KOLME YÖTÄ JOULUKALENTERIIN

Esikoinen alkaa käydä jo melkoisilla kierroksilla. Milloin se tonttu oikein tulee? "Ensin on huominen ja huomisen jälkeen huominen ja sittenkö äiti?" Eilen illalla virittelimme viimein joulusukat esille ja Linda kertasi numerot ykkösestä kahteenkymmeneenneljään. Lauantaina saattaa olla hankaluuksia saada unen päästä kiinni. Kalenteri ja tontut ovat kotikutoisia ja käytössä nyt neljättä vuotta. Taisihan siinä mennä pari joulunaikaa ennen kuin sain viimeisenkin numeron kirjottua sukkiin kiinni. Tästä joulun väriläiskästä pidämme varmasti vielä monta vuotta kiinni, vaikka houkuttelisikin kokeilla joku vuosi jotain aivan muuta :)!

Nyt pitäisi sitten vielä keksiä, mitä ihmettä noihin sukkiin tänä vuonna piilottaisin. Yllätyksiin on kulunut aiempina vuosina 

niin kamalasti rahaa, että jospa jotain vaatimattomampaa kuin Schleichin eläimiä tänä vuonna :). 

Jokos siellä on viritelty kalenterit valmiiksi?

AINA VÄÄRÄSSÄ PAIKASSA - OMA RILLIFILOSOFIANI

Avaimet, puhelin, kukkaro, muistikortit... Silmälasit kuuluvat ehdottomasti tuohon samaan sarjaan. Aina hukassa tai ainakin toooosi hyvässä tallessa. Ei tietenkään ikinä siellä, missä pitäisi. Mulla on ollut lukulasit yläkouluikäisestä saakka ja vuodesta toiseen ne ovat olleet vaihtelevalla menestyksellä siellä, missä niiden oikeasti pitäisi - päässä. Tällä hetkellä minulla on käytössä rillit nro 4. Vahvuus ei ole laseissa juuri vaihtunut, vaan on plussalla sen verran, että ilman lasejakin nään - tai ainakin kuvittelen näkeväni - lähelle ihan hyvin. Voisinko sanoa onnekseni, silmiini on iän myötä tullut hajataittoa, mistä johtuen voisin käyttää laseja periaatteessa aina, enkä vain vatkata niitä edestakaisin, sen mukaan katsonko lähelle vai kauas. Siis periaatteessa, koska todellisuudessa ne lasit kuitenkin lojuvat aina väärässä paikassa tai muistan etsiä ne nenälleni vasta silloin, kun on jo aivan liian myöhäistä. Silloin, kun silmät alkavat punertaa, ohimoita särkee, hartiat jäykistyvät ja hampaisiin saakka sattuu. En kai siis koskaan ole mieltänyt itseäni silmälasilliseksi ihmiseksi, koska niiden käyttö tuottaa vielä 20 vuoden jälkeenkin näin suuria vaikeuksia. 

Mutta eipä auta, silmien ja näön hyvinvointi tuskin katsoo siihen, olenko silmälasi-ihminen vai en. Kai niitä laseja olisi opittava käyttämään, mikäli sitten vanhoilla päivilläänkin vielä jotain toivoo näkevänsä. Mulla onkin ollut pitkään mielessä hankkia toiset lasit nykyisten Ralphieni rinnalle. Ai miten niin, kun en niitä ekojakaan muista päähäni laittaa? Yhdet voisivat olla aina valmiina työlaukussa ja yhdet kotilaseina. Todennäköisyys niiden päästä löytymiseen kasvaisi tuplaten. Ja saahan niillä laseilla vaihtelua omaan ulkonäköönkin.

