KESÄKUUN VIIMEINEN

Ja ehkäpä myös viimeisiä kuvia meidän väliaikaiskodista. Tänään on pidetty välipäivää omista raksahommista ja lepäilty sekä puuhailtu ennemminkin kotona. Kyllähän me toki siellä kävimme esikoisen uimakoulun aikaan pyörähtämässä, kun talon rappaus oli ihan viime metreillä, samalla ihastelemassa uunituoreet vessanpöntöt. Kotona piti tehdä tänään vielä sellainen viikonpäivät kestävä pikasiivous, jokohan se seuraava olisi sitten viimein muuttosiivous?

Maljakossa ilahduttavat vielä toukokuisen ruukkuhortensian viimeiset kukinnot, sitä ei ainakaan lähdetä enää muuttamaan. Kaunis on tuo vähän erilajin hortensia. Nykeröistä osa avautuu vaaleansinisenä. Kukkasten ihastelu jäänee tosin tänä viikonloppuna varmastikin melko vähäiseksi, sillä toimme juuri lapset mummolaan muutamaksi päiväksi. Viikonloppuna meillä on tarkoitus ahertaa raksalla täyttäpäivää ulkomaalausten kimpussa, nyt kun rappauksen jäljiltä nosturikin on vielä paikalla. Sääkin onneksi näyttäisi meitä homman suhteen suosivan.

Uuteen kotiin emme ole vielä tehneet juurikaan sisustushankintoja. Sanoin jo hyvän aikaa sitten, että onni löytyy varmasti alkuun vaikka lankunpätkällä istumisesta. Otetaan sitten muuton jälkeen tilaa paremmin haltuun ja ehkäpä päätöksiä isompien huonekalujen koosta ja väristä on helpompi sitten tehdäkin, kun olemme ensin purkaneet jo olemassa olevia paikoillensa. Mutta, jotain kuitenkin piti jo tilata. Sillä koska ruokapöytää meillä ei vielä ole, eikä sen kummemmin ruokapöydän tuolejakaan, ajattelin että saarekkeeseen jo pari jakkaraa hommaamalla saisimme ainakin lasten aamupalat ja muut ruokailurutiinit alkuun hoitumaan. Talvella jo tein keittiön sisustuskollaasia (täällä) ja haaveilin Nikarin Perch-jakkaroista. Niistähän en sitten päässyt yli enkä ympäri ja miehen ehdotuksesta tilasin mustien sijaan nuo vahatut tammiset jakkarat meille kaksin kappalein. Tykkään niistä todella paljon, puun oma kuvio tulee upeasti niissä esille. Puiset olivat nappivalinta tuomaan vähän lämpöä ja kotoisuutta muuten niin monokromiseen sisustukseen.  Jakkarat ovat vähän normaaleja baarijakkaroita matalammat, mutta lapsetkin näyttävät niiltä hyvin pöydälle yltävän, joten nämä meille varmasti jäävät. Saarekkeeseen menee varmasti kolmaskin jakkara lopulta, mutta vähän kerrassaan on tälläisiä investoiteja nyt tehtävä. Olihan tässä jakkarantilauksessa vähän tietynlaista kohtalon ivaa mukanaan, sillä lopulta saarekkeen asennuksen kanssa ei mennyt kaikki ihan putkeen. Siitä lisää myöhemmin, kun pääsen keittiötä kuvaamaan. Onneksi vahinko on hyvin korjattavissa, eikä se siis muutamaa viikkoa pidempään meitä pääse harmittamaan. Loppuelämän kannalta lyhyt aika. 

Mutta nyt, mökkisaunan kautta kohti kaupunkikotia ja aamulla varhain maalisudin varteen. Räystäät odottavat! Oikein ihanaa viikonloppua!

LASTENHUONEEN SISUSTUS UUTTA JA VANHAA YHDISTELLEN

Oi kyllä! Eilen kerroin, kuinka tänään talo saa ensimmäisen valkoisen kerroksen pintaan ulkonakin ja kylläpä näytti jo lupaavalta. Instailijat voivat käydä kurkkaamassa Storiesin puolelta jo ensifilmailut tontilta. Blogin puolella odotellaan vielä homman etenemistä vähän maalipintaa pidemmälle ja kurkataan sillä välin lastenhuoneen sisustuspohdintoihin, ensimmäisenä kuopuksen huoneeseen.  

