1.7.2018

RUOKASUOSITUS: VIETNAMILAISET KEVÄTRULLAT (SOOSIA UNOHTAMATTA)



Sunnutaihuomenta! Täällä startataan esikoisen kanssa pian kisareissulle kohti Kainuuta, mutta sitä ennen teille taivaallinen ruokavinkki. Jatketaan siis edellisen keittiöpostauksen teemalla. Vietnamilaisten kevätrullien kuvat ovat nimittäin vilisseet verkkokalvoillani jo pitkään, mutta vasta keväällä sain aikaiseksi niitä itse kokeilla. Tämä ruokalaji kuuluu juuri siihen kokkausihanteeseen, jossa kiire on kaukana ja ruokaa voi näperrellä nautiskellen ajan kanssa. Vietnamilaisten kevätrullien valmistaminen on aika mukavaa askartelua ja rullista on riskinä saada niin kauniit, ettei niitä raaski syödä. No, nämä minun ensikokeiluni vielä raaskittiin, mutta aion jatkaa harjoituksia tässä joku kaunis kesäpäivä. 





Riisipaperiarkin sisään laitoin lasinuudeleita, ituja, kurkkua, porkkanaa, avokadoa, katkarapuja, korianteria sekä chiliä sekä seesaminsiemeniä. Kevätrullareseptien variaatioita on netti pullollaan, joten googlaamalla löytyy varmasti jokaiselle mieleiset täytteet rullaan ja sopiva ohje rullaukseen. Taivaallinen maapähkinäsoosin resepti löytyy Lainahöyhenissä-blogin Tiiulta täältä.

Suuri suositus sekä rullille että soosille. Optimaalista kesälomapuuhaa, kun ei ole niin kiire saati väliä, monelta syödään. Ei ollut muuten eilenkään illalla, kun tehtailin meille iltaruuaksi meze-lautaset kymmenen aikaan. Vähän jouduin soveltamaan, kun lopulta kaapista ei löytynytkään kaikkea, mitä reseptiikassa tarvittiin. Käypä kurkkaa Insta Storysta, sikälimikäli lautasten sisältö kiinnostaa. Kyllä niillä eväillä nyt jaksaa päivän ajella pikitiellä ja hölkkäillä rastien perässä metsässä.




29.6.2018

KEITTIÖN PIENET ILOT


Kesäloma ja keittiöinspis! Taisinkin toukokuussa ilmaista yhdeksi tulevan kesäloman iloiksi kokkailun, johon lomilla aina inspiroidun aivan eri lailla. Olen aika fiilispohjainen kokki, enkä tykkää nopeasta aikataulutetusta keittiösuorittamisesta vaan tykkään puuhastella sen simppeleimmänkin tsatsikin kimpussa rennosti ajan kanssa. Koska kiire ja keittiö on itselleni motivaatiomyrkkyä, arjen seitsemän oikein onkin ruokaa laittava mies!


Koska pihasuunnittelumme ja suunnitelmien toteutuminen on vielä päiväuniasteella, istutin keväällä viimekesäiseen tapaan muutaman yrtin sisälle. Toisaalta naapuritonteilla rakennetaan vielä ja sieltä leijuva rakennuspöly ei myöskään inspiroinut edes terassiviljelmiin. Siispä keittiössä kasvaa tänä kesänä basilikaa, timjamia ja rosmariinia. Hentolehtinen korianteri nuupahti jo alkumetreillä ja joukkoon liittyi jokerina oppilaalta saamani thaibasilika. Yrtit menestyvät reilussa multatilassa ja valoisassa keittiössä mielettömän hyvin, mutta vettä ne vaativat kannullisen päivässä. Näistä kuvista ne ovat villiintyneet vain entisestään, basilikakin jo kukkii. Pitiköhän se kukinto napsaista pois?


Tällä kertaa istutin yrtit vuosia hedelmäkorina palvelleeseen Muuton Crushed-kulhoon ja  käyttöarvonsa lisäksi ne ovat siinä myös kauniit, yrttien huumaavaa tuoksua yhtään väheksymättä. Tuossa lieden vierellä ne on myös helposti käytössä aina ruuanlaiton hetkellä.

