27.9.2016

DESIGNJUNCTION LONDON 2016


Syy sunnuntaiselle Lontoon visiitilleni oli London Design Weekin yhteydessä järjestettävä vuosittainen Designjunction-tapahtuma. Joku ehkä muistaa vastaavan reissuni viime syksyltä, josta bloggasin silloin kahdessa eri postauksessa. Näyttelystä täällä ja pop-up -myyjäisistä täällä. Tänä vuonna tapahtuma oli saanut uuden pysyvämmän kodin King's Crossilta. Hurmaavat Holbornin rakennukset olivat vaihtuneet vähän raffimpaan ympäristöön, joka tunnettiin aiemmin köyhempänä teollisuuden ja prostituution valtaamana alueena. Designjunctionin juurruttaminen King's Crossille liittynee alueen uudelleenrakentamis- ja kasvojenkohotusprojektiin. 

Alue oli toki tänäkin vuonna mielenkiintoinen, mutta täytyy sanoa, että itse näyttely alemman kuvan teltassa (joka muuten oli naamioitu ihan nerokkaasti tuollaisella jättimäisellä kuutioseinällä) sekä pop up -myyjäiset jättivät kyllä tällä kertaa vähän kylmäksi. Samanlaista wow-fiilistä ei syntynyt kuten viime vuoden näyttelyrakennuksen huoneita ja rappukäytäviä kulkiessa, joissa näytteillä olevat tuotteet pääsivät aivan eri tavalla esille. Myyjäisissäkin oli paljon vähemmän katseltavaa. Muutama mielenkiintoinen kohtaaminen päivään kuitenkin mahtui. Ja niiden myötä yksi kotiintuominenkin. Olinkin valmiiksi suunnitellut käynnin tapahtumaan sunnuntaille. Sen lisäksi, että kaupungissa on sunnuntaisin jotenkin ihanan rento tunnelma, niin tiesin myös, että viimeisenä päivänä monet näyttelyn tuotteet myydään pilkkahintaan pois.



Tämä lienee ainut hampaan koloon jäänyt juttu tapahtumasta: olisi ollut supermielenkiintoista päästä mukaan opastetulle pyöräretkelle ympäri kaupungin designkohteita. Retkelle olisi vaan pitänyt hoksata ilmoittautua etukäteen. 







Jos jotakin hienoa messuilta täytyisi nimetä, niin palaan siihen vielä omassa postauksessaan. Osasto, joka sai taas ihmettelemään upeaa loppuun asti vietyä stailausta. Huomiseen siis!


/// Designjunction at King's Cross in London.

26.9.2016

HYVÄN MAANANTAIN RESEPTI


Moikkamoi! Kuinkas siellä on startattu uuteen viikkoon? Itse kotiuduin eilen illalla niin myöhään Lontoon reissultani, että uni olisi maistunut kyllä seitsemää pidemmällekin. Hyvin nopeasti jalkeille päästyäni tunsin myös eilisen pitkän päivän nahoissani. Yhdeksän tuntia ympäri kaupunkia ballerinoissa ei ehkä ollut mikään jalkaystävällisin vaihtoehto. Siihen päälle lähemmäs seitsemän tuntia takapuoli puuduksissa bussissa. Mutta hei pikku hinta Lontoosta. Niin ihana se taas oli! Nopeasti kroppa sitten aamuisessa pumpissa kuitenkin vertyi. Siihen päälle tavaroiden järjestelyä, pyykin pesua, pikaimurointi ja operaatio kylppärin pesu. Kannullinen vihersmoothieta ja päiväkahvit. Ei kuulkaas näin kotiäitinäkään ehdi tylsistyä vaikka lapset kuinka koulussa ovatkin. Päivät kuluvat liiankin nopeasti ja hommia riittää, kun vain kehtaa tarttua toimeen. Vaikka kotona itse maanantaisin olenkin, olen kokenut järkeväksi viettää sen melko tehokkaasti tämänpäiväiseen tapaan. Olo tuntuu silloin paljon energisemmältä ja se tiistain työaamu ei sitten tunnukaan enää missään. Olen myös monesti huomannut, että hyvä treeni ja terveellinen ruoka maanantaisin autaa säilyttämään hyvän tatsin myös viikon muinakin päivinä.
 







