JUHLAHUMUA

Suloista sunnuntaita! Täällä on pikku hiljaa selvitty huhtikuun juhlahulinasta. Molemmat lapsemme ovat syntyneet huhtikuussa, joten tässä kuussa juhlitaan meillä aina koko vuoden edestä. Tosin tyttöjen kasvettua on juhlatkin vähän muuttaneet muotoaan ja tällä kertaa juhlimme vähän pienemmillä porukoilla kuin aiemmin. Onneksi kaverit ovat heillä jotakuinkin yhteiset, niin saimme kuin saimmekin yhteiset kaverikemut järjestettyä, vaikka vähän sai nuorimmaista tähän taivutellakin. Taas kerran ajattelin mennä helpolla ja ottaa lunkisti leipomusten kanssa. Aiemmista vuosista viisastuneena aloin leipomishommatkin jo hyvissä ajoin ja kun aikaa oli, niin kakkuja taisi olla lopulta molempien viikonloppujen kattauksessa  viittä sorttia. Yötyöksi ei onneksi tällä kertaa mennyt. Ei vanha enää semmoista jaksa :)! Kuopus oli jo aiemmin talvella esittänyt toiveensa suklaaraakakakusta, kun taas esikoinen toivoi tavallista suklaakakkua. Itse halusin tarjota myös pavlovaa ja sitruunapiirasta. Lapsivieraille tein puolestaan elämäni ensimmäisen jäätelökakun. Suolaisina tarjottavina toimi tällä kertaa pekoni-parsapiiras, feta-pinaattinyytit, lohitäytteellä koristellut ruisnapit sekä äidin tuomat kinkkurullat. Pienet vieraat innostuivat tietenkin eniten poppareista ja muusta kaupan valmiista. Kuvakavalkadi on sekoitus kahden päivän kattauksista, pari puhelinkuvaakin joukossa.

En voi käsittää: yhdeksän ja kuusi jo! Tekninen tila on oikein mainio paikka poseerata juhlapäivänä ;)..

Koristeet kulkivat Suomeen vuosi sitten Walesin muuttokuorman mukana. Pompomit olivat parin vuoden takaa pahvilaatikossa tuhannen myttyränä, mutta oikein juhlakelpoiset koristeethan niistä vähän oikomalla vielä saatiin. Mitään ei siis kannata heittää pois :)! Näin vapun äärellä olisivat voineet roikkua toki koristeena pidempäänkin. Vappu siis mennee meillä synttäriputken jälkeen melko vaatimattomin koristein. Foliopalloista vielä neuvotellaan. Itselläni on huomenna vielä työpäivä ja suunnitelmani pukeutua koulumme vappukarkeloissa Vapaudenpatsaaksi meinaa kariutua, kun en löydä tuota aikoinaan Nykistä tuomaani päähinettä mistään. Täytynee kehitellä nopsaan siis plan B. Oikein hauskaa vapunaikaa kaikille teille! Palailen pian viimein matka- ja raksa-aiheistenkin juttujen pariin!

TÄYDELLINEN SITRUUNAPIIRAS

Same same, but different. Viime kesänä määrittelin samaisen sitruunapiiraan taivaalliseksi, joten täytyi keksiä jotain muuta tällä kertaa. Täydellinen ei pahasti puppua ole sekään. Meillä on täällä meneillään jokakeväisen kesäkuntospurtin romuttava juhlaputki synttäriherkkuineen, kun tyttöset täyttävät viiden päivän erolla vuosia. Viikonloppuna juhlittiin sukulaisten ja tyttöjen kavereiden voimin ja tuli sitten siinä synttärihuumassa pyöräytettyä viisi kokonaista kakkua. Voitte ehkä kuvitella, että ne kyllä riittivät.

Töiden kanssa on menty tässä juhlimisen lomassa sellaista haipakkaa, että tunnit eivät meinaa vuorokaudessa riittää. Oman ammattikuntani perinteinen loppukiri on taas käsillä ennen pitkiä kesälomia. Tilannetta onneksi helpottaa se, että tykkää työstään ja niistä tyypeistä kenen kanssa työtään saa tehdä. Niistä pienistä ja vähän isommistakin. Tätä sitruunapiirasta tarjoilin myös noille isommille työkavereille pääsiäisen jälkiaallossa pari viikkoa sitten, kun kaivoin reseptin omasta blogiarkistosta. Mainio vaihtoehto kevään juhliin!

Ystäväni vinkkasi jo kauan sitten, että tuohon reseptiin oli minulta lipsahtanut painovirhepaholainen jauhomäärän suhteen, mutta nyt sekin on korjattu. Eli voin taas suositella kokeilemaan. Linkki Jamien reseptistä suomentamaani versioon löytyy siis täältä. Ihana kesän tuntu noissa lähes vuodentakaisissa kuvissa. Enää ei ole pitkä matka syreeneihin! Ehkäpä niitä istutetaan muutama myös omalle, toistaiseksi turhan karulle pihalle.

Nyt pienesti vielä työhommia ja sitten koitan saada tuon ensi yönä kuusi vuotta täyttävän kuopuksen houkuteltua pyöräilyseuraksi lenkille. Flunssa meinaa kaataa sohvan nurkkaan, mutta onneksi tuo ihana kevätaurinko kuitenkin houkuttelee elämään pystyasennossa. Mukavaa torstaita ja huomenna alkavaa viikonloppua!

