LASTENHUONEEN SULOSTUTTAJAT

Tiistaiterkkuja kuopuksen huoneesta! Ehdin juuri ja juuri äsken iltalenkiltä toivottamaan tuonne verhon taakse hyvät yöt meidän pikkuneidille. Tilasin huoneeseen jo kesällä vaalean harmaan vuodekatoksen ja nämä No74:n katokset ovat olleet ilmeisen kysyttyjä, kun jouduin tämänkin kappaleen tilaamaan Ruotsista saakka ja odottelemaan tilausta useamman kuukauden. Mutta ostos oli ehdottomasti odottamisen väärtti, sillä neiti itsekin on ollut uuteen pesämäiseen sängynpäätyynsä ja sen väriin oikein tyytyväinen. Harmaa värivalinta meni vaaleanpunaisten sävyjen edelle ajankulkua ja huoneen rauhaisampaa ilmettä ajatellen. Katosta pitäisi ehkä hieman vielä laskea alaspäin ja viritellä sen suojiin pienet valot tuikkimaan tähtiä yön turvaksi.  Katoksen kanssa samassa paketissa saapui myös pari Mrs Mighetton julistetta, joita olemme ihastelleet yhdessä jo jonkin aikaa. Uskomatonta, miten joku osaa maalata noin suloisia akvarelleja. Saanko siis esitellä uudet tulokkaamme: Miss Pennyn ja Dear Tofflen? En malttanut odottaa, että olisin käynyt katsomassa näille jotkin toisiinsa mätsäävät kehykset vaan mallasin niitä kotoa jo valmiiksi löytyviin kehyksiin. Ja itse asiassa ne näyttävätkin noin eri pari raameilla ihan hauskalta kaksikolta. 

Nyt kun pikkukakkosen huone alkaa olla jo näin hyvällä mallilla, pitäisi toden teolla alkaa laittamaan esikon huonetta paremmalle tolalle. Reppanalla kun ei ole vielä edes tuolia koulupöytänsä ääressä! Syyslomalla saatiin sinnekin jo pari vuotta paketissa huilanneet String-hyllyt seinälle, joten alkuun on sentään päästy. Työviikot ovat niin intensiivisiä, että hyvä, jos ehtii aamulla sängyt petaamaan, kun työpäivän päätteeksi sinne on jo valmis kaatumaan uudelleen. Loman jälkeiset pari päivää on menty taas tukka putkella, joten todellakin saan laittaa rastin ruutuun, että selviydyin tänään lenkille tuonne pikkupakkaseen. Keskiviikko on onneksi aina alkuviikkoa leppoisampi ja kiva hengähdyspäivä keskellä viikkoa, joten huomisaamuun on paria edeltävää aamua levollisempi herätä. Mutta nyt suihkuun ja hetkeksi vielä kynttilään tuli ja kuppiin lämmintä. Mukavaa viikkoa sinulle!

PIENEMMÄN TYTÖN HUONEESSA

Sunnuntai-iltaa jo viedään, täällä on menty viikonloppu kotoillen ja ystäviä tavaten. Tänään olen potenut sisätiloissa, viime yönä kun oli pahus vie kurkkuun leiriytynyt kaktus ja nyt on sitten lämpö nousussaan. Kaikki rohdot on nyt kaivettu kaapeista ja sormet ristissä toivotaan sen mukaista tokenemista huomiseen työaamuun. Suurimmat saavutukset tälle päivälle on ensi viikon töiden suunnittelun lisäksi makaronilaatikko ja muutama foto kuopuksen huoneesta. Muuten onkin mennyt ihan haahuillessa ja loikoillessa koko päivä.

Tyttöjen huoneet ei vielä blogissa ole juuri näyttäytyneet. Niihin on oikeastaan vain kannettu tavarat sisään, eikä vielä sen kummemmin sisustushommiin paneuduttu. Kuopus sai seinilleen kaksi seinällistä minttua väriä ja suloisen kaverin nuo mintut seinät saavat vaaleanpunaisen eri sävyistä. Kalusteet pysyttelevät valkoisena. Ikean kaapit tuunasin Superfrontin messinkisillä lankavetimillä, sama mallihan löytyy isomman vessan laatikostosta kromisena. String Systemin työpöytä päätyi tällä kertaa pienemmän tytön huoneeseen ja sohvanhakureissulla napattiin korkeampi lastentuoli pöydän kaveriksi. Le Klint -valaisin hankittiin meidän edellisen Suomen kodin makkariin, nyt se löysi paikkansa täältä Amandan huoneesta.

Lastenhuoneessa on mielestäni tärkeintä riittävä säilytystila leluille ja muille tavaroille. Olen koittanut opettaa lapset pitämään lelut omissa laatikoissaan, niin ettei ponit sekaannu barbien kanssa. Välillä paremmalla ja välillä vähän huonommalla menestyksellä. Mutta niin näyttää uudet leikit helposti saavan alkunsa, kun tietävät, mistä mikin lelu löytyy, eikä kaikki ole iloisessa sekamelskassa keskenään.

