ONNISTUNUT SIIVOUSMENTORI JA MUITA IHANIA VIIKONLOPULTA

Viikko vierähti taas arjen pyörteissä nopeammin kuin ehdin edes huomaamaankaan ja koska itsekin olen saanut tehdä taas joka päivä töitä, viikonloppukin on tuntunut taas ihan ansaitulta viikonlopulta. Tälle viikonlopulle meillä oli pari asiaa listalla. Ensimmäiseksi piti päästä eroon niistä muutamista hassuista pahvilaatikoista, joita muuttokuormasta tänne väliaikaiskotiin otimme. Se kirkuvan vihreä väri ei sovi sitten yhtään mielenterveydelle. No, pari laatikkoa sain piilotettua vaatehuoneeseen odottamaan säilytyspulman ratkeamista, mutta muuten täällä alkaa olla jo melko laatikottomat neliöt. Viikonloppukukkasten hankkimistakin arvoin moneen kertaan, koska koti tosiaan muistutti hetken varastoa. Lopulta kukat osoittautuivat loistavaksi mentoriksi asunnon saattamisessa kodin näköiseksi.

Se toinen viikonlopun kohokohta oli eiliset synttärijuhlat, joita vietimme hauskassa seurassa eräässä ravintolassa. Juhlat olivat pitkästä aikaa ihana syy laittaa korkkarit ja tylli ylle, sekä saada tukka rennosti nutturalle. Harvinaisen ihanaa täällä Suomessa kyllä on, kun lapset saa helpommin hoitoon ja saadaan mekin mennä välillä omiin menoihimme ilman suurempia sumplailuja.

Viime keväänä näihin aikoihin istutin anemoneja Cardiffin kotimme parvekkeelle, tänä vuonna raaskin ostaa edes nuo pari hassua maljakkoon. Kukkakimpun ja uusimman ruotsin Elle Decorationin kansikuvan värimaailma puhuttelee, vaaleanpunaisen ja sinisen liitto toimii aina ja näyttää näin keväällä varsin raikkaalle. Nuo yksityiskohdat onkin tämän kodin ainoat väripilkut tällä hetkellä, kun siitä laatikoiden vihreästäkin päästiin ja jos ei anopin viininpunaista itämaista mattoa eteisessä lasketa. En ole vielä päättänyt sen kohtaloa.

Mukavaa viikon viimeistä sinne ruutujen toiselle puolelle! Me saimmekin juuri likat kotiin ja lähdetään tästä vähitellen raksalle ihmettelemään. Yhdet synttärikekkerit olisi vielä tällekin illalle tiedossa, joten näissä merkeissä vietetään meidän sunnuntaita.

HELLO GORGEOUS!

Älkää säikähtäkö, ei ole noussut sen kummemmin mikään pahasti päähän. Olen itse asiassa huomenna menossa otsikon nimiseen kampaamoon ja kävin tänään miettimään, että on se muuten kumma, ettei yhdellä puoli/kokopäiväisellä kotirouvalla ole ollut aikaa tai sen kummemmin kiinnostustakaan käydä kampaajalla puoleen vuoteen. No, en ole ikinä ollut kampaamon tuolien suurkuluttaja, mutta voisihan sitä aina vaikka vähän ennen jo havahtua tilanteen toivottomuuteen, eikä vasta sitten, kun tekee mieli kulkea säkki päässä. Intouduin siinä sitten samalla miettimään kotirouvan prototyyppiä ja satuin varmaankin siinä samalla vilkaisemaan sormiani. Niin, jos ei ole kynsienkään huolto verissä, niin voisi kai ne kolme viikkoa vanhat lakat sentään ottaa pois, jos ei aika riitä niiden uudelleen lakkaamiseen. Hurjan kiireinen kotirouva siis. Tykkään kyllä pitää huolta itsestäni inhimillisissä määrin, mutta ei kai se aina niin justiinsa ole. Olen myös sitä sellaista tyyppiä, jolla ei teetä minkäänlaista vaikeutta mennä hakemaan lapsia koulusta kintut polvia myöten liejussa tai kauppaan ilman meikkiä. Erityisesti toista liejutyyppiä en ole toistaiseksi täällä vielä tavannut. Ehkä siksi saankin vaivihkaisia katseita monena päivänä viikossa. Metsässä nyt on vain niin mukavaa juosta ja tähän aikaan vuodesta täällä Walesissä ne tahtoo olla vähän mutaisia paikkoja. Kynsilakkakaan ei onneksi minuuttani määritä.

