KESÄN HEPENET JA HILPPEET

Pitsitoppeja, kangaskenkiä, puuhelmiä ja kevyitä huiveja.

Ikivanhoja shortseja, raikkaita tuoksuja, pehmeitä pyyhkeitä ja merellistä henkeä.

Hentoa roosaa, aprikoosia, valkoista ja sinistä.
Uutta ja vanhaa, reissuilta hankittua sekä lahjaksi saatua.

Hepeneitä ja hilppeitä, joista olen tänä kesänä erityisen inspiroitunut.

 

Suosikkini ovat Artekin ja Lokalin Summer Love -myyntinäyttelystä löytyneet puiset helmet.

Tuoksuu katajalle, ja metsien tytöllehän se sopii mainiosti.
Yksi kaunis peili jäi sinne vielä mieltä kaivertamaan. Suosittelen siis Artekissa piipahtamista!

UUSIA KUVAKULMIA

Huomenta! Ensimmäinen loma-aamu kahteen kuukauteen, kun heräsin pirteänä jo kuudelta ja tunsinkin olevani ihan hereillä ennen kuin mistään kuului pikkuvarpaiden tepsutusta. Onkohan se merkki siitä, että loma on tehnyt tehtävänsä? Vai siitä, että tajusin mennä ajoissa nukkumaan ;)?! Kyllähän tämä opeloma tuntuu aina ihan loputtoman pitkältä. Työt ovat tulleet silloin tällöin jo uniin ja nyt pyörivät mielessä usein jo päivälläkin. Odotan jo mielenkiinnolla ensi viikolla alkavaa arkea ja uuden organisointia. Aamut tulevat olemaan paljon aikaisempia ja kiireisempiä ja päivät pidempiä kuin viime vuonna. Ehkäpä siis näiden aikaisten aamujen harjoittelut on jo hyvä aloittaakin. Työpaikkani  vaihtuu vähän etäämmälle, paikkaan johon mulla on aivan erityinen tunneside. Työkavereiksi saan entisiä kolleegoita, talo on siis tuttu työnkin puolesta, mutta myös entisiä opettajiani. Olenhan käynyt siellä oman koulutaipaleeni ensimmäiset yhdeksän vuotta. Harmi vain, että varhaislapsuuteni hoitotäti jäi juuri eläkkeelle ja oma äitikin on tehnyt samoin jo pari vuotta sitten :).

Mutta lomaillaan nyt vielä viikko kuitenkin ja kuten arjessa myös täällä blogissa aion tarttua hitusen  rästihommiin. Haasteet kuuluu mulla miltei aina tähän kategoriaan. En käsitä miten ne voivat olla niin takkuisia toteutettavia, vaikka haasteet ovatkin hauskoja ja niiden antajat sitäkin hauskempia. Tällä kertaa otin työn alle sisustusblogeissa kiertäneen uusien kuvakulmien haasteen. Viisi minuuttia ja viisi uutta kuvakulmaa. Sain haasteen sekä Sannalta Inspired by love -blogista sekä Marjalta Vaaleanpunaisesta hirsitalosta. Kiitos molemmille!  Haaste on lähtöisin Viljalta raikkaasta Muotoseikka -blogista.

 Näin kesällä tuntuu, että kaikki kuvakulmat kotoa ovat uusia, kameran kanssa ei tee kovin mieli sisällä heilua, kun elämä on siirtynyt ulos: pihalle, reissun päälle, mökille ja rannalle. Mutta muutaman raapaisu nyt ehkäpä jotain uuttakin tvistiä tänne.

Portaikkoa en ole tainnut meillä liiemmin kuvailla. No, koska ne nyt ovat vain portaat. Puu on lämpökäsiteltyö koivua. Talven pimeydessä rappuset tuntuvat joskus vähän tunkkaisilta, mutta toisaalta puu tuo mukavasti lämpöä muuten (ja erityisesti muiden mielestä) melkoisen valkoiseen yleisilmeeseen. Vauvat ovat kasvaneet jo siihen ikään, että portaiden alapäässä ei enää porttia tarvita, mutta yläpäässä vielä kauan. Makkarit sijaitsevat rappujen molemmin puolin yläkerrassa ja silloin tällöin tuossa aulassa hipsuttelee unenpöpperöisiä tyttösiä. Näen painajaisia siitä, että jompi kumpi kompastuu tuonne rappuihin.

