VIIKONLOPUN PARHAAT

Tänä talvena alkaa olla tavalliset kotiviikonloput vähissä, ensi viikonlopun jälkeen ollaankin kuukauden verran menossa ja seuraavan kerran ehditään pysähtyä kunnolla kotoilemaan ehkä sitten pääsiäisenä, jolloin alkaa olla jo varmasti kevättä rinnassa. Siispä tänä viikonloppuna ollaan menty tai oltu menemättä, ihan fiiliksen mukaan. Tässä viikonlopussa parasta oli:

• Perjantaina töiden jälkeen nautitut päiväunet. Yleensä siivoan kodin viikonloppukuntoon viimeistään perjantaina, mutta nyt päikkärit vetivät kiireisen viikon jälkeen pidemmän korren.

• Tanssitunti. Olen käynyt uuden vuoden jälkeen viikottain tanssimassa. Yleensä aloitan uuden viikon näin, mutta tällä viikolla myös lopetin. Varma tapa tulla hyvälle tuulelle!

• Siisti koti kuitenkin jo perjantaina. Vaikka koitin siirtää siivousta lauantaille, niin onnistuin pölläyttämään tanssin päätteeksi tuhkat hormista pitkin huushollia. (Vinkkivitonen: älä pidä uuninpeltiä ja -luukkua auki samaan aikaan, kun neuvot lasta ruuanlaitossa.) Tuli sitten jynssättyä pinnat perjantai-illan päätteeksi paremmin kuin koskaan. Tällä viikolla sähläsin kyllä ihan liikaa. Ennen tuhkaepisodiahan olin siellä tanssitunnilla housut nurinperin päällä :'D...

• Netflix-maraton. Koska päikkärit, niin tuli katsottua aika monta jaksoa taas the Affairia. Koukuttava! Oletko jo katsonut? Minähän en siis katso oikeastaan koskaan televisiota, joten olen näistä Netflix-hairahduksistani tosi hyvilläni.

• Puolivuosittainen kampaajakäynti ja lyhyin tukka sitten alakouluvuosien. Ja tämäkin visiitti oli kovin spontaani, kun keksin kysyä luottokampaajaltani aikaa kuultuani ensin miehen menevän hänen järjestämään lettikouluun. Kaikkeen sitä tyttölasten isä päänsä pistääkään. Minulla ei tähän meriittiin ollt valitettavasti osaa eikä arpaa.

• Sunnuntain käännökset laskettelurinteessä. Verryttelyä maaliskuuta ja isompia rinteitä varten. Can't wait! Rinnereissun jälkeen vielä mökkisauna ja anoppilan sapuskat. Nyt on hyvä.

Ehdittiinhän me paljon muutakin, mutta tässä mieleenpainuvimmat. Unohtamatta niitä lukuisia leppoisia kahvihetkiä, jotka minulle edustavat nykyisin omaa aikaa edes sen hetken verran kerrallaan. Nämä kuvat piti teille itse asiassa postailla jo viikon aikana, mutta olipa vaan niin menevät illat parine koulutuksineen, että ei ollut sittenkään jakoja blogin pariin. Tuo söde koristeananas vai mikä liekään nimeltään on sulostuttanut kotona jo pari viikkoa. Sen rinnalla lyyraviikunan lisäksi toinen suosikkiviherkasveistani, medinilla. Kukkivampi kaverinsa esiintyi tänään puolestaan instan puolella. Medinilla on kaunis ja näyttävä, kukilla tai ilman. Tämä kookkaampi yksilö kukki kokonaiset yhdeksän kuukautta ennen kuin joulun maissa tiputti viimeisetkin kukkansa. Saa nähdä, onnistunko ikinä saamaan sitä kukkimaan uudelleen.

Mutta nyt, katse kohti tulevaa työviikkoa! Kuullaan taas, kunhan keretään!