Meidän tytöt odottavat muuttoa vähintään yhtä malttamattomina kuin me aikuisetkin. Ovat kyllä selvinneet hienosti tästä kaikesta, mitä viimeisen puolen vuoden aikana on käyty läpi. Cardiffin puolella ensin kaikkien ystävien ja oman kodin hyvästely. Täällä Suomessa sitten uuden alku pienessä asunnossa, johon juuri ja juuri heidän sänkynsä mahtuvat. 98 prosenttia heidän leluistaan ja asioista, jotka heille varmasti tuovat kotoisuutta asumiseen, on edelleen muuttomatkan jäljiltä pahvilaatikoissa varastoituna. Yhteiseen pieneen huoneeseen aiemmin tottuneet tytöt saavat nyt ensimmäistä kertaa aivan omat huoneet, ja vieläpä ihan reilun kokoiset sellaiset. Esikoinen alkaa olla jo niin koululainen, että hänen huoneen sisustus on tuottanut itselleni vähän päänvaivaa, mutta onneksi asukkaalla itsellään on jo omat visionsa säkkituoleineen ja maalaustelineineen. Mitään prinsessaunelmia ei sinne siis ole enää tulossa. Pienemmän huoneeseen on itseni ollut helpompi miettiä sisustusta, mutta sen verran topakka on tuo neiti viisivuotias mielipiteineen, että mitään en sinne häneltä kysymättä ole uskaltanut miettiä. 

Kuvat: 1. katos // 2. oma // 3. vuodevaatteet // 4. paperipussi // 5. seinäkoukku // 6. matto // 7. oma

Hailakan mintunvihreät seinät asukas päätti itse, ohi oman toiveeni murretusta ballerinaroosasta. Kahta maaliseinällistä raikastettiin valkoisella kaapistolla, jonka hommasimme Ikeasta (2.). Valitsimme kaapiston vähän täyskorkeaa kaapistoa matalampana, koska ajattelimme sen sopivan pikkutytön huoneeseen mittasuhteiltaan kivemmin kuin täyskorkean kaapiston. Ja nyt tuonne kaapin päällekin voi harkitusti jotakin nostaa säilöön. Kaapisto olisi toki ollut mahdollisimman käytännöllinen liukuovilla, mutta päätimme kuitenkin viedä estetiikan edelle ja valitsimme kaapistoon normaalit ovet, joihin ajattelin puhaltaa vähän persoonaa vetimillä. Edellisestä kodista tähän huoneeseen on kovaa vauhtia päätymässä ainakin sänky, String-pöytä hyllyineen (7.) ja matto (6.). Oohnoo on pitänyt meidät niin ihanasti lakanoissa viime vuosina, että niillä on kiva muuttaa ilmettä aina kuosin mukaan. Sängyn päälle olemme katsonut yhdessä kuopuksen kanssa tuollaista katosta, jolla saisi mukavasti tyttömäisyyttä yleisilmeeseen. Muu sisustus rakentunee sitten pienemmillä säilytysratkaisuilla, tauluilla ja ympäriinsä kulkeutuvilla leluilla. Tuo Tellkiddon paperipussi odotteleekin jo uuteen kotiin pääsyä, aikomuksenaan säilöä kaikki pehmoiset unikaverit.

Ei me oikeasti enää edes muisteta, mitä kaikkea ne muuttolaatikot säilövät sisäänsä. Pian koittaa meille siis joulu keskelle kesää, kun päästään aukomaan laatikoita :). Vanhat lelut ja tavarat tuntuvat taas kuin uusilta. Kyllä tuntuu itsestäkin kivalta, että pian on meidän neideillä taas tilaa ja mahdollisuuksia leikkiä enemmän!

///Kids room interior plans. Something new, something old. Our younger daughter wanted to have those light mint walls which we refreshed with the white closets from Ikea. I think I'm going to pimp those basic white doors with some lovely handles. Let's see what I find.

TALON JULKISIVU VALMISTUU - HEIPPA HARMAA!

Kylläpä tuntuvat loputtoman pitkiltä nämä muuttoa edeltävät viikot! Vaikka ollaan aikataulusta jäljessä muutamien sattumusten ja jahkailun takia, niin onhan tämä raksa silti valmistunut hurjan nopsaa kivitaloksi. Sen lisäksi, että sisäpuoli on enää pieniä hommia vaille valmis, niin ulkonapa edistyy myös. Rapparit ovat tehneet viime ja tämän viikon hommia, sen minkä sateelta ovat ehtineet ja tänään kävinkin illalla vielä sanomassa heipat tuolle harmaalle mudanväriselle möhkäleelle. Nyt on harkkopinta tasoitettu ja huomenna alkaa ulkoseinien maalaus talon lopullisella värillä. Siihen päälle sitten se lopullinen rappaus. Nappasin muutamia kuvia vielä tästäkin vaiheesta, sillä ihan kohta tuolta koiranputkimeren keskeltä pilkistääkin valkoinen kivitalo.

