28.5.2017

VALKOINEN MIKROSEMENTTI KOKO TALON LATTIAPINNALLA


//Blogiyhteistyössä Ecolanic Finland OY


Viimein pääsen kertomaan teille koko talonrakennuksen jännittävimmästä asiasta: Mikrosementtilattia oli nimittäin aivan ensimmäisten ajatusten joukossa, kun vuosi sitten aloimme uutta kotia pyörittelemään mielessä.  Modernia ja simppeliä, hyvässä lykyssä listatonta kotia kun lähdimme suunnittelemaan, mikrosementti tuntui sopivan hyvin pirtaan. Lisäksi ulkomailta käsin talon suunnittelu ja materiaalivalinnat haluttiin tehdä helpoksi ilman liian monia päätettäviä pintoja. Ajatus huoneesta toiseen jatkuvasta lattiapinnasta ilman kynnyksiä inspiroi. Mikrosementtiä on viime vuosina nähty jo jonkin verran sisustusmediassa esimerkiksi kylpytiloissa ja keittiön välitiloissa, vain harvoin kuitenkaan koko talon lattiapinnalla, kuten me visioimme. Lähdimme myös alkujaan yleisemmästä betonia muistuttavasta harmaansävyisestä mikrosementistä ihan omille linjoillemme, sillä eteläeurooppalaisten huviloiden betonilattioiden hengessä halusimme  valita lattianväriksi raikkaan valkoisen.

No, ihan näin simppelisti ei haaveesta toteutukseen kuitenkaan asiassa edetty, sillä eteen tuli pula ammattitekijöistä näillä leveysasteilla, meidän budjettiin liian korkeat hinnat sekä myös meidän makuun liian kellertävät valkoiset. Paljon riitti myös ympärillä epäilystä mikrosementin kestävyydestä noin isolla pinnalla. Ehdimme jo miettiä edullisempien tasoitepintojen vaihtoehtoa, niiden tuntumatta kuitenkaan ollenkaan omalta. Oli siis onni, että jaksoimme pitää lattiaunelmasta kiinni, vaikka viime metrien lisäksi unien puolelle tämä lattiakriisi ehtikin mennä. Nimittäin muutamien sattumien kautta pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen Ecolanic Finland OY:n maahantuojien Eemelin ja Heikin kanssa meidän kotiin toteutettavasta lattiaurakasta*, jossa kohtasivat toiveet niin ammattilaistekijöistä, hinnasta ja juuri oikeasta valkoisen sävystä.


Ennen kuin Eemeli ja Heikki pääsivät 163 neliön urakan kimppuun, ennakkovalmisteluina lattiasta tuli olla kaikki betoniliima hiottu pois ja lattiavalun pinta muutenkin puhdas. Meillä lattiaa hiottiin koneella kahteenkin otteeseen. Lisäksi seinäpintojen tuli olla tasoitettu ja maalattu siististi aivan lattianrajaan saakka, mistä kerroinkin jo aiemmissa blogipostauksissani. Märkätiloihin levitettiin myös vesieristykset etukäteen. Kun ensimmäisenä lattiantyöstö päivänä saavuin paikalle tarkastamaan tilannetta, pojat olivat jo ehtineet levittää kirkkaan Primer-kerroksen koko lattiaan pääasiassa sitomaan pölyä ja tukkimaan huokasia ja työstivät jo kovaa vauhtia Grueso-pohjatasoitekerrosta lattiaan. Grueso on ensimmäinen, mutta karkeampi mikrosementtikerros, josta kuivuttuaan hiotaan koneella vielä epätasaisuuksia pois ja imuroidaan ennen uusien hienompien mikrosementtikerrosten levittämistä. Grueso on myöskin notkeampaa käsitellä, kun taas hienompi Fino-mikrosementti on selvästi jäykempää levittää. Työ tehdään tuollaisella kuvassa näkyvällä metalliliipalla.





Meidän lattian saumattomuudessa tehtiin yksi poikkeus tuossa talon L-kulmassa, jossa valussakin on jo valmiiksi halkeama. Tällä hetkellä saumana on ohut solumuovisuikale, joka myöhemmin lattian ja seinän rajojen siistimisurakan yhteydessä täytetään jonkinsortin massalla. Siihen voisi hyvin laittaa myös valkoisen huomaamattoman metallilistan. Tälläiset mahdollisen halkeamisvaaran alla olevat kohdat myöskin verkotettiin.


Alla näkyy pintojen ero toista mikrosementtikerrosta levitettäessä, kun esikoisen huoneen puolella on kerroksia jo kaksi ja eteisen puolella vasta yksi.


