TUOLILEIKKI OSA 2

No ohoh, tulihan vedettyä monta päivää lonkaa tämän majasen kanssa.

Eikä mulla nytkään oikeastaan mitään sen kummempaa, tulin teitä uskollisia päivittäisiä

lukijoita moikkaamaan. Joskus tuntuu, että ei ole mitään sanottavaa, saati että tässä

harmaudessa olisi huvittanut tarttua kameraan. Ja lisäksi aika ajoin tämä touhu tuntuu muutenkin

aivan päättömältä ja naurettavalta ajantuhlaukselta.

 Silloin on varmaan ihan inhimmillistä antaa jutunjuuren hautua.

 Itse en myöskään ole kovin etevä ennakoimaan juttujani, niin että osaisin kirjoitella tänne juttuja jemmaan ja
 julkaista niitä tasaiseen tahtiin. Silloin kun mulla välähtää, niin usein kuulette siitä jo samana iltana.  

Tänä iltana näätte pienen väläyksen meidän yläkerran aulasta,

muistanette varmaan sen pintarempan alla olevan aulan, jonne kyselin teiltä viisaammilta sisustusvinkkejä ja joihin en ole vielä kommentoinut sanallakaan! (Ne ovat kyllä muhineet hyvin mielessä, erityisesti yksi matto ;). Aulan seinät ovat edelleen tasoittamatta ja maalaamatta, inspistä ei ole riittänyt tuohon ensimmäiseen. Ehkä odotan salaa, että mies heltyisi tuon homman hoitamaan.
Mies on piruuttaan päättänyt, että se joka leikin keksii se leikin leikkiköön.
Että rouva on vaan hyvä ja remontoi ihan rauhassa, jos siltä tuntuu.
Voihan se olla, että tästä vielä sisuunnun ;).

Sisustuspuuhiahan tuo keskeneräisyys ei ole estänyt. 

Viikonloppuna pelastin lumen alta meidän terassivågöt, pesin kesän tomuista

ja vein yläkertaan testattavaksi. Saavat olla talven siinä.

Aulan harmaa nojatuoli siirtyi meidän makkariin, kun siellä vapautui tilaa viime postauksessa nähtyjen pinnatuolien paikalta. 

Kartellin Stone-jakkarakin on vaeltanut täällä nurkasta toiseen löytämättä oikeaa paikkaansa, joten se sopiikin nyt tuohon tuolien väliin pikkupöydäksi lyhtyä tai glögimukia vartioimaan. Naamioin tuota "auringonottopaikkaa" vähän talveen istuvammaksi eteläafrikkalaisen vuorikauriin "peränahkalla" (Miksihän tuota pitäisi oikeasti kutsua :)?) ja eräästä ilomantsilaisesta autiotalosta löytyneellä suksella, jonka olen saanut lahjaksi. Näillä mennään, mutta mikäpäs on mennessä.

Ehkäpä virittäydyn tässä taas blogitahtiin ja kuulette jotain muutakin vielä viikonlopun aikana.

Mahtavaa kun jaksatte pysyä linjoilla!