16.5.2018

IHANAN EDULLINEN


Keskiviikko ja edellisestä blogijutusta taas vierähtänyt tovi jos toinenkin. Työviikot ennen kesälomaa vähenee, mutta tahti vaan kiihtyy. Odotan sitä joutilaisuuden tunnetta, jonka kesä toivottavasti tuo tullessaan. Tänään sain siitä maistiaiseksi hetken, kun lapsen sairaspäivänä kaiken kirjallisen kotoa käsin tehdyn työn lisäksi maltoin istahtaa aurinkoiselle terassille nauttimaan kupin kahvia ja selaamaan pitkään lukematta lojuneita sisustuslehtiä. Koska viime aikoina kaikki inspiraatio on kanavoitunut työpaikan suuntaan, odotan niin kovin joutilaisuuden mukanaan tuomaa koti-inspiraatiota. Tänään tuo pienikin hetki sai pihasisustus- ja istutusideat laukkaamaan, kun ehti hetkeksi antaa mielessä kesäisille ajatuksille tilaa.

Uuden kodin ympärillä vellovan kulutusähkyn myötä on ilo uuden hankkimisen ohella myös kierrättää ja saada jotakin vaihteeksi tosi edullisesti. Ikean Vittsjö -hylly on noussut parissa vuodessa varsinaiseksi sisustushitiksi. Sen ei koskaan pitänyt tulla meille, mutta kun hylly oli naapurissa joutavana, niin ajattelin antaa sille mahdollisuuden ja kokeilla sitä makuuhuoneeseemme. Tuohon nurkkaan olin jo aiemmin suunnitellut jotain kevyttä ja pientä ohutrunkoista sivupöytää tunnelmavaloa ja kukkasia varten, joten tämä hylly saa palvella nyt siinä tarkotuksessa ainakin väliaikaisesti.









Hylly luo sopivasti särmää hailakoiden tekstiilien parina ja se on omiaan erilaisten asetelmien alustaksi. En muistanutkaan, kuinka kauniisti musta korostaa messinkiä. Flosin IC-pöytävalaisin on ollut vähän eksyksissä uudessa kodissamme ja nyt viimein sekin löysi paikkansa. Ensimmäisinä kukkakokelaina tässä kevään ensimmäiset pionit - aina yhtä taianomaiset! Nämä komeasti auenneet kaunokaiset sain kaverilta kiitokseksi ihan mitättömän pienestä avusta. Ei olisi tietenkään tarvinnut! Kiitos Marja!

Lämpöistä keskiviikkoa!

5.5.2018

LÄHIMETSIEN KESTOPUUTA TERASSILLA



//Kaupallinen yheistyö: PrimaTimber Oy


Jos pesänrakennusvietti iskee aina syksyisin säiden viilennyttyä ja iltojen pimennyttyä, niin kevään korvalla tuo vietti kanavoidaan enneminkin viihtyisiin ulkotiloihin elämän siirtyessä pitkän talven jälkeen ulos. Aamukahvit kesäkukkien katveessa, uinnin jälkeiset jäätelöt, harvinaisille vieraille tarjoiltu britatorttu, tuoksullaan naapuritkin huumaavat grilliherkut, iltasaunan jälkeinen jäähdyttely ja lasillinen kuplivaa lasten jo mentyä nukkumaan. Aamujooga horisonttiin tuijotellen, juoksulenkin jälkeinen venyttely, oma joutilas lukuhetki tai lasten kanssa puhallellut saippuakuplat.  Olipa kyseessä uudisrakennus, kerros- tai rivitaloasunto tai pitkään palvellut omakotitalo, kesän alkuun liittyy varmasti suurella osalla meistä korkeat odotukset leppoisista ja lämpimistä päivistä omalla terassilla. Niin myös meillä. Tuskin olimme tänäkään keväänä ainoita, jotka tarttuivat lapioon metrisen kinoksen äärellä vähän terassikelejä edesauttaakseemme. Toukokuun puolella uskaltaa jo julistaa meidänkin leveysasteilla terassikauden virallisesti avatuksi.



Meidän viime kesäistä terassin rakennusta en ole vielä tarkemmin blogissa käsitellytkään. Terassin rakennushan oli ajankohtaista meillä heti heinäkuussa muutettuamme uuteen kotiin. Tällä hetkellä näkymän ollessa kovin karu luonnon odotellessa vielä vehreyttään nämä kuvat luovat jo toiveikkaita odotuksia tulevaan kesään, terassin kalustamiseen ja pihaistutuksiin.  