Kolmatta kerrosta levitettäessä pinta alkoikin näyttää jo valmiilta ja kauempaa katsottuna ei toisen ja kolmannen kerroksen rajakohtaa meinannut edes erottaa.



Pojat tekivät työmaalla ympäripyöreitä työpäiviä ja ihan jo ajatuksen tasolla itseäni hirvitti, kuinka kukaan jaksaa kontata noita neliöitä kuutta kertaa läpi. Rajua hommaa, ei voi kuin nostaa pojille hattua urakasta! Ecolanicin Facebook-sivulta (klik) paljastuukin, että jonkin verran sideharsoa on näiden työpäivien aikana kulunut :)!


Mikrosementtikerrokset viimeisteltiin kahdella, märkätiloissa kolmella polyuretaanilakkakerroksella. Meille lakkapinta tehtiin mattana. Ecolanicin mikrosementtiä on mahdollista työstää hyvin tasaiseksi pinnaksi, kevyesti eläväksi tai kovinkin eläväksi pinnaksi. Meidän lattiamme on varmastikin jotain tasaisen ja todella elävän väliltä. Valkoiseen pintaan piirtyy teräsliipan vedoista hieman marmorimaista harmaata kuviota.

Lopputulos on hyvin kaunis ja siinä todellakin näkyy tekijöiden kädenjälki. Puhumattakaan siitä, miltä lattia tuntuu jalan alla. Rakkautta! Mikrosementti on kova, mutta joustava materiaali, eikä se säikähdä esimerkiksi vettä. Nyt alkuun varmasti jo värinsäkin ja silkkisyytensä puolesta lattia tuntuu aralta ja särkyvältä, kuin kipsiä olisi. Mutta eiköhän me ajan kanssa opita elämään sen pinnalla ihan normaalia arkea :)!

Valmiista lattiapinnasta pääsette pian näkemään lisää kuvia, vaikkakin osa siitä on jo verhottu suojapaperein ja kovalevyin seuraavia sisustusvaiheita varten.

Miltäs näyttää valkoinen mikrosementti sinun makuusi?


* Urakasta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

// We chose white micro cement for the entire floor area in our new home. The coat was made by Ecolanic Finland OY and we are more than happy with it. It doesn't only look beautiful but also feels incredible silky under barefeet.




27.5.2017

MEDINILLA JA PARI MARIMEKKOA


Lauantai vetelee viimeisiään ja niin muuten pian minäkin tälle päivää. Kevätflunssa sai minut otteeseensa loppuviikosta ja veto (ja ääni) on ollut aika veks.  Miehen työmatkaillessa tämän päivän puolelle, me ollaan tyttösten kanssa otettu aika rauhassa. Raksan siivouksen verran tuli tänään kuitenkin touhuttua, kun sain kuopuksen mummilaan serkkujen kanssa leikkimään ja siinä olikin ihan riittävästi fyysistä hommaa tähän olotilaan. 

En melkein malta odottaa, että saan ladata tänne taas kuvia raksalla tapahtuneesta, mutta kurkataan nyt kuitenkin ensin parit kevätjutut täältä meidän kompaktista kaksiosta. Sain viimein parit Marimekon kankaat ommeltua tyynyiksi, joista Hortensie-kuosinen löytyi poistolaarista ja sille hankin kaveriksi pätkän Basket-kangasta. En ole tainnut vielä koskaan raaskia ostaa Marimekon valmiiksi ommeltuja tyynynpäällisiä, mutta näin itse ommellen niille jää jopa ihan kohtuuhinta. Etenkin jos kankaan löytää puoleen hintaan poistoista. Uusien tyynynpäällisten lisäksi olohuonetta virkisti markettilöydös medinilla. Olen tästä etenkin inspiroitunut, sillä metsästin kasvia tuloksetta jo Walesissä asuessamme.




Marimekon on myös pikkuinen yhden kukan maljakko Flower vase. Sen sain kääriä äitienpäivän paketeista ja vaasi on toistaiseksi ilahduttanut noin paljaana ilman kukkasta. Viimeisimmissä Marimekon mallistoissa on ollut omaan makuuni paljon kaikkea inspiroivaa, etenkin ruotsalaisen Carina Seth Anderssonin edesottamukset Marimekon hyväksi ihastuttavat. Luulen, että muitakin pikkujuttuja erityisesti astiaston puolelta tulee vielä tulee hankittua. Parasta näissä tuotteissa on niiden ajattomuus ja yhdisteltävyys edellisiin mallistoihin mutta myös täysin muihin sisustusesineisiin. Itse tykkään Marimekon tuotteista pieninä ripauksina osana muuta sisustusta, joten näissä kuvissa tuotteita onkin jo ihan maksimimäärä yhteen stailaukseen. Hortensiakuvioista 60x60cm päällistä olin ajatellut vielä jemmailla kesemmälle, mutta täytyihän se toki ensin kuvata. Ja itse asiassa kokonsa puolesta se sopii kivasti lattiatyynyksikin. 