 Maanantaihin ja uuteen viikkoon tuo hohtoa viime viikolta hengissä olevat kukkaset. Sisätiloissa siis, parvekkeen ruukkukimara näyttää  puolestaan masentavasti melko ruskeaa. Josko tällä viikolla ottaisi niidenkin syyssiivouksen projektiksi. 

Nyt vielä vähän raksa-asioita eteenpäin muutaman sähköpostin verran ja sitten onkin pian aika rientää hakemaan tytöt kotiin. Palaan Lontoon tunnelmiin toivon mukaan täällä blogissakin, kunhan ehdin jossain välissä katsoa tuliko kuvista muutakin kuin suttua.  Instagramin seuraajat pääsivätkin varmasti kärryille Lontoo-päiväni pääkohteesta.

Näiden olkkarikuvien myötä mukavaa ja ihan tavallista maanantaita sinullekin!


/// Hope you are having a smooth start to a new week! Although I'm not working on Monday mornings I still like to spend the day pretty energetic. A good exercise right after bringing kids to school, tidyin up the house and eating healthy lunch help me making the rest of the week even smoother. Fresh flowers in the vase don't ever ruin the Mondays either :). What is your recipe for succesful Mondays?

25.9.2016

BAYSIDE AFTERNOON TEA


Hurjan aikaista sunnuntaihuomenta! Ajattelin jakaa teille tunnelmia viime sunnuntailta, jolloin vietimme tyttöjen kanssa iltapäivää ihan tässä kotinurkilla. Raskas loppuviikko takana sairaalaöineen ja lääkärin määräys ottaa todella varovasti ei ollut mikään mukavin lähtökohta kauniin kesäpäivän viettoon. Muistin lukeneeni lasten iltapäiväteestä erään hotellin maisemaravintolassa ihan tässä meillä Bayssä ja päätettiinkiin siis yhdessätuumin harrastaa vähän brittiläistä kulttuuria ja kunnioitettiin tilanteen luonnetta laittamalla oikein tyllit ylle. Ja meidän typysiähän kohdeltiin viiden tähden hotellissa kuin suurimpia arvovieraita konsanaan. Tuli itsellekin sellainen tunne, että täytyisi kerätä sekalainen kokoelma kukkaisposliinia kotiin.








Tänään onkin luvassa sitten vähän erilainen sunnuntai ja aamiainen Lontoossa. Siispä menoksi ihan just nyt, kuuden bussi ja ihana Lontoo kutsuu. Mukavaa sunnuntaita!


/// Last Sunday and Children's Afternoon Tea with lovely sunny views here In Cardiff Bay.

23.9.2016

PERJANTAIN ONNELLISUUSKUPLA


Happy Friday! Kuten kuopus kouluviikon jälkeen ilmoitti. Tämä perjantai onkin ollut niin hyväntuulinen. Ei ole pieni flunssatunnekaan haitannut fiilistä, vaikka sen vuoksi aiotun päivävaellukseni tuonne Breconin "vuorille" jätinkin väliin. Sitä paikkasi mukavasti aamupalatreffit paikallisten mammojen kanssa, väliin vähän kotitouhuja ja iltapäivällä vielä yhdet kahvittelutreffit suometarseurassa. Aurinkoa taivaan täydeltä ja jo tosi hyvin voiva esikoinen. Joinakin päivinä vain hymyilyttää toisia enemmän.

Aamupäivän reissulla piipahdin läheisellä Penarthin kukkulalla vasta avatussa tapaspuodissa, joka houkutteli sisään kauniilla sisustuksellaan ja esiinpanoillaan.  Juustoja, makkaroita, viinejä, keksejä, leipiä, oliiveja ja muuta ihanaa. Marmorisia juustotarjottimia, valkoinen tiililadottu laatta, teollishenkiset isot harmaat valaisimet ja hurmaava espanjalaisaksentin omaava myyjä. Puodin oviaukossa pysähdyin taas hetkeksi ihastelemaan täällä kovin tyypillisiä koristelaatoituksia sisäänkäynnin lattiassa. Olisi ihana saada sellainen omaankin kotiin. Vähän niin kuin Britannian tuliaisina. Ajatus jäi elämään, täytynee illalla vielä vähän googlailla ja pinnailla. Ja varmaan sitten heti kohta laittaa suunnittelijoille viestiä, että "laitetaanko sittenkin rappuset betonille!?"