Orastavasta viljelyintoilusta kielii paitsi ajatus sitruunansiementen idättämisestä myös ikkunalla viimein vihertävä avokado. Laitoimme kuopuksen kanssa kaksi kiveä itämään jo huhtikuussa ja toinen niistä lähti kasvamaan kesäkuussa. Saa nähdä, kuinka pitkälle puu ehtii kasvaa, ennen kuin tämä sisätilan kesälämpö sen heiveröisen varren ja lehdet nuupahduttaa. Sen verran realisti toki olen, että en tuota avokadojen toivossa kuitenkaan kasvata. Lapset ovat innolla seuranneet pieniä päivittäin tapahtuvia muutoksia, joten suosittelen tätä myös jo ihan siitä ilosta, vaikka avokadon kasvatus ei selvästikään mitään hätähousujen hommaa olekaan.



Usein etsin reseptit netistä, mutta rakastan myös kokkikirjoja. Uusi kirja tuntuu kovin harmittomalta ostokselta silloin tällöin. Kuten vaikka eilen, kun löysin kirja-alesta uutta inspiraatiota japanilaisen keittiön saloihin. Usein käyttämäni kokki- ja leivontakirjat kävivät testissä tuossa mustassa metallilaatikossa, jonka hankin itse asiassa ihan muuta tarkoitusta varten.  Jalallinen laatikko on Ferm Livingin Plant Box ja myöhemmin haluaisin hankkia siihen vielä pienen messinkisen tason, joka jatkaisi kivasti laatikon käyttömahdollisuuksia. Kenties vielä myöhemmin laatikko palaakin tähän keittiöön. Kun ruokakirjat ovat esillä, ne myös houkuttelevat paremmin kokkailemaan.Tai ehkä istutankin seuraavaksi yrtit laatikkoon..?


Ja kun nyt keittiöleveysasteella hääritään, en voi olla esittelemättä tuota messinkistä huutokauppalöydöstäni. Vanha kotitalousluokan mortteli viime lukuvuotisen työpaikkani yläkoulurakennuksen jäämistöstä, jota kauppasimme oppilaiden hyväksi järjestämässämme huutokaupassa toukokuussa. Tästähän puuttuu tosiaan vaan se minttu ja kesäiset mojitonmakuiset illat!


Sitten kun se päiväunieni hyötypuutarha joku päivä valmistuu, mustissa viljelylaatikoissa ja mustarunkoisessa sopivankokoisessa kasvihuoneessa kasvaa myös sitruunamelissaa, minttua, ruohosipulia ja sitä korianteria. Mansikkaa, herneitä, kurkkua, porkkanaa ja tomaatteja. Vähän sipulia ja chilipaprikaa. Kuvaan kuuluu tietysti leveälierinen kukkahattu ja sopiva pieni kahvipöytä tuolineen rautatienomenapuun katveessa.

25.6.2018

JUHANNUSJUTTUJA


Juhannuksen vietosta on vähitellen palattu takaisin kotiin ja loma-arkeen. Vietimme viikonvaihdetta mökillä Pielisen rannalla. Kassien ja auton pakkaaminen juhannusta varten kieltämättä tympi, juurihan olin saanut Sveitsin reissun tavarat vasta takaisin paikoilleen. Mutta kylläpä pakkausrevohka kannatti kuitenkin, sillä eipä ole mökillä saavutetun rentouden voittanutta. Ensimmäinen vuorokausi mökillä menee tosin usein meillä kaikilla vähän olemisen syvintä olemusta etsiessä, mutta toisena päivänä on jo täydellinen rento mökkifiilis kaikilla pinnassa ja ajan täyttää hyväntuulinen pieni puuhastelu tai ihan vain olemisen opettelu. Tänä juhannuksena sääkin vain parani juhannuspäivään ja meillä aika kului sup- ja surffilaudoilla vedetessä touhuillen, saunoen, ruokaa laittaen, elokuvia katsellen, korttia pelaten ja lukien. Lähdön hetkellä olisi tietenkin tehnyt mieli jäädä vielä yhdeksi yöksi.






