AURINKO PAISTAA JA VETTÄ SATTAA

..siltä on tuntunut säässä että päässä.

Esikoisen kohdalla oli selvää, että lähden töihin heti äitysloman jälkeen,

nykyäidinhän kuuluu tehdä niin. Kuopuksen kohdalla en ole asiasta enää niinkään varma.

Molemmat vaihtoehdot, kotiin jääminen ja töihin paluu, saavat varmasti kannatusta puolesta ja vastaan. 

Itse olen sitä mieltä, että molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa.

Molempi parempi, tilanteesta riippuen.

Täällä ollaan siis hypätty takaisin arjen pyörään reilun puolentoista vuoden tauon jälkeen.

Arki on tuonut mukanaan ryhdistävää rytmiä,

innostumista omasta alasta mammatauon jälkeen ja porukkaan kuulumisen tunnetta.

 Tänä vuonna saan olla osana jopa kahta eri työyhteisöä, mukavilta vaikuttavat molemmat.  

Toimenkuvani ja roolini vaativat tosin oman luovuuden ja omien ideoiden hillitsemistä ja sivuuttamista, 

mikä tulee varmasti olemaan se kaikkein vaikein juttu.

 Sen sijaan saan kuitenkin tarkastella omaa työtäni ja työmaatani hiukan eri näkökulmasta,

 mikä on takuulla erittäin opettavaista tulevia työvuosia ajatellen. Asennekysymys siis.

Työn luonne ja sijainti kodin lähellä mahdollistavat kuitenkin rutkasti enemmän aikaa kodille

ja perheelle. Se kaikista tärkein juttu, mikä sai minut muuttamaan mieltäni kotiäitiyden jatkamisesta.

 Niin, ja aikaa niille opinnoille, joita keväällä jo aloittelin. Nekin pyörähtävät

syksyn osalta käyntiin tulevana viikonloppuna. 

Mökkihöperöityminen tänä syksynä on siis jo pois suljettua :).

 Lasten päiväkoti on alkanut mukavasti. 

Isommalla on tutut kuviot ja päikkärikaverit edellisiltä vuosilta. 

Pienemmällä taas uuden opettelua ja sen myötä väsymystä ja kiukkua kotosalla.

Hoitopäivät itsessään ovat sujuneet mainiosti ja kiukuitta.
Onni on ihanat, hyväsydämiset ja luotettavat hoitajat!

Vaikka omat päiväni ovat lyhyitä, aamuherätykset ja lähdöt ovat näin äkkiseltään sen verran lamaannuttavia, 

että iltaisin tekisi mieli kaivautua vain sohvan nurkkaan viltin alle torkkumaan.

Samat tyynyt ovat olleet sohvalla jo vuoden päivät, ehkä olisi aika päivittää vähän

tyynynpäällistilannettakin, kunhan tästä töihinpaluushokista alan palautua.

Hei ja shokkihan lievittyy jo reilun viikon päästä, kun pääsen viimein sinne Kööpenhaminaan

huilimaan ;). Arvatkaa vaan,
onko noloa lähteä lomalle nipin napin parin viikon töiden "paiskimisen" jälkeen?

Mutta minkäs teet, sen matkanhan piti olla kiva syrjähyppy kotiäidin arjesta.

Onneksi reissu ei ollut työnantajalle mikään ongelma, joten sitä ei tarvinnut perua.

Semmoista tähän viikkoon. 

Kun on muutaman päivän tehnyt "aikuisten ihmisten hommia"

tämä blogi tuntuu vaihteeksi ihan höpöhöpö-hommalta. 

Mutta ei hätää,

elämässä täytyy kaiken vakavan työssäkäynnin ja arjen pyörityksen vastapainona ollakin 

vähän höpöhöpöjä, että jaksaa. Eiköstä niin!?

PS. Onko olemassa mitään niin hurmaavaa, kuin pienet ja aidot, juuri koulunsa aloittaneet ekaluokkalaiset?!

PPS. Voikos arkea ja sateista säätä mikään paremmin piristää, kuin ystävältä saadut auringonkukkaset?