18.8.2017

TILAVA ETEINEN JA KUN PERJANTAI TUNTUU TAAS PERJANTAILTA


Ensimmäinen työviikko hurahti aivan varkain jo loppuunsa ja vaikka työt kyllä jatkuvat väkisin viikonlopulle kotioloissa, niin perjantai kyllä ponnahti taas viikonpäivien rankinglistalla korkealle juuri näillä näppäimillä. Tämä viikko on harjoiteltu aikaisia heräämisiä, lentokahveja ja pitempää työmatkaa, samalla jälkikasvun syksyyn starttia jännittäen. Antaisin meille arvosanan yhdeksän. Töiden aloitus ja uuden porukan tapaaminen on aina kutkuttavaa. Uuden talon tavoille oppiminen vie hetken aikaa ja ihan yksinkertaisetkin pienet asiat täytyy jäsentää uudelleen. Uudet alut ovat silti aina yhtä inspiroivia, vaikka toki ne hetken aikaa kuormittavatkin tuttua ja turvallista paljon enemmän.


Viikon arjen pyörimisen jälkeen voi tietenkin kokemuksen syvällä rintaäänellä luikauttaa ylistyslaulun toimivalle ja tilavalle eteiselle! Eteisen merkitys lapsiperheen arjen pyörteissä on suuri ja olen nyt tosi tyytyväinen, että päädyimme erilliseen liukuoven takana olevaan vaatehuoneeseen, eikä myöskään kursailtu eteisen neliöissä. Tällä hetkellä eteisessä on pystynaulakko ottamaan koppia vierastakeista, hetkellisistä huppareista, laukuista ja lippiksistä. Tilaan on suunnitteilla vielä suuri peili ja aivan akuutisti se suurempi kynnysmatto. Haluan siihen harmaata juuttia, mutta en ole ehtinyt selvittää, mistä sellaisen saan. Edellisessä Suomen talossamme meillä oli vuosikausia Dixien juuttimatto ja se kesti kulutusta ja jatkuvaa ramppaamista ylivertaisen hyvin.


Halusimme korostaa tilan käytävämäisyyden sijaan enemmän eteisen huonemaisuutta, joten lopulta iso matto pienemmän kynnysmaton kaverina toimii tässä paremmin kuin kapea ja pitkä käytävän matto. Myös tuon ison kaapin sijoittuminen eteiseen saneli matolle raamit. Laitoin elämän entistäkin risaisemmaksi ja tilasin valkoiselle mikrosementtilattialle valkoisen maton. Elloksen Raleigh oli tässä jatkuvien kustannusten rakennusloukussa sopiva budjettimatto tähän tarkoitukseen. Konepestävyydestä aralle värille annan ison plussan!



Takan sijoitimme tarkoituksella noin osittain eteiseen näkyväksi, joten sen takaosa rajaa samalla eteistä paremmin omaksi tilakseen. Näin myös avoimen olohuone-ruokailutilan puolella on enemmän tilaa. Valo kiertää päivän aikana niin, että ilta-aurinko paistaa sisään ulko-oven puoleisista ikkunoista tuoden kauniit auringon laskun lämpöiset sävyt talon vaaleille pinnoille.


Kotiin on kyllä paljon levollisempi tulla, kun eteinen on kuosissaan ja siistinä. Sen koin tänään kantapään kautta, kun kynnykseltä ei meinannut päästä oven edessä lojuvan kassi- ja laatikkomeren yli. Nyt on tuokin asia korjattu ja siivottu pois silmistä. Jospa viikonlopun aikana työjuttujen lisäksi selvittelisin myös muita siellä täällä lojuvia kasoja vähemmälle. Vähän alkaa olla turnausväsymystä tämän järkkäilyn suhteen. Mutta olen koittanut olla niistä stressaamatta, kaikki ajallansa.

Oikein mukavaa starttia viikonloppuun!

13.8.2017

M NIIN KUIN MAKUUHUONE


Heipsankeikkaa! Tänään on meidän perheessä aivan erityinen sunnuntai. Viimeinen sunnuntai ennen arkea. Ilmassa on siis sellaista positiivista odotuksen tunnetta. Eräänlaisen aikakauden loppu tämä myös on, sillä Walesiin muuton jälkeen olen ollut enemmän kotiäitinä ja ennemminkin harrastellut oman alan töitä. Nyt palaan yli kahden vuoden tauon jälkeen itsekin taas vähän pidemmän työpätkän pariin ja aloitan aivan uudessa työpaikassa. Kuopus palaa keväältä tuttuun päiväkotiin, kun taas esikoinen lomailee vielä pari päivää ennen koulun alkua. Jännittävää aikaa siis. Kotona täytyy luoda taas aivan toisenlaiset rutiinit, niin että arjesta tulee kaikille mielekästä ja motivoivaa. Ihan ensimmäisenä on laitettava oma päivärytmiremonttiin ja nukkumaan koitettava joutua iltaisin paljon aiemmin. Tämän aikeen kunniaksi vaihdoinkin viikonlopuksi sänkyyn puhtaat raikkaat lakanat. Valkoiset Finlaysonin pellavalakanat voitin talvella insta-arvonnasta ja niistä onkin tullut uusimmat lempparit. Ohut pellavakangas on kivan vilpoinen näin kesäaikaan ja vaikka ne aina pesun jälkeen silitänkin, muuttuu ne aina ekan yön jälkeen rennon ryppyisiksi.