Näillä helteillä alakerran siunauksena on kivilattia, joka pitää taloa melko viileänä. Yläkerrassa tuo siunaus on ranskalainen parveke ja avattavat ovet. Yläkerta on helteillä aikamoinen sauna, tänä kesänä ovia on saanut pitää huoletta auki läpi yön, montaa itikkaa ei sisälle ole eksynyt. Kiitos tuon parvekkeen tuuletan ja puistelen myös petivaatteita usein, joskus jopa päivittäin. Tuohon oviaukkoon voisi laittaa valkoisen ilmavirrassa hennosti hulmuavan valkoisen verhonkin. Toisi nukkumiseen ja erityisesti heräämiseen aivan uuden fiiliksen. En ole muuten ollenkaan pimennysverhoihmisiä, silläkin kustannuksella että lapset heräävät aina aamuauringon valoon. Sälekaihtimetkin jätän usein yöksi auki. Valoon herääminen on mun juttu.

Pari kuvaa vielä työhuoneesta. Siellä on elämä valaistunut valkoisen seinäpinnan myötä. Valkoisella on kyllä mainio vaikutus. Tuntuu nimittäin myös, että kapean huoneen maalattu seinä siirtyi samalla puoli metriä kauemmas. Kuva on otettu kodinhoitohuoneesta, josta oli alunperin ainoa ovi tähän huoneeseen. Huone oli meistä aina jotenkin omituisessa paikassa, eikä sinne juuri päiväkään paistanut. Esikoisen synnyttyä puhkaisimme seinän meidän aiemman makkarin, nykyisen leikkihuoneen puolelle ja laitoimme seinän tilalle lasiovet. Nyt valo virtaa läpi talon tässäkin päässä taloa. Kaikenkirjavat kansiot odottavat jo muuttoa uudelle työpaikalla. Ihana, että mulla on uudessa työpaikassa kunnolla tilaa omille töihin liittyville tavaroille, eikä niitä tarvitse pyöritellä pitkin kotia. Työhuoneen lisäksi vaatehuoneet ja varasto pursuavat näistä työkamppeista. Meidän työ kun on sellaista, että koskaan ei tiedä, mitä tarvitsee. Niinpä kaikenlaista on tullut vuosien saatossa säilöttyä :). 

Ja taisipa näistä kuvakulmista tulla ilmi myös se, miksi työhuoneen vanha valaisin siirtyi makkariin. Minä sydän Jielde. Kesäkuun alussa hyödynsin Stockmannin alekupungit ja palkitsin itseni vuoden täydennyskoulutusurakan päätöksestä sekä uudesta työpaikasta. Oon aika mestari itseni palkitsemisessa ;).

En nyt ole aivan kärryillä, mihin tämä haaste ei olisi jo eksynyt, mutta KodinKulmia, Piipadoo sekä At Marias ,olkaas hyvät!

SULOINEN JOUTILAISUUS

Moikka! Meillä vierähti viime viikko mökillä oleillen. Tarkoituksena oli viettää siellä pari yötä tyttöjen kanssa miehen lähtiessä työreissuun, mutta lopulta en olisi malttanut tulla kotiin vielä viikonloppunakaan. Keskityttiin mökkeilyn olennaisuuksiin: syömiseen, uimiseen, tiskaamiseen, saunomiseen, surffailuun (kukin omalla tyylillään), järven pinnan katseluun, marjastamiseen ja nukkumiseen. Järven äärellä hellekin tuntui paljon inhimmillisemmältä. Kotona odottava tehtävälista ei tuntunut enää ollenkaan ajankohtaiselta. Syksymmällä sitten :). Tässäpä teillekin jokavuotisia mökkikuvia, eiköhän me sinne vielä pyörähdetä tälläkin viikolla ennen ensi viikolla alkavaa arkea.

