7.10.2018

SYNTYMÄPÄIVÄ - MIKÄ IHANA TEKOSYY SISUSTUSHAAVEIDEN TOTEUTTAMISEEN



Syyskuun viimeisenä saan aina vuoden lisää mittariin ja sen siivin olen tottunut hankkimaan itselleni jotain sellaista, mikä on poltellut mielessä jo pidemmän aikaa. Useimmiten jotain sellaista, mikä ei olisi ollenkaan välttämätöntä elämän jatkumisen kannalta. Ehkä saan jonkun hullun maljakkonaisen leiman otsaani nyt, mutta senkin uhalla on pakko tästä 37. vuoden aarteesta teille kertoa. Tämän vuoden synttärilahjaani emmin kahden Helsingin reissun verran ja lopulta juhlapäivän aattona raahasin junassa hurjan isoa pakettia. Hieman nauratti ja ehkä vähän nolottikin: vaasipaketin vaatiessa yhden hengen istumapaikan tituleerasin kyllä itsekin itseäni hetken aivan hulluksi. Onneksi kanssamatkustajat eivät tieneet, että oli kyse maljakosta.


Carina Seth Anderssonin Svensk Tennille suunnittelema vaasi on kummitellut mielessäni tuon tuosta, vuosi sitten viimeksi tässä ruokailutilan suunnittelupostauksessa. Tuo viaton haavekollaasi onkin muuten toteutunut nyt tuoleja lukuun ottamatta. Joita niitäkin viime viikonloppuisella Helsingin reissulla kävin vaihteeksi taas koeistumassa. Tarkkaan harkittu päätös toivottavasti kestää parhaiten aikaa.


Synttärisunnuntaihin kuului myös ihan oikeita yllätyksiä. Äidin tuomat gladiolukset avautuivat viikossa niin upeiksi, että tekisi mieli istuttaa niitä omaankin kukkapenkkiin. Anoppi puolestaan oli käärinyt tyylilleen uskollisena pakettiin Marimekkoa. Tuo valkoinen pitkänmallinen lautanen viehättää kaikessa yksinkertaisuudessaan ja monikäyttöisyydessään. Silloin kun ei ole tarjoilukäytössä, se sopii hyvin erilaisiin asetelmiin. Nyt sitä koristaa Lampe Bergerin huoneilmanpuhdistin, jota olen pyrkinyt käyttämään aktiivisemmin. Sen rinnalla Walesin muistoina muutama kuivunut hevoskastanja sopii syksyyn ja tuovat Cardiffin ja Llandough Primary Schoolin taas vähän lähemmäksi. Hevoskastanjoista oli aina syksyn tullen tyttöjen koulupuvun taskut täyttyneet koulun pihan pikkumetsikössä leikittyään.




Dagg-vaasi on uskomattoman kaunis tyylinäyte käsityötaitururuudesta, jossa suunnittelijan luonnon inspiroima visio ja lasinpuhaltajan taidokkuus kohtaavat. Kookas maljakko on omiaan näyttäville kukkasille, mutta veistoksellinen itsessään ilman kukkiakin. Äskeiseltä metsälenkiltä teki mieli napata kauniin punertavat pihlajanoksat vaasin uusiksi tulokkaiksi, mutta kirittäjän juoksuvauhti ei sallinnut pysähdystä. Ehkä täytyy tehdä rauhallisempi kävelylenkki pikapuoliin takaisin metsään, ennen kuin ruskan värit ovat kaunis muisto vain.