Tämän kodin lastenhuoneissa luksusta on myös tila. Molemmilla tytöillä on nimittäin yli 13 neliötä huoneessaan ja tilaan mahtuu parhaillaan kymmenkuntakin lasta leikkimään. Testattu ollaan, kun naapurustossa elelee aika mainio porukka leikkikavereita, joista osan kanssa on oltu kavereita jo vauvasta saakka.

Tähän tilaan olen itse asiassa tilannut jo kesällä pari uutta sisustusjuttua vähän luonnetta tuomaan, mutta niitä vielä odottelen saapuvaksi. Katsotaan hankintoja sitten tarkemmin, kunhan saapuvat.

**Oohnoon Pink Bliss -pussilakanasetti sekä puiset Little Village-lelut ja Alphabet Blocks -kuutiot saatu

// This is how it looks in my younger daughter's room at the moment. In fact we haven't really spent any time decorating the girls rooms yet, just carried everything in. So I wish autumn brings in some kind of interior inspiration with these spaces.

** Pink Bliss duvet cover and wooden Little Village and Alphabet blocks from Oohnoo, gifted

 

LASTENHUONEEN SISUSTUS UUTTA JA VANHAA YHDISTELLEN

Oi kyllä! Eilen kerroin, kuinka tänään talo saa ensimmäisen valkoisen kerroksen pintaan ulkonakin ja kylläpä näytti jo lupaavalta. Instailijat voivat käydä kurkkaamassa Storiesin puolelta jo ensifilmailut tontilta. Blogin puolella odotellaan vielä homman etenemistä vähän maalipintaa pidemmälle ja kurkataan sillä välin lastenhuoneen sisustuspohdintoihin, ensimmäisenä kuopuksen huoneeseen.  

Meidän tytöt odottavat muuttoa vähintään yhtä malttamattomina kuin me aikuisetkin. Ovat kyllä selvinneet hienosti tästä kaikesta, mitä viimeisen puolen vuoden aikana on käyty läpi. Cardiffin puolella ensin kaikkien ystävien ja oman kodin hyvästely. Täällä Suomessa sitten uuden alku pienessä asunnossa, johon juuri ja juuri heidän sänkynsä mahtuvat. 98 prosenttia heidän leluistaan ja asioista, jotka heille varmasti tuovat kotoisuutta asumiseen, on edelleen muuttomatkan jäljiltä pahvilaatikoissa varastoituna. Yhteiseen pieneen huoneeseen aiemmin tottuneet tytöt saavat nyt ensimmäistä kertaa aivan omat huoneet, ja vieläpä ihan reilun kokoiset sellaiset. Esikoinen alkaa olla jo niin koululainen, että hänen huoneen sisustus on tuottanut itselleni vähän päänvaivaa, mutta onneksi asukkaalla itsellään on jo omat visionsa säkkituoleineen ja maalaustelineineen. Mitään prinsessaunelmia ei sinne siis ole enää tulossa. Pienemmän huoneeseen on itseni ollut helpompi miettiä sisustusta, mutta sen verran topakka on tuo neiti viisivuotias mielipiteineen, että mitään en sinne häneltä kysymättä ole uskaltanut miettiä. 

Kuvat: 1. katos // 2. oma // 3. vuodevaatteet // 4. paperipussi // 5. seinäkoukku // 6. matto // 7. oma

Hailakan mintunvihreät seinät asukas päätti itse, ohi oman toiveeni murretusta ballerinaroosasta. Kahta maaliseinällistä raikastettiin valkoisella kaapistolla, jonka hommasimme Ikeasta (2.). Valitsimme kaapiston vähän täyskorkeaa kaapistoa matalampana, koska ajattelimme sen sopivan pikkutytön huoneeseen mittasuhteiltaan kivemmin kuin täyskorkean kaapiston. Ja nyt tuonne kaapin päällekin voi harkitusti jotakin nostaa säilöön. Kaapisto olisi toki ollut mahdollisimman käytännöllinen liukuovilla, mutta päätimme kuitenkin viedä estetiikan edelle ja valitsimme kaapistoon normaalit ovet, joihin ajattelin puhaltaa vähän persoonaa vetimillä. Edellisestä kodista tähän huoneeseen on kovaa vauhtia päätymässä ainakin sänky, String-pöytä hyllyineen (7.) ja matto (6.). Oohnoo on pitänyt meidät niin ihanasti lakanoissa viime vuosina, että niillä on kiva muuttaa ilmettä aina kuosin mukaan. Sängyn päälle olemme katsonut yhdessä kuopuksen kanssa tuollaista katosta, jolla saisi mukavasti tyttömäisyyttä yleisilmeeseen. Muu sisustus rakentunee sitten pienemmillä säilytysratkaisuilla, tauluilla ja ympäriinsä kulkeutuvilla leluilla. Tuo Tellkiddon paperipussi odotteleekin jo uuteen kotiin pääsyä, aikomuksenaan säilöä kaikki pehmoiset unikaverit.

