21.6.2018

KOTONA TAAS


Juhannusaaton aatto. Kesä on ehtinyt jo keskikesän juhlaan ja minulla pyörähtää käyntiin loman kolmas viikko. Kotona olen ehtinyt vasta vain pyykinpesuun, sillä eilen palasin reilun viikon mittaiselta Sveitsin lomaltani ja lomailu kotosalla on vasta pääsemässä vauhtiin. Instaseuraajat ovatkin saaneet reissukuvia ja -videoita ihan yllin kyllin katseltavaksi. Jos joku niiltä on päässyt välttymään ja haluaa vielä päästä hetkeksi alppimaisemiin, niin tarinat löytyvät instafeedin kohokohdista tallennettuina. Vielä on pätkä Storeja lähettämättä taajuuksille, jutut elävät siellä pienellä viiveellä. Palaan Sveitsiin bloginkin puolella, kunhan juhannusriiteistä on selvitty ja saan jotain tolkkua kuvatulvaan.

Kotiin oli tällä kertaa ihan erityisen hyvä tulla, olinhan viettänyt jo melko kauan aikaa erossa perheestä ja seikkailut omiani jo ihan koko rahan edestä. Sen verran toiminnallinen reissu oli kyseessä, että keho kaipaa juuri nyt rauhallista lepoelämää, palauttelevaa liikuntaa. Mieluiten sitä perinteistä juhannuksen mökkeilyä: saunomista, uimista, grillailua ja ulkotouhuilua, niistä tsiljoonista itikoista huolimattakin. Pitkiä yöunia ja joutilaisuutta. Eikä haittaa, vaikka sade ropisisi kattoon. Sitä paremmalla syyllä malttaisi niitä päiväuniakin nukkumaan. Yritän pitää mielen vielä poissa kaikista niistä kotiprojekteista, jotka täällä kaappien kätköissä odottavat. 








Tänä juhannuksena pientareilla ja niityillä riittää kukkataikojen tekijöille valinnan varaa, itse jos tyytyisin poimimaan mökkitien varresta rennon rehottavan villikukkakimpun. Pyöreän maljakon pionit ovat vielä ajalta ennen reissua, oman pihan pioneita saadaan vielä odotella jokunen tovi. Ensin pitäisi päättää pionipenkin paikka ja hankkia ne taimetkin.

Reissun vuoksi piha on elellyt matalaa profiilia toistaiseksi muutenkin. Keskeneräisyyden vuoksi ei kesäkukatkaan ole tänä vuonna sytyttäneet sen kummemmin. Jotain kuitenkin on ruukuissakin jo ja tänään kävin vähän täydennystä, joten nyt vielä istutuspuuhiin ennen iltalenkkiä ja juhannussuunnitelman loppuun hiomista.

Oikein ihanaa juhannusta ja valoisia keskikesän öitä kaikille teille! Pitäkää huolta!

26.5.2018

TOUKOKUUSSA


Heippa, mitä teille kuuluu? Täällä on taas tehty kaikkea muuta kuin vietetty aikaa blogin ääressä. Toukokuu on vilistänyt ohi silmissä ja tulevalla viikolla on taas aika vaihtaa kalenteriin uusi kuukausi. Mitä ihmettä on taas tapahtunut? Paitsi niitä tavallisia: töitä, kotihommia, lasten harrastuksia ja vähän omiakin. Toukokuussa blogijuttuja on syntynyt muiden kevään ja talven kuukausien tapaan harvakseltaan ja sen lisäksi, että odotan kovasti viikon (!!!) päästä alkavaa kesälomaa, odotan myös blogitapojen parantamista. Monta juttua on pyörinyt mielen päällä postausten aiheiksi, mutta mihinkään niistä en ole vielä osannut tarttua perusarjen pyörteissä. 

Toukokuussa..


..teimme Helsingin reissun. Ja ihan itsemmekin yllätimme lähtemällä ystävien mukaan Antti Tuiskun keikalle. Alkukuusta Helsinki oli vielä vähän kesäisempi kuin Joensuu ja kuinka ihanaa olikaan käppäillä rauhassa perinteinen Ullanlinna, Eira, Kaivopuisto -kierros hiljaisilla kaduilla kauniita rakennuksia ihastellen. Svensk Tennin Pop up -osaston ihastelu Stockmannilla ja valkovuokkobongaus Pohjois-Espoossa kuuluivat myös reissun kuvaan. Yövyimme muuten uudistuneessa Presidentti-hotellissa, jonka eri kerroksiin Paola Suhonen on suunnitellut erilaisia sisustusteemoja ja tunnelmia. Me saimme valita oman huoneemme ja päädyimme kasikerroksen Hiljaisuuteen. Näin opettajana ja kahden pienehkön lapsen äitinä jo pelkkä sana kuulostaa lähes taivaalta. Ja aavistukseni huoneen seesteisestä tunnelmasta osui aivan oikeaan. Kaunista oli.


