LÄHIMETSIEN KESTOPUUTA TERASSILLA

//Kaupallinen yheistyö: PrimaTimber Oy

Jos pesänrakennusvietti iskee aina syksyisin säiden viilennyttyä ja iltojen pimennyttyä, niin kevään korvalla tuo vietti kanavoidaan enneminkin viihtyisiin ulkotiloihin elämän siirtyessä pitkän talven jälkeen ulos. Aamukahvit kesäkukkien katveessa, uinnin jälkeiset jäätelöt, harvinaisille vieraille tarjoiltu britatorttu, tuoksullaan naapuritkin huumaavat grilliherkut, iltasaunan jälkeinen jäähdyttely ja lasillinen kuplivaa lasten jo mentyä nukkumaan. Aamujooga horisonttiin tuijotellen, juoksulenkin jälkeinen venyttely, oma joutilas lukuhetki tai lasten kanssa puhallellut saippuakuplat.  Olipa kyseessä uudisrakennus, kerros- tai rivitaloasunto tai pitkään palvellut omakotitalo, kesän alkuun liittyy varmasti suurella osalla meistä korkeat odotukset leppoisista ja lämpimistä päivistä omalla terassilla. Niin myös meillä. Tuskin olimme tänäkään keväänä ainoita, jotka tarttuivat lapioon metrisen kinoksen äärellä vähän terassikelejä edesauttaakseemme. Toukokuun puolella uskaltaa jo julistaa meidänkin leveysasteilla terassikauden virallisesti avatuksi.

Meidän viime kesäistä terassin rakennusta en ole vielä tarkemmin blogissa käsitellytkään. Terassin rakennushan oli ajankohtaista meillä heti heinäkuussa muutettuamme uuteen kotiin. Tällä hetkellä näkymän ollessa kovin karu luonnon odotellessa vielä vehreyttään nämä kuvat luovat jo toiveikkaita odotuksia tulevaan kesään, terassin kalustamiseen ja pihaistutuksiin.  

Ennen terassin sisustamista kesäkeitaaksi palataan vielä ajassa viime kesään ja ajankohtaan, kun terassin rakennusta vasta suunniteltiin. Alusta saakka oli selvää, että meidän terassi tehtäisiin maakunnassa tuotetusta kestopuusta. Vierailimme joensuulaisen PrimaTimberin tehtaalla Kuhasalossa tutustumassa eri kestopuuvaihtoehtoihin. PrimaTimberin kyllästämö sijaitsee aivan kaupungin laitamilla syväsataman vieressä, missä tänä vuonna vietetään jo viisitoistavuotisjuhlavuotta. PrimaTimber hankkii raaka-aineet mahdollisimman läheltä tehdasta pitkäaikaisilta ja laadukkailta toimittajilta. Ja vaikka terassinrakennus- ja kunnostustyöt pihoilla alkavatkin suomalaisilla pihoilla aikaisintaan vasta näin kesän korvalla toukokuussa, niin PrimaTimberillä on uuden rakennuskauden suhteen eletty kiireisimpiä aikoja jo tammikuusta huhtikuuhun, kun kyllästämöllä on paiskittu hommia kahdessa vuorossa terassinrakentajien kesäunelmien takaamiseksi.

Terassiamme ei ole katettu, joten se on jatkuvasti alttiina sään ja vuodenaikojen vaihtelulle ja kovallekin rasitukselle. Siksi ainut oikea vaihtoehto terassimateriaaliksi oli painekyllästetty mänty. Teimmekin lopullisen lautavalinnan lähinnä laudan leveyden, värin ja sileyden perusteella. Terassimme pinta-ala on kokonaiset 66 neliötä, joten päädyimme jykeimpään PrimaTimberin lankkuun, joka on 45 mm paksua ja jopa 195m leveää. Vihreään väriin puolestaan päädyimme, koska halusimme vielä miettiä terassin lopullista väriä rauhassa. Jos väristä on puolestaan varma jo hankintahetkellä, kestopuuta on saatavilla jo valmiiksi ruskean tai harmaan sävyisenä. Päädyimme myös karhennetun tai uritetun laudan sijaan yksinkertaiseen sileään lautaan säilyttääkseemme mahdollisimman simppelin ilmeen muun julkisivun jatkona myös terassissa.

