15.1.2017

UUDEN KODIN LATTIAVALINTA


Kurkataanko vielä viikon viime metreillä meidän tulevan kodin lattiaan? Lattia on epäilemättä yksi kodin suurimpia ja tärkeimpiä hankintoja ja mekin pohdittiin lattiamateriaalin valintaa jo aivan projektin alkuvaiheilla, samaan aikaan kun hahmottelimme koko kodin pohjaratkaisuja. Lattian hankinta myös hirvittää, sillä se maksaa helposti maltaita. Mutta toisaalta kestävä ja laadukas lattia varmasti haukkuu hintansa takaisin moneen kertaan vuosien varrella. Lattiamateriaali ja sen väri luovat taustan kalustukselle ja piensisustukselle, joten tässä valinnassa ei haluaisi mennä sitten tippaakaan mönkään. 

Me valitsimme taloomme saumattoman ja listattoman betonilattian, joka jatkuu yhtenäisenä huoneesta toiseen märkätiloja myöten. Tämä valinta osoittautuikin sitten suunnittelutyön edetessä oikein perustavanlaatuiseksi valinnaksi, sillä se määritti lopulta paljon myös talon rakenteita, sikäli että saisimme myös aikojen saatossa kestävän listattoman ratkaisun ilman halkeilevia nurkkia. Betonipinta tullaan pinnoittamaan mikrosementillä, jonka värin valintaa miettiessä on mennyt tovi jos toinenkin. Sisustusblogeissa ja -lehdissä on näkynyt pääasiassa monia harmaansävyisiä mikrosementtipinnoitteita, mutta itsestäni tuntui alusta saakka, että haluaisin kotiimme hieman oman vivahteen valkoisemman pinnoitteen myötä. Siispä katse kiinnittyi jo alkumetreillä Suomen Betonileimasimen Blanco-sävyyn. Toki puolensa siinäkin, että omaa sävyä ei ihan joka kodista vielä löydy, mutta sitten toisaalta pienen mallipalan perusteella on ollut todella vaikeaa hahmottaa, miltä tuo sävy näyttäisi isommalla pinnalla. Onneksi sentään parista kylpyhuoneesta olen löytänyt valkoisen sävyn, joten jotain osviittaa sävystä isommalla pinnalla olen saanut. Alla olevaan kollaasin keräsin itseäni miellyttäviä mikrosementtipintoja.


Kuvat: 1. ja 5. Musta ovi -blogi // 2. Nuapurissa-blogi // 3. Annaleenas hem -blogi // 4.oma

Kuvista huomaakin sävyvalinnan ongelman. Eri valaistuksissa ja juurikin valokuvissa sävyt näyttävät kaikki vähän samalta. Kuvassa 2 kuitenkin huomaa parhaiten miettimämme Blanco-sävyn ja harmaamman Plata-sävyn vaaleuseron. Plata-sävy itse asiassa tuntuu taittavan mielestäni vähän liikaa lämpöiseen harmaaseen, joten rehellisistä harmaista itseäni miellyttää eniten tuo viimeisen kuvan sävy, joka on Elämyslattioiden Titanio-sävy. Pinterestiin olen pinnannut myös monia tasaisen valkoisia betonilattioita, kuten kuvassa 3, mutta mielestäni pinnassa saa olla kyllä eloa, vaikka valkoinen olisikin valintamme. Blanco-sävy taittaa mielestäni harmaaseen, ja liipan jäljet siinä näkyvät harmaampina. Eloisuus myös yhtä lailla jännittää, sillä senkin kauneus riippuu niin mikrosementin levittäjän kädenjäljestä. Mikrosementtipinta viimeistellään lakkakerroksilla ja lakka tulee olemaan mattalakka. Mikrosementin sanotaan olevan hyvin samettisen tunteinen jalan alla, joten sillä on mukava hipsutella myös avojaloin. Lattiaan tulee tietenkin lattialämmitys, joten kylmää tunnettakaan ei tarvitse pelätä.

Lattian asennus on varmasti raksakevään jännittävin tapahtuma! On niissä 160 neliössä asentajalla varmasti hommaa, sillä lattia on käytävä läpi useampaan kertaan mikrosementillä ja sen jälkeen vielä lakalla. 