..juhlimme äitienpäivää meillä kotona ja oma äitini sai vuorostaan tulla valmiille äitienpäiväbrunssille. En kyllä kerännyt mitään parhaita tytärpisteitä, kun onnistuin tappamaan äidille hankkimani terassihortensian jo ennen kuin hän edes ehti koko kukkaa nähdä. Äiti osasi löytää tähänkin tilanteeseen ne oikeat sanat: Ajatus on tärkein. Tosin, en vielä ole uskaltanut edes kertoa, että hänen minulle tuoma samanlainen kukka kuoli raadoksi niin ikään jo seuraavaan aamuun mennessä. Niin että terkkuja vaan äidille! Hortensiat eivät selvästikään sovi meidän kuumalle terassille. (Tähän voisi lisätä sellaisen silmiään pyörittelevän emojin..)


..olen tehnyt monia lenkkejä luontoon. Kuinka ihanaa onkaan pitkän ja lumisen talven jälkeen taas kipitellä kävelyteiden sijaan pitkin pieniä metsäpolkuja vaihtelevassa maastossa tai tuota meidän joenvartta pitkin läheiseen saareen. Suunnistuskausikin on jo korkattu. Edes kesäisten metsien miinukset, itikat ja käärmeet, eivät estä minua tältä aivan parhaalta kesätekemiseltä. Tähän saakka bongattua: aika monta itikkaa ja yksi kyy. Ei onneksi kuitenkaan yhtään karhua. Toisin kuin eräs oppilas esitteli eilen puhelimeltaan  kuvia heidän kotipihallaan roskiksen kimpussa hyörineestä kontiosta.


..sain vähän vaihtelua normaaliin työarkeen, kun koko lukuvuoden aherrus opintoretkikassan kartuttamiseksi tuotti tulostaan ja pääsimme koko  pienen koulumme voimin Vuokattiin opintoretkelle. Vaikka näin opettajan ammatissa ei ole puhettakaan mistään lakisääteisistä huilitauoista olisin intensiivisestä rytmistäkin huolimatta helposti jatkanut opintoretkeä lasten kanssa vielä vaikka pari päivää. Hienoja kokemuksia ja muistoja meidän aikuisten lisäksi varmasti myös lapsille itselleen. Nyt alkaa olla muutenkin käsillä ne haikeat hetket, kun viedään viimeisiä päiviä, katsellaan taaksepäin, muistellaan kaikkea tapahtunutta ja hienoa kehityskaarta vähän isommiksi, osaavammiksi ja vastuullisemmiksi ihmisiksi. Valmistaudutaan sanomaan heipat toisillemme, juurihan vasta ehdimme oppia tuntemaan toisemme. Määräaikaisen työn ehdottoman kurja puoli.


..sain vihdoin ja viimein vakituisen työpaikan. No words.


..varasin lentoliput kesälomareissulle. Yli viikoksi, yksin! Enkä jostain syystä tunne minkäänmoista omantunnon pistosta. Tytöt ovat jo sen verran isoja, että pärjäävät kyllä mainiosti isin ja mummien kanssa. Meillä on onneksi sen verran monta yhteistäkin lomaviikkoa edessäpäin, joten ehditään viettää laatuaikaa myös keskenämme. En malta odottaa alkukesän seikkailujani tutuissa maisemissa Sveitsin vuorilla, enkä myöskään reissun mukanaan tuomaa paluuta menneisyyteen.



Kyllähän tässä toukokuussa aivan parasta on ollut tämä mieletön kesä, joka saapui niin varkain. Toivottavasti tämä lämmin lysti jatkuu vielä lomankin alettua! Ennen Suvivirttä on kuitenkin melkoisesti hommia vielä tekemättä, joten parempi päättää tämä tarina tähän ja ryhtyä vielä hetkeksi arviointihommiin. Oikein ihanaa, lämpöistä lauantai-iltaa!