Mutta siis kurkistetaanpa kuvien myötä meidän uuden kodin makuuhuoneeseen. Makkari sijaitsee avoimen oleskelutilan vieressä ja erottuu omaksi tilakseen liukupariovilla. Tällä hetkellä makkarissa on Cardiffiin hankkimamme sänky, mutta päätimme jättää siitä sängynaluslaatikot pois, nyt kun tuolle ylimääräiselle säilytystilalle ei ole akuuttia tarvetta. Näin lattiapinta jatkuu kauniisti sängyn alle ja vaikutelma on paljon kevyempi. Yöpöydän virkaa hoitaa toisella puolella Kartellin Stone-jakkara ja toisella puolen kaikki lojuu rennosti lattialla. Samanlaiset yöpöydät ovat tähän tilaan harkinnassa myöhemmin. Jielden valaisimet on hankittu yksitellen ja nyt päätyivät molemmat tänne makuuhuoneeseen.



Mitään isompaa säilytyskalustetta makuuhuone ei kaipaa, sillä makuuhuoneen yhteydessä on erillinen vaatehuone, jossa on säilytystilaa sen verran, että sinne mahtuu muutakin kuin vaatteet. Sen järkkäily on vielä kesken, joten kurkataan tuonne nurkan taakse joskus myöhemmin. Taulut notkuvat siellä täällä pitkin seiniä ja kestää varmasti aikansa ennen kuin osaan päättää, mikä niistä ylipäänsä päätyy seinälle ja mikä sitten minnekin.





Makuuhuoneemme on olohuoneen tavoin korkeaa tilaa ja matalan sängyn vastapainoksi olen suunnitellut sängyn päälle isompaa valaisinta pienentämään hullunkuristen mittasuhteiden tilaa. Yksi suosikkivalaisin tähän on minulla ollut tovin jo mielessäkin, mutta täytyy sekin puntaroida vielä tarkkaan. Makkarin erityisyys on myös tuo seinän kokoinen ikkuna, josta avautuu vihreä maisema joen suuntaan. Tähän tilaan meillä on verhoratkaisu vielä myöskin mietinnässä. Emme haluaisi peittää tuota yläikkunaa ollenkaan, mutta samaan aikaan mietimme, kuinka hillitä aamuauringon huoneeseen tuomaa lämpöä. Nuorempana Sveitsissä asuessani rakastin talojen kattoikkunoita. Niistä sai katsella taivaalle ja valoisuuden lisäksi sääilmiöt tuntuivat niiden läpi ihanasti sisällä asti. Tässä meidän makuuhuoneessakin olemme saaneet sängystä käsin katsella sinitaivaan lisäksi, tähtiä, kaatosadetta ja viime yön salamointiakin. Siihen saakka, kun saamme tuon verhoasian päätettyä, verhon virkaa toimittaa parivuoteen lakana. Oikein näppärä on tuo ikkunanpuitteen päällä oleva tasanne, sinne saa sopivasti kirjat painoksi pitämään lakanan paikallaan :).



Pidän siitä, kuinka makuuhuone tulee osaksi isompaa oleskelutilaa ja lisää näin tilantuntua entisestään. Liukuovet saavat olla enimmäkseen auki, mutta toki laiskanpetaajanpäivänä on ovet myös helppo vetäistä kiinni näköesteeksi. Makuuhuoneen kapeammasta ikkunasta näkyy nyt kaunis maisema joelle ja siitä täytyykin nyt nauttia, kun vielä voidaan. Naapuritontille rakentuu ennen pitkää kuitenkin ulkorakennus juuri tuohon kohtaan ja maisema menee meiltä sen myötä piiloon. Tuo ulkorakennus tuo lopulta meidän pihalle kivasti suojaisuutta, joten siltä kantilta asia ei niin harmita, täytyy vain maisemoida ikkunanedusta kauniilla istutuksilla, niin saadaan vihreä sisään sitten silläkin keinoin.

Mutta nyt makkarin parista lenkkipolulle. Viimeisen yhteisen lomaillan kunniaksi onkin luvassa vielä mattimyöhäisten lastenteatteria ja sitten onkin aika pakata työlaukku valmiiksi aamua varten.

Leppoisaa sunnuntaita sinulle! 


*Sukhimattojen huopapallomatto saatu

/// Our new master bedroom with walk-in-closet behind the corner. 


