JOULUNA

Sillä aikaa, kun osa teistäkin jo varmasti on joulua raivannut pois uuden vuoden tieltä, täällä meillä viipyillään perinteisesti vielä joulun tunnelmassa ilman mitään kiirettä kevääseen. Lapsuuteni jouluperinteissä joulunviettoa jatkettiin uuden vuoden yli loppiaiseen, hyvässä lykyssä vielä nuutinpäivään saakka. Joulun keston määrittelivät kuusen neulaset ja niiden variseminen tai varisemattomuus. Tätä sääntöä noudattaen, meillä olisi joulu varmasti vielä helmikuussakin, sen verran hyvänä on jo pari viikkoa sisällä ollut kuusi säilynyt. 

Joulun pyhät menivät omalla painollaan ja blogissakin jäi hyvät joulut sen virallisemmin toivottelematta. Tänään ajattelin kuitenkin vielä palata kuvin joulukotimme tunnelmaan. Tänä vuonna ei ollut epäilystäkään valkoisen joulun toteutumisesta. Lunta on varmasti enemmän kuin pitkään aikaan ja valkoinen lumihuntu ja lumisade tekivät oman tunnelmansa myös joulukodin ilmeeseen, kun isojen ikkunoiden kautta näkyvä maisema tuntuu tulevan vahvasti sisälle saakka ja ikkunan taakse satanut ja kerrostautunut lumi on lähes käsinkosketeltavissa.

Tänä vuonna vietimme jouluaattoa sekä miehen että omien vanhempien luona. Aamulla lähdimme kierrokselle ja iltamyöhällä palasimme takaisin omaan kotiin. Johtuneeko siitä, että viimeisen vuoden aikana on pakkaamis- ja purkamiskiintiö tullut täyteen, kun ei yhdenkään yön yli kestävät kylättelyreissut niin kovin innosta. Aaton jälkeiset päivät olemmekin viettäneet kotosalla melko lokoisissa merkeissä ja miksailleet jouluperinteitä Suomesta ja Walesistä. Joulupäivän aamulla lapset löysivät pakettimeren kuusen alta ja täytyy kyllä taas ihailla pienimmän itsehillintätaitoa, kun hän päättäväisesti säästi aattona mummoloista saadut muutamat paketit omasta halustaan joulupäivän aamuun avattavaksi ja lähinnä oli ihmeissään ylipäänsä siitä, että hän oli saanut useamman kuin sen toivomansa yhden ainoan lahjan.

Itsekin sain ilahtua muutamasta sukulaisilta ja ystäviltä saaduista ylläripaketeista. Äidin neulomat kauniit villasukat kuuluvat tietenkin jokavuotiseen joululahjojen aateliin. Miehen kanssa olimme sopineet, ettemme tänä jouluna hommaa salaa toisillemme mitään, kun näitä yhteisiä hankintoja uuteen kotiin on jonossa melkoisen monta. Pari juuri jouluksi saapunutta uutta sisustusjuttua näissäkin kuvissa jo vilahtaa, kuten tuo pitkään suunnittelemamme marmorikansi ruokapöytään. Palaan näihin hankintoihin vielä erikseen ihan omassa jutussaan.

Näissä blogijutuissa tulee aina hehkutettua juhlapyhiäkin usein vain tästä ohuesta sisustuksen genrestä käsin, mutta kyllähän tämän kaiken jouluestetiikan, kynttilöiden, kuusen ja joulukukkien ohi tunnelman takaajana kiilaa nuo omat tyttöset, joiden aito riemu ja jännitys tekee omastakin joulumielestä monta astetta lapsenmielisemmän ja joiden mielestä ne kaikki kynttilä- ja kukkaasetelmat on mitä ihanimmat puitteet uusien pikkunukkejen leikkiin. Kyllä te tiedätte.

Vaikka joulun tunnelmaa tässä torpassa pidetään yllä vielä jokin tovi, niin pikku hiljaa täytyy alkaa virittäytymään uuden vuoden juhlatunnelmaan. Jotain pientä kevyttä mietintämyssyyn naapuriporukalla. Ja vaikka tässä on herkuteltu jouluherkuilla jo yltäkylläisesti, niin kyllähän joku uuden vuoden herkku täytyy vielä tähän loppuvuoteen taikoa. 

Mutta nyt, jumppavaatteet päälle ja vähän reippailemaan tähän väliin! Kauniisti näyttäisi tuo vesisateen puolelle kääntynyt sää taas kirkastuvan. Ja ihan jo siltä varalta, että muut puuhat vie ajan blogihommilta, toivottelen teille ihanaa vuodenvaihdetta!