Toisin kuin yleensä valkoisen maalisävyn valinta, talon ulkorappauksen värivalinta oli tällä kertaa yllättävän helppo. Weberin rappausvärikartassa oli nimittäin ainoastaan yksi täysin valkoinen vaihtoehto. Toki sitä useampia harmaita, jotka myös olisivat vaalealta isolla pinnalla näyttäneet. Pienestä värikartan palasta oli kyllä aika hirvittävää tehdä valintaa, mutta onneksi samalle alueelle jo rakentaneiden ja talonsa rapanneiden ovikellon soitto ja värisävygalluppi antoi enemmän varmuutta sävyvalintaan. Vähän esimakua olemme tuosta sävystä nyt sitten omallakin tontilla saaneet, kun sävytimme ulkorakennuksen maalin samalla NCS-sävyllä. Ainakin varaston seinillä sävy näyttää hyvältä raikkaan valkoiselta. Sitä kun olen viimeisinä parina päivinä valmiimmaksi jo sutinut. Rappauksen värin lisäksi päätettävänä oli vielä hiertämällä tehty pinta tai ainoastaan ruiskuttamalla tehty pinta. Hiertämällä pinnasta tulisi väriltään elävämpi. Kallistuimme lopulta pienen vatuloinnin jälkeen tuohon kevyesti rosoisempaan, mutta väriltään tasaisempaan ruiskupintaan. Täytyy pitää peukut pystyssä, että kaikki sujuu niin kuin kuuluukin. Ja etenkin, kun tämä rappausurakka tehdään nyt jo samana kesänä.

Jos oli näkymä kaunis talolle talvella joen ja hankien yli, niin on tämä kesäinen rehevyyskin vallan kaunista. Hetki saadaan vielä odottaa, kun päästään ihailemaan sitä jälleen ikkunoiden läpi. En malta odottaa, että pääsen tuonne joen varteen lenkkeilemään pitkän tauon jälkeen ihan omalta kotiovelta käsin. Tuolla alakuvan koivikossa on nimittäin sellaista tärkeää kotoisuutta, joka syntyi jo niiden kymmenen alueella asutun vuoden aikana ennen Cardiffin komennusta <3.

TAIVAALLINEN SITRUUNAPIIRAS

Hiphei! Juhannus oli ja meni. Ja oikein ihanasti menikin, mökkeillessä ja ystävien kanssa rentoa laatuaikaa viettäessä. Kameran laturin ollessa teillä tietämättömillä, juhannusmatskut tallentuikin tällä kertaa instan puolelle ja Storiesin puolella olinkin pitkästä aikaa oikein viriilillä tuulella. Nyt ollaan taas takaisin kaupungissa ja arkiset lomapuuhat jatkuvat täällä samaa leppoista sykettä unohtamatta. 

Viime aikoina olen kaivannut pitkästä aikaa leipomista, aikaisemmin kun tuli leivottua paljon useamminkin. Vaikka omia linjoja onkin suotavaa jossain määrin suojella jokapäiväiseltä pullansyönniltä, niin olisi silti olla se marjapiirakan tai suklaamuffinsin tuoksuinen äiti useammin kuin nyt olen ollut. Siispä ajattelin korjata tilanteen ja juhannuksen pavlovan lisäksi kokeilin viime viikolla erästä potentiaalista sitruunatorttureseptiä. Ne jotka ovat seuranneet blogiani jo pidempään, muistavat ehkä sitruunahimotukseni ja aikaisemmatkin sitruunapiiraskokeiluni. Hiljaisesti olen metsästänyt sellaista täydellistä reseptiä, jolla saisi aikaan kloonin niistä kaikista makuhermoja hivelevistä pienistä sitruunatortuista, joita Briteissä kahvilassa usein valitsin. Usein kuitenkin lopputulos on ollut aina jollain lailla vääränlainen. Ja kuulkaas, tällä kertaa kävi ihmetys sentään niin, että Jamie Oliver nousi tässä leivontakokeilussani aivan ylivertaiseksi sitruunapiirasjumalaksi! Kuinka en ole aiemmin hoksannut etsiä reseptiä hänen käsialallaan?! Tietenkin hänellä sellainen on!

Kuvissa vilkkuu taas monta tämän hetken suosikkiani: viime postista tutut marmorilaatat, Marimekon Spalje-lautanen (joita on saatava kyllä lisää) sekä tämän hetken kauneimmat kesäkukkaset. Juhannussaunassa tehtiin meillä muuten myös sellaisia juhannustaikoja, että marmoripöydästä tehtiin oikein yhteinen päätös! Nyt kun ehtisi vielä ne jalatkin suunnittelemaan..

Tämä resepti oli niin onnistunut, että se on syytä kaivertaa kiveen. Tässä ei ole mitään, mitä pitäisi enää muuttaa ja vaikka piiras ei ihan puolessa tunnissa valmistukaan, se on silti helppo tehdä ja kaikkien noiden Jamien pikkujippojen väärtti. Vaahdotin piiraan lisukkeeksi marenkivaahtoa ja tuoreet pensasmustikat sopivat settiin myös kivasti. Tätä tehdään meillä hyvin pian uudelleen! Resepti löytyy englanniksi täältä, mutta raapustin teille siitä oman versioni myös suomeksi.