Juuri sopivaan saumaan siis sain tilaisuuden tehdä blogiyhteistyötä Instrumentariumin kanssa. Pari viikkoa sitten järjestetyssä Indiedaysin Blogger's Inspiration Day -tapahtumassa kokeilin ja kuvautin muutamia tämän syksyn trendikehyksiä Instrumentariumin standilla (kuvat alla). Kehysten kuvauttaminen tuntui loistavalta ajatukselta, koska pelkästä peilikuvasta osaan harvoin sanoa, sopivatko lasit päähäni vai ei. Kuvasta laseja pystyy arvioimaan objektiivisemmin. Blogipäivän kuvissa näkyy varjo silmän ja kehyksen yläosan välissä, mikä hiukan vääristää lasien ilmettä kasvoilla. Kävin siksi myös tutustumassa Instrumentariumin naisten silmälasimallistoon täällä ja poimin muitakin suosikkejani postaukseen. Niin monet kauniit, erityisesti Lexingtonin kehykset mallistosta löysin, että on aivan pakko suunnata paikalliseen Instruun uudelle sovituskierrokselle. Valitsisinko aina varmaa ruskeaa vai revittelisikö hankkimalla kasvoille vähän väriä? Matalaa kantikasta, vai sellaista trendikästä pyöreää? Nähtäväksi jää. Vinkkejä otetaan vastaan, asiallisia sellaisia please :)!

*Yhteistyössä Instrumentarium.
**Kuvat: 1. oma, 2.+4. Instrumentarium, 3.+5. Krista Luoma

PISTAASI-VALKOSUKLAACOOKIET

Eilisten keksileipojaisten herkkusatoa riitti vielä tällekin päivälle: suussasulavia pistaasi-valkosuklaacookieita. Raskaan sarjan herkkuja, siispä ihan itsekurin nimissä täytyi viedä rasiallinen pikkuleipurin hoitotädeille kahvileiväksi ja muutama riitti naapuriinkin viemisiksi. Me ei olla mitään perinteisten joululeivonnaisten suurkuluttajia, joten erilaisia suklaisia leivonnaisia tulee tehtyä myös joulun aikaan. Voi kun olisi aikaa tehdä kaikille ystäville omat keksilajitelmat jouluviemisiksi!

Resepti on muokattu pienemmäksi Maku-lehden sivuilta. Tällä reseptillä sain n. 40 pikkuleipää ja eniten aikaa kuluu taikinan kovettumiseen jääkaapissa. Helppo resepti, kannattaa kokeilla, jos pistaasin mausta tykkää. Jos pistaasi allergisoi, saattaisin kokeilla niiden tilalla kuivattuja vadelmia.Täytyy ehkä kokeilla joka tapauksessa ;). 

100 g voita

1 dl sokeria

1/2 dl fariinisokeria

1 tl vaniljasokeria

1 muna

n. 1 dl pistaaseja (kuorellisia, paahdettuja ja suolattuja)

n. 80 g valkosuklaata

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

KORISTELUUN
n. 40 g valkosuklaata
1 dl pistaaseja
Pehmitä voi mikroaaltouunissa, mutta älä sulata. Vaahdota voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Kuori ja rouhi pistaasit karkeasti. Rouhi valkosuklaa veitsellä. Lisää pistaasit ja suklaat taikinaan. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe. Sekoita ne taikinaan. Leivo taikina jauhotetulla pöydällä kahdeksi, noin 50 cm:n tangoksi. Nosta tangot esimerkiksi leikkuulaudan päällä jääkaappiin. Anna jähmettyä vähintään tunti.
Kuori pinnalle tulevat pistaasit, ja rouhi ne sekä valkosuklaa karkeasti.
Leikkaa taikinapötköt ohuiksi viipaleiksi. Nosta ne pellille leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle suklaa- ja pistaasimurskaa. Paista pistaasi-valkosuklaacookieita 200-asteisessa uunissa 7–8 minuuttia.

LAATUSEURASSA

Voiko päivästä tulla huono, jos heti aamulla pukeutuu (liian isoon) uikkariin ja kaivautuu kynttilänvalossa viltin alle katselemaan piirrettyjä? Tai jos saa leikkiä tiikeriä ja karjua niin, että korvissa soi? Entäs jos kolaa ulkona ison kasan lunta vain hypätäkseen itse lumeen? Tai jos saa käydä hissiajelulla kaksitoistakerroksisessa sairaalarakennuksessa? Entäs jos pääsee päiväsaunaan ja tulee samalla kastelleeksi koko kylpyhuoneen? Tai jos saa jatkaa päiväuniaan vielä iltakuudelta herättelyistä huolimatta? Tai jos koko viikon toiveissa ollut keksien leipominen vihdoin käy toteen? Ei ainakaan silloin, jos saa iltapalaksi lasillisen maitoa ja itsensä kokoisen suklaacookien.