Ei sillä, ettenkö pitäisi myös meikeistä ja kynsilakoista (niistä kaikista kahdesta, jotka omistan), erityisesti kauniista purkeista ja ihanista sisällöistä. Tiettyihin juttuihin tosin tykkään panostaa enemmän kuin toisiin. Ihonhoito lienee niistä yksi. Vaikka en olekaan mikään kosmetiikan suurkuluttaja, niin olen valmis panostamaan niiden vähäisten tuotteiden laatuun, mitä vuoden aikaan hankin. Hankintoja tulee tehtyä kuitenkin niin harvoin tällä saralla. Viimeisinä vuosina tutustuin kosmetologitätini suosituksesta Suomessa kehitettyyn BTB13 -sarjaan ja olin sitä mieltä, että tästä en luovu. Erityisesti sarjan seerumi teki ihmeitä pikkulapsi- ja ruuhkavuosien jättämille jäljille, erityisesti silmien ympärillä. Sattuman kautta tosin ainakin hetkellisesti pidän taukoa noista tuotteista, koska syksyllä onni suosi minua Instagram-arvonnassa ja voitin itselleni setin australialaisen Jurliquen luonnonkosmetiikkaa. Erityismainintani meneekin tuolle Activating Water Essence -vedelle, joka välillä tuntuu riittävän itsessäänkin ihon kosteuttamiseen. Mutta erityismaininnan arvoinen kyllä on seerumikin. Rehelliset rasvat ovat itse asiassa olleet täällä Cardiffin kosteassa meri-ilmassa vähemmällä käytöllä. Tähänkin asiaan taitaa tulla muutos sinne pakkaseen siirryttäessä ja pääsen kunnolla testaamaan myös tuota Jurliquen rasvaa.

Vaikka muutto meillä lähenee, viiden (!) viikon päästä pitäisi olla nämäkin kaikki paketissa, innostuin tänään päivittämään vielä makkarin ilmettä pienillä muutoksilla jo olemassa olevin tavaroin. Voisi ajatella, että alkaisi olla jo aivan sama, mutta ei, kyllä viimeiseen saakka on toki vielä rymsteerattava. Hayn Flip -peili on osoittautunut parin vuoden aikana huippukäytännölliseksi ja arkea palvelevaksi esineeksi. Tämän kummempaa pynttäytymispaikkaa en tarvitse. Rubn:n valaisin hakee paitsi oikeanlaista polttimoa myös sopivaa paikkaa. Nyt se parkkeerasi tuohon kaapin nurkalle. Oikea paikka löytynee sitten vasta uudesta kodista.

Nyt täytyneekin varmaan kammeta tuohon peilin eteen hetkeksi. Sillä iltapäivän kurahousut vaihtuvat illaksi vähän nätimpiin ja olisi kai suotavaa vilkaista itseään peiliinkin. Sain pitkästä aikaa sovittua illallistreffit erään ystiksen kanssa ja tie vie pian läpsystä vaihtaen kohti kaupunkia. Niin ja olisihan tuo kynsilakkapurkkikin tuossa tyrkyllään, toiveikkaasti nostettu kaapista esiin. Hmmm. Viitsisiköhän sitä tehdä perinteiset "viittä minuuttia ennen lähtöä lakkaukset"?

Kepeää keskiviikkoiltaa sinullekin!

KESÄ TULEE - OLETKO VALMIS?