TAIVAALLINEN SITRUUNAPIIRAS

Pohja

120g huoneenlämpöistä voita
75g eli n. 1,25 dl tomusokeria
3 munankeltuaista (säästä valkuaiset marenkivaahtoa varten)
250g eli n. 3,8 dl vehnäjauhoja

Sekoita voi ja tomusokeri kulhossa tasaisen pehmeäksi vaikkapa ihan lusikalla voimakkaasti painellen. Lisää joukkoon kaksi keltuaisista ja lopulta jauhot vähitellen. Sekoittele taikinaa käsin, kunnes rakenne on sopivan tasaista. Lisää vielä kaksi teelusikallista vettä ja painele taikina kiinteäksi palloksi. Vaivaa taikinapalloa vielä parisen minuuttia kevyesti jauhotulla alustalla, kunnes taikina on pehmeää ja pysyy hyvin kasassa. Taputtele palloa tasaisemmaksi, kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin jähmettymään tunniksi.

Jamie neuvoo kaulitsemaan taikinan 3mm paksuiseksi ja nostamaan piirakkavuoan päälle ylimääräiset reunoilta pois leikaten, mutta minä oikaisin tässä ja taputtelin taikinan vain huolellisesti tarpeeksi ohueksi piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohja haarukalla ja laita vuoka pakastimeen n. 20 minuutiksi. Lämmitä uuni 180 C. Ota pohja pakkasesta.

Jamie neuvoo peittämään pohjan leivinpaperilla ja "leivontapavuilla" (Mikä ikinä niiden suomenkielinen vastine sitten onkaan :D!), mulla ei niitä ole ja peitin ainoastaan piirakan pohjan ympyrän muotoisella leivinpaperilla, mikä auttoi kummasti pohjan kuosissa pysymiseen.

Paista pohjaa uunissa n.20 minuuttia, ota leivinpaperi pois ja paista vielä 15-20 minuuttia. Jos reunat alkavat ruskistua liikaa, peitä foliolla. Tämäkin toimii hyvin!  Ota pohja vielä kerran pois uunista,  levitä jäljellä oleva munankeltuainen pohjan päälle ja paista vielä minuutti uunissa.

Tiputa uunin lämpötila 140 asteeseen. (Itse unohdin ja silti tuli hyvä..)

Sitruunatäyte

5 munaa
150g eli n. 1.75 dl sokeria
1 dl sitruunan mehua (n.3 sitruunaa)
2 tl sitruunan kuorta raastettuna
1.5 dl kuohukermaa

Vispaa minuutin ajan sekaisin munat, sokeri, sitruunan mehu ja kuori. Vispaa sekaan kerma ja sekoita kunnes massa on tasaista.

Kaada täyte pohjan päälle ja paista 30-35 minuuttia tai kunnes täyte on kiinteytynyt. Paistamisen jälkeen anna piiraan jäähtyä vielä 1-2 tuntia jääkaapissa.

Koristele tomusokerilla, tarjoa marenkivaahdon tai mascarponevaahdon kanssa. Ripottele päälle vähän sitruunan kuorta ja mustikoita koristeeksi.

Marenkivaahto

2 valkuaista
4 ruokalusikallista tomusokeria

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi.

So much text for one lemon tart! But I can describe it also only with one word: PERFECT! I finally found a recipe for a perfect and heavenly lemon tart. Of course, why I didn't realise it ever before that our food god Jamie Oliver has one! I'm going to write this in stone and live happily ever after. You will find the recipe in English here.

SYREENIN TUOKSU JA MARMORIN KAUNEUS

Maanantaita vaan! Täällä aletaan pikku hiljaa toipua Jukolan viesti -viikonlopusta. Olihan vaan taas huikea elämys, jonka liikuttavuutta lisäsi tietenkin se, että kisa käytiin omassa kotikylässä. Eipä vaan arvattu nuorempana veljeni kanssa vuosikausia lajia tosissaan harrastaessamme ja Harpatin metsissä treenaillessamme, että tuolla vielä päästäisiin kokemaan ehkä yhtä urheilumaailman hienoimmista tapahtumista. Ja kyllähän siinä meinasi liikutustippa hiipiä silmäkulmaan hetki ennen kirkonkellon soittoa Venlojen viestin aloitusosuuden viejille lähtölaukauksen merkiksi. Suunnistus on kyllä sitten hieno laji! Oman suorituksen jälkeen talkoilin vielä koko yön sunnuntaiaamuun saakka ja parit reilun tunnin tirsat viikonlopun aikana tarkoittivat melko aikaista kuukahtamista viimein eilen illalla kotiin palatessa. Tämä päivä onkin mennyt uimakoulua ja raksapyörähdystä lukuun ottamatta rennosti kotona oleskellen ja viikonlopun viimeisiä kasseja purkaen. Tytötkin ovat selvästi vielä vähän väsyksissä viikonlopun virahtaneista illoista.