Ennen terassin sisustamista kesäkeitaaksi palataan vielä ajassa viime kesään ja ajankohtaan, kun terassin rakennusta vasta suunniteltiin. Alusta saakka oli selvää, että meidän terassi tehtäisiin maakunnassa tuotetusta kestopuusta. Vierailimme joensuulaisen PrimaTimberin tehtaalla Kuhasalossa tutustumassa eri kestopuuvaihtoehtoihin. PrimaTimberin kyllästämö sijaitsee aivan kaupungin laitamilla syväsataman vieressä, missä tänä vuonna vietetään jo viisitoistavuotisjuhlavuotta. PrimaTimber hankkii raaka-aineet mahdollisimman läheltä tehdasta pitkäaikaisilta ja laadukkailta toimittajilta. Ja vaikka terassinrakennus- ja kunnostustyöt pihoilla alkavatkin suomalaisilla pihoilla aikaisintaan vasta näin kesän korvalla toukokuussa, niin PrimaTimberillä on uuden rakennuskauden suhteen eletty kiireisimpiä aikoja jo tammikuusta huhtikuuhun, kun kyllästämöllä on paiskittu hommia kahdessa vuorossa terassinrakentajien kesäunelmien takaamiseksi.


Terassiamme ei ole katettu, joten se on jatkuvasti alttiina sään ja vuodenaikojen vaihtelulle ja kovallekin rasitukselle. Siksi ainut oikea vaihtoehto terassimateriaaliksi oli painekyllästetty mänty. Teimmekin lopullisen lautavalinnan lähinnä laudan leveyden, värin ja sileyden perusteella. Terassimme pinta-ala on kokonaiset 66 neliötä, joten päädyimme jykeimpään PrimaTimberin lankkuun, joka on 45 mm paksua ja jopa 195m leveää. Vihreään väriin puolestaan päädyimme, koska halusimme vielä miettiä terassin lopullista väriä rauhassa. Jos väristä on puolestaan varma jo hankintahetkellä, kestopuuta on saatavilla jo valmiiksi ruskean tai harmaan sävyisenä. Päädyimme myös karhennetun tai uritetun laudan sijaan yksinkertaiseen sileään lautaan säilyttääkseemme mahdollisimman simppelin ilmeen muun julkisivun jatkona myös terassissa.


Terassin rakennustyö oli sovittu talonrakennusurakkaan ja siinä ei kauan kulunut, kun meidän raksamiehet ryhtyivät hommiin. Ainoana erikoisuutena yksinkertaiseen, yksitasoiseen ja symmetriseen terassin pintaan halusimme tehdä terassin pintaan aukon terassille istutettavaa puuta varten. Seuraavana päivänä saimmekin jo ihmetellä valmista terassia.

 





Pääsimme tekemään mukavia muistoja terassilla siis jo viime kesänä. Hauska muisto jäi myös tästä kesäpäivästä, kun upouutta terassiamme elokuussa kuvattiin mainostoimiston voimin Prima Timberin mainokseen. Tuon videon kestopuun matkasta pystymetsästä terassinpinnaksi voit käydä katsomassa PrimaTimberin verkkosivun etusivulla täällä. 


PrimaTimberin kestopuun juuret ovat itäsuomalaisissa lähimetsissä ja meidän perheen juuret ihan kirjaimellisestikin tässä kestopuussa. Sen vuoksi tämän terassimateriaalin valinta meni jopa vähän myös tunteisiin. En malta odottaa niitä kesäpäiviä, kun uudelle terassille tarkenee astua paljain varpain. Uskon, että niinä  koleina ja sateisinakin päivinä PrimaTimberin kestopuun historia lämmittää, jos nyt ei varpaita niin sydäntä kuitenkin. Niin yrityksen historiaan, arvoihin, tuotteisiin kuin jälleenmyyjiinkiin voit tutustua PrimaTimberin verkkosivuilla.


Aurinkoisia terassi- ja terassinrakennuskelejä toivottaen!