Tyynynpäällisten vaihtaminen ja uudet huonekasvit ovat helppo tapa piristää kodin sisustusta. Ensimmäistä olen toteuttanut viime aikoina hyvin laiskasti ja kiintynyt entistä enemmän samoihin vanhoihin, mitä toki kukkaro kiittää. Huonekasvikokoelman kartuttaminen me jouduttiin puolestaan muuton myötä aloittamaan taas ihan nollasta ja tällä viikolla ruokaostosten lomasta bongaamani medinilla onkin uuden elämämme kasvi numero kaksi. Uudessa talossa valoa riittää kasveille ja huonekorkeus houkuttaa varmasti aikanaan hankkimaan kookkaitakin kasveja kodikkuutta tuomaan.  Toivottavasti medinillakin viihtyy siellä, vaikka kasvi tuntuukin kovin vaativalta. Sopivan ruukun se vielä tarvitsee tuon uunivuoan tilalle. Yhden olisin jo eilen tilannutkin, mutta pahus vieköön se haluamani malli on tietenkin kaikkialla loppuunmyyty.



/// A couple of new pillow cases and a plant to update spring interior. It doesn't really need much! I made the pillowcases myself and used new prints of Marimekko. The plant is called Medinilla which I've wanted for a while now. That's why I got so happy when I found this bargain in a normal supermarket.

25.5.2017

IHANAA, KUN TAAS HÄIKÄISEE!




// Blogiyhteistyössä Instrumentarium

Ei löydy riittävästi ylisanoja tälle ihanalle vuodenajalle, joka vuosi vuodelta saapuu paikalle juuri niin freesinä, ettei edellistä kertaa oikein enää muistakaan. Tulee kiire kaivaa kevyemmät kesävaatteet esiin, pestä ikkunat, istuttaa kesäkukkaset, lakata varpaankynnet sekä päivittää aurinkorasvat ajantasalle. Saa käydä jätskitötteröllä torinlaidalla ja puistoskumpalla joenrannassa. Aurinkolaseja tietenkään kertaakaan matkasta unohtamatta. Vaikka sää olisikin harmaa, ei koskaan voi tietää, millä hetkellä aurinko astuu esiin. Ei tee mieli murehtia, että juhannuksena hyvin saattaa sataa räntää tai heinäkuussa yöpakkasetkin voivat olla mahdollisia. Kesä on mielentila, eikä sitä nyt tuollaiset jopa todennäköiset pikkuseikat helpolla lannista.

Pääsin tekemään aiempien vuosien tapaan kesäistä blogiyhteistyötä Instrumentariumin kanssa, kun Instrumentarium oli paikalla Indiedaysin huhtikuun lopulla järjestämässä Inspiration Day -tapahtumassa. Saimme tutustua Instrumentariumissa myynnissä olevaan italialaiseen aurinko- ja silmälasibrändiin Heritageen, jonka klassikkokehyksissä näkyy nyt niin 30-, 40-, 50- kuin 60-luvunkin henkeä. Heritagen uusimpaan Spectacles of time -mallistoon kuuluu kulmikkaita, ylisuuria, läpikuultavia, kauniin roosia sekä tuplasillalla varustettuja kehyksiä.  Me valikoimme Mintun kanssa 50-luvun tyylikuninkaallisten tapaan tuollaiset ylisuuret konjakinväriset kehykset ja hetken peilailimme jo matkaanlähtötunnelmissa kuvauspisteellä.  Vain 50-luvun kapeavyötäröiset kellohelmat ja papiljottikampaukset päältä puuttuen!

Kuva: Sanni Riihimäki



Vasemman kuvan museokehykset päivitetty oikeassa kuvassa tähän päivään.

