No johan nyt takkuaa tämä blogin pito! Mutta eipä lannistuta, vaikka ympärillä on vain rikkinäisiä koneita - parin läppärin lisäksihän listalla ei olekaan vielä kuin puhelin ja kamera. Miksi oi miksi kaiken tekniikan täytyy hajota samaan aikaan? Mutta eipä lannistuta kuitenkaan, käännytin tänään jo miehen ovelta takaisin, kun hän oli päättäväisesti menossa ostamaan minulle uutta läppäriä. Kokeillaan nyt vielä kuitenkin näillä entisillä joku viikko. Hajonneen tekniikan lisäksi meidän päivät ovat olleet täynnä kaikenlaista puuhaa ja sovittua juttua, jotka ovat pitäneet meidät poissa kotinurkista. Ollaankin oltu enimmäkseen tyttöporukalla, kun mies on parin viime viikon aikaan matkannut jo kahdesti Suomeen - päivittämään ruisleipä- ja sisustuslehtivarastot tietty, no joo, tehnyt samalla ehkä vähän töitäkin. Nyt onkin mukavaa olla taas kotona koko porukka, eikä reissuja ole hetkeen kai tiedossa.
Mulla oli itse asiassa tarkoitus tehdä Kap Verden jatkojuttu heti perään, mutta kun
kuvat ovat toisella koneella ja netti toimii vain toisella sekä siihen
päälle molemmat koneet käyvät niin hitaalla, että mennään helpoimman
kautta ja ladataan kapverdeilyn sijaan eetteriin kuvatulva
lastenhuoneesta, jotka olivat tänne valmiiksi jo luonnoksiin
tallennettu. Dynamiittien vaikutushan kestää tässä huoneessa yleensä
vain sen hetken, kun tytöt pysyvät huoneesta pois, joten kuvaamisen
kanssa on oltava erityisen vikkelä mieli erottaa metsä puilta tai siis
huonekalut lelumerestä.
Kuvien sängyistä meinattiinkin käydä tänä iltana
oikein nyrkkitappelu, kun saimme esikoisen koulukaverin meille yökylään
heidän vietettyään ensin koko päivän alueen partiolaisten
puuhapäivässä. Ja siis nyrkkejähän oli heiluttamassa meidän neiti
temperamentti, joka ei purematta niellyt koulukaverin nukkumisaikeita
hänen sängyssään. Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin, neiti leppyi yhtä nopeasti kuin kiivastuikin ja kaikki kolme kaverusta vetelevät nyt
makoisia unia puuhakkaan päivän jäljiltä. Isommat lastenhuoneessa ja
pienin näytti olevan viime katsomalla poikittain meidän sängyssä. Ehkä
sana sweet ei siis tule kuvaamaan omaa unenlaatuani ensi yönä.
Muistanette varmasti edelliset postaukseni Oohnoolta saamistamme lakanoista*. Joulun aikaan meille oli saapunut postissa vielä vähän täydennystä ja nyt molemmat tytöt nukkuvat tyytyväisinä puoliksi pellavaisissa ladybird-lakanoissa. Olen todennut pellavaiset lakanat aivan parhaiksi täällä meidän viileissä nurkissa, ne ovat niin lämpimät. Etenkin yhdessä untuvatäkkien kanssa. Puuvillaiset zigzag-tyynynpäälliset ja zigzag- koristetyynynpäällinen löytyvät niin ikään tyttöjen sängyistä tällä hetkellä. Sadepilvityyny on taas heräteostos paikallisesta pikkuputiikista joulunalusajalta.
Monesti aina mietin jyrääkö omat mm. mustavalkoiset sisustusmieltymykseni lasten
mieltymysten edelle, mutta usein tuo epäilys on kuitenkin osoittautunut
aiheettomaksi. Näihinkin lakanoihin ensi kertaa kääriytyessään esikoinen
totesi niiden olevan ihanimmat ikinä. Joten ei kai ne lapsetkaan aina
tarvitse pinkkiä hellokittyä ollaakseen onnellisia. Tosin rehellisyyden nimissä, kuopus
varmasti olisi myös sellaisista erityisen onnellinen, kun taas tämän
esikoisen maku on alkanut kääntymään jo pinkistä pois. Seinälle ripustin
väliaikaisesti Coco Lapine Designin Mountain ABC-printin, siitä voi
esikoinen harjoitella jo tulevien valloitustensa profiileja, on
nimittäin tyttö todennut tulevansa isona vuorikiipeilijäksi :).
