Heissan leidit ja muutamat uskolliset herrasmiehet!
Lokakuu on pian taputeltu ja sehän tarkoittaa sitä, että huomenna koittaa marraskuu ja lupa höyrytä
ihan vähän jo joulufiiliksissä. Tosin viime päivinä olen miettinyt vähän omaa strategiaani selvitä
joulusta hengissä. Jos oikein yrittäisin, osaisin ehkä hössöttää vähän vähemmänkin.
Luulen, että mulla on tänä vuonna hyvät tsäänssit onnistuakin, lokakuusta jää nimittäin päällimmäisenä mieleen pitkällisen mutustelun jälkeen aloitettu treeniprojekti, jonka olen hilannut prioriteettilistallani top kolmoseen. Motivaatio kumpuaa pitkästä aikaa syvältä ja siihen on yksi niin paljon syvällisempikin syy kuin pelkkä fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Täällä on mennyt siis illat juostessa ja jumpatessa, jonka vuoksi blogi on jäänyt jalkoihin. Mahtavaa tuntea olevansa taas 'minä itse'. Identiteettiäni on aina määrittänyt urheilu, nuoruuden kilpasuunnistusvuosina jopa täysin. Iän ja äitiyden myötä liikkuminen on vain ajoittain hautautunut kaiken muun alle ja minusta on tullut enemmänkin fiiliksen mukaan liikkuja. Mutta nyt mulla on kuulkaas oma Isovelikin, joka valvoo ja kertoo, mitä tehdä ensi viikolla, jotta keväällä ei tarvitsisi surkutella, ettei musta taida tänäkään keväänä olla lähtöviivalle.
Blogissa ei ole kakkukuvia viime viikkoina nähty. Niin käy aina kun alan tosissani liikkumaan. Kulkevat aika lailla käsi kädessä, innostus liikkua ja syödä terveellisesti. Mutta jotta touhu ei menisi kuitenkaan täysin siementen pureskeluksi, Nicolas Vahen Chocolate & Pistachio Cookie mix odottaa jo keittiössä sopivaa herkutteluhetkeä, toki niitäkin tähän uuteen elämään mahtuu. Tosin on kyllä niin nätti pullo, että hetken vastustelen vielä kiusausta tarttua toimeen.
Viinitilkalla maustettu glögi alkaa olla viimeistä hörppyä vaille nautittu.
Niin paljon parempaa kuin pelkkä makea glögi. Kokeilkaahan viikonlopun tunnelmoinnissa.
Kaksi kaunotarta yläkerrassa jo tuhisee, taidan siirtyä joukon jatkoksi.
Huomenna vielä töihin mars ja viikonloppu ois taas täällä, mahtavaa!!
Hello, ajattelin vain moikata, et jostain törmäsin sun blogiin ja päätin heti jäädä lueskelemaan juttujasi. Ja tuota piti kommentoidakin, että ihan sama täällä tuon liikkumisen ja herkuttelun suhteen. Mitä enemmän liikkuu, sen terveellisemmin syö. :)
VastaaPoistaMoikka Leena ja kiva kun jätit viestiä! Lämpimästi tervetuloa Pastellimajan matkaan! No eikös, kyllä sitä vaan aika nopeasti huomaa, millä lenkki kulkee ja millä sitten ei :)
PoistaGlögiä on täälläkin mennyt jo aika monta litraa ;). mulla kyllä varmaan jäis tekemättä nuo keksit, on nimittäin niin kaunis pakkaus.. tai tietty voihan sen vaikka jauholla täyttää jälkeen päin :D.
VastaaPoistaOdotan vielä Vahen keksileimasinta ja sitten varmasti korkkaan tuon pullon (jos raaskin ;)! Täytyy hyvissä ajoin aloittaa glögin lipitys, että ehtii kunnolla fiilistellä. JOulun jälkeen sitä ei tee enää yhtään mieli.
PoistaIhanaa, että olet taas löytänyt kunnon innostuksen urheilla. Tunnistin tekstistäsi kovasti itseäni, sillä minäkin olen parikymppiseksi asti treenannut ja kilpaillut ja vieläkin tavallaan miellän itseni "urheilijaksi", vaikka vuosiin en ole kovin aktiivisesti liikkunut. Varsinkin lapsen saaminen ja nyt uuden odottaminen on saanut aikaan sen, että lähden lenkille tai salille hyvin harvoin ja se pistää harmittamaan kovasti. Kun saan tämän eturepun keväällä tästä taas pois, olisi minullakin aikomus ottaa itseäni niskasta kiinni ja suunnata kohti jotakin liikunnallista tavoitetta - sillä tavoite täytyy olla, jos aikoo oikeasti saada jotakin aikaiseksi! :)
VastaaPoistaNo tosiaan kuulostaa tutulta! Mutta, nautihan nyt siitä repustasi rauhassa, vielä ehdit hyvin sitten, kun pikkuinen vähän kasvaa. Mullakin kypsyi tämä ajatus oikeastaan sieltä kuopuksen vauva-ajoista asti puolentoista vuoden takaa. Nyt vain tuntui kolahtavan homma uomiinsa. Aika mukava tunne. Tänäänkään ei keljuttanut yhtään lähteä tihkusateeseen juoksemaan, päinvastoin. Tavoite tekee projetille ainoastaan hyvää!
PoistaKukas muu isoveli sulla on kuin H? :)
VastaaPoistaTäsä tapauksessa juurikin itse H :)!
PoistaOih voih! Milloinhan sitä saisi itsensä liikkumaan? Kyllä niin tekisi hyvää. Mutta muka koskaan ei ole aikaa ja silti se on vain organisointi kysymys. Eli missä motivaatio organisoida lenkeille aikaa! Kiskohan minut mukaasi!
VastaaPoistaEi tuonne harmauteen ilman motivaatiota kyllä tulisi lähdettyä. Täytyy haluta tarpeeksi, niin homma ja sen organisointi soljuu mukavasti itsekseen. Ja ilman muuta, mukaan vaan!
PoistaMinullakin kyllä sohvalla makaaminen tai muu puuhailu kuin liikkuminen ruokkii mässäilyä ja liikkuminen ruoan laatuun huomion kiinnittämistä.
VastaaPoistaKaksisuuntainen kehä. :)
P.S. Isänpäivälahjojen kanssa painiskeleville vinkki: http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2013/11/01/lumoava-isanpaivaarvonta/
No niinpä tosiaan on. En ole vielä edes miettinyt koko isänpäivää, mutta kohtahan se tosiaan jo on. Tulee taas varkain. Kiitos vinkistä!
Poista