Viikonlopun ruokalistaan mahtui kaikkea lohesta kanaan ja kanasta pulled beefiin, perinteisiä täytettyjä pekoniin käärittyjä herkkusieniä sekä vähän perinteistä poikkeavampaa perunasalaattia tahinikastikkeineen. Juhlajuomana Sveitsin tuliaisroset. Kesäisin innostun tekemään joko lohen höysteeksi tai vaalean leivän päälle Gauharin tyttöjen instasta alunperin löydettyä sitruuna-fetatahnaa. Tästä löydöstä kiitos kuuluu itse asiassa ystävälleni, joka reseptin aikoinaan meille vinkkasi. Nyt tuota reseptiä ei alkuperäisen kuvan yhteydestä enää löydä ja olenkin sen Gauharin tytöiltä erikseen itselleni pyytänyt. Tänä juhannuksena tein tahnan kaveriksi tortillaletuista pieniä kolmioita, sivelin oliiviöljyllä, sirottelin päälle pippuria ja suolaa ja kuumensin uunissa rapsakoiksi.  Hyvä kiertoon ja tässä teillekin resepti:

Feta-sitruunatahna

paketti Patros-fetaa
sitruunan tai kahden mehu ja raastettu kuori (riippuen sitruunoiden koosta ja kuinka sitruunaisesta tykkää)
valkosipulin kynsi
pari ruokalusikallista oliiviöljyä
mustapippuria

Sekoita ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi.







Kaikenlaiset makuvedet ovat myös omia suosikkejani, yksinkertaisimmillaan vesikannusta löytyy niin ikään sitruksia, mutta myös muita vihanneksia, hedelmiä tai marjoja. Yrttejä erityisesti näin kesäisin. Sitruunaa löytyi juhannusmenun jälkiruuastakin, sillä perinteisten kesäisten mansikkapavlovien mausteeksi kokeilin lemon curdia itse tehtynä. Kehotan kokeilemaan, niin ihanaa ja makuhermoja hivelevää! Reseptin on meidän iloksi tehtaillut Musta ovi -blogin Marja. Marjan sitruunanraikas juttu resepteineen löytyy tämän linkin takaa.





Mökillähän jo huussireissu on ohjelmanumero itsessään, järvenpinnan ja taivaankannen tuijottelu sille yhtään häviämättä! Juhannuspäivänä en meinannut malttaa nukkumaan lainkaan, kun ensin suppilaudalta käsin keskellä järveä sain todistaa mieletöntä keskiyön aurinkoa ja myöhemmin mökkirannasta käsin ihmetellä laskevan auringon värinäytöstä taivaanrannassa. Saipa tuo kaunis näky minut pariin kertaan yölliselle pulahdukselle järveenkin, vaikka vesi oli kyllä aivan jäätävän kylmää. Neljänneksi viimeinen kuva on otettu jo lähempänä puoli kolmea yöllä, kun maisema alkoi vähitellen valaistumaan. Silloin oli jo pakko luovuttaa ja antaa unelle periksi. Mökki, me tullaan pian taas!

21.6.2018

KOTONA TAAS


Juhannusaaton aatto. Kesä on ehtinyt jo keskikesän juhlaan ja minulla pyörähtää käyntiin loman kolmas viikko. Kotona olen ehtinyt vasta vain pyykinpesuun, sillä eilen palasin reilun viikon mittaiselta Sveitsin lomaltani ja lomailu kotosalla on vasta pääsemässä vauhtiin. Instaseuraajat ovatkin saaneet reissukuvia ja -videoita ihan yllin kyllin katseltavaksi. Jos joku niiltä on päässyt välttymään ja haluaa vielä päästä hetkeksi alppimaisemiin, niin tarinat löytyvät instafeedin kohokohdista tallennettuina. Vielä on pätkä Storeja lähettämättä taajuuksille, jutut elävät siellä pienellä viiveellä. Palaan Sveitsiin bloginkin puolella, kunhan juhannusriiteistä on selvitty ja saan jotain tolkkua kuvatulvaan.