// Yhteistyössä Instrumentarium

No nyt täytyy sanoa, että minä en aivan vielä, sillä ennen kaikkea uusia aurinkolaseja kaipaan kuumeisesti. Vanhat Ralph Laurenit ovat nimittäin palvelleet New Yorkin matkalta kesästä 2011 asti. Ai minäkö vaihtelunhaluinen :)? Viisi vuotta on tehnyt kuitenkin tehtävänsä, luottopokani alkavat olla melko naarmuilla ja tippuvat päästä jokaikisellä kumarruksella.  Huhtikuisessa Indiedaysin inspispäivässä pääsimmekin tutustumaan Instrumentariumin tämän kesän Solaris-aurinkolasimallistoon ja kesän uutuuslasien sovittelun myötä syttyi kyllä kiirellinen kipinä uusia omat aurinkolasit mitä pikimmiten. Tämän kesän aurinkolasimuotia näyttää jatkavan jo edellisiltäkin kesiltä tutut isot ja naiselliset aurinkolasit, vaikka niiden rinnalla myös Ray Banin pilottilasit jatkavat edelleen vahvana trendinä. Näiden lisäksi tarjolla on myös mm. sporttisempaa peililasia tai pyöreää 80-lukuhenkistä lasia. Omasta vaihtelunhalustani ja revittelykyvystäni kertoo se, että miellyin Solaris-malleista Diorin isoihin naisellisiin aurinkolaseihin, jotka muistuttavat hyvin paljon vanhoja lasejani. Mitäpä sitä hyvää mallia vaihtamaan. 

Instrumentariumin pisteellä oli esittelyssä myös luova Fuzion Step into the World -silmälasimallisto, joka on saanut innoituksensa eri puolilla maailmaa sijaitsevista luovasti koristelluista julkisista portaista. Vaikka meillä oli Heinin ja Minnan kanssa ensisijaisesti tarvetta uusille aurinkolaseille, päädyimme revittelemään ja sovittamaan myös näitä kaikkea muuta kuin tavanomaisia väreillä iloittelevia silmälasimalleja. Lasit kertovat maailman eri kaupunkien katutaiteesta, siispä alla minä koitan päästä lasien avulla Rio de Janeiroon, Heini puolestaan San Franciscoon. Minna taisi olla jo kiireisenä matkalla Beirutiin punaisen kirjavine pyöreine laseineen, eikä ehtinyt istahtaa meidän kanssa mosaiikkirappusille enää ollenkaan.

Mallia näissä piristusruiskelaseissa poseeramiseen meille näyttivät Instrumentariumin pisteen omat promoottoritytöt, jotka olivat osanneet revitellä kesäisesti myös pukeutumisellaan. Eihän näistä silmälasi-mekkoyhdistelmistä voi tulla kuin hyvälle ja kovin kesäiselle mielelle!

Instrumentariumin pisteellä otetut henkilökuvat: Julian Schröpel ja Sanni Riihimäki 

Ja sitten siihen teitä lukijoitakin enemmän ilahduttavaan osuuteen, sillä blogiyhteistyön merkeissä minulla on ilo tarjota teille lukijoille etukoodi, joka oikeuttaa -25 % alennukseen Instrumentariumin kaikista silmälaseista ja aurinkolaseista. Saat alennuksen sanomalla FUZION oston yhteydessä. 

Suosittelen myös kurkkaamaan tekstiin liittämieni linkkien taakse, joista saa lisätietoa Instrumentariumin valikoimasta sekä aurinkolasitrendeistä.

Jokos siellä on aurinkolasiasiat kunnossa ja minkä mallisissa laseissa sinut voi tänä kesänä bongata katukuvasta päivää paistattelemasta?

PS. Iltajuhlassa meillä olikin sitten käytössä vähän kyseenalaisemmin toimivia kehyksiä, linssejä ja muita asusteita, joiden kanssa Instrumentariumilla ei onneksi ollut mitään tekemistä. En voinut vastustaa kiusausta liittää tätä kuvaa mukaan juttuun kertomaan, kuinka hauska päivä meillä kokonaisuudessaan tuolloin Kattilahallilla olikaan. 

Kuva: Ville Malja

IN MY BALLERINAS

Kun asu kolahtaa oikein kovaa isolla koolla, niin olen valmis astumaan hetkeksi epämukavuusalueelleni, kameran takaa sen eteen. Ballerinan uniformu aiheutti viime viikonloppuna juurikin tälläisen tunteen. Tämän alustuksen jälkeen on kai turhaa enää mainita, kuinka kovin pidinkään lauantain blogigaalan asustani. Helsingin keskustasta, Yrjönkadun Drama Gallerysta löytämäni juhla-asu* oli niin minun näköiseni: sopivan rento ja tyttömäinen, mutta silti kovin klassinen ja juhlava. Persikansävyinen tyllihame ja musta merinovillainen neuletoppi toimivat niin kauniisti yhdessä. Kuvasimme illan asun juuri ennen auringonlaskua ja Kattilahalliin rientämistä Ullanlinnan kattojen yllä.

