23.11.2017

SUUNNITELMISSA: RUOKAILUTILA



Torstaiterkkuja työpäivän jälkeisen kahvikupillisen ääreltä! Vaikkakin jo toisen sellaisen. Loppuviikosta kahvintarve tuntuu tuplaantuvan aina alkuviikkoon verrattuna. Vai onko se sittenkin tuo pakkassää ja vilun tunne, minkä vuoksi lämmin juoma maistuu paremmin? Ensimmäisen glögikupin hetkeä pihtailen vielä. Odotan jostain saapuvan sen vähän taianomaisenkin hetken, jolloin jouluttaa riittävästi sen pyhän ensimmäisen kupillisen nauttimiseksi. Tiedä vaikka ennen joulua saisimme vielä kattaa jouluisia pikkujouluherkkuja uuden ruokapöydän ääreen. Suunnitelma ruokailutilan kalusteista on muhinut mielessä sieltä rakennusajoilta asti ja haave keittiön seinälaattaan mätsäävästä aidosta carrara-marmorista ruokapöydän pinnassa elää edelleen monista epäuskoisista mielipiteistä huolimatta.  Haave on itse asiassa muuttunut jo konkreettiseksi suunnitelmaksi tarjouspyyntöjen muodossa, joita olemme kivilevystä ja mittatilauksena tehtävästä pöydän jalkarakenteesta kyselleet. Valmiita marmoripöytiä kun on markkinoilla melko vähän, ellei sitten ole mahdollisuutta sijoittaa hankintaan Eero Saarisen Tulppaanipöydän vaatiman rahasumman verran. Innostuinkin viimein tekemään suunnitelmasta kollaasin.

1. valaisin // 2. maljakko // 3. marmori // 4. tuolit // 5. pöydänjalat

Kollaasiin poimin pöydänjaloiksi Hayn Loop Stand -pukkijalat, mutta todellisuudessa painava kivilevy tarvitsee alleen tuetumman jalkarakenteen ja jos pöytähaave käy toteen, meidän pöydän jalat tekee seppä käsityönä. Pöydän ympärille haluaisin Ton armchair 30 -wieniläistuolit käsinojallisina ja rottinki-istuimilla. Rottinki toisi kokonaisuuteen myös ripauksen lämpöä ja kodikkuutta, mutta ei veisi tunnelmaa liikaa rustiikkisen puolelle. Ajatus kaarevista muodoista talomme suoraviivaisen ja simppelin arkkitehtuurin vastapainona ihastuttaa. Nyt ehkä ymmärrätte paremmin myös valkoisen valaisinvalintani. New Worksin Lantern-valaisin rauhoittaa kivasti kokonaisuutta. Pöydälle vielä sitten joku vuosi Svensk Tennin Dagg-vaasi, niin kylläpä kelpaa tähän pöytään kattailla. 

No, osa tästä kollaasista käynee toteen ja osa jäänee vain haaveeksi tai vaihtuu toiseen. Toteutuksen tason näätte sitten myöhemmin. Ja vaikka jouluherkkuja pääsisimmekin uuden pöydän ääressä nauttimaan, voihan olla että vieraille täytyy laittaa kutsuun erityismuistutus omista mukaan otettavista retkijakkaroista.

Viikonloppu on ihan nurkan takana ja minulla onkin huomenna edessä poikkeuksellisesti kahden tunnin minityöpäivä, sillä lähden vaihteeksi pienelle viikonloppureissulle. Vaihtelu virkistää!  Katsotaanpas, jääkö viikonlopun aktiviteetin ohessa enää aikaa blogin päivittämiseen. Instajuttuihin ainakin varmasti. Mukavaa viikonloppuun laskeutumista siis teille kaikille!