Raksareissun yhteydessä nappasin mukaan viikonlopun aikana kukkaan puhjenneiden syreenien lisäksi yhden suuren marmorilaatan, joita sain parin neliön lähetyksen viime viikolla keittiönvalmistumista odottelemaan. Marmorilaatat ovat Tulikiven ja näillä tullaan laatoittamaan keittiön altaan tausta. Lähetyksessä oli sen verran reilummin laattoja, joten todennäköisesti tehdään sama homma kodinhoitohuoneen altaan taakse. Marmori on sitten kyllä kaunista. Näissä kuvissa näkyykin itse asiassa kahdenlaista marmoria, tuollaista huokoisempaa mattamarmoria pyöreässä alustassa ja sitten tuota kiiltäväpintaista puhtaamman väristä marmoria, jota tilaamamme laatat edustavat.

Marmorilaatan toin kotiin jo mallattavaksi ja muhiteltavaksi, sillä edelleen suunnitelma marmorikantisesta ruokapöydästä houkuttaa. Eikähän tämä laattatestaus yhtään houkutusta ainakaan laskenut. Joten luulenpa, että pöydänkansisuunnitelma on lähes sinetöity toteutettavaksi jossain vaiheessa. Jalat ja tuolit vain vielä puuttuvat, näistäkin on jo näkemykset, joten ehkäpä pian kerään kollaasin myös ruokailutilan sisustustoiveista. Ja mitä syreeneihin tulee, niin kyllähän niitä on myös moderniin pihapiiriin saatava. Tuo tuoksu on niin huumaavan kesäinen!

Nyt täytyisi pikku hiljaa startata tämän päivän iltariennoille, lasten suunnistusjuttuja ja raksalla hääräämistä vielä luvassa! Siispä moikka vaan ja mukavaa maanantai-iltaa! 

 

/// The smell of lilacs and the stunning beauty of marble! Finally those purple summery flowers have started to blossom here and i grabbed a bunch of them with me on the way when visiting our house today. I also took a large marble tile with me to test is as a dining table top to our new home. We are supposed to tile the backsplash in the kitchen and utility room with marble tiles but can't help the tempetation to order the table top at some point as well.

PIKKUVESSAN SISUSTUSSUUNNITELMA

Huomenia blogistaniaan! Aamuisella vessajutulla startataan tähän päivään, sillä uuden kodin pieni wc ei ole saanut täällä blogissa vielä ollenkaan omaa palstatilaa. WC sijaitsee meidän eteistilassa, eikä sille turhia neliöitä siunattu. Liukuovien asennuksen myötä siitä tuli jopa sen verran kompakti, että tilaan jouduttiin tilaamaan erikoismittainen, vain 35 cm syvä allastaso. Ja kas, kovin monokromiseksi on suunnitelmissa tämänkin tilan ilme hioutunut.

 1. Lamppu //2. Peili //3. Kynttilä //4. Marmori //5. Hana //6. Piirros //7. Betoniallas //8. Huuhtelupainike //9. Matto //10. WC-istuin

Tilan takaseinällä on seinä-WC-järjestelmää varten rakennettu puolen seinän mittainen kotelo, joka laatoitetaan 15x15cm kiiltävällä peruslaatalla sekä saumataan tumman harmaalla. Kotelon päälle on suunniteltu isomman vessan tapaan kivitaso. Alkuperäinen ajatus on täälläkin carrara-marmoria. Tiililadotun laattapinnan pariksi viereiselle seinälle tulee alkuperäisistä ovellisesta allaskaappisuunnitelmista poiketen betonista mittatilauksena teetetetty allastaso. Hanan kohdalla pohdin pitkään kromisen ja mustan välillä päätyen kuitenkin kromiseen tasapainottamaan muita tilan mustia yksityiskohtia. Muuton lamppu meiltä jo löytyykin entuudestaan (jos sen sijoitusperhe vain sen raaskii luovuttaa takaisin) ja se saanee uuden paikkansa sitten tästä toiletista. Peiliksi altaan yläpuolelle olen miettinyt By Lassenin mustareunaista neliötä. WC-istuin tulee olemaan samanlainen seinämalli kuin isommassakin vessassa.  Tila kaipaa myös pientä mattoa valkoiselle mikrosementtilattialle pehmentämään tunnelmaa. Tähän vessaan ei olekaan suunniteltu minkäänlaista kiinteää säilytysratkaisua (ainakaan vielä) ja katsotaan saisimmeko jopa pidettyä sen enemmän tälläisenä vierasvessana ilmeeltään. Jotain pientä koria tms. noille tasoille ja altaan alle lattialle mahtuu. 