Tyllihame oli ollut itse asiassa jo pidemmän aikaa ostoslistallani, kunnes Drama Galleryn kanssa tehdyn blogiyhteistyön myötä sain sen lopulta vaatekaappini prinsessaroolia täyttämään. Alunperin Drama Galleryn verkkokaupassa tovin jos toisenkin haaveiltuani olin miettinyt itselleni harmaata tai mustaa tylliä, kunnes kokeiltuani tätä persikkaista sävyä, tiesin oikean värin lopulta löytyneen. Pitsisen kietaisutopin sijaan Drama-vaatteiden suunnittelija Ulla ehdotti kokeilemaan vielä merinovillaista perhostoppia hameen kanssa ja niin vaihtui hetkessä myös ajatus pitsitopista hiukan läpikuultavaan verkkoneulostoppiin. Harvoin vaatteet tuntuvat saman tien sovitettaessa niin ikiomilta. Venepääntie, juhlava silkkiorganzarusetti olkapäällä ja selässä hennosti erottuva perhoskuvio antoivat topille erityisen kauniin ja uniikin ilmeen.

Tämä oli ehdottomasti asu, jossa oli helppo olla tuttujen ja tuntemattomien keskellä. Korot olisivat toki tuoneet lisäsenttejä ja vähän enemmän ryhtiä juhlalookkiin, mutta balettitossuissa askeleet tuntuivat höyhenenkevyiltä vielä kellon lyödessä puolta yötä. Vaikka asun myötä olisikin erityistä tilausta kesäjuhlille, niin juhlavampia juhlia odotellessa voin hyvin kuvitella pukevani sekä ylä- että alaosan päälle vähän arkisempanakin päivänä. Tyllihame menee kivasti myös simppeleiden neuleiden kanssa, toppi puolestaan vaikka farkkujen parina. Tämä asu siis tuskin jää kaappiin pölyttymään.

Jos haluat asuinspiroitua, niin kannattaa käydä katsomassa Drama Galleryn verkkosivuilta löytyvät Ullan suunnittelemat mallistot ja lumoavat kuvat. Vähän on itselläni vielä treenaamista etenkin Sali-malliston ballerinan tasoiseen varvastekniikkaan. Spagaattihypyistä saanen vain uneksia. Drama-tuotteita voi tilata verkkokaupasta, mutta erityinen hohtonsa on vierailla myös pienessä kivijalkaputiikissa, josta sain ainutkertaisen asiantuntevaa ja omistautuvaa palvelua. Kiitos Ulla <3!

Loppukevennys löytyykin tällä kertaa Instagramin puolelta. @pastellimaja-profiilissa on nimittääin nähtävillä blogigaalan päheimmät asusteet.

Kampaus ja kuvat: Heini/Villa H

* Blogiyhteistyössä - In collaboration with Drama Gallery


/// I fell in love with this classic but girlish outfit I found at Drama Gallery when visiting Helsinki last weekend. Peachy tulle skirt and black slightly see-through merino top with silk organza bow and knitted butterfly pattern at its back. What a perfect excuse to put on ballerinas instead of high heels! Love love love this!

VIILETYSTÄ VILLAISISSA JA VOITTAJAKIN VIIMEIN

Enpä arvannut, että elämä täällä ihan heti kävisi kovin meneväksi. Mutta kai kalenterin täyttymistä voi pitää yhdenlaisena sopeutumisen mittarina kuitenkin. Viimeiseen viikkoon on mahtunut melkoisesti ohjelmaa, vaikka osa menoista onkin jouduttu perumaan. Täällä on ollut yhä vain jopa 15 astetta lämmintä, mutta kylmän viiman ja kolean kosteuden takia olen pukenut menoihin täysin talvisesti ylle. Luulen pärjääväni samalla setillä Suomen talvisemmissakin olosuhteissa. On kai sinne povattu ensi viikoksi -15 astetta ja hurjasti lunta, onhan? 

 

Löysin viime Suomen reissulta palatessa lentokentältä aivan ihanan hannamaisen takin. Jätin sen jo järkisyistä kertaalleen rekkiin roikkumaan, mutta palasin kuitenkin kohta sydän läpättäen takaisin tarkistamaan pesulappua, sillä eihän tälläisiä takki-ihanuuksia sattunut kohdalle kuin kerran kymmenessä vuodessa. Pesulappu kertoi takin olevan  yli 90 prosenttisesti villaa, mohairia ja alpakkaa, mikä teki peruuttamisesta siis käytännössä mahdotonta.  Aivan täydellinen minunlaiselleni vilukissalle. Takki on saanut näilläkin plusasteilla kaverin paksusta harmaasta tai ohuemmasta mustasta villahuivista. Niin ihanaa, kun ei palele!

