UUSIA KUVAKULMIA

Huomenta! Ensimmäinen loma-aamu kahteen kuukauteen, kun heräsin pirteänä jo kuudelta ja tunsinkin olevani ihan hereillä ennen kuin mistään kuului pikkuvarpaiden tepsutusta. Onkohan se merkki siitä, että loma on tehnyt tehtävänsä? Vai siitä, että tajusin mennä ajoissa nukkumaan ;)?! Kyllähän tämä opeloma tuntuu aina ihan loputtoman pitkältä. Työt ovat tulleet silloin tällöin jo uniin ja nyt pyörivät mielessä usein jo päivälläkin. Odotan jo mielenkiinnolla ensi viikolla alkavaa arkea ja uuden organisointia. Aamut tulevat olemaan paljon aikaisempia ja kiireisempiä ja päivät pidempiä kuin viime vuonna. Ehkäpä siis näiden aikaisten aamujen harjoittelut on jo hyvä aloittaakin. Työpaikkani  vaihtuu vähän etäämmälle, paikkaan johon mulla on aivan erityinen tunneside. Työkavereiksi saan entisiä kolleegoita, talo on siis tuttu työnkin puolesta, mutta myös entisiä opettajiani. Olenhan käynyt siellä oman koulutaipaleeni ensimmäiset yhdeksän vuotta. Harmi vain, että varhaislapsuuteni hoitotäti jäi juuri eläkkeelle ja oma äitikin on tehnyt samoin jo pari vuotta sitten :).

Mutta lomaillaan nyt vielä viikko kuitenkin ja kuten arjessa myös täällä blogissa aion tarttua hitusen  rästihommiin. Haasteet kuuluu mulla miltei aina tähän kategoriaan. En käsitä miten ne voivat olla niin takkuisia toteutettavia, vaikka haasteet ovatkin hauskoja ja niiden antajat sitäkin hauskempia. Tällä kertaa otin työn alle sisustusblogeissa kiertäneen uusien kuvakulmien haasteen. Viisi minuuttia ja viisi uutta kuvakulmaa. Sain haasteen sekä Sannalta Inspired by love -blogista sekä Marjalta Vaaleanpunaisesta hirsitalosta. Kiitos molemmille!  Haaste on lähtöisin Viljalta raikkaasta Muotoseikka -blogista.

 Näin kesällä tuntuu, että kaikki kuvakulmat kotoa ovat uusia, kameran kanssa ei tee kovin mieli sisällä heilua, kun elämä on siirtynyt ulos: pihalle, reissun päälle, mökille ja rannalle. Mutta muutaman raapaisu nyt ehkäpä jotain uuttakin tvistiä tänne.

Portaikkoa en ole tainnut meillä liiemmin kuvailla. No, koska ne nyt ovat vain portaat. Puu on lämpökäsiteltyö koivua. Talven pimeydessä rappuset tuntuvat joskus vähän tunkkaisilta, mutta toisaalta puu tuo mukavasti lämpöä muuten (ja erityisesti muiden mielestä) melkoisen valkoiseen yleisilmeeseen. Vauvat ovat kasvaneet jo siihen ikään, että portaiden alapäässä ei enää porttia tarvita, mutta yläpäässä vielä kauan. Makkarit sijaitsevat rappujen molemmin puolin yläkerrassa ja silloin tällöin tuossa aulassa hipsuttelee unenpöpperöisiä tyttösiä. Näen painajaisia siitä, että jompi kumpi kompastuu tuonne rappuihin.

Näillä helteillä alakerran siunauksena on kivilattia, joka pitää taloa melko viileänä. Yläkerrassa tuo siunaus on ranskalainen parveke ja avattavat ovet. Yläkerta on helteillä aikamoinen sauna, tänä kesänä ovia on saanut pitää huoletta auki läpi yön, montaa itikkaa ei sisälle ole eksynyt. Kiitos tuon parvekkeen tuuletan ja puistelen myös petivaatteita usein, joskus jopa päivittäin. Tuohon oviaukkoon voisi laittaa valkoisen ilmavirrassa hennosti hulmuavan valkoisen verhonkin. Toisi nukkumiseen ja erityisesti heräämiseen aivan uuden fiiliksen. En ole muuten ollenkaan pimennysverhoihmisiä, silläkin kustannuksella että lapset heräävät aina aamuauringon valoon. Sälekaihtimetkin jätän usein yöksi auki. Valoon herääminen on mun juttu.