3.5.2018

WHEN IN ZERMATT


Rakastan vuoria, Sveitsiä ylipäätään. Sveitsin jylhimmät alpit Wallisin kantonissa aivan Italian rajalla ovat minulle erityisen rakkaita. Iso osa minua edelleen, vaikka vuosia on ehtinyt välissä vieriäkin. Asuin nuorempana Sveitsissä yhteensä kolmen vuoden ajan, joista parisen vuotta täällä vuoristossa, aika extreme-paikoissakin. Tein välillä kolmeakin työtä samaan aikaan, kovimman sesongin aikaan viikkotolkulla ilman vapaapäiviä. Valutin cappuccinoja aamun varhaisella, keitin litratolkulla Glühweiniä iltapäivän afterskille ja sekoittelin coctaileja iltamyöhään jazzbaarissa elämästä nautiskelijoille. Nautin ihmisläheisestä käytännön työstä, josta maksettiin paremmin kuin Suomessa akateemisesti koulutetulle. Vapaapäivinä hiihdin Italian puolelle lounaalle. Nautin siitä tunteesta, kun tuntee olevansa toisaallakin aivan kotonaan. Kun tuntee paikallisen murteenkin kuin omat taskunsa.  Kun tuntee jokaikisen vuoren huipun nimeltä. Rakastan sitä rauhaa, joka vuorilla vallitsee. Tai sitä pienuuden tunnetta, jonka yli kahdenkymmenen nelitonnisen huipun ympäröimänä tuntee. Jäätiköllä vuoristotautisena sakeassa sumussa hiihtäessä ja railan reunalla U-käännöstä tehdessä elämän rajallisuuden tajuaa olevan aivan käsin kosketeltavissa. Vähän hullunrohkeuttakin tuli tuolla harrastettua. 

Maaliskuussa vietimme pitkästä, pitkästä aikaa mieheni kanssa reilun viikon Tobleronesta tutun Matterhornin juurella Zermattissa. Yhteisiä muistojakin ehdimme täällä tekemään, mentiinhän silloin kauan sitten kylässä kihloihinkin. Entinen kotikylä tuntui edelleen kodilta, tutut ihmiset ja vuorenhuiput valloittivat sydämen taas uudelleen. Ne, jotka tuntevat rakkauteni Sveitsiin, voivat ehkä aavistaa, kuinka onnellinen olin tuon viikon. Viikon irtiotto kotiympyröistä ja ero lapsista oli toki meille aivan uutta, mutta he pärjäsivät hienosti mummiloissa ja mekin saimme ajan kulumaan. Sattuihan meidän lomaviikoksi sattumalta vuoden paras puuteriviikko Zermattiin, joten eipä tarvinnut kahta kertaa miettiä, mitä päivät tehtäisiin. 360 kilometriä rinteitä Sveitsin puolella ja Italian puolen ynnä muut huomioiden viikko rinteessä ja sen ulkopuolella oli aivan liian nopeasti ohi.

Matterhorn oli yhtä hurmaava kuin aina. Eikö olekin käsittämätöntä, kuinka vuori voi olla noin veistoksellinen! Maailman kaunein. 










Tuollakin nuolen osoittamassa pisteessä olen kerran ollut töissä ja tuo sumuhiihto tapahtui juurikin tämän kuvan jäätikköä alas laskeutuessa. Siinä yläpuolella Sveitsin ja Italian rajalla oleva Dufourspitze 4634m.






Tuon Dom-vuoren (4545m)olen kerran huiputtanut. Se korkein Sveitsin rajojen sisäpuolella oleva huippu. Siihen aikaan otettiin vielä paperivalokuvia.

Reissusta on jo ehtinyt kulua aikaa ja näin kevään korvalla talvikuvien esiin kaivaminen tuntui vähän hassulta. Mutta halusin ehdottomasti jakaa Zermattin maisemia myös teille tänne blogiin. Instassa pääsittekin näihin käsiksi jo silloin reaaliajassa. Kuvia riittäisi vielä pariin toiseenkin juttuun ja koska vappuna kävin Finnairilla lento-ostoksilla, on tämä kohde ajankohtainen taas kesän korvalla ja lunta sekä hiihtokelejähän tuolla ylhäällä jäätiköllä riittää kesälläkin. Siksipä saatan fiilistellä talvikuvilla täällä vielä uudemmankin kerran toukokuun aikana. Tiedä vaikka saisin jonkun teistä innostumaan ja kokemaan Zermattin alppikylän taian joku kaunis päivä itsekin!