Kertokaahan omia kokemuksianne ja hihkaiskaa ihmeessä, jos teiltä löytyy tuota valkoisempaa sävyä jostain kohtaa kotia!

Kiitos Musta Ovi -blogin Marja ja Nuapurissa-blogin Maru kuvalainoista <3!

PS. Pidätän oikeuden mielen muutokseen sävyn valinnassa :). Tätä varmaan vatvotaan vielä aivan viimeiseen tippaan saakka..

11.1.2017

JOULUN JÄLKEISTÄ RAIKKAUTTA


Jos kaipaa joulun yltäkylläisyyden jälkeen raikkautta ruokavalioon, niin yhtä lailla sitä kaipaa myös kodin sisustukseen. Eilen raaskin viimein tumpata maljakosta pystyyn kuivaneet eukalyptuksen oksat ja juuri ja juuri freesit havut joulun jäljiltä pois ja tänään karsin kotona muutenkin sisustustavaraa ja erinäisiä sisustusksellisia epämääräisiä läjiä vähän vähemmälle. Kaappiin odottamaan muuttopakkailuja. Pöytäliinakin sai lähdön ja vaikka tuo lasipöytä ei olekaan ollut ikinä oma suosikki, niin sekin tuntuu pitkän liinakauden jälkeen aika raikkaalta. Vaikka lasissa onkin kiillottaminen (voi jos pääsisitte kärpäseksi kattoon, kun hyörin sen ympäri, ylitse ja alitse luuttu kädessä raivostuksen partaalla), niin on se toisaalta aika anteeksiantavainen materiaali näin lapsiperheessä. Siinä voi ihan rauhassa piirrellä tusseilla tai maalata akryyleillä, ei haittaa jos vähän tarttuu pöytään. Mutta tuota hullun hommaa pyyhkimistä ei kyllä jää ikävä. 

Siivoilujen inspiroimana ajelin uudet kukat maljakkoon, mutta tiedättekö sen tunteen, kun meinaat pilata koko kimpun pätkimällä sen miten sattuu silti onnistumatta. En saanut kukkasia asettumaan nätisti mihinkään maljakkoon, sojottavat nyt ihan miten sattuu. Olisi pitänyt ottaa vaan tuota herkän mallista eukalyptusta. Valkoinen vahakukka (suora käännös..) ei paljon notkistele, eikä tuo mun sininen lempikukkakaan nyt ihan asettunut. Mutta ihan symppispehko se on silti.


Raikkautta on ollut myös lautasella ja smoothieita on tullut tehtyä päivittäin. Tämän hetken suosikissa on jäisiä mansikoita, banaania, tuoretta mangoa, hunajamelonia sekä passionhedelmää (piti ihan googlettaa, sanotaanko se suomeksi noin :) . Ja jos tarpeen, pieni loraus kookosmaitoa, välillä myös kaurahiutaleita. Mutta tulee kyllä niin hyvä ihan pelkistä hedelmistä ilman ylimääräistä nestettä. Tällä viikolla tein ruokaakin, johon tuli passionhedelmää. Vitamiinipuutosesta täällä ei siis olla kärsitty.





Raikkautta on ollut myös ilmassa. Kiehtovia sadepäiviä, jolloin on ollut ihana lenkkeillä happirikkaassa ilmassa. Tykkään täällä erityisesti siitä sateesta, joka sataa kasvoille kuin sumutinpullosta. Silloin ei oikein edes kastu, raikastuu vain. Toisaalta tälläisiä vilakan kuulaita aurinkoisia päiviä. Mittari näyttää kymmentä, mutta tuuli kielii muista lukemista. Saapas nähdä, minkälaista säätä on vielä loppuviikoksi luvassa. Islantilaisen kukkakaupan myyjän kanssa meitä vähän huvitti tänään, kun ennustuksissa koko Walesiin on sääilmiö nimeltä thunder snow. Olen kyllä hyvin skeptinen lumen päätymisestä tänne meren rantaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ainakaan en aio mennä kauppaan hamstraamaan leipää ja maitoa, kuten parissakin keskustelussa olen lukenut ihmisten yllyttävän toisiaan tekemään. Jospa me ei kuitenkaan nälkään kuoltaisi.