Ei me oikeasti enää edes muisteta, mitä kaikkea ne muuttolaatikot säilövät sisäänsä. Pian koittaa meille siis joulu keskelle kesää, kun päästään aukomaan laatikoita :). Vanhat lelut ja tavarat tuntuvat taas kuin uusilta. Kyllä tuntuu itsestäkin kivalta, että pian on meidän neideillä taas tilaa ja mahdollisuuksia leikkiä enemmän!

///Kids room interior plans. Something new, something old. Our younger daughter wanted to have those light mint walls which we refreshed with the white closets from Ikea. I think I'm going to pimp those basic white doors with some lovely handles. Let's see what I find.

LELUIDEOLOGIANI - ONKO SELLAISTA?

*Kaupallinen yhteistyö: Oohnoo

Kahden lapsen perheeseen leluja on kahdeksassa vuodessa kertynyt melkoinen arsenaali. Hankin lapsille mielelläni uusia leluja aina silloin tällöin, antavathan ne lapsille uusia virikkeitä elämän päätehtäväänsä. Joskus menee hankinnat huti, lelujen mennessä rikki ennen aikojaan tai lelun jäädessä laatikon pohjalle tyhjänpanttina lojumaan. Silloin tällöin toki tuntuu, että lapsilla on liikaakin leluja. Valinnan paljoudessa he eivät enää osaa päättää, millä leluilla leikkiä. Asiasta selvitään aikuisen ohjauksessa uutta leikkiä yhdessä ideoiden tai yksinkertaisesti laittamalla osa leluista kokonaan pois käytöstä joksikin aikaa. Toista se oli silloin omassa lapsuudessa. Muistan omistaneeni mm. kokonaiset kolme barbia ja yhden ponin.  Olematta yhtään sen onnettomampi lapsi kuin omat tämän ajan kasvattini.

Lelujen lojuminen ympäriinsä välillä hermostuttaa ja myönnänkin monesti olevani raivaamisen suhteen vähän tiukkapipo. Olen melko tarkka siitä, että eri leluilla on omat säilytyspaikkansa ja silloin tällöin järjestyksen kärsiessä pidämme lajittelusulkeiset. Olen kyllä vuosien myötä oppinut hölläämään tässäkin ja olemaan suurpiirteisempi, ainakin aina tietyn hetken verran. Ja koska jäähän omatkin sotkut toisinaan aivan levälleen, niin suosin usein iltaisin raivaushetken koittaessa jättämään myös lasten leikit ja ympäriinsä lojuvat lelut niille sijoilleen, korkeintaan kulkureiteiltä niitä vähän siirrellen. Jostain opiskeluvuosilta minulle on jäänyt selkärankaan kummittelemaan lastenpsykiatrin toteamus leikkien raivaamattomuuden tärkeydestä. Hyvää leikkiä on ihana jatkaa seuraavana päivänä, juuri siitä mihin se on edellisenä iltana jäänyt, ilman että leikkiä tarvitsee uudelleen rakentaa. Etenkään vain siksi, että äidin zen siitä kärsii.

Saimme Oohnoolta testiin kestäviä EU:ssa suunniteltuja ja käsintehtyjä puuleluja sekä kankaalle painetun leikkimaton. Enpä arvannut, minkä suosion usein ennemminkin taaperoikäisten leikeistä tutut puupalikat saavuttivat omien pian viisi- ja kahdeksanvuotiaiden tyttölasteni keskuudessa. Alphabet blocks -kirjainkuutiot saimme mustana ja valkoisena ja kummankin setin säilytykseen on oma kaunis pellavainen pussukka. Tytöt innostuivat kirjoittelemaan kirjaimista yhtä sun toista ja oikein hyvää suuraakkostreeniä näistä koitui erityisesti kuopukselle, joka on kirjainten tuntemisen suhteen kiivennyt vähän perä edellä puuhun ottaessaan jo kolmevuotiaana brittiopetuksen suosimat kaunokirjainten alkeet haltuun.  Little Village -kylän puiset talot, hahmot ja kasvit on puolestaan mukava järjestellä saman sarjan leikkimatolle minkä tahansa leikin areenaksi. Aivan ensimmäisenä tähän kylään asettuivat asumaan nuo Mailegin hiirulaiset.

Tunnustan kyllä, etten ole sen kummemmin lelujen värien kuin materiaalinkaan suhteen mikään ideologiäiti. Vaikka lelujen levoton visuaalinen ja fyysinen sekamelska välillä ohimoita kiristääkin, niin silti lelut saavat tulla meille niin pinkkeinä kuin kaikissa muissakin sateenkaaren väreissä. Muovisina, kankaisina, puisina, uusina, ostettuina, käytettyinä tai itsetehtyinä, juuri sellaisina mistä lapset milloinkin itse innostuvat.

