OLOHUONEEN MATTOTULOKAS & PASTILLITUOLIN TARINA

Heihoi huomenta! Täällä on treenattu pitkän kesän päätteeksi aikaista heräämistä viikon päästä koittavaa arkea silmällä pitäen ja vaikka olen työarkeen muuten niin valmis, niin täytyy myöntää, että nämä aamut minua vähän hirvittää. Olen enemmänkin tyyppiä illan virkku - aamun torkku, joten jotain rytminmuutosta pitäisi noiden lasten lisäksi koittaa lyödä läpi myös omalla kohdalla. Annos päättäväisyyttä ja toinen itsekuria siis tilaukseen, bitte schön! Mies lähti ruhtinaallisen viikonmittaisen lomaviikkonsa päätteeksi tänään jo töihinsä ja me tytöt lorvaillaan kotosalla vielä viikko. Agendassa ei ole enää mitään sen suurempaa, pikkujuttuja siellä täällä fiiliksen mukaan. Ystävien tapaamista ja yleistä asioiden hoitoa. Kotona toki riittää koko ajan pientä puuhaa ja mustikatkin odottavat vielä metsässä poimijaansa. Viikonlopun marjastussuunnitelmat menivät mönkään tuon mahdottoman vesisateen takia. Joten jospa jonkinlaista mökkireissuakin sitten vielä loppuviikosta viimeistään.

Mutta sitten otsikkoon. Olohuoneeseen olen saanut jo pienen ripauksen viihtyisyyttä uuden maton myötä. Toiveissa oli matalanukkainen, hennosti kiiltäväpintainen ja riittävän suuri matto. Hakukriteerit täytti tämä 2x3-metrinen tummanharmaa matto, jossa on lisäksi rennot tupsut. Matto on samaan aikaan klassinen, mutta myös sopivasti vähän boho. Se sopii hauskasti siihen kokonaissisustukseen, mitä olen tähän avoimeen tilaan suunnitellut. Kaavailin tähän alun alkaen VM-Carpetin Hattara-mattoa, mutta kiitos Elloksen hyvän alekoodin ensitilaajille, kynnys tämän Elloksen Alton-maton tilaamiseen oli alhainen. OVH-hinnaltaan matto on itse asiassa samoissa luokissa Hattaran kanssa. Hattaralla on silti vielä mahkuja päästä meidän sisustukseen, sillä en ole hylännyt tätä jo aiemmin olohuoneen sisustussuunnitelmassa (klik) makustelemaani roosaa versiota matosta. Vaikka sitten kevät-kesämatoksi. Tuosta suunnitelmasta ainakin myös Pholcin kattovalaisin pitää edelleen kutinsa ja sitä olen kovasti tilaan hankkimassa.

Sohvan virkaa toimittaa tällä hetkellä Eero Aarnion suunnittelema Pastilli-tuoli. Se onkin yksi ainoista ns. perinnehuonekaluista, mitä meidän talouteen on kulkeutunut.  Ei ehkä ihan perinteisin versio vanhasta huonekalusta kylläkään. Tuolihan on peruja 70-luvun lopulta, kun isäni voitti sen jonkun pastillibrändin arpajaisissa. Olen arvaillut, olisiko se voinut olla Fazerin Ranskan- ja Amerikanpastilleihin liittyvä juttu. Tuoli oli tuolloin vielä räikeä oranssinpunainen ja siitä on ikuistettu kivoja kuvia, kun olen itse vielä äitini vatsassa ja äiti istuu tuolissa neuloen. Tuoli päätyi jossain vaiheessa vanhempien luona ulkosäilytykseen ja sen ollessa lasikuitua siihen tuli halkeamia. Isäni oli porannut  pienet reiät pohjaan, jotta tuolin sisään kertynyt vesi pääsisi valumaan pois. Nuo reiät karkottivat myös tontin liepeillä parveilleet ostajaehdokkaat pois ja lopulta mummolan navetan ylisille heinän sekaan päätynyt tuoli päätyi minun hyppysiini kymmenisen vuotta sitten, kun päätin kunnostaa sen automaalaamossa. Lasikuidun kunnostuksen lisäksi tuoli sai luonnollisesti myös vähän hillitymmän värisävyn. Tuoli on mielettömän ihana istua ja lapset tykkäävät siinä toki keinua ja pyöriä jatkuvasti. Eihän se ihmekään ole, että vuonna 1967 suunniteltu tuoli on aikanaan voittanut American Idustrial Awardin ja New York Times on tituleerannut Pastilli-tuolia Pallo-tuolin ohella miellyttävimmäksi muodoksi kannattelemaan ihmisvartaloa. Pastillituolin idea syntyi itse asiassa Aarnion jo aiemmin suunnittelemasta Pallo-tuolista, joita lähetettiin paljon toiselle puolen maailmaa. Aarnio halusi hyödyntää Pallotuolien sisälle jäävän tyhjän tilan ja näin sai syntynsä Pastilli-tuoli, joka mahtui Pallo-tuolin aukkoon. Aika nerokasta.

Pastilli-tuolin tapaan täytyisi kunnostaa muuten tuo paljon uudempi Gubin Grässhoppa-valaisin, sillä se oli saanut tässä viimeisimmässä muutossa sellaisen tällin, että varsi vääntyi ja maalipinta murtui. Tähän kotiin valaisin sopisi ehkä vähän paremmin mustana, joten saa nähdä, saako maalipinta uuden värin kunnostusprojektissa, vaikka designesineet suositellaankin aina säilyttämään kunnostettaessa mahdollisimman alkuperäisen näköisenä. Toisaalta tuon valkoisen sävynkin arpominen ja oikeaan osuminen voi olla haasteellista. Kunnostuksen myötä rahallinen arvo kärsii toki, mutta käyttäarvohan ei siitä muutu. Tässä tapauksessa se tietenkin vain paranee.

Viihtyisyyttä kotiin on muuten tuonut monien kesäisten kakkujen lisäksi monet kukkakimput, joita saimme viime viikolla meillä piipahtaneilta vierailta. Olen niistä ihan todella ilahtunut! Tuonkin valkoisen hortensian olen pitänyt hengissä jo monta päivää, vaikka monesti ne uhkaavat nuupahtaa helposti etenkin lehtien ollessa kiinni varressa. 

Mattoasiat käy kuumina nyt muissakin tiloissa, joten palataan niihin taas pian, kuten myös tuohon takkaan, jota viikonloppuna viimein ensikertaa myös käytännössä testattiin. Nyt sämpylätaikinan kimppuun ja myöhäistä aamiaista tyttösille väsäämään!

/// I ordered a large carpet to livingroom and I was so tempted by that dark grey, lightly shiny carpet with tassels. Classy but boho at the same time. Carpets and other soft surfaces is what the house needs now urgent to reduce echoing in a high and empty space.  We've planned to buy a petite sofa in the livingroom later but til then there's enough space for that Pastil chair designed by Finnish designer Eero Aarnio. That chair is not a new purchase for it stems from the seventies when my dad won it in a giveaway. That time the chair was coloured red and there're some pics of my mum sitting in the chair when she was expecting me. Through the years the chair ended up outdoors and got in a poor shape until I finally got an idea to refurbish it around ten years ago. The chair is made of fiberglass so compared to plastic it was easier to repair. The job was made by a car painter and the new white colour suits a bit better to our home than the old red.