29.7.2014

UUSIA KUVAKULMIA


Huomenta! Ensimmäinen loma-aamu kahteen kuukauteen, kun heräsin pirteänä jo kuudelta ja tunsinkin olevani ihan hereillä ennen kuin mistään kuului pikkuvarpaiden tepsutusta. Onkohan se merkki siitä, että loma on tehnyt tehtävänsä? Vai siitä, että tajusin mennä ajoissa nukkumaan ;)?! Kyllähän tämä opeloma tuntuu aina ihan loputtoman pitkältä. Työt ovat tulleet silloin tällöin jo uniin ja nyt pyörivät mielessä usein jo päivälläkin. Odotan jo mielenkiinnolla ensi viikolla alkavaa arkea ja uuden organisointia. Aamut tulevat olemaan paljon aikaisempia ja kiireisempiä ja päivät pidempiä kuin viime vuonna. Ehkäpä siis näiden aikaisten aamujen harjoittelut on jo hyvä aloittaakin. Työpaikkani  vaihtuu vähän etäämmälle, paikkaan johon mulla on aivan erityinen tunneside. Työkavereiksi saan entisiä kolleegoita, talo on siis tuttu työnkin puolesta, mutta myös entisiä opettajiani. Olenhan käynyt siellä oman koulutaipaleeni ensimmäiset yhdeksän vuotta. Harmi vain, että varhaislapsuuteni hoitotäti jäi juuri eläkkeelle ja oma äitikin on tehnyt samoin jo pari vuotta sitten :).

Mutta lomaillaan nyt vielä viikko kuitenkin ja kuten arjessa myös täällä blogissa aion tarttua hitusen  rästihommiin. Haasteet kuuluu mulla miltei aina tähän kategoriaan. En käsitä miten ne voivat olla niin takkuisia toteutettavia, vaikka haasteet ovatkin hauskoja ja niiden antajat sitäkin hauskempia. Tällä kertaa otin työn alle sisustusblogeissa kiertäneen uusien kuvakulmien haasteen. Viisi minuuttia ja viisi uutta kuvakulmaa. Sain haasteen sekä Sannalta Inspired by love -blogista sekä Marjalta Vaaleanpunaisesta hirsitalosta. Kiitos molemmille!  Haaste on lähtöisin Viljalta raikkaasta Muotoseikka -blogista.

 Näin kesällä tuntuu, että kaikki kuvakulmat kotoa ovat uusia, kameran kanssa ei tee kovin mieli sisällä heilua, kun elämä on siirtynyt ulos: pihalle, reissun päälle, mökille ja rannalle. Mutta muutaman raapaisu nyt ehkäpä jotain uuttakin tvistiä tänne.



Portaikkoa en ole tainnut meillä liiemmin kuvailla. No, koska ne nyt ovat vain portaat. Puu on lämpökäsiteltyö koivua. Talven pimeydessä rappuset tuntuvat joskus vähän tunkkaisilta, mutta toisaalta puu tuo mukavasti lämpöä muuten (ja erityisesti muiden mielestä) melkoisen valkoiseen yleisilmeeseen. Vauvat ovat kasvaneet jo siihen ikään, että portaiden alapäässä ei enää porttia tarvita, mutta yläpäässä vielä kauan. Makkarit sijaitsevat rappujen molemmin puolin yläkerrassa ja silloin tällöin tuossa aulassa hipsuttelee unenpöpperöisiä tyttösiä. Näen painajaisia siitä, että jompi kumpi kompastuu tuonne rappuihin.


Näillä helteillä alakerran siunauksena on kivilattia, joka pitää taloa melko viileänä. Yläkerrassa tuo siunaus on ranskalainen parveke ja avattavat ovet. Yläkerta on helteillä aikamoinen sauna, tänä kesänä ovia on saanut pitää huoletta auki läpi yön, montaa itikkaa ei sisälle ole eksynyt. Kiitos tuon parvekkeen tuuletan ja puistelen myös petivaatteita usein, joskus jopa päivittäin. Tuohon oviaukkoon voisi laittaa valkoisen ilmavirrassa hennosti hulmuavan valkoisen verhonkin. Toisi nukkumiseen ja erityisesti heräämiseen aivan uuden fiiliksen. En ole muuten ollenkaan pimennysverhoihmisiä, silläkin kustannuksella että lapset heräävät aina aamuauringon valoon. Sälekaihtimetkin jätän usein yöksi auki. Valoon herääminen on mun juttu.