Eilen oltiin ihan tiltissä kaikki, mutta kellon ympäri nukuttujen unien jälkeen meillä oli ihana joutilas sunnuntai omalla porukalla. Tuli niin tarpeeseen puolitehoilla tehtyjen työ- ja koulupäivien jälkeen. Ja hei, eiköhän se joulumopo parin käynnistysyrityksen jälkeen pikku hiljaa täälläkin ala yskimään. Tänään kaikki alkoi lumisateesta, pikkupakkasesta ja naapurin tarjoamasta isosta kuusesta, WROOMM!! Siitä lisää toiste. Hyvää yötä muruset ja tervetuloa uudet lukijat - teitähän on jo tosi monta :)!


PS. Jokohan olisi aika rapsutella nuo sadepisarat pois seinästä?

PERJANTAIN PIKAISET

Muutama pikainen perjantaiajatus. Työpäivä takana buranan voimalla. Mulle iski tauti eilen kunnolla päälle, kun taas tyttö on jo toipumaan päin. Harmillinen tauko hyvin sujuneista treeneistä, mutta silti uskon ansainneeni mukillisen suklaapalleroita (hiukan ristiriitaista sen ajatuksen kanssa, jonka mukaan uskon sokerin ja jauhon alentavan vastustus- ja suorituskykyä..:). Huominen koulupäivä on vielä mietinnässä, kun pelkkä istuminen jo hengästyttää.

Eilen hoksasin, että 1.adventti on ihan kohta, enkä ole millään lailla herännyt vielä jouluvalmisteluihin. Yleensä olen aika innokas jouluvouhottaja ja pihavalot olen viritellyt viimeistään lokakuun lopussa. Tänä vuonna niistä ei ole vielä tietoakaan. Jotenkin tälläinen maltillisuus tuntuu tällä hetkellä hyvältä. Vähemmän on EHKÄ enemmän. Luulen, ettei mieskään tästä kovin pahoillaan ole :). Tänään korjasin kuitenkin vähän tilannetta lähikauppapiipahduksella. Hyasintti päätyi henkkamaukan kynttiläkippoon. Repäsin myös Marimekon mainoksesta sivullisen kuusikkoa, jos vaikka hyödyntäisi sen pakettikorteissa. Viime viikonlopun Helsingin reissulta hankin Kählerin Omaggio-vaasin, jota jo elokuisella Tanskan reissulla hypistelin. Siihen ajattelin koristella syreenin oksia. Eilen satanut lumi sentään vähän edesauttoi joulumielen heräämistä, katsotaanpas pääsenkö seuraavien viikkojen aikaan ollenkaan lentoon, vai tyydynkö vain katselemaan muiden blogien ihania joulujuttuja. Vähemmän tai enemmän, niin meidän joulu tulee olemaan taas melko mustavalkoinen.

Mites siellä, joko on joulumopo lähtenyt keulimaan?

Ihanaista viikonloppua toivotellen!!

PS. Perfektionisti-minä lisäsi edellisen postauksen himmeliohjeeseen vielä muutamia nuolia, jos se helpottaisi entisestään ohjeen seuraamista. Kiitos vaan palautteesta, tosi kiva tietää, etten ole sitä turhaan tehnyt :)!

DIY: TIMANTTIHIMMELI

Moikkamoi! Juhlan jälkeen koittaa aina arki ja näin kirjaimellisesti kävi ainakin täällä. Päivät ovat olleet taas aikatauluista pullollaan. Omia opintojakin olen yrittänyt tehdä iltaisin, kun lauantaina olisi taas pitkästä aikaa koulupäivä. Tänään piti pystyttää sairastupa isomman tyttären kanssa ja huomasinpa tuossa itsekin olevani kipeä. Arjen kiireessä on näemmä jäänyt tajuamatta. 

