11.9.2016

WILD BLACKBERRIES



Kerroinkin, että olen tällä viikolla käynyt marjassa. Ja kuinka monesti lenkkiin onkaan tullut pieni paussi, kun on pitänyt maistaa vähän tuolta ja täältä. Vähän sama homma kuin tänne muuttaessa Mini-autojen kanssa, en nähnyt mitään muuta ja sitten piti saada oma. Nämä karhunvatukat ovat onneksi kustannuksiltaan harmittomampia, mutta niitä todellakin kasvaa ja kypsyy kaikkialla ja sormet syyhyävät keräämään, leipomaan ja pakastamaan. Jo viime kesänä tein empiiristä havainnointitutkimusta: miksi kukaan ei poimi niitä? Ei tarvitsisi kovin kauas omalta ovelta lähteä. Olen saanut vastauksiksi olan kohautuksia tai toukkapelkoa ja vähän toteamuksia siitä, kuinka me suomalaiset olemmekin vähän erilaista kansaa ja kuinka sellainen keräilykulttuuri oli täälläkin vanhempien sukupolvien puuhaa. Tällä viikolla olen saanut siis ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni olla se kumma tyyppi, joka sukeltelee piikkipensaisiin ja sitten rimpuilee aina hetken päästääkseen irti niistä piikeistä. Lesson learnt, ovat kyllä hankalampia kuin vattupuskat. Eikä kannata sitä uusinta gollaria marjaretkellekään päälleen laittaa, edes urbaaniin kaupunkipusikkoon.





Ja voi sitä tunnetta perjantaisella puskakierroksella tutuissa lenkkimaisemissa, kun tajusin löytäneeni lajitoverin, vanhemman koiranulkoiluttajarouvan samoista puuhista. Melkein teki mieli mennä sanomaan käsipäivää: ehkä en sittenkään ole mikään kummajainen!

Tänään ehdinkin leipomaan marjoista viikonlopun herkut, ensi viikolla taidan käydä poimimassa marjat karhunvadelmahilloon. Aika eksoottista :)!


/// I just can't believe how blackberries are growing anywhere and everywhere here around Cardiff. And no one is picking them? I must admit I felt a bit like an alien when I finally decided to go blackberry picking. In Finland those bushes would be empty in a day!

12 kommenttia:

  1. Oi namii! Kyllä me ymmärretään hyvän päälle! Täällä pieni purkki maksaa kaupassa miltei 4€, kyllä kannattaa kerätä vitamiinit talteen! Täällä on kyykitty puolukoita sankkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolukat saattas sopia myös kivasti tuohon piiraaseen, mitä näistä tein. (seuraava postaus). Mutta niitähän ei ainakaan tietääkseni täältä saa.

      Poista
  2. Voi että miten hyviltä nuo marjat näyttää. Voi kun täälläkin noita saisi luonnosta, tämäkin rouva olisi piikkipusikossa roikkumassa :)

    VastaaPoista
  3. Nam! Viime kesänä istutin pihalle karhunvatukkapuskan ja se on kyllä totta tosiaan erittäin piikikästä :). Nurmikonleikkuussa meinaa lahkeet jäähä puskaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootko saanut siitä marjoja jo? Näyttäiskö menestyvän?

      Poista
  4. Oi mitä herkkua! Kummajaisuudessa ei ole mitään vikaa, täälläkin jokainen aurinkoinen päivä on vietetty metsässä kykkimässä superfoodeja keräten :) Mutta Suomessa se onkin ehkä ihan tavallista. Tuntuisi ihan tyhmältä jättää moiset aarteet metsään mätänemään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No uskon kyllä, että siellä himokyykätään puskissa. Täytyis tuoda pari bussilastillista suomalaisia tännekin näyttämään mallia :)! Täytyy siis jatkaa itsekin tuota hommaa. On talvella sitten mukava puuronkin sekaan näitä pakastimesta ottaa. Marjastusiloa sinne Jenni!

      Poista
  5. Ole ihan rauhasssa vaan kummajainen, eihän tuollaisia herkkuja voi metsään jättää!

    Suomiterkkuja ❤️

    VastaaPoista
  6. Voi miksi noita ei kasva Suomessa... Olen itse parhaillani Saksassa, ja täältä niitä kyllä löytyy. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä on kai liian kylmää näille. Vai kasvaakohan näitä jossain rannikolla luonnossa?

      Poista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!