Terassin rakennustyö oli sovittu talonrakennusurakkaan ja siinä ei kauan kulunut, kun meidän raksamiehet ryhtyivät hommiin. Ainoana erikoisuutena yksinkertaiseen, yksitasoiseen ja symmetriseen terassin pintaan halusimme tehdä terassin pintaan aukon terassille istutettavaa puuta varten. Seuraavana päivänä saimmekin jo ihmetellä valmista terassia.

 

Pääsimme tekemään mukavia muistoja terassilla siis jo viime kesänä. Hauska muisto jäi myös tästä kesäpäivästä, kun upouutta terassiamme elokuussa kuvattiin mainostoimiston voimin Prima Timberin mainokseen. Tuon videon kestopuun matkasta pystymetsästä terassinpinnaksi voit käydä katsomassa PrimaTimberin verkkosivun etusivulla täällä. 

PrimaTimberin kestopuun juuret ovat itäsuomalaisissa lähimetsissä ja meidän perheen juuret ihan kirjaimellisestikin tässä kestopuussa. Sen vuoksi tämän terassimateriaalin valinta meni jopa vähän myös tunteisiin. En malta odottaa niitä kesäpäiviä, kun uudelle terassille tarkenee astua paljain varpain. Uskon, että niinä  koleina ja sateisinakin päivinä PrimaTimberin kestopuun historia lämmittää, jos nyt ei varpaita niin sydäntä kuitenkin. Niin yrityksen historiaan, arvoihin, tuotteisiin kuin jälleenmyyjiinkiin voit tutustua PrimaTimberin verkkosivuilla.

Aurinkoisia terassi- ja terassinrakennuskelejä toivottaen!

ASUNTOMESSUSUOSIKKINI // MUURAMEN HELMI

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, ajattelin nostaa blogiin yhden varsinaisen helmen tämänvuotiselta asuntomessualueelta. 108-neliöinen Muuramen Helmi (kohde 19) on ihana rauhan tyyssija vaaleudessaan ja ajattomuudessaan kaikkien niiden tummemman sävyisten kohdevierailujen jälkeen. Muurametalojen messukohde on suunniteltu itsenäiselle naiselle, joka haluaa yhdistää kodissaan työn ja vapaa-ajan kompaktissa paketissa. Talon suunnittelussa on mietitty myös muunneltavuutta, sillä kookkaan työhuoneen voi jakaa myös kahdeksi pienemmäksi makuuhuoneeksi. Tämän talon ehdottomat valttikortit ovat sen avoimen keittiö-olohuonetilan lisäksi järvimaisema ja  viihtyisä terassi, josta löytyy omat alueensa mm. ruokailulle ja kesägrillailulle, auringonotolle sekä iltahämärän istuskelulle kamiinatulen loimua tuijottaessa.

Sisustuksen kohteeseen on suunnitellut Studiom3:n Minna Häkkinen. Sisustussuunnittelun lähtökohtana on ollut luoda stressitön ympäristö, jossa laadukas ja vähäeleinen sisustus huokuu rauhaa ja hyvää oloa. Tässä on kyllä totisesti onnistuttu. Talossa on ihanan seesteinen tunnelma. Talon sisustuksessa on käytetty paljon taidetta ja designia, munakoison värinen munatuoli varmasti yksi upeimmista talon klassikoista, mutta silti kokonaisuus on kodikas, eikä design sinällään huuda nimeään. Taas kerran todella taitava toteutus.

