Harvassa ovat nämä päivät, kun ehdin päivänvalossa töistä kotiin, mutta tänään asetettiin kolleegan kanssa aamulla tavoitteeksi, että tänään olkoon sellainen päivä. Näin tammikuussa on vielä kolmen maissa ihanan valoisaa, ja mikä parhainta valoisampaa kohti mennään koko ajan. Hiihtolenkki houkutteli, mutta ajattelin tehdä tästä keskiviikkoiltapäivästä kuitenkin erityisen myös kuopukselle, joka muutoin myös melkoisen pitkiä päiväkotipäiviä viettää. Hänen purkaessaan iltapäivän luovuuspuuskansa Hama-helmiin, minä tartuin kahvikupin lisäksi pitkästä aikaa kameraan.
Tammikuussa olen miettinyt paljon, mitä tältä vuodelta toivon.
Matkustelua pienen tauon jälkeen, työn ja vapaa-ajan selkeämpää
rajanvetoa, terveyttä ja hyvää kuntoa. Muun muassa. Blogin suhteen
toivon vähän matalampaa kynnystä postailla arkisempia asioita ja vähän
huonompikin laatuisia kuvia kuten tänään. Rakennusprojektin jälkeen
helposti tuntuu, että jutunjuuren pitäisi olla jotenkin selkeämmin
teemoiteltua, tekstien tarjota informatiivisesti enemmän kuin vain
keskiviikkoiset kuulumiset tai kuvien jotain muuta kuin viikon vanhat
tulppaanit (jotka yhä ilahduttavat maljakossa vanhan lapsuudesta tutun ystävän viime viikkoisen vierailun jäljiltä). Kunnes sitten muistan, minkä vuoksi blogiani alunperinkin
olen alkanut monta vuotta sitten kirjoittamaan. Jakaakseni niitä pieniä
hetkiä ja kuvakulmia, joiden kohdalla omassa estetiikan lokerossani
läikähtää. Rimakauhua, mutta kuitenkin rakkautta tämä bloggaaminen usein on.
Kohta olikin keskiviikon hämärä jo käsillä, aika sytyttää takkaan tuli ja lämmittää jääkaapista eilistä jauhelihasoppaa. Eteisessä odotti kenkä- ja vaatekaaos ja kodinhoitohuoneessa laiminlyödyt pyykkipinot. Illaksi jo suunnittelemani pumppi kaatuikin miehen menoihin esikoisen ollessa taidekoulussaan. Parempi laittaa pian lenkkivaatteet päälle ja valmistautua läpsystä vaihtoon iltamyöhään. Kokeiden korjauksen lisäksi toivon tälle illalle lopulta vielä punaisia poskia ja reipasta juoksulenkkiä. Sitten saa saunan jälkeen uni, torstai ja loppuviikkojen taika tulla.
Onpas kiva tuo ruukku ja peili yhdistelmä. Mistä ruukku on ostettu?
VastaaPoistaMoi Terhi, pahoitteluni mulla on jäänyt sun viesti kokonaan huomaamatta :(. Ruukku on Hanna Wessmanin Cloudy-ruukku. Näitä saa ainakin Zarrosta. Peilille en ole vielä keksinyt paikkaa, joten hengailee nyt tuolla lattialla, kunnes mulla välähtää :D
Poista