Pari kuvaa vielä työhuoneesta. Siellä on elämä valaistunut valkoisen seinäpinnan myötä. Valkoisella on kyllä mainio vaikutus. Tuntuu nimittäin myös, että kapean huoneen maalattu seinä siirtyi samalla puoli metriä kauemmas. Kuva on otettu kodinhoitohuoneesta, josta oli alunperin ainoa ovi tähän huoneeseen. Huone oli meistä aina jotenkin omituisessa paikassa, eikä sinne juuri päiväkään paistanut. Esikoisen synnyttyä puhkaisimme seinän meidän aiemman makkarin, nykyisen leikkihuoneen puolelle ja laitoimme seinän tilalle lasiovet. Nyt valo virtaa läpi talon tässäkin päässä taloa. Kaikenkirjavat kansiot odottavat jo muuttoa uudelle työpaikalla. Ihana, että mulla on uudessa työpaikassa kunnolla tilaa omille töihin liittyville tavaroille, eikä niitä tarvitse pyöritellä pitkin kotia. Työhuoneen lisäksi vaatehuoneet ja varasto pursuavat näistä työkamppeista. Meidän työ kun on sellaista, että koskaan ei tiedä, mitä tarvitsee. Niinpä kaikenlaista on tullut vuosien saatossa säilöttyä :). 

Ja taisipa näistä kuvakulmista tulla ilmi myös se, miksi työhuoneen vanha valaisin siirtyi makkariin. Minä sydän Jielde. Kesäkuun alussa hyödynsin Stockmannin alekupungit ja palkitsin itseni vuoden täydennyskoulutusurakan päätöksestä sekä uudesta työpaikasta. Oon aika mestari itseni palkitsemisessa ;).

En nyt ole aivan kärryillä, mihin tämä haaste ei olisi jo eksynyt, mutta KodinKulmia, Piipadoo sekä At Marias ,olkaas hyvät!

SINKKOLASSA

Olen kyllä täysin tippunut laskuista, kuinka mones arkihaastepostaus tämä on, mutta laitetaanpas tänne nyt kuitenkin muutama onneton ja arkinen pyhäräpsy, koska pienen hetken kamera roikkuikin tänään kaulassa. Aamupäivä meni taas kirpparitouhuissa (kuinka siihen voikin kulua niin paljon aikaa..!) ja terassia laitellessa. Iltapäivällä suuntasimme koko porukalla Sinkkolan kotieläinpuistoon ihmettelemään tämän kevään uusia asukkeja. Ilmaista lystiä lyhyen ajomatkan päässä. Pakkasimme eväät reppuun ja tehtiin treffit ystävien kanssa. Väriä eikä aurinkoa puuttunut siis tästäkään päivästä.

Röh. Nää oli mun suosikit. Niin pieniä vielä, mutta syksyyn mennessä kasvavat jo kunnon joulukinkuiksi. Täytyy käydä moikkaamassa niitä useasti ennen sitä. 

PS. Oon tylsä, enkä haasta nyt ketään.

HIRVEESTI KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA

Heipparallaa! Tänään päätin tarttua härkää sarvista ja hoitaa pari rästiin jäänyttä haastetta. Jo aikoja sitten sain Marikalta  kysymyksiä ja vastauksia -haasteen sekä Marjalta ja Heiniltä viiden kysymyksen haasteen. Olen ihan äärettömän huono vastaamaan näihin haasteisiin, jotenkin ne vain jäävät roikkumaan To do -listalle. Nyt päätin ottaa oikeuden omaan käteeni ja yhdistellä nuo kaksi haastetta yhdeksi, jotta saisin edes yhden haastejutun linjoille.

Kuvitukset eivät liity sitten millään lailla juttuun. Niiden myötä peruutan kuitenkin eilisiä sanojani sen verran, että keittiön tasoille noita tavaroita on vain siunaantunut erilaisiin rykelmiin. Ja kylläpä tuo vihreä vain virkistää. Ei niistä sen enempää :).
 
 

Mistä unelmoit?

Terveydestä. Pienemmässä ja suuremmassa mittakaavassa. Voisiko aihe ollakaan ajankohtaisempi tässä kymmenettä sairaspäivää tuskaillessani.  Ja jos jätetään muut maailmarauha-asiat nyt tästä pois, niin matkustelusta, itsesuunnitellusta kodista veden läheisyydessä ja mustikkamättäiden keskellä (avokalliokaan ei haittaisi) sekä Bertoian Wire-tuoleista :).

Mistä innostut? 

Keväisen metsän tuoksusta ja sammalesta lenkkarin alla.

Oikeasti ihan tosi pienestä ja joskus ihan kaikesta. Andy Warholin sanoin All is pretty. 

Koitan nähdä asioissa aina ne positiiviset ja kauniit puolet ensin.

Aamu vai ilta?