29.4.2018

JUHLAHUMUA


Suloista sunnuntaita! Täällä on pikku hiljaa selvitty huhtikuun juhlahulinasta. Molemmat lapsemme ovat syntyneet huhtikuussa, joten tässä kuussa juhlitaan meillä aina koko vuoden edestä. Tosin tyttöjen kasvettua on juhlatkin vähän muuttaneet muotoaan ja tällä kertaa juhlimme vähän pienemmillä porukoilla kuin aiemmin. Onneksi kaverit ovat heillä jotakuinkin yhteiset, niin saimme kuin saimmekin yhteiset kaverikemut järjestettyä, vaikka vähän sai nuorimmaista tähän taivutellakin. Taas kerran ajattelin mennä helpolla ja ottaa lunkisti leipomusten kanssa. Aiemmista vuosista viisastuneena aloin leipomishommatkin jo hyvissä ajoin ja kun aikaa oli, niin kakkuja taisi olla lopulta molempien viikonloppujen kattauksessa  viittä sorttia. Yötyöksi ei onneksi tällä kertaa mennyt. Ei vanha enää semmoista jaksa :)! Kuopus oli jo aiemmin talvella esittänyt toiveensa suklaaraakakakusta, kun taas esikoinen toivoi tavallista suklaakakkua. Itse halusin tarjota myös pavlovaa ja sitruunapiirasta. Lapsivieraille tein puolestaan elämäni ensimmäisen jäätelökakun. Suolaisina tarjottavina toimi tällä kertaa pekoni-parsapiiras, feta-pinaattinyytit, lohitäytteellä koristellut ruisnapit sekä äidin tuomat kinkkurullat. Pienet vieraat innostuivat tietenkin eniten poppareista ja muusta kaupan valmiista. Kuvakavalkadi on sekoitus kahden päivän kattauksista, pari puhelinkuvaakin joukossa.








En voi käsittää: yhdeksän ja kuusi jo! Tekninen tila on oikein mainio paikka poseerata juhlapäivänä ;)..


Koristeet kulkivat Suomeen vuosi sitten Walesin muuttokuorman mukana. Pompomit olivat parin vuoden takaa pahvilaatikossa tuhannen myttyränä, mutta oikein juhlakelpoiset koristeethan niistä vähän oikomalla vielä saatiin. Mitään ei siis kannata heittää pois :)! Näin vapun äärellä olisivat voineet roikkua toki koristeena pidempäänkin. Vappu siis mennee meillä synttäriputken jälkeen melko vaatimattomin koristein. Foliopalloista vielä neuvotellaan. Itselläni on huomenna vielä työpäivä ja suunnitelmani pukeutua koulumme vappukarkeloissa Vapaudenpatsaaksi meinaa kariutua, kun en löydä tuota aikoinaan Nykistä tuomaani päähinettä mistään. Täytynee kehitellä nopsaan siis plan B. Oikein hauskaa vapunaikaa kaikille teille! Palailen pian viimein matka- ja raksa-aiheistenkin juttujen pariin!




19.4.2018

TÄYDELLINEN SITRUUNAPIIRAS



Same same, but different. Viime kesänä määrittelin samaisen sitruunapiiraan taivaalliseksi, joten täytyi keksiä jotain muuta tällä kertaa. Täydellinen ei pahasti puppua ole sekään. Meillä on täällä meneillään jokakeväisen kesäkuntospurtin romuttava juhlaputki synttäriherkkuineen, kun tyttöset täyttävät viiden päivän erolla vuosia. Viikonloppuna juhlittiin sukulaisten ja tyttöjen kavereiden voimin ja tuli sitten siinä synttärihuumassa pyöräytettyä viisi kokonaista kakkua. Voitte ehkä kuvitella, että ne kyllä riittivät.

Töiden kanssa on menty tässä juhlimisen lomassa sellaista haipakkaa, että tunnit eivät meinaa vuorokaudessa riittää. Oman ammattikuntani perinteinen loppukiri on taas käsillä ennen pitkiä kesälomia. Tilannetta onneksi helpottaa se, että tykkää työstään ja niistä tyypeistä kenen kanssa työtään saa tehdä. Niistä pienistä ja vähän isommistakin. Tätä sitruunapiirasta tarjoilin myös noille isommille työkavereille pääsiäisen jälkiaallossa pari viikkoa sitten, kun kaivoin reseptin omasta blogiarkistosta. Mainio vaihtoehto kevään juhliin!






Ystäväni vinkkasi jo kauan sitten, että tuohon reseptiin oli minulta lipsahtanut painovirhepaholainen jauhomäärän suhteen, mutta nyt sekin on korjattu. Eli voin taas suositella kokeilemaan. Linkki Jamien reseptistä suomentamaani versioon löytyy siis täältä. Ihana kesän tuntu noissa lähes vuodentakaisissa kuvissa. Enää ei ole pitkä matka syreeneihin! Ehkäpä niitä istutetaan muutama myös omalle, toistaiseksi turhan karulle pihalle.

Nyt pienesti vielä työhommia ja sitten koitan saada tuon ensi yönä kuusi vuotta täyttävän kuopuksen houkuteltua pyöräilyseuraksi lenkille. Flunssa meinaa kaataa sohvan nurkkaan, mutta onneksi tuo ihana kevätaurinko kuitenkin houkuttelee elämään pystyasennossa. Mukavaa torstaita ja huomenna alkavaa viikonloppua!