Kotiin oli tällä kertaa ihan erityisen hyvä tulla, olinhan viettänyt jo melko kauan aikaa erossa perheestä ja seikkailut omiani jo ihan koko rahan edestä. Sen verran toiminnallinen reissu oli kyseessä, että keho kaipaa juuri nyt rauhallista lepoelämää, palauttelevaa liikuntaa. Mieluiten sitä perinteistä juhannuksen mökkeilyä: saunomista, uimista, grillailua ja ulkotouhuilua, niistä tsiljoonista itikoista huolimattakin. Pitkiä yöunia ja joutilaisuutta. Eikä haittaa, vaikka sade ropisisi kattoon. Sitä paremmalla syyllä malttaisi niitä päiväuniakin nukkumaan. Yritän pitää mielen vielä poissa kaikista niistä kotiprojekteista, jotka täällä kaappien kätköissä odottavat. 








Tänä juhannuksena pientareilla ja niityillä riittää kukkataikojen tekijöille valinnan varaa, itse jos tyytyisin poimimaan mökkitien varresta rennon rehottavan villikukkakimpun. Pyöreän maljakon pionit ovat vielä ajalta ennen reissua, oman pihan pioneita saadaan vielä odotella jokunen tovi. Ensin pitäisi päättää pionipenkin paikka ja hankkia ne taimetkin.

Reissun vuoksi piha on elellyt matalaa profiilia toistaiseksi muutenkin. Keskeneräisyyden vuoksi ei kesäkukatkaan ole tänä vuonna sytyttäneet sen kummemmin. Jotain kuitenkin on ruukuissakin jo ja tänään kävin vähän täydennystä, joten nyt vielä istutuspuuhiin ennen iltalenkkiä ja juhannussuunnitelman loppuun hiomista.

Oikein ihanaa juhannusta ja valoisia keskikesän öitä kaikille teille! Pitäkää huolta!

26.5.2018

TOUKOKUUSSA


Heippa, mitä teille kuuluu? Täällä on taas tehty kaikkea muuta kuin vietetty aikaa blogin ääressä. Toukokuu on vilistänyt ohi silmissä ja tulevalla viikolla on taas aika vaihtaa kalenteriin uusi kuukausi. Mitä ihmettä on taas tapahtunut? Paitsi niitä tavallisia: töitä, kotihommia, lasten harrastuksia ja vähän omiakin. Toukokuussa blogijuttuja on syntynyt muiden kevään ja talven kuukausien tapaan harvakseltaan ja sen lisäksi, että odotan kovasti viikon (!!!) päästä alkavaa kesälomaa, odotan myös blogitapojen parantamista. Monta juttua on pyörinyt mielen päällä postausten aiheiksi, mutta mihinkään niistä en ole vielä osannut tarttua perusarjen pyörteissä. 

Toukokuussa..


..teimme Helsingin reissun. Ja ihan itsemmekin yllätimme lähtemällä ystävien mukaan Antti Tuiskun keikalle. Alkukuusta Helsinki oli vielä vähän kesäisempi kuin Joensuu ja kuinka ihanaa olikaan käppäillä rauhassa perinteinen Ullanlinna, Eira, Kaivopuisto -kierros hiljaisilla kaduilla kauniita rakennuksia ihastellen. Svensk Tennin Pop up -osaston ihastelu Stockmannilla ja valkovuokkobongaus Pohjois-Espoossa kuuluivat myös reissun kuvaan. Yövyimme muuten uudistuneessa Presidentti-hotellissa, jonka eri kerroksiin Paola Suhonen on suunnitellut erilaisia sisustusteemoja ja tunnelmia. Me saimme valita oman huoneemme ja päädyimme kasikerroksen Hiljaisuuteen. Näin opettajana ja kahden pienehkön lapsen äitinä jo pelkkä sana kuulostaa lähes taivaalta. Ja aavistukseni huoneen seesteisestä tunnelmasta osui aivan oikeaan. Kaunista oli.