Niin, ja kuvathan on jo aikaa sitten otettuja, kun tuo sininen leikkohortensia huuteli nimeään kukkakaupan kylmiöstä. Se pärjäsikin meillä aika paljon hienommin kuin huonompionniset lajitoverinsa ruukussa :).

16.5.2018

IHANAN EDULLINEN


Keskiviikko ja edellisestä blogijutusta taas vierähtänyt tovi jos toinenkin. Työviikot ennen kesälomaa vähenee, mutta tahti vaan kiihtyy. Odotan sitä joutilaisuuden tunnetta, jonka kesä toivottavasti tuo tullessaan. Tänään sain siitä maistiaiseksi hetken, kun lapsen sairaspäivänä kaiken kirjallisen kotoa käsin tehdyn työn lisäksi maltoin istahtaa aurinkoiselle terassille nauttimaan kupin kahvia ja selaamaan pitkään lukematta lojuneita sisustuslehtiä. Koska viime aikoina kaikki inspiraatio on kanavoitunut työpaikan suuntaan, odotan niin kovin joutilaisuuden mukanaan tuomaa koti-inspiraatiota. Tänään tuo pienikin hetki sai pihasisustus- ja istutusideat laukkaamaan, kun ehti hetkeksi antaa mielessä kesäisille ajatuksille tilaa.

Uuden kodin ympärillä vellovan kulutusähkyn myötä on ilo uuden hankkimisen ohella myös kierrättää ja saada jotakin vaihteeksi tosi edullisesti. Ikean Vittsjö -hylly on noussut parissa vuodessa varsinaiseksi sisustushitiksi. Sen ei koskaan pitänyt tulla meille, mutta kun hylly oli naapurissa joutavana, niin ajattelin antaa sille mahdollisuuden ja kokeilla sitä makuuhuoneeseemme. Tuohon nurkkaan olin jo aiemmin suunnitellut jotain kevyttä ja pientä ohutrunkoista sivupöytää tunnelmavaloa ja kukkasia varten, joten tämä hylly saa palvella nyt siinä tarkotuksessa ainakin väliaikaisesti.









Hylly luo sopivasti särmää hailakoiden tekstiilien parina ja se on omiaan erilaisten asetelmien alustaksi. En muistanutkaan, kuinka kauniisti musta korostaa messinkiä. Flosin IC-pöytävalaisin on ollut vähän eksyksissä uudessa kodissamme ja nyt viimein sekin löysi paikkansa. Ensimmäisinä kukkakokelaina tässä kevään ensimmäiset pionit - aina yhtä taianomaiset! Nämä komeasti auenneet kaunokaiset sain kaverilta kiitokseksi ihan mitättömän pienestä avusta. Ei olisi tietenkään tarvinnut! Kiitos Marja!

Lämpöistä keskiviikkoa!

5.5.2018

LÄHIMETSIEN KESTOPUUTA TERASSILLA



//Kaupallinen yheistyö: PrimaTimber Oy


Jos pesänrakennusvietti iskee aina syksyisin säiden viilennyttyä ja iltojen pimennyttyä, niin kevään korvalla tuo vietti kanavoidaan enneminkin viihtyisiin ulkotiloihin elämän siirtyessä pitkän talven jälkeen ulos. Aamukahvit kesäkukkien katveessa, uinnin jälkeiset jäätelöt, harvinaisille vieraille tarjoiltu britatorttu, tuoksullaan naapuritkin huumaavat grilliherkut, iltasaunan jälkeinen jäähdyttely ja lasillinen kuplivaa lasten jo mentyä nukkumaan. Aamujooga horisonttiin tuijotellen, juoksulenkin jälkeinen venyttely, oma joutilas lukuhetki tai lasten kanssa puhallellut saippuakuplat.  Olipa kyseessä uudisrakennus, kerros- tai rivitaloasunto tai pitkään palvellut omakotitalo, kesän alkuun liittyy varmasti suurella osalla meistä korkeat odotukset leppoisista ja lämpimistä päivistä omalla terassilla. Niin myös meillä. Tuskin olimme tänäkään keväänä ainoita, jotka tarttuivat lapioon metrisen kinoksen äärellä vähän terassikelejä edesauttaakseemme. Toukokuun puolella uskaltaa jo julistaa meidänkin leveysasteilla terassikauden virallisesti avatuksi.