Jotain erityistä tämänkin talon harmoniasta löytyy, sillä ruokailu-olohuonetilaan on asennettu keinu. Vai  sittenkin valaisin?  Sense Light Swing-valokeinu on paremminkin moderni taideteos, joka liikkuessaan luo upean valonäytelmän tilaan. Näin mallikkaasti kiikussa uskalsi vauhtia ottaa Nuapurissa-blogin Maru: 

Kuvakiitokset:  Kerttu - Modernisti Kodikas

Tässä oli minun otokseni Mikkelin Asuntomessujen niistä kohteista, joihin me reilu viikko sitten saimme pienellä bloggaajaporukalla tutustua. Tänään messualueella vietetään pressipäivää ja blogit sekä muut mediat varmasti alkavat pien täyttyä muistakin messukodeista. Itse palaan Mikkeliin vielä messujen oheiskohteiden merkeissä.

Asuntomessut avaavat ovensa yleisölle ovensa huomenna ja minä toivotan kaikille seuraavien viikkojen aikana sinne suuntaaville oikein antoisaa messuelämystä!

// House Muuramen Helmi (Muurame's Pearl)  at Finnish Housing Fair.

VIHDOINKIN LÄHTÖRUUDUSSA: UUDEN KODIN SISÄÄNKÄYNTI

Heippahei! Enpä voisi iloisemmin teille torstaiaamuun toivottaa, sillä nyt minulla on virallisesti lupa alkaa touhottamaan meidän raksan kanssa ihan kunnolla. Piti vähän himmailla omaa innostusta täälläkin blogin puolella, kun näytti väliin jo vähän siltä, että ei tästä rakennusprojektista tule valmista ensi kesään, josko seuraavaankaan. Joko saimme suunnitellusta kodistamme aivan pöyristyttäviä tarjouksia tai sitten kokonaan eioota. Itse olin jo henkisesti valmistautunut lykkäämään projektia ensi kevääseen ja pian jo vaihtamaan ajatuksen aidosta kivitalosta puurunkoiseen rapattuun taloon. Kunnes. Lopulta se meille oikea tyyppi sitten tulikin vastaan! Rakentaja, joka ei myöskään ollut valmis laittamaan ajatuksia harkkotalosta tai listattomuudesta ihan heppoisesti uusiksi. Ja tietenkin rakennesuunnittelija, joka piti meidän unelmien (ja omien rakenteidensa) puolia, vaikka meinasi kyllä meiltä usko loppua ennen tätä viikkoa. Fiilis on siis melkoisen mainio. Mieskulta on tehnyt juuri Suomessa urakkasopimuksen ja vaimo täällä Walesissä sormi enterillä odottaa, milloin saa julkaista.  Nyt ei tietenkään auta muu, kuin alkaa odottaa valmista :)! Jos kaikki menee suunnitelman mukaan, ensi kesän puolivälissä saamme kantaa kattilat omaan keittiöön.  Tuntuu todella epätodelliselta kyllä.

Mietin hetken, mistä täällä blogin puolella alkaisin suunnitelmia teille avaamaan ja mistäpäs sinne taloon muualta marssittaisiin kuin etuovelta, joten tervetuloa kurkkaamaan haaveilemalleni sisäänkäynnille. Sisään en tosin teitä vielä päästä.

                             

                        
                         Kuvat: ovi (kuva käsitelty tummaksi) / marokkolaiset laatat / seinävalaisimet / kasvit / lattiavalaisin

Talomme julkisivu talon etupuolella tulee olemaan ulkonäöltään jokseenkin vaatimaton. Pulpettikattoisen talon matalassa päässä tulee olemaan kolme ikkunaa melko perinteiseen tyyliin, yksi etuoven vasemmalla kaksi sen oikealla puolen. Seinän pinta tulee olemaan valkoinen, sokkeli musta ja ikkunat mustat. Talon pohjapiirrosta ja lähtökohtaisia talohaaveita voit käydä kurkkaamassa tästä aiemmasta jutustani.

Jotain jujua halusimme kuitenkin julkisivuun keksiä perinteisen tolppien varassa olevan etuovikatoksen sijaan ja keksinkin eturapuille seinästä ulkonevan rapatun portin tai kehyksen, joka (toivottavasti) luo hieman illuusiota, kuin ovi olisi etuseinää syvemmällä talossa. Etuovelle vie maantasasta pari porrasaskelmaa, jotka myöskin valetaan.