..juhlimme äitienpäivää meillä kotona ja oma äitini sai vuorostaan tulla valmiille äitienpäiväbrunssille. En kyllä kerännyt mitään parhaita tytärpisteitä, kun onnistuin tappamaan äidille hankkimani terassihortensian jo ennen kuin hän edes ehti koko kukkaa nähdä. Äiti osasi löytää tähänkin tilanteeseen ne oikeat sanat: Ajatus on tärkein. Tosin, en vielä ole uskaltanut edes kertoa, että hänen minulle tuoma samanlainen kukka kuoli raadoksi niin ikään jo seuraavaan aamuun mennessä. Niin että terkkuja vaan äidille! Hortensiat eivät selvästikään sovi meidän kuumalle terassille. (Tähän voisi lisätä sellaisen silmiään pyörittelevän emojin..)


..olen tehnyt monia lenkkejä luontoon. Kuinka ihanaa onkaan pitkän ja lumisen talven jälkeen taas kipitellä kävelyteiden sijaan pitkin pieniä metsäpolkuja vaihtelevassa maastossa tai tuota meidän joenvartta pitkin läheiseen saareen. Suunnistuskausikin on jo korkattu. Edes kesäisten metsien miinukset, itikat ja käärmeet, eivät estä minua tältä aivan parhaalta kesätekemiseltä. Tähän saakka bongattua: aika monta itikkaa ja yksi kyy. Ei onneksi kuitenkaan yhtään karhua. Toisin kuin eräs oppilas esitteli eilen puhelimeltaan  kuvia heidän kotipihallaan roskiksen kimpussa hyörineestä kontiosta.


..sain vähän vaihtelua normaaliin työarkeen, kun koko lukuvuoden aherrus opintoretkikassan kartuttamiseksi tuotti tulostaan ja pääsimme koko  pienen koulumme voimin Vuokattiin opintoretkelle. Vaikka näin opettajan ammatissa ei ole puhettakaan mistään lakisääteisistä huilitauoista olisin intensiivisestä rytmistäkin huolimatta helposti jatkanut opintoretkeä lasten kanssa vielä vaikka pari päivää. Hienoja kokemuksia ja muistoja meidän aikuisten lisäksi varmasti myös lapsille itselleen. Nyt alkaa olla muutenkin käsillä ne haikeat hetket, kun viedään viimeisiä päiviä, katsellaan taaksepäin, muistellaan kaikkea tapahtunutta ja hienoa kehityskaarta vähän isommiksi, osaavammiksi ja vastuullisemmiksi ihmisiksi. Valmistaudutaan sanomaan heipat toisillemme, juurihan vasta ehdimme oppia tuntemaan toisemme. Määräaikaisen työn ehdottoman kurja puoli.


..sain vihdoin ja viimein vakituisen työpaikan. No words.


..varasin lentoliput kesälomareissulle. Yli viikoksi, yksin! Enkä jostain syystä tunne minkäänmoista omantunnon pistosta. Tytöt ovat jo sen verran isoja, että pärjäävät kyllä mainiosti isin ja mummien kanssa. Meillä on onneksi sen verran monta yhteistäkin lomaviikkoa edessäpäin, joten ehditään viettää laatuaikaa myös keskenämme. En malta odottaa alkukesän seikkailujani tutuissa maisemissa Sveitsin vuorilla, enkä myöskään reissun mukanaan tuomaa paluuta menneisyyteen.



Kyllähän tässä toukokuussa aivan parasta on ollut tämä mieletön kesä, joka saapui niin varkain. Toivottavasti tämä lämmin lysti jatkuu vielä lomankin alettua! Ennen Suvivirttä on kuitenkin melkoisesti hommia vielä tekemättä, joten parempi päättää tämä tarina tähän ja ryhtyä vielä hetkeksi arviointihommiin. Oikein ihanaa, lämpöistä lauantai-iltaa!

Niin, ja kuvathan on jo aikaa sitten otettuja, kun tuo sininen leikkohortensia huuteli nimeään kukkakaupan kylmiöstä. Se pärjäsikin meillä aika paljon hienommin kuin huonompionniset lajitoverinsa ruukussa :).