Mukavaa alkanutta viikkoa, lämpö näyttää lellivän vielä meitä tovin! Me taidetaankin kävellä tuohon läheiselle "omalle rannalle" viilentämään oloa ennen päiväunia. Näitä päiviä tulee vielä syksyn loskissa ikävä, nautitaan siis!!

LASTEN MAKKARIN UUSIN IHASTUS

Heissan! Kotona ollaan viimein ja mökkisaunan ja iltauintien jälkeisessä raukeusolotilassa on pakko vielä venyttää silmät ääriasentoon ja vilauttaa teille sitä jo vihjaamaani rautaista tarve-esinekaunotarta, jonka Tulikiilan kaupasta meille hankin.

Seppien käsintekemän vaaleanpunaiseksi maalatun vaaterekin. 

Hei, onkohan olemassa mitään kuulimpaa pikkuisten tyttösten huoneeseen? 

Sen lisäksi, että meidän vauva kasvoi jo aikaa sitten ohi pinnasängystä ja viimein keväällä saimme aikaiseksi hankkia pikkuneidille isomman sängyn, tuo kasvu on näkynyt myös vaatekaappien puolella. Pikkuruisten vauvanvaatteiden sijaan kaapin ovat täyttäneet isommat mekkoset ja tila alkaa vähässä kaappitilassa olla kortilla. Siispä tämä vaaterekki saapui meille ihan oikeaan tarpeeseen.

Ja sen myötä löysivät lopulta käyttötarkoituksen nuo Ferm Livingin kierrätysmateriaalista valmistetut hengarit, jotka viime elokuiselta Kööpenhaminan reissulta hankin kaikkeen muuhun kuin tarpeeseen. 

 Rekki seisoo taottuine tassuinensa Amandan puolella huonetta, vaikka siinä varmaan tasapuolisesti molempien neitien rimpsuja ja röyhelöitä tullaankin säilyttämään.

Tässä huoneessa aletaan olla leikkimökin lailla pastellimajamaisuuden ytimessä. Rekin myötä moni muukin lastenhuoneen sisustusajatus on saanut vauhtia. Yksi ikuisuusprojekti on saanut jo onnellisen loppunsa, kun sain jokin aika sitten maalattua huoneessa majailleen mummolan peruja olevan kirkuvan oranssin pitkän penkin. (Vaikka siihenkin onnellisuuteen tuli pikkuinen ruttu, kun neiti A kävi nojailemassa penkkiin kesken maalin kuivumisen..) Lisäksi mm. verho- ja sänkypeittoprojektit kytevät  mielessä. Seinän paikkatarrat ovat myöskin vähentyneet hitaasti yksi kerrallaan. Meidän kaksivuotias ei nimittäin laske iltaisin lampaita, vaan irrottelee huolellisesti tarroja seinistä.

Kokonaisuutta ja muitakin yksityiskohtia huoneesta lupaan kuvata teille myöhemmin. Nyt kaikki glooria tuolle rekille, johon hyvin pian kerääntynee aika monta muutakin mekkosta. Rekkejä löytyy muuten Tulikiilan Pajakaupalta myös keltaisena, veden/mintunvihreänä, valkoisena ja mustana.

Niin kivoja juttuja olen saanut blogiyhteistöiden myötä täällä blogissa toteuttaa, tällä kertaa kiitos kuuluu Tulikiilan pojille! Blogiyhteistöiden myötä tämä blogi on tosin poikinut kaikkea muutakin yllätystä elämään :). Tänä aamuna se näyttäytyi klo 9.30 mansikkakakun muodossa kotiovella! Eilinen blogirukoukseni oli nimittäin kuultu ja ihanainen naapurini oli jahdannut aamutuimaan mansikoita ympäri kaupunkia ja leiponut minulle nimipäiväkakun. Voi morjens, miten ihania ihmisiä tästä maailmasta löytyy! Kiitos vielä Minna <3, kakusta on enää rippeet jäljellä!