Vaikka näin kesäkelien huumaamana aurinkolasimallit eniten puhuttelevatkin, eikä haittaisi, vaikka viime vuonna Insrumentariumin lahjakortilla valitsemilleni Guccin laseille (näkyvät ed. postauksessa) löytyisi vähän erityyliset kaverit (koska vaihtelu virkistää), niin aivan oikeasti minulle ajankohtaisinta olisi kuitenkin käydä näöntarkastuksessa ja hankkia uudet silmälasit. Löysinkin Heritage-mallistosta houkuttelevan kissamaiset hennon roosalla kilpparikuviolla varustetut silmälasikehykset, jotka mielessä kovasti kaivelevat. Nyt näyttää olevan Instrumentariumilla kaikki kehykset vielä houkuttelevasti puoleen hintaankin. Täytyisi ehkä toimia pian.


Instrumentariumin pisteeltä oli blogipäivän aikana tehty myös hauska video, jossa allekirjoittanutkin näyttää vilahtavan :). Sen pääset katselemaan tästä:  https://youtu.be/eQFEzZ86a38



Kesä näyttää ulkosalla juuri raikkaita puhdistavia puoliaan kaatosateen ja ukkosen jyrähtelyn voimin, siispä auringonpaistetta odotellessa on oiva aika jatkaa kotona talvivaatteiden ja villasukkien talviteloille pakkausta samalla kun tytöt koristelevat opettajiensa kesäkortteja jätskein ja kukkasin.

Hyvää helatorstaita blogiystävät!


23.5.2017

KESÄINEN HELSINKI


Viikonloppu oli niin ihana, olen edelleen siitä aivan fiiliksissä! Perjantaina juna-asemalla meidät vastaanotti miehen lisäksi kaunis kesäpäivä. Lämpö imarteli niin pitkän tauon jälkeen ihoa ja Espalla Marimekon muotinäytöstä ja Vesalan keikkaa seuratessa tunnelmaviisari näytti tämän kevään ennätyslukemia. Viikonvaihteen päivät kuluivat ystäviä tavaten, Kaivarin rantaa lenkkeillen, Eiran kortteleissa ihastellen ja kaupungilla vähän jo tulevia mööpeleitä fiilistellen. Lauantaina erään kuvien talon sisäpihalla parsaa ja muita kesäherkkuja grillaillen, aamuyöhön saakka satakielen laulantaa kuunnellen ja maailmaa parantaen. Uusien tuttavuuksien kohtaaminen inspiroi ja uuden pienen elämän alku liikuttaa aina. Rohkeimmat pulahtivat sunnuntaiauringossa myös mereen. Meille idän asukeille kevätkesän eksotiikkaa löytyi kimpullinen myös valkovuokkometsästä.












Ja mikä mainiointa, kesä seurasi meitä tänne itään ja viimein tänään näyttivät koivut näilläkin leveysasteilla hiirenkorviaan. Tästäkin viikosta on hyvää vauhtia kehkeytymässä erityinen. 

Hyvää tuulta sinunkin viikkoosi!


/// We had such great time in Helsinki last weekend that it still makes me smile. 

19.5.2017

KOLME KEVÄÄN KEVYTTÄ (+ YKSI JOKERI)



Perjantai on paras! Täällä ollaan kovaa vauhtia VR:n kyydissä matkalla kohti etelää. Ei hirveästi harmittanut jättää harmaata ja sateista Joensuuta taa, kun jo täällä puolivälissä matkaa ikkunasta kurkkii kesä. Vihertynyt maisema ja kaunis auringonpaiste. Helsinki, meillä on niin suuret odotukset tulevalle viikonlopulle! Ja jos säätiedotusta on yhtään uskominen, ei tarvitse todellakaan harmitella kotiinjätettyjä (toppa-)takkeja. 

Tässä junassa istuskellessa alkoi vatsaa kurnia ja tuli mieleen jakaa teille muutama vinkki tämän kevään suosikkisapuskoista. Ja vieläpä ihanan terveellisestä sellaisesta. Mitä nyt tuo yksi juustoinen pommi tuolla välissä tekee poikkeuksen. Se on kuitenkin erityisen mielenterveellinen, niin menee mainiosti joukon jatkona. Viime aikoina olen hullaantunut bataattiin ja se näkyykin parissa reseptissä. Seuraavaksi ajattelin kokeilla sitä myös makeaan leivontaan.


1. PAAHDETTU BATAATTILEIPÄ AVOKADOLLA JA UPPOMUNALLA


Paahda raaka bataattiviipale leivänpaahtimessa tarpeeksi monta kertaa niin, että paahtuu kypsäksi. Valmista uppomuna: kiehauta vedestä happi pois, lorauta joukkoon etikkaa (n. 0.7dl litraa kohti neuvoo Henri Alén) ja kippaa muna veteen pariksi minuutiksi. Eikä sen niin väliä, jos ei onnistu täydellisesti, hyvää tulee silti. Viipaloi paahdetun bataatin päälle avokadoa, purista sille vähän sitruunaa, lisää uppomuna ja päälle runsaasti pippuria. 