16.5.2018

IHANAN EDULLINEN


Keskiviikko ja edellisestä blogijutusta taas vierähtänyt tovi jos toinenkin. Työviikot ennen kesälomaa vähenee, mutta tahti vaan kiihtyy. Odotan sitä joutilaisuuden tunnetta, jonka kesä toivottavasti tuo tullessaan. Tänään sain siitä maistiaiseksi hetken, kun lapsen sairaspäivänä kaiken kirjallisen kotoa käsin tehdyn työn lisäksi maltoin istahtaa aurinkoiselle terassille nauttimaan kupin kahvia ja selaamaan pitkään lukematta lojuneita sisustuslehtiä. Koska viime aikoina kaikki inspiraatio on kanavoitunut työpaikan suuntaan, odotan niin kovin joutilaisuuden mukanaan tuomaa koti-inspiraatiota. Tänään tuo pienikin hetki sai pihasisustus- ja istutusideat laukkaamaan, kun ehti hetkeksi antaa mielessä kesäisille ajatuksille tilaa.

Uuden kodin ympärillä vellovan kulutusähkyn myötä on ilo uuden hankkimisen ohella myös kierrättää ja saada jotakin vaihteeksi tosi edullisesti. Ikean Vittsjö -hylly on noussut parissa vuodessa varsinaiseksi sisustushitiksi. Sen ei koskaan pitänyt tulla meille, mutta kun hylly oli naapurissa joutavana, niin ajattelin antaa sille mahdollisuuden ja kokeilla sitä makuuhuoneeseemme. Tuohon nurkkaan olin jo aiemmin suunnitellut jotain kevyttä ja pientä ohutrunkoista sivupöytää tunnelmavaloa ja kukkasia varten, joten tämä hylly saa palvella nyt siinä tarkotuksessa ainakin väliaikaisesti.









Hylly luo sopivasti särmää hailakoiden tekstiilien parina ja se on omiaan erilaisten asetelmien alustaksi. En muistanutkaan, kuinka kauniisti musta korostaa messinkiä. Flosin IC-pöytävalaisin on ollut vähän eksyksissä uudessa kodissamme ja nyt viimein sekin löysi paikkansa. Ensimmäisinä kukkakokelaina tässä kevään ensimmäiset pionit - aina yhtä taianomaiset! Nämä komeasti auenneet kaunokaiset sain kaverilta kiitokseksi ihan mitättömän pienestä avusta. Ei olisi tietenkään tarvinnut! Kiitos Marja!

Lämpöistä keskiviikkoa!

5.5.2018

LÄHIMETSIEN KESTOPUUTA TERASSILLA



//Kaupallinen yheistyö: PrimaTimber Oy


Jos pesänrakennusvietti iskee aina syksyisin säiden viilennyttyä ja iltojen pimennyttyä, niin kevään korvalla tuo vietti kanavoidaan enneminkin viihtyisiin ulkotiloihin elämän siirtyessä pitkän talven jälkeen ulos. Aamukahvit kesäkukkien katveessa, uinnin jälkeiset jäätelöt, harvinaisille vieraille tarjoiltu britatorttu, tuoksullaan naapuritkin huumaavat grilliherkut, iltasaunan jälkeinen jäähdyttely ja lasillinen kuplivaa lasten jo mentyä nukkumaan. Aamujooga horisonttiin tuijotellen, juoksulenkin jälkeinen venyttely, oma joutilas lukuhetki tai lasten kanssa puhallellut saippuakuplat.  Olipa kyseessä uudisrakennus, kerros- tai rivitaloasunto tai pitkään palvellut omakotitalo, kesän alkuun liittyy varmasti suurella osalla meistä korkeat odotukset leppoisista ja lämpimistä päivistä omalla terassilla. Niin myös meillä. Tuskin olimme tänäkään keväänä ainoita, jotka tarttuivat lapioon metrisen kinoksen äärellä vähän terassikelejä edesauttaakseemme. Toukokuun puolella uskaltaa jo julistaa meidänkin leveysasteilla terassikauden virallisesti avatuksi.



Meidän viime kesäistä terassin rakennusta en ole vielä tarkemmin blogissa käsitellytkään. Terassin rakennushan oli ajankohtaista meillä heti heinäkuussa muutettuamme uuteen kotiin. Tällä hetkellä näkymän ollessa kovin karu luonnon odotellessa vielä vehreyttään nämä kuvat luovat jo toiveikkaita odotuksia tulevaan kesään, terassin kalustamiseen ja pihaistutuksiin.  