Vaikka nyt ei vuorikiipeilijä tulisikaan, niin jonkinlainen maailmanmatkaaja varmaan. Hän on äärimmäisen kiinnostunut luonnon tutkimisesta, kartoista, maapallosta ja eri maista. Tuota kaunista karttakirjaa ollaan opiskeltu kartta kerrallaan iltasaduiksi ja sieltä alleviivattu paikkoja, jossa tyttö itse tai me vanhemmat olemme käyneet ja sen jälkeen etsitty paikat vielä pieneltä karttapallolta. Ja kylläpä tulee itsellekin aikamoinen matkakuume noita karttoja tutkiessa. Niin monta hienoa paikkaa maapallolla olisi vielä valloittamatta!
Sillä välin kun esikoinen tutkii, pohtii ja tuumailee, kuopus on varsinainen kassialma. Pakkaa reppujaan ja käsilaukkujaan kaiken aikaa ja roikottaa niitä joka paikkaan mukaan. Tärkeä taito toki sekin tulevissa seikkailuissa. Nimellä häntä puhutellessa, hän kieltää olevansa oma itsensä ja esittäytyy olevansa milloin mikäkin eläinolento. Yleensä kissa tai pupu, menee nelinkontin, maukuu ja nuolee, tai kyyköttää keittiössä ja haluaa porkkanaa. Vitsit, mikä tyyppi, ei ihan aina pokka pidä tämän kaverin edesottamuksia seuratessa. Ihan mahtavassa iässä, vaikka koville vähän joskus ottaakin valtataistelu pian nelivuotiaan tyttölapsen kanssa.
Mutta mikä ihan parasta näissä likoissa, he ovat viimein löytämässä yhteistä säveltä leikkeihin. Halleluja, neljä vuotta siinä meni! Koulun jälkeen tytöt yhä useammin menevät huoneeseensa, sulkevat jopa usein oven ja alkavat leikkiä. Yhdessä! Joskus toki vähän taistelevat, mutta kuten esikoinen kerran tuota taistelua tuskaillessani tuumasi: Hyvätkin ystävät ovat joskus asioista eri mieltä. Toivon niin, että tämä ei ole vain joku ohikiitävä vaihe, vaan heistä oikeasti on tullut hyvät ystävät. Mahtavaa kuunnella sivusta, kun he kehittelevät yhdessä vastavuoroisesti leikin kaarta.
Sellaisia kuuluu tähän huoneeseen, tänään kaikki keskustelut käytiinkin englanniksi. Onpa tuonkin taidon kehitystä aika huikeaa seurata. Isompi juttelee jo täysiään ja pienemmälläkin suu käy kaiken aikaa ja yritys on tosi kova, vaikka osa kielestä onkin jotain todella hauskaa siansaksaa :D, täytyisikin muistaa ottaa nauhalle tämä vaihe. Mutta paljon osuu pienemmälläkin jo kohdilleen, joten perästä tullaan ja lujaa!
Mutta nyt viimein sinne unille! Mulla on aamulla mansikkakakku vielä leivottavana. Täällä nimittäin vietetään äitienpäivää ja päätimme mekin siirtyä UK:n tahtiin näissä, kun tytötkin ovat korttinsa askarrelleet ja huolella jonnekin piilottaneet. Siispä hyvää yötä täältä ja sinne todennäköisimmin hyvää huomenta!
