12.5.2016

LUOJAN KIITOS OLI KAKKUA!


Se tunne, kun on juuri jättänyt kauan odotetut vieraat keskelle heille täysin uuden kaupungin keskustaa, ilman karttaa, ja sanonut palaavansa tunnin päästä juuri sille samaiselle kävelykadun penkille, millä juuri erottiin. Vain todetakseen puolen tunnin päästä siitä, että nyt muuten hajosi Mini ja puhelimestakin näyttää akku olevan punaisella. Jonnekin pitäisi auto kuitenkin saada pois pysähtymiskielloin merkityltä tienpätkältä, mutta koska ajatusta tälläisen tapahtumisesta on vain sysännyt kerta toisensa jälkeen syrjään, eikä ole viitsinyt selvittää, miten tilanteessa pitäisi vieraassa maassa toimia, tekisi mieli vain heittäytyä asfaltille parkumaan, siihen juuri koulusta haetun vähän ymmällään olevan kuopuksen viereen. Kotimaassakaan tuskin osaisin miehelle tai isälle soittamista kummempaa. Ja koska isästä ei tähän hätään kaukaa käsin apua ole, soitan miehelle. Onneksi hän sentään tietää, että autosta löytyvistä papereista löytyy pelastajan puhelinnumero. Pelastaja saapui, vei korjaamolle ja vielä minut ja tyttären kotiinkin, mahtavaa palvelua. Sattuuhan sitä, autoilevan elämässä aina. Mutta samaan pottiin kun lisää reilu viikko sitten blogitapahtuman aikaan ystävän luona savunneen silitysraudan, hajonneen astianpesukoneen ja rikkoutuneen lautasen sekä parit täällä saadut sakot, niin ei voi kuin alkaa uskomaan siihen, että jonkun jättipotin on pakko olla pian nurkan takana odottamassa. Ja muistaa juuri oikealla epäuskon hetkellä, että thänk gaaad jääkaapissa on vielä pala kakkua. Ja siinä kakkua syödessä toivoa, että edes yksi toimelias ystävä olisi tallentanut kotiosoitteesi ja hoksaisi tilata taksin kaupungista kotiin, kun et heihin puhelimellakaan yhteyttä saa. 

Olipahan vaan taas päivä viime viikolla! Ei kovin lupaavasti alkanut paikallisoppaan pestini ystävien täällä lomaillessa. Ihan saivat itse ottaa kaupunkia haltuun, mutta vihmeriä kun ovat, niin suoriutuvat siitä kiitettävästi ja selvisivät omin avuin takaisin kotiinkin.  Kaikista vihmerimmällä kun oli se osoite muistissa.  Autonkin sain kuntoon reilussa vuorokaudessa, joten saatiin seikkailla Minillä ympäri lääniä vielä parinakin päivänä. Entäs se kakku sitten. Sen olin leiponut ystäviä varten ja sitä syötiin sitten vielä porukalla kommelluspäivän päätteeksi. Samalla reseptillä leivottu sitruuna-valkosuklaajuustokakku on näkynyt blogissa jo ensimmäisen kerran viime syksynä (täällä) ja vastoittain myös tyttöjen synttäreillä (täällä). Sain reseptistä parikin kyselyä, joten ajattelin sen tämän kommellusraportin yhteydessä tallentaa viimein  tännekin.



TARVITSET:

n.150 g kaurakeksejä/ dominoita / whatever keksejä
n. 50g sulatettua voita


4-5  liivatetta
1      sitruuna
4 dl vispikermaa
2     rasiaa mascarponejuustoa
0,5 dl sokeria
2 tl     vaniljasokeria
150g valkosuklaata

maitosuklaata
mustikoita tai mansikoita


TEE NÄIN:

1. Valmista ensin pohja, Murskaa keksit ja  sulata voi. Sekoita ja painele ison irtopohjavuoan pohjalle. Laita pohja jääkaappiin jähmettymään.
2. Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan.
3. Raasta sitruunan kuori.
4. Sulata valkosuklaa valmiiksi ja anna jäähtyä.
5. Vatkaa kerma, sekoita joukkoon sokerit, sitruunan kuori sekä puolikkaan sitruunan mehu.
6. Lisää mascarpone ja kääntele massa tasaiseksi.
7. Lisää jäähtynyt valkosuklaa.
8. Kuumenna puolikkaan sitruunan mehu, jatka tarvittaessa vähän vedellä. Sekoita liivatteet nesteeseen ja vatkaa kakkumassan joukkoon.
9. Kaada massa vuokaan pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.
10. Koristele kakku. Sulata maitosuklaa, anna jäähtyä hetki ja kaada kakun päälle. Lisää marjat kakun päälle, ennen kuin suklaa ehtii jähmettyä.


Mitähän unohdin mainita? Kysykäähän siis, jos jokin vaihe jäi epäselväksi. Ja hei, mites nämä blogikuvat aina toisinaan syntyvätkään? Tällä kertaa näin: Sain vihdoin synttäreiden koristeena olleet pompomit irrotettua katosta ja ne jäivät pöydälle hetkeksi lojumaan, kunnes muistin, että siitä kakusta täytyy muuten ottaa kuvat, ennen kuin se on syöty. Valkoista liinaa pikana kaapista vähän silmänlumpeeksi ja pompomit tyttöjen läksy- ja piirustuspuuhia blokkaamaan. Räps, räps ja räps. Valmista tuli.


/// Delicious mascarpone-cheesecake with lemon and white chocolate, milk chocolate and blueberries on top. Recipe only in Finnish, sorry.

12 kommenttia:

  1. Voi luoja miten herkullisen näköinen kakku!

    VastaaPoista
  2. Onneksi tosiaan oli kakkua! Nam. Herkkua! Ja vielä se poutapilvi sinun ylle saapuu, usko pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ONNEKSI! Omaa poutapilveä jännityksellä odotellen. Vaikka muuten onkin taas paistanut :).

      Poista
  3. Kivat kuvat! Ja, oi kun herkullinen kakku. Menee resepti kyllä testaukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Suosittelen kyllä reseptiä. Vieraat ovat meillä siitä aina tykänneet. Ja ihan itsellekin se on maistunut :).

      Poista
  4. No johan sulle on tapahtunut! Onneksi ei kuitenkaan mitään peruuttamattoman kamalaa, nyt noille kommelluksille voi varmasti jo nauraa. :D
    Kakku näyttää SYÖTÄVÄN hyvältä! Minkähän hyvän syyn keksisin, että voisin leipoa (ja herkutella)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta. Se astianpesukone ei edelleenkään kyllä naurata, kohtuuton vaiva siitä aiheutui ystävälle, mutta no can do, sattunut mikä sattunut. Autossakin oli onneksi hyvin perusremontti ja suht pienellä rahalla selvisimme. Ja thank god auto ei jättänyt mihinkään keskelle ruuhkaisinta risteystä vaan tyttöjen koulun viereen tien reunaan. Joten jotain hyvääkin näissä ei niin kivoissa jutuissa. Aina on hyvä syy leipoa ja herkutella vaikka sitten maltilla!

      Poista
  5. Ihanan näköinen ja herkullisen kuulloinen kakku! :)

    VastaaPoista
  6. Voi näitä autojuttuja ..... muistat varmaan silloin aikoinaan mullakin. Onneksi on selvitty. Maukasta kakkua jälleen. Terveiset toiselta laidalta.

    VastaaPoista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!