Mutta hei hyvänen aika, rehellisyyden nimissä, onhan se nyt aivan selvä juttu, että sisustajaäidin mielenterveys kiittää näiden Oohnoon puu- ja kangaslelujen inhimillistä väriskaalaa sekä ideologiaa tuotteiden takana. Näitä leluja ei suinkaan leikin päätteeksi järjestellä lelukoreihin piiloon vaan ne näyttävät melkoisen kivalta myös lastenhuoneen sisustuksessa. Ja kun aika jättää nämä lelut omien lasten käytöstä, niin nämä ovat varmasti juuri Ne Lelut, joita ei muiden lelujen sijaan raaski laittaa kiertoon vaan ne haluaa jemmata hartaasti satunnaisten pikkuvieraiden tai jopa omien lastenlasten toivossa. Oikein ihania olisivat myös lahjaideana niille kaikille muille erityisille pikkuisille.

Millainen leluideologi sinusta löytyy?

/// *Collaboration with Oohnoo

We recently got some lovely handmade designer toys from Oohnoo. The wooden Alphabet Blocks in black and white as well as the Little Village blocks and playmat fascinate - not just because of the interior-friendly colour and material scale but also because of the ideology and story behind these products. Although this kind of toys are usually held more as baby or toddler toys our girls didn't see them that way. They were fascinated as well and started immediately building towers and typing different words with the Alphabet blocks and used the Little Village set as a stage for several different kind of plays. The mat also seems to be cozy to lie on when watching films. Usually I'm pretty strict what comes to tidying up but then on the other hand try to remember the wise words of a

one child psychiatrist who pointed out that sometimes at the end of the day it's important to leave the play and toys just as they are so that children have the chance to continue the same play next day just from the point it was broken the day before without building it all over again. Well, I'm not any ultimate ideologist what comes to colour, material or type of the toys - almost all kinds of toys are welcome if they just inspire my kids to do what's most important for them - but yeah of course these Oohnoo toys inspire an interior-lover mummy! Muted colours and nature-friendly materials look just lovely also in the kidsroom shelf when not in use or even there in the middle of the floor in the most complete disorder. 

What kind of toy ideologist are you?

LASTENHUONEEN KEVÄTPÄIVITYS

 *Kaupallinen yhteistyö:Ooh noo

Kai voi puhua keväästä, jos pihalla kukkii kaksi narsissia?! Piti ihan silmiä hieraista aamulla, kun olin juuri melkein hajottanut pankkikorttini skrapaamalla auton ikkunat kiireessä paksusta jäästä ja kurvasin parkkikselta tyttöjä kouluun viemään. Kyllä vaan kevät tekee tänne tuloaan jo, vaikka aamuisin maata monesti peittääkin vielä kaunis kuura. Tänään oli jopa ihan jännät paikat aamulenkkimaisemiini ajellessa, kun lämpötila vajosi miinukselle. Mini kesärenkaineen toimittivat minut onneksi silti turvallisesti perille ja pois tullessa aurinko porottikin jo niin, että poskia kuumotti. Aivan kertakaikkisen ihana sää! Kirkkaammin paistava aurinko paljastaa kyllä täällä kotona varsinaisia mörköjä, kuten nyt vaikka nuo ikkunat. Ehkä ne pitäisi pestä vielä hyvissä ajoin ennen muuttoa, niin ehditään niistä itsekin vielä hetki nauttia.

Mutta likaisista ikkunoista viis, olen aivan kutinoissani meidän tyttöjen uusista lakanoista, joilla lastenhuone päivittyi heti kevääseen. Ooh noo lähetti meille ison paketin kaikkea kaunista uuden vuoden kunniaksi ja nämä lasten sänkyihin päätyneet Pink Bliss -lakanasetit* saavat avata tuohon pakettiin liittyvän postaussarjan. Moni pitkään blogiani seurannut muistaakin varmasti jo useammat postaukset Ooh noon tuotteista. Kahden vuoden käyttökokemuksella en voi kuin kehua näiden lakanoiden laadukasta materiaalia ja ajattomia skandikotiin sopivia kuoseja, joista useimmat sopivat helposti niin aikuisten kuin lastenkin sänkyihin.

Nämä ennen joulua Ooh noon valikoimiin liittyneet Pink Bliss -puuvillalakanat tekevätkin poikkeuksen meidän aiempaan mustavalkoisten lakanoiden kokoelmaan. Murretun roosat maalatut pallerot tuovat kivaa vaihtelua tyttöjen huoneeseen, vaikka Ooh noon tyylille uskollisena yleisilme säilyykin samantyyppisenä kuin mustavalkoisten lakanoiden aikaan. Jo aiemmin saamamme Zigzag-tyynynpäällinen kuuluu selvästikin samaan petaustiimiin. Se näiden tuotteiden taika ehkä juuri onkin, että eri kuoseja voi melko vapaalla kädellä sekoitella keskenään ja silti näyttää hyvältä ja yhtenäiseltä.