19.11.2017

KAIKESSA HILJAISUUDESSA


Marraskuu menee menojaan ja täytyyhän tästä kuusta olla jonkinlainen merkintä lokikirjaan myös blogissa. Hiljaiselo blogin puolella on tarkoittanut runsaita kalenterimerkintöjä normielämässä, siis vauhdikkaita ja pitkiä päiviä. Kotona on ehtinyt olla enimmäkseen vain aamun ja illan pimeät. Tälle viikonlopulle olin siis ihan aiheesta karsinut kaiken ohjelmoidun pois päiväjärjestyksestä ja suunnitellut keskittyväni vain olemaan kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa oman porukan kesken. Ollaankin hoidettu kotihommia ajantasalle, nukuttu pitkään, jumppailtu ja lenkkeilty, nautittu kynttilänvalosta ja saunanlämmöstä. Vähitellen pitäisi alkaa taas orientoitumaan tulevaan työviikkoon ja tehdä muutama työjuttu valmiiksi, mutta sitä ennen blogikatsaus meidän ruokailutilaan. Siellä on edelleen väliaikaiskalustona hutera pieni ruokapöytä ja muutama tuoliklassikko, jotka ovat kulkeneet mukanamme jo Walesin kierroksella. Valaisinpuolella kuitenkin on tapahtunut niin, että katossa kiikkuu New Worksin Lantern -valasin, joka päätyi kotiimme vähän sattumalta.


Pyörittelin mielessäni kolmea eri valaisinta tähän tilaan, joista yksi ehdokas oli tämä riisipaperivalaisinta kovasti muistuttava New Worksin lasinen Lantern. Muut suosikkini olivat &Traditionin Formakami ja Louis Poulsenin uusi upea Radiohus. Ensimmäinen oli kuitenkin jo blogikollegani Heinin keittiössä ja toinen ehkä vähän liian hienosteleva tähän tilaan. Lantern puolestaan päätyi meille vähän epätavallista reittiä, kun toinen blogikollegani Marja oli testannut sitä kotiinsa ja ennen valaisimen palauttamista muisti valaisinmietintäni ja tarjosi sitä suoraan minulle. Siispä aika lailla vaivatta sain pakata valaisimen erään työpäivän päätteeksi takakonttiin ja kantaa sen suoraan kotiin. Täytyy myöntää, että muutoin olisi ehtinyt kulua varmasti pitkä tovi, ennen kuin olisin saanut valaisinta itse tilattua.


 Helposti tähän tilaan miettisi jotain näyttävämpääkin ja taustastaan erottuvampaa valaisinta, etenkin kun miettii tämän hetkistä haamunvalkoista sisustusta. Mutta tämänkin hankintapäätöksen tehdessämme mietimme kovasti jo visiota valmiista tilasta. Suurempi ja näyttävämpi ruokailupöytä tuoleineen on jo suunnittelun alla, saa nähdä ehditäänkö saada niitä tilaukseen ennen joulua. Toisaalta keittiön puolella olevat marmorivalaisimet ja olohuoneen puolelle tuleva näyttävämpi ja massiivisempi valaisin kun ovat nekin lopulta samassa tilassa tämän ruokailutilan valaisimen kanssa, joten tämä valaisin ei ainakaan riitele tulevaisuudessa muun ympärillä olevan kanssa. Olohuoneen puolen valaisinkin on itse asiassa jo tilattu, sen toimituksessa kestää vain useampi viikko. Onpahan mitä joulun lisäksi odotella. Katsotaan, kumpi ehtii saapua ensin!


Lantern levittää ympärilleen tasaisen pehmeän, mutta kuitenkin hyvän riittoisan valon. Vielä kun saadaan laskettua valaisinta ehkä himpun verran alemmas ja valokatkaisimen himmennin osa toimimaan kunnolla, niin mahdollisuudet valon määrän säätelyyn lisääntyvät. Meillä on monessakin paikkaa huomioitu sähkösuunnitelmassa valojen himmennettävyys ja se on kyllä kannattanut, kun valoa voi näin säädellä monipuolisemmin tunnelman ja tarpeen mukaan.


Sähkövalojen lisäksi ollaan nautittu myös kynttilänvalosta. Lähestyvä joulu on houkutellut sytyttämään tuon Jo Malonen Sweet Almond &Macaroon tuoksukynttilän, joka on muisto viime joulunajalta Cardiffista, jolloin kävelimme kiireettöminä kaupungin joulutunnelmasta nauttimassa ja piipahdin Jo Malonen liikkeeseen itseäni joulun kunniaksi lahjomaan. Makeahko tuoksu aiheuttaa siis myös lievää kaihoa vanhaan kotiimme ja tuohon ikimuistoiseen Cardiffin aikaan. 

