JOULUNA

Sillä aikaa, kun osa teistäkin jo varmasti on joulua raivannut pois uuden vuoden tieltä, täällä meillä viipyillään perinteisesti vielä joulun tunnelmassa ilman mitään kiirettä kevääseen. Lapsuuteni jouluperinteissä joulunviettoa jatkettiin uuden vuoden yli loppiaiseen, hyvässä lykyssä vielä nuutinpäivään saakka. Joulun keston määrittelivät kuusen neulaset ja niiden variseminen tai varisemattomuus. Tätä sääntöä noudattaen, meillä olisi joulu varmasti vielä helmikuussakin, sen verran hyvänä on jo pari viikkoa sisällä ollut kuusi säilynyt. 

Joulun pyhät menivät omalla painollaan ja blogissakin jäi hyvät joulut sen virallisemmin toivottelematta. Tänään ajattelin kuitenkin vielä palata kuvin joulukotimme tunnelmaan. Tänä vuonna ei ollut epäilystäkään valkoisen joulun toteutumisesta. Lunta on varmasti enemmän kuin pitkään aikaan ja valkoinen lumihuntu ja lumisade tekivät oman tunnelmansa myös joulukodin ilmeeseen, kun isojen ikkunoiden kautta näkyvä maisema tuntuu tulevan vahvasti sisälle saakka ja ikkunan taakse satanut ja kerrostautunut lumi on lähes käsinkosketeltavissa.

Tänä vuonna vietimme jouluaattoa sekä miehen että omien vanhempien luona. Aamulla lähdimme kierrokselle ja iltamyöhällä palasimme takaisin omaan kotiin. Johtuneeko siitä, että viimeisen vuoden aikana on pakkaamis- ja purkamiskiintiö tullut täyteen, kun ei yhdenkään yön yli kestävät kylättelyreissut niin kovin innosta. Aaton jälkeiset päivät olemmekin viettäneet kotosalla melko lokoisissa merkeissä ja miksailleet jouluperinteitä Suomesta ja Walesistä. Joulupäivän aamulla lapset löysivät pakettimeren kuusen alta ja täytyy kyllä taas ihailla pienimmän itsehillintätaitoa, kun hän päättäväisesti säästi aattona mummoloista saadut muutamat paketit omasta halustaan joulupäivän aamuun avattavaksi ja lähinnä oli ihmeissään ylipäänsä siitä, että hän oli saanut useamman kuin sen toivomansa yhden ainoan lahjan.

Itsekin sain ilahtua muutamasta sukulaisilta ja ystäviltä saaduista ylläripaketeista. Äidin neulomat kauniit villasukat kuuluvat tietenkin jokavuotiseen joululahjojen aateliin. Miehen kanssa olimme sopineet, ettemme tänä jouluna hommaa salaa toisillemme mitään, kun näitä yhteisiä hankintoja uuteen kotiin on jonossa melkoisen monta. Pari juuri jouluksi saapunutta uutta sisustusjuttua näissäkin kuvissa jo vilahtaa, kuten tuo pitkään suunnittelemamme marmorikansi ruokapöytään. Palaan näihin hankintoihin vielä erikseen ihan omassa jutussaan.

Näissä blogijutuissa tulee aina hehkutettua juhlapyhiäkin usein vain tästä ohuesta sisustuksen genrestä käsin, mutta kyllähän tämän kaiken jouluestetiikan, kynttilöiden, kuusen ja joulukukkien ohi tunnelman takaajana kiilaa nuo omat tyttöset, joiden aito riemu ja jännitys tekee omastakin joulumielestä monta astetta lapsenmielisemmän ja joiden mielestä ne kaikki kynttilä- ja kukkaasetelmat on mitä ihanimmat puitteet uusien pikkunukkejen leikkiin. Kyllä te tiedätte.

Vaikka joulun tunnelmaa tässä torpassa pidetään yllä vielä jokin tovi, niin pikku hiljaa täytyy alkaa virittäytymään uuden vuoden juhlatunnelmaan. Jotain pientä kevyttä mietintämyssyyn naapuriporukalla. Ja vaikka tässä on herkuteltu jouluherkuilla jo yltäkylläisesti, niin kyllähän joku uuden vuoden herkku täytyy vielä tähän loppuvuoteen taikoa. 

Mutta nyt, jumppavaatteet päälle ja vähän reippailemaan tähän väliin! Kauniisti näyttäisi tuo vesisateen puolelle kääntynyt sää taas kirkastuvan. Ja ihan jo siltä varalta, että muut puuhat vie ajan blogihommilta, toivottelen teille ihanaa vuodenvaihdetta!