Kauniin kultaiset tyynyt sopivat petaukseen kauniisti. Ne ovat puolestani ystäväni Minnan käsialaa ja tähtityynyt paljastuivat tyttöjen joulupaketeista. Olin jo ajatellut, että tähdistä tulee osa meidän jokavuotista joulukoristusta, mutta mitä vielä, nehän sopii hyvin myös kevääseen! Vähän blingiä joka tytön huoneessa täytyy olla!

Kuvissa näkyy myös jo vähän esimakua muustakin paketin sisällöstä. Alphabet blocks -kirjainkuutiot* ovat puolestaan Ooh noon leluvalikoimasta, johon palaan vielä erikseen. Kannattaa seurata tätä postaussarjaa, sillä lopussa on tiedossa teille lukijoillekin jotain aivan mahtavaa!

Leppoista keskiviikkoiltaa teille! Minä taidan ainakin nyt oikaista sohvanpohjalle hetkeksi, sen verran aamun reippailuseikkailut tuntuvat taas jäsenissä.

*Tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

/// Ooh noo updated our kidsroom to the upcoming spring season by sending us the most beautiful bedding with Pink Bliss -pattern. I surely can finally talk about the spring after spotting two daffodil blossoms on our parking area this morning, can't I? The pale pinkish dots bring special girly vibes to the room and they are easy to mix and match with all the other black and white Ooh noo bedlinen we have. In the photos you can also see a sneak peek to some other lovely stuff we got from Ooh noo, so stay tuned, next we go for toys instead!

JOULUISEMPI LASTENHUONE

Heippa vaan! Minne nämä päivät karkaavat? Mulla oli tavoitteena olla vähän aktiivisempi bloggaaja näin joulukuussa, mutta kissan viikset, tahti eikun hidastuu. Kuvia kyllä olisi noin viikon postausten verran, mutta ilmeisesti koko ajan lähemmäksi tuleva joulu saa muurahaisia lahkeisiin. Ei vaan malta istahtaa. Mutta nyt kuitenkin taidan ottaa itseäni niskasta lasten joulukalenterinkin suhteen ennen kuin on viimeiseenkin luukkuun kurkittu. Kalenterissa ei tosin mitään uutta ole niille, jotka blogiani ovat jo pidempään seuranneet. Se on ollut meillä käytössä jo pari joulua ennen tätä. Askartelin kuoret aikoinaan edellisen talomme lastenhuoneen jämätapeteista ja valkeasta lahjapaperista. Numerot, varsi ja tähti ovat kontaktimuovia, narut paperista lahjanarua.

Tänä vuonna en halunnut toteuttaa minkäänlaista lego-, palapeli- tai pikkutilpehöörikalenteria, vaan luukuista löytyy joka aamu joku jouluinen tehtävä, joka toteutettaisiin joulun alla muutenkin. Nyt nämä tehtävät saavat vain vähän arvokkaamman säväyksen, ovathan ne Tiina-tontun määräämiä. Ensimmäisenä päivänä lasten tehtävänä oli hakea huoneeseen pieni joulunodotuskuusi ja nyt viikonloppuna he saivat viimein tehtäväksi sen koristelun. Tehtävistä on löytynyt myös vaahtokarkkikaakaoita, teatterilippuja, jouluaskartelua, leipomista, joulukylpyä jne. 

Koristeltu kuusi ja kalenteri, kauris ja jouluvalot, kauniit lakanat ja tyynyt. Mitäpä sitä pikkutyttöjen jouluhuoneeseen muuta tarvitsikaan!? Hauska kuusenmuotoinen tyyny* tuli viime joulun alla yllätyksenä Oohnoolta noiden Zig zag -kuvioisten lakanoiden* ja mustavalkoisen Zig zag- tyynynpäällisen* mukana. 

Täällä vietetään tätä viikkoa tyttöporukalla miehen ollessa työreissussa ja toimittamassa tontun tehtäviä Suomen päässä. Viime yönä kello näytti jo vaikka mitä, kun sain viimeisen paketin matkalaukkuun sullottua ja pään viimein tyynyyn. Nyt meinaakin luomet painaa niin, että parempi kai vaan suosiolla lähteä nukkumaan tänään vähän aikaisemmin. Tytöillä on enää neljä päivää koulua ennen lomaa, joten kaikki salaiset joulupuuhat täytyykin hoitaa tällä viikolla. Pukinkontista ei onneksi puutu kuin pari pientä täydennystä. Tänä vuonna koitetaan pärjätä vähän vähemmillä lahjoilla. Itseäni ainakin vaivaa materiaähky. Kaikkea on jo ja enemmänkin. Tytötkin sen kyllä viestittivät jo sillä, etteivät meinanneet saada edes joulupukin kirjettä aikaan.

/// Our kidsroom dressed up for the Christmas.