Täällä alkaa olla leppoisan rentouttava viikonloppu takana. Perjantaina juhlimme kolleegojen kanssa maailman opettajien päivää perinteisin kekkerein kynttilöitä sytytellen ja kuohuvaa kilistellen. Perjantai-illan hyvä flow jatkui lauantaina ihan vain kotona puuhastellen, lenkkeillen ja leväten. Tänään olisi vielä edessä kymppikahvit naapurin tytön synttärijuhlilla, jonka jälkeen olenkin simpukkarisottoa ja valkoviinilasillista vaille valmis kohtaamaan tulevat viisi täyteläistä työpäivää ennen perjantaina koittavaa syyslomaa. Voi kun säilyisi nämä kauniin syksyiset säät vielä hetken ennen talventuloa, perjantaina nimittäin satoi se aina yhtä taianomainen ensilumi työpaikan pihalle. Lomatoiveina ei nimittäin toistaiseksi ole kummoisempaa kuin ruskaretki Kolin kansallispuiston kauniisiin maisemiin. 


21.9.2018

SYKSYN TUNTUA


Pitkän kuuman kesän aikana kodin sisustaminen ei tuntunut niin akuutilta. Koti on säilynyt melko ennallaan ja tunnen yhä vähemmän tarvetta päivittää kotia edes piensisustuksella. Pienempääkin hankintaa tulee harkittua aiempaa tarkemmin, kun isommatkin sisustuksen linjat ovat vielä niin kesken. Syksyn tuntu kuitenkin aina siirtää ajatukset kodin sisustukseen samaan aikaan, kun sateiset ja pimenevät illat siirtävät elämän ulkoa sisätiloihin. Tuskin olen ainut, joka on viimeisten iltojen aikana tunnelmoinut jo kynttilänvalossa, sytyttänyt takkaan syksyn ensimmäiset tulet tai lämmittänyt saunaa pitkän tauon jälkeen. Tyynyt kaipaavat vähän syksyistä sävyä ja verhotkin tekee mieli vetää alas uteliailta katseilta. Niitä verhojahan meillä ei tosin edelleenkään ole. Mutta voi sitä onnen päivää, kun pitkän pohdinnan tuloksena tilatut verhot toivottavasti ensi viikolla valmistuvat tuomaan yksityisyyttä ja samalla kodikkuutta pimeneviin iltoihin.


Toistaiseksi syksyinen pesänrakennusvietti on aiheuttanut yhden sisustustyynypäivityksen reviteltyäni tuon kauniin ruskean tyynynpäällisen verran ja eräänä tuikitavallisena tiistaina tunsin ansainneeni useamman kuukauden tauon jälkeen taas leikkokukkia. Viime viikonloppuinen visiitti Habitare-messuille tarjoili vähän runsaammin ruskean sävyjä ja muutenkin aikamoisen sisustusähkyn.



Habitaren positiivisimmat löydöt tein Kaarnia Designin akustoivasta taiteesta sekä siedettävän hintaisista sohvista, virolaisen Oot oot -merkin osastolla oivalsin, että hyvästä sohvasta ei välttämättä tarvitsekaan maksaa itseään kamalan kipeäksi. Molempia olemme tulevan vuoden aikana varmasti vailla, sekä akustoivaa taidetta että kaunista ja kestävää olohuoneen sohvaa. Näiden hankinnassa voitte luottaa verhovauhtiimme. Hiljaa haudutellen hyvä tulee.




Syyskuu on houkutellut myös pitkästä aikaa leipomaan, kun intensiivisen arjen vastapainoksi tekee mieli viikonloppuisin muuntautua pullantuoksuiseksi äidiksi. Arkena meillä harrastetaan jokaisena iltana ja siihen päälle vielä kaikki syyskuiset vanhempainillat ja kokoukset, joten keittiössä on menty aikataulusyistä melko suoralinjaisesti sen suuremmin fiilistelemättä. Viikko sitten sunnuntaina tein kuvien firenzeläisen omenakakun, jonka tuoksu ja maku toisti syksyä juuri sopivasti ja sai aikaan tavoittelemani vapaapäivän tunteen. 