Aamu ja ilta. Tykkään herätä aikaisin, silloin voi huoletta istua tunninkin aamukahvilla, eikä silti tule kiire. Päivät tuntuvat pitkiltä ja ehtii vaikka mitä. Lapset pitävät meillä myös huolen, että aikaiset aamuherätykset toteutuvat poikkeuksetta myös viikonloppuisin. Tykkään silti myös kukkua yömyöhään. Yleensä parhaat ideat syntyvät silloin, kun pitäisi mennä nukkumaan. Ja toisaalta, lasten nukahdettua alkaa oma aika, jolloin myös yleensä haluaisin tehdä jotain muutakin kuin lojua sohvalla. Joskus lähden treenaamaankin vasta iltaysin jälkeen. Vaikka en oikeastaan haluaisi hukata minuuttiakaan nukkumalla niin pikku hiljaa alan kuitenkin ymmärtämään, että pitkässä juoksussa tämä yhtälö on mahdoton. Tarvitsen ja arvostan unta vähän enemmän.

Sanat vai kuvat?
Kuvat. Olen visuaalinen ihminen ja se toivottavasti välittyy täällä blogissakin. Monesti jopa kuivasta tenttikirjasta muistin asioita niin, että teksti piirtyi mieleeni kuvina.

Kaunein maisema?

Kauniita on monia. Mutta kaikista tunnerikkain maisema löytyy Sveitsin jylhimmiltä Alpeilta Matterhornin maisemista. Sielunmaisemani, johon liittyy paljon henkilökohtaisia muistoja ja tietynlaista isoksi kasvamisen iloa ja tuskaa. Ei niin väliä, onko tuo maisema kesäinen vai talvinen, molemmat ovat henkeäsalpaavan kauniita ja satumaisia. Noita maisemia ajattelen kaiholla valehtelematta joka viikko.

Maaseutu vai kaupunki?

Vaikka viihdynkin kaupunkien hulinassa, ennen pitkää kaipaan maalle. Olen metsien tyttö henkeen ja vereen. Siksi varmasti asun Joensuussa enkä Helsingissä (Sitäkin kyllä yritin useampaankin otteeseen.) Sopiva välimuoto suurkaupunkien ja maaseudun välillä. Metsät ja maalaismaisemat ovat ihan tässä äärellään.

Suosikki leivonnassa?
En osaa sanoa yhtä suosikkia, koska yleensä haluan aina kokeilla jotain uutta. Suklaiset, marenkiset tai hyydykekakkumaiset reseptit vetävät monesti pisimmän korren.

Mottosi?
No ei mulla sellaista ole. En ole mitään mietelausetyyppiä.

Lempiväri sisustuksessa?
Arvaakohan kukaan :)? Valkoinen.

 Desing-esine/huonekalu, joka ei ikinä tule meille.
Never say never.
Parempi, kun ei uhoa mitään.

Miksi bloggaan?  

Hyvä kysymys, jota monesti mietin itsekin. Minunhan piti kirjoittaa väitöskirja, ei blogia :). Ehkäpä tämä tuntui toisen lapsen äitiysloman aikaan sopivalta kanavalta purkaa omaa kiinnostusta arjen estetiikkaan, sisustamiseen ja käsin tekemiseen. Siis niitä asioita, joilla ei viitsisi jatkuvasti vaivata perhettään tai kavereitaan. Ajan saatossa täältä blogikuvioista on löytynyt ihania kanssabloggaajia ja lukijoita, jotka ovat näissä asioissa samalla aaltopituudella ja jotka tekevät hommasta yhteisöllisen. Monia on ollut ilo tavata kasvotustenkin. Blogiharrastuksen myötä myös kiinnostus valokuvaamiseen on kasvanut ihan omiin sfääreihinsä. Vielä olen säätöjen kanssa raakile, mutta rakastan erilaisten kuvakulmien miettimistä. Joskus saatan saada kuvausidean jopa kesken yöunien. Kuvaamiseen liittyy myös rentouttava puolensa. Silloin unohdan yleensä kaiken muun. Moni helposti ajattelee sisustusbloggaamista pinnallisena ja täysin joutavana puuhana. No sitähän tämä toden totta myös on ja siksi siitä myös pidän, mutta onneksi tähän touhuun nivoutuu niin paljon muutakin mielenkiintoista ja merkityksellistä. Ja eihän tälläistä päiväkirjaa tulisi muuten pidettyä. Blogin välityksellä näistä ajoista jää omanlaisensa muisto. Joskus täällä on myös kuvia meidän kodin pienemmistä tai isommista asukeista.  Alkuun epäröin asian kanssa, mutta halusin kuitenkin antaa blogille jonkinlaiset kasvot ja puhaltaa vähän persoonaa peliin kuvienkin välityksellä.

Viisi blogisuosikkiasi?