Kynttilöitä ja paria paperitähteä lukuun ottamatta ei meillä vielä joulu juurikaan kodin sisustuksessa näy. Ehkäpä tänä vuonna mennään melko vähäisillä höyryillä joulun suhteen? Koristellaan havuin ja kukkasin ja lahjojenkin määrässä vedetään matalaa profiilia. Tälläisen kiireisen syksyn jälkeen joulunajalta odottaa oikeastaan eniten samantapaista rauhoittumista kuin mitä tämä viikonloppu on tuonut mukanaan.  Toisaalta, onhan se nähty ennenkin, että jouluhöyry jostain takavasemmalta iskee kimppuun ja siinä ei sitten havunoksat ja paperitähdet riitä. Katsotaan siis, millaiseksi joulun odotus meillä sitten lopulta muotoutuukaan!



29.10.2017

ERITYISEN SULOINEN SUNNUNTAI


Tähän sunnuntaihin oli ihana herätä. Kellojen siirron ansiosta yksi ekstratunti unta ja sisällä kaunis lumisateen mukanaan tuoma valo. Mieletöntä, kuinka pienikin lumimäärä muuttaa tunnelman aivan erilaisiksi. Lapsilla ei kauan mennyt, kun vaatteet oli päällä ja ulkona ensimmäiset lumipallot saivat kyytiä. Minä tyydyin katselemaan ikkunasta ja nautin aamun kiireettömyydestä kahvikupin ja eilisen kaupunkireissulla löytyneen sisustuslukemisen voimin. Olen sunnuntaisin usein vähän pessimisti: alan jo aamulla suremaan viikonlopun loppumista, enkä saa oikein mitään aikaan. Ei sillä, että aina tarvitsisikaan, mutta tuosta ajatuspaineesta olisi ihana päästä eroon. Tänään oli ihana huomata, että tunne pysyi loitolla ja sain nauttia sunnuntaista kuten sunnuntaina kuuluukin. Rehellinen ensilumi tuntui ihanalta lenkkitossun alla ja lumisade niin raikastavalta kasvoilla, kun hyppäsin lounasreissulle anoppilaan suunnatessa vähän aiemmin autosta ja taivalsin viimeiset kilometrit juosten. Välillä kaunista valkoiseksi maalautuvaa metsämaisemaa piti ihan pysähtyä ihastelemaan. Edes tieto lähistöllä liikkuvasta yksisilmäisestä sudesta ja kauempaa kantautunut koiran kummallinen haukku ei saanut fiilistä kääntymään kiireen tai pelon puolelle. Ensilumi ja talventulo tuntuu joka vuosi yhtä ihmeelliseltä, puhumattakaan nyt, kun parina edellisen vuonna olemme tästä ensilumesta jääneet paitsi.








Anoppilan riistaruoka, kodin sisustelut, ensi viikon töiden valmistelu sekä vielä illan pumppi mahtuivat kaikki nekin tähän sunnuntaihin. Viime aikoina olen tarttunut kameraan todella laiskasti ja se näkyy tietysti bloginkin puolella. Tänään iski kipinä tähänkin puuhaan, joten tässäpä teille liuta kuvia olohuoneen tilanteesta. Jo pari kaunista eucalyptuksen oksaa maljakossa luovat ilmeestä uuden, vaikka muuta uutta tähän tilaan ei juuri kuulukaan. Ja niin - toki eucalyptus virittää usein ajatukset myös alkavaan joulusesonkiin, eikähän tuo lumentulo tuota tunnetta yhtään ainakaan vähennä. 

Ihanaa uutta viikkoa teille kaikille, jotka jaksatte siellä linjoilla vielä notkua hitaammasta postaustahdista huolimatta! 

PS. Eihän tässä tietenkään koko sunnuntaitotuus ollut. Vielä pitäisi järjestellä ensi viikon töitä, joita en itse ole koulutuspäivistä johtuen tekemässä. Niin, ja eräs leipomuskin pitäisi vielä huomiseksi tehdä ja ne tarpeetkin ovat vielä kaupassa. Joten iltakahvin voimin vielä pikakipaisu ostoksille ja takkatulta tunnelmoiden marttapuuhiin hetkeksi.

