Tänään retkeiltiin pitkästä aikaa Kolin kansallispuistossa. Koliin liittyy niin paljon mukavia muistoja lapsuudesta saakka.
Talvella siellä mennään lasketellen, kesällä retkeillen. Koli on sellainen henkinen ja fyysinen lataamo, jollaista ei tältä tienoolta toista löydy. Sinne halusin pitkän suomitauon jälkeen aina etunenässä, jopa Sveitsin jylhimmästä vuoristosta palatessani. Jos saisinkin piirtää Suomesta yhden maiseman, se olisi varmasti tämä. Kolilla vietimme muuten myös häitämme kuusi vuotta sitten, joten senkin puolesta siitä on tullut kovin henkilökohtainen paikka.
Tänään saimme kauniin syksyisen sään, hyväntuuliset lapset, repun täydeltä eväitä
(mm. eilen Limpun kanssa leivottuja suklaaruutuja),
eikä kiirettä ollut mihinkään. Hyvä päivähän siitä tuli.
Hui miten kaunista! On se Suomi sitten upea, joka puolella!
VastaaPoistaNäin on, vaikka niinkinhän se on, että joskus täytyy mennä vähän kauemmas nähdäkseen kauneuden ympärillään. Ei aina muista huomatakaan, miten kaunista täällä oikeasti onkaan.
PoistaIhanaa! Kertakaikkisesti. Teillä ollut myös hetken arvoiset servetit ;) Tine
VastaaPoistaNo todellakin ;)!
PoistaKolilla on aina kaunista. Kauniita tuokiokuvia :)
VastaaPoistaSamaa mietin itsekin, vuodenajasta ja säästä riippumatta aina kannattaa mennä Kolille.
PoistaUpeat maisemat! Ja tutut, lapsuudessa tuli useampana vuonna koulujen/kerhojen retkillä kiivettyä Kolille. Muistan vieläkin kuinka mahtavalta eväät maistuivat siellä korkealla :)
VastaaPoistaNiinpä. Siellä aika pysähtyy ja kaikki muu unohtuu, edes hetkeksi.
PoistaOnpas mahtavat maisemat! Kyllä tuolla kelpaa kuvailla ja ulkoilla!
VastaaPoistaNiinpä, mun kuvausta vaan rajoitti lähtöhetkellä kadoksissa ollut parempi muistikortti ja huonommalla kortilla sai otettua vain max 46 kuvaa. Mutta tulipa katseltua ihan omillakin silmillä eikä vain etsimen läpi ;)
PoistaOi mahtava, kyllä tuolla voisi hetken jos toisenkin istuskella ja maailmaa ihmetellä! Retkipäivät syksyisessä luonnossa ovat niin kivoja : ) Ainoastaan kerran oon itse käynyt Kolilla ja siitäkin on jo parikymmentä vuotta - silloin seurusteluaikoina Itä-Suomen autoreissulla. Hyvät muistot kyllä, mutta pitäisihän tuo paikka lapsillekin näyttää. Taas tuli kotimaan matkailukuume : )
VastaaPoistaEikun siis Koli ensitalven ohjelmaan. Tykkylumesta notkuvia puita ja jäistä Pielistä tuolta korkeilta kukkuloilta myöskin mielellään tuijottelee.
PoistaUpeita kuvia! Ihan tuli ikävä Kolille <3 Silloin ennen muinoin siellä tuli käytyä säännöllisesti, erityisesti talvella. Ihana paikka ja mielettömät maisemat!
VastaaPoistaNiinpä. Koliin ei koskaan kyllästy. Talvella myös verraton paikka, vaikka perhekoon kasvettua kahdesta neljään ei montaa laskureissua ollakaan saatu tehtyä, mutta kunhan saadaan tyttöset suksille, niin sitten toivottavasti useammin.
PoistaUpeita kuvia! Appiukkoni pappa omisti aikoinaan puolet Kolista (joskus 1800-luvun lopulla muistaakseni), ja tuolta ajalta meidän sukunimi ja tietty päivämäärä on kaiverrettu nykyisen hotellin taakse olevalle kalliolle. Kävimme siellä lasten kanssa muutama vuosi sitten ihmettelemässä maisemaa, kaiverruksia ja leikittiin ajatuksella, että jos tämä "arvoton maapläntti" olisi edelleen suvun omistuksessa.:)
VastaaPoistaKuulostaapa mielenkiintoiselta!! Oman isäni kotipaikka on myös pitkän kivenheiton päässä Kolilta. Täytyypäs ihan kertoa tämä tarina hänelle. Todellakin "arvoton maapläntti :)"
PoistaVoi, tuttuja maisemia - meillä on mökki 30 kilsaa Kolilta. Ikävä noihin maisemiin. Aina.
VastaaPoistaHauska kuulla, että niin monella kauempanakin asuvalla on muistoja Kolista. Meillä ei ole mökkiä, mutta molemmat mummolat samoilla seuduilla.
PoistaKauniita kuvia hienoista maisemista! :)
VastaaPoista