SYNTYMÄPÄIVÄ - MIKÄ IHANA TEKOSYY SISUSTUSHAAVEIDEN TOTEUTTAMISEEN

Syyskuun viimeisenä saan aina vuoden lisää mittariin ja sen siivin olen tottunut hankkimaan itselleni jotain sellaista, mikä on poltellut mielessä jo pidemmän aikaa. Useimmiten jotain sellaista, mikä ei olisi ollenkaan välttämätöntä elämän jatkumisen kannalta. Ehkä saan jonkun hullun maljakkonaisen leiman otsaani nyt, mutta senkin uhalla on pakko tästä 37. vuoden aarteesta teille kertoa. Tämän vuoden synttärilahjaani emmin kahden Helsingin reissun verran ja lopulta juhlapäivän aattona raahasin junassa hurjan isoa pakettia. Hieman nauratti ja ehkä vähän nolottikin: vaasipaketin vaatiessa yhden hengen istumapaikan tituleerasin kyllä itsekin itseäni hetken aivan hulluksi. Onneksi kanssamatkustajat eivät tieneet, että oli kyse maljakosta.

Carina Seth Anderssonin Svensk Tennille suunnittelema vaasi on kummitellut mielessäni tuon tuosta, vuosi sitten viimeksi tässä ruokailutilan suunnittelupostauksessa. Tuo viaton haavekollaasi onkin muuten toteutunut nyt tuoleja lukuun ottamatta. Joita niitäkin viime viikonloppuisella Helsingin reissulla kävin vaihteeksi taas koeistumassa. Tarkkaan harkittu päätös toivottavasti kestää parhaiten aikaa.

Synttärisunnuntaihin kuului myös ihan oikeita yllätyksiä. Äidin tuomat gladiolukset avautuivat viikossa niin upeiksi, että tekisi mieli istuttaa niitä omaankin kukkapenkkiin. Anoppi puolestaan oli käärinyt tyylilleen uskollisena pakettiin Marimekkoa. Tuo valkoinen pitkänmallinen lautanen viehättää kaikessa yksinkertaisuudessaan ja monikäyttöisyydessään. Silloin kun ei ole tarjoilukäytössä, se sopii hyvin erilaisiin asetelmiin. Nyt sitä koristaa Lampe Bergerin huoneilmanpuhdistin, jota olen pyrkinyt käyttämään aktiivisemmin. Sen rinnalla Walesin muistoina muutama kuivunut hevoskastanja sopii syksyyn ja tuovat Cardiffin ja Llandough Primary Schoolin taas vähän lähemmäksi. Hevoskastanjoista oli aina syksyn tullen tyttöjen koulupuvun taskut täyttyneet koulun pihan pikkumetsikössä leikittyään.

Dagg-vaasi on uskomattoman kaunis tyylinäyte käsityötaitururuudesta, jossa suunnittelijan luonnon inspiroima visio ja lasinpuhaltajan taidokkuus kohtaavat. Kookas maljakko on omiaan näyttäville kukkasille, mutta veistoksellinen itsessään ilman kukkiakin. Äskeiseltä metsälenkiltä teki mieli napata kauniin punertavat pihlajanoksat vaasin uusiksi tulokkaiksi, mutta kirittäjän juoksuvauhti ei sallinnut pysähdystä. Ehkä täytyy tehdä rauhallisempi kävelylenkki pikapuoliin takaisin metsään, ennen kuin ruskan värit ovat kaunis muisto vain.

Täällä alkaa olla leppoisan rentouttava viikonloppu takana. Perjantaina juhlimme kolleegojen kanssa maailman opettajien päivää perinteisin kekkerein kynttilöitä sytytellen ja kuohuvaa kilistellen. Perjantai-illan hyvä flow jatkui lauantaina ihan vain kotona puuhastellen, lenkkeillen ja leväten. Tänään olisi vielä edessä kymppikahvit naapurin tytön synttärijuhlilla, jonka jälkeen olenkin simpukkarisottoa ja valkoviinilasillista vaille valmis kohtaamaan tulevat viisi täyteläistä työpäivää ennen perjantaina koittavaa syyslomaa. Voi kun säilyisi nämä kauniin syksyiset säät vielä hetken ennen talventuloa, perjantaina nimittäin satoi se aina yhtä taianomainen ensilumi työpaikan pihalle. Lomatoiveina ei nimittäin toistaiseksi ole kummoisempaa kuin ruskaretki Kolin kansallispuiston kauniisiin maisemiin. 

MARMORIA RUOKAPÖYDÄLLÄ

//Blogiyhteistyössä Hansakivi

Marmori on viehättänyt omaa silmääni jo useamman vuoden ja näinä vuosina marmori onkin yleistynyt paljon sisustuksen eri ratkaisuissa - niin suurilla pinnoilla, huonekaluissa kuin pienemmissä koriste-esineissäkin. Kuviota jäljitellään jopa tapeteissa ja puhelimenkuorissa. Vaikka meneillään onkin taas uusi aalto marmorin tulemisessa, niin se tuntuu silti melko ajattomalta valinnalta. Aidot materiaalit kestävät aikaa ja ovat muodissa aina. Me valitsimme jo rakennusvaiheessa Carrara-marmoria keittiön välitilan laataksi ja uutta ruokapöytää etsiessämme päädyimme valmisratkaisujen sijaan teettämään pöydän mieleiseksemme keittiön marmoriteemaa pöydän kannessa jatkaen. Markkinoilla on todella paljon kauniita kivimateriaaleja, joten ilman tuota keittiön laattavalintaa olisi materiaalin valinta pöydän kanteen varmasti ollut vaikeampi.