Mies oli ehkä ennemminkin kauhuissaan vaaleanpunaisen koltun paluusta. Olinhan pitänyt edellistä Benettonin vaaleanpunaista kummajaista vuosia sen joutuessa lopulta nukkavieruna roskalavalle. Tälläisellä setillä viiletellään siis täällä. Eilen Suomettarien pikkujouluissa ja tänään pormestarin vastaanotolle palkintojen jakoon tyttären voittaessa rasismin vastaisessa piirustuskilpailussa. Perjantaina sitten Suomeen saakka.

 

Takki: Hilfiger // Kengät: Vagabong // Harmaa huivi: Hilfiger // Musta huivi: Day.

 

Ja sitten viimein niihin voittajauutisiin! Eiliselle niitä jo lupailin, mutta hommassa kävi niinkin vanhanaikaisesti kuin liian täydestä vatsasta ja myöhäiseksi virahtaneesta illasta johtuva nuijanukutus. Mutta nyt viimein, ihanan suuri joukko teitä oli tavoittelemassa Cilla's-saippuakolmikkoa. Voitto osui random.orgin arpomana kiiajasmiinan kohdalle. Voittajaan on otettu yhteyttä sähköpostitse. ONNEA vielä tätäkin kautta!

 

Palattaisko seuraavaksi sitten niihin kakkuihin?

 

 

 

/// My winterwear looks more or less like this. The jacket is the warmest find ever. It's from Hilfiger and made mostly of wool, mohair and alpaca. Perfect for me, who is freezing even when it's +13C outside. I also admire it's pale pink colour, not any mainstream one.

 

MINUN SUOMI-MAISEMANI

Kun ajattelen spontaanisti Suomea, silmiini piirtyy usein ensimmäisenä tälläisiä kuvia.

Lumella tai ilman.

 

Kolilla olen viettänyt aikaa jo kolmevuotiaana isän jalkojen välissä lasketellen, nuoruuden urheiluvuosina mäkivetoja juosten ja pitkiä lenkkejä vaeltaen, aikuisena sitten häitämme juhlien. Tärkeä paikka, josta löytyy aina vain yhtä kaunis ja vetoava maisema.

Tällä kertaa ehdin jo ajatella, että Koli jää väliin, kunnes kuitenkin hoksasin tehdä sille tilaa reissuohjelmaan. Ruska-aika oli jo suurilta osin ehtinyt ohi  ja luonnossa vallitsi viehättävä melankolisen riisuttu tunnelma, jota kaunis kuulas sää hieman piristi. Juuri se hetki vuodesta, jolloin luonto on jo täysin valmistautunut ottamaan lumipeitteen vastaan. 

 

Reipas lenkki hyvässä seurassa Kolin vaaroilla kipitellen, rentoutuminen Koli Relax Spassa kuoharia täyden kuun loisteessa nauttien ja päivän päätteeksi ruokailu  maisemaravintolassa lohella, lehtikaalipaistoksella sekä palsternakkapyreellä herkutellen. Kylläpä kannatti venyä aikatauluista.

 

Joulun aikaan nähdään  sitten toivottavasti lumipeitteinen Koli ja päästään puolestaan suksille.

 

Millainen on sinun mielenmaisemasi?

 

 

 

///

Koli National Park in the Eastern Finland. Absolutely one of my favourite places on earth.

HELLEVEHKEITÄ

Tämä juttu syntyi tuulen pudottamasta palmunoksasta. Kun on riittävän kauan aikaa lomalla, luettavat kirjat päässeet loppumaan, surffit ja lenkit tehty sekä levätty ja pelattu Unoa enemmän kuin riittävästi, täytyy tehdä edes jotain. En ole mikään asukuvailija, mutta tällä viisiin tämä homma onnistuu multakin. Perinteisten reissukuvien lomaan tällä kertaa muutamat suosikit hellevarustautumisen puolelta.