Raksalla etenee tällä hetkellä vauhdilla ja pian päästään varmasti katsomaan ihan oikeaakin vessaa. Tänään on myös eräänlainen juhlapäivä raksalla, sillä kauan odotettu keittiö saapuu sinne näillä näppäimillä, jotenpa sinne suuntaan minäkin heti puoliin.

Perjantaita mennään jo ja täytyy sanoa, että huomenna (!) kotikylässäni juostavaan Jukolan ja Venlojen viestiin valmistautuminen on vähän kärsinyt raksakiireiden takia, viimekin yönä tulin yhden aikaan sieltä kotiin. Mutta onneksi Jukola-viikonloppuna on ilmassa aina erityistä taikaa, joten eiköhän se tarvittava vire sieltä löydy ihan itsestään. Ja onpahan jo vähän harjoiteltu valvomista yöllisiä talkoohommia silmälläpitäen.

// We have two toilets in our new home. This is the plan for the smaller one. Monochrome and simple. Basic tiles, concrete sink, chrome faucet, some marble and black details. I guess this again will be one of my favourite spaces in the house.

SAUNATILA TYÖN ALLA

Eipä olekaan parempaa päivää kertoa saunan kuulumisia, kun kesä päätti eilen pitää välipäivän ja itse tutisin pari tuntia urheilukentän reunalla lopulta sormenpäät tunnottomana lasten harjoituksia seuraten. Ensimmäinen asia tuolta treeneistä kotiin suunnatessa oli sauna! Juuri tälläisinä päivinä saunan lämpö olisi arvossa arvaamattomassa. Meidän täytyy vielä hetki kuitenkin omaa saunaa odotella, vaikka nyt sen valmistumisen suhteen alkaakin olla jo aika toiveikas olo. Lupasin auttaa raksamiehiä käsittelemällä saunan paneelit ja laudelaudat itse mustaksi ja raksalla tulikin vietettyä viikonloppuna yötä myötenkin seinä- ja kattopaneeleita sutiessa.

Valitsimme saunan paneeleiksi käsittelemätöntä haapaa, joka oli paras vaihtoehto mustaa väriä ajatellen. Käsittelin paneelit kahteen kertaan mustalla saunavahalla. Ensimmäisen kerran jälkeen paneeli jäi kauniin läpikuultavan hiilenharmaaksi, mutta lopputuloksen tasaisuuden ja erityisesti mustuuden vuoksi käsittelin paneelit vielä toiseen kertaan. Toisenkin kerroksen jälkeen puunsyiden kuviot erottuvat kauniisti vahan läpi. Eritoten valoisalla saunoessa saunatilan kahdesta ikkunasta tulvii sen verran valoa, että mustilla pinnoilla saamme tunnelman toivottavasti kuitenkin riittävän hämyiseksi.

Tänään alkoikin raksalla panelointihommat, joten pian pitäisi tarttua pensseliin ja käsitellä myös laudelaudat samaan tapaan. Laudemalli meillä onkin jo piirrettynä, mutta kuinka voi olla kiukaan valitseminen niin vaikeaa?! Se täytyisi lyödä lukkoon nyt pikimmiten.

Saunan vieressä oleva suihkutila odottaa myös vielä laatoituksen alkamista, vaikka niin laatat, suihkut ja lattiakaivon ritiläkin odottelevat jo talolla. Tässä aiemmassa jutussa kerroinkin kylppärisuunnitelmista tarkemmin. Alla oleva kuva on otettu siinä vaiheessa, kun mietin otammeko tuon 5x5cm laatan kiiltävänä vai mattana. Ja kuten kuvasta näkyy, tietyssä valossa eroa näiden kahden välillä oli hankala ylipäänsä nähdä. Päädyimme valitsemaan kuitenkin kiiltävän laatan. Lattiakaivo on Unidrainin Classic Line -mallistosta, josta tämä yksinkertaisilla viivamaisilla rei'illä varustettu ritilä oli suosikkini paitsi eleettömyytensä takia myös siksi, että siinä on vähiten reikiä, mitä pestä :)!

Viikonloppuna ja itse asiassa koko viime viikolla oli niin ihana sää, joten toivottavasti lämpöiset kelit ja nuo kauniit poutapilvenhattarat palaavat tällä viikolla taas! Aloitin tekemään teille myös toisen vessan sisustussuunnitelmaa, joten ehkäpä palaan sen tiimoilta pian. Kivaa keskiviikkoa!

/// Our sauna is getting built slowly. I spent my weekend by waxing the panels black. We want to create a cozy but dark atmosphere and compensate all the light coming through those two wide windows by black surfaces. Yesterday was so cold here that I was literally freezing after spending two hours by watching girls' athletics training sessions. I desperately needed the sauna! Have to wait a couple more weeks though I guess, although fortunately the midsummer and days at the summer cottage are getting closer. It means long and peaceful moments in sauna, just dipping in the lake between.