12.8.2017

KP INTERIORS - UUSI SISUSTUSLIIKE JOENSUUSSA


Vaikka päivät ovat olleet vielä ihanan kesäisiä, niin iltaisin voi aavistaa ilmassa jo vähän syksyä. Pimenevät illat saavat mielen jo hetkittäin kiirehtimään syksyisiin kynttilälyhtyihin ja lämpöisiin tekstiileihin. Meillä ainakin uuteen kotiin tarvitaan yhtä sun toista, ettei syksyn tunnelma jää turhan kalseaksi. Jotain pientä ekstraa tunnelmaa tuomaan. Piipahdin tässä päivänä eräänä Joensuun keskustaan keväällä avatussa uudessa sisustusliikkeessä, KP Interiorsissa. HB Homestakin tuttu sisustussuunnittelija Kirsi Puharinen on luonut Kauppakeskus Metropolin alakertaan ihanan harmonisen tummanpuhuvan sisustuskeitaan, jossa on mukava pyörähtää kaupunkireissulla sisustusinspiraatiota etsimässä. Kotimaisuus, kierrätysmateriaalit, hillityt värisävyt ja koiraystävällisyys kuuluvat KP Interiorsin ideologiaan. Ja ennen kaikkea asiakaslähtöisyys! Vaikka hyllyt eivät pullistele pastellisävyisistä tekstiileistä, niitäkin on mahdollista saada tilattua, kun vain hoksaa avata suunsa ja kysyä vaihtoehtoja. Nyt on minunkin aloitteestani eräs vaaleanpunainen tekstiilikappale matkalla liikkeeseen. Kotimaisuuden Kirsi kertoo olevan oman yrityksensä arvomaailmassa erityisen tärkeä ja pyrkimyksenä on lisätä kotimaisten tuotteiden valikoimaa entistä suuremmaksi. Hyvänä esimerkkinä KP Interiorsin kotimaisesta valikoimasta on kotispa-tuotteiden tuore maailmalle tähtäävä brändi, pohjoiskarjalaislähtöisten naisten perustama Luin Spa.










Ihan mahtavaa, että Joensuussa kaikki liikkeet eivät laita lappua luukulle vaan löytyy uusia innokkaita yrittäjiä. Kivijalkaliikkeessä asiointi tuo ostohetkeen aivan eri sävyn kuin nettikaupoissa surffailu. Kun vain muistaisimme käyttää oman alueen kivijalkakauppojen palveluja enemmän!

Meidänkin kotiin on jo muutama tuote KP Interiorsin valikoimasta päätynyt ja pari uutta juttua on syksyyn liittyen jo mielessä. Niistä lisää tuonnempana.



///A lovely new interior shop in my home town.

11.8.2017

MUSTIKKA-MASCARPONEPIIRAKKA


Virallinen mustikkapiirakkapäivä oli ja meni, mutta meillä ryhdistäydyttiin piirakkarintamalla vasta eilen, kun saimme ystävän poikineen kylään. Muistin joskus tehneeni raparperipiirasta, johon tuli valkosuklaata ja mascarponea ja ajattelin kokeilla samaa nyt mustikoilla. Reseptin löysin blogiarkistoista täältä ja muuta tuunausta resepti ei tarvinnutkaan kuin korvata raparperi mustikalla. Tämä on kyllä taas niin minunnäköiseni leivonnainen. Mihin vain voi laittaa mascarponea tai valkosuklaata, niin tartun kyllä tilaisuuteen!  Tästä tortusta ei ole kuin rippeet jäljellä jääkaapissa, enkä ole vieläkään varma, onko tämä parempaa vähän löysänä lämpimänä vai kiinteämpänä jääkaappiversiona. Täytyy siis varmaan maistella vielä se viimeinenkin pala!? Tosin hyvässä seurassahan se maistuisi kaikista parhaimmalle. Eilisen päiväkahviseurasta ja noista kauniista ruusuista kiitos siis ystävälle  <3.







MUSTIKKA-MASCARPONEPIIRAKKA
POHJA
n. 150g huoneenlämpöistä voita
1 dl tomusokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoa
1dl mantelijauhetta
1/2 vaniljatanko
Vatkaa voi ja tomusokeri, lisää muna ja keskenään sekoitetut jauhot sekä vaniljatangon siemenet.
Nosta taikina jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi. Itse käärin napakasti kelmuun.
TÄYTE 
100g valkosuklaata
250g mascarponea (laktoositon tuorejuusto käy varmasti myös..)
1 1/2 vaniljatankoa
1 muna
1 dl sokeria
1 tl vehnäjauhoa
Reilusti mustikoita!
Sulata valkosuklaa ja anna jäähtyä. Vatkaa sillä välin vaniljatankojen siemenet mascarponeen, lisää muna ja keskenään sekoitetut sokeri ja jauho. Vatkaa lopuksi jäähtynyt valkosuklaa täytteeseen.

Voitele pyöreä irtopohjavuoka tai korkea piirakkavuoka ja painele taikina sen pohjalle ja reunoille.
Kaada täyte pohjan päälle ja tasoita.
Ripottele mustikoita täytteen päälle reilusti, niin että pinta täyttyy ja painele kevyesti päältä.
Paista torttua n. 35-40 minuuttia 180 asteessa. Anna jäähtyä ja nauti.