Ennen terassin sisustamista kesäkeitaaksi palataan vielä ajassa viime kesään ja ajankohtaan, kun terassin rakennusta vasta suunniteltiin. Alusta saakka oli selvää, että meidän terassi tehtäisiin maakunnassa tuotetusta kestopuusta. Vierailimme joensuulaisen PrimaTimberin tehtaalla Kuhasalossa tutustumassa eri kestopuuvaihtoehtoihin. PrimaTimberin kyllästämö sijaitsee aivan kaupungin laitamilla syväsataman vieressä, missä tänä vuonna vietetään jo viisitoistavuotisjuhlavuotta. PrimaTimber hankkii raaka-aineet mahdollisimman läheltä tehdasta pitkäaikaisilta ja laadukkailta toimittajilta. Ja vaikka terassinrakennus- ja kunnostustyöt pihoilla alkavatkin suomalaisilla pihoilla aikaisintaan vasta näin kesän korvalla toukokuussa, niin PrimaTimberillä on uuden rakennuskauden suhteen eletty kiireisimpiä aikoja jo tammikuusta huhtikuuhun, kun kyllästämöllä on paiskittu hommia kahdessa vuorossa terassinrakentajien kesäunelmien takaamiseksi.


Terassiamme ei ole katettu, joten se on jatkuvasti alttiina sään ja vuodenaikojen vaihtelulle ja kovallekin rasitukselle. Siksi ainut oikea vaihtoehto terassimateriaaliksi oli painekyllästetty mänty. Teimmekin lopullisen lautavalinnan lähinnä laudan leveyden, värin ja sileyden perusteella. Terassimme pinta-ala on kokonaiset 66 neliötä, joten päädyimme jykeimpään PrimaTimberin lankkuun, joka on 45 mm paksua ja jopa 195m leveää. Vihreään väriin puolestaan päädyimme, koska halusimme vielä miettiä terassin lopullista väriä rauhassa. Jos väristä on puolestaan varma jo hankintahetkellä, kestopuuta on saatavilla jo valmiiksi ruskean tai harmaan sävyisenä. Päädyimme myös karhennetun tai uritetun laudan sijaan yksinkertaiseen sileään lautaan säilyttääkseemme mahdollisimman simppelin ilmeen muun julkisivun jatkona myös terassissa.


Terassin rakennustyö oli sovittu talonrakennusurakkaan ja siinä ei kauan kulunut, kun meidän raksamiehet ryhtyivät hommiin. Ainoana erikoisuutena yksinkertaiseen, yksitasoiseen ja symmetriseen terassin pintaan halusimme tehdä terassin pintaan aukon terassille istutettavaa puuta varten. Seuraavana päivänä saimmekin jo ihmetellä valmista terassia.

 





Pääsimme tekemään mukavia muistoja terassilla siis jo viime kesänä. Hauska muisto jäi myös tästä kesäpäivästä, kun upouutta terassiamme elokuussa kuvattiin mainostoimiston voimin Prima Timberin mainokseen. Tuon videon kestopuun matkasta pystymetsästä terassinpinnaksi voit käydä katsomassa PrimaTimberin verkkosivun etusivulla täällä. 


PrimaTimberin kestopuun juuret ovat itäsuomalaisissa lähimetsissä ja meidän perheen juuret ihan kirjaimellisestikin tässä kestopuussa. Sen vuoksi tämän terassimateriaalin valinta meni jopa vähän myös tunteisiin. En malta odottaa niitä kesäpäiviä, kun uudelle terassille tarkenee astua paljain varpain. Uskon, että niinä  koleina ja sateisinakin päivinä PrimaTimberin kestopuun historia lämmittää, jos nyt ei varpaita niin sydäntä kuitenkin. Niin yrityksen historiaan, arvoihin, tuotteisiin kuin jälleenmyyjiinkiin voit tutustua PrimaTimberin verkkosivuilla.


Aurinkoisia terassi- ja terassinrakennuskelejä toivottaen!