KOLME YÖTÄ JOULUUN ON

Niin lauloimme tänään oppilaiden kanssa koulussa. Lasten mielestä joulu tuntuu tulevan liian hitaasti, kun taas itsellä on joka vuosi aivan päinvastainen tunne. Aina yhtä varkain, olipa valmistautunut hyvin etukäteen taikka ei. Rentoa otetta on hyvä harjoitella, vaikka vähän harmittaakin, että ne joulukortit eivät tänä vuonna postiin ehtineet. Joulukuusen sen sijaan hankimme ajoissa, tänä vuonna ensimmäistä kertaa Suomen jouluissamme ihan ostokuusena. Ajatus perinteisestä kuusenhakureissusta mummolaan oli sekin nimittäin liikaa tässä arjessa sukkuloidessa. Viime vuonna laitoimme Walesissä kuusen jo pari viikkoa ennen joulua, sikäläisiin tapoihin nähden melko myöhään. Nyt uskalsimme tuoda kuusen jo viikko ennen joulua sisään tarkoituksena saada sillä edes vähän joulufiilistä kaiken arkisuuden keskelle. Täälläkin tuntuu yleistyneen enemmän tapa laittaa kuusi jo aatonaattoa ennen. Kielineekö joulukulttuurin muutoksesta? Siitä, että joulu on juurikin ihana jo vähän etukäteen, muutoinkin kun tappavan pitkän suorituslistan muodossa. Muutaman päivän meidän kuusi koristi kotia pelkät valonauhat yllään, kunnes alkuviikosta sai koristuksen lasten ripustamana. Tosin, lopulta siinä kävi sitten niin, että itsekin innostuin ja lapset joutuivat lopulta sanomaan minulle, että "Nyt riittää jo, äiti!" 320 pientä led-valoa tuntuu äkkiseltään liioittelulta, mutta illalla niiden valoon nukahtaessa ja aamulla samaan herätessä määrä tuntuu vain ja ainoastaan kohtuulliselta.

Täällä rustaillaan parhaillaan joulun kauppalistaa ja valmistellaan vielä pieniä joulumuistamisia niille omille tärkeiksi tulleille opetuslapsille. Omassa työssä ehdottomasti plussaa on se, että kaikki juhlat ovat niin läsnä myös työarjessa. Huomenna onkin vielä viimeinen rutistus toimia kuiskaajan roolissa lasten itsekeksimissä tonttunäytelmissä ja laulaa luikauttaa muutamat joululaulut meidän pienellä kyläkoululla syksyn aherruksen ja joululoman alkamisen kunniaksi. Kotona voidaan sitten jatkaa omien lasten jouluriemulla ja koristella heille vielä pienet kuuset omiin huoneisiin. Ukki oli käynyt siellä kuusimetsällä meidän puolesta ja toimittanut pari pientä villiä yksilöä suoraan kotiovelle  <3. 

Onhan tässä vielä aikaa jouluun ja huomenna yön hämärässä taidan kuitenkin vielä muutaman kortin askarrella pelkästä riemusta, että seuraavana aamuna voi jatkaa unia vähän aamukuutta pidemmälle. Kun se kortti-ideakin oli olemassa.

Millä mallilla teidän jouluvalmistelut ovat? Rennosti tunteella vai hiki pinnassa pitkää tehtävälistaa yliviivaten?

JOULUN KAUNIIT PAKETIT

Jouluvalmisteluiden keskeltä iltaa! Minulla on kyllä tänä vuonna mennyt jouluun valmistautuminen lyhyintä kaavaa noudattaen. Eilen sisään nostettu joulukuusi sai tosin joulufiiliksen heti kohoamaan ja joulu tuntuu olevan kuusen myötä nyt niin läsnä. Epäilemättä yksi kestokompastuskiveni jouluvalmisteluissa on lahjojen paketointi ajoissa. Aina jää jotain aatonvastaiseen yöhön. Tänä vuonna tosin meidän tytöt ovat ehdottaneet brittiläistä tapaa avata lahjat vasta joulupäivän aamuna viimevuotiseen tapaamme, joten tämä perinne suo itselleni tarvittaessa vielä yhden ekstrayön paketointipuuhiin. Tänä vuonna en ole ehtinyt kauniiden papereiden ja nauhojen perässä juurikaan juosta ja ilokseni kaiken työkiireen keskellä paketointiapuun riensi postitse suomalaisen LuKLabel-verkkokaupan kauniin simppelit paketointitarvikkeet*, kun sain blogiyhteistyön merkeissä valita mieleisiäni tuotteita LuKLabelin paketointivalikoimasta.