24.10.2017

LASTENHUONEEN SULOSTUTTAJAT









Tiistaiterkkuja kuopuksen huoneesta! Ehdin juuri ja juuri äsken iltalenkiltä toivottamaan tuonne verhon taakse hyvät yöt meidän pikkuneidille. Tilasin huoneeseen jo kesällä vaalean harmaan vuodekatoksen ja nämä No74:n katokset ovat olleet ilmeisen kysyttyjä, kun jouduin tämänkin kappaleen tilaamaan Ruotsista saakka ja odottelemaan tilausta useamman kuukauden. Mutta ostos oli ehdottomasti odottamisen väärtti, sillä neiti itsekin on ollut uuteen pesämäiseen sängynpäätyynsä ja sen väriin oikein tyytyväinen. Harmaa värivalinta meni vaaleanpunaisten sävyjen edelle ajankulkua ja huoneen rauhaisampaa ilmettä ajatellen. Katosta pitäisi ehkä hieman vielä laskea alaspäin ja viritellä sen suojiin pienet valot tuikkimaan tähtiä yön turvaksi.  Katoksen kanssa samassa paketissa saapui myös pari Mrs Mighetton julistetta, joita olemme ihastelleet yhdessä jo jonkin aikaa. Uskomatonta, miten joku osaa maalata noin suloisia akvarelleja. Saanko siis esitellä uudet tulokkaamme: Miss Pennyn ja Dear Tofflen? En malttanut odottaa, että olisin käynyt katsomassa näille jotkin toisiinsa mätsäävät kehykset vaan mallasin niitä kotoa jo valmiiksi löytyviin kehyksiin. Ja itse asiassa ne näyttävätkin noin eri pari raameilla ihan hauskalta kaksikolta. 

Nyt kun pikkukakkosen huone alkaa olla jo näin hyvällä mallilla, pitäisi toden teolla alkaa laittamaan esikon huonetta paremmalle tolalle. Reppanalla kun ei ole vielä edes tuolia koulupöytänsä ääressä! Syyslomalla saatiin sinnekin jo pari vuotta paketissa huilanneet String-hyllyt seinälle, joten alkuun on sentään päästy. Työviikot ovat niin intensiivisiä, että hyvä, jos ehtii aamulla sängyt petaamaan, kun työpäivän päätteeksi sinne on jo valmis kaatumaan uudelleen. Loman jälkeiset pari päivää on menty taas tukka putkella, joten todellakin saan laittaa rastin ruutuun, että selviydyin tänään lenkille tuonne pikkupakkaseen. Keskiviikko on onneksi aina alkuviikkoa leppoisampi ja kiva hengähdyspäivä keskellä viikkoa, joten huomisaamuun on paria edeltävää aamua levollisempi herätä. Mutta nyt suihkuun ja hetkeksi vielä kynttilään tuli ja kuppiin lämmintä. Mukavaa viikkoa sinulle!

20.10.2017

PILLERIVIIKUNA JA PUUKUUME


Perjantait vilisee silmissä! Taas yksi käsillä ja tällä kertaa olo on valmiiksi jo kovin letkeä viikon syyslomailun jälkeen. Olen koittanut olla kipuilematta sitä, että tällä lomalla ei olla tehty sen kummempaa. Oltu vaan kotosalla, vähän retkeilty, tehty rästihommia ja nukuttu pitkiä yöunia. Vaikka näin loman äärellä helposti tekisi mieli olla jossain kaukana kotoa, niin välillä on hyvä vähän tylsistyäkin inspiroituakseen jälleen kaikesta tavanomaisesta. Lapsillekin tekee varmasti ihan hyvää olla välillä tekemättä mitään ihmeellistä ja erityistä. Ja kun katsoo meidän perheen viimeistä reilua puolta vuotta taaksepäin suurine elämänmuutoksineen ja projekteineen, tuntuu tälläinen nollaaminen melko tarpeelliselta.


Kotona ollessa on tietenkin ehtinyt tuijotella uusia kuutioita taas aivan erityisen tarkalla silmällä ja monenmoista sisustusideaa mielessä pyöritelty. Huonekorkeutemme suorastaan huutaa isoa puuta tilaan, enkä meinaa päästä ajatuksesta yli, vaikka vuodenaika ei selvästikään se kaikkein kannustavin huonekasvien hoidossa taidakaan olla. Puukuumetta lieventämään sain jokunen viikko taaksepäin syntymäpäivälahjaksi puumaisen pilleriviikunan, josta nappasin tänään pikakuvat mummolaan ja mökille suunnatessa. Näyttää jääneen pullonpalautuskuitit ja kuivuvat tiskitkin rekvisiitaksi. 