* Tuotteet saatu

LASTENHUONEEN KUVAKIMARA (JA SIIVOUSVINKKI)

Hyörin pitkästä aikaa kameran kanssa tyttöjen huoneessa. Ei siellä kyllä ole paljon muutoksia tapahtunut. Paitsi että kaaos kahden eri-ikäisen tytön touhujen jäljiltä on kasvamaan päin. Valkoinen matto on muuten osoittautunut huoneessa loistavaksi siinä mielessä, että kun leikkien raivailijoista on pulaa ja silloin kun asiasta mainitseminen kuudennen kerran itseäni tympii, käyn vaivihkaa vain tyhjentämässä maton leluista. Huoneen ohikävellessä katse kiinnittyy useimmiten juuri mattoon ja siellähän näyttää melkein siltä kuin minkäänlaista raivausongelmaa ei olisikaan. Jos ei katso liian tarkkaan :D! Siinäpä siis nopea siivousvinkki niille, jotka saman ikuisuuskysymyksen äärellä pyörivät. Yleensä isompi tytöistä haluaisi pitää tavarat omilla paikoillaan, mutta luovuttaa, kun pienempi ei ole asiasta aivan samaa mieltä. Ja joskus tosin myös toisinpäin. Pienempi on etevä imartelija ja hän harrastaa siivousta yleensä juuri silloin, kun haluaa olla mieliksi ja nostaa pisteitään äidin silmissä. Ovela tyttö :). Vaikka seitsemänvuotiaalla esikoisella on jo toisinaan ihan omat isomman tytön touhunsa, niin leikit ovat kyllä hitsautuneet hyvin yhteen nelivuotiaan kanssa, josta on tullutkin melko taitava leikkijä. Veikkaan, että tämä on pitkälti meidän ulkomaille muuton ansiota. Niin paljon olemme aikaa vain ja ainoastaan omalla porukalla täällä viettäneet, että tytöistä on tullut toistensa parhaat leikkikaverit.

Tulevan kodin lastenhuoneita olen pohtinut vain pakollisen verran, eli pohtinut huonekalujen järjestystä ja pistorasioiden paikkoja sähkösuunnittelijaa varten. Uudessa kodissa saattaakin siis hetki mennä ihmetellessä tilan tuntua, kun kumpikin tyttö saa enemmän tilaa kuin tässä nykyisessä huoneessa on yhteensä. Nukkumisjärjestelytkin menee sitten uusiksi, joten muutoksia on siltäkin osalta luvassa. Esikoinen kyllä joku päivä suunnitteli, että hänellä on sitten uudessa kodissa se oma huone, mutta hän käy kuitenkin nukkumassa pikkusiskon huoneessa :).

Pikimmiten pitäisikin viritelläkin joulukalenteri seinälle aiemmin syksyllä hankitun unisiepparin tilalle. Meillä alkoi unet aiheuttaa alkusyksystä sen verran päänvaivaa, että kokeiltiin tälläistä ratkaisua. Ja sehän kumma kyllä toimi. Ainakin siihen hetkeen. Huoneeseen on ilmestynyt myös uusi soitin esikoisen soittoharrastuksen kautta. Sen myötä olen itsekin välillä innostunut soittelemaan, verestämään omaa nuorempana opittua soittotaitoa. Melko ruosteessa se kyllä on.

Seuraavan kerran katsotaankin sitten vähän jouluisempaan lastenhuoneeseen. Pallovalot sinne ripustinkin joyövaloksi ja joulutunnelmaa luomaan. Olen lisännyt myös vähän jouluisempia/talvisempia elementtejä meidän aikuisten makkariin, joten senkin puolesta on tilannepäivitystä luvassa.

Leppoisaa lauantaita allihopa! Me lähdetään tästä pikimmiten iltapäivän auringosta nauttimaan ja puistoilemaan.  Piristäviä nämä aurinkoiset päivät kaiken sen sateen jälkeen. 

/// Some kidsroom pictures after a long break. Have a lovely Saturday!

SWEET DREAMS!

No johan nyt takkuaa tämä blogin pito! Mutta eipä lannistuta, vaikka ympärillä on vain rikkinäisiä koneita - parin läppärin lisäksihän listalla ei olekaan vielä kuin puhelin ja kamera. Miksi oi miksi kaiken tekniikan täytyy hajota samaan aikaan? Mutta eipä lannistuta kuitenkaan, käännytin tänään jo miehen ovelta takaisin, kun hän oli päättäväisesti menossa ostamaan minulle uutta läppäriä. Kokeillaan nyt vielä kuitenkin näillä entisillä joku viikko. Hajonneen tekniikan lisäksi meidän päivät ovat olleet täynnä kaikenlaista puuhaa ja sovittua juttua, jotka ovat pitäneet meidät poissa kotinurkista. Ollaankin oltu enimmäkseen tyttöporukalla, kun mies on parin viime viikon aikaan matkannut jo kahdesti Suomeen - päivittämään ruisleipä- ja sisustuslehtivarastot tietty,  no joo, tehnyt samalla ehkä vähän töitäkin. Nyt onkin mukavaa olla taas kotona koko porukka, eikä reissuja ole hetkeen kai tiedossa.