Tää on paha. En voi nimetä viittä ehdotonta ykköstä. Luen PALJON erilaisia blogeja. Enimmäkseen sisustusblogeja, mutta myös lifestyle-, perhe-, käsityö- ja leivontablogeja.

Tässä joitakin erityisiä, muita ihania löytyy blogini sivupalkista tai google-profiilistani. 

Akaasian alta -blogi on aivan ihanan uniikki, eloa ja iloa Afrikan auringon alta. Teksti ja kuvat herättävät monenelaisia tunteita surusta naurun hörähdyksiin, ihanan aitoa juttua ja perspektiiviä meille länsimaisesta hyvinvoinnista nauttiville. Ja wau, mitä ihania luontokuvia suoraan savanneilta. Sohvamatkailusta Afrikkaan saadaan nauttia vielä hetken verran ennen kuin Jaana perheineen palaa pitkän tauon jälkeen Suomeen. Savannia jään kaipaamaan varmasti.

Fräulein Klein, saksankielinen HELMI. Täynnä sisustus- askartelu- ja leivontaideoita. Ja samalla saan pidettyä kielitaitoa yllä. Otan ilolla vastaan vinkkejä muista hyvistä saksankielisistä blogeista! 

Vaaleanpunainen hirsitalo. Marjan blogia olen lukenut aikojen alusta saakka. Täynnä kauniita juttuja sisustuksesta, leivonnasta, pukeutumisesta ja urkkailusta. Kuvat ja jutut kolahtavat. Tuntuu kuin siellä kirjoittelisi sielunsisko, jolla on hyvin samanlaiset intressit kuin itselläni.

Vastarintama, Pihkala, Inspired by Love, Plateful of Love, Villa H ... äääh en osaa rajata. Mielettömiä sisustusblogeja on niin monia, mutta muun muassa nämä klikkaan ensimmäisten joukossa auki.

Enpäs laita nyt haastetta mihinkään suuntaan eteenpäin, kun näitä tuntuu taas kiertävän monenlaisia. Napatkoon mukaansa, ken tahtoo. Mutta nyt lataamaan akkuja, huomenna pitäisi päästä lääkäriin, ei tästä paranemishommasta nyt meinaa mitään tulla minun kohdallani. Tytöt ovat onneksi jo melko kunnossa. Kauniita unia!

PS. Vielä pari tuntia aikaa osallistua arvontaan.

PEACE & SNORE

Heippa siellä, terveiset peiton alta! Olo on samaan aikaan uupunut, raskas, kipeä ja kaikinpuolin kelju, mutta kuitenkin niin iloinen, helpottunut ja riemastunut. Tänään palautin tämän kevään opintojen viimeiset portfoliot ja esittelin lopputuotokset.  Illan suussa kotiin tullessa tuntui, että kaadun jaloiltani. Villasukat jalkaan, maailman mukavin ruttupaita ja villasukat päälle ja peiton alle teekupin kanssa toipumaan.

Unen päätä tarvitsee tuskin hetken päästä etsiä. Pidemmittä puheitta PEACE & SNORE! Kaikkeahan ei aina tarvitse ansaita, mutta nyt ihan pikkuisen jopa luulen nämä unet ansainneeni.

PS. Tämä olkoon arkihaasteen toinen osa. Haastan mukaan Cirkus-blogin Joannan. Tuskin tarvitsee kertoa, mistä on kysymys? Tämä haaste tuntuu olevan jo ihan kaikkialla.

PPS. Pahoittelut kuvien huonosta laadusta. Taitaa olla blogihistorian ensimmäinen kerta, kun kelpuutan tänne kännykällä otettuja kuvia. Jos ihan rehellinen olen, niin eipä olisi tänään voinut kuvan laadut vähempää kiinnostaa.

ARJEN KUVAHAASTE 1/5: OMPELUA EIKÄ KOVIN MONTAA ÄITIPISTETTÄ

Moikkamoi!  Kello on jo vaikka mitä, mulla vasta kahvikupillisen mittainen paussi ja päivän kolmas työvuoro alkamassa. Lapset unilla ja mulla on vielä ompelu-urakkaa riittävästi. Yhden jos toisennäköistä taskua, saumaa, poimutusta, kaulusta ja laskosta on syntynyt viime viikkoina ja vielä pitäisi muutama rakennenäyte pusertaa perjantaina palautettavaan portfolioon. Ja tietenkin niistä tyynynpäällisistä (joista olen täällä jo pariin otteeseen höyrynnyt) pitäisi oma portfolionsa myöskin koota valmiiksi. 

