22.6.2015

VOI IHMETTÄ, TÄÄLLÄ OLLAAN.

 
Uudessa kodissa, uudessa kotimaassa, Cardiffissa Etelä-Walesissä.
Kolmen pitkän viikon jälkeen viimein täällä blogissakin.
 Moi kaikki!
 
 
Uutta ihmetellessä ja pala kerrallaan haltuun ottaessa ajantaju on hävinnyt ja aika pysähtynyt. Ensimmäiset viikot ovat kuluneet uuteen asuntoon pesiytyessä, tavaroita järjestellessä, lähiympäristössä ja vähän kauempanakin retkeillessä. Ihan vain ruokakauppaa tai bussipysäkkiä etsien.
 
 


 Juhannuksesta täällä ei ollut tietoakaan. Meidän kotilahdella, Cardiff Bayssä järjestettiin maailmanluokan purjehduskilpailu Extreme Sailing Series, jonka tiimoilta tuossa riitti ihmeteltävää ihan muutaman minuutin kävelyn päässä. Purjeet näkyivät ja musiikki kantautui kotiparvekkeelle saakka. Sen lisäksi paikalliset viettivät eilen isänpäiväänsä, minkä ansiosta erotuimme verkkareissamme rantareiteillä sopivaa ravintolaa etsivistä kauniisti pukeutuneista perheistä.




Uuden alku muistuttaa melkein lomamatkaa, kaupunkilomaa vuokratussa huoneistossa.  Kun siihen lisää paikallisen byrokratian kiemurat, uuden maan erilaiset hassuiltakin tuntuvat säännöt ja käytännöt sekä tietenkin sen, että perheen mies on arkiaamuisin ehtinyt hävitä työmaalleen ja palailee vasta iltaruuan aikoihin, saa muistamaan, että olemme täällä aivan itseksemme ilman Suomen tukiverkkoa, ainakin toviksi jäädäksemme.



Kuitenkin olen oikeastaan hämmästynyt, kuinka nopeasti arki tänne on asettunut. Lapsetkin puhuvat jo kodistaan, liikkuvat lähiympäristössä jo melko luontevasti, katsovat englanninkielisiä lastenohjelmia kyselämättä suomenkielisten perään. Isompi on monesti jo todennutkin pikkufilosofin taidoillaan, että kyllä tämä elämä pikku hiljaa alkaa täällä sujua.
 


Ilman kipuiluja tästä ei tietenkään ole selvitty. Erityisesti ensimmäinen viikko meni vuoristorataa. Lapset kinastelivat ja kiukuttelivat kaiken aikaa, kaipasivat valkoiseen taloomme takaisin ja erityisesti esikoinen ikävöi rajustikin ystäviään. Pienetkin vastoinkäymiset aiheuttivat suuria tunteita. Saati sitten suuret, kuten puolen tunnin pyöräilyn jälkeen unelmien uimahallin kassalta kotiin kääntyminen vain koska aikuisella ei ollut lupa mennä uimaan yksin kahden lapsen kanssa, aiheutti melkein itkupotkuraivarit jo vähän varttuneemmassakin uimaan aikoneessa.



Ensimmäisellä viikolla jäin pariinkin otteeseen kiinni miettimästä, että kuka hemmetti keksi tehdä elämässään näin ison muutoksen. Sairaana ja liian väsyneenä vaati melkoista pinnistelyä pitää itsensä kasassa ja vakuutella lapsille, että kyllä tämä tästä. Stressin sai aikaan jo kierrätyskiemuroiden kanssa arpoessa puhumattakaan paikallisen työvoimatoimiston kanssa painiskellessa. 



Joka päivälle on riittänyt kuitenkin enimmäkseen iloittavaa ja ihasteltavaa, tunne siitä, että tämä kaupunki on viihtyisä ja meillä on täällä hyvä olla, voimistuu päivä päivältä. Tää on meidän juttu! Kotiutumisen positiivissävytteistä tuskaa voisi verrata neljänkymmenenkahdeksan hengen herkulliseen mansikkakakkuun, joka vain sinulle on annettu, mutta jota olet pakotettu syömään espressolusikalla suoraan tarjottimelta.



Kyllähän tätä kotiutumista kovasti auttaa kiva asunto kivalla paikalla ja muutamat kontaktit, joita Cardiffin Suomi-koulun kautta saimme. Muutaman kerran ollaan siis jo ehditty saada seuraakin, minä vertaistukea jo kauemmin täällä olleilta suomalaisäideiltä ja tytöt ikäisiltään lapsilta, joista osaa puhuukin suomea, osa vain ymmärtää. Vielä kun saadaan tyttöjen kouluasia etenemään toivottavasti parin viikon sisään, niin suurinkin kivi vierähtää sydämeltä. Meillä tosiaan tuo kolmevuotiaskin aloittanee koulussa syksyllä vapaaehtoisen nursery-vuoden.