//BLOGIYHTEISTYÖ

LAVENTELIRAKKAUTTA

Reissussa rähjääntyy. Etenkin, jos viettää viimeisen reissuillan rakkaan ystävän kanssa kuohuvaa hörppien ja kuulumisia ajantasalle päivittäen - aina sinne pikkutunneille saakka. Mutta olipa vaan mukavaa. Meidän Etelä-Suomen visiitti alkaa olla siis lopuillaan, kohta starttaamme auton nokan kohti itää. Ja niinhän se menee joka kerta, että ihana on olla reissussa, mutta ihan yhtä ihanaa on palata takaisin kotiin. Sen lisäksi, että pääsen tarkastamaan, onko ne tyynyt hievahtaneet viikossa paikoiltaan ;), on jo kiire tarkastamaan kesäkukkien vointi. Mies on niitä parhaansa mukaan koittanut pitää hengissä.

Juuri ennen reissuun lähteä postipoika toi meille Kekkilän jalallisen viljelylaatikon, johon ehdin juuri ja juuri istuttaa ruokakauppareissulta löytyneet kolme isoa tupsulaventelia. Pari tähkälaventelia meillä jo olikin, mutta nämä oli niin vastustamattomassa väriloistossa, että ajattelin täyttää niillä suurimman osan laatikosta, kun kesäkin on jo ehtinyt näin pitkälle. Parit yrtit siihen vielä koitan laittaa väliin. Laatikolle löytyikin paikka tuosta isolta seinämältä, siinä on osan päivän varjoista, joten kukatkaan eivät kovalla helteellä siinä hetkessä nuupahda.

Reilut pari viikkoa vielä tätä kesälomaa jäljellä, se kulunee kotosalla oleillen, marjoja pakastimeen hamstraten ja mökillekin pitäisi vielä ehtiä. Huomenna aamulla aion laittaa lapsille veden omaan altaaseen ja nauttia Hannanpäivän kahvit toivon mukaan aurinkoisella terassilla. Kukahan sen mansikkakakun ehtisi leipoa :)?!

PS. Käyhän äänestämässä Pastellimajan terassiuudistus-juttua Pihaniksit.fi. -kilpailussa, olen pahasti alakynnessä :). Samalla osallistut 500 euron arvoisen lahjakortin arvontaan.

MAKKARISSA TAPAHTUU

Tosi vitsikästä. Veikkaan, että siellä on tällä viikolla melko rauhallista. Mies nukkuu alakerran sohvalla, voisin lyödä siitä vaikka vetoa. Niin tapahtuu aina, kun me ollaan tyttöjen kanssa reissussa. Tällä kertaa reissuun lähtiessä petasin piruuttani sängyn oikeaoppisesti. Viritin ansan. Katsotaan, onko yksikään tyyny hievahtanut viikossa paikoiltaan ;). 

Sen lisäksi, että olen todistetusti pedannut tänä kesänä sängyn, makkarissa on tapahtunut muutenkin pienenpientä hienosäätöä. Olen tajunnut olevani aika haka ja vikkelä kierrättämään tavaroita ympäri huushollia. Mutta eikös se kieli vain onnistuneista ja monikäyttöisistä hankinnoista ;). 

Ompelin alkukesästä  uuden tyynypäällisen, jonka toisen puolen kuvioin samalla alalankakirjonnan tekniikalla kuin toisessa näistä mustavalkoisista. Sen oli tarkoitus päätyä lasten nukkariin, mutta ominkin sen itselleni. Sulostuttaa mukavasti makkarin musta-harmaa-valkoista yleisilmettä.

Asusteet on myös mainioita "sisusteita". Hangosta löytyneet Ajlajkin helmet voi hyvillä mielin unohtaa oven kahvoihin tai sängyn kulmaan roikkumaan ja  rokkihatustakin on tullut ennemminkin sisustushattu. Se sai pitää rokulivuotta viimeviikonloppuisen Ilosaarirockin jäädessä tänä vuonna väliin.