Koska kameralle ei ole tänään tallentunut muuta kuin ompeluprosessin eri vaiheita, on juuri hyvä hetki tarttua arjen kuvahaasteeseen, jonka sain sekä Silja Maarialta että Viiviltä, kiitos siitä molemmille! Haaste on kiertänyt viime viikkoina näkyvästi Facebookissa, missä itsekin sen kertaalleen toteutin. Nyt haaste tuntuu kiertävän myös täällä blogistaniassa. Haasteessa tulee kuvata arkea sanoin ja kuvin viiden päivän ajan ja joka päivä tulee haastaa mukaan yksi uusi bloggaaja.

Tälläisissä merkeissä siis täällä. Lapset ovat saaneet elää tänään kuin pellossa ja katsoa DVD:tä sydämensä kyllyydestä, kun isi-ihminen tekee kahta vuoroa töissä ja äiskällä nyt sattuu olemaan vähän ompelemista. Onneksi isompi hoksasi lähteä omin päin ulkoilemaan (Kiitos naapuriin huolenpidosta!) ja pienempi on oppinut kaivamaan laatikosta itse muovailuvahat ja vesivärit sekä kykenee käyttämään pitkänkin ajan nyppien nuppineuloja neulatyynystä ja sitten asettelemaan ne yksi kerrallaan takaisin. Äitipisteitä ei siis tänään juurikaan ole herunut, mutta ehkä me selvitään siitä hengissä ;).

Taisi loput kahvit jo jäähtyä kuppiin, joten nyt menoksi, surrur! Haastan tänään mukaan ihanan Essin Esmeralda`s -blogista.

PS: Kuka siellä jo hoksasi, mitä tyynynpäällistä yritin jäljitellä? Kaikkea kun ei ole varaa hankkia, niin silloin täytyy tehdä itse (ja aika monta kymppiä halvemmalla teinkin..). Toivottavasti en tällä epätoivoisella plagiointiyrityksellä loukkaa kenenkään tunteita ;)!

JOULUN LEMPPARIT JA ARVONNAN VOITTAJA

Uusi viikko ja uudet kujeet. Niitä riittää nyt joulun alla täällä blogissa. Adventteina arvotaan kiitokseksi teille lukijoille mahtavien yhteistyökumppaneiden avustamana. Ensimmäinen adventtiarvonta H&B Homen kanssa on päättynyt ja voittajakin jo selvillä, ja samaan aikaan on polkaistu käyntiin toisen adventin arvonta Leikkien Lelukutsujen kanssa. Kahden viimeisen adventin arvontakuviot ovat jo työn alla ja jotain tositosi kivaa tulee paljastumaan niistäkin luukuista! Odottakaapas vain :).

 

Eteisaulan kaapin päällä joulua luo jo toisen kierroksen hyasintit ja ikisuosikit mariskoolit. Noihin kirkkaisiin en vain kyllästy, vaikka kuinka nähtyjä kenties jo ovatkin. Vanha kuusikoristekin tuli laitettua taas esille, kaikessa yksinkertaisuudessaan se on vuodesta toiseen se kaikista lempparein. Tänä jouluna mustan, valkean ja kirkkaan lisäksi joulun väreihin kuuluvat vihreä ja kulta - punainen on vielä harkinnassa :) Tässä taisin samalla vastata Sandellan antamaan haasteeseen, jossa piti kertoa lempijoulukoristeesta. Ehkä yhtä kivat koristeet ovat ensimmäiseen kotiini ostetut Marimekon punaiset joulupallot. Mutta mietin vielä saisivatko ne tämänkin joulun yli vielä huilia. Niiden hypistely on ainakin varmaa. Kiitos haasteesta, napatkaapas mukaan, jos haluatte!

Niin ja sitten se voittaja.. valittiin tällä kertaa pikkusormien toimiessa onnettarena.

H&B Homen lahjoittamat Linumin keittiöpyyhe ja servettipakkaus  menevät seuraavan kommentin jättäneelle:

Anskuli 1. joulukuuta 2013 11.10

kahdella arvalla mukana :) Joulun tekee lasten ilo ja onni, tunnelma, hyvä ruoka <3

 Onnea Anskuli! Laitatko minulle sähköpostia, niin saadaan paketti matkaan!

Mukavaa viikon alkua, täällä mennään kirpsakassa pakkassäässä!