LADIES' ROOM

Joutilaan sunnuntain kunniaksi vuorostaan vähän vessajuttuja. Suuria edistysaskeleita ei täällä edelleenkään olla otettu, mutta eikös hiljaa hyvä tule. Ensiesittelyn tähän kylpyhuoneemme jatkeena olevaan toilettiin tein tässä Hanat tilojen koruina -jutussa.  Meillä vessat on toki kaikkien käytössä, vaikka aina puhummekin tyttöjen ja poikien (sen yhden ainoan) vessoista. Tämä kooltaan isompi wc on siis se naistenhuone, jossa sitten tulevaisuudessa riittänee ruuhkaa ison peilin edessä, kun peilautujat kasvavat siihen ikään. (Ja kunhan nyt se peilikin saadaan ensin hommattua..)

Siksi olikin minusta ihan hauska oivallus saada naistenhuoneeseen uusi naisvahvistus ja ripustaa seinälle Kate Mossin jättikokoinen juliste, jonka sain kehyksineen Instagramin puolelle tehdyn kaupallisen yhteistyön myötä. En ollut niinkään valmis ripustamaan Katea yleisiin tiloihin, joissa se olisi aina silmien alla, mutta täällä kylppärin perällä se on oikeastaan aikaa hauska ja yllätyksellinen yksityiskohta. Muistuttamassa vaikkapa siitä, että kaikkihan me olemme oman elämämme huippumalleja tai että elämä on vitsi, kuten julisteen nimikin sanoo. No jos nyt ei vitsi sittenkään, niin liian vakavasti sitä tuskin silti kannattaa ottaa. Miksipäs seinälle ei siis ripustaisi jättikokoista huippumallia? Ja voihan sitä huonompana päivän peilata sitten peilin sijaan tuostakin.

Hanan ylle seinäkotelon päälle puolestaan tilasimme marmoritason samassa lähetyksessä keittiön ruokapöydän tason kanssa Hansakiveltä Virosta*. Carrara-levy on vielä kiinnittämättä, kun ensin pitäisi hankkia ja asentaa sen taustalle sijoittuva seinänkokoinen peili. Peilin hankkiakseen pitäisi puolestaan ensin päättää peilin päälle tulevat valaisimet, jotta osaisi leikkauttaa peilin oikeaan kokoon. Pyyhenupit on sentään ollut jo kohta puoli vuotta odottelemassa, mutta uskalletaanko ne ruuvata laattaseinään kiinni, sitä ehkä mietitään vielä toiset puoli vuotta :). 

Jotakin vihreää olisi ihana saada tilaan raikastukseksi, ehkäpä tuohon vessan ja kylpyhuoneen pukutilan välissä olevan ikkunan eteen? 

Täällä on vietetty melko työntäyteistä viikonloppua. Perjantaina työpäivä jatkui alkuiltaan saakka ja lauantai iltapäivän myöhäisemmille tunneille saakka. Tämä sunnuntai onkin tuntunut ihan erityisen hyvältä ja pitkältä. Vaikka eipä töiltä tänäänkään ole kyllä välttynyt. Pino kielten kokeita odottaisi vielä tuolla korjaajaansa. Sitä pinoa vielä hetken vältellen taidan hilpaista ensin pienen lenkin kautta Body Balanceen. Niin mieltä piristäviä nämä valoisat illat! 

Ihanaa sunnuntai-iltaa!

Hanna

* Marmorilevystä saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan

HILLITYSTI PÄÄSIÄISTÄ

Pariin viikkoon ei ole blogissa taas tapahtunut, mutta nyt viimein MOI näin pääsiäisen päivien viime metreillä! Levillä vietetyn hiihtoloman jälkimainingithan meni kipeänä sängyn pohjalla ja viime metreillä saatu lääkekuuri mitä todennäköisemmin pelasti meidän pitkään haaveissa olleen loman, jonka mieheni kanssa vietimme Sveitsin Alpeilla entisissä kotimaisemissani vain viikko Levin reissun jälkeen. Esikoistytärkin toipui niin, että voimme hyvällä omalla tunnolla hänet jättää mummien hoivaan. Pääsiäiseen laskeuduimmekin todella poikkeuksellisen maaliskuun jälkeen siis melko suoraan lentokentältä, eikä kotia sen kummemmin juhlaan ehditty tuunata. Onneksi omat ja naapuruston pienet virpojat toivat taloon vähän väriä askarteluineen. Jemmoista kaivetut, aiempina vuosina askarrellut kipsimunat ja Lontoon luonnonhistorian  museon putiikista löytämäni mineraalimunat toivat juuri sopivasti pääsiäistä tähän mökkiin. Flunssa meinaa vaivata yhä, joten minulla pääsiäinen on mennyt lähinnä pitkiä yöunia nukkuen, varovasti ulkoillen ystäviä ja perhettäkin nähden. Parit synttärikekkerit ja laskettelu lasten kanssa pitkän viikonlopun kruunuina.

Pääsiäisen herkkuina toimivat Zürichistä tuliaisina tuodut Luxemburgerli-minileivokset, joita valmistaa perinteinen sveitsiläinen suklaaherkkuihin ja näihin macaronin tapaisiin herkkuihin erikoistunut konditoria Sprüngli. Sprünglin liikkeitä on pitkin kaupunkia ja lentokentälläkin turvatarkastuksen ulko- ja sisäpuolella. Juuri ihanan spesiaali tuliainen kotijoukoille. Ja jos minulta kysytään, niin nämä ovat tietenkin parempia kuin perinteiset macaronit.

Sveitsin kuvatulva odottaa vielä muistikortilla, mutta saatte siitä varmasti vielä osanne lähipäivinä. Instagramissa seuraajat saittekin kuvista ja videoista varmasti jo kylliksenne. Ja kiitos tätäkin kautta kaikista ihanista privaviesteistä, joita en koskaan noin hurjan paljon ole saanut! Oli kiva saada palautetta, kuinka tykkäsitte päästä kurkkaamaan noihin ainutlaatuisiin maisemiin!