TOUKOKUUSSA

Heippa, mitä teille kuuluu? Täällä on taas tehty kaikkea muuta kuin vietetty aikaa blogin ääressä. Toukokuu on vilistänyt ohi silmissä ja tulevalla viikolla on taas aika vaihtaa kalenteriin uusi kuukausi. Mitä ihmettä on taas tapahtunut? Paitsi niitä tavallisia: töitä, kotihommia, lasten harrastuksia ja vähän omiakin. Toukokuussa blogijuttuja on syntynyt muiden kevään ja talven kuukausien tapaan harvakseltaan ja sen lisäksi, että odotan kovasti viikon (!!!) päästä alkavaa kesälomaa, odotan myös blogitapojen parantamista. Monta juttua on pyörinyt mielen päällä postausten aiheiksi, mutta mihinkään niistä en ole vielä osannut tarttua perusarjen pyörteissä. 

Toukokuussa..

..teimme Helsingin reissun. Ja ihan itsemmekin yllätimme lähtemällä ystävien mukaan Antti Tuiskun keikalle. Alkukuusta Helsinki oli vielä vähän kesäisempi kuin Joensuu ja kuinka ihanaa olikaan käppäillä rauhassa perinteinen Ullanlinna, Eira, Kaivopuisto -kierros hiljaisilla kaduilla kauniita rakennuksia ihastellen. Svensk Tennin Pop up -osaston ihastelu Stockmannilla ja valkovuokkobongaus Pohjois-Espoossa kuuluivat myös reissun kuvaan. Yövyimme muuten uudistuneessa Presidentti-hotellissa, jonka eri kerroksiin Paola Suhonen on suunnitellut erilaisia sisustusteemoja ja tunnelmia. Me saimme valita oman huoneemme ja päädyimme kasikerroksen Hiljaisuuteen. Näin opettajana ja kahden pienehkön lapsen äitinä jo pelkkä sana kuulostaa lähes taivaalta. Ja aavistukseni huoneen seesteisestä tunnelmasta osui aivan oikeaan. Kaunista oli.

..juhlimme äitienpäivää meillä kotona ja oma äitini sai vuorostaan tulla valmiille äitienpäiväbrunssille. En kyllä kerännyt mitään parhaita tytärpisteitä, kun onnistuin tappamaan äidille hankkimani terassihortensian jo ennen kuin hän edes ehti koko kukkaa nähdä. Äiti osasi löytää tähänkin tilanteeseen ne oikeat sanat: Ajatus on tärkein. Tosin, en vielä ole uskaltanut edes kertoa, että hänen minulle tuoma samanlainen kukka kuoli raadoksi niin ikään jo seuraavaan aamuun mennessä. Niin että terkkuja vaan äidille! Hortensiat eivät selvästikään sovi meidän kuumalle terassille. (Tähän voisi lisätä sellaisen silmiään pyörittelevän emojin..)

..olen tehnyt monia lenkkejä luontoon. Kuinka ihanaa onkaan pitkän ja lumisen talven jälkeen taas kipitellä kävelyteiden sijaan pitkin pieniä metsäpolkuja vaihtelevassa maastossa tai tuota meidän joenvartta pitkin läheiseen saareen. Suunnistuskausikin on jo korkattu. Edes kesäisten metsien miinukset, itikat ja käärmeet, eivät estä minua tältä aivan parhaalta kesätekemiseltä. Tähän saakka bongattua: aika monta itikkaa ja yksi kyy. Ei onneksi kuitenkaan yhtään karhua. Toisin kuin eräs oppilas esitteli eilen puhelimeltaan  kuvia heidän kotipihallaan roskiksen kimpussa hyörineestä kontiosta.

..sain vähän vaihtelua normaaliin työarkeen, kun koko lukuvuoden aherrus opintoretkikassan kartuttamiseksi tuotti tulostaan ja pääsimme koko  pienen koulumme voimin Vuokattiin opintoretkelle. Vaikka näin opettajan ammatissa ei ole puhettakaan mistään lakisääteisistä huilitauoista olisin intensiivisestä rytmistäkin huolimatta helposti jatkanut opintoretkeä lasten kanssa vielä vaikka pari päivää. Hienoja kokemuksia ja muistoja meidän aikuisten lisäksi varmasti myös lapsille itselleen. Nyt alkaa olla muutenkin käsillä ne haikeat hetket, kun viedään viimeisiä päiviä, katsellaan taaksepäin, muistellaan kaikkea tapahtunutta ja hienoa kehityskaarta vähän isommiksi, osaavammiksi ja vastuullisemmiksi ihmisiksi. Valmistaudutaan sanomaan heipat toisillemme, juurihan vasta ehdimme oppia tuntemaan toisemme. Määräaikaisen työn ehdottoman kurja puoli.

..sain vihdoin ja viimein vakituisen työpaikan. No words.

..varasin lentoliput kesälomareissulle. Yli viikoksi, yksin! Enkä jostain syystä tunne minkäänmoista omantunnon pistosta. Tytöt ovat jo sen verran isoja, että pärjäävät kyllä mainiosti isin ja mummien kanssa. Meillä on onneksi sen verran monta yhteistäkin lomaviikkoa edessäpäin, joten ehditään viettää laatuaikaa myös keskenämme. En malta odottaa alkukesän seikkailujani tutuissa maisemissa Sveitsin vuorilla, enkä myöskään reissun mukanaan tuomaa paluuta menneisyyteen.

Kyllähän tässä toukokuussa aivan parasta on ollut tämä mieletön kesä, joka saapui niin varkain. Toivottavasti tämä lämmin lysti jatkuu vielä lomankin alettua! Ennen Suvivirttä on kuitenkin melkoisesti hommia vielä tekemättä, joten parempi päättää tämä tarina tähän ja ryhtyä vielä hetkeksi arviointihommiin. Oikein ihanaa, lämpöistä lauantai-iltaa!

Niin, ja kuvathan on jo aikaa sitten otettuja, kun tuo sininen leikkohortensia huuteli nimeään kukkakaupan kylmiöstä. Se pärjäsikin meillä aika paljon hienommin kuin huonompionniset lajitoverinsa ruukussa :).