Pala kerrallaan olen väsäillyt teille sitä pilleistä tehdyn timantin ohjetta, jota lupailin jo viime viikolla. Oma himmeli on edelleen kesken, vaikka osia siihen alkaa jo olla aika läjä koossa. Tässä tuleekin yhden kokoisen timantin ohje. Pillien mittasuhteita muuttamalla saa sitten erikokoisia. Yksittäisinä sopivat vaikka oksiin koristeiksi tai ihan vain asetelmien jatkoksi.

Laitapa viestiä kommenttiboxiin, jos ohje on joltain osin epäselvä, niin voin tarvittaessa parannella sitä. Olisi muutenkin kiva kuulla, jos käytät ohjetta ja kuinka sinun timanttisi onnistuivat. Itse sain opastusta himmelin teon alkumetreille Joensuun taitokeskuksen himmelikurssilta, joten iso kiitos sinne suunnalle! Ilman kurssia tätä ohjetta tuskin olisin koskaan tullut toteuttaneeksi :).

Nyt taidan ottaa esikoisesta mallia ja mennä viltin alle päikkäreille parantelemaan. Palataan taas!

Uusia lukijoita on taas tullut linjoille lisää, olen teistä kovin iloinen, TERVETULOA!!

 

 

EDIT: Kuvat valmiista himmelistä löydät täältä!

 

 

 

BLOGIPÄIVÄN TUNNELMIA

..ihan lyhyesti vain. Sillä kamera lepäili suurimman osan viikonlopusta. En nyt silti malta olla kommentoimatta, kuinka mukava ja virkistävä ID:n blogipäivä olikaan. Päivällä olimme inspiraatiota etsimässä Indiedays Inspiration Day -tapahtumassa ja illalla juhlamielellä Inspiration Blog Awards -gaalassa. Hienot olivat puitteet sekä Kiltakellarissa että Klaus K:ssa. Parasta koko tapahtumassa oli tietenkin kaikkien ihanien ihmisten tapaaminen mitä erilaisempien blogien takaa. Kyllä saa tämäkin harrastus aivan uudenlaista perspektiiviä, kun on päässyt vaihtamaan ajatuksia muiden hurahtaneiden kesken. Ja olihan se nyt tietenkin ihan huippua saada viikonlopun verran omaa aikaa äidin roolista, laittaa tukka nutturalle, korkoa kannan alle ja kuohuvaa kielelle. Olo on vielä hiukan väsynyt, mutta silti niin voimaantunut ja virkistynyt. Erityiskiitos Villa H:n Heinille loistavasta matkaseurasta, mutta myös teille kaikille muille mahtityypeille, keitä illan aikana sain tavata. Tässä ihan muutama hätäinen otos tunnelmaa välittämään. Klaus K:ssa minulla ei ollut kameraa mukana ollenkaan, mutta lisää juhlakuvia löytyy Indiedaysin sivuilta ja lukuisista muista blogeista.

AURINKOISTA ARKEA!!

**Eira-korvakorut lainassa Kalevala-korulta.

GAALAKELPOINEN

Tiedä sitä sitten, että olenko, kun en tälläisillä kekkereillä koskaan ole ollut, mutta näillä mennään. Yritystä on ollut ainakin ilmoilla, kaikki ihan brand new ja tulevat olemaan pitkäikäisiä rakkauksia, tiedän sen jo nyt. Viikonloppuna siis juhlitaan Indiedaysin blogigaalassa ja tavataan toivottavasti monen monta tuttavutta sieltä ruudun takaa. Ja vaikka tuntuukin, että poistun täysin omalta mukavuusalueeltani, niin silläkin kustannuksella on kutkuttavan kivaa päästä matkaan Heinin kanssa ja henkäistä hetki arjen pyörityksen keskellä. Reissua varjostaa ainoastaan se, että Finnair ei ymmärtänyt tämän marraskuisen kohokohdan vakavuutta ja perui lentomme ihan tuosta vaan. Katsotaanpa siis kulkeeko VR. Pitäkäähän peukkuja ettei mene liftipeliksi!

