7.1.2017

SEITSEMÄN VIIKKOA



Vuokra-asunnossa ei ole mahdollisuutta ihan kaikkiin itsensänäköisiin sisustusprojekteihin. Tässä asunnossa olemme asuneet vuokranantajan pintamateriaalivalinnoilla (onneksi ne ovat olleet neutraalit ja kivat) ja osittain myös vuokranantajan huonekaluilla. Omilla huonekaluilla, tekstiileillä ja piensisustustuotteilla olemme saaneet reilussa puolessatoista vuodessa kuitenkin omannäköisen kodin ja viihtyneet hurjan hyvin. Asunnon sijainti Cardiff Bayssä veden ja monenlaisten tapahtumien ääressä on osoittautunut ulkomaanelämän ensimetreillä oikein loistavaksi. Toinen auto helpotti elämäämme ja mahdollisti tyttöjen koulunkäynnin haluamassamme koulussa ja minullehan oma pieni hopeinen Mini avasi mahdollisuuden seikkailuihin bussireittien ja -aikataulujen ulottumattomuuksiin.  Toki jos täällä pidempään olisimme, etsisimme varmasti asuntoa vielä jostain autenttisimmilta nurkilta, jossa asuisi myös enemmän lapsiperheitä ja olisi mahdollisuus omaan pieneen pihaan. Tällä ajatuksella olen leikkinyt lukuisilla lenkeilläni lähitienoiden sympaattisilla viktoriaanisilla asuinalueilla. 

Vuodenvaihde oli itselleni eräänlainen henkinen rajapyykki. Siihen saakka koitin elellä elämää täällä aivan kuin ei mihinkään oltaisi täältä koskaan lähdössäkään (toki raksaa täytyi suunnitella, mutta muuten). Tämän viikon lenkkimaisemissa on puolestaan alkanut vähän sydäntä särkemään. Vuosi vaihtui ja tajuntaan on iskenyt, että vajaassa seitsemässä viikossa tämä kaikki täällä onkin ohi! Kyllä, me palataan Suomeen helmikuun lopulla! Siis sehän on aivan kohta! Alkuperäinen toiveemme ensi kesän paluusta ei sitten työkuvioiden puolesta ollutkaan niin ihanteellinen, joten näillä eväillä mennään nyt. Kevät täällä olisi ollut aivan ihana, enkä ehkä vielä aivan sulata ajatusta siitä, että magnolioiden ja kirsikoiden kukkaloisto jää minulta näkemättä. (Onneksi ne narsissit sentään ovat alkaneet jo nousta maasta!) Mutta toisaalta, kevättalvi Suomessa kuulostaa myös aika ihanalta. Hiihtoladut, laskettelurinteet ja keväthankiaiset mielessä pääsemme vielä nauttimaan talvesta ja hei, hääräämään raksalle ja seuraamaan sen edistymistä reaaliajassa!






Siispä tätä kotia, sen sisustusta ja elämää täällä aletaan pikku hiljaa ajamaan alas. Ensimmäiset pari muuttolaatikkoa olen jo pakannut, kouluun on maksettu viimeiset snack moneyt, kuntokeskusjäsenyydet ja muut harrastukset peruttu. Tuntuu niin kamalan lopulliselta, ja sitähän se toki onkin. Itse tein viimeisen työpäiväni jo ennen joulua, sillä ajattelin välttää kaikin keinoin sen stressin, minkä tänne muutto toi tullessaan ja stressi ja unettomat yöt puolestaan pitivät minut sairaana pitkän aikaa. Ei kiitos sille tällä kertaa! Muuttovalmistelujen lomassa aion nauttia vielä täysillä kaikista ihanista paikoista ympärillä.  Jonkunhan se tässä perheessä täytyy tehdä, muut kun tekevät täyttä päivää kukin tahoillaan. Minun roolini on siis pakata, järjestellä ja tankata Walesiä nyt ihan urakalla muistojensopukoihin ja filmirullallekin.

Tästä kodistakin nautitaan nyt vielä jotenkin aivan erityisellä tunteella. Tällä hetkellä joulusta on jäljellä vielä joulukukat. Ne kukkivat samaan aikaan sitruunapuun kanssa. Kynttilävarastotkin ovat vielä sen verran isot, että niitäkin täytyy nyt ihan luvan kanssa urakalla polttaa, ettei kaikkea tarvitse mukana kantaa. Mutta ennen iltaa ja kynttilöiden sytyttämistä me lähdetään nyt lauantairientoihin. Eilen olin esikoisen kanssa katsomatta Maija Poppanen -musikaalia  (se oli mieletön) ja tänään lupasin viedä kuopuksen elokuviin. Kaupunkikivaa siis tiedossa ja lounastoiveissa thairuokaa.

Tälläisten uutisten siivin toivottelen teille mukavaa lauantaita! Ajattelin palata pitkästä aikaa vielä raksakuulumisin myöhemmin tänä viikonloppuna. Siispä kuullaan pian!

18 kommenttia:

  1. Hei ja tervetuloa kotiin! Eilen illalla mittari näytti -30,6 ja tänä aamuna -15,6. Tänään tuiskuttanut lunta koko päivän. Terveiset toiselta laidalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Siellä tuntuu olevan perinteiset tammikuun kelit :).

      Poista
  2. Onpa aika kulunut nopeasti täältä sivustakin seurattuna. Ihanaa, että pääsette raksan kimppuun, niin helpottaa varmasti muuttoa ja ikävää! Nauttikaahan viimeisistä viikoista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni, varmasti nautimme <3! Ja tosiaan, raksa varmasti tuo ihan erilailla jännitystä tuohon paluuseen. On todella sellainen uuden alun tuntu siellä odottamassa.

