PALMUPRINTTEJÄ JA PURNUKOITA

Joku saattaa vielä muistaa, kuinka syksyllä meillä oli hakusessa kodikkuuta keittiöön. Kovat mustat kivipinnat ja vaaleanharmaa seinä eivät olleet sitä ominta sisustusitseä. Harmaa seinä sai valoisamman ilmeen valkoisesta maalista ja kivipinnatkin yhtä sun toista purnukkaa ja tilpehööriä osakseen kotoisemman ilmeen luomiseksi. Ai minäkö olin joskus se tyyppi, joka halusi aivan kaiken ylimääräisen piilon pinnoilta? Toisaalta, paria kynttilänjalkaa ja viherkasvia lukuun ottamatta kaikki pinnoilta löytyvät tavarat ovat päivittäisessä käytössä, joten kai tätä myös voi käytännöllisyydeksikin kutsua. Kaunista käytännöllisyyttä, mitä tahansa tiskirätti tai purnukka ei tasoille tietenkään kelpaa :).

Syksyllä vilautin täällä myös valokuvasuurennokset palmunlehdistä, jotka keittiönseinälle ajattelin kolmen sarjana ripustaa. Miten mulla kestikin taas tässä projektissa? Sain nimittäin tilattua valokuvaprintit vasta viime kuussa. Ainakin oli taas hyvin harkittu projekti. Mallasin kuvia seinälle jo ilman kehyksiä, koska nyt uusi ongelma onkin sitten löytää sopivan ohutraamiset kehykset. Clas Ohlsonilta melkein jo tärppäsi, kunnes taas sain todeta heidän laatunsa lähes vaaralliseksi ripustaa seinälle. Palautukseen lähtivät ne kehykset ja nyt olen tuloksetta yrittänyt löytää paremmat vastaavat. Näinköhän tässä loppupeleissä joutuu käydä kysymässä kehystystarjouksia paikallisilta yrityksiltä. Silloin pitäisi melkein tietää, että näistä kuvista tulee tykkäämään vielä kauan.

Puunsävyt, marmori, messinki ja ripaukset vihreää toimivat mielestäni kutkuttavan hyvin  mustavalkoisten raamien kanssa. Pehmentävät kokonaisuutta valtavasti. Vai mitä olet mieltä?

Kuvat notkuivat minulla taas tovin tietokoneella jemmassa parempien kuvien toivossa, mutta kun en sellaisia koskaan ehtinyt ottamaan, niin menköön nyt näin. Todella hankala kuvattava tuo takaseinä. Sitäpaitsi tilanne keittiössä on elellyt jo tästäkin: printit ovat takaisin pahviputkessaan kehyksiä odottamassa ja seinä on kohta huurrutettu synttärikoristuksilla. Ajattelin olla kerrankin ajoissa koristeluiden kanssa, että ei jää homma taas viime minuutille ennen ensimmäistä ovikellon soittoa.

Nyt takaisin synttärivalmisteluiden pariin, huomenaamulla saadaankin onnitella seitsemänvuotiasta Lindaa! Kuinka aika rientääkään näin nopeaan? 

VOIHAN PANNUKAKUT JA PIMEÄKUVAUS!

Täällä nyt ei laskiaisena paljon pulkilla ajeltu, mutta pannukakkuja tai lettuja taidettiin syödä senkin edestä. Radio kertoi brittikansan kuluttavan Shrove Tuesdayna, jota Pancake Dayksikin kutsutaan,  miljoonia kananmunia normipäivää enemmän. Itse olin alkuun ajatellut ohittaa nämä pannukakkukekkerit ja  pidättäytyä suomalaisessa laskiaispullaperinteessä. Pullat ehdimme nimittäin nauttia jo viime viikonlopun Suomi-koulupäivänä. Kunnes sitten tiistaina tyttöjen kanssa koulusta kotiin ajellessa päädyin mielessäni pullantuoksuiseksi äidiksi. Ajatus oli tietty menestys iltapalapöydässä. Pannukakkujen kanssa tytöt halusivat marjoja ja sulatettua suklaalevitettä tuosta vastustamattoman katu-uskottavasta purkista.