Tänä vuonna meillä siis kääritään lahjat valkoisen, mustan ja punaisen sävyin. Ripaus luonnollista juuttinarua ja kultaista satiininauhaa höysteeksi. Valkoinen lahjapaperi ja musta fimokuusi löytyivät omista jemmoistani, mutta muut paketointituotteet kuvissa ovat LuKLabelin valikoimaa. Musta kiiltävä nahkaa jäljittelevä paperi, roiskekuosiset lahjapussit, musta puuvillanyöri ja kirjainpakettikortit ovat omia suosikkejani.  Toki muutamia lahjoja meillä pakataan tietenkin  myös vähän lapsekkaimmilla kuoseilla, mutta sitäkin koitan välttää tänä vuonna, että kaapin hyllyille jäisi tulevaksi vuodeksi pyörimään kovin montaa jämärullaa. 

Vielä olisi muutamat lahjat hankittava, mutta "kevyin mielin yhtään liiottelematta" toimii tämän joulun ohjenuorana lahjaostosten suhteen. Meidänkin lapsilla on jo kaikkea ja se näkyi myös heidän lyhykäisissä ja melko vaatimattomissa toivelistoissaan. Ilo syntyy pienemmälläkin lahjamäärällä. Ihanaa, että myös lapset ovat sen oivaltaneet. Vähemmän on enemmän.

Jos tyylikkäät paketointitarvikkeet on sinulla vielä löytämättä ja paketointi jää syystä tai toisesta viimeisille hetkille, niin LuKLabelin tytöt lupaavat lähettää tiistaihin mennessä tehdyt tilaukset perjantaiksi perille. LuKLabel juhlii juuri nyt yksivuotissynttäreitään, joten kannattaa kurkata myös heidän synttäritarjouksensa.  

Ehkäpä kuitenkin itsekin kompastelen ihan tarkoituksella ja säästän muutaman paketin vielä viime tippaan. Aattoyön pakettitalkoissa kynttilöiden ja kuusenvalojen loisteessa, joulumusiikin soidessa taustalla on toisaalta sitä jotain erityistä joulunrauhaa ja -taikaa, josta ehkä sittenkin ihan vähän haluan pitää kiinni.

Tunnelmallista kolmannen adventin iltaa ja stressitöntä jouluun valmistautumista! Me lähdemme pian perinteitä noudattaen rauhoitumaan joulun tunnelmaan Kauneimpiin joululauluihin.

*LuKLabelin paketointi tarvikkeet saatu

JOULUN PUNAISTA - MEILLÄ?

Olen onnistunut ylittämään uutiskynnyksen: meillä on joulunpunainen pyyheliina! Punainen väri on lähes koko aikuisen elämäni aiheuttanut minulle ihottumaa ja varsinaisen kohtauksen sain kesällä, kun tajusin asuntomessuilla, että nyt sillä on trendikästä maalata kokonaisia seiniäkin! Siedätyshoito pieninä ripauksina siellä täällä sisustuslehtien sivuilla ja Pinterest-kuvina on selvästi tepsinyt, sillä reilu viikko sitten Balmuirilla järjestetyssä Sisustusterapiaryhmän (Kyllä, kuulun porukkaan!) illassa ainut ostokseni oli kuvien viininpunainen vohvelipyyhe. Tässä onkin tälle joululle ihmettelemistä. Siinä messinki ja havunvihreä ovat väriparistaan ihmeissään. Hedelmäkulhossa samanvärisiä omeniakin. Toki ne on toivottavaa myös jonkun syödä pois.

Tästä revittelystä on enää vain lyhyt matka tonttuverhoihin ja värikkäisiin vilkkuvaloihin - pelkään. Jos nyt kuitenkin ihan rehellinen olen, niin kylläpä sopii kauniisti juuri tuollainen munakoisoon vivahtava punainen marmorin ja mustien yksityiskohtien seuraksi. Annetaan niiden murretun punaisten seinien nyt sitten kuitenkin olla, vaikka esimerkiksi viimekesäiseen Kannustalon asuntomessukohteeseen Susanna Venton itse sekoittelema värisävy sopikin melko täydellisesti. Tässä pyyhkeessä on riittävästi punaista meille. Tämä pyyhe löytyy itse asiassa Balmuirin kylpypyyhevalikoimasta, eikä välttämättä ensisijaisesti keittiökäyttöön edes ole suunniteltu. Mutta reilun 45x100cm kokonsa puolesta sovellan sen käyttöä mieluusti meidän keittiössä, jossa kuivauskaappien puuttuessa astiat kuivataan usein tuoreeltaan pyyhkeeseen.