Julkisivukuva näyttää tässä normaalilta harjakattoiselta talolta. Katto on kuitenkin loiva pulpettikatto, joka tuolta takaosastaan nousee melkein viiden ja puolen metrin korkeuteen. Vaikka talosta on tulossa malliltaan hyvin moderni ja suoraviivainen tuli kuitenkin tunne, että ulko-ovesta ja rappusista haluan jotakin muuta kuin perinteisen nykyaikaisen skandioven pienillä vaakaikkunoilla, pyöreällä ikkunalla tai vaakaan kulkevilla urilla. Haluan sisäänkäynnistä aivan omanlaisen. Sellaisen, josta erottaa että tämä koti on meidän. Ennenkin olen teille huokaillut, kuinka ihastunut olen täällä näihin Brittiläisiin viktoriaanistyylisiin sisäänkäynteihin ja sieltähän se johtoajatus sisäänkäynnin ideoinnille lähti. Mies oli alkuun vähän ymmällään tästä ideasta, mutta sitten kun sain viimeisimmällä Lontoon reissulla viestin puhelimeen, että "Muista ottaa kuvia niistä sisäänkäynneistä!", tiesin markkinoineeni asian mallikaasti ja arvasin hänenkin lopulta lämmenneen ajatukselle.

Ulko-oveksi siis todennäköisesti valitsemme klassisen mustan peilioven, joka tuo mukavasti menneen ajan kontrastia muuten suoralinjaiseen moderniin taloon. Oven molemmin puolin tulee 50 cm leveät ikkunat. Valetut rappuset on tarkoituksena laatoittaa (jossain vaiheessa) ja nyt olenkin kovasti koittanut selvittää soveltuvatko viktoriaaniset koristelaatat tai marokkolaislaatat suomalaisiin olosuhteisiin rappusille. Viktoriaaniset laatat olen jo melkein mielessäni hylännyt, ne ainakin täällä näyttävät todella sileiltä ja siis liukkailta, mutta entäpä kollaasin marokkolaiset betonilaatat? Betonilaattojen pitäisi ainakin pakkasta ilmeisesti kestää, mutta laattojen liukkaudesta en ole vielä onnistunut saamaan tietoa. Siispä, jos teillä lukijoilla löytyy tähän kokemusta, niin mielelläni kuulen ajatuksenne. Ihastuin noihin kollaasin laattoihin kovasti. Niissä sävyt ja kuviot ovat vähän pehmeämmät kuin viktoriaanisissa laatoissa, mutta sama ruutu- ja koristereunateema toistuu. Innostuin niin kovin tästä koristelaatta-ajatuksesta, että rakentelin yksittäisistä laatoista vähän isomman kokonaisuuden, että kokonaisuus hahmottuisi paremmin. Kummassakin kuvan ruudussa on metri kertaa metri laattoja. Sisäänkäyntimme tulee olemaan tosin noin 3,5 metriä leveä, joten laatoituksesta tulisi leveyssuunnassa melko pitkä, kun taas ylimmän rapun pituus jää alle kahteen metriin. Muut rappuset laatoitettaisiin sitten tavallisella tummanharmaalla ulkolaatalla, samalla sävyllä koristelaatan harmaan kanssa. Ikkunoiden molemmin puolin pari vihreää puuta tai pensasta kauniisiin ruukkuihin ja valkealle seinälle melko simppelit mustat valaisimet. 

Kyllä mielelläni tuohon rappusille istuisin ilta-aurinkoon kahvia hörppimään ja lasten pihatouhuja seuraamaan. Sitten kun tilanne hankintojen kanssa vähän tasaantuisi uskaltaisin alkaa haaveilemaan tuosta Flosin Ipnos-ulkovalaisimesta, joka valaisee uskomattoman kauniisti ja huomaamattomasti koko tuon mustan kehikon ympäristön. Haaveita on hyvä olla, vaikka varmasti tässä matkan varrella ajatukset ja ideat elävät ja tuskinpa niiltä kompromisseiltakaan vältytään. Itse asiassa, niitä olemme joutuneet jonkun verran jo tekemäänkin, että tähän lähtöruutuun ylipäänsä pääsimme. Mielenkiintoista sitten lopulta kuitenkin nähdä, millainen kokonaisuudesta tulikaan. 

