3.2.2016

ILTAKÄVELYLLÄ


Tänään on taas vuorossa arkikuvia ja lähitienoon maisemia. Niitähän haastoin itseni teille kuvaamaan. Eilen lähdettiin nimittäin keräämään viimeiset päivänsäteet sinne minun jo aiemmin hehkuttamaani "suosikkikylään" tuohon lähelle. Tai paremminkin sen kylän rantaan. Iltakävelylle ja tiistaijätskille, kiviä heittelemään ja simpukoita sekä fossiileja etsimään. Helmenä simpukassa löydettiin tuosta laituripaviljongista myös sellainen pienenpieni vanhan ajan karkkikauppa kannellisine karkkipurkkeineen ja salmiakkeineen. Karkkipäivänä siis taas palataan!

Niin kauniit oli värit jo aamutaivaalla linnanpuistossa lenkkeillessäni, että nappasin tälle iltaretkelle kameran mukaan. Olen aina vähän miettinyt tuon paviljongin arkkitehtuuria ja sen sopimista tänne perin vanhanaikaiseen brittikylään, mutta nyt sen värit ainakin pääsivät niin oikeuksiinsa illan pastellivalossa, etten epäillyt sen olemusta hetkeäkään.
 







Penarth Pier osuu myös lenkkireitilleni noin kerran-pari viikkoon. Viime viikonloppuna tuli testattua, että meiltä kotiovelta tuonne alimman kuvan niemen kärkeen ja takaisin on noin viisitoista kilometriä. Vähän aiemmin kun tajuaa kääntyä takaisin, niin matkaa kertyy sellainen inhimillinen kymppi. Laskuveden aikaan tykkään juosta myös tuota rantaa pitkin ylempänä kallioisen rantatörmän päällä kulkevan kävelytien/metsäpolun sijaan. Kivillä hyppelemällä hommaan tulee sopivasti seikkailumeininkiä ja jalatkin saa vähän vaihtelua askeliin, puhumattakaan vieressä aaltoilevan meren rauhoittavasta vaikutuksesta. Itse asiassa oikein kun muistelen, niin ihan tuossa Pierissä, paviljongin yläpuolella, oli viime keväänä yksi vuokra-asunto meille tyrkyllä, mutta joku siinä selkeästi mätti, kun ei näin kauniille paikalle kuitenkaan suostuttu muuttamaan.
 
PS. Vedän muuten takaisin viime postauksen sanojani hupparipukeutumisesta. Oli kyllä niin kylmä viima eilen, että ihan sormiin sattui. Mies taisi tokaista, että en enää Suomen pakkasissa pärjäisi. Tosin, jos tuosta Penarthin mäeltä joku unelma-asunto vanhasta kivitalosta isoine ikkunasyvennyksineen, puisine seinäpeilipaneeleineen, koristelistoineen ja kattorosetteineen löydettäisiin, niin en varmaan osaisi ihan hetkeen Suomeen kaivatakaan. Niin hyvin on tämä kyläpahanen minut hurmannut.
 
 
/// Yesterday. Evening walk at Penarth Pier and peaceful colors in the sky just before sunset.
 
 
 
 

7 kommenttia:

  1. Onpa kaunista <3

    Tuosta paviljongista tulee mieleen joku elokuva, ettei vain joku Hercule Poirot...

    VastaaPoista
  2. Oi, oi miten kaunista. Paljon vaan näitä maisema postauksia. Pääsee edes tämän kautta reissuun, kun ei muuten ole nyt mahdollista lähteä minnekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän näitä silloin tällöin blogiin tupsahtele! Itsestäkin tuntuu vielä useinkin, kuin reissussa olisi. Ennen kuin muistaa, että "Hei, mähän asun täällä!"

      Poista
  3. Voi että missä maisemissa saatte asua! Ei ihme, että Penarth on sinut hurmannut. Uteliaisuuttani katsoin google mapsista kuvia tuosta kylästä (Brittein saaret kun kiinnostaa aina Lontoon vuosien vuoksi)ja on kyllä kaunis paikka. Arkkitehtuurin kyllä mieltää brittiläiseksi, mutta jotenkin on ihan erilaista kuin Lontoossa. Meidän ei tullut koskaan käytyä Walesissa, Skotlannissa kylläkin. Joo, tuo paviljonki kieltämättä herättää vähän ristiriitaisia tunteita. Ei oikein tiedä, mitä siitä ajattelisi. Kauniit värit siinä tosiaan on, mutta onko se vähän möhkäle?? :))

    - Sirpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Penarthissa on aivan ihania vanhoja isoja kivitaloja! Oon varsinainen tirkistelijä, kun aina lenkillä pää pyörii vähän turhankin tarkkaan talosta toiseen. Täytyypä käydä itsekin katsomassa, millaisia kuvia palvelu netissä antaa.

      Poista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!