*Tuotteet saatu, blogiyhteistyössä Oohnoo
/// Earlier this winter we got new beddings* from Oohnoo. This week I was cleaning and organising in girls' room and decided finally take some photos before it turns into a big mess again. We just love these half cotton half linen duvet sets of Oohnoo. They feel so soft and warm in this chilly British flat. At the moment girls have ladybird duvets and zigzag pillowcases. Also the zigzag cushion cover has found its way to girls' beds. I hang also the Mountain ABC print on the wall. The older daughter has decided to become a mountaineer so now she has some profiles to study for her future adventures :).
* Beddings are sponsored by Oohnoo
Kaunis huone täynnä suloisia yksityiskohtia! Ja ai että, nuo lakanat♥♥♥
VastaaPoistaKiitos Viivi <3! Nuo lakanat ovat tosiaankin ihanat. Näissä kuvissa ei niiden epätasainen kuviointi edes pääse oikeuksiinsa.
PoistaIhana huone tytöillä. Oi sitä siansaksa englantia olisikin hauska kuulla.
VastaaPoistaOikein mukavaa äitienpäivää sinne <3
Voi kun saisin sitä nauhalle voisin laittaakin tänne tai instaan, niin huvittava oma kieli ja ihan tosissaan sitä puhuu :D. Kiitos, oli kieltämättä kyllä hieman omituista viettää sitä tähän aikaan vuodesta!
PoistaVoi miten ihana huone! Ja tuo lasten kielenkäyttö on kyllä hauskan kuuloista: isosiskoni asuu Yhdysvalloissa amerikkalaisen miehensä kanssa ja heidän 6-vuotias esikoisensa puhuu englantia ja suomea melko sujuvasti sekaisin :D
VastaaPoistaKiitos Jossu! Aivan uskomaton vaikutus on kyllä vieraskielisellä ympäristöllä. Ja nämä syntyjään kaksikieliset lapset ovat kyllä uskomattomia. Minäkin täällä tunnen monta lasta, joille suomea puhuessani he vastaavat sujuvasti englanniksi. Täytyy sanoa tosin, että omatkin lapset ovat alkaneet tätä tehdä :).
PoistaMukavaa äitienpäivää sinulle! Meiltä tytöt läksivät tänä aamuna kotiinsa. Eilen vanhempi tyttö oli isänsä kanssa koiranäyttelyssä, sinun lapsuuden kotisi nurkilla. Me sitten nuoremman tytön kanssa pulkkamäessä, kuului hih ja huh ja au, mukavaa oli. Oli lyhyt vierailu, heillä alkaa maanantaina koulu.
VastaaPoistaTapaamme heidät ja koko perheen sitten pääsiäisen aikaan kun mennään heille. Terveiset toiselta laidalta.
No onpa hyvä, että tytöt pitää teidät reippaina ;)! Voi että, ne tutut kulmat, no mutta, kesällä sitten taas niihin maisemiin. Terkkuja sinne!
PoistaIhana huone <3!
VastaaPoistaKiitos Napamassu <3!
PoistaVoi Hanna mikä verbaalinen lahjakkuus olet, oon hykerrellyt tätä postausta lukiessani, kun osaat kertoa niin hauskasti ja kuvaavasti jopa nyrkkitappelun ainekset ja kassialman, joka kieltää olevansa itsensä. ;D Ihania omia persooniaan ja olisipa kyllä hauska kuulla sitä siansaksaenglantia. :)
VastaaPoistaHuone on herkku, ihanat värit ja tunnistaa kyllä tyttöjen huoneeksi, vaikka mustavalkoisuuttakin on. :) Mukavaa ekaa äitienpäivää UK-style!
Haha, kyllä naurattaa nuo tyypit itseäkin, vaikka toisaalta välillä on kyllä aina nauru kaukana, kun on tosi kyseessä :D. Ja hei kiitos, saa nähä milloin huone alkaa käydä tytöille liian pieneksi. On nykyisen tavaramäärän kanssa jo vähän siinä ja siinä. Mutta toisaalta, väliaikainenhan tämä ratkaisu onkin.
PoistaTäytyypä tosiaan saada tuota papatusta nauhalle vielä ennen kuin oppii paremmin :)! Ja kiitti, olipa outoa kieltämättä juhlistaa äitienpäivää tähän aikaan keväästä.