///It's the loveliest time of the summer now when forest is covered with blue superfood and Finns go crazy picking bilberries. I got my first ten litres by doing nothing for my kind mother-in-law brought me a bucketful clean and tasty berries which I mainly put into the freezer for those cold winter mornings to mix in with porridge or smoothies. I left a bit for this bilberry-mascarpone pie which I earlier baked with rhubarb. This was a lot sweeter version though thanks to sweet berries. Anything with mascarpone or bilberries always works!

10.8.2017

TALO VALMISTUU MYÖS ULKOA


Huomenia! Sillä aikaa, kun talon sisätilat ovat valmistuneet, on myös ulkona tapahtunut viime viikkojen mittaan yhtä ja toista. Talon rappaus, sokkeli, sadevesikourut- ja rännit, ikkunapellitykset ja kaikki smyygit alkavat olla paikoillaan. Pihavaloistakin yhtä lukuun ottamatta seinävalot ovat paikallaan, pylväsvalot nurmialueilla ovat jo varastossa asennustaan odottamassa. Alunperin meillä oli tarkoitus tehdä pihat ja terassi itse, mutta nyt olemme kyllä tyytyväisiä, että päätimme antaa rakennusliikkeen tehdä pihasta niin sanotusti katseenkestävän.  Nurmikko kylvettiin viime perjantaina ja viikonlopun satoikin sitten kaatamalla vettä. Ei siis mikään paras startti, sillä nyt osa siemenistä on tietenkin lammikoissaan ajelehtinut kasaan. Paljon paikkaushommaa on tiedossa. Viimeisimpänä viimeistelynä saimme pääsisäänkäynnin katoksen kuntoon. Pitkän aikaa ulko-oven molemmin puolin oli vain valetut seinäkkeet. Mutta viimeisinä raksaviikkoina niiden päälle rakentui katto huopinensa ja nyt tällä viikolla se sai vielä reunapellin suojakseen. Tämä kyhäelmä jännitti minua vähän, koska en ollut koko raksa-aikana oikein varma, millainen tuosta katosta lopulta tulee (enkä usko, että sitä tiesi kovin ajoissa kukaan muukaan..). Mutta siitähän tuli lopulta ihan asiallinen. Musta korkea pelti tuo sisäänkäynnille hauskan ryhdin. Vielä tosin odotellaan kourupoikia kylään asentamaan sadevesirännin katon toiselle sisänurkalle, niin saadaan sadevesikin oikeaa reittiä katolta alas. Katto näyttää ulospäin tasakatolta, mutta siellä on pieni kallistus päällä piilossa sadevettä varten.



Talon reunat täytimme kalliosepelillä ja etupihan kulkureiteille kipattiin kuorma kivituhkaa. Vähän olin kauhuissani tuon kivituhkan väristä alkuun, mutta silmä näemmä tottuu ja sateiden jälkeen se rumin ruskea on pinnasta onneksi hävinnyt. Kivituhkaahan olisi saatavilla vaikka sitten mustana, mutta tuo ihan perusväri oli nyt tähän hätään ok. Meillä on tarkoituksena nimittäin tehdä pihalle tulevaisuudessa laatoitus tai laittaa asfaltti.

Etupihan ikkunan alle rajattiin tuollainen multa-alue, johon olisi tarkoitus istuttaa jotain matalaa vihreää ja kukkivaa rinnakkain. Ideat tämän penkin suhteen on vasta hautautumassa. Tämäkin penkki on mahdollista sitten vielä korotella esimerkiksi pihalaatoituksen yhteydessä pienellä muurilla, jos se sellaista näyttää kaipaavan.


Itse kunnostauduimme talon puuosien eli avoräystäiden ja autokatos-varastorakennuksen maalaamisessa. Homma on vielä vähän kesken, joku mieletön motivaation kipinä täytyisi löytää autokatoksen katon maalaamiseen. Seinien maalaus on ihan kivaa ja nopeaa puuhaa, mutta katon maalaus niska väärällään ei ihan just niitä lempihommiani. Saimme Colorialta sisämaalien lisäksi myös ulkomaalit ja Linnea talomaali Titan oli kyllä todella miellyttävä maali käsitellä. Ulkomaali sävytettiin rappauksen kanssa samaksi sävyksi, joten kivitalo ja paneelipintainen ulkorakennus sulautuvat näin kivasti samaksi kokonaisuudeksi.

Räystäiden maalausurakan aikana kiipesin katolle katselemaan maisemia lintuperspektiivistä, eikä kyllä ihan heti uskoisi, että ollaan kaupunkialueella, niin maalaismaisema meidän takapihalle avautuu.



Terassista tuli varsinainen tanssilava, sen tekemisestä ja materiaalista laitan teille vielä infoa myöhemmin. Syksyn kalustealeja odotellessa, jos olisi tämän kerran viisas ja hankkisi kalusteet silloin, kun ne eivät ole enää niin ajankohtaiset hankinnat.