Pilleriviikuna on itselleni aivan uusi tuttavuus ja selvästi se koittaa tippuvine lehtineen viestittää isomman puun hankinnassa piilevää riskiä. Vaikka kuulunee syksyyn nuo tippuvat lehdet myös sisällä kasvavilla puilla. Isompaa ruukkua ja multatilaa tämäkin puu oikeasti kaipaisi, vaikka niin kaunis olisikin tuossa messinkisessä Skultunan ruukussa. Pieni ruukkua kaipaava kasvitulokas löytyy myös tuon puun juurelta. Suloinen idea naapurin pojalta ja äidiltä antaa kaikille kavereille oma aloe veran pistokas lahjaksi. Tämä pieni vihreä siirtyy siis itsestään selvästi pikkuneidin omaan huoneeseen, kunhan saadaan se multaan ja ruukkuun.


Löytyykö sinun kotoasi kookkaampia viherkasveja tai puita sisätiloista? Olisi kiva saada suosituksia ja vinkkivitosia, mitkä kasvit menestyvät hyvin suomalaisessa sisäilmassa.

Mutta nyt, mummilan sapuskat vatsassa sulaen kohti kotia, hieman kesken jäänyttä siivousta ja Vain elämää! Ihanaa viikonlopun alkua!



18.10.2017

KYLPYHUONEEN DETALJIT



// Kaupallinen yhteistyö: LVI-verkkokauppa

Talokierros on jäänyt tässä syksyn huiskeessa vähän kesken, joten jospas nyt syysloman ja joutenolon kunniaksi jatkettaisiin siitä, mihin viimeksi jäimme. Kylpyhuoneeseen ja sen yhteydessä olevaan pukeutumistilaan valitsemamme värimaailma tuskin enää yllättää teistä ketään muiden talon sisustusratkaisujen jälkeen. Kautta linjan myös pesutiloissa mennään siis vaalealla yleisilmeellä höystettynä mustilla yksityiskohdilla.


Kylpyhuoneen seinälaataksi valitsemamme valkoinen kiiltävä 5x5cm seinälaatta oli suurin yllättäjä kaikista pintamateriaaleista, sillä sen lisäksi, että se oli todella hankala asentaa, irrallaan täysin valkoinen laatta osoittautuikin seinällä vaaleanharmaaksi! Myönnän kyllä, että hetken tästä meni allekirjoittaneella toipuessa ja alkuun olin jo syöksymässä kaakelimaalikauppaan, mutta  kaiken sen viime metrien raksasäätämisen jälkeen annoin asian olla ja ajattelin kuitenkin antaa tuolle epämääräiselle harmaalle mahdollisuuden. Nyt tähän yllättävään sävyyn on onneksi jo silmä ja ennen kaikkea muukin korvienväli jo tottunut. Pientä epäonnea laattahankinnassa paikkaa onneksi täydellisesti Tapwellin mattamustat kattosuihkut, jotka hankimme muiden talon vesikalusteiden tapaan LVI-verkkokaupasta*. Suihkut piirtyvät kauniisti esiin vaaleasta taustastaan, eikä tila niiden lisäksi kaipaa sen kummempia kikkailuja sisustukselliseen ilmeeseen. Mitä nyt pienen viherkasvin ja kauniimpia saippuapulloja tietenkin.




Cardiffin kotona totuimme käyttämään kuivauspattereita mm. pyyhkeiden kuivaamiseen, emmekä halunneet jättää niitä pois tämänkään talon suunnitelmista, vaikkakin täällä Suomessa pyyhe kuivaisi onneksi ihan itsestäänkin alle neljässä päivässä. Tikapuumallinen rättipatteri tilattiin suihkujen tapaan mustana, vaikka perinteistä kromiakin mietimme tovin. Ihan näin nätisti siinä ei pyyhkeet ole vielä useastikaan saaneet roikkua, sillä tilasta puuttuu edelleen pyyhekoukut. Toistaiseksi tuota patteria ei siis juuri ole erottanut siinä roikkuvan pyyhevuoren alta.



