niin kyllä kerta toisensa jälkeen tulee mieleen, että kävipäs meillä lopulta hyvä tuuri, että päädyimme juuri Walesiin. Etukäteen jännitin nimen omaan luonnon läheisyyttä täällä, mutta niin kuin tekin olette jo päässeet näitä meidän reissuja näkemään, niin sehän on aivan mieletön. Meri ja kauniit puistot kaupungissa lähellä kotia ja pienen ajelun päässä tällaisia helmiä vieri vieressä. Pohjoiseen päin sitten Brecon Beaconsin kansallispuisto, jonka "vuorilla" ei ollakaan vielä ehditty retkeilemään. Se heinäkuun alun vesiputousreissu liippasi jo tosin aika läheltä. Näillä elämyksillä pärjätään helposti yli kaikista niistä hiukan masentavista vaikkakin inhimillisistä ja varmasti asiaan kuuluvistakin arkisista kokemuksista, joita näin maahanmuuttajana alkumetreillä täällä olemme kohdanneet.

Hei, sehän on taas viikonloppu edessä! Millaisillehan retkille tänä viikonloppuna päädytään? Toivottavasti jaksatte katsella näitä reissuraportteja, luulen että ne eivät ihan heti pääse loppumaan.

Mitä parhainta perjantaita!