15.8.2013

AURINKO PAISTAA JA VETTÄ SATTAA



..siltä on tuntunut säässä että päässä.
Esikoisen kohdalla oli selvää, että lähden töihin heti äitysloman jälkeen,
nykyäidinhän kuuluu tehdä niin. Kuopuksen kohdalla en ole asiasta enää niinkään varma.
Molemmat vaihtoehdot, kotiin jääminen ja töihin paluu, saavat varmasti kannatusta puolesta ja vastaan. 
Itse olen sitä mieltä, että molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa.
Molempi parempi, tilanteesta riippuen.



Täällä ollaan siis hypätty takaisin arjen pyörään reilun puolentoista vuoden tauon jälkeen.
Arki on tuonut mukanaan ryhdistävää rytmiä,
innostumista omasta alasta mammatauon jälkeen ja porukkaan kuulumisen tunnetta.
 Tänä vuonna saan olla osana jopa kahta eri työyhteisöä, mukavilta vaikuttavat molemmat.  
Toimenkuvani ja roolini vaativat tosin oman luovuuden ja omien ideoiden hillitsemistä ja sivuuttamista, 
mikä tulee varmasti olemaan se kaikkein vaikein juttu.
 Sen sijaan saan kuitenkin tarkastella omaa työtäni ja työmaatani hiukan eri näkökulmasta,
 mikä on takuulla erittäin opettavaista tulevia työvuosia ajatellen. Asennekysymys siis.


Työn luonne ja sijainti kodin lähellä mahdollistavat kuitenkin rutkasti enemmän aikaa kodille
ja perheelle. Se kaikista tärkein juttu, mikä sai minut muuttamaan mieltäni kotiäitiyden jatkamisesta.
 Niin, ja aikaa niille opinnoille, joita keväällä jo aloittelin. Nekin pyörähtävät
syksyn osalta käyntiin tulevana viikonloppuna. 
Mökkihöperöityminen tänä syksynä on siis jo pois suljettua :).

 Lasten päiväkoti on alkanut mukavasti. 
Isommalla on tutut kuviot ja päikkärikaverit edellisiltä vuosilta. 
Pienemmällä taas uuden opettelua ja sen myötä väsymystä ja kiukkua kotosalla.
Hoitopäivät itsessään ovat sujuneet mainiosti ja kiukuitta.
Onni on ihanat, hyväsydämiset ja luotettavat hoitajat!


Vaikka omat päiväni ovat lyhyitä, aamuherätykset ja lähdöt ovat näin äkkiseltään sen verran lamaannuttavia, 
että iltaisin tekisi mieli kaivautua vain sohvan nurkkaan viltin alle torkkumaan.
Samat tyynyt ovat olleet sohvalla jo vuoden päivät, ehkä olisi aika päivittää vähän
tyynynpäällistilannettakin, kunhan tästä töihinpaluushokista alan palautua.
Hei ja shokkihan lievittyy jo reilun viikon päästä, kun pääsen viimein sinne Kööpenhaminaan
huilimaan ;). Arvatkaa vaan,
onko noloa lähteä lomalle nipin napin parin viikon töiden "paiskimisen" jälkeen?
Mutta minkäs teet, sen matkanhan piti olla kiva syrjähyppy kotiäidin arjesta.
Onneksi reissu ei ollut työnantajalle mikään ongelma, joten sitä ei tarvinnut perua.


Semmoista tähän viikkoon. 
Kun on muutaman päivän tehnyt "aikuisten ihmisten hommia"
tämä blogi tuntuu vaihteeksi ihan höpöhöpö-hommalta. 
Mutta ei hätää,
elämässä täytyy kaiken vakavan työssäkäynnin ja arjen pyörityksen vastapainona ollakin 
vähän höpöhöpöjä, että jaksaa. Eiköstä niin!?

PS. Onko olemassa mitään niin hurmaavaa, kuin pienet ja aidot, juuri koulunsa aloittaneet ekaluokkalaiset?!

PPS. Voikos arkea ja sateista säätä mikään paremmin piristää, kuin ystävältä saadut auringonkukkaset?


8 kommenttia:

  1. Hyvää uutta työarkea! Varmasti ottaa aikansa että uuteen vaiheeseen tottuu. Itselleni jo kesälomalta töihin paluu tuntui pieneltä sokilta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Perla! No tuota itse asiassa eilen mietinkin, että kai tälläisen tauon jälkeen saakin olla vähän sopeutumisongelmia, jos jo muutaman viikon lomailun jälkeen siltä tuntuu :)

      Poista
  2. Hyvää työvuoden alkua. Älä vain unohda kiireittesi keskellä meitä blogisi lukijoita. Niin ja uusi ompelukerho alkaa pian ( vaikkapa uusien tyynyjen teolla). -Mirja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirja!! Ei huolta, blogijutut pysyvät varmasti mukana, vaikken joka päivä varmasti, mitään mullistavaa olekaan tänne kuvaamassa ja kirjoittamassa. Mutta tuskin on tarvettakaan ;). Ja kerho on ollut mielessä, kiva olisi tulla ottamaan oma kässähenkireikä, mutta näyttä siltä, että aikataulut menee päällekkäin lasten harrastusten kanssa. Himmeli on kuitenkin mielessäin, joten sinne ainakin :)!!

      Poista
  3. Ensimmäisestä viikosta selvitty, sen kunniaksi piti käydä syömässä ehkä se kesän viimeinen irtojäätelö.:) Kiva, että työpaikkasi löytyi läheltä. Helpottaa arkea varmaan huomattavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin poikkesin perjantai-illan opintojen jälkeen irtokarkkilaarien kautta, uskoin kovasti sen ansainneeni :)! Ja joo luulen myös, että helpottaa. Perjantainakin sain siivottua töiden jälkeen, kun tytöt olivat vielä päikkärissä päiväunilla ja menin silti kuulemma liian aikaisin hakemaan :)!

      Poista
  4. Onnea uuteen arkeen! "Hömppä" ja blogeilu tuo varmasti hyvää vastapainoa, kunhan aikaa löytyy sopivasti kaikkeen, eikä tarvitse stressata. Mukava lukea ajatuksiasi ja tuntemuksia, itsellä tosiaan tämä edessä sitten loppuvuodesta.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis! Omat ajatukset ovat vielä melko sekaisin ja harhailevat kovasti vielä kotiäitiyden ja työnteon välimaastossa, mutta eiköhän ne siitä ala pikku hiljaa asettumaan :)

      Poista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!