Ruokapöydän kanneksi Hansakiveltä tilaamamme marmorilevy* onkin viime kuukausina ollut varmasti lempparikuvauskohteeni.. Pitkän hintavertailun ja materiaalipähkäilyn jälkeen päädyimme materiaalissa Carraran marmoriin ja toimittajana Hansakiveen. Hansakiven kanssa olin hionut kauppaa marmorilevystä jo pari vuotta sitten, kun haaveilin vaihtavani silloisessa Walesin kodissamme ruokapöydän lasikannen marmoriin. Tuolloin hankinnan esti turhan kallis kuljetuskustannus Virosta Britanniaan saakka. Suomeen toimitus Tallinnasta on paljon edullisempaa, joten meille oli Suomen  marmorihintatason tiedettyämme itsestäänselvää lähteä etsimään sopivaa toimittajaa Suomenlahden tuolta puolen.  

Yhteydenpito Hansakiven kanssa oli helppoa ja onnistui suomeksi. Marmorilevyjen kuviossa voi olla tosi isoja luonnollisia eroja ja ennen tilausta Hansakiven Riikka lähettikin minulle kuvat heidän levyistä ja sain tehdä toiveeni, mistä kohtaa levyä ja kuviota juuri meidän levy leikattaisiin. Näin ei tullut ostettua sikaa säkissä vaan tiesimme, mitä tulemme saamaan. Meidän pöytälevyssä itseäni viehättää kovasti, että kuvio ei ole tasainen kautta levyn vaan on vähän dramaattisempi toisessa päädyssä pöytää toisen päädyn ollessa kuvioinniltaan rauhallisempi.

Nähtäväksi jää, miten siistinä saamme marmorin pinnan pidettyä. Huokoisena kivimateriaalina marmori ei ole se helpoin materiaali, mutta toisaalta elämme sen verran siististi, että en liian huolissani tästäkään ole. Hansakivellä tehtiin marmoripintaan voimakkaampi suojakäsittely jo valmiiksi estämään lian imeytymistä pintaan ja tilauksen mukana saimme vielä marmoritasojen jokapäiväiseen puhdistamiseen tarkoitetun aineen. Pöytälevy on niin kaunis, että olen valmis näkemään vaivan.

Näissä kuvissa marmorilevy on vielä nostettuna meidän terassipöydän päälle, kun sepällä teetetyt jalat olivat vielä tekeillä. Myöhemmin näätte sitten lopputuloksen oikeiden jalkojenkin kanssa. Ruokailutilan suunnittelupostauksen tein täällä ja pukkijaloista poiketen jalkarakenne tulee olemaan hyvin simppeli. Mustat Ton-tuolit rottinki-istuimella ovat olleet mukana suunnitelmissa, mutta nyt olen alkanut empimään, kun nuo Eamesin käsinojalliset tuolit ovat oikeastaan ihan hurjan hyvät istua ja pidän kovasti myös tuosta kromista tuolin jaloissa. Tyylilleni uskollisena haudon lopullista tuoliratkaisua varmasti vielä tovin. 

Pöydällä koreilevat kerrotut jaloleinikit ovat ajalta ennen hiihtolomaa, yksi harvinainen hetki, kun raaskin pitkästä aikaa ostaa kukkakaupan kukkia. Näitä kerrottuja leinikkejä en ollut aiemmin tavannutkaan. Tälläkin viikolla kukkia olisin mielelläni katsellut, kun täällä on pidetty sairaskotia jo sunnuntaista saakka, kun esikoisen lisäksi sairastuin myös minä. Loman jälkeen ei siis palattukaan energisenä kouluun ja töihin, vaan on maattu voimattomina sängyn pohjalla. Sitkeä tauti kyllä ja näyttää kovasti siltä, että tässä menee koko viikko. Supersääli, itse olisin enemmän kuin mielelläni tehnyt vähän töitäkin välissä (vaikka kotoa käsin aika monta tuntia olen täällä tehnytkin), sillä ensi viikolla koittaa taas uudet seikkailut. Nyt onkin sitten tavoitteena tervehtyä lauantaiaamuun, pitäkää mulle peukkuja! 

Ja tuohon marmoriin vielä sen verran, että tilasimme Hansakiveltä myös toisen palan marmoria. Sen sijoituskohteesta lisää toisessa jutussa. Keittiön pöytälevystä hyviä kuvia myös tässä viherkasviteemaisessa postauksessa.

Nyt oikein mukavaa keskiviikkoiltaa!

//*Marmorilevystä saatu alennusta blogiyhteistyötä vastaan