 

 

 

 

Bikinit Billabong, teeppari Rip Curl. Paidasta piti tulla treenipaita, mutta se onkin ollut ihan vitsikäs siviilissäkin. Ja ennen kaikkea pelastanut liikaa aurinkoa saaneet olkapäät, hihallisia vaatekappaleita kun ei kovin montaa tullut mukaan pakattua. Suojakertoimet ovat olleet tällä reissulla vähintään 30, lapsilla aina 50+. Pienemmillä ei ole viitsitty lähteä edes leikkimään. Mottona mieluummin valkoinen kuin pinkki. Pahemmilta palamisilta ollaan onneksi vältytty, mutta väkisinkin päivän päätteksi joku kohta punottaa, jos vähänkin on auringossa aikaansa viettänyt. Sitä paikkaamaan sitten hittituote Aloe vera. Espanjalaisten ylpeyden aihe, jota saa täältä jos jonkinnäköisessä purnukassa ja koostumuksessa. Minä nappasin alkuloman ostosreissulta mukaan 99,5 prosenttisen aloegeelin, jota olen laittanut neuvosta myös aamuisin aurinkorasvan alle ihoa kosteuttamaan, illalla sitten viilentämään. Toimii melkoisen hyvin niin aikuisella kuin lapsella. Nestettä on täytynyt nauttia aivan jatkuvasti ja lasten kanssa saa olla erityisen tarkkana.  Melko perusjuttuja aurinkoisella säällä, mutta jotka helposti ajantajuttomuudessa, melskeessä ja touhussa unohtuvat.

 

Tälläsillä vehkeillä jota kuinkin myös tähän päivään. Märkäpuku lisäksi tuomaan merelle lisäsuojaa. Oon melkoisen innostunut mun surffipäivistä. On ollut tosi hauskaa ja olen oppinut hurjasti juttuja. Merivesikin on niin lämmintä, että pahinkin vilukissa siellä tarkenee. Haitkaan eivät ole syöneet. Nyt omelettia ja melonia napaan ja vesille taas, näyttäis pöhisevän. Kuten tuo ukkonen monesti palmun latvuksia tähyillessään toteaa. Surffislangi haltuun, ananakset silmille ja hymy huulille.

 

Hyvää tuulta myös teidänkin päivään!

 

 

 

PURNUKKARAKKAUTTA JA ARPAONNEA

Viikonlopun viimehetket, mutta mikäpäs on taas startatessa uuteen viikkoon, kun on puuhattu mukavia koko viikonloppu. Niin ja tietysti purnukat ja putelit ovat ojennuksessaan aamuja varten. Työhuoneeseen luomani tällinkinurkkaus on osoittautunut aivan huippujutuksi. Erityisesti keväisin innostun täydentelemään kosmetiikkatarpeita ja nyt on meinannut lähteä homma vähän räpylästä, kun mies reissaa taxfreen läpi harva se viikko. Tämän kevään suosikit saavat palstatilaa tässä: Erityismaininta Estee Lauderin Day Wearille, sitä ilman en ole pärjännyt moneen vuoteen sekä uusimpana rakkautena tämän kevään riskisijoitukseni Guerlainin Meteorites-valopuuteri. Sen lisäksi, että näyttää ja tuoksuu hyvälle, tuo kivasti valoa ja eloa talven väsyttämille poskipäille.

Tänään järkkäilin nuo taulut uusine printteineen taas uuteen järjestykseen. Onneksi olivat kiinni vain tauluteipeillä, jo olisivat muuten olleet naulanreiät väärässä paikassa. Niistä puheen ollen, kiitos kaikille Walldesign.fi:n printtiarvontaan* osallistuneille! Teitä olikin taas oikein mukava joukko.

 

Voittajaksi suoriutui sikurina! Onnittelut, laitan sinulle pian meiliä!

 

Ja ehkä on aivan pakko samalla riemuita, että sain tänään itsekin meiliä erään blogiarvonnan voitosta. En ikinä voita mitään, joten olin jo pelkästään siitä syystä erityisen riemastunut. Nyt on tärpännyt jo paristi lyhyen ajan sisään. Voitin muuten jotain sellaista, mitä ilman ei kerta kaikkiaan voi elää. Hih, pääsiäistä odotellessa! Sittensaatan vilauttaa voittoa teillekin :).

 

 

//*Blogiyhteistyössä Walldesign.fi.