AIVAN KOUKUSSA -HAASTE

Olen koittanut tiedostaa sisustusmaailmani heikkoja kohtia, jotta tiukan paikan tullen pystyisin edes joskus tulemaan tyhjin käsin kotiin. Silti useimmiten kotimme saa taas yhden tyynynpäällisen, kynttiläkipon tai purnukan. Karsin vanhimmasta päästä sitten kirpparille tai annan äidille. Kauniit kynttiläkipposet ovat sinänsä melko halpaa hupia ja pelastavat esteetikon päivän takuuvarmasti. Toisaalta juuri noista huomaamattomista pienistä ostoksista saattaisi ajan kuluessa säästää pitkän pennin niihin kaukaisempiin, kestävämpiin haaveisiin. Ja niitäkin riittää. Tuolit ja valaisimet saavat erityisesti ainakin minun järkeni heikkenemään. Niistä haaveilen aina ensimmäisenä, vaikka koti alkaakin olla jo tuoleilla melkoisen miehitetty ja valojakaan ei kaikkia ehditä pitää päällä :). Parantumatonta, mutta minkäs teet. Koska olen listaihmisiä, päädyin tässäkin asiassa sellaiseen - AIVAN KOUKUSSA - TOP 3 osaltani tulee tässä:

1) KYNTTILÄNJALAT, LYHDYT JA TUIKKUKUPIT

2) TYYNYNPÄÄLLISET

3) TUOLIT

Oletko koskaan miettinyt, mihin asioihin kiinnität aina ensimmäisenä huomion sisustuskaupoissa, blogeissa, lehdissä tai muiden kodeissa vieraillessasi? Millaisia asioita kiikutat omaan kotiisi kerta toisensa jälkeen, kun et vaan voinut vastustaa kiusausta? Mitä keräilet kaappeihisi sillä verukkeella, että vaihtelu silloin tällöin virkistää? Millaisissa sisustusjutuissa "pakko saada" sivuuttaa järjen? Olen melkein varma, että sieltä linjoilta löytyy muitakin keräilijä- ja haaveilijasieluja. Haastankin sinut paljastamaan omat heikkoutesi ja ongenkoukkusi sisustusrintamalla. Tyyli on vapaa. Toivon tietysti, että vinkkaat Pastellimajan kommnettiboksiin, mikäli haasteen toteutat.

Haasteen voi napata mukaansa kuka vaan teistä ja aivan erityisesti haastan mukaan seuraavat ihanat sisustajasielut:

Heini - Villa H

Sanna - Inspired by Love

Essi - Esmeralda's

Kerttu - Modernisti kodikas

Maiju - Plateful of Love

Mitäs sanotte leidit, otatteko haasteen vastaan?

PS. Tämä aihe tuntuu tällä viikolla kovin ajankohtaiselta, kun edessä on viikonloppureissu Helsinkiin ja sisustusostoskiusaus on ylitsepääsemätön. Koitan tässä siis tiedostaa heikot kohtani etukäteen, jotta voisin sitten tehdä järkipäätöksiä. Tosin onhan se nähty niin monesti ennenkin, että kun täältä periferian perukoilta pääsee asioiden ytimeen, niin järki häviää hyvin nopeasti. Onneksi tuhotöihin on lauantaina vain rajoitetusti aikaa. Katsotaanpas sitten ensi viikolla, kuinka siinä kävi :). Mutta nyt kauneusunille, täällä on menty sellaista aikataulua viime päivät, että hirvittää jo millaiset silmäpussit ehdin kerryttämään lauantain kekkereille. Onkos siellä muita Indiedaysin Blog Awardseihin tulijoita? 

SEITSEMÄN KUVAA KESÄLTÄ

Moikat! Meillä on ollut tapahtumaa koko viikonlopun täydeltä, 

eilinen meni häissä näissä maisemissa ja tänään käväistiin tyttöjen kanssa vielä vauhdikkailla 

viisvee-synttäreillä. Koska kamera sai huilata juhlahuiskeessa, oli tänään hyvä hetki kaivella kesän kuva-arkistoja ja tarttua samalla Villa H:n Heiniltä saatuun haasteeseen koota seitsemän kuvaa kesältä, joista jokaista saa kommentoida vain yhdellä sanalla. Kiitos haasteesta! Mutta voi, kesä oli ihana ja kaikenlaista mieleenpainuvaa tapahtui. Vaikeaa kertoa siitä vain seitsemän sanan verran, mutta ehkä tekee mulle ihan hyvää olla välillä vähäsanainen ;). Koitin valita sellaisia, joita ei blogissa olla vielä nähty. Paria viimeistä lukuunottamatta onnistuinkin.

 Näihin ja lukuisiin muihin on hyvä palata, sitten kun talvi ja pitkät pakkaset alkavat kyllästyttää.

RANTAPÄIVÄT

MÖKILLÄ

ILOSAARIROCK

ASUNTOAUTOILUA

KÖÖPENHAMINASSA

TERASSILLA

 

KESÄHERKUT

Niin ja nappaapas tästä haaste matkaasi, jos et vielä ole sitä saanut! Ja vinkkaile
mulle kommenttilaariin, jos sen toteutat. Tulen mielelläni kurkkimaan muidenkin kesäkuvia.

