LASTEN MAKKARIN UUSIN IHASTUS

Heissan! Kotona ollaan viimein ja mökkisaunan ja iltauintien jälkeisessä raukeusolotilassa on pakko vielä venyttää silmät ääriasentoon ja vilauttaa teille sitä jo vihjaamaani rautaista tarve-esinekaunotarta, jonka Tulikiilan kaupasta meille hankin.

Seppien käsintekemän vaaleanpunaiseksi maalatun vaaterekin. 

Hei, onkohan olemassa mitään kuulimpaa pikkuisten tyttösten huoneeseen? 

Sen lisäksi, että meidän vauva kasvoi jo aikaa sitten ohi pinnasängystä ja viimein keväällä saimme aikaiseksi hankkia pikkuneidille isomman sängyn, tuo kasvu on näkynyt myös vaatekaappien puolella. Pikkuruisten vauvanvaatteiden sijaan kaapin ovat täyttäneet isommat mekkoset ja tila alkaa vähässä kaappitilassa olla kortilla. Siispä tämä vaaterekki saapui meille ihan oikeaan tarpeeseen.

Ja sen myötä löysivät lopulta käyttötarkoituksen nuo Ferm Livingin kierrätysmateriaalista valmistetut hengarit, jotka viime elokuiselta Kööpenhaminan reissulta hankin kaikkeen muuhun kuin tarpeeseen. 

 Rekki seisoo taottuine tassuinensa Amandan puolella huonetta, vaikka siinä varmaan tasapuolisesti molempien neitien rimpsuja ja röyhelöitä tullaankin säilyttämään.

Tässä huoneessa aletaan olla leikkimökin lailla pastellimajamaisuuden ytimessä. Rekin myötä moni muukin lastenhuoneen sisustusajatus on saanut vauhtia. Yksi ikuisuusprojekti on saanut jo onnellisen loppunsa, kun sain jokin aika sitten maalattua huoneessa majailleen mummolan peruja olevan kirkuvan oranssin pitkän penkin. (Vaikka siihenkin onnellisuuteen tuli pikkuinen ruttu, kun neiti A kävi nojailemassa penkkiin kesken maalin kuivumisen..) Lisäksi mm. verho- ja sänkypeittoprojektit kytevät  mielessä. Seinän paikkatarrat ovat myöskin vähentyneet hitaasti yksi kerrallaan. Meidän kaksivuotias ei nimittäin laske iltaisin lampaita, vaan irrottelee huolellisesti tarroja seinistä.

Kokonaisuutta ja muitakin yksityiskohtia huoneesta lupaan kuvata teille myöhemmin. Nyt kaikki glooria tuolle rekille, johon hyvin pian kerääntynee aika monta muutakin mekkosta. Rekkejä löytyy muuten Tulikiilan Pajakaupalta myös keltaisena, veden/mintunvihreänä, valkoisena ja mustana.

Niin kivoja juttuja olen saanut blogiyhteistöiden myötä täällä blogissa toteuttaa, tällä kertaa kiitos kuuluu Tulikiilan pojille! Blogiyhteistöiden myötä tämä blogi on tosin poikinut kaikkea muutakin yllätystä elämään :). Tänä aamuna se näyttäytyi klo 9.30 mansikkakakun muodossa kotiovella! Eilinen blogirukoukseni oli nimittäin kuultu ja ihanainen naapurini oli jahdannut aamutuimaan mansikoita ympäri kaupunkia ja leiponut minulle nimipäiväkakun. Voi morjens, miten ihania ihmisiä tästä maailmasta löytyy! Kiitos vielä Minna <3, kakusta on enää rippeet jäljellä!

//BLOGIYHTEISTYÖ

TULIKIILAN PAJA-KAUPPA

Viime jutussa vierailtiin Taidetakomo Tulikiilan seppien pajalla ja selvitettiin tuon pihalle saakka kantautuvan paukkeen ja kalkkeen alkuperää. 

Tänään matka jatkuu pajan lasioven toiselle puolelle, PAJA-kaupalle. 