Loppukesästä Helsingin Esplanadilla avautuneessa Balmuirin Brand Storessa oli todellisuudessa niin paljon kaikkea ihanaa, että en yksinkertaisesti osannut tarrata ostoseduista huolimatta mihinkään tämän suurempaan ja illan aikana nautin lähinnä muiden terapiaryhmäläisten seurasta. Ostoksia ehtii tehdä myöhemminkin. Pehmoiset kid mohair -huivit ja viltit neutraalimpien pyyhesävyjen lisäksi jäivät erityisesti mieltä kaivelemaan. Heidi Jaara&co ovat tehneet upeaa työtä laadukkaiden enemmänkin keskieurooppalaishenkisten tuotteiden brändäämisessä viimeistä yksityiskohtaa myöten. Äkkiseltään ei uskoisi, että kyseessä on Pohjois-Suomesta kotoisin oleva menestystarina.

JOULUN TUNTUA EUCALYPTUSKRANSSEIN

Kranssit kuuluvat jouluun. Jo useampana vuonna olen virittäytynyt jouluun askartelemalla eucayptuskranssin, joten perinnettä toki täytyi jatkaa tänä vuonna. Nyt etenkin, kun meillä on vielä niin tyhjää seinillä, kranssein saa helposti vähän väliaikaista täytettä ja tunnelmaa seinille. Ja kransseissa parasta on, että niitä voi olla useampikin siellä täällä. Jäljen ei kransseissa tarvitse olla niin säntillistä, vaan viimeisimpinä jouluina on ollut jopa kovin trendikästä tehdä rennosti rönsyileviä, toispuolisesti hapsottavia kransseja. Viikko sitten Helsingin reissussa käväisimme Marjan kanssa Uudenmaankadulla Ulla Koskisen suunnittelemassa Asun+Anno kodissa, jossa oli juuri alkamassa jouluinen kranssi workshop. Kovin syyhysivät jo tuolloin sormet kransseja askartelemaan. Omat kranssini syntyivät kahdesta erilaisesta eucalyptuksesta. Perinteisemmän lajikkeen lisäksi valitsin tuota kukkivaa versiota, joka taitaa hennosti punertavine oksineen olla oma tämän vuoden suosikkilajikkeeni. Ihana huumaava tuoksu levisi kranssien myötä koko taloon.

Joulun tuntua ovat toki lisänneet lumiset maisemat, joka-aamuinen ja -iltainen kynttilänvalo, korkattu glögikausi sekä joululehtien ja -kirjojen selaaminen. Unohtamatta tietenkään lasten joulukalenteri-innostusta töissä kuin kotonakaan. Tänä vuonna hankin tuon Jonna Kivilahden ja Krista Keltasen Happy Homes Christmas -kirjan. Ihana nähdä siellä myös tuttujen koteja. Tälle päivälle taisin luvata piparinpaistoa, joten nyt pidemmittä puheitta taikinan tekoon, jotta se ehtii iltaan mennessä tekeytyä.

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia tuosta uhkaavasta vesisateesta huolimatta!

PS. Sain muuten paikallisesta Kukkatalosta vinkin, että maljakkoon kuivahtaneet eucalyptuksen oksat voi hyvin kierrättää vielä saunaan. Siellä kostuessaan ne levittävät tuoksuaan taas voimakkaammin. Miksei siis saunaankin voisi tehdä ihan omaa kranssiaan. Pitäisikö kokeilla?

JOULUMIELI

Viikonloppu vierähti kauniiseen jouluvalaistukseen pukeutuneessa Helsingissä ja liekö yhtenä tuliaisena reissusta tarttunut tautikirppu, kun tänään täytyi jäädä kotiin sairastamaan. Toivotaan, että tämä tauti menee ohitse nopsaan. Parempaa oloa odotellessa koitan tehdä tästä kotoilusta vielä vähän leppoisampaa. Tänään sain esikoisesta seuraa jo yhdentoista jälkeen ja takkatulen sekä kynttilöiden loisteessa pelattiin muutamat lautapelit matolla loikoillen. Sainpa hänet hakemaan minulle myös purkillisen glögiä lähikaupasta. Ja kyllä, tänään oli hetkessä taudista huolimatta jotain niin jouluista, että se ekan kupillisen taika tuli viimein rikottua. Helsingistä taisi siis taudin ja muutaman tuliaisen lisäksi tarttua myös viimein se tovin kadoksissa ollut joulumieli. 