Tässäpä päällimmäisiä ajatuksia ensi alkuun uuteen elämään sopeutumista. Nyt kun saimme netinkin toimimaan viikonloppuna, asioiden selvittäminen ja yhteydenpito kotiin helpottuu. Ei olo tunnu aivan niin yksinäiseltä. Hyvänä esimerkkinä esikoinen leikkii parhaillaan Skypen välityksellä kotikadun ystävänsä kanssa, melko liikuttavaa kuunnella tuota riemua taustalta. Blogiinkin luvassa pian lisää juttua, pala kerrallaan uusia nurkkia ja uusia retkikohteita. Jännä nähdä, millainen sillisalaatti tästä vielä kehittyy. Fiiliksen ja inspiraation mukaan mennään. Myös postaustoiveita voit laittaa sähköpostiin tai kommenttikenttään.
 
 
Ootko mukana?
 
 
Kuvat ovat meidän ensimmäisten viikonloppujen retkiltä Etelä- ja Länsi-Walesin karunkauniille rannoille. Osan kuvista on ottanut kuusivuotias Linda, joka on innostunut tähtäilemään järkkärillä. Huikaisevan kauniissa puitteissa täällä siis saadaan aikaamme viettää, niissä riittää varmasti ihmeteltävää vielä pitkäksi aikaa!

// And for my foreign readers: Here we are wondering our new life in Cardiff, South Wales, UK.
I may write some lines in english in my future blog texts. "When in Rome, do as the Romans do."
 
 

30 kommenttia:

  1. Juu, mukana ollaan!:) Onhan se aikamoinen muutos, tuo kakkuvertaus oli hyvä! Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin Britannia ei kaikilta osin ole kovin edistyksellinen, luokkayhteiskuntakin jyllää edelleen vahvana? On se silti varmasti hieno kokemus, johon kannattaa suhtautua seikkailuna! Upeat maisemat! Jään odottelemaan lisää kuulumisia...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Walesiä etenkin ksi pidetään melko vanhanaikaisena, toisaalta täällä ilmeisesti koetaan monikulttuurisuus positiivisena jo ihan omankin vähemmistökielen kymrin vuoksi. Cardiff itsessään vaikuttaa jopa modernilta kaupungilta, miljoonakaupunki kun on. Ja seikkailumielellä täällä ollaan, siitä ei epäilystä, eikä myöskään lisäkuulumisista, niitä luvassa varmasti tasaiseen tahtiin, kun tässä vauhtiin pääsen :).

      Poista
  2. Kylläpä näyttää kauniilta ja jollain tavalla hirmuisen kotoisalta<3 Tsemppiä uuden arjen opetteluun! Ihan takuulla mukava arki asettuu pian uomiinsa ja saatte nautiskella upeasta maasta aivan täysillä:)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotoisa on juurikin oikea sana! Ensimmäinen ajatus tästä kaupunkimiljööstä oli sen kodikkuus jo talvella täällä käydessäni. Saati sitten ympäröivä yllättävän monipuolinen luonto. En ollut perehtynyt Walesiin aiemmin milläään asteella, joten kaiken kaikkiaan tämä on ollut todella positiivinen kokemus jo nyt. Ja kiitos Viivi <3! Aika kivasti arkeen täällä on jo totuttu, toki onhan tämä vielä sellaista kuherruskuukautta varmasti vielä jonkin aikaa. Ja paljon selvitettävää ihan arkisissa jutuissa riittää.

      Poista
  3. Onpas kaunista! Eksyin blogiisi tuttujeni kautta, olet opettanut joskus minua ukkolassa olikohan 1-2 luokka. Olen siis Nea:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nea! Olipas mukavaa, kun tulit moikkaamaan. Kävin kurkkaamassa myös sinun blogiasi, sinusta on tainnut tulla oikea heppatyttö. Ilolla muistelen Ukkola-aikaa, teidän kanssa oli niin ihana tehdä töitä ja kokea mukavia juttuja joka päivä. Ja nyt olette jo niin isoja kaikki! Mukavaa kesää sinulle ja perheellesi!

      Poista
  4. Ihanat, kauniit maisemat! Ja tsemppiä sinne <3.