Tulikiilan myymälä sijaitsee Joensuun idyllisessä Taitokorttelissa sisäpihan tiilirakennuksessa. Myymälän monipuoliseen valikoimaan kuuluu perinteisiä takorautaisia tuotteita kuten kynttilänjalkoja, verhotankoja, takkasettejä, työkaluja, koukkuja, kahvoja ja tuuliviirejä sekä lisäksi myös värillisiä ihanuuksia, kuten vaaterekkejä, halko- ja lehtitelineitä, hyllynkannattimia, tuoleja, jakkaroita ja vaikka mitä muuta. Ja ainahan taitavien miesten rinnalta löytyy taitavia naisia: SOL-13 -tuotemerkin takana taiteileva Milla on tehnyt raudanlujien tuotteiden sekaan pehmeitä ihanuuksia - ommeltua, virkattua ja käsinpainettua. Myymälä on mielestäni niin kaunis kokonaisuus, että nauliuduin tälläkin kerralla pitkäksi aikaa katselemaan pöydille ja hyllyille käsintehdyistä taidonnäytteistä tehtyjä asetelmia. Eivätkä lautalattiat, tiiliseinät, harkkohyllyt sekä vanhat valaisimet ainakaan yhtään vähennä myymälän lumoa. Kurkatkaapa tekin kuvien välityksellä PAJA-kaupan valikoimaa ja tunnelmaa!

Ja jos ihan rehellinen olen, niin en selvinnyt pelkällä katselulla tästä reissusta, vaan toin mukanani tyttöjen huoneeseen jotain aivan ylisuloista. Olisipa kiva kuulla, mihin tuotteeseen sinä ihastuit? Ja arvaatkos, mitä meille kotiutui :)?

Myymälän tiloista voi lasioven takaa seurata myös työpajan elämää, joten käykäähän kynnelle kykenevät kurkkaamassa myymälän valikoiman lisäksi seppien taiturointia! Taidetakomo Tulikiila löytyy myös facebookista, täältä. Sinne näyttää päivittyvän säännöllisesti pajan kuulumisia ja kaupan puolelle ilmestyviä ihanuuksia. 

Näiden itseäni kovasti inspiroivien käsityöläisjuttujen jälkeen siirrytään seuraavaksi meille kotiin. Sisustusjutut ovat jääneet aika lailla kesän reissujen ja pihakuulumisten jalkoihin, vaikka kaikenlaista pientä mukavaa meillä on sisälläkin kesäloman aikaan tapahtunut. Maalausta, ompelua, tuunausta ja uusia aarteita, muuallakin kuin siellä tyttöjen huoneessa. Niistä siis lisää seuraavaksi!

//BLOGIYHTEISTYÖ

MITÄ PAUKUTAT PAJASSA, AJAN KAIKEN KALKUTTELET?

Jotakuinkin samantapainen kalevalainen fraasi mielessäni vierailin viime viikolla Taidetakomo Tulikiilan seppämestarien vieraana. Joensuun Taitokorttelin sisäpihalla sijaitsevasta takomosta kantautuvaa kiehtovaa pauketta ja kalketta olin uteliaana kuunnellut aiemminkin ja taisinpa siitä sanasen mainitakin joulun alla Taitokorttelista tekemässäni jutussa.

Kun Hañhi Designilla vieraillessani minulla oli tekstiilikäsitöitä opiskelleena ja niitä paljon harrastaneena melko luonteva olo, tuo luontevuus katosi mieskäsityöläisten maailmaan, takomon tiloihin astellessani. Sain vapaasti seurata ja kuvata seppien työtä ja seppämestarit Mikko ja Sami kertoivat siinä työnsä ohessa työtiloistaan sekä takomiseen liittyvistä työvälineistä ja tekniikoista. Sain kuulla myös kuinka he olivat ammattiin päätyneet ja opintojen myötä lyöneet yrityshynttyyt yhteen perustaessaan Taidetakomo Tulikiilan.

Tämä tyttö oli varvassandaaleissaan ja pitsitopissaan yhtä ihmetystä hiostavan kuumalla pajalla kipinöiden lentäessä. Sepät käsittelivät hehkuvaa lähes tuhatasteista rautaa perinteisen ahjon, konevasaran ja alasimen ääressä rautaisella ammattitaidolla. Vierailupäivänä takomossa valmistui mm. kynttilänjalkojen ja talouspaperitelineiden osia.

Tässä teillekin terveisiä seppien maailmasta kuvien välityksellä.

Raudan taonta on ikivanha tekniikka, mutta nämä sepät iänikuiset eivät ole jääneet täysin rautakaudelle vaan he ovat nerokkaasti osanneet modernisoida takorautaisia tuotteitaan ja näin monipuolistaneet tuotevalikoimaansa. Tulikiilan myymälästä ja sen valikoimasta kerron teille lisää seuraavassa jutussa. Siihen saakka siis, pysykäähän linjoilla!



//BLOGIYHTEISTYÖ