Mulla oli itse asiassa tarkoitus tehdä Kap Verden jatkojuttu heti perään, mutta kun kuvat ovat toisella koneella ja netti toimii vain toisella sekä siihen päälle molemmat koneet käyvät niin hitaalla, että mennään helpoimman kautta ja ladataan kapverdeilyn sijaan eetteriin kuvatulva lastenhuoneesta, jotka olivat tänne valmiiksi jo luonnoksiin tallennettu. Dynamiittien vaikutushan kestää tässä huoneessa yleensä vain sen hetken, kun tytöt pysyvät huoneesta pois, joten  kuvaamisen kanssa on oltava erityisen vikkelä mieli erottaa metsä puilta tai siis huonekalut lelumerestä.

Kuvien sängyistä meinattiinkin käydä tänä iltana oikein nyrkkitappelu, kun saimme esikoisen koulukaverin meille yökylään heidän vietettyään ensin koko päivän alueen partiolaisten puuhapäivässä. Ja siis nyrkkejähän oli heiluttamassa meidän neiti temperamentti, joka ei purematta niellyt koulukaverin nukkumisaikeita hänen sängyssään. Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin, neiti leppyi yhtä nopeasti kuin kiivastuikin ja kaikki kolme kaverusta vetelevät nyt makoisia unia puuhakkaan päivän jäljiltä. Isommat lastenhuoneessa ja pienin näytti olevan viime katsomalla poikittain meidän sängyssä. Ehkä sana sweet ei siis tule kuvaamaan omaa unenlaatuani ensi yönä.

Muistanette varmasti edelliset postaukseni Oohnoolta saamistamme lakanoista*. Joulun aikaan meille oli saapunut postissa vielä vähän täydennystä ja nyt molemmat tytöt nukkuvat tyytyväisinä puoliksi pellavaisissa ladybird-lakanoissa. Olen todennut pellavaiset lakanat aivan parhaiksi täällä meidän viileissä nurkissa, ne ovat niin lämpimät. Etenkin yhdessä untuvatäkkien kanssa. Puuvillaiset zigzag-tyynynpäälliset ja zigzag- koristetyynynpäällinen löytyvät niin ikään tyttöjen sängyistä tällä hetkellä. Sadepilvityyny on taas heräteostos paikallisesta pikkuputiikista joulunalusajalta.

Monesti aina mietin jyrääkö omat mm. mustavalkoiset sisustusmieltymykseni lasten mieltymysten edelle, mutta usein tuo epäilys on kuitenkin osoittautunut aiheettomaksi. Näihinkin lakanoihin ensi kertaa kääriytyessään esikoinen totesi niiden olevan ihanimmat ikinä. Joten ei kai ne lapsetkaan aina tarvitse pinkkiä hellokittyä ollaakseen onnellisia. Tosin rehellisyyden nimissä, kuopus varmasti olisi myös sellaisista erityisen  onnellinen, kun taas tämän esikoisen maku on alkanut kääntymään jo pinkistä pois. Seinälle ripustin väliaikaisesti Coco Lapine Designin Mountain ABC-printin, siitä voi esikoinen harjoitella jo tulevien valloitustensa profiileja, on nimittäin tyttö todennut tulevansa isona vuorikiipeilijäksi :).

Vaikka nyt ei vuorikiipeilijä tulisikaan, niin jonkinlainen maailmanmatkaaja varmaan. Hän on äärimmäisen kiinnostunut luonnon tutkimisesta, kartoista, maapallosta ja eri maista. Tuota kaunista karttakirjaa ollaan opiskeltu kartta kerrallaan iltasaduiksi ja sieltä alleviivattu paikkoja, jossa tyttö itse tai me vanhemmat olemme käyneet ja sen jälkeen etsitty paikat vielä pieneltä karttapallolta. Ja kylläpä tulee itsellekin aikamoinen matkakuume noita karttoja tutkiessa. Niin monta hienoa paikkaa maapallolla olisi vielä valloittamatta!

Sillä välin kun esikoinen tutkii, pohtii ja tuumailee, kuopus on varsinainen kassialma. Pakkaa reppujaan ja käsilaukkujaan kaiken aikaa ja roikottaa niitä joka paikkaan mukaan. Tärkeä taito toki sekin tulevissa seikkailuissa. Nimellä häntä puhutellessa, hän kieltää olevansa oma itsensä ja esittäytyy olevansa milloin mikäkin eläinolento. Yleensä kissa tai pupu, menee nelinkontin, maukuu ja nuolee, tai kyyköttää keittiössä ja haluaa porkkanaa. Vitsit, mikä tyyppi, ei ihan aina pokka pidä tämän kaverin edesottamuksia seuratessa. Ihan mahtavassa iässä, vaikka koville vähän joskus ottaakin valtataistelu pian nelivuotiaan tyttölapsen kanssa.