Heitin ajatuksen ilmoille meidän naposteluillallisella myös miehelle, enkä saanut toistaiseksi ainakaan täystyrmäystä. Ehkä olin osannut valita pöytään juuri oikean makkaran?! Taustalla soi Narcosin soundtrack ja teki mieli tanssia salsaa. Ihan hassu perjantaifiilis.






Perjantain hohtoa ei vähennä yhtään myöskään eilen pois siivottu sekamelska. Ulkoinen järjestys näyttää luovan omalla kohdallani myös päänsisäistä järjestystä. Ajatus kulkee ja on helpompi hengittää. Pitkästä aikaa piipahdin myös lempparifloristillani. En voinut vastustaa noita keväästä muistuttavia anemoneja. Tulevat niin nätisti esille tuossa Klongin Äng-vaasissa. Nyt taidan sytytellä kliseisesti loputkin kynttilät ja lorauttaa lasiin muutaman suullisen Shiraz'ta. Kruunaisikohan perjantain netistä ongittu Vain Elämää` Tälläisessä kuplassa täällä siis jatketaan kohti tulevia viikonlopun päiviä. Kutkuttavia suunnitelmia niillekin. 

Helmeä perjantaita murut!


/// That Friday Feeling!

22.9.2016

SUURTA SUUNNITTELUA



Heippa vaan, blogiin olisi ollut vaikka mitä asiaa, mutta kaikki oma aika on mennyt täysin lapsen toipumisen tukemiseen ja taloprojektin suunnitteluun. Vaikka kuokkaa ei olla vielä saveen iskettykään, niin aikaa suunnitteluihin on kulunut aivan hurjana. Peilistä näyttää kurkkivan valtavat silmäpussit ja kurkkuun on parkkeerannut pieni kaktus. Näytän olevan tässä(kin) projektissa sellainen luonne, että asiat on hiottava alun alkaenkin jo kohdalleen pienintä yksityiskohtaa myöten. Mulle onkin jo ajatuksissani helppoa kulkea tulevan kodin sisällä. Hahmotan ilman 3D-kuviakin, miltä kodissa näyttää ja tuntuu, sen verran on mittailtu ja teippailtu tulevia tiloja täällä. Jännittävää sitten lopulta todeta, pitivätkö nämä mielikuvat paikkansa. 

Nyt ensimmäisen viikkoon kokonaan nukutun yön jälkeen voin myös iloisena todeta, että saimme toukokuussa alkaneen suunnittelun jälkeen viimein meidän taloprojektin tarjouspyynnöt matkaan. Kevyet 16 sivua kaikkine liitteineen. Enpä tiennyt, että homma vastaisi pientä tutkielmaa. Onneksi saimme tuohon hommaan apua talon rakennesuunnittelijalta. Oma tuotoksemme olisi saattanut olla sivun mittainen.Nyt on niin vimpan päälle, että voisi kultaisiin kehyksiin laittaa.




Viime päivinä olen jahkannut keittiön, kodinhoitohuoneen ja kylppärin sisustusratkaisuja. Laattapiirustukset ja -tarjoukset on vetämässä, kalustetarjouksetkin jo melkein valmiina. Kiva päästä niitä vilauttamaan tännekin pian.  Meidän monitoimieteinen onkin raivautunut taas pyykkivuorten alta suunnittelupaikaksi. Mitenhän sitä kodinhoitohuonetta sitten enää osaakaan käyttää. Toisaalta, tulevassa talossa meillä ei ole sitten työhuonetta, joten tiedä sitten millainen monitoimitila puolestaan siitä kodarista vielä muotoutuu. Eteinen meillä on onneksi pyhitetty sitten ihan eteiskäyttöön.




Nyrkkeilyhanskoja ei tässä projektissa olla tarvittu (ainakaan vielä), vaan suhteellisen sovussa ollaan saatu asioita eteenpäin. Hanskat ovat spontaani synttärilahjaostos miehelle Lontoon Nottinghillistä löytyneestä antiikkiliikkeestä, olematta kuitenkaan antiikkia :).  Tuossa ne nyt roikkuu naulakossa käden ulottuvilla, jos käyttötarvetta ilmenee. Toivottavasti ennemmin löytyy kuitenkin käyttöä tuolle villalippikselle. Sen verran olen tulevaan sesonkiin ehtinyt jo valmistautua. Hieman aamuinen ilma enteileekin jo viileämpiä syksysäitä, vaikka lämpöasteita täällä vielä reilusti onkin.

