KULTAKUUME

Hellurei!!

 Myöhäiseksi meni tämän perjantain posti. Olimme ihastelemassa hurmaavaa pientä poikavauvaa, soon to be kummipoikaani.
Voi mahdotonta, kuinka pieni ihminen alkumetreillään onkaan ja uskomatonta, kuinka nopeasti sen unohtaakaan, että omatkin pallerot ovat olleet joskus yhtä pieniä. Oma puolitoistavuotias laastaripääni tuntui kyllä ihan jättikokoiselta lapselta neliviikkoisen vauvan sylittelyn jälkeen. 

Nuuh nuuh, eipä olisi voinut olla parempaa tapaa aloittaa syyslomaa!

 Otsikkona voisi siis melkein yhtä hyvin olla VAUVAKUUME.

Pastellimajan facebook-sivulla ehdin jo lupaillakin tälle illalle haastepostausta tai kullankiiltoa.
Otetaanpas tuo jälkimmäinen käsittelyyn ja annetaan haasteiden ja vauvakuumeen vielä hetken hautua.

Mitähän ihmettä minun sisustusmielessä oikein tapahtuu?  Eihän siitä kovinkaan kauan ole aikaa, kun vielä pidin kultaa tunkkaisena värinä. Koruosastollakin olen aina ollut valkokulta- ja hopeaihmisiä. Ainoa tilanne, missä olen kullasta piitannut, oli nuoruusvuosina mitalin muodossa kaulassa roikkumassa, mutta sitäkin tapahtui turhan harvoin. Vannomatta paras, sillä niin sitä vaan meidänkin huusholliin on ilmestynyt kultaisia pilkahduksia sinne tänne ja kupariakin hitusen makkariin. Messinkiseen Iittalan nappulaan olen aivan rakastunut, sain sen vanhemmiltani synttärilahjaksi. Sitten tuli pienimuotoinen pakkomielle saada sohvalle kultaraidallinen tyynynpäällinen pellavasta. En edes vaivautunut etsimään valmiina, sillä sain käsiini kultaisen kankaanpainovärin. Opintojeni myötä kaikenlaiset kankaanpaino- ja värjäyskokeilut ovat olleet kovin pinnalla ja nyt ajattelin kokeilla raitojen maalausta maalarinteipillä rajaamalla. Helppo kikka, jossa kuitenkin täytyy olla tarkkana, ettei onnistu tärvelemään ei-niin-edullista pellavakangasta.

Maalausalustaksi kannattaa valita mielellään jotain pehmeää. Itse käytin vahakankaisen askartelualustan päällä vanhaa lakanakangasta. 

Maalarinteipillä saa rajattua juuri haluamansa levyiset raidat ja raitojenkin väliä voi säätää haluamansa levyisellä teipillä. Teipin reunat kannattaa painaa kankaaseen tiukasti kiinni esim. kynnellä, jotta väri ei leviä teipin reunan alle. Sitten raita kerrallaan maalia pintaan. Yön pimeinä tunteina tietenkin ;). Suosittelen kokeilemaan kankaanpainoväriä ensin mallitilkulle, jotta näät kuinka väri käyttäytyy valitulla kankaalla. Itsekin kokeilin kolmea erilaista raidoitusta pellavatilkuille ennen kuin uskalsin kokeilla tyynykankaalle. Ja jos joku on tänä syksynä kupariin hurahtanut, niin sitäkin väriä noista purkeista löytyy.

 Kankaan kuivuttua (seuraavana yönä :) lopulta ompelin halutun kokoiseksi. 

Tein 50x50 senttisen ja löysin siihen vielä kirsikankin kakkuun, kultaisen vetoketjun.

Ja seuraavaksi jännitän kenen silmään tuo kultainen pompula ensimmäisenä kolahtaa.
Meidän sohvalla mennään välillä sellaista pupuloikkaa, että tätä pölykammoista hirvittää.

Olen kyllä lopputulokseen melko tyytyväinen. Vielä on vähän hakusessa, minkä väristen tyynyjen kanssa kultaraita saa jäädä sohvalle majailemaan, ettei menisi turhan jouluiseksi vielä (vai menikö jo :)?). Toin tuon viime joulusta elossa säilyneen (Fanfaareja!!) huonekuusenkin valokylpemään olkkariin, mutta sovitaanko vaikka, että se on syyskuusi? Valkoinen, kulta ja vihreä ei ole muuten ollenkaan hassumpi yhdistelmä. Suorastaan raikas syksyisessä auringonpaisteessa. Ja vaikka keskellä kaunista syksyä koitankin malttaa mieleni jouluisten ajatusten kanssa, niin myönnettäköön, että eilen sain itseni rysän päältä kiinni - miettimästä joulukuusen tämänvuotista koristusta! Lieköhän tuo jouluhörhöily jotenkin sisäsyntyistä?! Pois se minusta vielä edes pariksi viikoksi. Marraskuussahan saa sitten jo vähän fiilistellä. Saahan?!

Hei mutta, rentouttavaa viikonloppua kaikille teille, jotka jaksatte lukea näitä mun juttuja!

Blogiani voit seurata Googlen lukijaraadin kautta lukijaksi kirjautumalla (oikea sivupalkki),

Bloglovinin kautta klik,

Blogilistan kautta klik ja

Facebookin kautta klik.