2. LÄMMIN VUOHENJUUSTOSALAATTI


Tämän lisukkeen reseptin taisin bongata aiemmin talvella ihan K-Ruoka -lehdestä. Olemme todenneet tämän herkulliseksi lisukkeeksi eri liharuuille. Tollainen pieni kulhollinen on riittänyt hyvin kahdelle hengelle. Halkaise kirsikkatomaatit, viipaloi vuohenjuusto ja valkosipuli. Laita ainekset vuokaan ja korista runsaalla timjamilla. Lorauta päälle vielä oliiviöljyä. Kypsytä uunissa 200 C 20 min. Lisää lopuksi suolaa ja pippuria.


3. POKEBOWL


Jos yhtään ruokatrendejä seuraa tämä Hawaijilta kotoisin oleva pokekulho tuskin enempää esittelyjä kaipaa, vaikka siitä monenlaista versiota näyttää liikkeellä olevankin. Tätä kovasti sushia muistuttavaa herkkua tapaa resepteissä kypsentömättömällä mutta myös kevyesti kypsennetyllä lohella. Itse olen tykästynyt jälkimmäiseen.

Tarvitset: lohifilettä, sushiriisiä, mangoa, avokadoa, kurkkua, kevätsipulia, inkivääriä, valkosipulia, soijakastiketta, seesamiöljyä sekä sriracha-kastiketta, seesaminsiemeniä

Valmista ensin marinadi lohelle:
1/2 tl raastettua inkivääriä, pari murskattua valkosipulin kynttä, 1/2dl soijaa, 1tl seesamiöljyä ja 1tl srirachaa.

Paloittele sitten lohi ja anna marinoitua pilkkomisen ja riisin keittämisen ajan. Keitä riittävästi sushiriisiä, pilko tuore mango ja avokado kuutioiksi, suikaloi kurkku ja hienonna kevätsipuli pieniksi renkaiksi. Paista marinoitu lohi kevyesti pannulla, niin että se jää sisältä vielä vähän raa'aksi. Ripottele lopuksi sen pintaan seesaminsiemeniä. Kokoa lopuksi ainekset kulhoon.


4. BATAATTIPIZZA


En löydä kyllin sanoja tämän ruokalöydön hehkuttamiseen. Eräässä kaveriporukassa minua on jo kehoitettu käymään raskaustestihyllyn kautta, sillä tätä nyt sattuu tekemään mieli heti aamusta ja illalla viimeisenä. Olen aivan hullaantunut bataattipitsaan! Kukkakaalipohjainen pitsa ei ollut koskaan menestys omalla kohdallani pohjan jäädessä aina ennemminkin kukkakaalisoseeksi. Bongasin tämän battaattisiivujen päälle kasatun pitsan ohjeen Virpi Mikkosen ylläpitämästä @Vanelja-instagramprofiilista. Superhelppo, sovellettava ja nopea.

Viipaloi bataattia pitkittäin juustöhöylällä ripottele päälle hieman juustoraastetta, fetaa tai pieniä mozzarellapaloja sitomaan siivuja yhteen. Esipaista uunissa 200C n. 5-10min. Laita päälle sen jälkeen melkeinpä mitä vain. Oma kevätsuosikkini on ollut sinne tänne vähän tomaattisosetta, pitkittäin pilkottua parsaa, pari siivua parman kinkkua, basilikaa ja mozzarellasiivuja. Sitten vielä uuniin ehkä noin 10 minuutiksi, jotta täytteet lämpenee ja pohja kypsyy täysin. Lisää valmiin pitsan päälle vielä tuoretta basilikaaa ja rucolaa, rouhi vähän mustapippuria ja jokerina ihan hintsu loraus chiliöljyä tuomaan potkua. 

Voi nam! Nyt onkin sitten jo niin kova nälkä, eikä ravintolavaunusta tietenkään saa bataattipitsaa!

Mitäs tykkäätte tälläisistä ruokajutuista raksan ja sisustelun väliin? Voisin hyvin tehdä tälläisiä juttuja silloin tällöin uudelleenkin, kun jemmaan on ehtinyt kertyä hyviä vinkkejä edelleen jaettavaksi. Ihan jokaisen ruuan erikseen postaamiseen ei ehkä oma motivaatio riitä, eikähän tämä ruokablogi olekaan.


