28.3.2014

VIELÄ VÄHÄN LOMAKUVIA (ja muutama ajatus arjesta)


Heipsankeikkaa! Vaikka ne aamut ovat edelleen niin rentoja kuin viime postissa, arki on ottanut minut melko vahvasti näppeihinsä ja kaikki ylimääräinen aika on mennyt tällä viikolla opintoja tehden. No, urheilusta ja lasten harrastuksista pidin kiinni, mutta sosiaalisen elämän olen saanut toistaiseksi unohtaa. Hetken verran aamuisin ja illat myöhään yöhönkin ovat kuluneet siis ompelukoneen ääressä. Kuulostaa ihan mukavalta puuhalta, mutta heti kun työ on menossa arvosteluun ja sille on laitettu aikaraja, iskee pätemisen tarve ja paine. Luovuus ja ajatus käsitöistä rentoutumisen keinona siinä kyllä kärsii. Ja se aika, miten järjettömästi sitä kuluukaan noiden näytteiden ja valmiiden tuotosten tekemiseen. Viimeistä kurssia viedään kuitenkin tältä keväältä ja siihen päälle lopputyö (joka pitäisi olla valmiina jo kuukauden päästä) ja sitten saan opintojen puolesta hengähtää joksikin aikaa. Intoa olisi jatkaa pidemällekin käsityötieteen parissa, mutta näyttää pahasti siltä, että täällä se ei ainakaan ensi syksynä ole mahdollista. Mies kysyikin yksi päivä, että eikö sellainen "normaali elämä" houkuttele ollenkaan. Sellainen, missä kuulemma käydään töissä ja töiden jälkeen puuhataan perheen ja omien harrastusten parissa ja mennään ennen puolta yötä nukkumaan. Joo, houkutteleehan se tietenkin. Luultavasti minussa elää kuitenkin ikuinen opiskelijasielu, joten en usko ollenkaan, että nämä opinnot jäisivät viimeiseksi. Talviloman jälkeen myös espanjan kielen opiskelu on alkanut houkuttelemaan, joten jos ei mitään ammatillista, niin voisihan sitä aina edes huvikseen kansalaisopistossa jotain uutta käydä oppimassa.

Mutta nyt vihdoin vielä hetkeksi sinne lomalle. Ekassa reissujutussa puuhailtiin meren ääressä, nyt pysytään sitten jalat tukevasti maan pinnalla. Juostaan lähikukkuloilla, ajellaan vuoristossa tai hengaillaan muuten vain pihalla ja allasalueella. Kuvat kertokoot itse tarinansa.



Sää suosi meitä koko loman ajan, pari pilvisempää päivää olivat ihan mukavaa vaihtelua, jolloin maltettiin ajella tuolla vuoristossa ja ostoksilla Las Palmasissa. Lomakohde on näin parinkin kerran jälkeen ihan nappivalinta Kanarialla. Jos ei tuulta pelkää, niin suosittelen kyllä vilpittömästi muillekin lapsiperheille. Meillä oli ystäväperhekin samassa kohteessa jo toista kertaa peräkkäin. Tuskinpa jäi meidänkään viimeiseksi kerraksi. Ja kun aikaa vähän kuluu, niin on hyvin mahdollista, että tuolta mereltä purjeineen löytyy miehen lisäksi meidän perheen tyttösiä. Amanda "ihanpian kaks vee" haluaakin tätä nykyä jatkuvasti nettiin "surffilautoja kattomaan" :) ja kohta viisvee Lindalle taisi lähteä juuri tällä viikolla oma lainelauta tilaukseen. (Ja mulle oma mela, niin saan sillä minäkin sitten suppailla :)

Mutta nyt höpötys seis ja  unille. Mukavaa viikonlopun aloitusta teille!! Minä aloittelen sen sitten huomenna, kunhan olen kököttänyt ensin päivän ompelukoneen ääressä.

1 kommentti:

  1. Kuulostaa niin tutulle tuo tarinasi. Itse ajattelen aina, etta mihin soppaan taas olen lusikkani tyontamyt ja tasta selvittyani nautin siita "normaalista elamasta". Kuitenkin aina loydan itseni opintojen parista. Minka sille luonteelleen mahtaa? Sinulla on todella kiva ja kodikas blogi, jota on ilo seurailla.

    VastaaPoista

Olen iloinen, jos moikkaat Pastellimajassa käydessäsi!