Ihanaa viikonloppua jokaikiselle ihanaiselle siellä!

Ja minä kun kuvittelin olevani tyttö, joka ei koskaan pukeudu mustaan ja
joka ei myöskään koskaan tee tänne asupäivityksiä...

Tässä sitä ollaan.

AIVAN KOUKUSSA -HAASTE

Olen koittanut tiedostaa sisustusmaailmani heikkoja kohtia, jotta tiukan paikan tullen pystyisin edes joskus tulemaan tyhjin käsin kotiin. Silti useimmiten kotimme saa taas yhden tyynynpäällisen, kynttiläkipon tai purnukan. Karsin vanhimmasta päästä sitten kirpparille tai annan äidille. Kauniit kynttiläkipposet ovat sinänsä melko halpaa hupia ja pelastavat esteetikon päivän takuuvarmasti. Toisaalta juuri noista huomaamattomista pienistä ostoksista saattaisi ajan kuluessa säästää pitkän pennin niihin kaukaisempiin, kestävämpiin haaveisiin. Ja niitäkin riittää. Tuolit ja valaisimet saavat erityisesti ainakin minun järkeni heikkenemään. Niistä haaveilen aina ensimmäisenä, vaikka koti alkaakin olla jo tuoleilla melkoisen miehitetty ja valojakaan ei kaikkia ehditä pitää päällä :). Parantumatonta, mutta minkäs teet. Koska olen listaihmisiä, päädyin tässäkin asiassa sellaiseen - AIVAN KOUKUSSA - TOP 3 osaltani tulee tässä:

1) KYNTTILÄNJALAT, LYHDYT JA TUIKKUKUPIT

2) TYYNYNPÄÄLLISET

3) TUOLIT

Oletko koskaan miettinyt, mihin asioihin kiinnität aina ensimmäisenä huomion sisustuskaupoissa, blogeissa, lehdissä tai muiden kodeissa vieraillessasi? Millaisia asioita kiikutat omaan kotiisi kerta toisensa jälkeen, kun et vaan voinut vastustaa kiusausta? Mitä keräilet kaappeihisi sillä verukkeella, että vaihtelu silloin tällöin virkistää? Millaisissa sisustusjutuissa "pakko saada" sivuuttaa järjen? Olen melkein varma, että sieltä linjoilta löytyy muitakin keräilijä- ja haaveilijasieluja. Haastankin sinut paljastamaan omat heikkoutesi ja ongenkoukkusi sisustusrintamalla. Tyyli on vapaa. Toivon tietysti, että vinkkaat Pastellimajan kommnettiboksiin, mikäli haasteen toteutat.

Haasteen voi napata mukaansa kuka vaan teistä ja aivan erityisesti haastan mukaan seuraavat ihanat sisustajasielut:

Heini - Villa H

Sanna - Inspired by Love

Essi - Esmeralda's

Kerttu - Modernisti kodikas

Maiju - Plateful of Love

Mitäs sanotte leidit, otatteko haasteen vastaan?

PS. Tämä aihe tuntuu tällä viikolla kovin ajankohtaiselta, kun edessä on viikonloppureissu Helsinkiin ja sisustusostoskiusaus on ylitsepääsemätön. Koitan tässä siis tiedostaa heikot kohtani etukäteen, jotta voisin sitten tehdä järkipäätöksiä. Tosin onhan se nähty niin monesti ennenkin, että kun täältä periferian perukoilta pääsee asioiden ytimeen, niin järki häviää hyvin nopeasti. Onneksi tuhotöihin on lauantaina vain rajoitetusti aikaa. Katsotaanpas sitten ensi viikolla, kuinka siinä kävi :). Mutta nyt kauneusunille, täällä on menty sellaista aikataulua viime päivät, että hirvittää jo millaiset silmäpussit ehdin kerryttämään lauantain kekkereille. Onkos siellä muita Indiedaysin Blog Awardseihin tulijoita? 