Viime aikoina on viikonloppuisinkin ollut sen verran monenlaista menoa, että tämä viikonloppu lähes tulkoon kotosalla tulee kuin tilauksesta. Huomenna päätetään esikoisen suunnistuskisakausi lähistöllä ja sunnuntaina käydään onnittelemassa yhtä hurmaavaa veljesparia. Jospa sää sallisi syksyisen retken lähiluontoon alkanutta ruskaa ihmettelemään ja sateen sattuessa innostuisimme tyttöjen kanssa taas leipomishommiin. Kai nuo isot ikkunatkin pitäisi uusia verhoja ja tulevaa talvea varten vielä puhdistaa ja ensi viikkoa varten vähän töitäkin jossain välissä tehdä. Tänä iltana jos kuitenkin ottaisi hetken ihan iisisti!

Hyvää viikonloppua, toivottavasti olet vielä siellä!


9.9.2018

RUOKAINSPIRAATIOTA SYKSYYN


Ruokakirjojen selailua olen nostattanut blogissa ennenkin. Ne ovat käytössäni useimmiten niillä hetkillä, kun ruokaa on mahdollisuus laittaa pitkän kaavan mukaan hoppuilematta. Myönnän myös omistavani muutaman kirjan, joista en ole koskaan vielä kokeillut yhtään reseptiä. Ruokahaaveilu ja kauniiden ruokakuvien katselu on toisinaan lähes rinnastettavissa hyvän ruuan syömiseen. Todellisena heräteostoksena menin kesän alussa lentokentän lähtöportille kiirehtiessäni tilaamaan ensimmäistä kertaa myös ruokalehden, jonka tilausjakson alku sijoittui kivasti juuri syksyyn ja töiden alkuun. Arjen pyörteissä kun ne ruokaideat tahtovat olla minulla aika vähissä. Ensimmäisenä tuosta lehdestä valmistukseen päätyi tummien marjojen sävyttämä parmankinkkupizza, johon sovelsin tosin ystävän suosittelemaa gluteenitonta pohjaa. Karhunvatukat, mustikat ja parmankinkku parmesanin ja yrttiöljyn parina - oli muuten niin hyvä kombo.






Tänään on viikosta se hetki, kun ehtisin ajatuksen kanssa kokkaillakin, ehkä alustettuna ulkoilmaelämällä sään ollessa taas niin kuvankaunis. Takana on aika intensiivinen työviikko ja päälle vielä suunnistusleiri- ja kilpailusettiä oman ja muiden junioreiden kanssa. Eilen illalla livistin tosin leiriltä kotiin yöksi, kun viime viikonloppukin vierähti suurilta osin samaisissa puuhissa toisella puolen Suomea. Kesäloman joutilaisuus on vain kaunis muisto jossakin lähimenneisyydessä ja syksyn arki-illat ja viikonloput ovat täyttyneet lasten harrastuksista, vanhempainilloista, kisareissuista ja omistakin kivoista menoista. Siksi ajatus vapaapäivästä ihan vaan kotona tuntuu taas saaneen erityisen kultaisen reunuksen.

Suloista sunnuntaita myös sinulle!

24.8.2018

ETUPIHAN ISTUTUKSET


Kesän aikana etenimme pihan kanssa todella maltillisesti. Kuuma ja kuiva kesä ei juuri houkutellut siirtymään istutusmietteistä toiminnan tasolle. Kolmannen kerran kylvetty nurmen siemenkin kun tuppasi päätymään itämisvaiheen sijaan pikkulintujen suuhun. Ihan jo kesäkukkaistutukset ruukussa tuotti tänä vuonna päänvaivaa, kun en oikein tykännyt jostain syystä juuri mistään kukkivasta (kuulostaa kyllä vaikea-asteiselta kukkahattutädin masennukselta). No laventelit, muratit ja tuijat hoitivat kesäkukkien virkaa oikein mainiosti. Terassilla kasvoi näiden kaverina myös tummanvioletti koristebataatti. Etuoven pieleen suureen ruukkuun päädyin hankkimaan varrellisen pallotuijan, mikä toimii mielestäni tuossa aivan ihanasti.