 

Kinuskikissalta löysin niin sopivan pannukakkureseptin, että ajattelin napata sen tänne blogiin itselleni talteen ja samalla teillekin vinkiksi. Reseptissä ei sinänsä mitään ihmettä muuten ole, mutta taikinan koko oli justiinsa passeli tälläiselle iltapalaherkuttelulle. Taikinasta ei tullut mitään mahdotonta lättyläjää, vaan itse sain siitä kuusi keskikokoista paksua pannukakkua 16cm:n pannussa paistettuna. Resepti oli ennen kaikkea helppo ja nopea, aineet sekaisin ja taikina pannulle. Tällä reseptillä on todella vaivatonta tehdä pannukakut vaikka ystävänpäivän brunssille.

 

AMERIKKALAISET PANNUKAKUT (Kinuskikissa)

2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl sokeria
vähän suolaa
3 dl maitoa
2 rkl sulanutta voita
1 muna
Voita paistamiseen

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sitten maito, voi ja lopuksi muna. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Paista lettuja n.1 1/2 min puoli, kunnes pinnalle muodostuu kuplia. Tarjoile marjojen/siirapin kanssa.
Ps. Jos lettutaikina tuntuu paksulta, ei hätää, koska niin sen kuuluu olla!

 

 

Ja mitä tuohon pimeäkuvaukseen tulee, niin on kyllä vaikea laji! Aivan arpapeliä koko homma ja joka kerta yhtä arvoitus tuleeko kuvista yhtään mitään. Nyt ei olisi ilman kuvankäsittelyä nämä kuvat kyllä päätyneet blogiin saakka. Jos siellä on jollakulla vinkkivitosia tähän lajiin, niin olisi niitä kiva kuulla. Itse käytän pimeällä kuvatessa kynttilänvaloa. Yksi kynttilä ei tosin riitä vaan niitä tarvitaan aika monta :). Jospa viimein keväällä pääsisin kuvauskurssille mukaan ja oppisin tämänkin lajin saloja vähän. Tammikuussa alkaneet kurssit olivat harmikseni jo ihan täynnä.

 

 

Hei mutta, onkos teillä tapana viettää ystävänpäivää jotenkin?

 

Nyt se osuukin mukavasti sunnuntaille, niin siihen olisi aika mukava järjestää vaikka tavallista runsaampaa aamiaista tai kutsua ystäviä kotiin vaikkapa kakkukahveille. Meillä on tosin tarkoitus sen sijaan poiketa sunnuntaina Lontooseen ja jatkaa siitä sitten maanantaina muihin maisemiin loman viettoon. Tänään onkin päivitetty vähän kesäisiä vaatteita ja kenkiä sekä aurinkorasvoja paremmalle tolalle :).

 

 

/// Photos from Pancake Day. Have a delicious weekend!

 

 

 

TARVE KUVATA

Viime päivinä on tuon tuosta tehnyt mieli kuvata. Ilman sen kummempaa ajatusta edes, mitä kuvien kanssa kirjoittaisin. Kamera näyttää toimivan tällä hetkellä mielen viilentäjänä, joka saa hetkeksi harhautettua ajatukset lepoasentoon. Edes tunnin juoksulenkillä eivät ajatukset karanneet päivän polttavimmasta puheenaiheesta nimeltä muutto. Urheilu toimikoon siis ainoastaan ylimääräisten höyryjen ulospäästelyssä ja sammaleella tallustelu lievittäköön jo ennakkoon tulevaa metsän kaipuuta. 

