Same same, but different. Viime kesänä määrittelin samaisen sitruunapiiraan taivaalliseksi, joten täytyi keksiä jotain muuta tällä kertaa. Täydellinen ei pahasti puppua ole sekään. Meillä on täällä meneillään jokakeväisen kesäkuntospurtin romuttava juhlaputki synttäriherkkuineen, kun tyttöset täyttävät viiden päivän erolla vuosia. Viikonloppuna juhlittiin sukulaisten ja tyttöjen kavereiden voimin ja tuli sitten siinä synttärihuumassa pyöräytettyä viisi kokonaista kakkua. Voitte ehkä kuvitella, että ne kyllä riittivät.
Töiden kanssa on menty tässä juhlimisen lomassa sellaista haipakkaa, että tunnit eivät meinaa vuorokaudessa riittää. Oman ammattikuntani perinteinen loppukiri on taas käsillä ennen pitkiä kesälomia. Tilannetta onneksi helpottaa se, että tykkää työstään ja niistä tyypeistä kenen kanssa työtään saa tehdä. Niistä pienistä ja vähän isommistakin. Tätä sitruunapiirasta tarjoilin myös noille isommille työkavereille pääsiäisen jälkiaallossa pari viikkoa sitten, kun kaivoin reseptin omasta blogiarkistosta. Mainio vaihtoehto kevään juhliin!
Ystäväni vinkkasi jo kauan sitten, että tuohon reseptiin oli minulta lipsahtanut painovirhepaholainen jauhomäärän suhteen, mutta nyt sekin on korjattu. Eli voin taas suositella kokeilemaan. Linkki Jamien reseptistä suomentamaani versioon löytyy siis täältä. Ihana kesän tuntu noissa lähes vuodentakaisissa kuvissa. Enää ei ole pitkä matka syreeneihin! Ehkäpä niitä istutetaan muutama myös omalle, toistaiseksi turhan karulle pihalle.
Nyt pienesti vielä työhommia ja sitten koitan saada tuon ensi yönä kuusi vuotta täyttävän kuopuksen houkuteltua pyöräilyseuraksi lenkille. Flunssa meinaa kaataa sohvan nurkkaan, mutta onneksi tuo ihana kevätaurinko kuitenkin houkuttelee elämään pystyasennossa. Mukavaa torstaita ja huomenna alkavaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!