KUUSIKOSSA

Vielä ehdin teitä moikkaamaan isänpäivän iltaan. Vietimme isänpäivää osittain ihan kirjaimellisesti kuusikossa. Tänään oli nimittäin vuorossa lasten ukin ja mieheni isän onnittelu anoppilassa. Pöytä notkui tuttuun tapaan ja ruokaa piti käydä välillä sulattelemassa lähikuusikossa. Pari pientä yksilöä kotiinkin kannoin, ulos oven pieleen. Jos niitä jouluvaloja alkaisin vähitellen kaivella esiin. Nähtiin reissulla pienen nallen tassunjäljetkin ja melkein taas toivoin, että karhu olisi meitä turvallisen välimatkan päästä käynyt moikkaamassa.

Kuusentaimien lisäksi meidän huonekuusi on saanut kuusikavereita uusista tyynynpäällisistä. Ompelin meille viikonlopun pikkutunteina pari 60x60cm tyynynpäällistä Marimekon Kuusikossa-kankaasta. Kuosi on mielestäni niin kaunis ja hauska, ihan nappivalinta tulevaan talveen. Jotakin jouluistakin kankaasta löytyy, mutta luulen että tyynyt saavat kaunistaa kotia vielä pitkälle joulunjälkeiseen talveen. Toinen tyynyistä löysi paikkansa lasten löhönurkasta, Fatboysta, mikä on sijoitettu nyt ainakin toistaiseksi olohuoneen tyhjään nurkkaan. Möin hiljattain olohuoneessa pyörineen, kameran linssiä vältelleen, ison nojatuolin ja rahin. Tuntuu kuin kotiimme olisi tullut sen myötä monta lisäneliötä ja valoa. Haaveilen tuohon S-hyllyn alle matalaa tasoa. Mutta kaikki aikanaan. Toivutaan varmasti vielä tovi Eamesien DAR-tuolien hankkimisesta :). Joulun tullen tuohon nurkkaukseen sijoitetaan sitten joulukuusi ja säkkituoli saa väistyä sen myötä  toisaalle. Pientä muutosta täällä tapahtuu siis kaiken aikaa. 

Nyt lähden kesyttämään pientä kiukkupussia, joka kuvissa niin rauhallisena kirjojaan lukee. Meille on muuttanut puolitoistavuotias tyttölapsi, joka ilkikurinen hymynhäivä kasvoillaan tekee useimmiten kaikkensa ollakseen erimieltä vanhempiensa kanssa. Phuuh. Huvittava ja välillä myös niin ärsyttävä tapaus :). 

PS. Sen verran innostuneita olitte tuosta pari postausta sitten vilauttamastani timantinmallisesta himmelinosasta, joten ajattelin tehdä siitä teille DIY-ohjetta tulevalla viikolla. Pysykäähän siitä kiinnostuneet siis taajuuksilla.

PÄIVÄ JOLLOIN HERMANNI SAI VIIKSET

Moi! Me otettiin tänään varaslähtö isänpäivään juhlimalla pappaa. Työnjako meni taas perinteiseen tyyliin: äitini loihti ihanat ruokaherkut ja minä leivoin kakun. Kakkuinspis oli täysin kateissa ja päädyinkin sitten hyödyntämään kymmenen päivää hoitamani Hermannin :) = ystävyyden kakun juuren, jonka sain lapsuuden ystävältäni viime viikolla. Eilen Hermanni oli valmis leivottavaksi ja ajattelin tuunata siitä isänpäiväkakun. Hermanni itsessään oli mehevä omenaa ja mantelia sisältävä kakku, johon valmistin ekstrana espressolla höystetyn suklaakreemin. Kakusta tuli porkkanakakuntapainen ja mautkin sattuivat jotenkuten yksiin. Koristelu syntyi viimetingassa kaapin kätköistä löytyneillä kookoslastuilla ja hammastikun nokkaan liimatuilla paperiviiksillä. Movember-hengessä mentiin siis tänään. Huomenna pääsen puolestaan hiukan helpommalla, kun mieheni ilmoitti haluavansa aamukahvilla pakastimesta sulatetun korvapuustin :).  Herkkugeeni tuntuu puuttuvan!