10 THINGS ABOUT ME

 Sain jo aikaa sitten Cirkus-blogin Joannalta 10 asiaa minusta -haasteen. Kiitos!
Juttu on jo tovin ollut jemmassa luonnoksissa, mutta nyt kun tulin kesken työpäivän
tyttökaksikko mukanani kotiin sairastupailemaan, 
mulla oli päiväuniaikaan hetki aikaa etsiä jotain rekvisiittaakin kuva-arkistoista. 
Melkein kaikki kuvat on täällä blogissa jossain vaiheessa jo nähtykin.
 Tässäpä siis minun vastaukseni tähän jo monessa muussakin blogissa kiertäneeseen haasteeseen. 

1. Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?

Nähdä, kuulla, haistaa ja maistaa, tuntea.

Seikkailla.

Rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Toteuttaa itseään.

Ottaa nöyrästi vastaan se, mitä elämä antaa ja tuo tullessaan.
Ajatella positiivisesti.
Voi, tätä listaa voisin jatkaa vielä tovin, mutta eiköhän siinä tullut tärkeimmät.

2. Mikä on mielestäsi suurin virhe, minkä sisustamisessa voi tehdä?

Tähän nyt olen väärä ihminen vastaamaan. Jokainen taituroi tavallaan.
Toisen huti voi olla toisen hitti.
Makuasioita.

3. Mistä ammatista haaveilit lapsena?

Poliisi, opettaja, apteekintäti.
Kaksi ensimmäistä "haavetta" tuli vanhempieni ammateista ja toiseen ammattiin lopulta "muutaman" mutkan kautta päädyinkin, 
vaikka en siitä tietoisesti enää lukioiässä haaveillutkaan. 

4. Millainen on mielestäsi täydellinen päivä?

Kiireetön aamu kahveineen, päivä ihanimpien seurassa.

Urkkailua luonnossa, kotipuuhia ja omiakin juttuja.

Hyvä ruoka ja herkkujälkkärit.
Ei kai onnistuneet pikkushoppailutkaan kenenkään päivää pahenna.

Tää vaihtoehto on se todennäköisin toteutumaan, 

niihin muihin täydellisiin sisältyisi sitten turkoosia vettä

ja pinacoladadrinkkejä tai helihiihtoa aurinkoisilla Alpeilla ja sitä rataa :).

5. Jos saisit tavata yhden ihmisen, elävän tai kuolleen, kenet haluaisit tavata?

Isovanhempani.

6. Mitä sanoisit tälle henkilölle? 
Kiittäisin juuristani.

Ja lähinnä haluaisin vielä näin aikuisiällä ammentaa heidän
 elämänkokemuksestaan, taidoistaan ja muistoistaan.

7. Kolme tärkeintä tavaraasi?
Vihkisormus, valokuvat ja puhelin.
Kaksi ensimmäistä pelastaisin palavasta talosta ihmishenkien jälkeen seuraavaksi.  

8. Voiko makuasioista kiistellä?
No voi. Mutta harvemmin viitsin. Kiisteleminen ei ole vaivan väärtti makujutuissa :).

9. Minne haluaisit matkustaa? 
Tää on helppo. Zermattiin Sveitsiin, aina.

 

10. Mikä ajatus on useimmiten mielessäsi, kun heräät?

Paljon kello? Vieläkö voitais vähän köllötellä?

Täähän oli kuin ne kyssärivihkot joskus pienenä, muistatteko? Miksikäs niitä kutsuttiinkaan?!
 
Nuo viimeisen kuvan pienet varpaat ja koko kuumeinen pikkunyytti sylissä
jatkan Koko Suomi leipoo -ohjelman pariin. Jos sieltä vaikka löytyisi vinkkiä viikonlopun synttärikakkuun.. ja jokohan minäkin
innostuisin telkkarista jotain seuraamaan?!

UUSIA KUVAKULMIA

Hei ihanaa, viikonloppu on nyt virallisesti täällä!

Yksi kurssi portfoliota vaille paketissa ja ansaitut puolitoista

vuorokautta vapaata. Lapset uinumassa ja sauna lämpiämässä.

Siihen teemaan meneekin mukavasti Jonskulta Valoisaa vaaleaa -blogista saatu haaste,

jossa pitäisi löytää kodista kuvakulmia, joita blogissa ei ennen ole nähty.

Meidän kylppäri ja sauna ovat jääneet täällä blogissa kuvailematta.

Ehkäpä siksi, kun eivät ole niitä lemppareita väritykseltään.

Poikkeaa aika rajusti siitä seesteisemmästä muun kodin linjasta.

 Remppaamisestakin ollaan haaveiltu, mutta ei ole tuntunut kuitenkaan kovin järkevältä.

Voisihan kylppäri nyt rumempikin olla. Rempan aika on sitten,

kun kunnossa alkaa olla oikeasti moittimista.