Mitäs tuumitte tästä? Pääsittekö ylipäänsä ajatukseen kiinni ilman sen kummempia 3D-kuvia? Onko ihan hullua lähteä vetämään moderniin taloon menneiden vuosisatojen juttuja? 

/// Finally we've reached "the square one" on our house building project! Wohoo! I hardly can even realise that it's finally gonna  happen after problems to find the right builders for the project and with the budget we set to it. So it really seems now that we'll be having our  very-own-home-to-be ready for us to move in next summer. On the picture above there're some dreams and wishes for our entrance. The house itself and especially its facade will be pretty modern and scandinavian. That's why I'd like to shake the style with the touch of old times by choosing a classic front door and old Victorian or Moroccan style floor tiles on the steps outside. This entrance would always remind us of all the beautiful entrances we've seen here in Wales and in London as well. What do you think?

OLIIVISATOA ODOTELLESSA

Ihana tunne aamulla herätä siihen, kun sade ropisee ikkunaan. Tunne kiirettömyydestä vahvistuu entisestään. Eikähän täällä tosin ole kiirettä aamuisin pidetty koko kesänä. Kun on viimeiset kuusi vuotta tottunut aamukuuden kukkumiseen, voi olla vain ihmeissään, miten nuo tirpukat vetelee unia täällä niin antaumuksella jopa kymmeneen saakka. No syksy korjannee rytmit kohdilleen, joten karistelen lorvailun aiheuttamaa syntistä fiilistä viimeistään sillä ajatuksella. Ei mene kauan, kun taas saa herätyskellon viritellä. 

 

Aamun sateen jälkeen ulkona paistaa jälleen ja ilma on ihanan raikas. Täällä ollaan ennemminkin saatu tottua kosteaan ja painostavaan ilmaan. Silloin tällöin lämpimällä säällä ollaan katettu lounas- tai päivällispöytä pienelle parvekkeellemme. Hyvin ollaan mahduttu sinne neljänkin tuolin voimin. Tänään lapset saivat makaronilaatikkonsa ja nälkäisinä kellottivat ruokailuajan niin lyhyeksi, että itse päätin jatkaa eilisen kana-pestopastan rippeitä salaatilla, mansikoilla, halloumilla, avokadolla ja pähkinöillä. Mahtava sekasotku hedelmävinegar-roiskeineen, tällä kertaa yhden hengen kattauksessa parvekkeella.

 

Esikoisen mukaan saan pian lisätä sekasotkuun oman tuotannon oliivejakin. Näillä puutarhurin taidoilla en itse tuota ihan usko, vaikka pari päivää onkin mennyt hämmästellessä noita oliivipuiden kaupanpäälliseksi saatuja oliivin raakileita. Tarkoituksenani oli itse asiassa istuttaa parvekkeelle ennemminkin palmuja, meren äärellä kun ollaan. Mutta kun sain Ikeasta kaksi oliivipuuta yhden hinnalla, en voinut vastustaa kiusausta. Täytyyhän tämä oliivipuukorttikin kerran kääntää. Suomessa en ikinä raaskinut niitä ostaa, kun tiesin niiden kuukahtavan alta aikayksikön. Katsotaan, kuinka niiden käy täällä meri-ilmastossa. Mutta kertokaahan mulle perehtyneemmät, kuinka niitä oikein kuuluu hoitaa? Lisämultaa ja jonkun itsekastelusysteemin ne ainakin  tarvitsevat ennen meidän pian koittavaa etelänlomaa.

 

Täällä on ollut pari viime päivää ilmoilla lievää mökkihöperöitymistä ja ehkä ensimmäisen kerran olen tosissani kaivannut päivisin vähän aikuisempaa juttukaveria. Tämän viikon aikuiskontaktit ovat vielä edessäpäin joten niitä odotellessa taidetaan tyttöjen kanssa ajella bussilla mökkihöperyyttä karkuun kaupunkiin.