Pari kuvaa vielä työhuoneesta. Siellä on elämä valaistunut valkoisen seinäpinnan myötä. Valkoisella on kyllä mainio vaikutus. Tuntuu nimittäin myös, että kapean huoneen maalattu seinä siirtyi samalla puoli metriä kauemmas. Kuva on otettu kodinhoitohuoneesta, josta oli alunperin ainoa ovi tähän huoneeseen. Huone oli meistä aina jotenkin omituisessa paikassa, eikä sinne juuri päiväkään paistanut. Esikoisen synnyttyä puhkaisimme seinän meidän aiemman makkarin, nykyisen leikkihuoneen puolelle ja laitoimme seinän tilalle lasiovet. Nyt valo virtaa läpi talon tässäkin päässä taloa. Kaikenkirjavat kansiot odottavat jo muuttoa uudelle työpaikalla. Ihana, että mulla on uudessa työpaikassa kunnolla tilaa omille töihin liittyville tavaroille, eikä niitä tarvitse pyöritellä pitkin kotia. Työhuoneen lisäksi vaatehuoneet ja varasto pursuavat näistä työkamppeista. Meidän työ kun on sellaista, että koskaan ei tiedä, mitä tarvitsee. Niinpä kaikenlaista on tullut vuosien saatossa säilöttyä :). 


Ja taisipa näistä kuvakulmista tulla ilmi myös se, miksi työhuoneen vanha valaisin siirtyi makkariin. Minä sydän Jielde. Kesäkuun alussa hyödynsin Stockmannin alekupungit ja palkitsin itseni vuoden täydennyskoulutusurakan päätöksestä sekä uudesta työpaikasta. Oon aika mestari itseni palkitsemisessa ;).

En nyt ole aivan kärryillä, mihin tämä haaste ei olisi jo eksynyt, mutta KodinKulmia, Piipadoo sekä At Marias ,olkaas hyvät!


8 kommenttia:

  1. Teillä tuo puunvärinen portaikko näyttää lämpimältä ja kauniilta - itse olen suunnitellut portaikkomme maalaamista valkoiseksi ties miten kauan - meillä se kellastunut koivulakkaus todellakin näyttää ummehtuneelta. Mutta nyt kun näin tämän, saattaapi käydä niin, että taivunkin Isännän tahtoon ja vain hiomme portaikon ja lakkaamme uudelleen. Kiitos!
    Onnea uuteen työhön ja kivaa loppulomaa!

    VastaaPoista
  2. Ihan totta on tuo, ettei kesällä ole paljon tullut kuvattua kotona. Jospa siis ne vanhat kulmatkin tuntuisivat pian uusilta!
    Ihanat kuvat. Työhuoneenne on todella kaunis, ja mielettömän ihanaa etenkin näillä helteillä, että sängyn vierestä saa ranskalaisen parvekkeen ovet auki. Ah! Kivaa, että vastasit haasteeseen :)

    VastaaPoista
  3. Aivan ihanalta näyttää tuo ranskalainen parveke!! Niin kesäinen tunnelma kuvassa. Meillä on Suomen kodissa lämpökäsitellyt koivuportaat, jotka minä näin vain ruskeina. Minä olisin ne halunnut maalata valkoisiksi, mutta mies ei antanut periksi. Tuon kuvan perusteella taitaakin olla parempi jättää ne sellaisiksi kuin ovat. Blogisi tuo kyllä hyvän mielen, joka kerta kun sitä lukee. Ulkomailla asuvana on mukava lueskella suomalaisia blogeja. Blogissasi on aina niin lämmin tunnelma.

    VastaaPoista
  4. Ihania kuvia! Tuo kotitoimiston laatikko ja mappikasa lohduttaa minua kovasti. Meillä on nimittäin ihan samanlainen kasa makuuhuoneen oven takana. Paikka jota vieraat eivät koskaan nää, mutta itse näkee nukkumaan mennessä. Valitettavasti minä en voi siirtää niitä töihinkään, mutta ehkäpä minullakin on joskus kotitoimisto :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos haasteesta Hanna :) ja voi ihana jielde!

    VastaaPoista
  6. Kiitos Hanna! Teillä on kyllä ihanaa <3 Tänään sain vihdoin kuvailtua uusia kuvakulmia...tai kai nämäkin on jo nähty, mutta ei ainakaan niin usein :)
    Huomenna postausta meidän kuvakulmista. Mukavaa loppuviikkoa <3

    VastaaPoista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!