8.1.2017

KUULUMISIA RAKSALTA


Olisiko pitkäksi virahtaneen joulutauon jälkeen taas paikka päivittää raksakuulumisia? Itse asiassa otin tietoisen aikalisän tähän projektiin, etten kuluta aihetta aivan puhki mielessäni saati täällä blogissa ennen kuin ensimmäistäkään tikkua on tontilla ristiin saatu. En siis ole edes tämän kapean blogimaailman ulkopuolella hyvin paljon aiheella päätäni vaivannut. Tänään kuitenkin totesin, että kyllä vaan näin puolenkin vuoden päästä kaikki jo tehdyt suunnitelmat tuntuvat edelleen hyvinkin ajankohtaisilta. Melko lohdullista kyllä, ettei mieli käänny joka toinen päivä eri ilmansuuntaan valintojen kanssa. Ehkä näillä suunnitelmilla on siis kaikki mahdollisuudet kestää aikaa tätä puolta vuotta pidemmällekin.

Sattuneesta 2300 kilometrin välimatkasta tontille, meillä ei olekaan tarjota joka viikko kuvia projektin etenemisestä. Hah, odottakaahan vaan helmikuun loppua ja kevättä, sitten niitä riittää! Eilisessä jutussani meidän kevään kuvioista kerroinkin. Muistin tänään, että reilu vuosi sitten Suomessa joululomaillessamme nappasin nämä kuvat tontilla käydessämme ja ne tänään ulkoisen kovalevyn muistin syövereistä pienen etsinnän jälkeen lopulta löysin. Olimme syksyllä pläntin itsellemme ostaneet ja muistan vieläkin tämän viimaisen iltapäivän hetken tontilla. Tuolloin ei vielä edes oltu päätetty, rakennetaanko sille ylipäätänsä mitään ja jos rakennetaan, niin milloin. Tunne oli lähinnä todella absurdi ja kuvien julkaiseminen saati asiasta kertominen täällä blogissa tuntui aivan liian ennenaikaiselta. 


Ensimmäisessä ja kolmanneksi viimeisessä kuvassa näkyy maisema meidän tontilta takapihan suuntaan. Muutkin joenvarrelta napatut kuvat ovat nekin ihan läheltä. Mielenkiintoista on sitten lopulta nähdä, millaiseksi maisema avautuu pohjatöiden ja talon lopullisen korkeuden myötä. Ja miten siihen vaikuttaa meidän talon viereiselle tontille nousevat rakennukset. Tuohon taakse ei onneksi ole mitään tulossa ja siksihän tämän tontin alunperin halusimmekin.





Paljon ei näistä vuodentakaisista kuvista ole näkymä tontilla ehtinyt muuttua, mutta hommiin siellä on jo kuitenkin viimein päästy. Pohjatöitä tehtiin jo ennen joulua ja välipäivinä olivat saaneet paalutukset hoidettua. Tontti on vanhaa Pielisjoen pohjaa ja yksi niistä ainoista tällä samaisella alueella, joille kaupunki ei ollut kokenut tarpeelliseksi tehdä painopenkkaa. Periaatteessa siis kaupunki antoi luvan rakentaa tontille ilman paalutuksia. Olimme kuitenkin epäileväisiä tämän suhteen ja erityisesti sen jälkeen, kun päätimme teetättää talon harkoista ja katonkin ontelolaatoista. Meidän tontille oli parit maaperäporaukset tehtykin jo ennen kuin sen hankimme, mutta kumpikaan näistä ei sattunut piirretyn talonpaikan kohdalle. Käytimme siis syksyllä geopuolen tutkimassa maaperää tarkemmin juuri tulevan talon alta ja kyllähän se siltä näytti, että olisi pelattu kyllä niin upporikasta ja rutiköyhää pistämällä sellaista rahasummaa taloon vain kenties myöhemmin huomataksemme, että huti meni. Siispä koimme viisaammaksi pelata varman päälle ja päätimme yhdessä suunnittelijoimme kanssa paaluttaa talon. Saimmekin alla olevan kuvan rakentajalta sähköpostiin alkuviikosta paalutusten jälkeen ja instagramissa hehkutinkin jo, että en ole ikinä elämässäni ollut näin innoissani kaivinkoneista!