Niin ihanasti, että en saanut noita sopuhintaisia puita lopulta mielestäni ja etupihan puoleiselle seinustalle suunnittelinkin tässä huumassa istutusalueen, jota nuo pallotuijat melko symmetrisesti rytmittää. Istutusalueella on yli kymmenen metriä pituutta, joka kaartuu lopulta talon kulmalla vähän myös kodinhoitohuoneen ovelle päin. Mullat tähän kohtaan laitettiin jo viime kesänä nurmimullan ja piha-alueiden rajauksen kanssa samaan aikaan. Tänä kesänä tuo penkki alkoi tietenkin vähitellen kasvaa heinää ja loppukesästä näky alkoi olla jo niin kamala, etten kestänyt sitä enää katsella. Puoli päivää meni kitkiessä multaa uuteen uskoon, jonka jälkeen itse istuttaminen olikin sitten ihan pala kakkua.


Varrellisten pallotuijien kaveriksi hankin kymmenkunta pientä pallotuijaa, syyshortensiaa, kuunliljaa sekä muutaman hopeatoppo-heinäkasvin. Taimet ovat toistaiseksi vielä melko kaukana toisistaan, mutta vähän jännittää nähdä, kuinka nopeasti ne kasvavat kookkaammiksi. Vai käykö sittenkin niin, että etenkin tuijat kärtsäävät jo heti ensi keväänä.


Nyt tämä sisäänkäynnin pallotuija on ehkä vähän liikaa muiden pallotuijien kanssa eri linjassa kasvaessaan. Ennakoin tätä kyllä ja jätin istutusalueeseen vielä yhden varrellisen pallotuijan mentävän kohdan kodinhoitohuoneen oven luo. Talveksi täytyy siis keksiä jouluvaloja varten uusi puska oven pieleen.


Etuoven rappuset olisi myös ihana saada viimein laatoitetuksi. Olen yrittänyt edelleen etsiä sopivaa laattaa, toistaiseksi kuitenkin tuloksetta. Joku ehkä muistaa laattapohdintaani tästä viimesyksyisestä postauksesta. Niin kaunis kuin tuokin laatan sävy on, koitan vielä löytää saman kuvion mustavalkoisena jostakin. Kaikki vihjeet otan ilolla vastaan. Ollapa sateisessa saarivaltiossa, sieltä ei tarvitsisi kauan etsiä.





Alunperin olin ajatellut hankkivani syyshortensian taimet valkoisin kukin, mutta kaikista puutarhan lajeista ihastuin eniten kuitenkin tähän Early Sensation -lajikkeeseen, joka aloittaa kukintansa noin lähes valkoisena, hennon vaaleanpunaisena ja muuttuu syksyä kohti jo melko purppuranpunaiseksi. Tavoitteenani on hillitä hortensioiden kasvua leikkaamalla niin, että ikkunan edustat eivät pääsisi liiaksi puskittumaan. Hyvä syy siis napsia kukintoja maljakkoon saakka jo näin alkuvaiheessa kasvua.


Maisemointikankaan päälle hankimme mustaa kuorikatetta. Ehkä tuo laudoin toteutettu piha-alueiden rajauskin vielä saa kauniimman toteutuksen, kun jossain välissä laatoitamme tai asfaltoimme kulkureitit. Olisin siihen niin valmis jo nyt, kun tuota kivituhkaa kulkeutuu kenkien pohjassa ärsyttävästi joka paikkaan.


Niin paljon on pihassa vielä tekemistä, mutta jostain on sentään jo aloitettu. Alunperin meidän piti istuttaa raja-aidatkin nyt loppukesästä, mutta taidamme jättää homman suosiolla ensi kesään. Ehdimmepähän muhitella päätöksiä vielä ihan rauhassa. 

Tulevana viikonloppuna saadaan toivottavasti julkisivua vähän valmiimpaan kuosiin maalauksen saralla, kun osa autokatoksesta täytyy maalata vielä toiseen kertaan. Hyvä syy tehdä homma lopulta alta pois, kun neuvokas naapuri avitti asiaa työntämällä jo eilen valmiiksi kootun telineen pihalle maalausta odottamaan. Ehkä myös viimein uskallan trimmata noita pallotuijia pyöreämmiksi, eiköhän ne ole jo ehtineet juurtua.