Sisäänkäynnin valaisinten valinta oli jahkaamista viimeiseen hetkeen saakka. Lopulta valitsimme tuollaiset pienehköt epäsuoraa valoa antavat pyöreät pillerit, jotka heijastavat valon alaspäin seinälle. Hurjan tehokasta valaisua ei tähän rapulle tarvita, koska autokatoksen valaisinten teho ylettää hyvin koko etupihalle ja toisaalta, etenkin talvella eteisessä on varmasti monesti valot päällä ja valo tulee ikkunoiden läpi ulos saakka. Rappuset on tällä hetkellä vielä betonilla, mutta tarkoitus on laatoittaa ne  vielä tämän syksyn aikana. Olen tilannut laatoista mallipalat jo ja nyt odottelemme niiden saapumista, jotta osaisimme tehdä lopullisen valinnan.


Mutta nyt, kotihommiin ennen vieraiden tuloa. Kaikki on täällä vähän hujan hajan. Mukavaa torstaita!



7.8.2017

OLOHUONEEN MATTOTULOKAS & PASTILLITUOLIN TARINA


Heihoi huomenta! Täällä on treenattu pitkän kesän päätteeksi aikaista heräämistä viikon päästä koittavaa arkea silmällä pitäen ja vaikka olen työarkeen muuten niin valmis, niin täytyy myöntää, että nämä aamut minua vähän hirvittää. Olen enemmänkin tyyppiä illan virkku - aamun torkku, joten jotain rytminmuutosta pitäisi noiden lasten lisäksi koittaa lyödä läpi myös omalla kohdalla. Annos päättäväisyyttä ja toinen itsekuria siis tilaukseen, bitte schön! Mies lähti ruhtinaallisen viikonmittaisen lomaviikkonsa päätteeksi tänään jo töihinsä ja me tytöt lorvaillaan kotosalla vielä viikko. Agendassa ei ole enää mitään sen suurempaa, pikkujuttuja siellä täällä fiiliksen mukaan. Ystävien tapaamista ja yleistä asioiden hoitoa. Kotona toki riittää koko ajan pientä puuhaa ja mustikatkin odottavat vielä metsässä poimijaansa. Viikonlopun marjastussuunnitelmat menivät mönkään tuon mahdottoman vesisateen takia. Joten jospa jonkinlaista mökkireissuakin sitten vielä loppuviikosta viimeistään.



Mutta sitten otsikkoon. Olohuoneeseen olen saanut jo pienen ripauksen viihtyisyyttä uuden maton myötä. Toiveissa oli matalanukkainen, hennosti kiiltäväpintainen ja riittävän suuri matto. Hakukriteerit täytti tämä 2x3-metrinen tummanharmaa matto, jossa on lisäksi rennot tupsut. Matto on samaan aikaan klassinen, mutta myös sopivasti vähän boho. Se sopii hauskasti siihen kokonaissisustukseen, mitä olen tähän avoimeen tilaan suunnitellut. Kaavailin tähän alun alkaen VM-Carpetin Hattara-mattoa, mutta kiitos Elloksen hyvän alekoodin ensitilaajille, kynnys tämän Elloksen Alton-maton tilaamiseen oli alhainen. OVH-hinnaltaan matto on itse asiassa samoissa luokissa Hattaran kanssa. Hattaralla on silti vielä mahkuja päästä meidän sisustukseen, sillä en ole hylännyt tätä jo aiemmin olohuoneen sisustussuunnitelmassa (klik) makustelemaani roosaa versiota matosta. Vaikka sitten kevät-kesämatoksi. Tuosta suunnitelmasta ainakin myös Pholcin kattovalaisin pitää edelleen kutinsa ja sitä olen kovasti tilaan hankkimassa.



Sohvan virkaa toimittaa tällä hetkellä Eero Aarnion suunnittelema Pastilli-tuoli. Se onkin yksi ainoista ns. perinnehuonekaluista, mitä meidän talouteen on kulkeutunut.  Ei ehkä ihan perinteisin versio vanhasta huonekalusta kylläkään. Tuolihan on peruja 70-luvun lopulta, kun isäni voitti sen jonkun pastillibrändin arpajaisissa. Olen arvaillut, olisiko se voinut olla Fazerin Ranskan- ja Amerikanpastilleihin liittyvä juttu. Tuoli oli tuolloin vielä räikeä oranssinpunainen ja siitä on ikuistettu kivoja kuvia, kun olen itse vielä äitini vatsassa ja äiti istuu tuolissa neuloen. Tuoli päätyi jossain vaiheessa vanhempien luona ulkosäilytykseen ja sen ollessa lasikuitua siihen tuli halkeamia. Isäni oli porannut  pienet reiät pohjaan, jotta tuolin sisään kertynyt vesi pääsisi valumaan pois. Nuo reiät karkottivat myös tontin liepeillä parveilleet ostajaehdokkaat pois ja lopulta mummolan navetan ylisille heinän sekaan päätynyt tuoli päätyi minun hyppysiini kymmenisen vuotta sitten, kun päätin kunnostaa sen automaalaamossa. Lasikuidun kunnostuksen lisäksi tuoli sai luonnollisesti myös vähän hillitymmän värisävyn. Tuoli on mielettömän ihana istua ja lapset tykkäävät siinä toki keinua ja pyöriä jatkuvasti. Eihän se ihmekään ole, että vuonna 1967 suunniteltu tuoli on aikanaan voittanut American Idustrial Awardin ja New York Times on tituleerannut Pastilli-tuolia Pallo-tuolin ohella miellyttävimmäksi muodoksi kannattelemaan ihmisvartaloa. Pastillituolin idea syntyi itse asiassa Aarnion jo aiemmin suunnittelemasta Pallo-tuolista, joita lähetettiin paljon toiselle puolen maailmaa. Aarnio halusi hyödyntää Pallotuolien sisälle jäävän tyhjän tilan ja näin sai syntynsä Pastilli-tuoli, joka mahtui Pallo-tuolin aukkoon. Aika nerokasta.