Tällä viikolla tontilla oli urkaoitsijan mukaan tarkoitus aloittaa valuhommat ja ensi viikolla aikoivat sitten sokkeleita. Onhan tästä vielä "vähän" matkaa sisustamaan, mutta hitaasti hyvä tulee. Harkkotalon ollessa kyseessä talo ei ilmesty paikalle yhdessä iltapäivässä. Aiemmin syksyllä urakoitsija uumoili talon olevan kattokorkeudessa helmikuulla, joten todenköisimmin päästään itse seuraamaan kaikkia talon sisävaiheita. Ehdin sitten ehkä hyvittämään pikkulämpimäisin rakentajareppanoille kaikki ne kovassa pakkasessa vietetyt työtunnit. Itsestäni se on lähinnä aivan hurja ajatus, että kukaan mitään rakentaa niillä celsiusasteilla, mitkä siellä pohjolassa viime päivinä on vallinnut.

Blogin tilastoista olen voinut viime viikkoina päätellä, että uusia lukijoita on tainnut tulla linjoille mukaan. Teille lämpimästi tervetuloa! Vaikka raksa-aiheilla olen täällä blogissa jo jonkin verran syksyllä hekumoinut, niin kuten kuvista näkyy, vielä ehdit helposti mukaan seuraamaan projektia. Aiempia rakennusaiheisia postauksia näet mm. alla olevista linkeistä. Kaikki teemaan liittyvä löytyy sivupalkin kategorioista rakentaminen/raksa.




MEIDÄN TALO (sis. pohjapiirustuksen)


7.1.2017

SEITSEMÄN VIIKKOA



Vuokra-asunnossa ei ole mahdollisuutta ihan kaikkiin itsensänäköisiin sisustusprojekteihin. Tässä asunnossa olemme asuneet vuokranantajan pintamateriaalivalinnoilla (onneksi ne ovat olleet neutraalit ja kivat) ja osittain myös vuokranantajan huonekaluilla. Omilla huonekaluilla, tekstiileillä ja piensisustustuotteilla olemme saaneet reilussa puolessatoista vuodessa kuitenkin omannäköisen kodin ja viihtyneet hurjan hyvin. Asunnon sijainti Cardiff Bayssä veden ja monenlaisten tapahtumien ääressä on osoittautunut ulkomaanelämän ensimetreillä oikein loistavaksi. Toinen auto helpotti elämäämme ja mahdollisti tyttöjen koulunkäynnin haluamassamme koulussa ja minullehan oma pieni hopeinen Mini avasi mahdollisuuden seikkailuihin bussireittien ja -aikataulujen ulottumattomuuksiin.  Toki jos täällä pidempään olisimme, etsisimme varmasti asuntoa vielä jostain autenttisimmilta nurkilta, jossa asuisi myös enemmän lapsiperheitä ja olisi mahdollisuus omaan pieneen pihaan. Tällä ajatuksella olen leikkinyt lukuisilla lenkeilläni lähitienoiden sympaattisilla viktoriaanisilla asuinalueilla. 

Vuodenvaihde oli itselleni eräänlainen henkinen rajapyykki. Siihen saakka koitin elellä elämää täällä aivan kuin ei mihinkään oltaisi täältä koskaan lähdössäkään (toki raksaa täytyi suunnitella, mutta muuten). Tämän viikon lenkkimaisemissa on puolestaan alkanut vähän sydäntä särkemään. Vuosi vaihtui ja tajuntaan on iskenyt, että vajaassa seitsemässä viikossa tämä kaikki täällä onkin ohi! Kyllä, me palataan Suomeen helmikuun lopulla! Siis sehän on aivan kohta! Alkuperäinen toiveemme ensi kesän paluusta ei sitten työkuvioiden puolesta ollutkaan niin ihanteellinen, joten näillä eväillä mennään nyt. Kevät täällä olisi ollut aivan ihana, enkä ehkä vielä aivan sulata ajatusta siitä, että magnolioiden ja kirsikoiden kukkaloisto jää minulta näkemättä. (Onneksi ne narsissit sentään ovat alkaneet jo nousta maasta!) Mutta toisaalta, kevättalvi Suomessa kuulostaa myös aika ihanalta. Hiihtoladut, laskettelurinteet ja keväthankiaiset mielessä pääsemme vielä nauttimaan talvesta ja hei, hääräämään raksalle ja seuraamaan sen edistymistä reaaliajassa!