Minä kipaisen huomenna vielä muutamaksi tunniksi töihin, mutta sitten: hyvää viikonloppua!

17.8.2018

KESÄKUINEN VAELLUSRETRIITTI ALPEILLA


Syvä hiljaisuus. Yhdistää niin blogia kuin alkukesän vaelluspäiviä minulle niin rakkaissa maisemissa Sveitsin Alpeilla. Nämä kuvat ovat täällä odottaneet tätä hetkeä, kun tekee mieli pitkän blogihiljaisuuden jälkeen taas sanoa jotain. Kesäloma meni ja ennakkoajatuksistani täysin poiketen, tämä kesä oli koko blogitaipaleeni hiljaisin. Tänä kesänä teki selvästikin mieli elää aivan muissa sfääreissä. Nyt arjen karusellissa pian pari viikkoa pää pyörällä pyörittyäni tuli viimein sellainen innostunut tunne puhaltaa blogiin taas elämää ja tulla moikkaamaan teitä. Ja tässä aloittamisen vaikeudessa ajattelin matkakuvien toimivan taatusti. Aina ajankohtainen aihe, vaikka reissusta onkin jo kulunut vähän pidempi tovi.






Teen melkoisen sosiaalista työtä, joten vapaa-ajalla hakeudun monesti luonnonrauhaan lenkkeilemään. Metsän keskellä on niin hyvä. Sama pätee eteläwalesiläisiin rantoihin tai sveitsiläiseen vuoristoon. Harmi, että niihin maisemiin on vähän pidempi matka. Ihana hiljaisuus, jonka rikkoo korkeintaan salaperäiset suhinat varvikossa, aaltojen pauhu vasten rantakallioita, lampaankellon kilkatus tai murmelien kirkaisut kivisistä piiloistaan. Vuoristossa samoamisen voimauttavan vaikutuksen sain tuntea taas nahoissani, kun pääsin heti töiden loputtua alkukesästä vanhoihin kotimaisemiini Zermattiin reilun viikon mittaiselle vaelluslomalle. Matkan pääasiallinen syy löytyy entisen työpaikkani 20-vuotisjuhlista, mutta ovelasti virutin matkustusaikaa juhlien molemmin puolin niin, että ehdin rauhassa samoilla kaikki vanhat lempivaellusreittini läpi ja viettää myös aikaa vanhojen ystävien kanssa. Reissu sattui aivan täydelliseen saumaan superintensiivisen työvuoden päätteeksi ja oli mitä oivallisin karistamaan työasiat mielestä ja heittäytymään loman vietäväksi.







Tänä vuonna kesäkuun alku toimi loistavasti vaellusajankohtana, kun 1600 metrin korkeudessa sijaitseva Zermattin kylä jopa yli kolmen kilometrin korkeuteen ulottuvine vaellusreitteineen ei vielä pullistellut turisteista. Koska vaellus- ja kiipeilysesonki Matterhornin ympäristössä alkaa yleensä vasta kesä-heinäkuun vaihteessa, ei kävelypäivän aikana välttämättä kävellyt vastaan ainuttakaan ihmistä. Kylässä toki törmäsin sattumalta jopa yli kymmenen vuotta vanhoihin tuttuihin. Vaikka olenkin maailmaan melko ekstrovertisti orientoituva persoona, tarvitsen elämääni tälläisiä introverttiyden retriittejä, jolloin tilaisuus keskusteluun mahdollistuu korkeintaan sinua epäluuloisesti pälyilevien lampaiden kanssa. Yritän muistaa tämän mahdollisuuden myös ensi keväänä kesäloman kolkutellessa nurkan takana. Sitäpaitsi viikon vaellusloma näytti toimivan hyvänä ponnahduslautana koko kesän jatkuneelle ahkeralle liikkumiselle.