Jos jotain hyvää, niin ainakin kylppärissä saa aamuisin silmänsä auki ;).

Olkoon siis meidän kodin energiakeskus.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua, tähän tilaan ei juuri luonnonvalo lankea.

..ja sitä seesteisyyttä saa sitten, kun sammuttaa valot ;).

Tuonne kynttilänvaloon suuntaan N-Y-T.

Tällä kertaa en laita haastetta eteenpäin, taitaa olla jo monessa suosikissani kiertänyt.

Napatkoon mukaansa, ken haluaa!

HAASTE: LEMPIPAIKKA

Moikkelismoi!

Sain eilen Villa H -blogin Heinieltä haasteen kertoa kuvin ja sanoin kotini lempipaikasta.

Kiitos siitä!

Päätin tarttua heti tähän jutunjuureen, koska olen tätä miettinyt ennenkin ihan muuten vaan.

Kerran erään ystäväni kanssa mietimme, että silloin olisi kodinsisustus mennyt nappiin,
jos jokainen huone tai paikka kotona kuuluisi lemppareihin.

Miehelleni vasta sanoin, että tykkään tällä hetkellä ehkä eniten meidän uudesta makkarista.

Yläkerran pintarempan jälkeen pidän muutenkin valkeiden lautalattioiden tuomasta tunnelmasta koko yläkerrassa.
Alakerrassa sitten on vähän eri henki, kun suurin osa pinta-alasta on vaaleaa laattaa.

Koska vasta tein makkaripostauksen (klik), niin valitsin toisen mieluisen paikan,

yhden olohuoneen nurkista. Jossa nytkin tätä juttua näpyttelen.
Teen, brittiläisen käsintehdyn toffeen ja omenanoksien voimalla koitan lueskella koulujuttuja.
No kuinkas siinä kävikään, täällä ollaan..!

Tässä nurkassa tykkään istuskella ja tätä nurkkaa tykkään tuijotella.

Eero Aarnion pastillituoli, Kartellin Bookworm ja Componibili sekä äitini virkkaama matto.
Vaihdoin hyllyyn vähän keveämmän värisiä kirjojakin tässä yksi päivä.
Valkoista ja pyöreitä muotoja, pienillä jutuilla saa sitten perusilmetta uusiksi.

Pitkällä tähtäimellä nurkkaan kotiutuu joskus jokin ihana jalkalamppu,

nyt Combonibilin päälle kulkeutuu toisinaan työhuoneen Ikean pöytävalaisin.

Pastillituoli niin ikään on lempihuonekaluni.

Se ei ole uusinta tuotantoa, vaan isäni on voittanut sen 70-luvun lopulla Fazerin pastilliarpajaisista.

Ajatelkaapas sitä :)!!
Mietin, olisiko silloin tullut ranskan- ja amerikanpastillit kuvioihin. Täytyypäs selvittää.

Väri oli tosin silloin oranssinpunainen. Vanhemmillani on kuvia tuolista,
kun äitini istuu ja neuloo siinä viimeisillään minua odottaessaan.

 Tuolin väri ei tainnut vanhempiani miellyttää ja tuoli majaili lopulta ulkona,
 milloin ruohonleikkurin suojana tai mummolan navetan ylisillä heinien seassa :).

Sieltä tuoli sitten kaivettiin esille, kun sain idean sen kunnostamisesta ja maalaamisesta.

Paikallinen automaalaamo hoiti homman onneksi tyylikkäästi.

Tuoliin jouduttiin uusimaan halkeillutta lasikuitua ja se maalattiin valkoiseksi.

Hintaa operaatiolle tuli 100e.

Maalaamon yrittäjä tokaisi jälkeenpäin, että ei tämä tuoli hänelle mikään kultakaivos ollut.

Sen verran työtä se oli kuulemma vaatinut.

Kunnostuksen myötä tuolilla ei mahda olla niinkään enää rahallista arvoa,
mutta käyttö- ja tunnearvoa meille senkin edestä.

Tälläinen lempipaikka täällä. Alla kuvia nurkan muistakin asuista tässä kevään aikaan.


Jaan haasteen eteenpäin
 Kertulle Modernisti kodikas -blogiin,
Marjalle Vaaleanpunainen hirsitalo -blogiin,
Essille Esmeralda's -blogiin,
Heidille Vaaleansininen uni -blogiin
ja
 Marialle At Maria's -blogiin.

Haasteen ohjeet kuuluvat näin:

- Kerro kuvin ja sanoin, mikä on kotisi lempipaikka ja miksi
- Jaa haaste eteenpäin viidelle valitsemallasi blogille
- Muista kiittää haasteen antajaa

 

 Aurinkoista viikonalkua!!!