HUUTONAURUA - LOL!

Tein sitten vähän ystävänpäiväkortteja. Tähän tekisi mieli laittaa ainakin kymmenen nauravaa hymiötä, mutta koska ne kyseenalaistavat kirjoituksen laatua, niin tyydynpä ainoastaan toteamaan, että hymyilyttää pikkuisen. Minulla oli jalo ajatus. Olen nimittäin suorastaan onneton lähettämään etanapostia, vaikka tiedän tasan, kuinka siten nykypäivänä olisi helppo ilahduttaa ystäviä lähellä ja kaukana. Nyt olin ajatellut hoitaa tuonkin puolen kuntoon. 

Askartelusormia kutkutti ja hankin tarvikkeitakin. Marmoripaperia ja Fiskarsin sydänleikkurin. Viikonloppuna raksuttelimme leikkurilla (todella koukuttava vempain) tyttöjen kanssa kaikissa sateenkaaren väreissä ja tekijöidensä näköistä jälkeä syntyikin monin kappalein. Ja sitten alkuviikosta ajattelin päteä itse. Raksuttelin, sommittelin, liimasin ja leimasin.

Keksin mielestäni mainion viestin osoittamaan ystävilleni, kuinka paljon he minulle merkitsevätkään. Kunnes sitten tänään hekumoidessani kortteja miehelleni kuin pikkulapsi, Barry White lakkasi laulamasta ja Hanna tanssimasta (Muistatteko tuon kohdan Ally McBealista?). Mies katseli kortteja hiukan huvittuneena ja totesi sitten otsa rypyssä kysyvästi, että "laughing out loud"?

Sillä hetkellä tunsin itseni universumin kalkkeintuneimmaksi ihmiseksi. Miten MINÄ, joka olen vannonut kasvavani aikuiseksi vasta sitten kun hankin nahkahansikkaat, en voinut tietää, mitä tuo kirjainyhdistelmä tarkoittaa?

Että morjens ja Lots of love teillekin rakkaat blogiystävät. Nuo kortit saavat minussa nyt aikaan lähinnä hihityshepulit ja kuumeisesti mietin, millaisilla korjaustoimenpiteillä saisin niistä vakavasti otettavat tai edes vilpittömästi ystävälliset. Sillä nettisanakirjojen mukaan nuorten suosimaa kirjainyhdistelmää LOL voidaan käyttää myös sarkastisessa mielessä toisten saavutusten vähättelyyn. Jep :). Hymiöt pyrkivät tänne väkisin.

Mutta toisaalta, sitähän ystävyys ainakin minulle merkitsee: Laughing Out Loud, Lots of Laugh ja heh - Lots of Love. Ja toisaalta, omat ystävänikin alkavat olla jo sen ikäisiä, että tajuaisivatkohan koko kömmähdystä? Summa summarum: Itse ainakin voin tämän episodin jälkeen ihan suosiolla marssia nahkahansikasostoksille.

Ja jos en keksi järkeviä korjaustoimenpiteitä huomisen postin lähtöön mennessä (kiirettä pitää..), niin onneksi näitä pikkuväen askartelemia kortteja on sellainen nivaska, että niistä saattaisi muutama riittää myös minunkin ystävilleni.