PIONIT JA PIENET OIVALLUKSET

Ihanaa lauantaihuomenta! En muistanutkaan, miltä tuntuu nukkua koko yön läpi ilman minkäänlaista unen häiriötä ja aukaista aamulla silmänsä virkeänä juuri silloin kuin oma sisäinen herätyskello herättää ilman, että on sitä ennen herännyt jo moneen otteeseen lasten pyörimiseen,  omaan tai puolison herätyskelloon. Siis wau, olo on tänä aamuna ihan omaa luokkaansa! Enkä edes tiennyt, että olisin jotenkin ollut tämänkaltaisen tarpeessa! Tälläistä yksinnukkumisen retriittiähän pitäisi varmasti harjoittaa useamminkin. Olen näyttänyt (itseni mutta myös mieheni mielestä :) tosi väsyneeltä ja vanhalta viime aikoina, mutta tänä aamuna peilissä näkyi kyllä ripaus toivoa! En myöskään oikein muistanut, miltä tuntuu illalla sytyttää yöpöydän valo makkarissa ja lueskella kaikessa rauhassa ilman pelkoa siitä, että häiritsee sillä kenenkään toisen unta. Ja miltä tuntuukaan herätä kotiin, jossa lakanoiden ja talvivaatteiden parissa vietetty pyykkirumba alkaa olla selätetty ja kotona mahtuu kaikelta kuivuneelta pyykiltä suurinpiirtein liikkumaan. Myönnän kyllä, että tämä kevään kestänyt väliaikaisasuminen alkaa vähän väsyttää ja turhauttaakin, vaikka toki olen kiitollinen siitä, että meidän on ollut mahdollista asua tässä juuri näin ja muistan, että tämä todellakin on väliaikaista.

Otin ruokakaupasta mukaan pari punttia pioneita piristämään kesäkotia, siihen omaan pionipenkkiin kun on vähän vielä matkaa. Edellisen postauksen pihasuunnittelmiin tietenkin kuuluu perennamaa ja erilaiset pionit, joista voi sitten joku kesä napsia kukkasia myös sisälle maljakkoon. Aivan ihanaa aikaa tämä alkukesä kyllä. Ulkoa tekisi mieli tuoda myös kukkaan puhjenneita tuomenoksia maljakkoon ja pian toivottavasti syreenitkin kasvavat kukkaansa.

Vietimme eilisiltaa mummolassa ja ajelin vielä myöhemmin yksin takaisin kaupunkiin tyttöjen käydessä mummin kanssa unille. Miehen ollessa reissun päällä (virkistäytymässä ihan omalla tavallaan) täytyi luovia viikonlopuksi lastenhoitokuviot kohdalleen, sillä itseäni odottaa raksalla kasa saunanpaneeleita ja laudelautoja käsiteltäväksi. Siispä viimeiset aamukahvikulaukset kurkusta alas, aurinkorasvaa iholle ja hommiin. Näyttää tulevan taas aivan ihana kesäpäivä! Mukavaa viikonloppua!

KESÄKUINEN KESKIVIIKKO

Hipheihurraa, kesä on täällä idässäkin VIIMEIN! Jos ei puhuta siitä isosta lumikinoksesta, jonka vielä eilen metsässä näin, vaan keskitytään hekumoimaan, miten hyvältä tuo lämpö tuntuukaan! Sijoitettuani lapsukaiset ensin taideleirille ja mummin hoiviin säntäsin heti aamupäivästä pahvilaatikko-ostoksille (ikään kuin niitä ei jo riittävästi nurkissa pyörisi..), sillä nyt - kesäkuun seitsemäntenä päivänä - saavat kyytiä toppatakit, talvikengät ja rukkaset ja kaikki muutkin inhottavan paksut ja kaapeissa tilaa vievät vaatteet! Eläköön tälle! Ihan silläkin uhalla, että niitä sitten taas juhannuksena tarvittaisiin. Ja kiirehän toki tulee tonkimaan muuttokuormasta kesämekot ja sandaalit esille, sillä eihän sitä koskaan tiedä, kuinka kauan niille taas on käyttöä :)! On tämä Suomen kesä sitten vitsikäs vuodenaika. 