Pastilli-tuolin tapaan täytyisi kunnostaa muuten tuo paljon uudempi Gubin Grässhoppa-valaisin, sillä se oli saanut tässä viimeisimmässä muutossa sellaisen tällin, että varsi vääntyi ja maalipinta murtui. Tähän kotiin valaisin sopisi ehkä vähän paremmin mustana, joten saa nähdä, saako maalipinta uuden värin kunnostusprojektissa, vaikka designesineet suositellaankin aina säilyttämään kunnostettaessa mahdollisimman alkuperäisen näköisenä. Toisaalta tuon valkoisen sävynkin arpominen ja oikeaan osuminen voi olla haasteellista. Kunnostuksen myötä rahallinen arvo kärsii toki, mutta käyttäarvohan ei siitä muutu. Tässä tapauksessa se tietenkin vain paranee.


Viihtyisyyttä kotiin on muuten tuonut monien kesäisten kakkujen lisäksi monet kukkakimput, joita saimme viime viikolla meillä piipahtaneilta vierailta. Olen niistä ihan todella ilahtunut! Tuonkin valkoisen hortensian olen pitänyt hengissä jo monta päivää, vaikka monesti ne uhkaavat nuupahtaa helposti etenkin lehtien ollessa kiinni varressa. 



Mattoasiat käy kuumina nyt muissakin tiloissa, joten palataan niihin taas pian, kuten myös tuohon takkaan, jota viikonloppuna viimein ensikertaa myös käytännössä testattiin. Nyt sämpylätaikinan kimppuun ja myöhäistä aamiaista tyttösille väsäämään!


/// I ordered a large carpet to livingroom and I was so tempted by that dark grey, lightly shiny carpet with tassels. Classy but boho at the same time. Carpets and other soft surfaces is what the house needs now urgent to reduce echoing in a high and empty space.  We've planned to buy a petite sofa in the livingroom later but til then there's enough space for that Pastil chair designed by Finnish designer Eero Aarnio. That chair is not a new purchase for it stems from the seventies when my dad won it in a giveaway. That time the chair was coloured red and there're some pics of my mum sitting in the chair when she was expecting me. Through the years the chair ended up outdoors and got in a poor shape until I finally got an idea to refurbish it around ten years ago. The chair is made of fiberglass so compared to plastic it was easier to repair. The job was made by a car painter and the new white colour suits a bit better to our home than the old red.

5.8.2017

AJATON VALKOINEN KEITTIÖ


// Yhteistyössä Keittiömaailma


Laiskansutjakkaa lauantaita! Lasten kanssa rannalla vietetyn tovin jälkeen olen tässä vain loikoillut ja kahvikuppi seuranani tuijotellut suuren ikkunan läpi avautuvaa maisemaa. Ja ettei nyt ihan vain loikoiluksi ja horisonttiin tuijotteluksi menisi tämä päivä, niin tässäpä viimein asiaa meidän uudesta keittiöstä, joka on kyllä kaikin puolin lunastanut paikkansa kodin sydämenä. Pieniä fiksailuja keittiössä vielä tarvitsee tehdä, mutta ajattelin esitellä sen teille paremmin jo näin viittä vaille valmiina.

Kerrostaloasunnon parineliöinen keittiö vaihtui reiluun 16 neliöön ja arvannette varmasti, että entiseen ei ole kova ikävä. Suuressa keittiössä on ollut niin ihana laittaa ruokaa ja leipoa, kun kaikille perheenjäsenille on tilaa häärätä yhdessä, koneet ovat tehokkaat ja keittiö- sekä ruokatarvikkeille on riittävästi tilaa. Keittiön suunnitteluhan aloitettiin jo hyvissä ajoin aivan koko taloprojektin alkumetreillä ja lämmin kiitos kaikesta kärsivällisyydesta ja projektin loppuunsaattamisesta kuuluu Vantaan Keittiömaailman,  Sisustuscoco-blogistaankin tunnetulle, Sanna Siik-Keskisarjalle.