Yhä edelleen tuntuu ajoittain kovin epätodellista, että kuvien maisemat ovat joskus olleet kotini. Tänä vuonna olenkin ollut niin onnekas, kun olen saanut matkustaa sekä talviseen että kesäiseen Zermattiin. Talvisemman When in Zermatt -jutun voit lukea täältä.  Tähän juttuun kokosin sekalaiset maisemapalat useamman päivän kävelyreiteiltä, mutta muutamia kuvia säästin vielä omiin juttuihinsa, joiden kautta pääsette mm. kurkkaamaan yhdelle näissä maisemissa sijaitsevalle entiselle työpaikalleni. Jospa saisin jonkun teistäkin innostumaan reissusta Matterhorn-vuoren kuvankauniiseen ympäristöön. 

Nyt suuntaan katseen kohti viikonloppua ja kaikkea kivaa, mitä se tuokaan tullessaan! Muistan myös sen elokuisen metsän voimauttavan vaikutuksen näin ensimmäisen täyden työviikon jälkeen, muistathan sinäkin! Kiva, jos olet siellä vielä!


1.7.2018

RUOKASUOSITUS: VIETNAMILAISET KEVÄTRULLAT (SOOSIA UNOHTAMATTA)



Sunnutaihuomenta! Täällä startataan esikoisen kanssa pian kisareissulle kohti Kainuuta, mutta sitä ennen teille taivaallinen ruokavinkki. Jatketaan siis edellisen keittiöpostauksen teemalla. Vietnamilaisten kevätrullien kuvat ovat nimittäin vilisseet verkkokalvoillani jo pitkään, mutta vasta keväällä sain aikaiseksi niitä itse kokeilla. Tämä ruokalaji kuuluu juuri siihen kokkausihanteeseen, jossa kiire on kaukana ja ruokaa voi näperrellä nautiskellen ajan kanssa. Vietnamilaisten kevätrullien valmistaminen on aika mukavaa askartelua ja rullista on riskinä saada niin kauniit, ettei niitä raaski syödä. No, nämä minun ensikokeiluni vielä raaskittiin, mutta aion jatkaa harjoituksia tässä joku kaunis kesäpäivä. 





Riisipaperiarkin sisään laitoin lasinuudeleita, ituja, kurkkua, porkkanaa, avokadoa, katkarapuja, korianteria sekä chiliä sekä seesaminsiemeniä. Kevätrullareseptien variaatioita on netti pullollaan, joten googlaamalla löytyy varmasti jokaiselle mieleiset täytteet rullaan ja sopiva ohje rullaukseen. Taivaallinen maapähkinäsoosin resepti löytyy Lainahöyhenissä-blogin Tiiulta täältä.

Suuri suositus sekä rullille että soosille. Optimaalista kesälomapuuhaa, kun ei ole niin kiire saati väliä, monelta syödään. Ei ollut muuten eilenkään illalla, kun tehtailin meille iltaruuaksi meze-lautaset kymmenen aikaan. Vähän jouduin soveltamaan, kun lopulta kaapista ei löytynytkään kaikkea, mitä reseptiikassa tarvittiin. Käypä kurkkaa Insta Storysta, sikälimikäli lautasten sisältö kiinnostaa. Kyllä niillä eväillä nyt jaksaa päivän ajella pikitiellä ja hölkkäillä rastien perässä metsässä.




29.6.2018

KEITTIÖN PIENET ILOT


Kesäloma ja keittiöinspis! Taisinkin toukokuussa ilmaista yhdeksi tulevan kesäloman iloiksi kokkailun, johon lomilla aina inspiroidun aivan eri lailla. Olen aika fiilispohjainen kokki, enkä tykkää nopeasta aikataulutetusta keittiösuorittamisesta vaan tykkään puuhastella sen simppeleimmänkin tsatsikin kimpussa rennosti ajan kanssa. Koska kiire ja keittiö on itselleni motivaatiomyrkkyä, arjen seitsemän oikein onkin ruokaa laittava mies!