/// My food favourites of the spring: 1. Sweet potato toast with avocado and poached egg // 2. Warm goat cheese salad with plum tomatoes, garlic and thyme // 3. Pokebowl //4. Sweet potato pizza 

SO YUMMY!




17.5.2017

NÄKYMIÄ MAALATTUUN TALOON


*Kaupallinen yhteistyö: Coloria Oy

Jatketaanpa heti siitä, mihin eilisessä postauksessa jäin. Kerroin meidän talon katto- ja seinäpintojen saaneen kauniin valkoisen pinnan Colorian uutuustuotteella, Forte Sensitive -sisämaaleilla. Halusimme neutraalin valkoisen pinnan, mikä ei taittuisi eri valoissa keltaiseen, punaiseen tai siniseenkään. Ihan vain valkoisen. Siispä maalin sävyksi valikoitui F497, niin kattoon kuin seiniinkin. Mattaisen tuntuman aikaansaamiseksi maaliksi valikoitui täyshimmeä pohjamaali. Ja kylläpä vain talo muuttui taas valmiimman näköisemmäksi.


Kuvat on otettu eräänä iltana kuuden jälkeen, jolloin suurin osa talosta on jo varjossa, mutta etupihan ikkunoista tulee vielä hauskoja valoraitoja sisään. Oli ehdottomasti hyvä ajatus laittaa ulko-oven molemmin puolin ikkunat tämän iltavalon maksimoimiseksi. Muistatteko muuten, kun kerroin joskus aiemmissa raksajutuissani, kuinka ei oltu siunattu ajatustakaan ikkunankarmien ja oven karmien eri väriin talon sisäpuolella. Aluksi se tuntui mokalta, mutta katsokaapas nyt, kun betoniharkkojen harmaan sävyn sijaan ovenseutua kehystää valkoinen maali. Tuo väriero häilyy ja näyttää jopa ihan suunnitellulta jutulta. Ehdottomasti parempi näin! Myös mustat ikkunankarmit olivat muuttaneet sisääntulon luonnetta vähän erityyliseksi.



Eilen kerroin myös tästä villistä värihurjastelusta, mitä kuopuksen huoneessa harjoitimme. Kaksi huoneen seinää maalattiin tuollaisella hennon mintulla X442-sävyllä. Ihan suloinen piristys pienen tytön huoneeseen, jota vasten huonekalut piirtyvät ihan eri tavoin. Tähän kuten isosiskonsakin huoneeseen on vielä säilytysratkaisut paremmin miettimättä. Pieniä ideanpilkahduksia niistäkin on jo kuitenkin olemassa.



Märkätilat, kodinhoitohuone ja keittiön takaseinä maalattiin samalla valkoisen sävyllä, mutta kiiltävämmällä maalilla (puolihimmeä seinämaali), jotta seinät ja kattopinta olisi paremmin pyyhittävissä. Laatoituksen alta maali toki jäi pois. Tässä meidän pesutilojen yhteydessä oleva vessa odottamassa kalusteita, seinälaattaa ja lattiapintaa. Tämän vessan sisustussuunnitelmasta kirjoittelin tässä jutussa.




Pidän talossamme erityisesti näistä avarista läpi talon näkymistä. Näistä lattiavalullisista kuvista saa vähän osviittaa miltä talo näyttäisi, jos sinne asennettaisiin harmaa lattia. Meidän valitsemamme väri lattiaan on kuitenkin monesti nähdystä harmaasta mikrosementistä poiketen seinien tapaan valkoinen. Joten etsikääpäs jo Ray Baninne valmiiksi, sillä seuraavissa tilannekatsauksissa talolta saattaa käydä häikäisemään! Tällä viikolla talolla on nimittäin ahkeroitu lattiapintaa kellon ympäri ja talon ilme on muuttunut näistäkin kuvista edelleen. Niin jännää!


/// Our home with white ceiling and walls. Except those two minty ones. What do you think?

16.5.2017

MAALARI MAALASI TALOA



*Kaupallinen yhteistyö: Coloria Oy

Hei vaan kaikki, on taas aika talokuulumisten! Nimittäin työmaalla on ehtinyt tapahtua paljon edellisestä postauksesta, jossa seinät olivat vielä ruskeilla kipsilevypinnoilla. Sen vaiheen voit kurkata täältä. Seinien pystysten jälkeen olikin tasoite- ja maalaushommien vuoro. Maalausvaiheeseen otimme ilolla vastaan maalilähetyksen Nokialta, kun blogiyhteistyön merkeissä saimme kaikki rakennusprojektimme sisämaalit Colorialta. Coloria Oy on perheyritys ja sen Nokialla sijaitsevassa maalitehtaassa valmistuu ympäristöystävillisiä ja vesiohenteisia kotimaisia maaleja, jotka ovat sävytettävissä eri värikarttojen mukaan.