 

KESÄN SUOSIKKIHERKKU

Viime aikoina olen leiponut onnettoman vähän. Yksi pavlova, yhdet mufarit ja sitten tämä tyttöjen kouluun pääsyn kunniaksi leivottu britakakku. Siinä kesän saldo. Ehkä parempi välillä vähemmilläkin herkuilla, vaikka itse leipominen ja leivonnaisten koristelu mieleistä puuhaa onkin.

 

Tein britan tällä kertaa pyöreäksi. Kahden munan taikinalla tuli melkoisen ohuet kerrokset. Yksi isompi ja kaksi pienempää. Väliin kermavaahtoa ja reilusti marjoja - mansikoita, vadelmia ja karhunvatukoita. Oon niin iloinen, kun noita karhunvadelmia saa täältä niin edullisesti. Niitä itse asiassa kasvaa ihan tuossa meidän leikkipuistoreitin varrellakin, mutta luonnonvaraisten kypsymistä saadaan vielä odotella. Nyt saimme sekä marjat että pionit samalla reissulla Cardiffin kauppahallista. Eikä maksanut paljon mitään.

Me ollaan vietetty täällä alkupäivä tyttöjen kanssa ihan kotosalla. Jospa otettais kohta bussi ja seikkailtas linnanpuistoon ulkoilemaan iltapäiväksi. Esikoinen haluaa samalla parantaa palasen maailmaa ja kerätä pussiin roskia! Illaksi lupailin pyjamabileitä - vaahtokylpyä, kynsienlakkausta, leffaa ja Candy Kingiä. Ehkä mulle lasillinen kuplivaa. Isi-ihmisellä kun kuulemma venyy ilta pitkäksi. Kutkuttaisi kyllä myös soveltaa yhtä ihanaa custard-reseptiä, jonka täkäläiseltä kaveriltani sain. Vaikka sitten viemisiksi huomisille synttärijuhlille, jonne lahjatoiveena on jotain itsetehtyä herkkua. Se siitä herkuttomuudesta!

 

 

Mites siellä viikonloppu käynnistyy? Joensuussa ainakin rokataan ja Porissa jazzataan.

Ihanaa perjantaita ja hauskaa festaria sinne suuntaaville!

KESÄUNIFORMUISET PUUHISSAAN

Heissan! Eilinen kouluuntutustumispäivä oli jännittävä. Tytöt tuskin saivat unta edellisenä iltana ja lopulta pienintäkin tulevaa koululaista jännitti niin paljon, että hän hurmasi opettajia röhkimällä ja murisemalla :). Koulun kanala ja leikkipaikat sisäpihalla saivat hetkeksi jännityksen laukeamaan, mutta sitäkin suuremman pettymyksen aikaan, kun emme vielä voineetkaan jäädä kouluun leikkimään. Isompi koulunalkaja puolestaan sai jo ujosti suustaan helout ja I am Lindat. Ensivaikutelma koulusta ja sen henkilökunnasta oli oikein lämmin ja opettajat tuntuivat omaavan isot sydämet. Melkoisen nipun paperia saimme kesän aikana opiskeltavaksi koulun käytännöistä.

 

Visiitin jälkeen suuntasimme kaupungille syömään ja sulattelemaan kaikkea koululla koettua ja kuultua. Päätimme jättää sini-keltaisten koulupukujen ostokset elokuulle ja pyörähdimme sen sijaan alennusmyynneissä hellevaatteet mielessä. Reilun viikon päästä lennämme nimittäin koko porukka kesälomalle Espanjan aurinkoon. Zarasta löytyikin kesäuniformuja kaikissa sateenkaaren väreissä ja niitä piti päästä testaamaan heti illemmalla auringon tullessa esiin muutaman sateisemman päivän jälkeen.