Joulumielestä kielii myös nuo pari hyasinttia, joista pesin mullat pois ja jotka asettelin tuttuun tapaan Hobstar-laseihin. Lasten joulukalenterit taitavatkin olla seuraava asia joululistalla. Olen tosin taas myöhässä niiden kanssa. Jospa huomenna olisi sen verran virtaa, että saisin edellisvuosinakin palvelleet kalenteritaskut seinille. Sitten pitäisi vielä keksiä, mitä niihin tänä vuonna piilottaa. Mutta nyt, parien päikkäreiden jälkeenhän voi taas kohta mennä peiton alle uudelleen. Ehkä vielä toinen kupillinen glögiä ja joku hyvä sarja Netflixistä...? Kuinkas siellä jouluun virittäytyminen etenee?

CARDIFF CITYLIGHTS

Roikutaanpas vielä yhden jutun verran menneessä vuodessa ja uuden vuoden aatossa. Kerroinkin, että kävelimme alkuillasta kaupungilla kaupungin jouluisesta ilmeestä vielä hetken nauttien. Okei, myönnän, että tein tuosta otsikosta nyt ihan tarkoituksella vähän raflaavamman, jouluvalaistuksestahan näissä kuvissa oikeasti on pitkälti kyse. Cardiffin kaduilla olikin taas tänä vuonna vähän värikkäämpää valoiloa tarjolla kuin vaikkapa Lontoossa tai Bathissa, joista kirjoittelinkin aikaisemmin ennen joulua. Omat suosikkini löytyvät Cardiffin linnan edustalta sekä kaupungin keskustan tunnelmallisilta arkadeilta. Niiden lisäksi kuvasaldossa näkyy tunnelmia kaupungin pääkaduilta St. Mary Streetiltä, St John Streetiltä ja Queen Streetiltä sekä kaupungintalon edustalta, joka on näin joulun aikaan aina Winter Wonderlandin tukikohta. Vaikkakin Cardiff on meille iso kaupunki, sen keskusta on sopivan pienellä alueella ja tunnelma kaupungilla on melko pikkukaupunkimainen. Kävelykatujen ansiosta ydinkeskusta tuntuu rauhalliselta ja turvalliselta liikkua myös lasten kanssa. Katukuvassa näkyy myös paljon kodittomia, joita ihmiset kyllä tuntuvat pyyteettömästi auttavan kolikoin ja eväin. Hyväntekeväisyys ja auttamishalu näyttäytyy täällä muutenkin paljon isommassa, näkyvämmässä roolissa. Siihen kasvetaan jo pieninä koululaisina, sillä kouluissa järjestetään tuon tuosta jos jonkinnäköisiä hyväntekeväisyyspäiviä.

Siltä varalta, jos en nyt vaan enää saa aikaiseksi päivänvalossa kuvattua materiaalia kaupungin huiskeesta, niin lataankin nyt sitten täydeltä laidalta tänne suttuisia, sumuisen uuden vuoden yökuvia kaupungin valojen välkkeestä.

Piti ihan käydä arkistoissa tarkistamassa, olenko tehnyt minkäänlaisia juttuja Cardiffin keskustasta näiden reilun puolentoista vuoden aikana. No en! Blogin sivureunasta löytyy Cardiff-tunnisteen alta ne muutamat hassut jutut, jotka olen kaupungista tehnyt. Ydinkeskustasta en yhtään, mutta meiltä täältä Baystä, rannoilta ja puistoista joitakin.  Kävipäs noista jutuista ja niiden kuvista myös ilme, että viime vuonna alle kolmen viikon päästä tästä bongattiin ekat narsissit linnan puistosta ja helmikuun alkupuolella oli jo mm. krookukset, lumikellot sekä magnolian nuput näkyvissä Roathin puistossa. Tulisikohan kevät tänne tänäkin vuonna noin aikaisin? Kieltämättä odotukset nousivat nyt näillä näppäimillä vähän korkeammalle!Olipas siis hyvä, että tuli se joulukin jo eilen raivattua pois narsissien alta. Kun nyt vielä nuo muutamat amarylliksen nuput aukeaisivat loistoonsa.


/// Cardiff city centre and its Christmas lights 2016. My favourites are the deers at the castle wall and the beautifully hanging lights on the arcades. These photos are taken on NYE when we were on our early night stroll on city centre streets, having the last look on the christmassy look of Cardiff. Next Christmas we won't be around anymore.