Keittiömme on L-muotoinen, kahdelle seinälle kaapistoista suunniteltu kokonaisuus, joiden keskelle asettuu reilunkokoinen saareke. Toinen seinäkaapistoista jää ikkunaseinällä kokonaan tason alle, kun taas toisen seinän kaapisto on korkeana rakennettu seinän sisään. Toiveemme oli mahdollisimman pelkistetty, linjakas ja ajaton keittiö, jossa mahdollisimman moni koneista olisi integroituna kaappien sisään. Ja sellainenhan me sitten saatiinkin. Itse asiassa ensimmäisistä keittiösuunnitelmista tämä lopullinen versio ei ole paljonkaan muuttunut. Suurin projektin aikana tehty muutos oli varmasti tuohon ikkunaseinälle saarekkeen tapaan suunniteltujen näkyvien kolmerivisten laatikoiden muuttaminen yhden oven taakse piiloutuviksi kahdeksi isommaksi laatikoksi. Näin näkymästä saatiin avoimeen tilaan päin entistäkin rauhallisempi. Saarekkeessa halusimme nuo laatikot säilyttää jo ihan kokkausta ajatellen käytännöllisyyssyistä.


Matalalle seinälle sijoittuu vasemmalle integroitu astianpesukone, kierrätykselle varattu allaskaappi ja sen viereinen kaappi sekä neljä seuraavaa kaappia ja kulmakaappi muuhun säilytykseen. Korkealla seinällä puolestaan tason päällä on kaksiosainen yliavautuilla pomppusaranoilla varustettu aamiaiskaappi, joka kätkee sisälleen kahvinkeittimen ja leivänpaahtimen lisäksi paljon muutakin tavaraa. Aamiaskaapin vieressä on yhdistelmäuuni ylä-ja alapuolen säilytystiloineen, yksi korkea säilytyskaappi sekä integroidut jääkaappi ja pakastin. Liesi sijoittuu saarekkeeseen ja saarekkeen laatikoissa on hyvin tilaa aterimille, astioille, mausteille ja kattiloille. Hankimme saarekkeeseen näin aluksi kaksi Nikarin Perch-jakkaraa tammen värisinä. Kolmas jakkara tullee taloon sitten myöhemmin. Saarekkeen suhteen kävi pieni kömmähdys, sillä sitä paikalleen asennettaessa huomattiin lieden sähköjen tulevan lattiassa aivan väärästä kohtaa niin, että ne nousivat saarekkeen tason alle jäävästä jakkaroille varatusta tilasta, vaikka sähkösuunnitelmassa johdot olivat merkattu ihan oikeaan paikkaan. Siirsimme nyt ensiavuksi tuon lieden takaisen taustalevyn niin, että johdot peittyvät, vaikka jakkaroille ei jääkään tilaa. En oikein nähnyt asiaan muuta tyylikästä korjausratkaisua, kuin saarekkeen suurentamisen ruokailutilaan päin, jotta johdot olisivat nätisti piilossa, mutta jakkaratila säilyisi. Urakoitsijamme lupasikin lopulta kustantaa meille tilalle uuden kivilevyn ja reunalevyt saarekkeeseen, heidän kömmähdyshän tuo lopulta oli. Vaikka nyt tuo saarekkeen suureneminen on vähän pois ruokailutilasta ja keittiönpöydän paikka siirtyy sitä myöten lähemmäksi ikkunaa, saamme tilalle kuitenkin reilummin tilaa  saarekkeeseen, mikä etenkään juhlajärjestelyissä ei liene haitaksi.