Pukeutumistila vaatii vielä pidemmän tähtäimen sisustamista. sillä tilaan hommattiin edullinen vaikkakaan ei aivan ihanteellinen paniikkipenkki, kun juuri sitä oikeaa ei ole vielä tullut missään vastaan. Eamesin valkoiset tuolit osoittautuivat turhan kookkaiksi, vaikka tyyliltään olisivat hyvin tähän sopineetkin. Matonkin hankin itse asiassa samassa yhteydessä sijaitsevaan vessaan, vaikka se  sopisi hyvin tällekin pukeutumispuolelle. Olen mestari vatuloimaan hankintoja jo ihan pyyhekoukkutasolla, joten valmista tässäkään tilassa tuskin ihan hetkeen tulee.


Usein törmää epäilyihin mustien suihkujen tai hanojen puhdistettavuudesta. Tämän lyhyenkin käyttökokemuksen myötä uskallan kyllä itse todeta mustan pinnan olevan yhtä helppo puhdistaa kuin kromisenkin, etenkin kun ei päästä vesijäämiä tai likaa pinttymään pinnalle pitkäksi aikaa. Vesilaskua nämä suihkut ehkä ennemminkin kasvattavat, sillä perheen pikkuväkeä myöten kattosuihkujen alle on helppo unohtua seisomaan kuin lämpöiseen kesäsateeseen.

Kuvissa vilahtavaan mustaan saunaan katsaus myöhemmin. Sitten kun se kuviin sopiva saunavihta on sidottu ja alin penkkikin on käsitelty vihdoin mustaksi :)! 


*Suihkuista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan  



6.10.2017

SITRUUNAJUUSTOKAKKUA BROWNIEPOHJALLA



Moi vaan pienen radiohiljaisuuden keskeltä! Syksy ja arjen kiireet, ei siihen muuta tarvitse. Perinteiseen sisustusbloggaajien syksyn haasteeseen, valon vähäisyyteen, en vielä osaa vedota, sillä kiitos suurten ikkunoiden koti kylpee valossa harmaampanakin päivänä. Viime viikonloppuna juhlistettiin hyvin pienesti syyskuun viimeistä ja syntymäpäivääni ja sen kunniaksi etsin tämän ihanan kakun reseptin. Annin uunissa -blogi ja reseptiarkistot kuuluvat suosikkeihini silloin, kun etsin jotain uutta takuuherkkua. Sivut eivät  tälläkään kertaa pettäneet ja löysin sieltä viimeviikonloppuiseen sitruunan ja suklaan himotukseen browniepohjalle tehdyn sitruunajuustokakun reseptin. Hoksasin vielä lisätä kakun päälle anopin mukanaan tuomia tuoreita puolukoita, jotka raikastivat kivasti muuten makeaa kakkua. Resepti kakkuun löytyy siis täältä.







Viikonlopun aikaan blogihiljaisuus jatkunee, sillä istun tällä hetkellä junassa matkalla Tampereelle. Seuraavat pari päivää saan viettää laatuaikaa ystäväni kanssa vähän isommissa neliöissä kuin silloin joskus yli kymmenen vuotta sitten Zermattissa Sveitsissä, jolloin ystäväni hätämajoitti minut alle kahdeksan neliön huoneeseensa, kun sairastuin jäätikkömajalla työskennellessäni vuoristotautiin ja jouduin palaamaan jäätikköä pitkin sakeassa lumisateessa hiihtäen takaisin kylään railojen reunoilla keikkuen, kun helikopteritkaan eivät tuossa säässä pystyneet lentämään. Noita aikoja tulee varmasti perinteiden mukaan muisteltua tälläkin kertaa, hyvästä ruuasta ja yöunista tinkimättä. Sunnuntaina Mansella näyttäisi olevan perinteinen blogikirppiskin, ehkäpä piipahdamme myös siellä.

Oikein mukavaa viikonloppua juuri Sinulle!

24.9.2017

&TRADITION MARBLE LIGHTS


Palataanpas kiireellä ruotuun roosan samettipeittopostauksen jälkeen ja näihin keittiön monokromisiin tunnelmiin!  Keittiön tason päälle varasimme paikan kahdelle riippuvalle valaisimelle. Talven sisustushaaveissa jo mietin näitä tanskalaisen &traditionin marmorivalaisimia. Ajatus kevyistä, aavistuksen taustastaan erottuvista valoista viehätti. Marmoriosa on mattapintainen ja yhdistyy silti kivasti tuohon kiiltävään marmorilaattaan. Ilokseni marmori on tuollaista laadukkaan puhtaan marmorin väristäkin. Turhan usein kuin marmorituotteissa näkee sellaista rumemman ruskean sävyä.  Aikani pähkäilin valojen mallia, sillä näitä Marble Lightsejä on muutamaakin eri mallia, jotka poikkeavat toisistaan vain hieman. Marmorinen lieriö ja polttimo on molemmat mahdollista valita eri kokoisina. Meillä sekä kivi- että lasiosat ovat erikokoisia ja aika hauska parivaljakko ovatkin. Valo on kaunis ja riittävä, mutta ei lainkaan liian kirkas. Sopiva tunnelmavalo, jonka valossa näkee myös tehdä keittiöjuttujakin. Iltaisin käytän näitä valoja paljon mieluummin kuin katon kirkkaita, vaikkakin himmennettäviä spotteja.