Koska pihasuunnittelumme ja suunnitelmien toteutuminen on vielä päiväuniasteella, istutin keväällä viimekesäiseen tapaan muutaman yrtin sisälle. Toisaalta naapuritonteilla rakennetaan vielä ja sieltä leijuva rakennuspöly ei myöskään inspiroinut edes terassiviljelmiin. Siispä keittiössä kasvaa tänä kesänä basilikaa, timjamia ja rosmariinia. Hentolehtinen korianteri nuupahti jo alkumetreillä ja joukkoon liittyi jokerina oppilaalta saamani thaibasilika. Yrtit menestyvät reilussa multatilassa ja valoisassa keittiössä mielettömän hyvin, mutta vettä ne vaativat kannullisen päivässä. Näistä kuvista ne ovat villiintyneet vain entisestään, basilikakin jo kukkii. Pitiköhän se kukinto napsaista pois?


Tällä kertaa istutin yrtit vuosia hedelmäkorina palvelleeseen Muuton Crushed-kulhoon ja  käyttöarvonsa lisäksi ne ovat siinä myös kauniit, yrttien huumaavaa tuoksua yhtään väheksymättä. Tuossa lieden vierellä ne on myös helposti käytössä aina ruuanlaiton hetkellä.

Orastavasta viljelyintoilusta kielii paitsi ajatus sitruunansiementen idättämisestä myös ikkunalla viimein vihertävä avokado. Laitoimme kuopuksen kanssa kaksi kiveä itämään jo huhtikuussa ja toinen niistä lähti kasvamaan kesäkuussa. Saa nähdä, kuinka pitkälle puu ehtii kasvaa, ennen kuin tämä sisätilan kesälämpö sen heiveröisen varren ja lehdet nuupahduttaa. Sen verran realisti toki olen, että en tuota avokadojen toivossa kuitenkaan kasvata. Lapset ovat innolla seuranneet pieniä päivittäin tapahtuvia muutoksia, joten suosittelen tätä myös jo ihan siitä ilosta, vaikka avokadon kasvatus ei selvästikään mitään hätähousujen hommaa olekaan.



Usein etsin reseptit netistä, mutta rakastan myös kokkikirjoja. Uusi kirja tuntuu kovin harmittomalta ostokselta silloin tällöin. Kuten vaikka eilen, kun löysin kirja-alesta uutta inspiraatiota japanilaisen keittiön saloihin. Usein käyttämäni kokki- ja leivontakirjat kävivät testissä tuossa mustassa metallilaatikossa, jonka hankin itse asiassa ihan muuta tarkoitusta varten.  Jalallinen laatikko on Ferm Livingin Plant Box ja myöhemmin haluaisin hankkia siihen vielä pienen messinkisen tason, joka jatkaisi kivasti laatikon käyttömahdollisuuksia. Kenties vielä myöhemmin laatikko palaakin tähän keittiöön. Kun ruokakirjat ovat esillä, ne myös houkuttelevat paremmin kokkailemaan.Tai ehkä istutankin seuraavaksi yrtit laatikkoon..?


Ja kun nyt keittiöleveysasteella hääritään, en voi olla esittelemättä tuota messinkistä huutokauppalöydöstäni. Vanha kotitalousluokan mortteli viime lukuvuotisen työpaikkani yläkoulurakennuksen jäämistöstä, jota kauppasimme oppilaiden hyväksi järjestämässämme huutokaupassa toukokuussa. Tästähän puuttuu tosiaan vaan se minttu ja kesäiset mojitonmakuiset illat!


Sitten kun se päiväunieni hyötypuutarha joku päivä valmistuu, mustissa viljelylaatikoissa ja mustarunkoisessa sopivankokoisessa kasvihuoneessa kasvaa myös sitruunamelissaa, minttua, ruohosipulia ja sitä korianteria. Mansikkaa, herneitä, kurkkua, porkkanaa ja tomaatteja. Vähän sipulia ja chilipaprikaa. Kuvaan kuuluu tietysti leveälierinen kukkahattu ja sopiva pieni kahvipöytä tuolineen rautatienomenapuun katveessa.