Näin lämpimän koittaessa mieli halajaisi kovasti myös kaikenlaisiin pihahommiin. Mutta kuten jo aiemmin tokaisinkin, vähissä on sellaiset puuhat toistaiseksi, koska ei pihaa eikä parvekkeellakaan pääse. Siksipä olen jo pikku hiljaa alkanut uuden kodin sisustusratkaisujen lomassa suunnittelemaan myös itse pihaa. Meillähän oli ensin tarkoitus tehdä raksalla pihatyöt itse, mutta lopulta päästiinkin rakentajan kanssa sopimukseen, että he hoitavat terassin rakennuksen lisäksi myös pihan tasoitukset, mullitukset, nurmi-alueiden rajaukset ja istutukset sekä kulkuväylien viimeistelyt. Mikä tarkoittaa sitä, että se piha ei tulekaan olemaan savikolla ensi (tai sitä seuraavaan) kesään saakka, vaan että meillä saattaa nurmi vihertää jo myöhemmin tänä kesänä. Suurin osa istutuksista jäänee ensi kesäksi sitten, mutta hyvä on jo mielessä alustavasti pohtia eri alueiden muodostumista. Tottakai tavoitteena on, että ajan kanssa pihasta muodostuisi viihtyisä ja kaunis, toimiva kokonaisuus, eikä vain paikka, jonka kokee kamalana rasitteena ja työleirinä.

Toteutusta odotellessa meille on tehnyt sen parvekehonrtensian lisäksi kodin myös pelargonia, joka tuo vähän lohtua tähän tämänhetkiseen pihattomuuteen. Tänään ehdinkin nauttia tuon pelargonian katveessa kahvitauon tämän kevään sisustuslehdistä inspiraatiota ammentaen. Pakastimesta löytyi vieläpä pari ätienpäiväksi leivottua raakakakkupalasta.

Nyt täytynee lähteä vielä tarkastamaan tilannetta raksalle, siellä etenee nyt hitaammin mutta toivottavasti myös varmemmin. Jonkinlaista tilannekatsausta voisin vielä loppuviikosta koittaa saada aikaan. Tänään on muuten myös siitä hieno päivä, että pari viikkoa kestänyt sitkeä flunssa näyttää viimein väistyvän ja lenkkivarpaita automaattisesti kutittelemaan. Ja johan tuo onkin korkea aika, sillä Jukolan viestiin on enää reilu viikko aikaa. Täytyy siis koittaa pyristellä jotenkin pintaan tästä kuntomontusta ensi lauantaiksi, vaikka näin heikkona hiukan hirvittääkin.

Lämpöistä keskiviikkoiltaa kaverit!

MODERNI PÖNTTÖUUNI MUURATTUNA PAIKALLEEN

// Kaupallinen yhteistyö: Linnatuli Oy

Sukelletaanpa sunnuntain kunniaksi taas raksan pariin. Lattian asennuksen jälkeen seuraavana vuoronsa sai takka*, jonka meille toimitti kotimainen Linnatuli. Kuten niin monen muun rakennusaikaisen valinnan kohdalla myös takka on lopulta se ensimmäinen vaihtoehto, johon pyöreitä takkoja etsiessämme iskimme silmämme. Witka Wood -takka on muotoilija Ville Witkan moderni versio perinteisestä pönttöuunista. Kauniiseen ja siroon ulkonäköön yhdistyy silti yllättävän paljon varaavaa kivimassaa, minkä koimme tärkeäksi verratessamme Witka Woodia kevyempiin tunnelmakaminoihin. Kaukolämmön parina tämä takka on varmasti mainio lisälämmön tuoja, tunnelmasta nyt puhumattakaan!

Kun takka oli asennettu paikoilleen, tunne oikeasta valinnasta vain vahvistui. Mielestäni takka on mittasuhteiltaan juuri hyvän kokoinen huonekorkeuteen ja seinään upotettuun hyllyyn nähden. Pienempi kamina olisi helposti näyttänyt hyllyn rinnalla vähän hassulta. Myös takan ehkä hieman yllätyksellinenkin sijainti tuntuu juuri oikealta. Takkaluukku suunnattiin viistottain olohuone-ruokailutilan halki kohti ikkunaseinää ja meidän makuuhuonetta.

Takka odottelee vielä teräskuoren, luukun ja piipun asennusta. Witka Woodista on saatavilla useampi eri kuoren väri ja me valitsimme takkaan valkoisen kuoren mustalla luukulla. Irrallinen kuori mahdollistaa värin vaihtoa myöhemmin, jos valkoinen alkaa syystä tai toisesta kyllästyttää. Puunsäilytystelinettäkään emme muuten tule enää tarvitsemaan, kun polttopuut asettuvat kivasti tuonne hyllyn lattiapinnalle.

Takan lämpöä tässä olisi rehellisesti viime päivinä tarvittu ja uskonpa, että takkatulen loimotus uudessa kodissa tuntuu alkuun aivan yhtä eksoottiselta kuin saunan lämmityskin, pitkän takattoman ja saunattoman aikakauden jälkeen. Lupaankin palailla heti taas takka-asiaan, kun saadaan vielä puuttuvat palaset paikoilleen ja takka lämmitysvalmiuteen. Nyt toivottelen teille suloista sunnuntai-iltaa!

* Takasta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.