Parin työaamun jälkeen mulla onkin tyttöjen koulupäivän ajan vaihteeksi aikaa omille jutuille. Siis mitä muuta osaakaan nainen ajatella kauniina aamuna kuin että siivota pitäis! Joten nyt nopsaan imurinvarteen, jotta ehdin nauttimaan vielä aurinkoisesta päivästä tuonne ulos. Touhua torstaihin siis!! 


/// Planning the new house!

19.9.2016

LINNAVISIITTI



Viikon viimeisiä tunteja viedään ja ajattelin jatkaa vielä joutuen siitä, mihin eilisellä blogiretkellä jäin. Vähän ylempänä meren rannasta, Ewenny-joen rannalla olevan linnan rauniota ihailemme aina ohi ajaessamme. Maisema on jotenkin todella idyllinen, jopa romanttinen. Vihreät kevyesti kumpuavat niityt, loivasti kiemurteleva, auringossa kimalteleva joki, niityillä laiduntavat  hevoset ja Ogmoren keskiaikainen linna. Keväällä tästä ohilenkkeillessäni pääsin todistamaan linnan raunioilla laiduntavien pienten karitsojen holtittomia pukkihyppysarjojakin. 


Tällä kertaa päätimme ottaa linnan raunioilla käynnin retkiohjelmaan tyttöjen kanssa. Linnaseikkailut ovatkin Walesin aikoina tulleet tutuiksi ja lapsista se tuntuu olevan aina todella jännittävää. Ogmoren linnassa he saivat kiipeillä luvan kanssa matalemmilla muureilla ja piiloutua vallihautaan. Ei ehkä mikään turvallisin piilosleikkiin, joten sain kyllä kärppänä olla valmiina ottamassa koppia. 





Seikkailu jatkui kiviaskelmia pitkin joen yli vapaana laiduntavia hevosia moikkaamaan. Tulinpa tajunneeksi myös sen, että vaikka kaikenlaista on meidänkin tyttöset päässeet elämänsä aikana kokemaan, niin heppojen silittely oli kyllä jotain uutta ja ihmeellistä. Mutta rasti ruutuun nyt sitten tältäkin osin. Täytyy palata vielä joku päivä uudelleen, linnaretken kruunaisi varmasti vielä iltapäiväteet tuon valkoisen rakennuksen teehuoneella.




Valmiiksi jo vähän fiilistelen, kuinka ihania muistoja näistä retkistä jää, paitsi mieleen, niin myös valokuviin. Vaikka minnekään ei olla vielä lähdössäkään, niin viime päivinä on kyllä ollut vähän sellainen olo, että nyt täytyy ottaa kaikki mahdollinen ilo irti näistä maisemista. 

Kiitos muuten kaikille eilisen juttuni myötäeläjille. Tänään pääsimme jo täältä kotoilun parista uloskin. Kaupungissa on ollut koko viikonlopun mielettömät kekkerit, kun Cardiffissa syntyneen kirjailijan, Roald Dahlin  syntymästä tuli täyteen kokonaiset 100 vuotta. Eilen liikkeellä oli ollut kymmeniä tuhansia ihmisiä ja tänäänkin varmasti aikamoinen joukko, kun vuorossa oli linnanpuiston pyjamapiknik ja valtava tyynysota. Hetken mietimmekin vesibussilla puistoon menoa, mutta en sitten kuitenkaan tuota toipilastani uskaltanut paikalle lähteä viemään eilisenkaltaista väentungosta peläten. Iltapäivä kuluikin tässä koti-Bayssä rauhallisia aktiviteetteja keksien. Siispä suuntasimmekin läheiseen hotelliin afternoon tealle ja sieltä ystävien kanssa leffatreffeille. Mukava sunnuntai tyttöporukalla miehen ollessa matkalla Suomea kohti.

PS. Tuosta tosi älykkäästä otsikosta tuli muuten mieleen Cardiffin vankila aivan kaupungin keskustassa. Sinnekin olisi mahdollista tehdä visiitti, sillä vankila tarjoaa fine-dining ravintolaelämyksiä niille, jotka jaksavat odottaa pöytävaraustaan tarpeeksi kauan. Kuulemma kysytty miljöö ja huippuhyvää ruokaa. Kuulostaa silti mielestäni vähän extreme-elämykseltä.