Me saimme mahtavan tilaisuuden päästä heti tuoreeltaan testaamaan Colorian juuri näillä näppäimillä markkinoille lanseeraamaa uutta sisämaalisarjaa Coloria Forte Sensitiveä. Kun ympärillä velloo tämän ajan vitsaus julkisten rakennusten sisäilmaongelmista ja yhä useammat ihmiset ihan lähipiirissäkin kärsivät kemikaaliyliherkkyydestä ja sairastuvat huonon sisäilman vuoksi, oli todella helppo sanoa "Kyllä kiitos!" tälle herkistämättömälle maalille, joka on kehitetty yhteistyössä sisäilma-asiantuntijoiden kanssa. Vaikka oma rakennuksemme on uutuuttaan terve, eikä perheestämme kukaan oireile /vielä) huonolle sisäilmalle tai kemikaaleille, ei kuitenkaan koskaan tiedä, mitä elämä vielä heittää eteen. Siksi on aika ihana ajatus, että oman kodin pinnat on käsitelty tälläisellä maalilla, joka omalta osaltaan ehkäisee kemikaaliyliherkkyyden syntymistä. Ja jos joskus talon myynti tulisikin ajankohtaiseksi, olisi tämä maalipinta varmasti myös yksi lisävaltti myynnissä. Forte Sensitive- sisämaalisarja on muuten myös todella ihanteellinen vanhojen kohteiden korjausrakentamisessa, sillä maali sulkee maalattavan pinnan estäen herkistävien kemikaalien haihtumisen huoneilmaan rakennusmateriaaleista. Laittakaahan siis remppaajat tämä tuote korvan taakse.


Tässä kuvassa talo on tasoitepinnalla ja maalipöntöt eteisessä vasta odottavat urakkaa. Sekä talon seinät että katto maalattiin Colorian maaleilla. Itselläni olisi mennyt helposti sormi suuhun eri maalilaatujen kanssa puntaroidessa, joten onneksi Colorian tiimiltä saimme maalin valintaan nopean sparrausavun ja he tiesivät heti tarkalleen, mitä maaleja meille laitetaan tulemaan. Täällä Joensuussa Colorian maaleja saa Värisilmän kautta ja sieltä saimmekin tilaamamme maalit nopeasti ja vaivattomasti työmaalle.


Paitsi talon kattopinnalle myös suurimpaan osaan talon seinäpinnoista  valikoitui täyshimmeä pohjamaali, jotta lopputulokseksi  saataisiin himmeä mattapinta. Enemmän vesi- ja likaroiskeita ja pyyhkimistä vaativille pinnoille, kuten osaan keittiöstä, kodinhoitohuoneeseen, vessoihin ja pesutiloihin puolestaan valikoitui puolihimmeä seinämaali, jonka kiiltoaste on hieman pohjamaalia kiiltävämpi. Ei tullut sinistä eikä punaistakaan, kuten otsikko antaa olettaa, vaan reilut sata litraa neutraalia valkoista, tarkemmin F497 sävyä. Sen verran yritimme värirevitelläkin, että nuo pari pientä purkkia sävytettiin lisäksi hennon mintunvihreällä X442-sävyllä kuopuksen toiveesta. Esikoisen huoneen jätimme vielä hautumaan ja hän halusi sen nyt ainakin alkuun valkoiseksi. Sinne on sitten myöhemmin helppo maalata vaikkapa yksi tehosteseinä, jos oikea sävy vain sattuu neidille löytymään. Itsehän olisin tehnyt mitä vain, että toisen tytön huoneeseen saisimme sellaisen utuisen vaaleanpunaisen tehosteseinän, mutta ei tuntunut tuo sävy enää kelpaavan kummallekaan.



Maaliurakka näytti ammattimaalareilta käyvän melko sutjakkaan ruiskun ja jatkovarrellisten telojen avulla. Itsellä olisi saattanut urakkaan mennä tovi jos toinenkin pidempään, lopputuloksen laadusta nyt sitten puhumattakaan. Meidän tasoite- ja maalausurakassa kun oli vähän lisävaateita listattomuuden takia. Seinäpintojen tuli olla  tasaiset ja siistit aivan lattianrajaan saakka. Samalla lailla katon ja seinän rajapinta  sekä seinien kulmat vaativat erityistä tarkkuutta listat välttääksemme.