Meidän viime kesäistä terassin rakennusta en ole vielä tarkemmin blogissa käsitellytkään. Terassin rakennushan oli ajankohtaista meillä heti heinäkuussa muutettuamme uuteen kotiin. Tällä hetkellä näkymän ollessa kovin karu luonnon odotellessa vielä vehreyttään nämä kuvat luovat jo toiveikkaita odotuksia tulevaan kesään, terassin kalustamiseen ja pihaistutuksiin.  


Ennen terassin sisustamista kesäkeitaaksi palataan vielä ajassa viime kesään ja ajankohtaan, kun terassin rakennusta vasta suunniteltiin. Alusta saakka oli selvää, että meidän terassi tehtäisiin maakunnassa tuotetusta kestopuusta. Vierailimme joensuulaisen PrimaTimberin tehtaalla Kuhasalossa tutustumassa eri kestopuuvaihtoehtoihin. PrimaTimberin kyllästämö sijaitsee aivan kaupungin laitamilla syväsataman vieressä, missä tänä vuonna vietetään jo viisitoistavuotisjuhlavuotta. PrimaTimber hankkii raaka-aineet mahdollisimman läheltä tehdasta pitkäaikaisilta ja laadukkailta toimittajilta. Ja vaikka terassinrakennus- ja kunnostustyöt pihoilla alkavatkin suomalaisilla pihoilla aikaisintaan vasta näin kesän korvalla toukokuussa, niin PrimaTimberillä on uuden rakennuskauden suhteen eletty kiireisimpiä aikoja jo tammikuusta huhtikuuhun, kun kyllästämöllä on paiskittu hommia kahdessa vuorossa terassinrakentajien kesäunelmien takaamiseksi.


Terassiamme ei ole katettu, joten se on jatkuvasti alttiina sään ja vuodenaikojen vaihtelulle ja kovallekin rasitukselle. Siksi ainut oikea vaihtoehto terassimateriaaliksi oli painekyllästetty mänty. Teimmekin lopullisen lautavalinnan lähinnä laudan leveyden, värin ja sileyden perusteella. Terassimme pinta-ala on kokonaiset 66 neliötä, joten päädyimme jykeimpään PrimaTimberin lankkuun, joka on 45 mm paksua ja jopa 195m leveää. Vihreään väriin puolestaan päädyimme, koska halusimme vielä miettiä terassin lopullista väriä rauhassa. Jos väristä on puolestaan varma jo hankintahetkellä, kestopuuta on saatavilla jo valmiiksi ruskean tai harmaan sävyisenä. Päädyimme myös karhennetun tai uritetun laudan sijaan yksinkertaiseen sileään lautaan säilyttääkseemme mahdollisimman simppelin ilmeen muun julkisivun jatkona myös terassissa.


Terassin rakennustyö oli sovittu talonrakennusurakkaan ja siinä ei kauan kulunut, kun meidän raksamiehet ryhtyivät hommiin. Ainoana erikoisuutena yksinkertaiseen, yksitasoiseen ja symmetriseen terassin pintaan halusimme tehdä terassin pintaan aukon terassille istutettavaa puuta varten. Seuraavana päivänä saimmekin jo ihmetellä valmista terassia.

 





Pääsimme tekemään mukavia muistoja terassilla siis jo viime kesänä. Hauska muisto jäi myös tästä kesäpäivästä, kun upouutta terassiamme elokuussa kuvattiin mainostoimiston voimin Prima Timberin mainokseen. Tuon videon kestopuun matkasta pystymetsästä terassinpinnaksi voit käydä katsomassa PrimaTimberin verkkosivun etusivulla täällä. 


PrimaTimberin kestopuun juuret ovat itäsuomalaisissa lähimetsissä ja meidän perheen juuret ihan kirjaimellisestikin tässä kestopuussa. Sen vuoksi tämän terassimateriaalin valinta meni jopa vähän myös tunteisiin. En malta odottaa niitä kesäpäiviä, kun uudelle terassille tarkenee astua paljain varpain. Uskon, että niinä  koleina ja sateisinakin päivinä PrimaTimberin kestopuun historia lämmittää, jos nyt ei varpaita niin sydäntä kuitenkin. Niin yrityksen historiaan, arvoihin, tuotteisiin kuin jälleenmyyjiinkiin voit tutustua PrimaTimberin verkkosivuilla.


Aurinkoisia terassi- ja terassinrakennuskelejä toivottaen!