/// On my last post I told that we continued our lovely beach day after high tide nearby. Finally we took time to visit the Ogmore Castle which we admire everytime when driving down to the beach along the river Ewenny. Our girls enjoyed climbing the fortress walls, crossing the river along the old stepping stones and peting the horses which were grazing free-range on the green meadows. Such a scenic and idyllic spot. Absolutely worth of visiting!


18.9.2016

HUH HELLETTÄ JA HURJIA SATTUMUKSIA



Suomalaisen sisäinen kello sanoo, että nyt on syksy, mutta kyllä cardiffilainen lämpömittari on näyttänyt viimeisinä viikkoina vielä iloisesti kovin kesäisiä lukemia. Tänäänkin, mittari komeili iltapäivällä yli kahtakymmentä astetta. Yhden täällä eletyn talven jälkeen voikin kokemuksen syvällä rintaäänellä jo sanoa, että nyt nautitaan, sillä kyllä vielä varmasti on aika myös vaakasuoraan sateen ja hatun päästä puhaltavan myrskutuulen. 

Tällä viikolla tosin jäi kesäsäässä ilakointi puolitiehen, kun kaikki ei mennytkään, kuten loppuviikon lämpimille päiville oltiin suunniteltu. Vuorokausi sairaalassa esikoisen leikkikentällä kärsineen tapaturman vuoksi, yöllinen nukutus ja operaatio saivat meidät käpertymään loppuviikoksi kotiin. Jos tyttärellä, niin otti kyllä äidilläkin tapahtunut karmeus turhan koville, siksi on lohdullista kääntää välillä ajatukset tälläisiin kuvien kaltaisiin terveisiin kesäpäiviin, jolloin lapset saavat vailla huolta ja murhetta olla lapsia. Hyppiä aalloissa, tennispallon perässä tai vaikka naapuripyyhkeellä majailevan koiruuden kanssa. Kiipeillä kivuitta nousuveden valtaamilla kallioilla, liikkua vapaana ja olla iloisia.





Onneksi urhea tyttömme on parantunut tapahtuneesta päivä päivältä yllättävän nopeasti, mutta kuvankaltaisia hyppyjä ja uinteja saamme vielä tovin odotella. Nämä kuvat ovat itse asiassa reilun parin viikon takaa, kun vietimme Suomi-loman jälkeen kauniita helteisiä rantapäiviä Etelä-Walesin rannoilla, eväät ja uikkarit kassissa. Tämäkin Ogmore-by-the-sean ranta on yksi suosikeistamme, jonka lähellä on paljon muutakin kaunista katseltavaa. Taidankin jatkaa saman päivän maisemilla vielä seuraavan jutun verran, kun nousuveden vallattua rannan jatkoimme kaunista kesäpäivää vähän ylempänä joen varrella.


/// These summer days! It's been incredible warm here in South Wales, though my scandinavian inner clock says it should be crispy autumn already. This week my older daughter had to face a terrible accident on the playground. So after spending some time in the Children's hospital for Wales and feeling too nervous after her spending those nocturnal moments in a  hospital theatre in the deepest sleep, it's somehow comforting to look back at these summery pictures filled with joy and happiness. Running and jumping. Without sorrow or even tiniest pain. Our bravest daughter is healing quicker day by day, so hopefully we have some lovely beach days still in store before those mind-blowing autumn storms.

These pictures are taken on one of our favourite beaches nearby, Ogmore-by-the-sea. We spent a lovely day there over too weeks ago, enjoying the last free days before the school start. There are some other lovely places and views close to the beach as well, so next I'll be back to show you where we headed after the high tide took over our beach spot. Have I ever said I love Wales and it's nature?! :D








12.9.2016

KARHUNVADELMAPIIRAKKAA


Ja mitäpäs muuta niistä karhunvatukoista sitten ensi tuskaan olisikaan syntynyt kuin piirakkaa? Mulla oli tästä niin selkeä visio, että alkuviikosta laitoin tekstarilla lisäyksen Suomessa leiriään pitävän miehen kauppalistaan: Blå Bandin Vanhan ajan vaniljakastikejauhetta, please! Ja sitähän tuli, tarkoin valittujen sisustusraamattujen lisäksi.