Eräällä kauppareissulla ihastuin myös tuohon muorinkukan tummanpunertavaan ryppyiseen lehteen ja kasvi sai paikkansa keittiön tasolta. Sopivankokoista viikunapuuta tähän keittiöön haikailen ja samalla taas kipuilen niitä kaikkia kauniita kasveja, jotka jouduin Walesiin jättämään. Pikku hiljaa siis uutta viherkasvikokelmaa kokoilen. Keittiön mattoasia on myös ratkaistu, sillä hankin jo aiemmin kesällä mustan Rug Solidin kierrätysmuovista tehdyn maton. Joensuulaisesta KP Interiorsista löytyy näitä monen tilan mattoja useassa värissä. Meidän mustalla on mittaa jopa kolme metriä. Konepestävä materiaali on huoleton keittiössä ja muovimatoksi tämä yksilö tuntuu jalan alla tosi kivan pehmoiselta. Keittiön puoli alkaakin näillä täydennyksillä olla melko valmis...mitä nyt yksi vesivahinko löydettiin viime viikonloppuna. Kerron vielä koko tarinan myöhemmin. Onneksi asiasta näytetään selviävän pienellä kuivattelulla ja uuden allaskaapin tilaamisella. Tässä vaiheessa rakennusprojektia onneksi vastuukysymykset ovat hyvin selkeät. Mutta arvannette varmasti, kuinka tekisi mieli ottaa kipinää!  Ja tokihan tuon löydöksen tehdessäni jo otinkin.


// The newest adds in our kitchen: The marble lights by &tradition, black rug from Rug Solid and that "Granny's plant" they call it here.


22.9.2017

ROOSAA SAMETTIA


Perjantain postaukset pitäisi aina oikeastaan otsikoida näin: Perjantai! Mukavan työpäivän kautta pienelle viikonloppulomalle - kelpaa minulle! Täällä ollaan tosin laskeuduttu viikonloppuun taas hohdokkaasti imurin ja luutun varressa. Miehen viedessä tytöt ulkoruokittaviksi viritin itse Modernisti kodikkaan Kertun kuulokkeiden päähän ja kuuntelin siinä siivoillessa kaikki tähän saakka ulos tulleet Designtarinoita -podcastit läpi. Suosittelen lämpimästi kaikille, joita suomalaisen sisustusmaailman ilmiöt ja menestystarinat kiinnostavat.  Tuoksukynttilöihin tuli ja loraus kylmää valkoviiniä lasiin. Siinä melko miellyttävä resepti viikkosiivoukseen!







Tekstiilien pyörittely on hetkeksi saanut onnellisen loppunsa, ainakin makuuhuoneessa. Samettipäiväpeitoistahan meillä käväisi kokeilussa se kaunis kamelinvärinenkin, mutta kyllä tämä vanhan roosa versio enemmän meidän peitolta näyttää. Jännittävä piristys päiväpeitottoman aikakauden jälkeen ja varsin monokromisen väriskaalan keskellä. Peitto on tosiaan yhden hengen sänkyyn tarkoitettu, joten jos jossain välissä tekee mieli palata vaikkapa turvalliseen mustaan, tämä roosa peitto käy hyvin tyttöjenkin sängyille. Roosan kanssa haasteena on aina, ettei yleisilme heilahda liian romanttiseksi. Mutta skarppia mustaa ja messinkiä rinnalle, niin vaikutelma pysyykin sopivan terävänä. Taannoisesta stailauksesta KP Interiorsin kanssa pidin itselläni mustan tyynynpäällisen seuralaiset. Vaikka sisustus on vielä niin kesken uudessa kodissa, näen jo tulevan kokonaisuuden pitkälti silmissäni. Roosa peitto saanee lisäsärmää haaveissa olevista tuoleista ruokailutilan puolella sekä siitä marmorikantisesta ruokapöydästä. Ja se valaisin sängyn yläpuolelle, sekin on jo mielen päällä polttelemassa. Pala kerrallaan.