Siispä tätä kotia, sen sisustusta ja elämää täällä aletaan pikku hiljaa ajamaan alas. Ensimmäiset pari muuttolaatikkoa olen jo pakannut, kouluun on maksettu viimeiset snack moneyt, kuntokeskusjäsenyydet ja muut harrastukset peruttu. Tuntuu niin kamalan lopulliselta, ja sitähän se toki onkin. Itse tein viimeisen työpäiväni jo ennen joulua, sillä ajattelin välttää kaikin keinoin sen stressin, minkä tänne muutto toi tullessaan ja stressi ja unettomat yöt puolestaan pitivät minut sairaana pitkän aikaa. Ei kiitos sille tällä kertaa! Muuttovalmistelujen lomassa aion nauttia vielä täysillä kaikista ihanista paikoista ympärillä.  Jonkunhan se tässä perheessä täytyy tehdä, muut kun tekevät täyttä päivää kukin tahoillaan. Minun roolini on siis pakata, järjestellä ja tankata Walesiä nyt ihan urakalla muistojensopukoihin ja filmirullallekin.

Tästä kodistakin nautitaan nyt vielä jotenkin aivan erityisellä tunteella. Tällä hetkellä joulusta on jäljellä vielä joulukukat. Ne kukkivat samaan aikaan sitruunapuun kanssa. Kynttilävarastotkin ovat vielä sen verran isot, että niitäkin täytyy nyt ihan luvan kanssa urakalla polttaa, ettei kaikkea tarvitse mukana kantaa. Mutta ennen iltaa ja kynttilöiden sytyttämistä me lähdetään nyt lauantairientoihin. Eilen olin esikoisen kanssa katsomatta Maija Poppanen -musikaalia  (se oli mieletön) ja tänään lupasin viedä kuopuksen elokuviin. Kaupunkikivaa siis tiedossa ja lounastoiveissa thairuokaa.

Tälläisten uutisten siivin toivottelen teille mukavaa lauantaita! Ajattelin palata pitkästä aikaa vielä raksakuulumisin myöhemmin tänä viikonloppuna. Siispä kuullaan pian!

5.1.2017

PIENIÄ PAHEITA


Tänä jouluna ajattelin ansioitua ja olla tapojeni vastaisesti käärimättä itselleni yhtään itseostettua lahjaa pakettiin. Heti joulun jälkeen ajattelin kuitenkin korjata vahingon ja palkita itseni tästä ansiosta pienellä paheella. Eräs välipäivän rauhallinen ilta kaupungin jouluvalaistuksessa käveltyäni poikkesin päämäärätietoisesti Jo Malonen liikkeeseen nuuhkimaan. Päämäärätietoinen nuuhkiminen toki tarkoittaa sitä, että ostopäätös on tehty jo viimeistään kaupan kynnyksellä. Ainut arpomisen aihe olikin, että mitä tuoksua laitetaan. Olisin ihan helposti ottanut vaikka yhden jokaista.







Koska ruokalistalta jäi taas makeat pois, niin sitä paremmalla syyllä huoneilma voikin sitten tuoksua siirapilta. Sweet Almond&Macaroon on juuri sopivasti mantelisen makea ja sopii tähän joulunjälkeiseen talveen kivasti. Heti, kun kynttilän raaskii ottaa esille kauniista paketistaan. Muistan monestikin karkkilakkoillessani menneeni irtokarkkikauppaan vain haistelemaan stä karkin kyllästämää huoneilmaa. Makean annoksen saa hyvin täyteen niinkin. Että sellainen selviytymisvinkki niille, jotka siellä uuden vuoden inspiroimana sokerilakossa kärvistelee :).

On muuten olemassa tuoksukynttilöitä ja tuoksukynttilöitä. Itse saan helposti tuoksukynttilöistä päänsäryn. Ja harmillisesti ne ovat yleensä niitä näteissä purkeissa olevia halpaversioita (toki poikkeuksiakin varmasti on). Menin syksyllä tälläiseen halpaan lankaan H&M:n kynttilän kanssa, mutta vaikka kuin kaunis purkki onkin, niin itse kynttilä jää kyllä valitettavasti polttamatta. Tälläiset oikein ainein tehdyt kynttilät ovatkin sitten ihan toista maata ja olen silloin tällöin sellaiseen valmis satsaamaan. Tykkään sekoittaa pelkistettyyn skandisisustukseen vähän korullisempia klassisempia aineksia. Ja kyllähän tälläinen kromikannellinen rusetilla varustettu tuoksukynttilä edustaa sitä tyylisuuntaa justiin eikä melkein. Tarpeeksi harmittomasti kuitenkin. Saapas nähdä, millaiseksi meidän tulevan talon sisustus sitten oikein rakentuu.