      Poista
  3. Tsemppiä loppuun! Juuri mietin itse tänään lenkillä millaista olisi palata, meidän paluu on vasta puolentoista vuoden päässä ja sekin Suomen sijasta Ruotsiin. Vaikka oon huono jättämään kommentteja niin aina luen juttusi, jotenkin pystyn niin hyvin aistimaan sen saman ihanan Hannan jonka kanssa aikanaan paistettiin niitä hemmetin hampurilaisia �� //Anne

    VastaaPoista
  4. Nopeasti on tosiaan tuo teidän aika siellä Walesissa mennyt. Oikein kivoja kaupunkipäiviä teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Toisaalta taas tuntuu, että olemme olleet täällä jo ikuisuuden, mutta toisaalta taas, aika on mennyt hurjan nopeasti. Kiva päivä takana pikkuneitiseurassa :).

      Poista
  5. Täällä teitä kovasti odotellaan ja täytyy laittaa paikalliseen kukkakauppaan pikimmiten magnolianoksat tilaukseen <3 Ihanaa kun tulette takaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin lohdullista tulla, kun tietää olevansa odotettu <3. Ja onpa ihanaa sitten saada teidät kaikki ihanat sieltä taas osaksi arkea! Ajastakaahan jo telttasaunat lämpeämään, niin otetaan sitten muutamat menetetyt löylyt takaisin :)! Ja hei, laita niitä magnolioita sitten ihan reilusti tilaukseen, jospa ne oksankäkkyrät sitten vähän lohtua toisivat Cardiffin kevään ikävöintiin :D!

      Poista
  6. Voi että, menipä aika tosiaan nopeasti. Varmasti järkevää keskittyä itse vain muuttoon ja asioiden järjestelyyn! Mukavia alkuvuoden viikkoja ja tervetuloa Suomeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin se näyttää menneen. Vaikka sitten toisaalta, ollaan oltu täällä jo sen verran kauan, että supisuomalainen kuopuksemme on alkanut kangerrella äidinnkielellään ja saanut hassun immigranttiaksentin :). Eikä hän oikein edes muista aikaa, kun asuimme Suomessa. Itse olen tosi helpottunut, että kaikkien luonnonlakien mukaan muutolle täytyisi olla nyt hyvin aikaa päiväsaikaan ja yöt voisi sitten vaikka nukkuakin, toisin kun tänne tullessa.

      Kiitos Hanna, jännittynein mielin palaamme!

      Poista
  7. Mitä luulet, lähteekö kaikki Suomesta sinne tulleet tavarat takaisin tänne? Tai lähteekö sieltä paljon uutta tavaraa mukaan? Vieläkö se sinne matkannut viherkasvi on hengissä? Laitaahan taas pakkailupostausta tulemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän nämä kaikki on täältä mukana tuotava. Eikä nyt oikeastaan ole mitään sellaista, mistä olisi tarvetta luopua. Ja tokihan tänne hankitut uudet kamat siinä samalla mukana tulevat. Kasveja ei tosin voida tuoda harmillisesti mukana. Koska talvi. Kolme viikkoa kylmässä muuttorekassa tekisivät niistä selvän.

      Poista
  8. Oi, varmasti jännittävää aikaa elellään siellä! <3 Tsemppiä rakentamiseen ja muuttoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä, vähän pistää henkeä haukkomaan tämä. Ainut rauhoittava tekijä tässä toki on, että ollaan menossa takaisin tuttuun, joten eiköhän se elämä siitä taas solju eteenpäin. Kiitos Sanna <3, tsepit ovat varmasti tarpeen!

      Poista
  9. Uskomatonta miten nopsaan teidän aika siellä on mennyt ! Tämä muutto tulikin sitten kai aika yllättäin jo näin varhain...?

    Mutta hei, tosi mahtista saada sinut Suomeen ja kenties jopa Lappiin <3 Hyppäät Mintun kelkHaan ja tuletta yhessä Levile lystin pitHoon :D Mie niin ootan niitä raksapostauksiaki, kohta niitä varhmaan alkaa pukkaahmaan.

    Olhaan kuulola, nauti loppuajasta ihan kybällä siellä <3 Halit !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Idis! (Musta toi on vaan niin loistolempinimi sulle :D!)

      Itse asiassa ollaan tiietty tää jo syyskuusta saakka, mutta piti vaieta juurikin noiden työkuvioiden takia. Niin paljon tuttuja on linjoilla, että heti olisi alkanut spekulaatiot meidän muuveista :D. Enää ei siis ole mikään salaisuuskaan, kun on ihan suureen ääneen se jo radiossa asti kuulutettu :D. Mie Levistä kuulinkin jo, mutta hitsi vie se tulee ehkä liian pian meidän kotiutumisen jälkeen. On siinä vaiheessa ihan jo Mustavaaran nyppylässä ihmettelemistä. Ja varmaan ihan tulevan kodin parkkipaikan jättämissä kinoksissa. Meiän pienin raukka kun ei tahdo oikein Suomea enää niin muistaa, etenkään talvella. Saati että osaisi sitä enää kunnolla puhua. Mutta kyllä me vielä Lappiin tullaan! Tai tuu sie Jojensuuhun! "Olhaan kuulola" joo :D.Ja juu raksajuttuja pukkaa sitten ihan solkenaan, ei saa työmiehet hetken rauhaa, kun mie kamera kaulalla siellä jaloissa pyörin! Ei tarvinnut nyt sitä riistakameraakaan asentaa naapurin savupiippuun vahtimaan työn etenemistä, kun pääsen ihan livetutkaksi sinne pian :D.

      Poista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!