PS. Kasvatetaanko teillä muuten viiksiä? Täällä joo, mitä kovasti koitan tässä sulatella :). 

Mutta hyvä on tarkoitus, joten menköön.

TIMANTTITALKOOT

Heippahei! Taas kerran voi sanoa, että kylläpä meni arkipäivät ihan viuh vaan. Tässä hörpin töiden jälkeistä kahvia ja selaan kakkukirjoja. Odottelen, että tyttöjen päiväuniaika on päikkärissä ohi, jotta voin käydä noukkimassa heidät viikonlopun viettoon. Syksyn myötä meidän espressomasiina on ollut kovassa käytössä ja olen keitellyt cappuccinot ensimmäisen kerran jo aamulla varhain. Päivä on sen myötä alkanut niin paljon hohdokkaammin :). Tänään on ensimmäistä kertaa tällä viikolla ihan kuitti olo ja kahvi tosiaankin tarpeen. Olin nimittäin eilen Taitokeskuksen järjestämällä himmelikurssilla. Kurssi kesti kolmisen tuntia ja siinä vasta vauhtiin päästiin, kun piti jo lopetella. Ilta virui sitten kotona vähän pitkäksi pillejä pilkkoessa ja niitä timanteiksi yhdistellessä. Niin koukuttavaa puuhaa, etten meinannut malttaa lopettaa. Täytyy santsata nyt kahvia urakalla, että tänään jaksan illan taas ahertaa. Olisi kiva saada meidän himmeli valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen joulutohinoita. Kurssilla osa teki himmeliä perinteisesti oljesta, osa vanhoista kirjansivuista käärimällä ja me muutamat mustista muovipilleistä. Malleja oli myös monia. Saapas nähdä, millainen meidän himmelistä lopulta tulee. Itsellekin se on vielä vähän arvoitus :).

Tässä teille vähän esimakua. 

Kapea timantti on eka versio, josta timantti hioutui yrityksen ja erehdyksen kautta vähän pullukammaksi.

Säihkettä viikonloppuun siis!

Minä suuntaan tyttöjen kanssa kaupungille asioille ja ensi viikon "gaalakolttua" noutamaan!

KANTARELLI-PEKONIPIIRAKKA

Sunnuntaimoikat vielä viime metreillä!

Neljän treenin viikonlopun jälkeen kroppa on valmis menemään nukkumaan.

 Mieli haluaa vielä vähän surffailla ja sulatella iltapalaksi herkuteltua 

lämmintä kantarelli-pekonipiirakkaa. 

Pitkästä aikaa onnistui sekä pohja että täyte.

Monesti meinaa jompi kumpi mennä vetiseksi. Uskallan siis pistää reseptinkin jakoon.

Sen myötä toivottelen teille puhtia tulevaan viikkoon!

+ + + + +

KANTARELLI-PEKONIPIIRAKKA

Pohja:

125g voita

2 dl spelttijauhoja

1 dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

50 g emmentalia raastettuna

2 rkl kylmää vettä

Täyte:

n. 5 dl kantarelleja

paketti pekonia

1 isohko punasipuli

3/4 tl suolaa

1/4 tl pippuria

2,5 dl ruokakermaa

3 munaa

100g emmentalia raastettuna

Sekoita kulhossa voi, jauhot, leivinjauhe ja suola murumaiseksi seokseksi (käytä vatkainta).

Lisää juustoraaste ja vesi. Sekoita edelleen käsin, kunnes taikinasta muodostuu pallo.

Voitele piirakkavuoka ja painele taikina ohueksi sen pohjalle ja reunoille.

Paista sieniä pannulla niin, että neste haihtuu. Kuullota sipuli ja ruskista pekoni.

Sekoita kulhossa kerma ja munat. Lisää juustoraaste ja hieman jäähtyneet sienet, sipuli ja pekoni.

Pistele piirakkapohja haarukalla ja esipaista se 200 asteessa alimmalla tasolla 10 minuuttia. 

Levitä sitten täyte pohjan päälle ja jatka piirakan kypsentämistä keskitasolla

n.25 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt.

+ + + + +