Leivottiin me kouluunpääsyn kunniaksi myös kakkua, jota herkuteltiin iltapalaksi leikkikenttä- ja skeittipuistoreissun jälkeen. Kakkukuvia sitten toisessa postauksessa, ettei kuvatulva ole aivan mahdoton. Nyt taidan mennä istuttamaan nuo heinät ja palmun ruukkuihinsa ennen kun saamme iltapäiväksi kavereita kylään tuhoamaan tuon kakun rippeet.

 

MAJA MATALAKSI

* Toteutettu yhteistyössä Indiedaysin ja Golden Capin kanssa

Melkein yhdeksän kodissamme vietetyn vuoden aikana olemme ehtineet järjestää jos jonkinlaisia juhlia ja illanistujaisia ystäviemme kanssa. Lauantaina halusimme kutsua ison joukon ystäviä yhteen vielä viimeisen kerran viettämään iltaa kanssamme, laittamaan majan matalaksi ja tupruttelemaan vielä viimeiset savumerkit piipusta taivaalle. Koska muutto alkaa olla loppusuoralla ja talomme on onneksi jo siivousta vaille paketissa, vietimme läksiäisiä camp-hengessä. Vieraat saapuivat paikalle omat jakkarat kainalossa, yöpyjät toivat patjat ja peitot mukanaan. Halusimme juhlistamme rennot, kaiken muuttostressin keskellä nopeasti pystytetyt mutta lämminhenkiset juhlat. Tarjoilut järjestimmekin melko vähällä vaivalla: helppoa grillattavaa ja salaattia kertakäyttöastioilta. Naapureista lainasimme välttämättömimmät tykötarpeet ruuan valmistukseen ja tarjoiluun. Raikkaat juhlajuomat meille puolestaan hoitui Indiedaysin ja Golden Capin yhteistyökampanjan kautta, johon juhlijoiden iloksi pääsin mukaan.

 

Golden Capin raikkaat siiderit sopivat hyvin kesän juhliin. Vanhojen tuttujen makujen rinnalle on nyt lanseerattu uusi appelsiinin makuinen Orange. Ja kuinkas muutenkaan, omien astioidemme ollessa hyvää vauhtia matkalla kohti Britanniaa, nämä juomat tarjoilimme pillillä tai perinteisesti suoraan pullonsuusta. Tiesitkö muuten, että Golden Cap on suomalainen ja vieläpä Suomen ensimmäinen siideri? Golden Capin Facebook- sivuilla näyttäisi olevan enemmänkin houkuttelevia kuvia sekä siiderin tarjoiluvinkkejä.

 Jälkiruoan virkaa juhlissamme toimittivat hedelmä-vaahtokarkkivartaat, joita päätin tehdä siiderien hedelmäisten makujen inspiroimana. Nämä tekivät siiderien ohella hyvin kauppansa aurinkoisessa alkukesän säässä. Sään kanssa kävikin mieletön tuuri, saimme istuskella pitkään iltaan ulkona auringonpaisteessa, eikä tyypillisestä koulujen lopettajaissateesta näkynyt taivaalla merkkiäkään.

Camp-henkeen uppoutui myös telttasauna, jonka kannoimme edellisenä iltana terassin kylkeen niin ikään naapurien pihalta. Telttasauna olikin läksiäisten vetonaula, naisten ja miesten saunavuorot vaihtuivat tiuhaan illan ja yön aikana aamuun saakka. Niin miellyttävät löylyt tuollaisessa leirisaunassa, oletteko koskaan päässeet kokeilemaan?
 

 

Tällainen tunnelmakuvatulva tallentui tänne blogin puolelle teidän blogiystävienkin iloksi.

Nauru hiipii yhä tuon tuosta suupieliin viikonlopun tapahtumia muistellessa.

Tällaisia juhlia täytyisi järjestää useammin!

 

 

Ystävät rakkaat, oli aivan ihanaa, kun pääsitte paikalle!

Kyyneleet silmissä, haikein mielin: Olette korvaamattomia, teitä tulee iso ikävä.

Hymy huulilla: Olemme onnekkaita, kun olette osa elämäämme.

Nauretaan, halataan ja juhlitaan taas, kun tavataan <3.