    VastaaPoista
  5. Täällä ollaan! Tsemppiä hirmuisesti sinne käytännönjärjestelyihin, jotka oman muistin mukaan sekä ihmetyttivät että jäytivät suomalaismieltä aikalailla :) Olin itse aikoinaan aupairina sielläpäin. En uskaltanut sun ensimmäiseen Wales-aiheiseen postaukseen kirjoittaakaan kuinka kauhuissani itse olin ensimmäisenä iltana Swanseassa, kun en saanut paikallisten puheesta selvää juuri mitään :)

    Mutta kaunista seutua se on, joten nauttikaahan elämän yksinkertaisista asioista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellä oli sama ajatus murteesta silloin talvella, että eihän tästä saa mitään tolkkua. Mutta itse asiassa juuri eilen sanoin miehelleni, rttä ihan hyvinhän tuosta selvän saa ja jollain tavalla siitä on alkanut jo pitää. Eli nopeasti siihen onnesi tottuu. Swanseahin pitääkin tehdä varmasti oma retkensä, monesti ollaan ohi ajettu jo Three Cliffs Baylle (Gover) ja länsirannikolle, mutta ei olla vielä pysähdytty kohdalla.

      Ja kaunista riittää, onneksi! Sillä elää jo helposti pari vuotta :)! Nautitaan siis!

      Poista
  6. Maisemat häkellyttäviä! Suuren maailman tuntua näihin meidän nyppylöihin nähden! Ja täällä me ollaan ihan pienen puhelun päässä kuitenkin, helpottaa isommankin äiti-ihmisen ikävää! Kotikuvia tulemaan kauniista kodistanne, vaikka virtuaalikierroksen olenkin jo saanut ;) Sun linssin läpi katsottuna, kaipaan pysähtymisiä yksityiskohtiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta! Kaukana, mutta kuitenkin nykytekniikan avulla niin lähellä joka päivä <3. Vähän kriittisellä silmällä näitä nurkkia vielä katselee ja vaikka kodiksi tämän jo mieltää, niin hiukan vielä täytyy makustella, että se kodilta todella tuntuu. Mutta joo yksityiskohtia satelee varmaan pikku hiljaa, niistähän innnostun itsekin :). Katotaan josko jotain jo tänä iltana :)

      Poista
  7. Mukana ollaan tietenkin. Hienoa, että arki on jo lähtenyt siellä rullaamaan. Aina se vaatii kyllä paljon ikään kuin aloittaa kaikki alusta ja vielä vieraalla maaperällä.
    Aivan mahtavissa maisemissa saatte kyllä olla siellä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva :)!! No kyllä tosiaan vaatii, vaikka tavallaan tämä kaikki oli tiedossa ja ajatuksissaan siihen oli jo valmistautunut kauan, niin silti siinä on vaan kummasti pureskeltavaa. Mutta rihän mikään sopeutuminen ja mukautuminen tapahdu nappia painamalla. Onneksi.

      Poista
  8. Ihan mielettömän upeita maisemia!!! ♥ Ja erityisesti tuo kivikkoinen puro on kuin postikortista!! :) Ihanaa asettumista teille ja ilolla jään odotteleen uusia postauksia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni!! Postikorttimaisemia täällä tuntuu riittävän. Ihmeteltävää lukemattomille retkille!

      Poista
  9. Hei olen joka päivä kurkannut blogiisi että joko ... ja ihanaa kun olette jo asettuneet maisemiin.... Kauniilta näyttää! Terkkuja tytöille! Aivan tuli tippa silmään kun luin. Halauksin toiselta laidalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ajattelinkin jo, että siellä jotkut tutut varmasti odottavat kuvis ja kuulumisia. Nyt kun on netti, niin näitä saatte nyt lueskella kyllästymiseen saakka :). Tytöiltä terkut takas, tuossa leikkivät, toinen nukkekodilla ja toinen tekee nukelle helmiä :). Halaus!

      Poista
  10. Mukana ollan, vahvasti! Ollaan täällä jo odoteltukin uutisia siltä suunnalta, kiitos!
    Kulttuurishokki on varmasti aina edessä kun muuttaa uuteen maahan, vaikka oltaisiinkin ns. länsimaassa. tavat, kieli, säännöt ym. häkellyttävät, mutta onneksi kaikkeen tottuu ja sopeutuu kun malttaa antaa itselleen aikaa. Koko kakkua ei onneksi voi ahmia kerralla vaan otetaan lusikallinen kerrallaan.
    Innolla odottelen postauksia uudesta kodistanne (jotain onkin vilahtanut jo Instassa!) ja upeista maisemista!
    Tsemppiä alkutaipaleen kiemuroihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana juttu Anu ja kiitos <3! Eipä nuo sinunkaan reissupostaukset kylmäksi jätä :)! Olisihan se tosiaan vähän kummallista, jos ei muutto minkäänlaisia tunteita pintaan nostaisi. Siispä lusikka kerrallaan täällä makustellaan :). Ja kotipostauksia varmasti tulossa, vaikka nyt jo tuntuu, että eipä tästä nyt kovin moneksi jutuksi riitä :D. Mutta niinhän sitä löytää aina uudet kukkapuskat ja kynttilät kuvailtavaksi..!