3.5.2018

WHEN IN ZERMATT


Rakastan vuoria, Sveitsiä ylipäätään. Sveitsin jylhimmät alpit Wallisin kantonissa aivan Italian rajalla ovat minulle erityisen rakkaita. Iso osa minua edelleen, vaikka vuosia on ehtinyt välissä vieriäkin. Asuin nuorempana Sveitsissä yhteensä kolmen vuoden ajan, joista parisen vuotta täällä vuoristossa, aika extreme-paikoissakin. Tein välillä kolmeakin työtä samaan aikaan, kovimman sesongin aikaan viikkotolkulla ilman vapaapäiviä. Valutin cappuccinoja aamun varhaisella, keitin litratolkulla Glühweiniä iltapäivän afterskille ja sekoittelin coctaileja iltamyöhään jazzbaarissa elämästä nautiskelijoille. Nautin ihmisläheisestä käytännön työstä, josta maksettiin paremmin kuin Suomessa akateemisesti koulutetulle. Vapaapäivinä hiihdin Italian puolelle lounaalle. Nautin siitä tunteesta, kun tuntee olevansa toisaallakin aivan kotonaan. Kun tuntee paikallisen murteenkin kuin omat taskunsa.  Kun tuntee jokaikisen vuoren huipun nimeltä. Rakastan sitä rauhaa, joka vuorilla vallitsee. Tai sitä pienuuden tunnetta, jonka yli kahdenkymmenen nelitonnisen huipun ympäröimänä tuntee. Jäätiköllä vuoristotautisena sakeassa sumussa hiihtäessä ja railan reunalla U-käännöstä tehdessä elämän rajallisuuden tajuaa olevan aivan käsin kosketeltavissa. Vähän hullunrohkeuttakin tuli tuolla harrastettua. 

Maaliskuussa vietimme pitkästä, pitkästä aikaa mieheni kanssa reilun viikon Tobleronesta tutun Matterhornin juurella Zermattissa. Yhteisiä muistojakin ehdimme täällä tekemään, mentiinhän silloin kauan sitten kylässä kihloihinkin. Entinen kotikylä tuntui edelleen kodilta, tutut ihmiset ja vuorenhuiput valloittivat sydämen taas uudelleen. Ne, jotka tuntevat rakkauteni Sveitsiin, voivat ehkä aavistaa, kuinka onnellinen olin tuon viikon. Viikon irtiotto kotiympyröistä ja ero lapsista oli toki meille aivan uutta, mutta he pärjäsivät hienosti mummiloissa ja mekin saimme ajan kulumaan. Sattuihan meidän lomaviikoksi sattumalta vuoden paras puuteriviikko Zermattiin, joten eipä tarvinnut kahta kertaa miettiä, mitä päivät tehtäisiin. 360 kilometriä rinteitä Sveitsin puolella ja Italian puolen ynnä muut huomioiden viikko rinteessä ja sen ulkopuolella oli aivan liian nopeasti ohi.

Matterhorn oli yhtä hurmaava kuin aina. Eikö olekin käsittämätöntä, kuinka vuori voi olla noin veistoksellinen! Maailman kaunein. 










Tuollakin nuolen osoittamassa pisteessä olen kerran ollut töissä ja tuo sumuhiihto tapahtui juurikin tämän kuvan jäätikköä alas laskeutuessa. Siinä yläpuolella Sveitsin ja Italian rajalla oleva Dufourspitze 4634m.






Tuon Dom-vuoren (4545m)olen kerran huiputtanut. Se korkein Sveitsin rajojen sisäpuolella oleva huippu. Siihen aikaan otettiin vielä paperivalokuvia.

Reissusta on jo ehtinyt kulua aikaa ja näin kevään korvalla talvikuvien esiin kaivaminen tuntui vähän hassulta. Mutta halusin ehdottomasti jakaa Zermattin maisemia myös teille tänne blogiin. Instassa pääsittekin näihin käsiksi jo silloin reaaliajassa. Kuvia riittäisi vielä pariin toiseenkin juttuun ja koska vappuna kävin Finnairilla lento-ostoksilla, on tämä kohde ajankohtainen taas kesän korvalla ja lunta sekä hiihtokelejähän tuolla ylhäällä jäätiköllä riittää kesälläkin. Siksipä saatan fiilistellä talvikuvilla täällä vielä uudemmankin kerran toukokuun aikana. Tiedä vaikka saisin jonkun teistä innostumaan ja kokemaan Zermattin alppikylän taian joku kaunis päivä itsekin!