Ihanaa viikonloppua!


18.9.2017

NE PIENET MUTTA TÄRKEÄT HETKET ARJEN PYÖRTEISSÄ


//Kaupallinen yhteistyö: Sokos Joensuu



Maanantai selätetty, rasti ruutuun! Itselläni ainakin alkuviikko on aina varsinaista rientämistä, joten on kiva satsata edes pienesti siihen vähäiseen yhdessä vietettyyn aikaan arjen pyörteissä. Olipa se sitten esikoisen lukuläksyt, kuopuksen iltasadut tai yhteisestä harrastuksesta kiinnipitäminen, vaikka joskus olisi vain helpompi sanoa, ettei ehdi tai jaksa. Arkipäivien ruoanlaitto tuottaa allekirjoittaneella myös usein melkoista päänvaivaa. Aina ei etenkään itse jaksaisi syödä mannapuuroa tai varsinkaan makaronilaatikkoa, vaikka lapset voisivatkin nauttia noita kahta vuorotellen päivästä toiseen, mistään paremmasta koskaan haaveilematta. Yhteisistä ruoka-ajoista olemme aina halunneet  pitää kiinni, mutta silti joukkoon osuu niitä päiviä, kun ruokailut hoidetaan limittäin ja lomittain, miten milloinkin. Niinä päivinä onkin helpoin poiketa yhteisestä menusta ja loihtia lautaselle  lasten lempiiruoan sijaan ihan omat aikuisten herkut. Viime viikon suosikiksi nousi viikunasalaatti parmankinkulla ja bufalomozzarellalla, josta mies oli kanssani yhtä mieltä. Kaunis mutta simppeli kattaus arjen kiireessä rauhoittaa sekin jo osaltaan kiireistä mieltä. Älkää siis unohtako sitä!


Olen ollut viime päivinä erityisen ilahtunut ruokakauppojen hyvälaatuisesta ja edullisesta viikunatarjonnasta. Poissaollessamme on siis selvästikin tapahtunut positiivista muutosta suomalaisilla hevi-osastoilla! Tämä Jamie-jumalani arkistoista kaivettu resepti on löytynyt lautaseltani jo useampaan otteeseen, joten ajattelin vinkata siitä teillekin.


Viikunoiden lisäksi olen hullaantunut Marimekon salaattilautasiini*, joiden kokoelmaa pääsin kartuttamaan Joensuun Sokoksen kodinosastolla. Viime keväisistä Marimekon uutuuskuoseista juuri nämä Carina Seth Anderssonin suunnittelemat Spalje- ja Basket-lautaset nousivat heti suosikikseini. Kuosit sopivat juuri näin sekoiteltavaksi keskenään ja mätsäävät kivasti yhteen myös Siirtolapuutarha-sarjan kanssa, joita meiltä myös löytyy jo ennestään.


VIIKUNASALAATTI 
Jamien tapaan

salaatinlehtiä
bufalomozzarellaa
tuoreita viikunoita
parmankinkkua
saksanpähkinöitä
muutama basilikan lehti

kastike:
3rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
1/2 rkl hunajaa
pippuria 
suolaa
(loraus balsamicoa)


Tällä viikolla Joensuun Sokoksella vietetään Kodin viikkoa ja tavaratalossa on joka päivälle oma houkutteleva kampanjansa. Tulevana sunnuntaina esimerkiksi saat kaikista normaalihintaisista Marimekon tuotteista S-etukortilla -20% alennuksen. Hyvä tilaisuus siis kartuttaa omaa Marimekko-kokoelmaa! Lisätietoa Kodin viikosta  ja eri päivien kampanjoista löydät esimerkiksi Joensuun Sokoksen omalta Facebook-sivulta, täältä

Mutta nyt, niistä yhteisistä hetkistä pitämään kiinni ja esikoisen kanssa suunnistamaan! Oikein mukavaa maanantaita ja alkavaa viikkoa! Muistakaahan nipistää näitä hetkiä tekin omiin arjen pyörteisiinne!


*Basket-lautaset saatu