Tästä tulikin nyt juttu uudesta tuoksukynttilästä, vaikka tarkoitus oli ujuttaa juttuun mukaan vähän isompaa uuden vuoden mukanaan tuomaa kuviota. Mutta mennään tämän pienemmän ja harmittomamman aasin sillan kautta sitten vakavammin otettaviin aiheisiin vaikkapa heti seuraavaksi.


Mukavaa torstaita auringonapaisteesta ja melkein pakkasesta!



// These Jo Malone's scented candles <3.

2.1.2017

CARDIFF CITYLIGHTS


Roikutaanpas vielä yhden jutun verran menneessä vuodessa ja uuden vuoden aatossa. Kerroinkin, että kävelimme alkuillasta kaupungilla kaupungin jouluisesta ilmeestä vielä hetken nauttien. Okei, myönnän, että tein tuosta otsikosta nyt ihan tarkoituksella vähän raflaavamman, jouluvalaistuksestahan näissä kuvissa oikeasti on pitkälti kyse. Cardiffin kaduilla olikin taas tänä vuonna vähän värikkäämpää valoiloa tarjolla kuin vaikkapa Lontoossa tai Bathissa, joista kirjoittelinkin aikaisemmin ennen joulua. Omat suosikkini löytyvät Cardiffin linnan edustalta sekä kaupungin keskustan tunnelmallisilta arkadeilta. Niiden lisäksi kuvasaldossa näkyy tunnelmia kaupungin pääkaduilta St. Mary Streetiltä, St John Streetiltä ja Queen Streetiltä sekä kaupungintalon edustalta, joka on näin joulun aikaan aina Winter Wonderlandin tukikohta. Vaikkakin Cardiff on meille iso kaupunki, sen keskusta on sopivan pienellä alueella ja tunnelma kaupungilla on melko pikkukaupunkimainen. Kävelykatujen ansiosta ydinkeskusta tuntuu rauhalliselta ja turvalliselta liikkua myös lasten kanssa. Katukuvassa näkyy myös paljon kodittomia, joita ihmiset kyllä tuntuvat pyyteettömästi auttavan kolikoin ja eväin. Hyväntekeväisyys ja auttamishalu näyttäytyy täällä muutenkin paljon isommassa, näkyvämmässä roolissa. Siihen kasvetaan jo pieninä koululaisina, sillä kouluissa järjestetään tuon tuosta jos jonkinnäköisiä hyväntekeväisyyspäiviä.

Siltä varalta, jos en nyt vaan enää saa aikaiseksi päivänvalossa kuvattua materiaalia kaupungin huiskeesta, niin lataankin nyt sitten täydeltä laidalta tänne suttuisia, sumuisen uuden vuoden yökuvia kaupungin valojen välkkeestä.




















Piti ihan käydä arkistoissa tarkistamassa, olenko tehnyt minkäänlaisia juttuja Cardiffin keskustasta näiden reilun puolentoista vuoden aikana. No en! Blogin sivureunasta löytyy Cardiff-tunnisteen alta ne muutamat hassut jutut, jotka olen kaupungista tehnyt. Ydinkeskustasta en yhtään, mutta meiltä täältä Baystä, rannoilta ja puistoista joitakin.  Kävipäs noista jutuista ja niiden kuvista myös ilme, että viime vuonna alle kolmen viikon päästä tästä bongattiin ekat narsissit linnan puistosta ja helmikuun alkupuolella oli jo mm. krookukset, lumikellot sekä magnolian nuput näkyvissä Roathin puistossa. Tulisikohan kevät tänne tänäkin vuonna noin aikaisin? Kieltämättä odotukset nousivat nyt näillä näppäimillä vähän korkeammalle!Olipas siis hyvä, että tuli se joulukin jo eilen raivattua pois narsissien alta. Kun nyt vielä nuo muutamat amarylliksen nuput aukeaisivat loistoonsa.