 

Tänään kameran takana vietetty viisiminuuttinen tallensi eiliseltä kesken jääneen homman. Näyttää oikein rennolta ja mukavalta esteettiseltä kahvihetkeltä, mutta todellisuudessa tuo lehtisavotta käy jo työstä :). Jos sattuu olemaan sisustajasielu, ei vuosia tunteella säilöttyjä lehtiä noin vain voi pois heittää poimimatta ensin kaikkia kauniita ja inspiroivia kuvia talteen. Samalla muuttoon liittyvää byrokratiaa netistä selaillen ja To do -listaa muistikirjaan kasvattaen. Tämän päivän huutomerkillä varustettu aihe on ollut muun muassa vihkitodistus. Miltähän sen pitäisi näyttää ja miten hyvään piiloon  olen sen jemmannut?! Sellainenkin kuulemma tarvitaan mukaan..

Ja vielä loppuun pala todellisuutta, mikä pitää onneksi huolen siitä, ettei vanne otsalla kiristy liian tiukaksi. Tänään auringon pilkahtaessa sateen jäljiltä esiin, tuo pikkuisin tyttö eli hetkessä ja pukeutui uikkariin ja aurinkolaseihin. Koska oli kuuma ja häikäisi. Voi kun itsekin kykenisi samaan. "Kohta mennään Norjaan uimaan ja syömään mansikoita!" Vielä on muuttokohteet toisinaan sekaisin, mutta onneksi sillä ei niin taida olla pienimmälle väliä. Kovasti tytötkin jo aistivat lähdön lähenevän tajuamatta vielä onneksi kuitenkaan, ettei se aivan uimarantaa ja mansikoita tule kaiken aikaa olemaan.

Kolmen päivän vapaat ovat tehneet taas tehtävänsä ja aivan jo odotan, että huomenna pääsen töihin. Sekin herkku alkaa kohta olla loppusuoralla. Neljä viikkoa Suvivirteen!

OLKKARIN KESÄ

Kesä on viime päivinä näyttäytynyt olkkarissa vasta illalla, kun sälekaihtimet on uskaltanut avata pahimman paahteen jälkeen. Eikähän kesäiseen sisustukseen paljon muuta tarvita kuin ikkunoista sisään tunkeutuvan valon ja vehreyden. Sitä olen tehostanut silloin tällöin tuomalla jotain vihreää omalta pihalta pieniin maljakoihin. Tänään tuikkukippoon pääsi kapinahenkinen muratinoksa, joka oli valinnut aivan eri kasvusuunnan kuin säntilliset kaverinsa.

Sohvan DIY-tyynyperhe on myös lisääntynyt kesänmittaan. Kalansuomut löytyy sohvalta nyt tuplana ja niiden kaveriksi syntyi eräänä keskiyönä sapluunan avulla maalattu plussa. Silkka päähänpisto, joka syntyi puolivälissä rappusia matkalla yläkertaan, kun hampaat oli pesty ja valot sammutettu. Ylimääräiset valmiiksi leikatut pellavakankaan palaset saivat mustaa kangasmaalia pintaan ja seuraavana päivänä vähän särmää kultaisesta vetoketjusta.

Kesästä täytyy ottaa nyt kaikki irti valokuvauksenkin kannalta. Talvella ei sitten taas tule mieleenkään kuvata kahdeksan jälkeen illalla. Wau tuota valoa! Helsingin lomareissulla ostin serkultani vähän käytetyn objektiivin ja sen kanssa olen nyt koittanut tulla sinuiksi. Viimeisimmät juttuni on siis kuvittanut Nikkorin AF-S 50mm f/1.8G -objetiivi. Runkona minulla on edelleen Nikonin hyvä perusjärkkäri D3100 ja vaikka paremmasta olenkin haaveillut, tuolla uudella objetiivilla pärjään nyt varmasti pitkään ja toivottavasti syksynkin koittaessa saan valovoimaisempia ja tarkempia kuvia. Kahden zoom-objektiivin jälkeen on aika mielenkiintoista käyttää "jalkazoomia". Viimeisinkin kuva on näpsätty lasten leikkihuoneen takimmasta nurkasta, kahdeksan metrin päästä.

Mutta hei, nyt alkaa tuo valokin hävitä tästä sohvalta, joten viimeinen hetki kipaista iltalenkille!