      Poista
  11. Haa, vihdoinkin! :) Kurkkimassa on tullut käytyä, ja nyt keitin oikein kahvit lukuseuraksi. ;) Onnea uuteen kotiin, onpa siellä kauniit maisemat! Tulipa elävästi mieleen Saksan byrokratian kiemurat, kun luki tätä. Onneksi kaikesta selviää, ja päällimmäiseksi pääsevät ennemmin tai myöhemmin ne positiiviset jutut, jotka saatte tuosta maailmanmatkailustanne. Nauttikaa hetkistä! Täällä odotellaan jokaista postausta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Silja <3! Tässä varmaan tosiaan kahvit ehtii hörpätä, ihan lyhyillä sepustuksilla kun en osaa näitä juttuja ainakaan toistaiseksi kirjoitella :). Jotenkin muistelen, että ei ne tainnut Sveitsissäkään kuviot aikoinaan yhtään helpommat olla, silloin tosin täytyi huolehtia vain omista kuvioistaan ja toisaalta pienemmässä kyläsessä oli helpompi suunnistaa ja nopeampi hoitaa asiat kuntoon. Täällä on pitänyt matkustaa välillä autolla aivan toiseen kaupunkiinkin asioita hoitamaan. Mutta kun nuo koulujutut saadaan vielä vireille, niin suurimmat murheenkryynit alkaa olla hoidettuna. Positiivisella täällä tosiaan eletään, turha on vaipua alakuloon, kun siihen ei loppujen lopuksi ole sen suurempaa syytä. Nautitaan siis todella! Niin paljon uutta koettavaa ja nähtävää, että meinaa aivan pakahtua, kun ei osaa päättää, mitä seuraavaksi tekisi :).

      Poista
  12. Kiva lukea teidän kuulumisia! Terveisiä vanhasta kodista, valkoisesta talosta. ;) Hyvin olemme kotiutuneet tänne. :) Aurinkoisia ja leppoisia kesäpäiviä toivotamme teidän perheelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos S, kiva kuulla, että ootte viihtynyt! Oonkin meinannut sitä kysellä. Postia on tulossa poniystävälle,kunhan löydän postin :). En muistanut viime viikolla P:n mukaan laittaa. Mukavia kesäpäiviä sinnekin teille kaikille, toivottavasti aurinko löytää sinne taas!

      Poista
  13. Olen lukenut blogia jo kauan, mutta en ole ennen kommentoinut kun luen yleensä puhelimella. Nyt on pakko kommentoida, että olette ihailtavan rohkeita kun lähditte maailmalle lasten kanssa. Tytöt saavat mahtavia kokemuksia ja oppivat varmasti paljon kun näkevät elämää muuallakin. :) Upeat maisemat teillä siellä ja mun postaustoiveeni ois kuvia uudesta kodista kunhan olette asettuneet. Kaikkea hyvää uuteen elämään sinne koko perheelle! - Anu (olemme siis tavanneet kyllä "livenäkin") ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Anu! Mukavaa, kun kommentoit! Ja joo joidenkin mielestä ollaan jopa ihan hulluja, joidenkin mielestä jopa itsekkäitä :), kun tällä lailla vain lähdettiin maailmalle ja 'hylättiin' ystävät ja perhe. Itselleni tämä oli jotenkin aivan luonnollista, kun nuorempana totuin jo niin paljon maailmalla reissuamaan ja pidempiäkin aikoja asumaan. Toki perheen kanssa on vähän eri juttu, mutta mun mielestä tämä kaikki vain rikastuttaa ja opettaa katsomaan maailmaa jo pienempänä vähän leveämpien linssien lipi, monikielisyyttä, monikulttuurisuutta sekä toivottavasti vahvaa itsetuntoa ja minäkuvaa kaiken epävarman läpi käytyään. Kuten tuota samaa myös meille aikuisille.

      Kotikuvia ja maisemia tulee varmasti sekaisin sopivassa suhteessa! Nyt on tällekin harrastukselle vain aikaa :)!

      Poista
  14. Postia, kivaa! Ja äskeiseen pitää vielä lisätä, että kauniilta näyttää teidän uusi koti!! Kyllä tuolla viihtyy varmasti. Ja maisemat aivan sanoinkuvailemattoman upeita! Onnekkaita olette, kun saatte kokea tämän kaiken. :) :) -S-

    VastaaPoista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!