Kuvatulvalta teitä säästääkseni päätin jättää enimmät kuvat lopputuloksesta vielä seuraavaan postaukseen, mutta tässä kuitenkin jo vähän esimakua valkaistuneen ilmeen saaneesta talosta. Tuo maalinsävy ja kiiltoaste on omaan silmään juuri hyvä! Tarkkasilmäiset kiinnittävät ehkä myös huomion sähkötöiden edistymiseen. Kaikki upotetut kattovalot ovat jo paikoillaan ja vaatehuoneeseen saadaan jo valokin :). Joten kyllä vain talo näyttää näiden työvaiheiden jälkeen paljon valmiimmalta.


Onko Coloria sinulle tuttu vai tuliko tämä maali-info aivan uutena? Colorian kanssa pääset halutessasi muuten hyvin tutuksi Facebookissa Coloria Oy:n omilla sivuilla. Käykäähän maaleista kiiinnostuneet siellä peukuttamassa.

/// The painting project of the inner walls and the ceiling is now done. All white. Well, almost. A hint of mint in one of the kids rooms as well. Aren't we wild, ha?! Paints were sponsored by the Finnish paint plant Coloria. We were lucky to get the newest version of their paint family. Forte Sensitive is specially designed against the oversensitivity for chemicals and poor air inside, which seem to be more than common today. Although our home is new and healthy the paint prevents any kind of chemical oversensitivity.

12.5.2017

HAAVEISSA JA TODELLISUUDESSA


Sitä mukaa kun talolla syntyy valmista pintaa, alkaa sisustuskuume nostaa päätään entisestään. Tämän pikkuruisen kaupunkikaksion stailaamiseen ei ole tullut reilun kahden kuukauden aikana juuri energiaa käytettyä, eikä kyllä rahaakaan - kaikkia kahta-kolmea kukkakimppua enempää. Tänään muistin kuitenkin erään julistekäärön, joka oli saapunut postissa jo ennen kuin itsekään olimme vielä Suomessa. Olen jemmannut julistetta uuteen kotiin, mutta tänään kaivoin sen rullalta jo testiin. Voitin julisteen talvella Sannan blogiarvonnasta ja kyseessä on suomalaisen Miikon Haaveissa-printti. Alunperin ajattelin julistetta esikoisen huoneeseen, mutta saapas nähdä. Kehykset se ensin tarvitsee. Nyt juliste pääsi testiin meidän makkariin, ihan vain teipin voimin. Itse asiassa nuo valkoiset pellavalakanatkin on talven arvontavaittoja. Kannattaisi varmaankin jo lotota.



Pienissä tiloissa olen yhä useammin linnottautunut makkarin sängylle iltapäiväkaffelle. Silloin kun lapset eivät näe. Sillä eihän nyt sängyssä tietenkään mitään syödä tai juoda. Kannoin noita brittiläisiä raakapatukoita mukanani Walesistä, ovat ihan parhaita sillä hetkellä kun vähän herkkuhammastakin kolottaa. Kaikki tälläinenkin on Suomessa selvästi paljon kalliimpaa, kaiken muun ohella.


Samat vanhat tyynynpäälliset tuntuvat taas raikkailta pienen käyttötauon jälkeen, odotan samaa tunnetta sitten monen muunkin tavaran kohdalla, kunhan joskus muuttolaatikoita päästään kunnolla purkamaan. Tosin, tänään poikettiin tyttöjen kanssa kaupungilla viikonlopunaloitusjädellä ja samalla reissulla tuli pitkästä aikaa hankittua jotain pientä kivaa kotiin, uusi koti jo toki ajatuksissa. Niistä lisää, kunhan saan ompelukoneen käynnistettyä.



Valokuvilla voi hyvin näyttää vain sen, mitä haluaa. Rajata pois kaiken muun. Tämäkin makkari näyttää ihan tunnelmalliselta, kun ei sullo kuviin koko todellisuutta. Todellisuudessahan meillä tosiaan on parisängyn jatkona pari lasten sänkyä. Mitenhän sitä ikinä osataan enää nukkua omissa huoneissa?! Kaikessa ahtaudessaan tämä väliaikaiselämä on ollut ihan symppistäkin. On saatu olla tosi lähekkäin kaiken aikaa <3.

Ihanaa perjantai-iltaa murut! Täällä sulatellaan pokebowlia ja arvotaan myöhäisen juoksulenkin ja viinilasillisen välillä. Kas siinäpä pulmaa kerrakseen.


/// Our temporary bedroom and my afternoon coffee today. The print is designed by Finnish Miiko.