Kodinkoneistamme kylmäkalusteet, induktioliesi ja yhdistelmäuuni sekä astianpesukone ovat Siemensin valikoimasta, liesituuletin sekä pöytätasoon upotetut Twist around -pistorasiat puolestaan Savon valikoimasta. Erillistä mikroa emme tähän keittiöön halunneet, kun Cardiffin kodissa jo totuimme uunin yhteydessä olevaan mikroon. Sielläkin koneet olivat Siemensin valikoimaa. Jo näin muutaman viikon käyttökokemuksella kodinkoneet tuntuvat hyviltä valinnoilta ja erityisesti tuo yhdistelmäuuni tuntuu ihan huippuratkaisulta. Sille suuret suositukset! Meidän uunissa on toivomamme pyrolyysipuhdistustoiminnon lisäksi myös wifi-funktio, joka tuli vähän niin kuin kaupan päälle, en muistanutkaan että tilaamamme malli oli älyuuniversio :). Täytyisi selvittää vielä, kuinka se toimii käytännössä. Yhdistelmäuunin hinta tuntuu äkkiseltään tosi kovalta, mutta kun vertaa hintaa erillisen integroidun uunin ja integroidun mikron yhteishintaan, alkaa uunin hinta näyttämäänkin ihan siedettävältä. Meillä oli Cardiffin kodissa yhdistelmäuunin rinnalla myös erillinen höyryuuni, mutta sitä ei tähän kotiin koettu tarvitsevamme. Nykyisin on kyllä niin hienoja kodinkoneita markkinoilla, että jos budjetti olisi rajaton, saisi aikaan kyllä varsinaisen älykkään keittiön. Yhdistelmäuunejakin löytyy vielä höyryominaisuudella varustettuna. Kodinkoneista eniten päänvaivaa on tuottanut liesituuletin, johon korkean huonekorkeuden ja kattokaltevuuden takia jouduimme teettämään jatko-osan. Jatko-osaa on nyt maalattu kahteen kertaan, eikä sävyero alkuperäisen ja jatko-osan välillä ole edelleenkään saumaton, vaikka Savolta kyllä oikean värikoodin saimmekin. Nyt tuo ero on kuitenkin sellainen, jonka kanssa voi hyvin elää. Ja mikä tärkeintä huippuimurilla varustettu liesituulettimme toimii moiteettomasti ja koska moottori sijaitsee katolla, se on lisäksi melko hiljainenkin. Astianpesukoneeseemme ainoat toiveet oli reilun koon lisäksi yläritilä aterimille sekä lattianpintaan heijastava valo koneen ollessa käytössä. Erityisesti kuivausohjelman ollessa käynnissä koneesta on muutoin vaikea sanoa, onko se päällä vai ei. Jääkaappi on melko normaali ja pakastimeen toiveemme oli no frost-malli, joka sulattaa itse itsensä.


Keittiön valkoinen taso on reilun sentin paksuista kvartsia, jonka meille toimitti Keittiömaailman kautta virolainen Nerostein. Palvelu tasonkin kanssa hyvää, koska Nerostein asensi mustan komposiittialtaan tasoon kiinni jo tehtaalla. Tason päälle emme ollut alkuun suunnitellut maalia kummempaa materiaalia, mutta päädyimme lopulta tilaamaan siihen marmorilaattaa. Pidän kovasti marmorista ja ajattelimme sen tuovan muutoin kovin skandinaaviseen pelkistettyyn keittiöön ripauksen klassisuutta. Alkuun suunnittelin tuota Tulikiven carrara-marmorilaattaa pystyasennossa korkeammalle tilaa, kunnes päädyimmekin asentamaan sen noin vaakaan, jolloin se ei näytä seinällä niin raskaalta. Sain kyllä hyviä ehdotuksia päällystää marmorilla tuon koko seinän. Eipä olisi hullumpi idea ollut sekään, hintaa sille tosin olisi tullut tätä matalaa versiota enemmän. Ja hei, jos vielä muutan mieleni, niin tuohonhan on helppo latoa laattaa päälle!


Mustan lieden ja uunin kaveriksi halusimme lopulta mustan komposiittialtaan, jo ihan puhtaanapitosyistäkin. Ja mustaan altaaseen tietysti kävi kauniisti musta hana. Kotimme vesikalusteratkaisusta teen teille vielä jutun erikseen, joten tästäkin hanasta enemmän sitten siinä yhteydessä.


Tyttöjen suosikkipaikka on ehdottomasti tuossa saarekkeessa ja välillä heitä on suorastaan vaikea saada ruokailemaan meidän väliaikaisen ruokailupöydän ääreen. Itsestäni on mukavaa kokkailla sekä ikkunaseinällä että saarekkeen ääressä, molempiin suuntiin työskennellessä kun voi samalla katsella ikkunasta ulos. Keittiö kaipaa vielä pientä somistamista, riippuvat valaisimet allasnurkkaukseen odottavatkin jo paikalleen laittoa, niiden lisäksi suunnitteilla on mahdollisesti taulu altaan päälle.


Sellainen on päällisin puolin meidän keittiö, ehkäpä myöhemmin innostun avaamaan sen oviakin. Erityisesti tuon isomman, kodinhoitohuoneeseen vievän oven avaan vielä myöhemmin, kunhan saadaan muuttolaatikot numerot 7, 35, 74 ja ynnä muut ylimääräiset roippeet sieltä vielä paikalleen. Niin ja puuttuuhan sieltä vielä yksi seinällinen liukuovikaapistoakin. Mutta se ei menoa toistaiseksi haittaa. Kaikki ajallaan sielläkin.

Valkoinen keittiöhän ei ole millään lailla trendikäs, mikäli erinäisiä sisustuskanavia on uskominen, mutta minun makuuni valkoinen taitaa olla aina ajattomasti aallonharjalla <3.



*Keittöstä saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan


/// So much text for one kitchen, in Finnish again, I'm sorry my international followers! I just can't keep it short when it comes to my own language. But hey, white with a splash of marble and black, timeless, streamlined and modern. That's it and I love it! Cooking and baking is a pure pleasure now with so much more space and light. Actually white kitchens are so out of trends at the moment, it shoud be black or pearl grey. But for me, white is always in fashion. So simple and easy to combine with anything and anyone :)!