Kartellin Stone-jakkara on ollut vuoden päivät meillä vähän sellainen hylkiö. Lapsivieraat rakastivat sitä liikaa, joten tuotiin se aikoinaan yläkertaan toipumaan. Pohjakin siitä on vähän irti, mutta annoin sille uuden mahdollisuuden omana yöpöytänäni. Liika söpöys siitä häviää mielestäni tuolla mustalla työhuoneesta tuodulla Ikean valaisimella. Äidin virkkaama kassi säilöö puolestaan iltalukemiset, koska Minus Tion lehtitelineellä on tärkeämpi virka.

Nyt on just hyvä ja kesäistä justiinsa näin, parin viikon päästä ehkä taas jotenkin toisin ;). Ai niin ja miksi työhuoneen valaisin päätyi makkariin? No sekin selviää vielä.

Mutta nyt unille. Me siis ollaan tyttöjen kanssa lomailtu vajaa viikko Espoossa ja siksi blogi päivittyy näin öisin. Päivät on täyttynyt kaikesta muusta mukavasta. Eilinen vierähti Fiskarsissa ja huomenna on vuorossa Korkeasaari. Enkä taas ole aivan varma, kuka on retkikohteesta kaikista onnellisin - äiti vai lapset?!

TULIKIILAN PAJA-KAUPPA

Viime jutussa vierailtiin Taidetakomo Tulikiilan seppien pajalla ja selvitettiin tuon pihalle saakka kantautuvan paukkeen ja kalkkeen alkuperää. 

Tänään matka jatkuu pajan lasioven toiselle puolelle, PAJA-kaupalle. 

Tulikiilan myymälä sijaitsee Joensuun idyllisessä Taitokorttelissa sisäpihan tiilirakennuksessa. Myymälän monipuoliseen valikoimaan kuuluu perinteisiä takorautaisia tuotteita kuten kynttilänjalkoja, verhotankoja, takkasettejä, työkaluja, koukkuja, kahvoja ja tuuliviirejä sekä lisäksi myös värillisiä ihanuuksia, kuten vaaterekkejä, halko- ja lehtitelineitä, hyllynkannattimia, tuoleja, jakkaroita ja vaikka mitä muuta. Ja ainahan taitavien miesten rinnalta löytyy taitavia naisia: SOL-13 -tuotemerkin takana taiteileva Milla on tehnyt raudanlujien tuotteiden sekaan pehmeitä ihanuuksia - ommeltua, virkattua ja käsinpainettua. Myymälä on mielestäni niin kaunis kokonaisuus, että nauliuduin tälläkin kerralla pitkäksi aikaa katselemaan pöydille ja hyllyille käsintehdyistä taidonnäytteistä tehtyjä asetelmia. Eivätkä lautalattiat, tiiliseinät, harkkohyllyt sekä vanhat valaisimet ainakaan yhtään vähennä myymälän lumoa. Kurkatkaapa tekin kuvien välityksellä PAJA-kaupan valikoimaa ja tunnelmaa!

Ja jos ihan rehellinen olen, niin en selvinnyt pelkällä katselulla tästä reissusta, vaan toin mukanani tyttöjen huoneeseen jotain aivan ylisuloista. Olisipa kiva kuulla, mihin tuotteeseen sinä ihastuit? Ja arvaatkos, mitä meille kotiutui :)?

Myymälän tiloista voi lasioven takaa seurata myös työpajan elämää, joten käykäähän kynnelle kykenevät kurkkaamassa myymälän valikoiman lisäksi seppien taiturointia! Taidetakomo Tulikiila löytyy myös facebookista, täältä. Sinne näyttää päivittyvän säännöllisesti pajan kuulumisia ja kaupan puolelle ilmestyviä ihanuuksia. 

Näiden itseäni kovasti inspiroivien käsityöläisjuttujen jälkeen siirrytään seuraavaksi meille kotiin. Sisustusjutut ovat jääneet aika lailla kesän reissujen ja pihakuulumisten jalkoihin, vaikka kaikenlaista pientä mukavaa meillä on sisälläkin kesäloman aikaan tapahtunut. Maalausta, ompelua, tuunausta ja uusia aarteita, muuallakin kuin siellä tyttöjen huoneessa. Niistä siis lisää seuraavaksi!

//BLOGIYHTEISTYÖ