/// Cardiff city centre and its Christmas lights 2016. My favourites are the deers at the castle wall and the beautifully hanging lights on the arcades. These photos are taken on NYE when we were on our early night stroll on city centre streets, having the last look on the christmassy look of Cardiff. Next Christmas we won't be around anymore.

1.1.2017

VUODEN VAIHTUESSA


Niin on taas yksi vuosi jäänyt muistojen kirjoihin ja uusi otettu vastaan. Vietimme uuden vuoden aattoa kotimaisemissa hyvin rennolla otteella. Nautimme myöhäistä lounasta (lomarytmit!) yhdessä kotikulmien kivoista ravintoloista, mistä suuntasimme sitten vielä kaupungille alkuiltaa viettämään, kävelimme pitkin kaupungin katuja, vielä viimeinen silmäys Cardiffin jouluvalaistukseen, jonkinlaista fiilistelyä viimeistä joulunajasta täällä. Piipahdimme Winter Wonderlandiin, jonne oli tuotu uutta vuotta varten muutaman kadullisen verran lisää vekottimia. Joimme kuumat kaakaot sekä lämpimät siiderit yhdestä vielä avoinna olevasta joulumarkkinoiden kojusta. 

Kotona sitten tiukkoja muuveja ja sulosäveliä lasten kanssa joululahjapeleillä. Popcorneja, jätskikakkua, limpparia aikuisten laseista, paukkuserpentiinejä ja tähtisädetikkuja. Näillä eväillä syntyi kuulemma  taas kerran ihan paras päivä :)! Ei sitä lapset paljon erityistä tarvitse tehdäkseen päivästä spesiaalin. Enimmät ilotulitukset jäivät heiltä tänä vuonna näkemättä, koska enin pauke alkoi vasta puolen yön aikaan. Ja sitähän sitten riitti.  Itse koitimme päästä eroon joulun ajan viimeisistä juustoista ja herkuista. Ihan ei kaikkeen pystytty kuitenkaan.






Erityismaininta tuolle ylemmän kuvan kakulle. Elämäni ensimmäinen itsetehty jäätelökakku. Laitoin pohjalle vaaleita lahjakeksejä, hitusen voita, suklaa- ja vaniljajäätelökerrosten väliin salted caramel -levitettä ja popcorneja. Hyvää oli! Ei hullummat viimeiset herkuttelut taas vähään aikaan. On taas aika siirtyä vähän terveempiin tapoihin ja joulua edeltäneeseen herkuttomaan aikaan.  






Kuluneesta vuodesta jää hienot muistot. Olihan se kokonainen Cardiffissa vietetty vuosi ja hurjalta tuntuu todeta, että tästä päivästä katsoen, viimeisen vuoden aikana olemme käyneet kotikonnuilla koko perheen voimin vain kerran! Vuosi 2016 oli seikkailun ja toisaalta vakiintumisen aikaa täällä päin. Toisaalta itselleni vahvasti terveyden, levon ja hyvinvoinnin vuosi. Tulevasta vuodesta onkin tulossa todella erinäköinen ja siihen palaankin pian. Silti haluan säilyttää tulevassa vuodessa samoja ominaisuuksia, mitä mennyt vuosi meille tarjosi. Aikaisimpina vuosina olen täällä blogissa summannut kulunutta blogivuotta tarkemmin ja koonnut kuvakollaaseja vuoden aikana otetuista kuvista. Juuri nyt en koe sille kuitenkaan tarvetta, olkoon koostepostausten aika sitten kenties myöhemmin.  

Näiden kotikuvien siivin haluan kiittää teitä meidän seikkailuissa ja kotijutuissa mukanaeläviä lukijoita kuluneesta blogivuodesta. Vaikka somemaailmassa eletäänkin varmasti tietynlaista ähkyn aikaa, on ilo huomata, että teitä on siellä linjoilla aina vain enemmän. KIITOS!  Toivon teille lukijoille oikein ihanaa alkanutta vuotta 2017: terveyttä, tasapainoa, arkea ja juhlaa, onnen hetkiä ja sopivasti seikkailuja! 


/// Happy New Year everyone!!!