Tein piiraan pariin pienempään irtopohjaiseen vuokaan. Jotenkin pienet piiraat ovat paljon somempia kuin yksi iso. Ja toisinaan vien sitten sen toisen syötäväksi eräälle ystävälle, joka ei koskaan tunnu itse leipovan. Nyt ei kyllä sitä päässyt tapahtumaan, kuopus tuntui pitävän tästä sopivasti kirpakoiden karhunvatukoiden ja makean vanilja-mascarponetäytteen yhdistelmästä yhtä paljon kuin minä.  Reseptin olen aikoinaan bongannut Kinuskikissalta omenapiiraan muodossa, se löytyy täältä. Ettei kuitenkaan menisi ulkosuomalaisten lukijoideni syrjimiseksi tämä juttu, niin blåbanditon vastaavanlainen vaniljamascarponepiiras onnistuu myös tämän pari vuotta tekemäni raparperipiiraan ohjeen myötä.




Tulipa tänään todetuksi sekin, että täällä olisi oiva mahdollisuus  poimia myös metsämustikoita, kun oikeista paikoista osaisi etsiä. Viikolle saatiin nimittäin mahtava lopetus ihanassa suomileidiseurassa Brecon Beaconsin vesiputousten äärellä haikkaillen. Polunvarsilla oli paljon mustikanvarpuja, harmi vaan, että sesonki taisi mennä noin pari kuukautta sitten. Mutta koska harvinaista herkkua, täytyi ne muutama silmiin osunut hapankin maistella :).

Näiden kakkukuvien myötä toivottelen suloista alkavaa viikkoa! Täällä tuleva viikko tuo tullessaan perusarkea ja minullekin töitä kolmena päivänä. Mukavaa, mielenkiintoista vaihtelua.


/// I hadn't really finished with the blackberry topic yet for I baked such yummy pies of them. The combination of slightly sour blackberries and smooth and sweet vanilla-mascarpone filling was just absolutely invincible. So you can maybe imagine how I've enjoyed my afternoon coffees this weekend.

11.9.2016

WILD BLACKBERRIES



Kerroinkin, että olen tällä viikolla käynyt marjassa. Ja kuinka monesti lenkkiin onkaan tullut pieni paussi, kun on pitänyt maistaa vähän tuolta ja täältä. Vähän sama homma kuin tänne muuttaessa Mini-autojen kanssa, en nähnyt mitään muuta ja sitten piti saada oma. Nämä karhunvatukat ovat onneksi kustannuksiltaan harmittomampia, mutta niitä todellakin kasvaa ja kypsyy kaikkialla ja sormet syyhyävät keräämään, leipomaan ja pakastamaan. Jo viime kesänä tein empiiristä havainnointitutkimusta: miksi kukaan ei poimi niitä? Ei tarvitsisi kovin kauas omalta ovelta lähteä. Olen saanut vastauksiksi olan kohautuksia tai toukkapelkoa ja vähän toteamuksia siitä, kuinka me suomalaiset olemmekin vähän erilaista kansaa ja kuinka sellainen keräilykulttuuri oli täälläkin vanhempien sukupolvien puuhaa. Tällä viikolla olen saanut siis ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni olla se kumma tyyppi, joka sukeltelee piikkipensaisiin ja sitten rimpuilee aina hetken päästääkseen irti niistä piikeistä. Lesson learnt, ovat kyllä hankalampia kuin vattupuskat. Eikä kannata sitä uusinta gollaria marjaretkellekään päälleen laittaa, edes urbaaniin kaupunkipusikkoon.





Ja voi sitä tunnetta perjantaisella puskakierroksella tutuissa lenkkimaisemissa, kun tajusin löytäneeni lajitoverin, vanhemman koiranulkoiluttajarouvan samoista puuhista. Melkein teki mieli mennä sanomaan käsipäivää: ehkä en sittenkään ole mikään kummajainen!

Tänään ehdinkin leipomaan marjoista viikonlopun herkut, ensi viikolla taidan käydä poimimassa marjat karhunvadelmahilloon. Aika eksoottista :)!


/// I just can't believe how blackberries are growing anywhere and everywhere here around Cardiff. And no one is picking them? I must admit I felt a bit like an alien when I finally decided to go blackberry picking. In Finland those bushes would be empty in a day!