Mutta mikä ihan parasta näissä likoissa, he ovat viimein löytämässä yhteistä säveltä leikkeihin. Halleluja, neljä vuotta siinä meni! Koulun jälkeen tytöt yhä useammin menevät huoneeseensa, sulkevat jopa usein oven ja alkavat leikkiä. Yhdessä! Joskus toki vähän taistelevat, mutta kuten esikoinen kerran tuota taistelua tuskaillessani tuumasi: Hyvätkin ystävät ovat joskus asioista eri mieltä. Toivon niin, että tämä ei ole vain joku ohikiitävä vaihe, vaan heistä oikeasti on tullut hyvät ystävät. Mahtavaa kuunnella sivusta, kun he kehittelevät yhdessä vastavuoroisesti leikin kaarta.

Sellaisia kuuluu tähän huoneeseen, tänään kaikki keskustelut käytiinkin englanniksi. Onpa tuonkin taidon kehitystä aika huikeaa seurata. Isompi juttelee jo täysiään ja pienemmälläkin suu käy kaiken aikaa ja yritys on tosi kova, vaikka osa kielestä onkin jotain todella hauskaa siansaksaa :D, täytyisikin muistaa ottaa nauhalle tämä vaihe. Mutta paljon osuu pienemmälläkin jo kohdilleen, joten perästä tullaan ja lujaa!

Mutta nyt viimein sinne unille! Mulla on aamulla mansikkakakku vielä leivottavana. Täällä nimittäin vietetään äitienpäivää ja päätimme mekin siirtyä UK:n tahtiin näissä, kun tytötkin ovat korttinsa askarrelleet ja huolella jonnekin piilottaneet. Siispä hyvää yötä täältä ja sinne todennäköisimmin hyvää huomenta!

*Tuotteet saatu, blogiyhteistyössä Oohnoo

/// Earlier this winter we got new beddings* from Oohnoo. This week I was cleaning and organising in girls' room and decided finally take some photos before it turns into a big mess again. We just love these half cotton half linen duvet sets of Oohnoo. They feel so soft and warm in this chilly  British flat. At the moment girls have ladybird duvets and zigzag pillowcases. Also the zigzag cushion cover has found its way to girls' beds. I hang also the Mountain ABC print on the wall. The older daughter has decided to become a mountaineer so now she has some profiles to study for her future adventures :).

* Beddings are sponsored by Oohnoo

50 KUVAA VIELÄ VIIME VUODELTA

Viikonloppu taas ja kiva breikki arjen aikatauluista! Mullakin on alkanut kone käynnistyä viikon huilin ja hiljaiselon jälkeen ja tekee mieli taas tehdä kaikenlaista, laittaa alulle uusia juttuja tälle alkaneelle vuodelle. Joulu sai viimein eilen illalla kyytiä näistä neliöistä ja viimeiset havunneulaset sain imuriin yhdentoista aikaan illalla. Se tunne on joka vuosi yhtä raikastava. Ensin ei haluaisi millään päästä irti joulusta ja sen tunnelmasta ja sitten kun lopulta viitsii nähdä sen vaivan, on olo kuin uuden sivun elämässään kääntäneellä.  Uudet sisustusideat muhivat päässä, vaikka mitään sen suurempaa on tuskin tälle vuodelle luvassa. Suuret linjat ovat tässä asunnossa kunnossa, mutta ainahan täytyy järjestää pientä hienosääntöä. Sisustusharrastajallehan koti ei ole koskaan valmis. Siispä tänä vuonna jatketaan mylläämistä siitä, mihin viime vuonna jäätiin. Ja muutama pieni sisustusjuttu on joululoman jäljiltä jo hautumassa sekä kuvaamista odottamassa. Mutta ennen uusia juttuja, kurkkaus vielä viime vuoden kotiin ja kuviin.

 

Ohoh, tulihan näitä! Täytyy tunnustaa, että jumituin monena iltana lukemaan omaa blogiani koronologisessa järjestyksessä muutosta alkaen. En niinkään jäänyt viipymään juuri niihin juttuihin, joita teille olen kirjoittanut, vaan enneminkin niihin asioihin ja tunnelmiin, jotka muistin niiden juttujen takaa. Mielenkiintoista, kuinka esimerkiksi puhtaista sisustuskuvista voi kummuta mieleen niinkin ei-sisustuksellisia muistoja.

 

Mutta nyt pizzatarvikkeita ostamaan, lauantai pysyköön herkuttelupäivänä vaikka muuten ollaankin taas jouluähkyistä kevennetty. Ja kukkia on ihan ehdottomasti haettava maljakkoon myös, että saadaan tämä koti päivitettyä viimein tammikuuhun ja vuoteen 2016. Heihei havut ja männynkäpyset! Leppoisaa lauantaita!

 

 

/// 50 photos from last year and new home here in Wales. Yesterday I finally got rid of the christmas tree and decoration. Every year the feeling is as refreshing. Like a new empty page had been turned. So off I go now and get some color to the January and Year 2016: Flowers needed! Have a cosy Saturday!